Koirat.com

Siis auts. Pentu 3 kk alkanu yltämään jo korkeammalle ja se ei ole kivaa. En ole löytäny vielä toimivaa ohjetta tähän, onko teillä vinkkejä? Koira siis repii housunlahkeita ja kenkää, välillä haukkaa ylempääkin kuten otsikkokin kertoo.

Kasvattajan neuvo oli, että pitää pysähtyä kun alkaa se repiminen. Ok, onnistuu, mutta eihän se nyt siihen jää. Paremman otteen vaan saa kun on liikkumaton kohde. Eikä oikeastaan ole niin kovin mukavaa seisoa siinä keskellä katua kun koira roikkuu persuksessa kiinni ja puree niin ..rkeleesti

Kiellättekö te koiraa jos tekee noin? Jos, niin mitä sanaa käytätte? Teettekö lisäksi jotain muuta? Vai oletteko niin rautaisia että voitte vaan seisoa muina miehinä samalla kun koira teroittaa hampaitaan teihin? Silloin kun puree vain kenkää, voisin tietty ootella hiljaa paikallaan että lopettaa. En vaan ymmärrä, että miksi edes lopettaisi vaikken liikkuisi ja huomioisi? Jos syynä siis sillä kertaa se että haluaa vaan purra kun hampaat kutiaa.

Huomioimattomuuden osoitus on tärkeää jotta koira ei ala tekemään toimintaa siksi että se saa sinun psyykkeessä puremisella aikaan mitään, vain pehmeällä koiralla se lopettaa toiminnan. Sitten kun ei enää kiinnosta olla purukohteena niin kerro se ihan millä sanoin hyvänsä ettet enää pidä siitä. Paine pitää olla sen verran kova että koira itse pöllähtää kauas ja häntä laskee. Tarvittaessa polkaise jalkaa ja vaikka kosketa koiraa. Meillä tehtäisiin noin vain kerran. Ikenien kutinat hoidetaan luvallisiin kohteisiin. Mistä muuten koira tietää mitä se EI saa tehd jos sille ei sitä kerrota. Reilumpaa kaikille että säännöt on tiedossa.

Kimeä kiljuminen auttoi meillä. Sen sai tehdä aika teatraalisesti ja oikeasti kovaa, mut tepsi. Pentu pelästy sen verran pahasti pari kertaa että pureskelut jäi siihen. Mä ihan suvereenisti kiljuin myös vieraiden puolesta, joiden mielestä se hammastelu oli ihan ok pieneltä pennulta. Mutta kun ei ole enää isommalta, niin se on reiluinta lopettaa heti.
Mä en ihan ymmärrä sitä ignooraamista tässä asiassa, kun harvaan pentuun se tepsii. Jos se housun lahje on kiva lelu, niin eihän se siitä ei-mielenkiintoista tee, että se lakkaa liikkumasta. Ja mitä enemmän koiran antaa jotain tehdä, sen enemmän siitä tulee tapa.

SiljaSiili kirjoitti:


Mä en ihan ymmärrä sitä ignooraamista tässä asiassa, kun harvaan pentuun se tepsii. Jos se housun lahje on kiva lelu, niin eihän se siitä ei-mielenkiintoista tee, että se lakkaa liikkumasta. Ja mitä enemmän koiran antaa jotain tehdä, sen enemmän siitä tulee tapa.

Oon ihan samaa mieltä. En vain tiedä, mitä tarjoaisin tuossa tilalle? Pitäisiköhän kuljeskella ulkonakin aina joku lelu mukana. Se vain hankaloittaisi hihnaharjoitteluja jos käsissä pitäisi olla hihna, lelu, ja namia kaivaa taskusta.

pampulainen kirjoitti:

Sitten kun ei enää kiinnosta olla purukohteena niin kerro se ihan millä sanoin hyvänsä ettet enää pidä siitä. Paine pitää olla sen verran kova että koira itse pöllähtää kauas ja häntä laskee. Tarvittaessa polkaise jalkaa ja vaikka kosketa koiraa. Meillä tehtäisiin noin vain kerran. Ikenien kutinat hoidetaan luvallisiin kohteisiin. Mistä muuten koira tietää mitä se EI saa tehd jos sille ei sitä kerrota. Reilumpaa kaikille että säännöt on tiedossa.

Tässä on vaan pikku ongelmana se, että tähän koiraan ei kiellot tepsi. :D Tottakai pitäis olla johdonmukainen ja tehdä säännöt selviksi jiiänee MUTTA kun tämä ei välitä vaikka kieltää. Eihän koira tiedä mitä "ei minkään tekeminen on", eli pitäis keksiä sille muuta tekemistä tai toimintatapa tilalle ennen kuin edes alkaa repimään. Ja tämä koira ei välitä ollenkaan vaikka sanoisin napakasti EI, tympääntyneenä Ei, karjaisisin EI! , murahtaisin, kiljahtaisin,.... Siihen ei oikeasti auta mikään. Eli ainoa vaihtoehto olisi opettaa sille parempi tapa toimia, mutta kun en ole edes varma mitä se milläkin kertaa haluaa. Huomiota? Purulelun? Leikkimistä? Että pysähdyn? Ettei vielä mentäisi sisälle?

Muoks. Voisin kokeilla kyllä tuota jalan polkaisemista, mutta kun tuntuu että pentu on niin kovapäinen ettei välitä mistään

Onko vielä muilla kokemuksia lahkeen repimisestä? Miten saitte loppumaan?

Laitanpa minäkin muutaman kommentin, aika monta pentua jo olen vuosien mittaan ottanut. Kaikki pennut tekevät tuota. Ne leikkivät kanssasi. Pennun leikki on luonteeltaan haastavaa, ne mittelevät voimiaan siinä. Havaintosi on varmaan oikea, että sinulla on voimakasluonteinen yksilö - ne ovat kaikkein rasittavimpia pentuina. Haluaisimme olla ystävällisiä pennulle, mutta se ei usko mitään, ei kunnioita omistajaansa vaan iskee pikku hampaansa säälimättä kiinni niin että sattuu.
Siihen hampaiden kutiamisjuttuun en usko, kyllä homma jatkuu hampaiden vaihtumisen jälkeenkin ellet ole pystynyt rajoja laittamaan. Nyt vaan uusin asein.

Kieltää pitää. Kielto ilmaistaan sillä voimakkuudella, että koira reagoi siihen. Jos ei tehoa, joudut tehostamaan niin että vaste syntyy. Joudut siis olemaan ikävä ihminen. Ei haittaa, pentu ei kanna kaunaa vaan näin oppii sääntösi, tulkitsemaan mielentilojasi ja kunnioittamaan sinua. Sinä olet se, joka opettaa pennulle rajat, mikä on sopivaa ja mikä ei.

Aikuiset koirat sietävät pennulta aika paljon, mutta kun riittää, ne rähähtävät tai poistuvat paikalta. Mitään nollatoleranssia on turha tavoitella, sinä olet kuitenkin pennun ainoa leikkikaveri.
Käytännön neuvoja: pukeudu niin että varaudut puremisiin, esim. väljiin huonoihin housuihin. Nahkahanskat. Lelu mukaan. Kolmikuinen on vielä kovin pikkuinen eikä motivoidu pelkkään kävelyyn. Miten asut? Löytyisikö läheltä paikka johon voitte mennä ulkoleikkeihin?

Olosuhteet tietysti voivat rajoittaa, mutta itse olen aloittanut hihnakävelytreenit vasta n. 4 kk:n iässä. Kävelemään mentiin kyllä aiemminkin luontoon, pennun tehtävä oli oppia seuraamaan minua vapaana kulkien. Yhdessä tutkittiin maailmaa ja leikittiin. Leikin nimi voisi olla "seuraa johtajaa". Ja pentu ei tietenkään saa olla se johtaja.

Kasvattajan neuvoa kummastelen sillä jos se puremisella pysäyttää sinut, se on reaktio. Reagoimattomuus olisi sitä että jatkat matkaasi pentu lahkeessa roikkuen. Ehkäpä hän ajatteli siinä rodun paimennusviettiä.

Ensimmäiset puoli vuotta voivat olla tosi työläitä pennun kanssa. Moni pentu on niin villi, että omistaja säikähtää kun koirakirjojen ohjeista ei mikään toimi. Sitkeästi vaan ohjaat pentua oikeaan, kiellät huonon käytöksen topakasti ja huolehdit pennun toiminnantarpeesta niin muutaman kuukauden päästä jo huomaat tuloksia. Tsemppiä!

Pentu nyt 8 kk ja pureminen edelleen ongelma. Näykkii siis käsiä ja nilkkoja (hölmöä, koska tämä rotu paimentaa haukkuen eikä nilkkoja näykkien) ja silitettäessä pureskelee käsiä myös. Kuuluukohan vielä ikään vai onko tuo tapa nyt jäänyt.. Tiukkakaan kielto ei auta ulkona, alkaa vain härkkymään ympärillä ja haukkuu närkästyneesti ja tekee lisää hyökkäyksiä. Sisälläkin saa karjua kurkun kipeäksi ennen kuin koira siirtyy muualle (ei siis koskaan vain lopeta, vaan koira täytyy aina käskeä kauemmas) ja silloinkin usein haukkuu ja näyttelee hampaita.

Minusta tuo kuulostaisi ehkä turhautuneelta koiralta, en kai ole ehtinyt tarpeeksi järjestää aivojumppaa. Mutta sittenkin kun ollaan metsässä ja koira pitkässä liinassa, piilottelen makupaloja joita se saa etsiä, tai harjoitellaan peruskäskyjä, niin sen jälkeenkään sen käytös ei muutu. Yleensä on kunnolla sen harjoittelun ajan, mutta kun lopetetaan harjoittelu tai tullaan lenkiltä kotipihaan, alkaa taas haukkuminen ja näykkiminen.

Niin ja se, kun yritän opettaa jotain uutta temppua (jotta saisi sitä aivojumppaa), ei koira tunnu yhtään nauttivan. Hermostuu ja alkaa taas näytellä hampaitaan kun ei keksi miten palkkion saa, vaikka ihan ohjeiden mukaan alan uutta asiaa opettaa, en siis liian vaikeasti aloittaen.

Eniten harmittaa ettei meillä kukaan enää tahdo tulla käymään, kun on tuollainen koira. Tai omistajassahan se vika aina on, mutta ymmärrätte pointin.

Ippana kirjoitti:

Minusta tuo kuulostaisi ehkä turhautuneelta koiralta, en kai ole ehtinyt tarpeeksi järjestää aivojumppaa. Mutta sittenkin kun ollaan metsässä ja koira pitkässä liinassa, piilottelen makupaloja joita se saa etsiä, tai harjoitellaan peruskäskyjä, niin sen jälkeenkään sen käytös ei muutu. Yleensä on kunnolla sen harjoittelun ajan, mutta kun lopetetaan harjoittelu tai tullaan lenkiltä kotipihaan, alkaa taas haukkuminen ja näykkiminen.

Ei se välttämättä ole turhautumistakaan jos on alusta asti tota tehnyt. Jos se on oppinut että tuo on palkitsevaa toimintaa (kivaa tekemistä, leikkiä, sun käskytystä tms) niin sittenhän se sitä tekee. Voisi verrata vaikka mun pennun jatkuvaan puruluun nassutukseen. Ei se ole turhautunut, se vaan tykkää puruluista ja hampaitakin varmaan kutittaa. Käsien näykkiminen on varmasti astetta kivempaa kun se on vielä sosiaalista puuhaa ja susta saa irti jonkun reaktion.

Pentu on ilmeisesti aika dominoiva? Kuinka lujasti sä olet yrittänyt pentua kieltää? Ihan oikeasti tosissasi ja pentu vaan jatkaa kahta kauheammin? Dominoivat luupäät on kyllä ihan hirviöitä :D vaikka just ne koirathan jättää sydämeen sen suurimman jäljen.. Siltä toi koira kuuloistaisi, kova luonne (ei esim pelko, epävarmuus? aiheuta tota sun mielestä).

Osaako pentu leikkiä sun kanssa? Saatko siirrettyä sen pureskelun johonkin leluun? Aivojumppa on tosi hyvä juttu, mutta myös leikin kautta on hyvä opettaa asioita. Ota pari erilaista lelua ja leikitä koiraa, kun se ottaa yhden lelun kiinnitä sen huomio seuraavaan ja kun se ottaa sen lelun, kiinnitä sen huomio seuraavaan. Tietysti leikin pitää alkaa ja loppua kun sä sanot niin, eikä niin että pentuhirviö käskyttää ja puree mennen tullen. Enkä uskokaan että leikillä saisit ongelman tsups-noin-vain loppumaan, mutta se vois olla yksi koulutuksen muoto. Ja jos sä leikit sen kanssa niin hakeeko se mieluummin sun käsiä suuhunsa kuin sitä liikkuvaa lelua? Jos joo, niin tiukempaa kieltoa ja ärinää.

Ei muuta ku läpi harmaan kiven.. eli käsittelyä joka päivä, määrätietoista ja varmaa, tiukkaakin totuttelua siihen harjaamiseen, sylissä oloon, kynsien leikkaamiseen.

Mulla on nyt paimenpentu myös täällä, joka syö mun kenkiä ja lahkeita. Mutta tää on erilainen tilanne kun koira on aika pehmeä. Olen sanonut pari kertaa tiukasti, napauttanut koiran kylkeä ja ärähtänyt. Tepsi tosi nopeasti tähän kaveriin. Mun vanhempi oli pentuna hirviö, me kutsuttiin sitä alieniksi koska se oli niin kamalan dominoiva k-pää välillä. Mutta mä en ikävä kyllä enää edes muista miten tilanteen ratkesi. Aina sen kanssa on pitänyt olla tiukka joka asiassa ja nyt seniorina se lukee mun ajatuksia. Mutta siitä ei koskaan tullut miellyttämishaluinen, kiltti ja helppo. Se on melko itsenäinen (esim. alkoi hakeutua syliin ja rapsutettavaksi vasta joskus 3-4v vuoden ikäisenä) ja helpommalla itsekin pääsee kun ei vaadi siltä liikoja :D

Ite aluksi epäilin, että koira ois ollu vaan epävarma. Mutta sitte eräs koirankouluttaja sanoi, että pentu selvästi dominoi, ja että minun pitäisi olla kovempi sille. Jos ei muu auta (kun vaikka haukkuu toisille koirille hihnassa) niin iskeä kepillä maata koiran vieressä ja vaikka karjumalla hiljentää se. Ja samaa tapaa suositteli tuohon näykkimiseen. Joko teen jossain väärin, tai sitten ohje ei ollutkaan sopiva tälle, koska koira tosiaan silminnähden hermostuu ja närkästyy kun komennan sitä noin.

Luin myös koirien rauhoittavista signaaleista, ja ajattelin kokeilla vielä niitä koiraan. Lopetin siis tuon räyhäämisen ja otin aivan erilaisen lähestymistavan. No mitä vielä, paheni vain! Se menee näin:

Istun sohvalla. Koira hyppää viereen (ok) ja tunkee syliin ja kirputtaa käsiä (ei ok). Sanon ensin päättäväisesti Ei, jotta lopettaa (joskus useamman kerran ellei tehoa, aina ääntä vähän voimistaen). Koira tuijottaa närkästyneenä, haukkaa hampailla ilmaa, hypähtää vähän kauemmas. Nyt yritän eleillä ilmentää, että hyvä, homma ok ja tilanne ohi. En ole vihainen. Alan haukotella ja suljen silmiä, käännän päätä vähän poispäin koirasta. Yritän huokua levollisuutta. Mitä koira tekee? Saa hepulin. Alkaa haukkua ja pyöriä ympyrää ja syöksähdellä lattialla. Miksi??

Jotkut koirat kuulemma kadottaa kyvyn käyttää noita rauhoituseleitä, mutta en usko että tämän kanssa olisi kyse siitä. Kun aloin seuraamaan, se itsekkin käyttää niitä aina välillä. Yleensä silloin kun on vaikka vahingossa tönäissyt nuorimman lapsen nurin ja huomaa minun harmistuvan, tai vahingossa tehnyt jotain muuta.

Ippana kirjoitti:


Istun sohvalla. Koira hyppää viereen (ok) ja tunkee syliin ja kirputtaa käsiä (ei ok). Sanon ensin päättäväisesti Ei, jotta lopettaa (joskus useamman kerran ellei tehoa, aina ääntä vähän voimistaen). Koira tuijottaa närkästyneenä, haukkaa hampailla ilmaa, hypähtää vähän kauemmas. Nyt yritän eleillä ilmentää, että hyvä, homma ok ja tilanne ohi. En ole vihainen. Alan haukotella ja suljen silmiä, käännän päätä vähän poispäin koirasta. Yritän huokua levollisuutta. Mitä koira tekee? Saa hepulin. Alkaa haukkua ja pyöriä ympyrää ja syöksähdellä lattialla. Miksi??

kuulostaa tuosta kuvauksesta että tilanne ei todella ole ohi, koira edelleen dominoi ja vaatii. Sä vastaat yrittämällä rauhoitella, kun pitäis näyttää kaapin paikkaa. Tosin tekstistä voi olla vaikea saada oikeaa kuvaa, mutta mielessäni kuvittelen sen taaksehypyn ja ilman naukkimisen kokeiluna ja leikkiinhakuna, vaikka sä oot just yrittänyt kieltää. Mä yritän kieltää "loppuun asti" eli siihen että koira oikeasti "luovuttaa" tilanteen, kääntää päätä pois, poistuu tms. Esim toisessa ketjussa oli puhetta autosta poistumisesta ja mä oon vaatinut rauhoittumaan "loppuun asti", ei vain siihen että peppu osuu maahan ja koira tuijottaa silmiin täpinöissään.

Mondial kirjoitti:

[quote=Ippana]
Istun sohvalla. Koira hyppää viereen (ok) ja tunkee syliin ja kirputtaa käsiä (ei ok). Sanon ensin päättäväisesti Ei, jotta lopettaa (joskus useamman kerran ellei tehoa, aina ääntä vähän voimistaen). Koira tuijottaa närkästyneenä, haukkaa hampailla ilmaa, hypähtää vähän kauemmas. Nyt yritän eleillä ilmentää, että hyvä, homma ok ja tilanne ohi. En ole vihainen. Alan haukotella ja suljen silmiä, käännän päätä vähän poispäin koirasta. Yritän huokua levollisuutta. Mitä koira tekee? Saa hepulin. Alkaa haukkua ja pyöriä ympyrää ja syöksähdellä lattialla. Miksi??

kuulostaa tuosta kuvauksesta että tilanne ei todella ole ohi, koira edelleen dominoi ja vaatii. Sä vastaat yrittämällä rauhoitella, kun pitäis näyttää kaapin paikkaa. Tosin tekstistä voi olla vaikea saada oikeaa kuvaa, mutta mielessäni kuvittelen sen taaksehypyn ja ilman naukkimisen kokeiluna ja leikkiinhakuna, vaikka sä oot just yrittänyt kieltää. Mä yritän kieltää "loppuun asti" eli siihen että koira oikeasti "luovuttaa" tilanteen, kääntää päätä pois, poistuu tms. Esim toisessa ketjussa oli puhetta autosta poistumisesta ja mä oon vaatinut rauhoittumaan "loppuun asti", ei vain siihen että peppu osuu maahan ja koira tuijottaa silmiin täpinöissään.[/quote]

Argh, voihan se niinkin olla Olin vain aina ajatellut että sitten kun koira lakkaa tekemästä mitä kielsin (tuossa se käsien pureminen) niin sen jälkeen ei enää saisi olla vihainen, koska koira elää hetkessä. Mutta en ottanut huomioon, että koira voi nähdä tilanteen noinkin..

Onpa turhauttavaa. En enää tiedä mitä vielä kokeilisin. Joskus pinna jo valmiiksi kireänä olen jatkanut huutamista senkin jälkeen kun koira on jo hypännyt sohvalta pois, koska haukkuminen ärsyttänyt. En muista missä vaiheessa koira lopulta on rauhoittunut, vai olenkohan aina komentanut sen pihalle sitten?

Muuten koira kyllä ihan hyvin tottelee, ja näyttää että aivan mielellään. Ulko-ovesta ei pääse ilman lupaa, käsken aina istua ja astun itse ovesta ensin. Joskus tarkoituksella odotan vielä jonkin aikaa, ennen kuin lupaan tulla. Joskus se täpinöissään meinaa nousta jo ennen luvan saantia, silloin riittää tiukka katse ja peppu painuu takaisin lattiaan! Miksei se puremisen kanssa voi olla yhtä kuuliainen Vai voikohan siinä olla kyse siitä, ettei puremisen lopettamisesta seuraa mitään palkkiota? Em. esimerkissähän se palkkioksi pääsee ulos (tai sisälle) kun on totellut.

Mutta enpä haluaisi opettaa sille, että kun ensin puret ja sitten lopetat, saat kehut tai namin

En mäkään palkkaisi siitä puremisen lopettamisesta, ainakaan jos luet koiran ajoitusta väärin ja palkkaat sitä innostuneessa ja haastavassa mielentilassa. Enkä näyttäisi niitä rauhoittumissignaalejakaan jos ajoitus ei ole varmaa.
Ensi kerralla kun koira puree ja käsket sitä lopettamaan niin kiinnitä huomiota siihen milloin koira "luovuttaa". Miten sun tarttee komentaa/ärähtää/olla jotta koira menee pois, kiinnittää huomion johonkin muuhun tms. Eli jos sä ärähdät koiralle ja sitten palaat kattomaan telkkaria tms normaalitilaan niin jos koira samantien tulee takas sun kättä puremaan, ei se eka käskykään ole mennyt perille.
Toki kiellon/käskyn jälkeen kannattaa palautua normitilaan, eikä jäädä pysyvästi kireäksi.

Ippana kirjoitti:


Istun sohvalla. Koira hyppää viereen (ok) ja tunkee syliin ja kirputtaa käsiä (ei ok). Sanon ensin päättäväisesti Ei, jotta lopettaa (joskus useamman kerran ellei tehoa, aina ääntä vähän voimistaen). Koira tuijottaa närkästyneenä, haukkaa hampailla ilmaa, hypähtää vähän kauemmas. Nyt yritän eleillä ilmentää, että hyvä, homma ok ja tilanne ohi. En ole vihainen. Alan haukotella ja suljen silmiä, käännän päätä vähän poispäin koirasta. Yritän huokua levollisuutta. Mitä koira tekee? Saa hepulin. Alkaa haukkua ja pyöriä ympyrää ja syöksähdellä lattialla. Miksi??

Koiralta kaikki edut pois. Määrität sille selkeästi seuraavien viikkojen ajan sen aseman. Se ei saa astua sinun alueellesi, ellet itse kutsu sitä. Silloinkin sinä määritätä koska poistut tai koira poistuu. En päästäisi sitä enää oma-aloitteisesti sohvalle viereen istumaan, vaan ärähtäisin alas. Jos se tulee jalkoihin kyhnäämään sama juttu jne. Huomiointi minimiin. Koiraa ei huomioida sen hakiessa sitä itse. Lopeta kaiken kivan tekeminen ennenkuin koira itse kyllästyy. Älä huuda. Määrätietoinen tiukka MATALA ääni on eri asia, kuin huutaminen ja räyhääminen. Koiralaumassa, jos ylempää ei kunnioiteta, seuraa välitön nopea palaute. Palautteeseen pitää tulla vaste. Sen jälkeen tilanne on ohi. Jos olet katsomasa televisiota jatka sitä, jos tiskaamassa jatka sitä jne.
Seurasin viikonloppuna aikuisia koiria 5-6-viikkoisten pentujen kanssa. Kovin pehmeää aikuista pennut käsittelivät selkeästi rajummin. Aikuisia, jotka olivat selkeästi ilmaiseet pennuille asemansa kunnioitettiin ja niiden päälle ei yksikään pentu hyppinyt. Sellaisen eteen tultiin "maata myöten" ja suupieliä nuollen. Tällainen aikuinen ei huomioinut millään tavalla pennun huomionosoituksia, oli hetken ja kääntyi pois tai ärähti pennun kauemmas. Joskus jos sitä kiinnosti se kävi haistelemassa pentua

Koitan muuttaa äänenkäyttöä. Noin olenkin jo pitemmän aikaa tehnyt, että en huomioi silloin kun koira ite tulee kiehnäämään. Tai jos istuu minun jalan päälle, käsken pois. Tuo sohvahomma vähän epäilyttää, enkö silloin olisi epäjohdonmukainen? Kun koira tähän asti on saanut mennä sohvalle milloin haluaa, enkä tietenkään koko aikaa ehtisi vahtimaan ettei omin päin mene. Jos joskus saa mennä sohvalle ilman lupaa ja joskus taas ei, niin eikö seki syö sitä johtajuutta?

Ippana kirjoitti:

Tuo sohvahomma vähän epäilyttää, enkö silloin olisi epäjohdonmukainen? Kun koira tähän asti on saanut mennä sohvalle milloin haluaa, enkä tietenkään koko aikaa ehtisi vahtimaan ettei omin päin mene. Jos joskus saa mennä sohvalle ilman lupaa ja joskus taas ei, niin eikö seki syö sitä johtajuutta?

Jos olet sohvalla, sinulla on ylempänä oikeus päättää saako koira tulla sille. Jos koira menee sohvalle poissaollessasi tai silloin kun et itse ole siellä ja se on teillä sallittua, niin ok. Jos koira on jo sohvalla ja haluat istumaan ilman koiraa, menet ja murahdat koiran pois. Sinä hallitset sohvaa ja kaikkia muitakin tiloja.
Omat koirani ovat nykyään harvoin sisällä, mutta ennen niillä oli pääsy kaikkiin huoneisiin, myös keittiöön. Jos kuitenkin itse puuhasin pienessä keittiössäni jotain, enkä halunnut koiria sinne murahdin ne pois. Jos joku yritti uudelleen murahdin kynnyksen kohdalla ja ne jäivät tupaan makoilemaan. Sama muissakin tiloissa. Jos en halunnut koiria vieraiden aikana pyörimään tuvassa jalkoihin murahdin ne pois.

Minä olen huomannut, että sitä parempi suhde koiraan tulee mitä vähemmän sitä komentaa, kieltää, saati huutaa. Ennakoinnilla pääsee jo pitkälle. Toki välillä pitää kieltääkin, jos on pakko saada joku toiminto keskeytettyä HETI. Mutta jos huutamisesta tulee tapa ja sitä käyttää jatkuvasti, ei se auta, vaan päinvastoin. Koira turhautuu ja käytös huononee. Minulla on nyt puolivuotias pentu, ja se on juuri sellainen, että jos sille huutaisin, niin se "huutaisi" takaisin. Ja lähtisi karkuun ja haukkuisi ns. nurkan takaa. Joskus olen itse turhautunut johonkin sen tekemiseen ja kokeillut huutamistakin. Mutta ei tosiaan auta pätkääkään. Jos se rupeaa haukkumaan minulle päin naamaa, käännyn vain pois, olen kuin koiraa ei olisikaan. Enää se ei minulle haukukaan, mutta jossain vaiheessa sitä teki. Pihalla se vielä pari kk sitten saattoi ruveta haukkumaan minulle ja hyökkimään vaatteisiin jne. Mutta rupesin ennakoimaan, eli kun sen ilmeestä näin, että kohta alkaa, niin käänsin selän koiralle tai jos ei auttanut, menin itse sisälle ja jätin koiran yksin pihalle. Minulla on siis aidattu piha. Lenkeillä jos näin sen eleistä, että kohta se hyökkää hihnaan kiinni, annoin sille jonkun käskyn, ja sitä suorittaessaan unohti hihnan repimisen. Nykyään jos se vilkaisee toista koiraani (hihnalenkillä) niin että kohta hyökkää repimään korvasta, sanon "nyt nätisti" ja pentu ottaa kontaktia ja unohtaa toisen repimisen. Mutta nämä ei ole tulleet huutamalla, kieltämällä, säikyttelemällä jne. Vaan aina kun pentu oma-aloitteisesti tarjoaa jotain positiivista, kehun ja palkkaan siitä. Ja jos joskus joudun jostain kieltämään, niin heti kun se lopettaa sen mistä kielsin, kehun ja annan parempaa tekemistä. Ei ole mitään järkeä ruveta hokemaan ei-ei-ei. Koira lakkaa välittämästä, sitä ei sitten enää edes kiinnosta tehdä mitään muuta.

Minä en halua mitään ilotonta, superrauhallista, tylsää koiraa. Haluan, että koira on iloinen, häntä heiluu jne. Siksi pyrin aina kehumaan ja palkkaamaan enemmän kuin komentamaan ja kieltämään. Odotan koiralta aina oma-aloitteellisuutta, ja siitä kehun. Esim. kun piti opettaa toiselle koiralleni nätit ohitukset. Opetin, että aina kannattaa tarjota kontaktia, siitä saa palkkaa. Nykyään kun se näkee kauempana koiran, se ottaa kontaktia oma-aloitteisesti. Eikä hauku. Ja ohittaa kaikki kontaktissa. Ja se tekee niin koska se haluaa, ei koska minä käsken. Kontaktin ottaminen on sen mielestä tosi kiva temppu, ja se tarjoaa sitä lenkeillä paljon. Jos koiralla häntä laskee kun komennan, tiedän että nyt tuli komennettua liian kovasti. Ei ole tarkoitus pelotella koiraa missään nimessä.

Koiralle ei tosiaan hoeta käskyä. Yksi kielto, jos se ei tehoa tulee toinen tiukempi ja viimeistään kolmannella pitää tulla vaste. Hännän laskeminen on hyvä merkki, että kieltoon on reagoitu. Ei koira siitä pahoita mieltään tai mene rikki. Koiramaailmassa koiran kuuluu tehdä niin. Kieltämisen voimakkuus riippuu koirasta ja tilanteesta. Ajoitus on monessa tiolanteessa olennainen. Kun kieltoon reagoidaan, se on riittävä. Huutaminen ei kuulu varmaan johtamiseen.
Kieltämisellä ei saa aikaan ilotonta, superrauhallista ja tylsää koiraa. Ei ainakaan minun laumassani tai muissa laumoissa mitä olen nähnyt. Kieltämisen tarkoitus ei ole pelotella, vaan lopettaa jokin toiminto tai kertoa koiralle mitä sen ei haluta tekevän. Koiralaumassa koirat murahtavat toisilleen ilmaistakseen jotain, eikä siitä kukaan loukkaannu tai pahoita mieltään. Se on koirien välistä kommunikointia ja kun tilanne on ohi, se on ohi ja ollaan taas täysiä kavereita.

Minäkään en alunperin halunnut huutaa koiralle, mutta kun se kouluttaja käski koska mulla on niin dominoiva koira... Enpä siinä mitään menetä jos nyt lopetan tuon neuvon noudattamisen. Minusta sitä paitsi on aina näyttänyt hölmöltä jos iso ihminen karjuu pienelle koiralle. Eli toiset keinot käyttöön, katsotaan paraneeko suhde.

Ippana kirjoitti:

Minäkään en alunperin halunnut huutaa koiralle, mutta kun se kouluttaja käski koska mulla on niin dominoiva koira... Enpä siinä mitään menetä jos nyt lopetan tuon neuvon noudattamisen. Minusta sitä paitsi on aina näyttänyt hölmöltä jos iso ihminen karjuu pienelle koiralle. Eli toiset keinot käyttöön, katsotaan paraneeko suhde.

Tiukka, varma, matala ääni on ihan eri asia kuin huutaminen =) Mitä parempi on suhde koiraan sitä paremmin koira tottelee myös kieltoa. Jos koira ei oikein kunnioita on sama kiellon kanssa. Sekin asia on toki mahdollista saada kuntoon =)

Lusu, sitä juuri tarkoitinkin. ;) Huuto pois ja koiramaisempi taktiikka tilalle.