Koirat.com

Meillä riittää, että ne lelut, joita käytetään kanssani on jossain minulla muun ajan ja nykyään riittää, että ovat koiralta pois tyyliin päivän jne.
Osan leluista pidn tarkalleen treenileluina ja niitä käytänkin usein kaikissa treeneissä koiran vireen mukaan. Agilityssa jo hallin pihaan tuleminen nostaa virettä, jolloin käytämme todella paljon lelua, mutta Wilma tuppaa viemään lelut aina putkeen, joten vaihdan lelut namiin tai toiseen leluun.
Wilma on kuitenkin ollut alussa erittäin vaikea motivoitava ja silloin kelpasi palkaksi vain namit. Eikä siihenkään kelvannut ihan mikä tahansa.
Nyt saattaa ohittaa koirankin hiljaa namista , jos on tarpeesi etäisyyttä ja tarpeeksi kova nälkä.

Kuinka kauan annatte koiran pitää lelua itsellään?
Palkkaan lähinnä lelulla, mutta koira ei palauta sitä itse, vaan se pitää aina kutsua luokse. En oikein tiedä kauanko koiran pitäisi saada leikittää itseään lelulla. Hyvä palkka se ainakin on, koska koira on ihan onnessaan vaikka pallo suussa ja kirmaa kuin nuori hevonen
Eli en haluais opettaa uudestaan koko palkkaustapaa, vaikka huomasin tätä ketjua lukiessa, että useimmat suosii sitä että koira itse tuo aktiivisesti lelua.
Meillä on jo sillälailla ihan toimiva palkkaustapa, että koira todella palkkautuu.

Välillä vaan huomaan, että lelu on saanut olla liian pitkään koiralla. Sillon se käy nurmelle makaamaan ja lepäämään. Mutta toisaalta joskus kutsun koiran liian pian luokse ja sen ilme näyttää aika kyrsiintyneeltä Ja sitten tuntuu menneen palkkaus pilalle..

Eli ihan yleisesti.. kun palkkaatte koiran lelulle, onko kyse parista sekunnista, puolesta minuutista..? Meidän treenit on tosi nopeatempoisia, eikä palkkaukset ole mitään pitkiä taukoja, vaan melkeen koko ajan on sellasta tykistystä..

^Meillä palkkauksen aika vaihtelee. Mutta yleisemmin puhutaan enemmänkin sekunneista, kuin minuuteista. Periaatteessahan se koiran palkkaleikki pitäisi lopettaa silloin, kun koiralla on eniten kivaa, jotta uudestaan leikkimään pääseminen tuntuisi koirasta äärimmäisen tavoittelemisen arvoiselta. Eli palkka (leikki) jäisi kiinnostamaan.

Jos se saa leikkiä 'tylsistymiseen' asti, voi olla ettei koiran mielestä leikissä ole mitään saavutettavaa enää ainakaan sillä treenikerralla.

Miten koiran saa tuomaa lelun aina takaisin? Välillä Nelli tuo lelun heti takaisin mutta välillä se jää seikkailemaan lelu suussa ja jos menen ottamaan sitä pois, se menee karkuun. Kannattaako tällöin lähteä esim. juoksemaan päinvastaiseen suuuntaan?

^Mulla on aina taskussa toinen yhtä hyvä lelu tuolta varalta odottamassa. Kun alkaa itse leikkiä sillä niin usein koira tuo lelun suussaan takaisin ihan huomaamatta kun tulee katsomaan toista lelua. Sitten alan leikittää sillä toisella lelulla ja heitän/annan koiran voittaa vetoleikin ja nappaan itselle sen lelun joka koiralta jäi...

Meillä tuntuu motivointi olevan välillä varsinaista tasapainottelua ja on mennyt pitkään, että olen alkanut löytämään kuhunkin tilanteeseen sopivia tapoja. Koira palkkautuu parhaiten lelusta, koska taistelu- ja saalisviettiä löytyy. Nameista palkkautuu kohtalaisesti. Kehut on vähän niin kuin plus miinus nolla, eli niiden eteen ei ainakaan jaksa hirveästi tehdä töitä.

Lenkillä käytän yleensä palkkana haistelumahdollisuutta (yleensä vapautan poitsun haistelemaan hienon hihnakävelyn seurauksena). Samoin, jos lenkkien yhteydessä otetaan pieniä TOKO-harjoituksia. Jostain syystä tämä on paras palkka lenkillä, eikä täällä namit tai edes lelut kiinnosta niin paljon.

Agilityssä en juurikaan käytä lelupalkkaa, koska agilityhallissa kierrokset ovat muutenkin tapissa ja menevät "yli", jos palkkaan vielä kaiken lisäksi lelulla. Eli korvat tuppaavat liiassa innostustilassa tippumaan päästä ja homma menee sähläämiseksi. Agilityssä siis mennään namipalkalla. Toisaalta poitsu tuntuu täällä palkkautuvan jo itse tekemisestä, eikä sitä käytännössä tarvitse motivoida suorittamaan, kunhan muistaa vain pitää toistomäärät riittävän pieninä ja taukoilla ahkerasti. Taukoilu itsessään (jossa koira on yksin sidottuna kentän laidalle tai sitten käymme kintunnostolla kentän ulkopuolella) nostaa motivaatiota ihan älyttömästi.

TOKOssa käytän häiriötreeneissä sekä lelu- että namipalkkaa. Lelulla pyrin nostamaan virettä, koska se laskee TOKOillessa suht helposti. Palkkaan yleensä lelulla ja nameilla epäsäännöllisesti, eli lelu voi lentää vaikka pidemmän sarjan jälkeen tai sitten vain yhden pikkujutun jälkeen, että koira ei tiedä milloin sitä odottaa. Muuten saa nameja. TOKOn häiriötreenit päättyvät pidempään leikkisessioon, että kentältä lähdetään mahdollisimman korkeassa vireessä.

Kotioloissa taas tokoilemme pelkästään namien voimalla. Kotona ei ole motivointiongelmia, vaan koira tekee pääsääntöisesti todella hyvällä draivilla ja mielellään töitä namien eteen. Täälläkin on vähän sama ongelma, eli lelulla kierrokset saattavat nousta liikaa ja menee sählingiksi.

Siirretty viestiketju otsikolla Mitä on motivointi?:

Dara kirjoitti:

Kun en nyt oikeen tajunnut tuota termiä..

myrkku kirjoitti:

Tämä olisi varmaan mennyt hyvin "motivointi/palkkaus"-keskustelun alle, jos tarkoitit sinne niin paina "vastaa" älä "uusi aihe" :)

Mutta motivointi on sitä että ihmisellä koiralle on jotain "hyvää" mitä se tietää saavansa kun tekee oikein. Se voi olla lelu, pallo, namia, patukka, mitä tahansa minkä takia koira on valmis tekemään asioita.
Jotkut koirat motivoituvat vain ihmisen kiitoksesta ja silityksestä, joillekin pitää olla pallo, joillekin herkkua.

Joku saa selittää paremmin vielä:D

kadi kirjoitti:

^myrkku selitti mielestäni hyvin. Mutta motivointia voidaan kyllä ajatella ihan ihmismaailmastakin, jos se tuntuu luonnollisemmalta. Eli täytyy olla motivaatiota, että jonkun asian tekeminen kiinnostaa. Motivoinnilla, koiralle tehdään se motivaatio, jolla se jaksaa tehdä töitä ihmiselle.

Yleensä koiramaailmassa motivointi on myös eräänlaista kiihdyttämistä. Koiralle nostetaan ns. vire, jolla sen tekemiseen tulee vauhtia ja rohkeutta. Kuitenkin niin, että kaikesta ympärillä olevasta toiminnasta ja häiriöstä huolimatta koira suorittaa annettua tehtävää saadakseen palkkansa.

Dara kirjoitti:

Okei. Eli koiraa innostetaan esim jahtaamaan patukkaa?

sliippi kirjoitti:

^Koulutuksellisesta näkökulmasta enemmänkin niin, että koira työskentelee, koska tietää siitä seuraavan jotain kivaa, esim. leikki patukan kanssa.

En tiedä osuuko tämä nyt aivan täydellisesti tähän keskusteluun, mutta kokeillaan. Eli olen tuon reilun vuoden ikäisen koiran alun kanssa aloitellut ihan vain arkitottista. Kerran viikossa sen kanssa harjoitellaan ohjatussa ryhmässä, mutta muuten koitan epätoivoisesti askarrella sen kanssa kotosalla lenkkien yhteydessä.

Ongelmana on, etten saa koiraa motivoitumaan. Tuntuu ettei sitä kiinnosta pätkän vertaa mitä siltä pyydän tai että ylipäätään puuhaan sen kanssa jotain. Jollain tapaa tuntuu, että minä en ole sille tarpeeksi kiinnostava eikä kyllä namitkaan. Ryhmässä saan sen tekemään jotain kunhan vain liikun juoksuakselin ja pompin kuin kumipallo, muuten sen kontakti minuun lopahtaa sekunneissa. En todellakaan ole mikään guru kouluttamaan enkä ohjaamaan koiraa ja mitä enemmän joudun poukkoilemaan koiran kiinnostuksen saamiseksi, sitä vähemmän pystyn ohjaamaan järjestelmällisesti. Siinä poukkimisessa on myös se heikkous, että hiukankin liikaa kun pomppii, alkaa koira käydä aivan ylikierroksilla. Kiva, jos innostuisi vähän, mutta välillä sekin vain sinkoilee ympärilläni. Pentunakin se pystyi aktiivisesti keskittymään vain muutaman minuutin, mutta ajattelin sen olevan sen ok juuri sen nuoren iän vuoksi. Minusta nyt pitäisi pystyä vaatimaan jo hieman enemmän.

Toivoisin siis saavani vinkkiä siihen, miten saisin koiran kiinnostumaan eikä vain haahuilemaan katseellaan kaiken muun perässä. Miten olla tarpeeksi kiinnostava? Tuota lelulla palkkaamista olen miettinyt, mutta koen, etten osaa tehdä sitä(kään) oikein.

^Meillä Luna oli samanlainen pentuja ja on osittain edelleenki. Ikää siis jästipäällä vuosi. Ite oon vaan pyrkiny kaikissa mahdollisissa tilanteissa harjottelee kontaktia ja palkannu ahkerasti kaikista oma-aloitteisista kontakteista. Edelleenki tulee meillä tilanteita missä koira ei yksinkertaisesti kuuntele ja se kontaktin saaminen voi viedä rehellisesti sanoen minuutteja. Treenipäivänä meillä ei koiralle anneta ku aamusta n. 1/3 päivän ruoasta, koska ahne tämä epeli ei ole. Nälkäisenä se jaksaa paljon herkemmin olla kuulolla. Lelupalkkausta oon itekki vasta vähän aikaa sitte alkanu käyttää, mut sekään ei toimi aina.

Yrittää siis sanoa, ettei oikotietä onneen oikein ole. Yritä vaan uusia keinoja, mieti mistä sun koira ihan tosissaan tykkää ja mikä sitä kiinnostaa. Ite oon nyt treenien alussa, kun koira on hankalasti hallittavissa eikä kuuntele pätkääkään, järjestäny sille namin etsintää. Siitä koira nauttii ja sitä tehdessä se rauhottuu eikä keskity niin älyttömästi ympäristöön.

Kiva kuulla, että myös jollakin muulla koiran kiinnostus (tai siis sen puute!) ja keskittyminen tuottaa hankaluuksia edes joskus Ja taidat olla valitettavan oikeassa siinä, ettei sitä oikotietä onneen ole. Täytynee vain jatkaa koiran kanssa puuhailua ja toivoa, että jossakin vaiheessa keksin jotain käyttökelpoista motivointia.

Viime vuoden kevääseen asti, meidän koiralla ei ollut kiinnostusta touhuta meidän kanssa kuin kotona.
Yritin keksiä erilaisia nameja ja keinoja saada koiran huomion. Mun piti opettaa koira toimimaan mun kanssa yhdessä.
Mulla meni puoli vuotta ja ylikin siihen, ennenkuin oikein kunnolla oppisin motivoimaan koiraani. Kannattaa treenata ensin kotona ja sitten yrittää häiriöllisessä ympäristössä. Nykyään mulla on vajaa kaksi vuotias käppänä, joka haluaa aika usein touhuta mun kanssa. Nykyään se on pääasiassa mahtava agility- ja toko-koira.

Kun koira leikki itsekseen -> käytin tilanteen hyväkseni ja menin sen kanssa aina välillä leikkimään. Kun koira halusi multa jotain hyvää -> vaadin ensin tekemään jotain.
Meillä lähdettiin ihan aluksi siitä, että ruokaa ei saanut ennenkuin malttoi odottaa ja sen jälkeen vaatisin vielä katsomaan minua silmiin, käskystä "ole hyvä" saa mennä syömään ruokaa. Koiramme tekee tämän kaiken vaikkei ruoka sitten maistuisikaan.

Mä käytän paljon erilaisia nameja ja leluja koiran motivoimiseen.

Mullekin on nyt tässä viimisen kahden viikon aikana avautunut iihan uusia ongelma-alueita koiranomistamisen saralta...
Aloitettiin Hugon kanssa tokon alkeiskurssi, muuten kaikki on ihan jees mutta palkkaus...

Hugo kerää kierroksia ja juttu menee helposti täysin pupuhyppelyksi, joten olen palkannut lähes pelkästään namilla tähän asti (eikä tuo toisaalta tunnu motivoituvan leluista yhtä hyvin). Namipalkassa ei ole muuten mitään vikaa, mutta kun on pieni koira (3,5kg) ja melko herkkävatsainen, niin palkkaamisen määrä ja palkan laatu aiheuttavat ongelmia.
Hugon pskanmäärä on varmaan kaksinkertaistunut vaikka pyrinkin syöttämään mahdollisimman helposti sulavia nameja, ja olen jopa jättänyt treenipäiviltä toisen ruokintakerran pois.

Lisäksi sen vatsa menee helposti sekaisin treenien jälkeen, en tosin ole ihan varma juontaako ripulointi pelkästään namipalkasta vai osaksi myös stressistä.

Sain tästä topikista hyviä vinkkejä tohon lelupalkan parantamiseen, ehkä alankin vaan vähentämään namipalkkaa ja opettamaan Hugoa enemmän lelupalkalle. Tuli myös muita hyviä vinkkejä (kiitos!!), sellasia mitä en ollut ees ajatellut!
Kiva kun edellinen tokokaveri lapinpappa oli vähän eri kaliiberia monessakin suhteessa tähän perhoseen verrattuna, ongelmatkin on ihan eri saralla kuin mihin oon tottunut...

En nyt muista enää kuka (Luna?) kertoi keränneensä kotoota kaikki lelut pois lelupalkan parantumiseksi, tätä varmaan ainakin kannattaa testata? Sais sitten yhdistettyä päivittäisen leikki- ja treenihetken, kämppäkin pysyis siistimpänä.

Jo mä melkeen en malttais olla heti koittamatta näitä kaikkia uusia vinkkejä!

^Mä oon ymmärtäny et treenien jälkeen monella koiralla on vatsa vähän vikkelämpi. Tunnetaan nimellä treenipaska Koira kuitenkin käy kierroksilla sekä touhuaa koko ajan samalla kun syö, joten lieneekö ihmekkään et vatsa toimii ku junan vessa.

muoks. Meillä tosiaan poistettiin koiran ulottuvilta lelut. Jos koira ei tunnu oikein kiinnostuvan leluista niin kannattaa varmaan kokeilla. Varsinkin jos ei vielä ole löytynyt Maailman Mahtavinta Lelua.

Meillä on kyllä leluja lattialla ja treenilelut erikseen.. Eli agissa käytössä olevat lelut pidetään treenitaskun taskussa. Meillä on kotona leluja paljonkin lattialla, mutta silti koira innostuu siitä treenilelustaan. Joskus kokeilin näitä kotona olevia leluja treeneissä, siis niin, että ne oli poissa laittioilta, mutta ne ei kiinnostaneet treeneissä. Sitten olen ostellut paljon erilaisia leluja ja vihdoin niistäkin on löytynyt niitä mitkä ovat parhaita treeneissä.
Myöskin meillä pitää käyttää paljon erilaisia nameja.

Löysin tässä vähän aikaa sitten Natural Menu niminen kuulemma täysravinto, mitä meillä käytetään palkkana nykyään. Rinnalla kylläkin myös kanaa ym.

Edellispäivänä oli taas tokoharkat, ja nyt onnistui lelullapalkkauskin. Hugo on ilmeisesti välillä vaan niin jännittynyt ettei leikki vaan maita, nyt se jopa oikeen murisemalla taisteli mun kanssa! Paskekin on pysynyt asiallisissa mitoissa, namipalkkana oli Hauhaun kanakierteitä ja niistä sillä ei siis tosiaan mene vatsa siinä määrin sekaisin kuin esim. kuivatusta maksasta. Ylläri.

Keräsin myös melkein kaikki lelut pois, jätin vaan yhden pehmon ja aktivointipallon esiin. Tämä aiheutti mökötystä lelukopan edessä. Heh.

Mää oonkin joskus miettiny, että miten herkkävatsaista koiraa saa palkattua nameilla mutta ilmeisesti pitää vaan löytää se sopiva nami, joka on riittävän herkullinen, että koira siitä palkkautuu, mutta joka ei aiheuta vatsaongelmia.

Mää olen kans todennu tehokkaaksi sen, että kotona leikitään aika vähän, niin leikkiminen jaksaa innostaa enemmän palkkana. Toki muutamia leluja meillä on esillä ja välillä leikitään ihan huviksikin. Saatan myös palkata leikillä ihan tassujen kuivaamisesta ja muista perusjutuistakin. Toki se on yksilöllistä, mikä millekin koiralle sopii.

^ Tai sit palkataan ihan sen koiran omalla ruualla, kun koiralla on nälkä.

^ Mulle toi omalla ruualla palkkaaminen on vielä vähän liian "vakavaksi menevää", eli ainakin toistaseks vielä safka on rauhassa syötävä juttu. Nyt oon kyllä pyytänyt sivulle ennen kupinantoa, lähinnä käytännön syistä kuitenkin.

Hugolla ei onneks oo sillä namipalkalla niin väliä, toistaiseksi kaikki (frolicit, rodeot, nakit, maksa, kanakierteet ja luukeksit) saa ton motivoitumaan ihan yhtä hyvin mutta se vatsan kestävyys tosiaan antaa omat rajansa. Toisen ongelman tuo taas sitten se, että palkka pitää saada pilkottua tarpeeksi pieneksi ilman että se murenee tai mössääntyy

^Kuinka niin liian vakavaksi menevä juttu? Kouluttaminen on ainakin minulle mukavaa yhteistä tekemistä koiran kanssa, ja mikäpä sen mukavampaa, kuin antaa koiralle sen päivittäinen ruoka samassa yhteydessä? Koiralle syöminen on syömistä olipa sitten kyseessä "herkut" tai sen perusruoka eikä se erottele, että "mun on saatava syödä perusruoka rauhassa kupista, mutta herkut voin kyllä syödä mamman kädestä (koulutuksen yhteydessä)".

Ilman ihmistä koira ei saisi yhtään suupalaa ilman pientä vaivannäköä, joten miksipä ei käyttää hyödyksi sitä, että kun joutuu kuitenkin koiransa jossain vaiheessa päivää ruokkimaan, niin käyttää sen hetken sitten yhteistyön ja koiran koulutustason parantamisen hyväksi. Koira luultavasti arvostaa loppujen lopuksi enemmän sitä, että se saa näin mahdollisesti vielä hieman enemmän aktivointia kuin että se saa ruokansa "itsestäänselvyytenä" kupista.

^Tarviiko mun oikeasti alkaa perustelemaan miksi haluan ruokkia koirani perinteisesti kupista? Mä en nää että se mitenkään vahingoittaa koiraa, meidän tokovaliohaaveet on läpänheitto-tasolla joten harrastaminen ei nimenomaan ole vakavaa, joten kyllä mun puolesta koira saa syödä safkansa rauhassa kupista. Helpottaa munkin elämää, mulla kyllä itellä riittää aktiviteetteja ilman koiranruokinnan haasteellistamistakin.