Koirat.com

Meillä oli pitkään, ettei koira leluista tehnyt mitään ei ainakaan kodin ulkopuolella.
Mutta koska meillä on ihan kunnolla leikkimistä, jos tulen esim. töistä kotiin, niin olen hyödyntänyt siinä hetkessä olevan leikkihalun ja leikin silloin koiran kanssa ja myöskin sitten palkkaan lelulla, joka on auttanut meillä lelupalkkaukseen. Kuukausi sitten saatiin koira leikkimään vetoleikkejä hallilla ja siihen asti oli kelvannut vain pehmeät vinkulelut.

Mutta olenkin sitten tehnyt työtä, että löysin koiralle kelpaavan lelun palkaksi ja ensin siihen kelpasi palkaksi ulkoa löytynyt likainen pesäpallo ja sen jälkeen on muitakin leluja kelvannut palkaksi.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että käytän leluja sekä nameja palkkaukseen.

Ruokaa den ole uskaltanut käyttää, kun se ei muutenkaan välttämättä syö ruokaa ja kun koira haistelee ensin mikä palkka on ja päättää vasta sitten kelpaako se sille.

myrkku kirjoitti:

Miten tunnistaa puolustusvietin heräämisen koirassa saalisleikin yhteydessä?

Leikkiessäni koiran kanssa pyrin kaikin keinoin siihen, ettei koira kokisi minun yrittävän varastaa sen lelua, vaan että leikki olisi nimenomaan yhteinen juttu. Siksi siis ei sitä maan kauheeta repimistä ja vouhottamista piiitkään aikaan harjoittelun aloittamisesta.

Leikki menee siinä kohtia persiilleen, kun koira lähtee karkuun lelun kanssa tai ei tahdo luovuttaa lelua/ei tarjoa sitä. Tällöin koira käsittää leikin väärin eli lelu on sille jotain mitä se ei tahdo ihmisen saavan -> puolustaa lelua. Olinkohan nyt mahdollisimman epäselvä.

Olipas tänne tullut paljon asiaa yhden työpäivän aikana

Rez:in viimeisimpään viestiin kommenttina: Meillä penska on ehdollistettu 'irti' käskyyn niin vahvasti, että se irroittaa pitkänkin matkan päästä, eikä koe että sillä on siinä tilanteessa muita vaihtoehtoja. Olen 120% varma aina, että se kun käsken, se irroittaa. Tästä syystä sen ei oo väliä, vaikka se lähtis lelunsa kanssa karkuunkin, se on sen leikkiä ja leikkihän sen lelupalkan idea on.

Myrkku kirjoitti:

kadi, selitätkö miten saat tarkkuutta palkkaamalla vain patukalla? Itse en saisi sitä tarkkuutta mitä nameilla ja naksuttimella saan. Tai ylipäätään miten opetat uuden asian käyttämällä vain lelupalkkaa? Jaa salaisuutesi meille :D

Voihan naksuttimenkin kanssa palkata lelulla. Sillä sitä tarkkuutta nopeiten saa. Mutta koska olen rähmäkäpälä, ei mulle toi naksutin sit kuitenkaan kentällä käteen jotenkin mahdu, niin tarkkuus tulee meille vaatimalla. Vaikeutan ja vaadin pikkuhiljaa enemmän ja palkkaan vasta sitten kun suoritus on niin puhdas kuin voin vaatia. Lelulla saan tolle myös sen vietin, jolla taas liikkeeseen tahtia, röyhkeyttä ja vauhtia. Lisäksi treenaan liikkeet yleensä erittäin varmoiksi ja puhtaiksi kotona, sisällä, ennenkuin lähden kentälle tai häiriöön.

Toki namit on helpot, jos koira niistä motivoituu. Pentuna tuo kyllä ruokaakin otti vastaan mielellään ja teki sen eteen hommia, mutta vanhemmiten suorituksen taso laskee alle puoleen, jos se huomaa että 'ah. kuivattua maksaa. missä mun pallo?!' Toisaalta taas jos liikkeeseen tahtoo sitä viettiä, lelu on ruokaa parempi motivaattori. Syöminen rauhoittaa, leikkiminen kiihdyttää...

SanttuJ kirjoitti:

Minkä tyyppistä patukkaa te ootte käyttäny?

Meillä on yks sellanen mokkanahkanen lirpake jonka käyttö on kyllä jäänyt vähille. Lisäksi löytyy sellainen taskumallin juuttipatukka (n. 20-30cm) ja sit sellanen jättiläismäinen juuttipatukka kahdella lenkillä (n. 60cm). Juutit toimii erinomaisesti.

Mielenkiintoinen keskustelu!

Meillä yritän hyödyntää kaikkea mahdollista, mitä koira haluaa, palkkana. Kaikki, mikä on sille miellyttävää. Varsinaisessa koulutuksessa tietysti pyrin motivoimaan hallitusti ja korkealla motivaatiolla. Tai riippuu mitä treenataan: uuden opettelussa matalampi vire, vanhan kertauksessa korkeampi koska koira jo osaa, harjoitellaan hallintaa.

Eniten käytetty palkka on meillä ruoka. Kuten Rezillä, Sysikään ei saa ruokaansa koskaan "ilmaiseksi", vaan joutuu enemmän tai vähemmän tekemään töitä sen eteen. Jos opetan uutta, saa palkkaa koko ajan onnistumisesta, jos taas on osattu juttu, saa palkkaa satunnaisesti ja pitkistä sarjoista saa isomman palkan (enemmän ruokaa) tai kaukopalkan. Eli koiralla on mielikuva: mitä enemmän töitä, sen parempi palkka.
Ruokaa käytän palkkana: kaukopalkka (jätän palkan koiran nähden odottamaan ja vapautuksella pääsee), yllätyspalkka (en näytä koiralle palkkaa etukäteen ollenkaan, vaan jätän sen jonnekin tai on taskussa valmiina, ja hyvävireisen onnistuneen suorituksen/sarjan jälkeen vien koiran palkalle ja vapautan tai syötän palkan taskusta, heittopalkka (koira saa ottaa luvan kanssa kopin), ruuan saalistus (koira saa luvan kanssa "saalistaa" namia kädestäni), ruuan etsintä esim. maasta nuuskiminen.
Lelulla tietysti samoja, mm. kaukopalkka ja yllätyspalkka.
Sen lisäksi taisteluleikki, jossa koira tykkää sen enemmän mitä kovemmin taistellaan (opetettu leikkiin pentuna). Ei ole väliä enää edes, voittaako aina, motivaatio on silti suuri sillä itse taistelu on hauskaa. Repii esim. hihaani tai mitä vain mihin käsken tarrata kiinni. Kun voittaa itselleen, tarjoaa mulle että lisää. Ja toki kehun kuinka vahva ja taitava se on. Myös vieraiden kanssa taistelee luvastani ja yrittää saada lelun itselleen ja tuoda mulle ylpeänä.
Heittopalkka myös, tosin vähemmässä määrin, eli koira saa juosta esineen perään ja tuoda mulle jos haluaa tai pyydän. Tästä se ei innostu kovin pitkäksi aikaa, joten pari kolme toistoa riittää.
Sitten vapautus. Koira saa tehdä vapautussanasta ihan mitä haluaa, joten se toimii sille aina palkkana koska kyllä se nyt yleensä jotain haluaa.
Merkkaamaan pääsy, toisen koiran luo pääsy, minun huomioni kotiintullessa/jostain palatessa, painileikki, paimennusleikki, kilpajuoksu, pääsy kotiin, pääsy ulos, pääsy pois ikävästä tilanteesta, jäniksen/muun riistan perään luvalla juokseminen, merkkaaminen, ihana käsky/temppu/kutsu/kehu (josta tietää saavansa pian palkan, joten jo itse käsky motivoi).. Eli arjessa käytän hyvin monipuolisesti palkkana kaikkea mikä koiraa palkitsee. Tässä auttaa eri vapautussanat.

Esim. koirapuisto on aivan ihana paikka, joten sinne pääsee vasta kun toimii haluamallani tavalla. Nykyään seurautan ja teetän käskyjä/temppuja, ja vasta sitten annan vapautussanan. Koira ei vapaana pyri itsenäisesti enää puistoon, vaan ottaa kontaktia; "päästä jo, päästä jo, anna käsky ja vapautussana". Sama esim. jäniksen nähdessään. Mikä olisi oivempi palkka, kuin elävä, juokseva jänis tai fasaani jota saa jahdata hetken? Tietysti aina minun ehdoillani, vasta kun kriteeri täyttyy. Pyrin aina miettimään, mitä koira haluaa. Se riippuu tilanteesta; jos koira on rättiväsynyt, se haluaa nukkua, jos taas hyvin aktiivinen, itse liikkuminen on palkitsevaa.

Rez kirjoitti:

Jos koira jää jossain vaiheessa yksin mutustelemaan 'saalistaan', leikki loppuu heti. Leikki lopetetaan muuten rauhoittumisella eli saalis ja ihminen lakkaa liikkumasta ja koira irrottaa otteensa.

Tämä mua jäi vielä mietityttämään. Meillä siis tapahtuu aika paljon sitä, et koira ensin innoissaan jahtaa kun härnään sitä "saalilla" ja kun nakkaan sen vähän matkan pää se ottaa sen kyllä suuhun mut jää just pupeltaa sitä siihen. Se saattaa tuoda sen takas jos käännän selän tai piiloudun, mut joskus se myös tiputtaa sen suusta lähtee touhottamaan omiaan. Miten näissä tilanteissa kannattaa se leikki lopettaa? Sillon ku meillä ei ole leikkimisen kanssa ongelmaa eli koira tuo lelua mielellään oon lopettanu leikin sanomalla "riittää, hyvä leikki". Kannattaako tämmöstä vihjettä antaa vai olenko vaan passiivinen niin kauan et koira luovuttaa lelun? Löysin semmosen vinkin jostain, et leikki tulis päättää siihen, et sä pidät lelusta kiinni ja silität koiraa niin kauan et ote lelusta irtoaa. Tarkoititko sä kenties tätä tuolla rauhottumisella?

^mun vinkki olis, että älä käytä sellaista leikkiä, mikä ei koiraa kiinnosta. Meillä ainakin vetoleikit ja lelun retuuttaminen on junnun mielestä eniten parasta ja sillä mä sitä palkkaan. Eli patukka suuhun. Tällä leikillä koira myös helposti tulee lelun kanssa luo, koska vetoleikki ilman vastusta on mahdottomuus. Ja kyllä meillä leikki loppuu ihan puhtaasti 'irti' käskyyn, jos odottaisin että koira itse päästää irti, treenaisin vieläkin viikko sitten aloitettuja tottisteluja.

Kyllä mekin käytetään esim. palloa palkkana ja saatan joskus heittääkin sitä. Mutta kun tiedän, että erittäin harvoin pallo palautuu minulle, on sen viskominen mielestäni tylsää. Paljon parempi on esim. pompauttaa tennispallo lähelle, niin että se sinkoaa maahaniskeytyessään takaisin korkealle ilmaan, jolloin pentu saa sitä saalistaa ottaessaan sen kiinni. Silloin se sen myös palauttaa. Noutaminen ei kuitenkaan ilmeisesti kuulu sen mielestä sen toimenkuvaan

^Meilläkin Luna pitää sen verran tiukasti lelusta (paitsi siitä himpuran patukasta) kiinni et se on turha yrittää siltä saada ilman "irti" käskyä. Tänään punoin sille feecestä uuden "patukan" ja aletaan siitä tekee meille treenilelua. Taidetaan siis alottaa ihan vetoleikkien harjottelulla ja jätetään noutoleikit vapaanapidon yhteyteen ku siellä tuo frisbeetä mielellään tuo. Avokille oon joskus nauranu et tuolla näkyy alkuperäinen käyttötarkoitus tosi hyvin. Luulen et harva bokseri on villisikaa kiinnioton jälkeen metsästäjälle kantanu

Mä palkkaan monesti "tokoillessa" kepillä, ja parasta kepin kanssa on Pessin mielestä se, kun sen saa pistää omin voimin paskaks ja tapella sen kanssa keskenään. Eli saa tosiaankin jäädä kepin kanssa kauemmas. Toinen on se, että jahtaan sitä kun sillä on keppi tai lelu suussa. Päästää kuitenkin todella hyvin irti käskystä ja motivaatio palkkaan säilyy. En ole oikeastaan ikinä nähnyt ongelmana sitä, että Pessi leikkitää itseään kepillä tai että se palkkautuu siitä, että mä jahtaan sitä.

^Alissa rakastaa kanssa jahtausleikkejä ja leikinkin niitä sen kanssa aika usein. Alissa tuo lelun mulle heti, kun huomaa, että jahtaus loppuu tai kun sitä pyydän. Meillä ei oo koskaan ollu sitä ongelmaa, et koira jäis jonnekkin yksikseen leikkimään musta välittämättä. Parhaita leluja on meillä pallot, joita saa jahdata, frisbee ja kaikenlaiset vinkulelut, joita saa myös jahdata. Vetoleikeistä Alissa ei kauheesti välitä, vaan jahtaaminen on hauskempaa.

Ite käytän enimmäkseen namipalkkaa, koska se on vaan niin kätevä, kun opetellaan esim. jotain uutta temppua naksuttimella. Lelu onkin sitten hyvä suorituksiin, joihin haluan nopeutta, esim. luoksetulo.

Hmm, ilmeisesti mäkin teen kaiken väärin lelupalkkauksessa. tai tuossa itse leikissä. Mutta toisaalta, kun se toimii niin... Teen usein niin että ennen liikkeiden harjottelua heittelen lelua ilmassa itekseni ja välillä heiluttelen sitä koiran edessä ja annan vähän napata kiinni ja kun mielenkiinto on katossa niin reenaus alkaa. Muutaman onnistuneen liikkeen jälkeen nopeasti lelu esille koiran ulottuville ja leikki alkaa. Hetken leikkimisen jälkeen lelu takasin mulle, muutama liike ja sama juttu. Ja sitten kun reenailu riittää niin lelu pistetään kylmästi pois. Tosin usein leikitään sitten lopuks vähän pidempään ennenkun lelu menee pois.
Pentukurssilla en kyllä oo vielä testannu tota lelupalkkausta, vois tänään ottaa tuon lelun mukaan jos tulis juttu jossa sitä vois hyödyntää...

^ei lelupalkkauksessa ole mitään 'oikeita' tai 'vääriä' toimintamalleja. Pääasia on, että koiran kiinnostus leluun säilyy niin, että se palkkautuu siitä. Ja kyllä sen itse huomaa. Jos motivaatio lopahtaa, on palkka tullut liian helposti. Ihan niinkuin ruokapalkankin kanssa.

Lelulla palkkaamiseen on yhtä monta tyyliä, kuin on koiraa ja kouluttajaa.

Pääasia kuitenkin, että treenaaminen on mukavaa ja niinkuin tuolla jo sanoin, leikki on lelupalkan idea. Leiki, niinkuin koirasi mieluiten leikkii.

Kadi kirjoitti:

Pääasia on, että koiran kiinnostus leluun säilyy niin, että se palkkautuu siitä.

Näin! Mulle ei ole mitään väliä, leikkiikö koira ns. oikeaoppista saalisleikkiä, josta Rez taisi puhua, vaan ainoastaan sillä on väliä, että lelu on koiran mielestä superkiva ja se on valmis tekemään sen eteen mitä tahansa, että saa taistella lelusta.

^^ no salaisesti mietinkin että en jaksa aloittaa alusta, kun tuo miten nyt tehdään toimii mainiosti. Ja olipa muuten hyvä että nappasin ton lelun eilen mukaan pentukurssille, oli kyllä suuri apu siitä tällä kertaa! Miten osuikin juuri semmonen tunnin aihe, että siitä oli hyötyä.

Rez:in neuvo saalisleikin opettamisesta on hyvä sellaisen koiran kanssa, joka ei luonnostaan kiinnostu lelusta. Kaikilla koirilla ei itsestään ole niin vahvaa saalis- tai taisteluviettiä, että ne kokisivat lelun edes ruuan veroiseksi, saati sitten paremmaksi palkaksi. Opettamalla ne saalistamaan palloa tai taistelemaan patukasta saadaan treeniin palkan kautta viettiä. Ruualla vireen nostaminen harvoin onnistuu.

Mutta jos koirasi leikkii omasta tahdostaan ja on innoissaan leluista, käytä niitä leikkimalleja mitä koirasi tarjoaa. Palkka on kuitenkin nimenomaan ihana palkkio koiralle suoritetusta duunista, eikä mikään ohjattujen liikkeiden sarja :)

Väinöllä (mummuni koira, jota koulutan+opetan) motivointina toimii kaikki ruoka.
Suurimpia herkkuja ovat mm.nakit ja kanasipsit (chicken sips).
Myös kuivanaksut menee, mutta ei niin innokkaasti niiden avulla tee ''töitä''.
Pallo käy välillä hyvin ja muut lelut mm.vinkulelut.

Meillä tuo ei leluista motivoidu sitten alkuunkaan.

Agilitykentällä kun namit loppui, neuvoi kouluttaja kokeilemaan lelupalkkaa. Väitin sinnikkäästi että ei se tykkää leikkiä, tuo kysyi että varasteleeko vaikka hanskoja korista, sanoin että varastelee. Tuo teki heti johtopäätöksen että haluaa leikkiä hanskoilla, mutta itse näen tuon hanskojen varastelun vaan jonain ihme vekkulitemppuna, ei se ite siitä nauti mutta saa huomiota tekemällä sitä (tosin se ei koskaan ole ketään meidän perheestä haitannut). Joten kun kentällä palkkasin antamalla retuuttaa hanskaa, se kyllästyi saman tien. Samoin jos heitän palloa kun tuo on vapaana, se ei edes lähde sen perään, vaan odottaa namia että vaikka miten kotona joskus suostuisi leikkimään, tuolla kentällä se taito sitten viimeistään on mennyttä, joten palkataan namilla ja naksuttimella.

Olisko kellään ideoita miten saada tuo edes hiukka innostumaan noista leluista? Kotona joskus jaksaa pallolla leikkiä, siis ei todellakaan aina, mutta varsinkaan kentällä ei tuu mitään vaan odottaa aina vaan namia. Miten ton saisi innostumaan edes hiukan enemmän ja millä tapaa sitä leikkiä kannattaisi leikkiä ja millasella lelulla? Lempilelu oli pentuaikoina vetopallo, mutta nykyään enää sekään ei jaksa kiinnostaa pätkän vertaa.

^ Jos koiralla ei ole minkäänlaisia viettejä, niin voi olla haastavaa saada se kiinnostumaan leluista. Pienillä seurakoiraroduilla harvemmin on kauhean voimakasta saalisviettiä tai taistelutahtoa. Oletko kokeillut erilaisia leluja? Vinkuvia, pehmeitä, karvaisia?

Toisaalta, jos koira toimii makupaloilla hyvin, niin miksi väkisin yrittää palkata leluilla, jos namit on selkeästi paljon kivempia? :)

Kinoko kirjoitti:

Toisaalta, jos koira toimii makupaloilla hyvin, niin miksi väkisin yrittää palkata leluilla, jos namit on selkeästi paljon kivempia? :)

Samaa mieltä. Yleensä jos suoritukseen halutaan lisää vauhtia, niin palkka vaihdetaan leluun. En kuitenkaan usko, että seurakoiralla, joka ei tahdo leikkiä, sitä vietin kautta saadaan millään. Tokopuolella mahdotonta virettä ei edes tarvita ja agilityssä vissiin ne esteet ja se tekeminen itsessään jo kiihdyttävät koiraa.

Agitem: Rodulle, jolla ei ole käytännössä saalis- tai taisteluviettiä, pitäisi pennusta asti opettaa se lelun perässä vouhottaminen. Jos koirasi ei muutenkaan leiki, ei se silloin leikistä myöskään palkkaudu. Itse yrittäisin ehkä saada sitä virettä aikaiseksi äänellä. Kehu niiin vallan mahdottomasti, korkeilla ja innokkailla äänillä. Ja sit palkkaat edelleen nameilla.

Agiteam: Meidän ohjaaja pentukurssilla neuvo että jos kiinnostus leluun on vähänen, mutta ruoka innostaa niin hän vinkkas ostamaan tennispalloja ja tekemään niihin pienet reiät, että kun palloa puristaa reikä suurenee ja sinne sisään saa laitettua jotain herkkua. Mutta vitsit kun en muista että miten tuosta piti jatkaa, muutakun leikkimällä siten että koira saa välillä niitä nameja sieltä pallosta. En sitten tiedä toimivuudesta, mutta aattelin nyt pistää tänne.

Meillä on nyt parantunut lelulla ja leikillä palkkaus ihan mukavasti. Ongelmaan oli niinkin yksinkertainen ratkaisu, et poistin koiran ulottuvilta kaikki lelut. Johan on vähä enemmän intoa leikkiä sillon ku omistaja tahtoo Aina pitää välillä muistuttaa itseänsä, et Luna on todella mustavalkoinen ajatusmaailmaltaan.

Semmosen homman on huomannu, et Luna ei palkkaannu lelusta sillon, ku sillä ei ole valmiiksi kierrokset korkealla. Eli lelupalkkaan sillä pitää olla hyvä säpinä päällä, muuten se ei innostu. Esimerkiksi häiriössä sillä on intoa, mut rauhallisessa ympäristössä ei minkäänlaista. Lelu itsessään ei siis nosta sillä kierroksia. Myös se, et ollaan vähä aikaa esim. lenkkeilty saa sille ihan sopivan viretilan, jolloin myös leikillä palkkaaminen onnistuu. Aattelinki ottaa seuraavan kerran treeneihin lelun mukaan ja kattoa miten tuo siellä innostuu. Sillähän nousee jo kentän tullessa näkyviin kierrokset ihan mukavasti.