Koirat.com

Ippana kirjoitti:

Sitä mietin, että voinko saada selville mistä tuo alunperin kumpuaa? Voiko koiraa tarkkailemalla huomata noissa tilanteissa, että onko sillä jäänyt jotain kammoa* mikä selittäisi vieraille rähinät remmissä, vai johtuuko vain dominoinnista, vai onko koira terävä? Mulle on nuo terävyydet ja muut vielä vähän vieraita, en ole tutkinut miten koirasta tiettyjä piirteitä voi löytää.

Terävyys merkitsee sitä, kuinka herkästi koira reagoi uhkaan agressiolla. Mitä suurempi terävyys, sen pienemmästä ärsykkeestä se reagoi, mitä pienenpi terävyys, sen enemmän se "miettii ensin" ja reagoi vasta aika isosta ärsykkeestä. Kyllä sun koira varmaan aika terävä on, jos et pysty itse esim. reagoimaan tai huomaamaan yhtään, ennen kuin se aloittaa rähinöitä, eli se reagoi sillä sekunilla kun se näkee jotakin uhkaavaa. Koiran kovuus puolestaan tarkoittaa sitä, kuinka herkästi koira muistaa ikäviä tapahtua ja kuinka hyvin se pääsee niistä "yli". Pehmeä koira muistaa esimerkiksi paikkoihin liittyviä ikäviä muistoja tai jos ne pelästyvät jotakin, kestää kauan että ne palautuvat siitä. Ajatellaan, että jos koira on kovin kova, sitä on vaikeaa ojentaa, koska se ei jää muistelemaan saamaansa negatiivista palautetta. Puolestaan pehmeä koira voi menettää toimintakykyään jos sitä kovin kieltää, kun se pelästyy tavallaan liiaksi pienestäkin negatiivisesta.
Näitä, ja muitakin koiran synnynnäisinä pidettyjä ominaisuuksia testataan luonnetestissä. Tietyt piirteet ovat perinnöllisiä ja niitä ei voi muuttaa, mutta tietysti ympäristö ja koulutustausta vaikuttaa. Joidenkin piirteiden kanssa täytyy vain oppia elämään.

Minusta kuulostaa hyvältä että käytte pentukoulussa ja jaksat asioista täällä kysellä. Jaksamisen kannalta on hyvä tehdä asioita, joista tulee koiran kanssa hyvä mieli. Kun mun koira oli junnu, sille oli tosi vaikeaa keskittyä MIHINKÄÄN jos jossain oli joku koira. Jätettiin toko harrastus tauolle ja tehtiin koko kesä hajuerottelukoulutusta kotona ja käytiin yhdessä koirakoulussa, jossa ei tarvinnut tehdä muiden kanssa samaan aikaan. Koira tykkäsi, sai onnistumisia, mun ei tarvinnut murehtia kun koulutukset menee hukkaan muiden tuijottelussa ja olin ylpeä koirasta joka oppi ehtimään piilotettuja hajuja. Ja tuli vietettyä kesälomaakin.

Hyvin usein remmiräyhmääminen alkaa siitä, että ennen niin reippaan junnukoiran päälle on tullut irtokoira jossain, tai se on ottanut yhteen / joutunut tappelun keskelle koirapuistossa. Koira ryhtyy remmissä haukkumaan ja räyhäämään muille, tekee itsestään siis mahdollisimman pelottavan ja uhkaavan, ettei toinen koira tulisi. Meidän naapurissa asui ennen eräs perhe, joiden valkkarin pentuaikaa seurasin ja ihastelin kun on niin kiva ja reipas pentu. Sitten kävi niin, että olivat olleet lenkillä ja oli tullut irtokoira pihasta pennun päälle. Siitä lähtien se alkoi sitten räyhäämään, ja kun siitä kasvoi vieläpä aika iso, niin siinä oli pitelemistä kun se alkoi räyhäämään. Sekään ei tyytyvynyt haukkumiseen, vaan repi hihnassa toisen luo, riuhtoi, murisi, rähisi ja huusi. Omistajat kävivät pevi kouluttajalla ja alkoivat käyttää kolinapurkkia lenkillä ja kieltämään ankarasti aina kun haukkumista esiintyi. Aluksi se tuntui tepsivän, mutta sitten ongelma lähti ihan käsistä. Koira ei reagoinut enää mihinkään kieltoihin, ja vaikka omistajat tiukensivat otteita, niin ongelma meni vain pahempaan suuntaan. Sitten he totesivat, että pakko keksiä jotain muuta. Alkoivat palkkaamaan juurikin kaikesta rauhallisesta katsomisesta jne. ja jättivät haukkumiset huomioimatta. Pikkuhiljaa koira rauhoittui ja alkoivat treenata kontaktia ja lopulta koira oli varsin mallikas ohittelija.

Tulin tällä kertaa vain sanomaan, että nyt taas tykkään tästä koirasta! :) Melkoista edistymistä meän suhteessa, kiitos teidän ja muiden koiraihmisten joilta saanu tsemppausta. Yksin ois hajonnu pää. Enää en mieti pitäiskö ettiä uusi omistaja, kyllä me se yhteinen sävel mollisointu vielä löydetään.

Jes, ihana kuulla <3 Joskus se vaan vie aikaa että löytyy se yhteinen kieli ja mikä toimii justiinsa itelleen ja omalle koirlle :)

Hei,

Olen lukenut viestiketjun läpi sekä seuraillut muitakin keskusteluja täällä. Täältä saa hyviä vinkkejä ja apuja, joten päätin kysyä itsekin.
Meille tuli ensimmäinen koira viikko sitten, kokemusta on paljon koirien hoitamisesta ja ollaan kaikki perheessä aina oltu koiraihmisiä. Kuitenkaan kouluttamisesta itsellä ei kokemusta ole, kirjoja olen lukenut tarkkaan kuukausien verran nyt sisäistääkseni teorian ennen pennun tuloa.

Pentu on siis vasta viikon ollut meillä, suhteellisen tomera tyttö. Kuuntelee hyvin ja haluaa oppia (ja oppiikin) kun on oikeassa mielentilassa. Pentukursseille yms olen ehdottomasti osallistumassa, ikä ei vaan vielä hänellä riitä, mutta kaikenlainen harrastaminen ja aktivoiminen kiinnostaa todella paljon (sillä kyseessä hyvin vilkas koirarotu). Nyt ennen kuin pääsemme ensimmäiselle kurssille osallistumaan olen harjoitellut luoksetuloa ja muita käskyjä ja pentu on todella fiksu. Huomaa miten se ajattelee ja miettii ja kokeilee, ja tämä on ihanaa! Varmasti edessä hyviä molemmille mukavia harrasteluja. Kuitenkin meillä on yksi varsin yleinen "ongelma"...

Hepulikohtaukset. Jep, kenelläpä ei näitä olisi? Kun tarpeeksi on huilittu ja energiaa kerätty, lähtee käyntiin supervaihde. Monet pennut joita olen tavannut, ovat hepulikohtausten aikaan vain ladanneet täysiä talossa ja riehunneet. Tämä meidän tyttö lähtee suoraan puremaan ja jahtaamaan (ei ole paimentajaa). Jahtaa jalkoja ja puree todella kovaa. Ei meinaa irroittaa tai jos irroittaa, tarttuu sekunnissa toiseen jalkaan. En hoe "EI" sanaa, vaan yleensä ohjaan väliin lelun ja kehun kun senkanssa jatketaan leikkimistä. Keskittyminen herpaantuu yhtäkkiä suht nopeasti, ja jalat todetaan hauskemmiksi ja tartutaan taas kiinni. Välillä käännän napakasti selän, neiti istahtaa ja "ymmärtää", mutta koska hän pursuaa energiaa niin unohtaa samalla "ymmärtäneensä" ja tarttuu taas jalkaan. Kasvattaja käski nappaamaan tiukasti syliin ja sanovan vaan että nyt riittää ja laittavan alas. Tämä toimii todella hyvin, yleensä rauhoittuu kun napinpainalluksesta. Yleensä.

Ongelmana on siis nämä superkohtaukset. Normaalihepuleissa tiukka syliote tai selän kääntäminen auttaa, mutta jossainkohtia illasta osutaan superhepulin aalloille ja sillon ei tepsi mikään! Näissä tilanteissa olen avuton. Tiukka syliote näyttää tehoavan, kun pentu sylissä pysähtyy täysin ja näyttää kuuliaiselta (kasvattajan ohjeistamana tämä ei siis ole mikään sylihetki, kestää n. 5 sekuntia), mutta heti alas päästäessä henkselit irtoaa taas. Tartutaan jalkaan tai käteen suoraan, ja oikeestaan käskyttämisestä nimenomaan innostutaan enemmän ja enemmän. Olo tulee itsellä nopeasti todella avuttomaksi, mitä ikinä tekeekin niin ralli jatkuu ja välillä hyvin pitkäänkin (30-45min) mikä ei tietenkään koiralle ole hyvä. Juostaan täysiä repimään mitäikinä vastaan tulee. Monesti ralli loppuu siihen, että yhtäkkiä komentaessani kunnolla ja lähdettyäni pois tilanteesta napakasti, pentu menee jonnekkin sivummalle makaamaan. Olen tulkinnut tämän kuitenkin niin, ettei lopetus johdu komennuksesta vaan komennuksen ja energian loppumisen yhdistelmästä - pentu ei yksinkertaisesti jaksa enään, ja luovuttaa. Vähänajan päästä saapuu yleensä "sovittelevana" varovasti luokse ikäänkuin pyytääkseen anteeksi, katsoo rauhallisena silmiin eikä "änge päälle" vaan pyytää saada tulla esim jalkojen juuriin nukkumaan. Tämä on itselleni täysin uutta, en tiedä miten se pitäisi tulkita?

Koska pentu vasta niin nuori, emme pääse osallistumaan millekkään kurssille vielä vaan joudumme odottamaan jokusen viikon. Tämänjälkeen saa purkaa energiaansa pentutreffeillä ja pentukurssilla ja mahdollisesti koirapuistoissa yms - olen valmis tekemään mitä vaan. Pienelle pihalle pääsee tarpeilleen, ja on oppinut esim sisäsiistiksi todella nopeasti (koira siis 8vko), joten myös siksi tuntuu että kyseessä on todella fiksu pentu jolla on paljon potentiaalia. Superhepulin iskiessä päästessään pihalle päästelemään höyryjä, pentu kuitenkin ohjaa käyttäytymistään kenkien lisäksi esim puutarhan pakkomieliseen kaivamiseen. Voisi kaivaa siinä viikon. Siksi en myöskään pidä tätä hirveän hyvänä vaihtoehtona tilanteen ratkomiseksi. Koska pentu on niin nuori, emme ole harjoitelleet kuin hihnakäyttäytymisen alkeita. Asumme kerrostaloalueella, joten kaikkien ylistämiä tyhjiä metsiä missä saisi juosta vapaana ei ole. Oikeastaan myös pelkään vapaaksi päästämistä näin nuorena (vaikka haluisin harjoitella jo nyt), koska pentu on todella vikkelä ja rohkea. Huomenna lähdemme autolla alueelle missä laitetaan pitkä kevyt naru varmistukseksi pantaan ja saa ns. "juosta vapaana" (naru varmistaa että voi astua päälle ja pysäyttää jos liian rohkeana on poistumassa kauas meidän luota). Toivon todellakin että tämä jännittävä juttu saisi vähän aivoja raksuttamaan ja väsymään. Haluaisin tarjota pennulle mahdollisimman paljon juuri tällaisia tekemisiä jotta purkaisi energiaansa ja oppisi koiranelämää.

Kysyn siis apuja, vinkkejä, kokemuksia teiltä. Miten toimia puremisen kanssa? Leluja on paljon, mutta ne eivät hepulin iskiessä ole jalkoja kivempia. Oppiminen ja harjoittelu on kivaa, mutta keskittyminen herpaantuu välillä lopulta helposti hauskuuden yltyessä ja jalkojen kiinnostavan enemmän. Pennun pystyy opettamaan rauhoittumaan ja olemme aivan harjottelun alussa, mutta ottaa tällä hetkellä nämä vinkit vastaan vasta itsekin väsyttyä - ennen sitä hajoaa asunto ja jalat. Vaikka tyttö on muuten kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, puremishepuleiden yhteydessä en hallitse tilannetta. Koska kyseessä on ensimmäinen koira jota olen suunnitellut todella kauan, en halua millään tavalla epäonnistua. Pelkään että toimiessani nyt väärin, jätän koiralle pysyvän ongelman. Sanotaanhan joka palstalla ja kirjassa, että pennun käyttäytymiseen kannattaa puuttua mahd varhain. Joku oli täällä kirjoittenut heidän ongelmansa olevan jo todella vakava. Painotan, että kirjoitukseni pituudesta huolimatta meillä ei mitään hengenvaaraa ole, pentu on vasta viikon meillä ollut ja tämäkin taitaa olla vain ensimmäisen koiran aiheuttamaa yliherkkyyttä ja stressiä. Toivoisin vain vinkkejä teiltä miten toimia oikein ja hallita puremistilanne oikein. Pennun itsensä parhaaksi apua kyselen :)

Muokkaus pari tuntia myöhemmin: Tänään hyvä esimerkki. Ostin kaupastaa aktivointilelun missä pyörittäessä tippuu nami ulos, kun ilmeisesti on virikkeistä/tekemisestä pula. Lelu oli superhauska. Leikittiin 15min vauhdikkaasti ja sitten olikin niin hauskaa että superhepuli laukesi taas illaksi. Nyt rallia kaikkien jalkojen perässä, verhoissa roikkuen ja mattoja siirrellen. Mikään käskyttäminen ei auta eikä vaikuta. Pihalle tultiin juoksemaan rallia, eiköhän tää tästä keskiyöhön mennessä....

^Minulla tuo villakoira (keskikokoinen) oli tuollainen myös tuossa iässä. Tosin sen hepulit kesti pahimmillaan 4 tuntia putkeen... Ei itseä juuri naurattanut kun olin väsynyt ja halusin jo nukkumaan, mutta pentu vain juoksi, haukkui, repi kaikkea jne. Kokeilin kaikenlaista sen väsyttämiseksi, esim. sai juosta pellolla vapaana toisen koirani kanssa tai annoin kotona sisällä naminetsintää, aktivointileluja, pahvilaatikoita. Tai treenasin temppuja (perustottelevaisuutta ymv.). Tai kävin kävelemässä niin että harjoiteltiin hihnakäytöstä samalla ja kontaktia ym. tarpeellisia asioita. Välillä myös noita kaikkia samana iltana. Yritin pitää pentua hereillä ja aktiivisena illalla monta tuntia niin, että se väsähtäisi kun itse olen menossa nukkumaan. Yllättävästi mikään noista ei auttanut, pentu riehui hulluna sinne puolilleöin kaikesta tekemisestä huolimatta. Sitten sain vinkin, että harjoitellaan ihan vain rauhoittumista. Eli ei mitään ihmeempää tekemistä. Pidin pentua sylissä kun olin itse tietokoneella. Silittelin sitä siinä ja juttelin rauhallisesti. Lelut nostin pois hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Usein se nukahtikin syliini ja loppuiltakin meni rauhallisemmin. Kyllä se edelleen saa hepuleita (ikää nyt 7kk), mutta ne loppuu nopeasti.

Minä olen myös käynyt pennun kanssa metsässä melkein joka päivä siitä eteenpäin kun se täytti 10 viikkoa. Sitä ennenkin sai olla vapaana aina kun oli vain mahdollista, eli monta kertaa päivässä lyhyitä pätkiä. Välillä vein pellolle missä sai juosta toisen koirani perässä. Noiden lisäksi käveltiin hihnassa monta kertaa päivässä. Lyhyitä matkoja tietenkin noin pienen kanssa, mutta aikaa niissäkin kului. Puolen kilometrin matkassa saattoi mennä puolikin tuntia. Pentu sai haistella rauhassa, kävellä omaan tahtiin jne. Käytiin välillä tutustumassa eri paikkoihin. Kaupungin keskustaan, eläinkauppoihin, kauppakeskuksen pihalla oleiltiin ja katseltiin ihmisiä.

Tämä oma pentu ei purrut ihan hirveästi minua, mutta kun puri, puri lujaa ja ravisteli kättä kuin lelua. Se sattui hemmetisti, naskalihampaat upposivat ihon sisälle, puruvoima oli älytön niin pienelle pennulle. Kiljaisin ja lähdin pois, eli kaikki kiva loppui siihen. Kun pentu rauhoittui, menin uudestaan sen lähelle ja leikin lelulla tmv. Välillä pentu hyppäsi ja tarttui hampailla vaatteisiin. Reikähän siinä paitaankin tuli. Nuo pyrin ennakoimaan, kyllä pennusta näkee milloin se on "sillä päällä". Tarjosin lelua tai luuta ennen kuin ehti tarttumaan vaatteisiin. Tai jos ehti, käännyin ja lähdin pois. Välillä kyllä ihan ärähdinkin tuosta ja kun rauhoittui, kehuin.

Kyllä tuo riiviövaihe loppuu jossain vaiheessa. Kuulostaa aika normaalilta koiranpennulta

Ai vitsi, miten ilahduin tästä ketjusta. Meillä samanmoinen luupää 8kk puoliksi paimen puoliksi pelastuskoira. Luin koko ketjun läpi ja samalla kokeilin koiraan uusia keinoja. Meillä siis ongelmana, että koira käskyttää. Erityisesti minua. Sohvalla ollessani alkaa näykkiä nilkkoja ja käsiä ja haukkumaan. En oikein tiedä mitä haluaa? Huomiota kai. Leikkimään? Kaikki tietämämme keinot sen lopettamiseksi on kokeiltu. Ainoaksi toimivaksi keinoksi on todettu jäähylle laittaminen, eli viedään kuistille jäähylle. Sinne nukahtaa ja usein tulee rauhallisena takaisin, mutta esimerkiksi eilen, kun olin kotona sohvalla sairaana, se kävi jäähyllä varmaan 10 kertaa. Nyt kokeilin ketjussa mainittua kiljahtamista ja se auttoi näykkimiseen heti!! Jee!! Mutta alkaa kyllä edelleen käskyttämään. Haukkuu päin naamaa.

Ongelmana siis käskyttäminen ja se, ettei koira osaa itsekseen rauhoittua, enkä tiedä miten opettaisin sen sille. Edellinen koira oppi kuin itsestään "riittää" -käskyn ja "oma paikka". Tämä puupää ei vaan tajua. Onko kuistille laittaminen virhe? Miten sen oman paikan voisi yrittää opettaa?

Koira oli pentuna ihan kamala ja oltiin aika pulassa juuri tämän näykkimisen ja levottomuuden vuoksi. Sitten 5-7 kk rauhoittui, eikä jäähylle tarvinnut laittaa edes joka päivä. Nyt muutama viikko sitten sama show taas alkoi. Todellinen jääräpää ja koira alkaa olla jo 43 kiloa. Nyt on haasteena vielä liikuntarajoite. Koiralla todettiin nivelrikko ja se nilkuttaa. Perjantaina on tähystysoperaatio, joten miten ihmeessä saan koiran energiat purettua tällaisessa tilanteessa?

Aivojumppaa, eli tehtäviä missä sen pitää miettiä, miten tehtävän saa ratkaistua. Nameja piiloihin (pahvilaatikot, vaikka tyhjä limsapullo, pyyhkeeseen solmuja ja niiden sisään nameja). Tai piilotella nameja kotona sisällä. Temppujen opettamista, on paljon sellaisia, missä ei tarvitse fyysisesti juuri liikkua. Jäähyt tuskin tulee auttamaan, olisi teho jo tullut jos on tullakseen. Koiralle kannattaa opettaa sellaisia käytösmalleja mitä siltä toivoo, ennemmin kuin rajoittaa ja kieltää jatkuvasti. Jos koira ei tiedä, miten pitäisi missäkin tilanteessa käyttäytyä (eli sitä ei ole erikseen opetettu), kieltäminen, jäähyt jne. eivät auta, koska eivät kerro koiralle, miten sen pitäisi käyttäytyä.