Koirat.com

Koiran luonne ja persoonallisuus, pehmeys/kovuus jne. vaikuttaa paljon siihen miten sitä kannattaa käsitellä ja kouluttaa. Minulla oli edellinen koira niin pehmeä ja herkkä, ettei sitä olisi missään nimessä pitänyt kieltää tai komentaa niin että häntä laskee. Se olisi mennyt ihan lukkoon. Jotkut koirat kestävät enemmän ja ehkä tarvitsevatkin tiukempia "otteita". Se oma koira pitäisi tuntea niin hyvin, että tietää miten sen kanssa kannattaa missäkin asiassa toimia. Mutta minkäänlaisen koiran kanssa ei kannata alkaa "tappelemaan", vaan ihmisen pitää olla koiraa fiksumpi ja aina sen edellä toiminnassa. Hyvin helposti tilanne menee siihen että kun koiraa komentaa, se vastaa siihen samalla tavalla. Etenkin jos omistaja on vähänkään epävarma. Minulla nämä omat kyllä uskovat sellaistakin kieltoa/komentamista, joka ei niitä pelota niin että häntä laskee.

Minulla on tavoite että koirani tykkää minusta ja siksi haluaa tehdä asioita mitä siltä pyydän, eikä tee niitä siksi kun on pakko. Tykkään kun sohvalle istuessani koirani tulevat viereen rapsuteltavaksi. Kuitenkin ne lähtevät siitä pois jos pyydän.

^niinpä, koiran mukaan pitää toimia, ei ole yleispäteviä ohjeita jotka sopii joka hauvalle. Mulla on täällä yks kova jätkä, jolle pitää sanoa tietyistä asioista tiukemmin, koska se kokeilee ja kokeilee.. Mutta aina pitää olla reilu, käskyt ja kiellot ei sais mennä yli ja ne pitää mitoittaa koiran mukaan.

Voi olla vaikeeta aluksi lukea koiraa, kaikille se ei tule luonnostaan. Ja sittenkin kun osaa lukea koiran mielentilaa, ei välttämättä tiedä miten siinä tilanteessa tulisi itse toimia. Voi olla silmiä avaavaa myös kuvata videolla omaa toimintaa koiran kanssa. Voi kuvata vaikka kuinka leikkii koiran kanssa, kun leikkaa koiran kynsiä, tai pyytää jotakuta kuvaamaan ikkunan läpi (ettei koira keskity vain kuvaajaan) kun käyt koiran kanssa lenkillä yms. Mä olen oppinut kaikenlaista myös katsomalla videoita joissa olen koiran kanssa näyttelyissä.

Jo tänään on tapahtunu jonkin verran edistystä! Ulkona kun koira juoksi jaloissa haukkuen ja käsiä näykkien, en enää tehnyt kuten se yksi kouluttaja oli kehottanut (polkaisemaan maata koiran vieressä ja vaikka karjaisemaan jossei nätimmin lopeta) vaan olin hiljaa ja "kävelin koiran päälle", siis niin että se minun edessä joutui perääntymään. Se lähti vimmattua vauhtia juoksemaan ympäri pihaa, mutta toisin kuin ennen, se EI alkanut närkästyneenä haukkumaan ja edelleen hyökkäilemään. Jonkun aikaa juoksi ja sitten asettui.

Sisälläkään ei ole enää alkanut räksyttää jossei saa tehdä jotain, koska en ole huutanut vaan päättäväisesti esim. ajanut sen sohvalta alas kun meinasi hätyyttää kissaa. Jäi vain makaamaan lattialle! Oli uutta meillä. Hyviä neuvoja teiltä :)

Seuraava vain ihmetyttää: Koira pureskeli puseroa. Murahdin ensin, ei auttanut. Sanoin matalasti ja vaativasti Ei, ei ollut huomaavinaankaan. Aloin taas kävellä muka päälle, koira lopetti pureskelun ja pakeni, perääntyi niin kauas kuin pääsi mutta ei mitenkään yrittänyt lepytellä, joten ajattelin tilanteen olevan vielä päällä. Kävelin edelleen kohti ja sitten tämä "tosi dominoivaksi" kuvailtu koira ryntäsi PÖYDÄN ALLE PIILOON. Mitä tuosta nyt pitäisi ajatella? Teinkö jotain väärin vai onko tuo aivan normaalia? Onkohan tuossa sittenkin jotain epävarmuutta, mitä mieltä olette?

En todellakaan halua murtaa koiraa tai muokata siitä jotain alistunutta palvelijaa, pääasia mulle on että se ei tee niitä puremishyökkäyksiä ja että sen kanssa voisi käydä hihnalenkillä ilman rähinöitä. Ja ettei se hyppii vieraita vasten. Eli hyvätapainen mutta ILOINEN koira haussa, en halua että koiran tarvii pelätä minua.

^voihan se hyvinkin olla myös epävarma. Varsinkin nyt jos oot muuttanut taktiikkaa ja olet sen silmissä entistä voimakkaampi, se saattaa olla aluksi vähän hämmentynyt.
Tietääkö koira muuten että paitaa ei saa purra? Ja onko sillä käytössä joku "irti" tai "jätä" tyylinen sana jonka se tuntee (sellaistakin kannattaa treenata ihan positiivisesti ja palkaten lelujen kanssa).

Kun koira irrotti puserosta ja juoksi kauemmas, ei mun mielestä tartte sen perässä enää juosta ja "varmistaa" sen luovutusta. Jos se jo juoksi pois ja oli esim häntä alhaalla niin se on ihan erilaista kuin jos se vain hyppää askeleen taakse ja haukkuu sulle. Jos se jo väisti niin pitkälle kuin voi, eikä palannut heti sua näykkimään ja paidan kimppuun? Odotatko jotain tiettyä merkkiä koiralta?

Oisin ehkä itse jäänyt paidan luo ja nostanut sen rauhassa, tai ehkä vähän liikutellut sitä kädessä. Jos koira tulee uudelleen paitaa retuuttamaan niin irti/jätä ja muuta purtavaa tilalle. Ja sitten jos se tuntee sanan "irti" ja ei vaan kiinnosta ja silti nassuttaa paitaa, tai viis veisaa sun käskyistä ja palaa uudestaan paidan kimppuun niin sitten kyllä ärähtäisin.

Ja loistavaa että on edistystä!

Tää on just niin vaikeaa, ojasta allikkoon, mulla pitäis olla joku täällä kädestä pitäen neuvomassa että mitäs nyt Mutta hyvä, kiitos, olen taas vähän viisaampi. :D Eli riittää, että koira lopettaa kielletyn puuhan, eikä ärhentele mulle sen jälkeen? Sitten voin palata normaalitilaan ilman, että koira katsoo voittaneensa jotain?

Sepä tässä koirankoulutuksessa on, kun aina on ihmisiä, jotka tekisi asian toisin. On erilaisia ihmisiä, on erilaisia koiria ja näin ollen erilaisia koirakoita. Oma kakara on sen verran ohjaajapehmeä, että pelkkä normaalia puheääntä hiukan matalammalla äänellä sanottu sana riittää lopettamaan ei-toivotun toiminnan. Kovempi koira saattaa vaatia tiukempaa kieltoa. Ennen kaikkea koiralle kuin koiralle tulisi opettaa, mitä kieltämisellä tarkoitetaan. Siinä hyvänä apuna on esimerkiksi Mondial:n mainitsema jätä-käsky.

Mitä tulee tuohon, että riittääkö se kun koira lopettaa kielletyn puuhan, eikä ärhäntele sen jälkeen. Minulle se riittäisi, mutta nyt tullaan siihen tärkeimpään pointtiin: Mikä riittää sinulle? Sinä olet se, joka sen koiran kanssa elää, joten sinä voit omalla toiminnallasi vaikuttaa siihen, millaista toimintaa haluat koiraltasi. Kokeilemalla oppii. Nyt tiedät, että riittävästi paineistamalla saat koiran luikkimaan pöydän alle. Nyt on aika pohtia, haluatko koiran toimivan niin? Lukemani perusteella se ei ollut sinun mielestäsi ihanteellisin lopputulos, joten ensikerralla osaat mitoittaa palautteen taas paremmin. Tuollaisten yritysten ja erehdysten kautta sitä omaa koiraa oppii lukemaan. Uskallan veikata, että se koira antoi jo jotain lepyttelyn merkkejä ennen piiloon pinkaisua, mutta ne jäivät sinulta huomaamatta. Mikä on siis ihan ymmärrettävää, kun emme ole koiria ja jos niitä pieniä vihjeitä ei huomaa etsiä.

Samaa mieltä kuin nauru, ei ole yleispätevää keinoa mihinkään, ja minusta ihmisillä on myös keskenään hyvin erilaisia vaateita koiran käyttäytymiselle ja olemiselle esim. kotona. Ja sekin täysin fine, koska koirat ja ihmiset ovat niin erilaisia. Mulle on esim. aina ollut se ja sama, jos koira pureskii villapaitaa tai sukkia. Se ei niitä ole koskaan rikkonut ja lopettaa saman tien kun sille sanoo jotakin, että hei, mitä sulla on, tulepa tänne. Sukilla tuo varsinkin leikkii jos niitä on jäänyt lattialle, mutta ei se mua haittaa, mitäs olen unohtanut ne lattialle. Meillä koira saa tulla myös sohvalle ja kiehnätä ihan niin paljon huomiota kuin tahtoo, koska sen harvan kerran kun se sitä tekee, niin se on lähinnä suloista minusta ja voin hieman leikkiä sen kanssa. Kyläpaikoissa kysyn, saako koira tulla sohvalle, ja jos ei, käsken kärsivällisesti ja ystävällisesti aina alas, jos koira yrittää sohvalle ja tuon sille jonkun muun pedin ja käsken sille. Mä luovuin myös aikoinaan kans säännöstä, ettei se saisi nousta ihmisiä vasten tervehtimään, koska kukaan ei ikinä jaksanut tai halunnut noudattaa mun ohjeita, kun neuvoin ettei sitä saa silittää jos se nousee vasten. Se on niin pieni, ettei kukaan jaksa mennä kyykkyyn, vaan haluaa että se nousee vähän vastaan. Jopa meidän toko kouluttaja antaa tehdä niin treenien lopuksi.

Mä en tekisi hirveän suurta asiaa (= sellaista että tarvitsee karjua tai alistaa) mistään pikkuasioista, vaan lähtisin ihan suhdetta parantamalla ja käskyjä vahvistamalla korjaamaan niitä. Varsinkaan pennulla. Esimerkiksi tuohon puremisen tilalle jotain muuta tekemistä, tms. Helmillä on hyvää asiaa siitä, että kyllähän sitä haluaa että koira on iloinen ja tottelee mielellään. Kaikki on siitä hyvästä suhteesta kiinni, ja toki siihen kuuluu että on tiettyjen asioiden kanssa ehdoton ja tiukka, mutta kyllä pentua pitää minusta vielä ohjailla aika pehmeällä kädellä.

SiljaSiili kirjoitti:

Samaa mieltä kuin nauru, ei ole yleispätevää keinoa mihinkään, ja minusta ihmisillä on myös keskenään hyvin erilaisia vaateita koiran käyttäytymiselle ja olemiselle esim. kotona. Ja sekin täysin fine, koska koirat ja ihmiset ovat niin erilaisia. Mulle on esim. aina ollut se ja sama, jos koira pureskii villapaitaa tai sukkia. Se ei niitä ole koskaan rikkonut ja lopettaa saman tien kun sille sanoo jotakin, että hei, mitä sulla on, tulepa tänne. Sukilla tuo varsinkin leikkii jos niitä on jäänyt lattialle, mutta ei se mua haittaa, mitäs olen unohtanut ne lattialle. Meillä koira saa tulla myös sohvalle ja kiehnätä ihan niin paljon huomiota kuin tahtoo, koska sen harvan kerran kun se sitä tekee, niin se on lähinnä suloista minusta ja voin hieman leikkiä sen kanssa. Kyläpaikoissa kysyn, saako koira tulla sohvalle, ja jos ei, käsken kärsivällisesti ja ystävällisesti aina alas, jos koira yrittää sohvalle ja tuon sille jonkun muun pedin ja käsken sille. Mä luovuin myös aikoinaan kans säännöstä, ettei se saisi nousta ihmisiä vasten tervehtimään, koska kukaan ei ikinä jaksanut tai halunnut noudattaa mun ohjeita, kun neuvoin ettei sitä saa silittää jos se nousee vasten. Se on niin pieni, ettei kukaan jaksa mennä kyykkyyn, vaan haluaa että se nousee vähän vastaan. Jopa meidän toko kouluttaja antaa tehdä niin treenien lopuksi.

Mä en tekisi hirveän suurta asiaa (= sellaista että tarvitsee karjua tai alistaa) mistään pikkuasioista, vaan lähtisin ihan suhdetta parantamalla ja käskyjä vahvistamalla korjaamaan niitä. Varsinkaan pennulla. Esimerkiksi tuohon puremisen tilalle jotain muuta tekemistä, tms. Helmillä on hyvää asiaa siitä, että kyllähän sitä haluaa että koira on iloinen ja tottelee mielellään. Kaikki on siitä hyvästä suhteesta kiinni, ja toki siihen kuuluu että on tiettyjen asioiden kanssa ehdoton ja tiukka, mutta kyllä pentua pitää minusta vielä ohjailla aika pehmeällä kädellä.

Tää on muuten niiiiin totta! Että koirakohtaisesti pitää mennä ja oikeasti miettiä ensin mitä haluaa ja miksi. Itselläkin on hämmentynyt olo koiran kanssa jos ei tiedä mitä haluaa. Jos haluaa ettei koira ikinä koskaan ota vaikka sukkaa suuhun niin helpointa ois poistaa kaikki sukat sen saatavilta. Todennäköisesti kuitenkin koira kuin koira tulee joskus sukkaan törmäämään, joten kannatta opettaa irrottamista ja luoksetuloa, palkkausta, leikkiinkutsua. Ja sit se mun lemppari "jätä".

Ja sitten kun täällä palstalla kirjoittelee niin teksti helposti tiivistyy tai lähtee sivuraiteille. Esim. kun kirjoitellaan aihesta kieltäminen/murina/käskyt, niin siitä jää helposti puuttumaan kokonaan se toinen puoli, eli tietysti enemmän kehuja ja positiivista yhdessä oloa, ohjausta ja leikin kautta opettamista. Mutta esim mun viestien perusteella voikin näyttäytyä että aina kaikissa tilanteissa kun koira tekee jotain epätoivottua niin täydellä höyryllä päälle huutamaan :D se ei siis todellakaan ole pointtina mullakaan, vaan satuin nyt niihin kieltoihin enemmän keskittymään ja unohdin kokonaiskuvan.

Ei toi sun 8kk epeli enää mikään ihan pentu ole ja sillä voi olla nyt kokeilukausi päällä, sellainen uhmakas murkku. Ja jos se on muutenkin luonteeltaan kova ja dominoiva niin onhan siinä varmasti hommaa. SiljaSiilin kanssa siitäkin ajattelen samoin, ettei tartte joka asiasta kuitenkaan tehdä numeroa. Ja ensin tosiaan opettaisin ihan opettamalla ja palkkaamalla niitä käskyjä: irti, jätä, paikka, istu tms mikä auttais hallitsemaan tilannetta. Sitten kun on tilanne että koira tietää sen jätä käskyn, mutta silti lähtee sukka suussa vetämään rallia sun ympäri tai näykkäilee kättä kieltojen jälkeen niin joo, kyllä mä näyttäisin että olen tosissani murahtamalla sillä voimakkuudella jonka se koira vaatii. On oikeasti ihan tärkeetä että koira oppii tietyt käskyt ja että olet niissä tosissaan, ihan turvallisuudenkin näkökulmasta. Niitä voi silti aluks opettaa leikillä ja palkalla, kuten se jätä, vaikka joskus tarttee tositilanteessa tiukemmin sanoakin.

Mun vanhempaa koiraa pitää myös joskus auttaa rauhoittumaan, jos se vetää jostain kierroksille (vähän heikko hermorakenne, nollasta sataan helposti). Sekin tapahtuu ihan varmoilla, tiukoilla käskyillä kuten "riittää", "maahan", "paikka" tilanteesta riippuen. Usein ohjaan sen omalle paikalle ja käsken maahan, siinä se rauhoittuu paljon nopeammin ja koen että onkin sille hyväksi etten anna sen mennä liian kierroksille. Kierroksilla se saattais nimenomaan tehdä kaikkea ei-toivottua ja on liian hyper kuunnellakseen enää "irti", "tänne", saati sitten jotain posiviitista leikkiin kutsua ja palkkaamista. Mutta mä osaan jo lukea sitä hyvin ja ennakoin jo hyvissä ajoin ennenkuin siitä tulee liian levoton. Esim se ei ole vielä saanut ruokaa ja joku on tulossa kylään, ois ihan turhaa antaa sen vaeltaa kämpässä vapaana kuin villikauris "jeeeee vieraita, wohooo, omg on nälkä, wohoo villasukka, jeee ovi rasahti, hauhauhauhau hitto mul on makee ääni, wohoooooo, omg nälkä!!" ja sitten kulkea itse perässä kieltämässä kaikenlaista ei sitä ei tätä, lopeta, ole hiljaa, älä viitti ja käydä murisemaan. On helpompi hallita etukäteen kuin koettaa kiihtynyttä koiraa hillitä. Vaikka joskus on kierroksetkin mahtava asia, ei kukaan halua harrastuskoiraksi lapasta.. Noh, mutta riippuu edelleen tilanteesta ja koirasta, mutta pointtina vaan että joskus toimii kehut, joskus kiellot, joskus joku muu ja usein ennakoimalla pääsee helpommalla.

Mun monsteri alien pentu on nyt jo 8 vuotias. Oli siis aivan ihana, mutta kova kundi pienenä ja tosi itsenäinen oman tien kulkija. Siitä kuitenkin kasvoi sellainen mulle täydellinen ajatuksella toimiva ystävä. Vieäkin sen kanssa saa olla tarkka ja joskus tiukka, koska on se aika törkee jätkä kuitenkin :D tosin lähinnä muita ihmisiä kohtaan. Kutsun sitä usein myös pellossa kasvaneeksi, kun ei meillä näistä teksteistä huolimatta oo kovin tiukka kuri koirille ja saavat melko paljon olla ja mennä miten tykkäävät. Mutta siis kyllä niistä tomppeleista junnuistakin kasvaa kivoja kavereita ajan kanssa.

Teiltä kaikilta on tullu paljon hyvää asiaa.. Oon kiitollinen kun ootte jaksanu mulle rautalangasta vääntää. Tämän päivän jälkeen vaan viimeistään alkaa tuntua, ettei me tuon koiran kanssa sovita toisillemme yhtään! En ole pitkään aikaan ajatellu tuosta mitään hyvää, eikä sekään tunnu minusta piittaavan. Tänään oli aivan hirveä päivä, joka olis voinu olla tosi MUKAVA jos olisin jättäny koiran kotiin (käytiin lasten kanssa retkellä). Tällä hetkellä istun autossa josta KAKSI rengasta paskana, odotan apua saapuvaksi tunnin päästä, ja eniten stressaa vaan tuo koira joka haukkuu koko ajan. (On saanu vettä, ei oo ruoka myöhässä, on jaloiteltu mutta tultiin välillä takaisin koska koira räyhäsi koko ajan läheisen talon koirille ) Se aiheuttaa JOKA PÄIVÄ hirveästi stressiä meille kaikille, parisuhde alkaa jo kärsiä koska ollaan niin kireitä tuon takia, kukaan ei halua meille enää kylään, koiran kanssa ulkoilu tai leikkiminen on koko ajan vain hankalaa...

Koitan kai nyt vielä siihen asti että iän puolesta pitäisi alkaa rauhoittumaan. Olen silti valmistautunut luovuttamaan, jos koko elämä alkaa olla pelkkää koiran räyhäämisen mukaan hyppimistä.

Ja tiedän, että koiran ottamista pitää harkita kunnolla ja kyllä sitä harkittiinkin. Ja tiesin,että alku voi olla vaikeaa ja että koiranpentu tarvii paljon aikaa ja koulutusta. Mutta. En minä tuollaista dominoivaa kovanaamaa halunnut, vaan iloisen perhekoiran harrastuksiin :( Kasvattajan mukaan tuo oli sopiva ekaksi koiraksi lapsiperheeseen, ite oon kyllä reippaasti eri mieltä nyt kun jonkin verran alkaa koiraa tuntea. Tuolle olisi ollut parempi päästä omistajalle jolla on jo kokemusta koiran koulutuksesta, ja ehkä mieluummin sellaiselle jolla ei ole pieniä lapsia, paremmin riittäisi hermoja kovapäiselle koiralle. Vaan eipä auta jälkiviisastelu.

Jos sinusta tuntuu ettet jaksa tai pärjää koirasi kanssa, ei ole väärin luovuttaa ja etsiä koiralle uusi koti. Se on vielä pentu, niin varmasti sopeutuu nopeasti uuteenkin paikkaan. Mutta jos haluat vielä yrittää sen kanssa, niin kannattaa ottaa yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan. Sellaiseen, joka käyttää positiivista vahvistamista, ei rankaisuja, jääkausia, hihnasta nyppimistä jne.

Kyllä meilläkin koirat joskus ottaa sukkia, hanskoja tmv. mutta en ole siitä koskaan kieltänyt. Menen koiran luo iloisesti "mitäs sinulla on, onpa hieno, minäpä otan sen". Ja kehun kun luovuttaa sukan mielellään. Usein annan lelun tai namin tilalle, jos sattuu lähellä olemaan. Nuo omat koirat eivät ole koskaan lähteneet karkuun "saaliinsa" kanssa tai eivät muuten haluaisi antaa sitä pois, vaan mielellään ovat vaihtaneet sukan leluun tai namiin Jos kiellän jostain (pentu 6kk meinaa välillä mattoa repiä esim.) niin heti kun lopettaa käskystä, kehun ja annan parempaa tekemistä. Ja kun jättää maton repimisen ja alkaa syödä luuta, kehun taas lisää.

Helmi, sinun koirat kuulostaa just sellaisilta ihanilta ystäväkoirilta jollaisen olisin halunnutkin :( Ja tuo miten suhtaudut koiriin, on samaa tyyliä miten itekki haluaisin suhtautua omaani. Kahlasin Kaimion pentukirjan läpi monta kertaa ja se vahvisti entisestään sitä käsitystä, että koiran pitäisi olla ystävä jota kohdellaan sen mukaisesti, ilman valtataistelua tai kieltojen käyttöä, vain positiivista koulutusta.. Sen takia meillä menikin kaikki metsään jo alusta alkaen. Nuo keinot kun ei sopineetkaan minun koiralle, se vain kipusi arvoasteikolla ylemmäs ja ylemmäs ja minä vain inhimillistin sitä, säälin sitä silloinkin kun se yritti hyppyyttää minua. Se pisti meikäläisen aivan tassun alle. Olisi pitänyt olla alusta asti kovempi, ja tietää erilaisista kasvatustavoista.

Yksityistunnit jonnekin voisi olla hyvä juttu, mutta hankala järjestää kun mies on töissä ja olen yksin lasten kanssa kotona. Ja lähimpään kaupunkiin 100 km.. Pentukurssin ajaksi sain sovittua hoitajan (viisi kertaa pidetään) sillä varauksella, ettei tule sinä päivänä soittoa töihin.

Nii-in, etsiäkkö itsevarmempi jämpti omistaja nyt kun vielä pentu, vai yrittääkkö vielä kouluttaa...

Muokkaillaan vielä : Pahin ongelma meillä tällä hetkellä on siis remmirähjäys, nuo kotona tottelemattomuudet nyt vielä sietäisin, mutta kun jotkut arveli että rähjäys olisi seurausta huonosta johtajuudesta. En tiedä, vai ihan vaan vieraisiin koiriin tottumattomuudesta, kun niin rauhallisella alueella asutaan? Varmaan kumpaakin.

Meidän taloudessa on kasvatettu kaks koiraa aikuiseksi ja ovat kyllä olleet opettavaisia kokemuksia. Ensimmäinen koira oli pentuna pieni riiviö, joten sen kanssa sai olla vähän helisemässä. Puri paljon ja kovaa, riehui, vaani ja veti hihnassa, lällätteli omistajalle ja oli niin itsenäinen, et ihan muutaman kuukauden ikäisenä uskalsi jättää omistajan johonkin lenkkipolun varrelle ja lähteä itsekseen seikkailemaan. Toisessa koirassa on luonteen puolesta paljon samoja piirteitä eli on energinen, aktiivinen ja leikkisä, mutta siinä missä Luna oli kova, peloton ja itsenäinen on Inni kohtalaisen pehmeä ja sillä on halu/tarve tehdä ohjaajan kanssa. Inni ei pentuna purrut kuin pari kertaa käsiä ja se ei ole koskaan ollut mitenkään "riiviö". Yksi syy tähän eroon on siinä, että itselle on selkeytynyt se mitä koiralta haluaa. Siinä missä Lunan sukassa, mopissa jne roikkuminen ärsytti, on Innin kanssa vaan ajatellut, että onpa kiva kun se haluaa leikkiä mun kanssa ja ohjannut sitä käytöstä kieltämisen sijaa. Tämän kakkosen kanssa on siis ohjattu kaikki käytös johonkin hyödylliseen ja toivottuun, joten eihän sillä ole ollutkaan mitään ikäviä pentumaisia pelleilyjä. Lisäksi sitä roikkumista, repimistä jne ei ole esiintynyt senkään vuoksi, koska kun koira on alkanut olemaan levoton, se on viety pihalle treenaamaan sekä riehuman energiaa pois. Sillä ei siis ole tarvetta olla "ilkeä" koska se on saanut aina kohdistaa energinsa johonkin oikeasti palkitsevaan.

Näiden kahden koiran kokemuksella olen oppinut, että kannattaa ensinnäkin pitää huoli, että se koira saa oikeasti sen energiamäärää vastaavan määrän aktiviteettia sekä liikuntaa. Väsynyt koira ei jaksa vouhkata enää turhia ja lisäksi koiralle kannattaa opettaa rauhoittumista. Jos voisin ottaa Lunan kanssa asiat uusiksi, niin opettaisin sille leikin lopettamisen rauhoittumisen kautta ja Innille olisin opettanut saman mitä Lunalle, eli erillisen käskyn rauhoittumiseen sisällä/julkisissa tiloissa. Ei siis vieläkään olla päästy täydellisyyteen eikä siihen oikeasti koskaan päästäkkään.
.
Koiran koulutuksessa munkin mielestä kannattaa miettiä mitkä taistelut on sen arvoisia. Kuten tuossa ylempänä sanottiinkin, että jos se sukkien, kenkien jne kantaminen häiritsee, niin helpommaksi tulee kun kerää ne vain pois. Ennakointi on siis kaikista helpoin keino päästä yhteisymmärrykseen. Jos on tiedossa, että se koira saattaa hyppiä vieraita vasten (eikä tämä ole taloudessa sallittua), vieraat ei jaksa/tiedä/osaa reagoida tähän oikein, niin voihan sen koiran laittaa vaikka portin taakse odottamaan, että ne alkuhössötykset on saatu alta pois, vieraat istuu vaikka kahvipöydässä ja päästä se koira tähän rauhallisempaan tilanteeseen mukaan. Jos tietää koiran käyttäytyvän lenkillä tietyssä tilanteessa epätoivotulla tavalla, niin reagoi siihen ennenkuin se tilanne on jo päällä.

Luna oli meillä se koira, jolle sai välillä ärähtää ja pitää puhutteluja. Jotkut sen tempuista oli sellaisia, että ne oli jo oikeasti vaarallisia, joten tämmöisiin on mun mielestä oikeutettua jopa hieman ylireagoida. Jos taas tilanne ei ole hengenvaarallinen niin mielestäni on koiralle reilumpaa antaa sille mahdollisuus toimia siinä tilanteissa ohjeiden mukaan eli tässä tulee eteen ne "jätä" sun muut käskyt, jotka on ohjeistuksia tilanteeseen. Ajatellaan nyt vaikka sitä hihnan repimistä, kenkien kantamista jne., niin eihän näissä oikeasti ole mitään väärää. Se on vaan koira, joka on leikkisä. Jos se koira on itsenäinen tai esim kova, niin siitä omistajan meuhkaamisesta näissä tilanteissa tulee koiralle oiva tilaisuus testailla niitä ohjaajan hermoja. "Hitsi kun on hirveesti virtaa. Heiii, viimeksi kun kävin varastamassa sen kengän eteisestä, niin se ihminen lähti reipppaasti mukaan riehumaan!" Näissä tilanteissa on oman kokemuksen mukaan parempi vaan palkata sitä koiraa siitä kengän tuomisesta sinulle, koska niin se pienemmällä todennäköisyydellä viedään sinne omalle pedille puruluuksi. Jos taas narauttaa rysän päältä, niin harjoittelee pennun kanssa sitä luopumista. Kaikkien näiden tilanteisen pitäis kuitenkin kertoa sille omistajalle jotain, koska ei se koira niitä turhaa tee. Se voi yrittää kertoa, että sillä on pirun tylsää ja se haluaa tekemistä tai ihan pentu voi olla väsynyt ja se ei osaa itsekseen rauhoittua. Jos koira tulee sohvalle eikä osaa olla siinä rauhassa, niin sen voi komentaa lattialle. Jos härkkiminen jatkuu vielä siellä, niin laittaa jäähylle toiseen huoneeseen. Näissäkin tilanteissa pitää mielestäni olla reilu, koska annetaanhan lapsillekkin ennen "rangaistusta" varoitus. Jos se kielto, ärähdys ei mene perille, niin käsketään se koira vasta sitten lattialle tai viedään sinne jäähylle eli se poistetaan tilanteesta jossa se ei osaa käyttäytyä.

Johdonmukaisuus on tärkeää kaikessa kouluttamisessa sekä se, että siitä oikeasta asiasta annetaan oikeasti positiivista palautetta.

SanttuJ kirjoitti:

Koiran koulutuksessa munkin mielestä kannattaa miettiä mitkä taistelut on sen arvoisia. Kuten tuossa ylempänä sanottiinkin, että jos se sukkien, kenkien jne kantaminen häiritsee, niin helpommaksi tulee kun kerää ne vain pois.

Jos tietää koiran käyttäytyvän lenkillä tietyssä tilanteessa epätoivotulla tavalla, niin reagoi siihen ennenkuin se tilanne on jo päällä.

En tiedä mistä sai kuvan, että tavaroiden kantaminen häiritsee (ei tämä sitä edes tee). Meillähän on koiranpentu ja pikkulapsi, ei lattialla mikään säilyisikään. Pusero jonka helmaa se puri, oli mulla päällä silloin, en vain jaksanut koko hommaa selittää kun en muistanu miten me lattialle mentiin

Niinkuin kirjoitin, suurin ongelma meillä on se ettei koiran kanssa ole mukava käydä missään missä voi tulla ketään vastaan. Enkä millään ehdi reagoimaan ennen kuin koira huomaa toisen tulijan, yhtäaikaahan me se nähdään. Koira ehkä kuulee tai tuulesta riippuen haistaa jopa ENNEN kuin ite edes huomaan ketään. Ja jos ehtisinkin jotain tehdä, niin mitä?? Eilen siellä retkellä tuli pari tyyppiä vastaan, mainitsivat että koiraporukka tulossa kohta perässä. Istuttiin maassa, rapsuttelin koiraa rauhoittavasti ja syötin vähän nameja. Koira oli ihan rauhassa. Sitten kun se toinen koira ilmestyi näkyviin, niin paskat vaikutti minun mikään teko, koira rähähti hirveään haukkuun ja yritti sinkoilla toisen luo.

Mulle siis riittäisi, että olisi ihmisten ilmoilla kunnolla, siis ei rähisisi ja kiskoisi hihnassa kuin hullu. Mutta koska se kuulemma johtuu minun huonosta kurista, niin siksi pitää ajatella sitäki miten kotona ollaan. Mulla aina jo aamulla stressaa tuleva kävelylenkki kun pelkään että jos joku tuleekin metsässä vastaan.

Niin ja alunperin minua siis ei haitannut, jos koira vähän pureskeli vaikka just paidan helmaa tai vaikka istui minun jalan päälle, mutta mulle sanottiin että oon liian lepsu ja että koira kävelee minun yli kun annan sen tehdä tuollaisia. Niin siksi niihin koitan nyt puuttua.

Paljonko teidän mielestä tuon ikäinen tarvitsisi liikuntaa päivässä, entä koulutustuokioita tai jotain virikkeistämistä? Ihan mahdollista, ettei se nyt saa ihan riittävän paljon. Mikä olisi sopiva määrä? Eilen parin tunnin metsäpatikoinnin jälkeen ainaki oli ihan samanlainen hössöttävä jäärä kuin yleensäkin..

Toi voi hyvinkin olla vähän harhaan johtava arvio, että yleinen "kurittomuus" olisi syynä tohon remmiräyhään, ja nyt kun oot tosi turhautunut koiraan kun kaikki muukin menee mielestäsi pieleen sen räyhäämisen lisäksi, niin välinne vaan kiristyy koko ajan ja suhde menee vaan huonompaan suuntaan.
Mä en esimerkiksi tippaakaan usko siihen, kun sanotaan et joku koira "hyppii nenille" tai "näyttää keskisormea" ja "kipuaa arvoasteikolla ihmisen yli" ja että näitä voisi käyttää syynä johonkin ongelmakäytökseen. Mä nään että suhde on joko hyvä tai huono: joko pelaatte hyvää yhteistyötä tai ette. Sitten noi käytökset on erillisiä asioita: joko se koira on oppinut tulemaan sohvalle tai se on opetettu pois. Mutta ne ei sinällään liity toisiinsa, vaan se suhde vaikuttaa vaan kyseiseen tilanteeseen, mikä on päällä.
Toisilla koirilla on ihan hirveästi virtaa, ja jos ne ei pääse sitä purkamaan, niin arki on tosi hankalaa. Toisilla koirilla sitä virtaa on, mutta se ei ns vuoda yli. Ja toiset on temperamentiltaan vaan rauhallisempia. Mua joskus säälittää niiden koirien puolesta, joille sitä energiaa on siunattu tosi paljon, ja jotka joutuu sen takia vähän väärinynmäretyiksi, kun eivät ole ns normi koiran mittapuulla tarpeeksi "kilttejä". Mutta oot kyllä oikeassa, että tällaisen tosi aktiivisen koiran kanssa sopisi joku kokenut harrastaja, mielellään myös lauma muita koiria, ei kokematon lapsiperhe.
Siihen, mitä sun pitäisi tehdä noissa tilanteissa kun toinen koira tulee vastaan, on vaikea antaa yhtä neuvoa. On monia harjoitteita, joita voisitte tehdä. Mutta se perus duuni pitäisi minusta tehdä muualla kuin noissa ohitus tilanteissa, eli koiraa pitäisi lähteä ehkä siedättämään toisiin koiriin just jossain koiratapahtumissa ja koirakouluissa, joissa on paljon muita koiria. Eli vaikka ison kentän laidalle, josta näkyy jossain kaukana olevia koiria ja treeni niin kaukana, että sun koira pystyy edes vähän antamaan kontaktia. Sun pitää tehdä itsestäsi niin mielenkiintoinen ja toisten koirien kyttäämisestä niin kannattamonta, että koira alkaa tarjota kontaktia kun näkee muita koiria.

Ippana kirjoitti:


Paljonko teidän mielestä tuon ikäinen tarvitsisi liikuntaa päivässä, entä koulutustuokioita tai jotain virikkeistämistä? Ihan mahdollista, ettei se nyt saa ihan riittävän paljon. Mikä olisi sopiva määrä? Eilen parin tunnin metsäpatikoinnin jälkeen ainaki oli ihan samanlainen hössöttävä jäärä kuin yleensäkin..

Aika paha mennä sanomaan, koirat on niin erilaisia. Jotkut vetää vaan lisää kierroksia tietynlaisista lenkeistä (joku saa virtaa hihnalenkeistä, kun pääsee vetämään. Toinen taas väsyy niistä kun on haistellut niin paljon yms). Oisko 1,5h laadukasta liikkumista päivän aikana, tarpeen mukaan pienemmät pissatukset. Aivotyö ja nenänkäyttö siellä pihalla voisi helpommin väsyttää. Ja siksi vaan tekisin pihalla jos on sisällä ongelmia rauhoittua niin en kehittäis sinne vielä lisää tekemistä, mieluummin koettaisin pihalla.. mutta helppohan mun on puhua kun on omaa pihaa, jokainen tekee niin kuin parhaaks näkee :)
Pari kertaa viikossa pitäisin "treenejä", en itse sen useammin, mutta riippuu siitäkin mitä asiaa haluaa treenata. Treenatessa mitä vaan kannattaa painottaa sitä hyvää fiilistä ja yhdessä tekemistä, ettei mene heti alusta pakkopullaksi ja hampaiden kiristelyksi ku vttu on tiistai klo 18 ni on pakko mennä palloa heittämään stna. Mutta pari kertaa viikkoon voisi olla jotain spessumpaa aivotyöskentelyä, makkarajälkeä sänkipellolla, nose workia (löydä kolmesta purkista se jossa on sisällä basilikanlehtiä), kaivamista (piilota koiran iltapala kolmessa purkissa maahan parin sentin syvyyteen), esineiden hakemista, mikä nyt tuntuis sitä koiraa luonnostaan eniten kiinnostavan (nenä, juoksu, paimennus, kaivuu, kontakti-toko jne).

Noita ihan arjen asioita "tule", "jätä", "istu" tms jotka on temppumaisia, voi opettaa vaikka joka päivä 3min, tai kaks kertaa päivässä pari min silloin kun on itse hyvällä fiiliksellä ja koira on tyytyväisen oloinen. En tosin oikeasti itse jaksa joka päivä mitään spesifiä temppuhetkeä pitää, varmaan 10sek päivässä on oikeasti se kesto mitä mä "treenaan" tollasta :D sekä pennun että aikuisen kanssa. Enkä mä tiedä muutenkaan mikä olis hyvä ja oikea kesto, näin vaan mennään meillä.

Ja mä kyllä ymmärrän tota sydäntä särkevää fiilistä siitä kun omat odotukset ja todellisuus ei kohtaa. Mun eka koira on mun sydämen koira, mutta tuntui tosi pitkään että se ei ole muhun kiintynyt. Mikä vaan haju ja ääni tuntui olevan sille kiinnostavampi kuin minä, tosin sitten se antoi kaiken huomionsa ja rakkauden kun sitä itseään huvitti. Ja en alkanutkaan harrastaa niitä kaikkia asioita mitä olin suunnitellut, kun toisaalta ei sopinut omalle luonteelle, eikä sitten koirankaan ja lopulta se sairastui melko nuorena estäen tiettyjen lajien harrastamisen. Ja sit se olikin vähän heikkohermoinen eikä sitä voinut "ottaa mukaan kaikkialle" kuten olin hehkuttanut etukäteen, eikä oikein kotiinkaan jättää kun se söi kalusteet ja karmit. Meilä aika, koulutus ja muuttaminen auttoi moneen ongelmaan ja ollaan sessen kanssa tiiviisti yhteen kasvettu, mutta oli siinä tuskainenkin vaihe kun piti luopua omista ruusuisista unelmistaan ja palata arkeen siivoamaan koiran ripuloimaa ja tuhoamaa kämppää sadatta kertaa..

Vastaan tuohon liikunta-asiaan. Minulla on puolivuotias keskikokoinen villakoira (sekä kohta 2v täyttävä kääpiövillakoira ja 4,5-vuotias chihuahua). Käyn aamulla/aamupäivällä tunnin metsälenkin, koirat saavat juosta vapaana. Ja villakoirat kyllä juoksevatkin, paljon. Iltapäivällä n. 30 min hihnalenkki, illalla myös samanlainen hihnalenkki. Välillä koirat saavat päivälläkin juosta vapaana pellolla. Sitten kotona joko jotain temppuja, treenijuttuja tai laatikoitten repimistä (nameja sisällä), naminetsintää tmv. Näitä ei ole ollut joka päivä. Kerran viikossa pennulla on pentukurssi. Sitten saattaa olla näyttelytreenejä tai kaverikoirien kanssa leikkimistä.

Ohituksiin. Minulla tuo kohta 2v täyttävä kääpiövillakoira on ollut ihan hirveä haukkumaan ulkona. Pahimmillaan se haukkui ihan koko lenkin ajan. Ei tauotta, mutta vähän väliä kuitenkin. Se aloitti jo kun päästiin ovesta ulos. Se haukkui tietenkin koirille, ihmisille jne. Mutta myös hajuille ja ei-millekään. Vaikka olin treenannut sen kanssa kontaktia ja ohituksia heti 9-viikkoisesta asti. Rupesin ennakoimaan ihan kaiken mitä pystyin. Eli kävelin lenkillä skarppina, koko ajan pidin huolen että näin joka suuntaan, ja että ehdin huomata ihan kaikki ennen koiraa. Silloin pääsin ajoissa väistämään kauemmas ja pitämään koiran huomion minussa. Ja pääsin kehumaan ja palkkaamaan paljon. Eli kiersin kaikki koirat ja osan ihmisistä mahdollisimman kaukaa, joka kerta. Koskaan en lähtenyt ovesta ulos ilman nameja. Palkkasin aina kun koira tarjosi kontaktia oma-aloitteisesti, vaikka mitään ei missään näkynytkään. Se oppi tarjoamaan kontaktia itse silloin kun näki kauempana koiran. Alussa se haukahti ensin kerran ja sitten tarjosi kontaktia. Nykyään tarjoaa kontaktia ensin. Kyllä se välillä vieläkin pääsee haukkumaan. Alussa jos se aloitti haukkumisen, ei se lopettanut millään. Vaikka se mille se haukkui, olisi jo mennyt ohi ajat sitten. Haukku jäi päälle. Sitä ei vain saanut loppumaan millään. Ei kieltämällä, ei huomion siirtämisellä muualle, ei jonkun käskyn (esim. istu) antamisella jne. Ainoa mikä saattoi lopettaa haukun, oli kun kyykistyin koiran eteen ja rauhoittelin sitä. Edelleen tämän koiran ensimmäinen reaktio joka asiaan on haukkuminen. Se ei todennäköisesti tule muuttumaan koskaan. Mutta nyt ohitukset sujuu hyvin, namin voimalla, kontaktissa. Koira ei hauku hajuille, eikä ns. tyhjälle. Haukku ei jää päälle, vaikka ehtisi aloittaakin. Töitä on tehty reilusti yli vuosi ennenkuin tähän on päästy. Hain apua ongelmakoirakouluttajaltakin, ja hänen neuvoilla pääsin hyvään alkuun. Ennakointi on se avain, sillä pääsee jo pitkälle.

Toi Helmin esimerkki on hyvä siitä, miten erilaisia koirat on. Toiset vaan käyttää sitä ääntä ja jos semmoisen koiran sattuu saamaan, niin sen kanssa on opittava elämään. Monille se haukku vaan on isompi ongelma kuin vaikka hyppiminen tai hinnassa vetäminen.
Olin viikonloppuna vanhempien luona kylässä ja äitini kanssa lenkillä, joka ei ole yhtään koiraihminen. Lenkillä tuli vastaan yksi innokas spanieli vähän yllättäen ja ahtaassa paikassa. Molemmat koirat heilutti innoissaan häntää ja mäkään en ehtinyt saada kontaktia mun koiraan, joka ehti innostua mahdollisesta uudesta tuttavuudesta. Spanielin omistaja veti koiraansa sivuun kun se rupesi haukkumaan ja me mentiin hihna kireällä ohi. Olin vähän aikaa sitten antanut koiralleni namin hyvin menneestä ohituksesta, ja äitini ihmetteli että eikö se nyt saa namia, kun toinen koira oli niin tuhma että haukkui ja mun koira meni "nätisti" ohi. Mä selitin äidilleni, että kyllä munkin koira olisi tuossa haukkunut jos se tykkäisi käyttää ääntään. Että molemmat kourat oli ihan samassa mielentilassa ja remmit kireällä. Toinen koira on luontaisesti aina hiljaa ja toinen tykkää käyttää ääntään vähän siellä täällä. Se tilanne vaan saattaa näyttää huonommalta sen haukkuvan osalta kun ihmiset pitää sitä haukkumista niin kamalana asiana.

Tuosta haukkumisesta sen verran, että ei minua ainakaan haittaisi jos se vain haukkuisi. Mutta tämä rähisee haukkuen, ärisee ja pöhisee ja vetää hihnaa niin paljon että seisoo takajalkojen varassa ja ääni menee ihan käheäksi. Siis tosi aggressiivisen näköistä touhua, varmasti ainakin vieraiden vastaantulijoiden mielestä.

Nyt meidän suhde on kuitenkin vähän parantunut, pentukurssin muut osallistujat (sekä ihmiset että pennut) oli tosi ihania ja tsemppaavia, kun kerroin että mulla ihan hävettää ja surettaa tuon koiran käytös. Toinen kerta siellä meni jo vähän paremmin, tai ainakin paremmalla mielellä lähdin :) Ja ohjaaja oli tosi hyvä kans, sain paljon hyviä neuvoja just tuohon ydinongelmaan.

Sitä mietin, että voinko saada selville mistä tuo alunperin kumpuaa? Voiko koiraa tarkkailemalla huomata noissa tilanteissa, että onko sillä jäänyt jotain kammoa* mikä selittäisi vieraille rähinät remmissä, vai johtuuko vain dominoinnista, vai onko koira terävä? Mulle on nuo terävyydet ja muut vielä vähän vieraita, en ole tutkinut miten koirasta tiettyjä piirteitä voi löytää.

*) Vähän pienempänä se oli kerran kettingissä pihalla kun oltiin kylässä (yksi lapsi vähän pelkäsi, niin laitettiin kiinni). Talon väellä oli isompi ei-kovin-koirasosiaalinen-koira, jota isäntä käytti tervehtimässä meidän pentua. Pentu räkytti isommalle ihan hulluna ja tempoi päästäkseen sen luo, toinen koira ei haukkunut mutta oli hihna kireällä ja ne olivat naamat vähän matkan päässä toisistaan. Tajusin heti, että tuo oli virhe, mutta en tajunnut tilannetta ajoissa estää ja isäntä jo veikin pian koiransa takaisin häkkiin. Voisiko rähinä olla seurausta tuosta? Olen sen jälkeen yrittänyt, ettei hihnassa ollessa tervehditä muita koiria, mutta riittääkö siedätys vai pitäisikö tehdä jotain muuta tuon suhteen?

En edelleenkään ole varma, pitääkö minun vain koittaa rauhallisesti mennä toisten ohi, vai murista/öristä/karjua/torua koiraa kun alkaa rähistä. Jälkimmäiset ei ole toimineet, niin mieluusti kyllä alkaisin tästedes harrastaa vain tuota hiljaisuutta ja päättäväistä ohimenoa. Voihan olla, että tuo koira onkin vain epävarma ja minun ärtymys tai torut sitä sitten pahentaa?

Pentukurssilla tehtiin niin etten puhunut koiralle mitään jos veti ja rähisi, ja kehuin ja palkkasin silloin kun vilkaisi minua ja oli nätisti. Se tuotti tulosta muutaman kierroksen jälkeen :) Toki vielä pitkä matka siihen, että aina voisi rauhassa kulkea, mutta ollaan nyt ainakin nähty että mahdollista se on.

Ippana kirjoitti:

En edelleenkään ole varma, pitääkö minun vain koittaa rauhallisesti mennä toisten ohi, vai murista/öristä/karjua/torua koiraa kun alkaa rähistä. Jälkimmäiset ei ole toimineet, niin mieluusti kyllä alkaisin tästedes harrastaa vain tuota hiljaisuutta ja päättäväistä ohimenoa. Voihan olla, että tuo koira onkin vain epävarma ja minun ärtymys tai torut sitä sitten pahentaa?

Vastaatkin jo omaan kysymykseesi. Jos ärinä ei ole tuottanut tulosta ja on kaiken lisäksi mielestäsi epämiellyttävää, niin silloin kannattaa kokeilla jotain muuta. Itse liputan positiivisen vahvistamisen puolesta.

Tää on musta osuvasti sanottu:

Onko hihnalenkkeily ydinfysiikkaa? kirjoitti:

Koiraa muistetaan yleensä aina kieltää kun se tekee jotain kiellettyä hihnassa, kuten vetää tai puree hihnaa. Mistä koira sitten tietää mitä sen pitäisi tehdä? Sen sijaan että hoemme ”ei, ei, ei” ja nypimme ärsyyntyneenä hihnasta, voisimme ottaa koiran päiväruoan lenkeille mukaan ja palkita sitä kun se kävelee hienosti. Miettikääpä kuinka nopeasti inssiajo menisi läpi jos ajo-opettaja istuisi ja sanoisi vain ”ei” silloin kun yrität jotain väärää mutta ei kertoisi mitä tehdä ja miten jotta saat auton ylipäätään käyntiin?

Lainaus täältä

Mutta siis, tosi hienoa että homma on alkanut pentukurssilla sujumaan! Ja nopeastihan siellä kakaran pääkopassa jokin naksahti, jos jo parin kierroksen jälkeen alkoi tarjota kontaktia. Nyt vaan päivän ruuat lenkeille mukaan ja ohitettavia koirakoita etsimään, niin pysyy oppi muistissa.

Minulle tuo haukkuminen on sellainen asia joka ärsyttää todella paljon. Siis sellainen turhan haukkuminen. Minua ärsyttää myös jos vastaantuleva koira haukkuu/rähjää. Kierrän sellaiset mahdollisimman kaukaa. Hihnan repiminen tai pomppiminen ei ärsytä yhtään. Essistä kun toivoin harrastuskoiraa, niin tykkäsin sen innosta retuuttaa leluja, ja myös hihnaa. Se ei koskaan purrut mitään rikki, siksi hihnan riepottaminen ei häirinnyt. Kyllä se toki lopettikin kun sanoin "riittää". Essi ei enää revi hihnaa eikä pompi. En ole sitä siitä kieltänyt, se vain loppui. Oonakin repi hihnaa jossain vaiheessa, mutta se loppui kun keskityin kehumaan kun se itse irrotti otteen hihnasta. Kehuin ja annoin namin aina kun käveli nätisti. Eihän lenkeistä edes tulisi mitään jos 2 koiraa repisi hihnojaan ja pomppisi siinä vieressä