Koirat.com

On nyt vaan pakko avautua aamun väsyneinä tunteina... En nyt tiedä onko tässä mitään vakavaa pentubluesia, mutta tänä aamuna meinas mennä hermo. Tarvitsisimme kipeästi apua, miten toimia tuon kanssa. Meille siis tullut päivän vajaa viikko sitten lapinkoirauros.

Aamulla herätessä kaikki jees. Poika tuli tervehtimään ja silittelin sitä. Laitoin sen ruaan muhimaan ja söin omani, mutta sillä aikaa se oli ehtinyt tehdä kahdet isot asiat ja molemmat paperien viereen. Aiemmin tehnyt melkein pääsääntöisesti ulos isot asiansa ja muutenkin sisällä paperille. Eilen se lopetti pissaamisen ulos. Ei pissaa kun sisällä paperille ja välillä lattialle jos on epähuomiossa paperi laittamatta, tai sitten tulee huti. Pitää varmaan opettaa sille pissaamiskäsky tai jotain.

Sitten se syöminen ja pureminen. Se syö, kaikkea. Ulkona olen ennen ottanut sen suusta pois kaiken ja eilen homman kliiimaksi meni siihen, että se söi jonkun otuksen sisälmyksiä omakotitalon pihasta (mitä lie siellä tekivät pelkät sisälmykset...). Ei ehditty ottaa sitä pois ja hotki sen kuin olisi ollut jotain jumalaista nektaria. Vedettiin koira pois ja hirveä hinku takaisin ulinojen kera. Jos se syö jotain, tuntuu, että se pitää vaan tiukemmin kiinni kun yritän ottaa pois, vaikka luulin, että se alkoi jo antaa sovussa ne. Nyt sitten päätin, että jos se haluaa kokeilla kaikkea, niin antaa mennä vaan. Kyllä se oppii mitä syödä ja mitä ei. Aamulla se pureksi kaikkea ja sylkäisi kai suurimman osan pois. Kotona kun se puree jotain kiellettyä, niin nostetaan se pois siltä alueelta. Luin, että pitäisi vetää lattiaa pitkin ja sanoa ei, muttei olla näin tehty vielä paljoa.

Ja hihnakäyttäytyminen... Se saattaa rimpuilla mihin sattuu välillä ja en tiedä että juostako perässä, saa tutkia rauhassa (kun on vähän mietiskelevää sorttia) vai pysähtyäkö ja antaa sen tulla mihin minä menen. Kai sen vaan pitäisi antaa tutkia paikkoja. Se myös jämähtelee aika paljon. Nyt tein monta kertaa sellaista, että vedin sitä suuntaani niin kauan, että lähti perään ja kehuin. Muutenkin kehun ja palkkaan kontaktista ja hyvästä vierellä tulemisesta. Kyllä se taisi oppia, että venkoilla ei kannata ja tulee kun vaan vetää. Pitää todella aloittaa tuolle hihnakoulutus valjailla kun tuo pantahomma on niin vaikean oloista. Haluaisin mennä johonkin metsään tai johonkin, missä saisi seurailla minua vapaana, mutten tiedä missä Tampereella voisi sellaista turvallisesti tehdä.

Se myös roikkuu välillä hampaillaan jaloissa ja kengissä, enkä tiedä yhtään mitä tehdä sille. Aiemmin olen vetänyt sitä taaksepäin, nostanut pois, tai pysähtynyt Äsken murisin sille asiasta muutaman kerran ja se kyllä irrotti mutta alkoi haukkua/murista itsekin (murinaa ei ole ennen tehnyt). Se myös puree käsiä ja jalkoja sisällä, jopa nenään koskenut hampaillaan. Tuntuu, että sekin mennyt vähän pahemmaksi kun aluksi se meni paremmaksi.

Jotenkin välillä ihan kaikki holtti pois tuolta koiralta enkä tiedä kunnioittaako se minua kovinkaan paljon (välillä haukkuu komentaakseen(?) ja puree). Välillä se on aivan ihana (esim tervehtii innoissaan ja nuolee naamaa), mutta välillä on niin vaikeaa tämä että en tiedä jaksanko. Tuntuu, että se on ihanimmillaan kun se nukkuu, enkä oikein osaa aina nauttia siitä kovastikaan sen hereillä ollessa kun huolettaa, mitä se seuraavaksi keksii. Kaikki muut ihastelevat tuota hirveästi, ja itse ajattelen vaan, että kumpa tietäisitte. En saa nukuttuakaan kun stressaan tuosta niin paljon. Haluaisin vain luoda hyvän suhteen tuohon, mutten oikein tiedä miten toimia koirien kanssa. Koen vaan jotenkin niin avuttomaksi itseni kun en saa tuohon mitään rotia.

Jos positiivista hakee, niin istumiskoulutus on jo ok mallilla ja osaa tehdä tarpeensa paperille aika suurella varmuudella. Harmittaa vaan kun sekin tuntuu menneen takapakkia. Ehkä oletin liian aikaisin, että se oppi sen. Se on myös alkanut hakeutua meidän seuraan kun ihan aluksi se saattoi olla itsekseen toisessa huoneessa. Se osaa myös olla yksin aika hyvin, vaikkei sitä olla mitenkään ihmeellisesti koulutettu. Se ei enää pure kaikkia maailman tavaroita, aidon luun ostaminen ja leikitys auttaa paljon.

Peruspäivään kuuluu leikitykset hepuleissa ja muutenkin vähän. Niin, että se saisi purettua energiansa minun tai puolison kanssa. En hae sen huomiota koskaan, mutta jos se hakee minun, niin useimmiten huomioin sen, tilanteen mukaan. Tai jos se vaan makaa ja katselee minua kun menen sen ohi niin sanon sen nimen ja rapsutan. Palkkaan sen kun se katsoo minua ja minä sitä: ”hyvä” ja palkka. Tuo on vähän vaikea saada liikkeelle ilman namia tai lelua tai vihellystä, niin sain neuvon, että kannattaa palkita sen kontaktihakuisuus. Istutan sen vesikupilla kun mahdollista ja ruualla kutsun sen nimeltä ja istutan. Muutaman kerran olen tehnyt niin, että houkuttelen sitä muutamia kertoja nameilla ja täydessä vauhdissa vihjesana ja lopuksi se saa ruokansa. Kouluttelen sitä jonkin verran, istumaan (ennen olin kyykyssä kun se on sille helpompaa, mutta nyt jo seisoin ja näytin käsimerkin ja sanoin istu kun peppu osui lattiaan, jonka jälkeen palkka) ja puremisen lopettamista namein ja käden poisviemisin. Kun se puree, ei namia ja silittely loppuu, kun antaa käsien olla, niin nami. Nuolaisuista erityiset kehut ja palkka. Ei olla vielä opetettu sille kynsien leikkaamista, mutta harjaamista ja koskettelua jonkin verran. Sitä viedään ulos aamuruuan jälkeen ja totutetaan sitä liikenteen meluun ja käydään uusissa paikoissa. Tänään tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa pentutapaamiseen.

Onko tuosta tulossa hyvää vauhtia ongelmakoira vain onko tämä normaalia pentuilua ja menee ohi? Tuntuu, että asiat ovat menneet huonompaan, vaikka ne olivat jo menossa parempaan. Haluan vain hyvän koiran ja tehdä mitä se vaatii, mutten tiedä mitä tehdä tai miten olla tuon kanssa... Tuntuu, että koirankoulutuskirjoissa (meillä siis Kaimion pennun kasvatus) ei kerrota perusasioita, miten olla pennun kanssa ja milloin aloittaa mikäkin ja pitääkö antaa olla pentu jne. :D Eli, apua kaivataan.

PS. Erityisesti haluaisin, että tuo ei alkaisi dominoimaan. Olen lukenut, että tietynlainen leikkiminen (esim. vetoleikit ja haastamiset) vahvistavat dominanttia käytöstä. Mitä tehdä, että saamme kasvatettua tuosta nöyrän ja tottelevan koiran?

Ihan normaalilta lapparin pennulta kuulostaa
Nyt huoli ja stressi pois, äläkä mieti mitään dominointeja tai koulutuksia sen kummemmin.
Sulla on ihan piiiieni penneli jolla on vasta elämään tutustuminen alkanut !
Sisäsiisteyden opetteluun kuuluu erilaisia vaiheita ja toiset päivät ovat siistimpiä kuin toiset.
Eli huoli pois ja yritä olla tekemättä siitä pissimisestä sen kummempaa numeroa.
Ihan varmasti oppii sisäsiistiksi ajallaan, kunhan pääsee säännöllisesti ulos.

Toi haukkuminen "komentaminen" on pennuilla vielä leikkiä, yritä olla siitä murehtimatta.
Tilanne, jossa olit murissut pennulle ja pentu sulle takaisin, oli varmasti pennun mielestä kivaa leikkiin liittyvää murinaa jota pennut harrastavat keskenään ja emän kanssa leikin tiimellyksessä.
Eli ensin oli kiva puremisleikki jonka sinä nostit murinalla astetta korkeammalle (koiran mielestä).
Vastaavassa tilanteessa yritä vain hengitellä syvään ja ignoorata pentu täysin, käännä sille selkä ja anna hyppiä ja repiä (kannattaa laittaa ne vähän rönttösemmät verkkarit jalkaan). Täysin passiivinen leikkikaveri on pian pennun mielestä tylsä ja alkaakin kohdistaa mielenkiintoaan johonkin muuhun. Jos hepuli alkaa uudestaan niin välittömästi passivoituminen ja tätä toistetaan niin kauan että pentu unohtaa pureskeluaikomuksensa. Aika pian pentu oppii ettei pääsee kys. toiminnalla päämääräänsä.
Jos hepuli menee ihan järkyttäväksi sisällä, voi pennun laittaa ihan hyvin hetkeksi jäähylle esim. portin taakse. Tällä säästät omia hermoja ja pentukin oppii rauhoittumaan. Iltavilli varsinkin on monesti sellainen että pentu on jo liian väsynyt-käy ylikierroksilla-riehuu päättömästi hullunkiilto silmissä-ei osaa rauhoittua itse.
Hyvältä kuulostaa miten paljon leikit sen kanssa, jatka samaan malliin äläkä murehdi mitään dominointijuttuja. Leikkiminen vahvistaa teidän kahden suhdetta ja vetoleikin tms. voittaminen vahvistaa koiran itsetuntoa. Kun vahvistat nyt leikkimistä ja ilonpitoa Sinun, Maailman Parhaimman Omistajan kanssa, niin siitä on iso apu myöhemmin harrastuksissa ja sulla on hyvä työkalu ei-aina-niin-motivoituneen lapinkoiran kanssa .

Tsemppiä sulle pentusi kanssa. Lapparit ovat mitä ihanimpia koiria mutta osaavat välillä olla oikeita jästipäitä. Yritä nyt vaan olla liikoja ressaamatta

//Muoks. Toivottavasti näistä mietteistä on edes jotain apua. Yksi asia, jonka tekisin toisin oman lapparin kanssa olisi se, että ottaisin pentuajan paaaljon rennommin, leikkisin enemmän ja panostaisin siihen, että mä olen se maailman hauskin tyyppi ja ettei kaikki ole aina niin vakavaa.
Toisinsanoen panostin liikaa kurinpitoon ja hyvään tapakoulutukseen, valitettavasti leikkimotivaation kustannuksella. Nyt se on aikuisiällä ikävästi kostautunut harrastusmotivaatiossa, ja esim. leikkimistä me harjoitellaan edelleen. Meidän suhdetta on parastanut tosi paljon se, että olen vihdoin opetellut heittäytymään ja hulluttelemaan koiran kanssa.

DogeJamppa kirjoitti:



Se myös roikkuu välillä hampaillaan jaloissa ja kengissä, enkä tiedä yhtään mitä tehdä sille.

En hae sen huomiota koskaan, mutta jos se hakee minun, niin useimmiten huomioin sen, tilanteen mukaan. Tai jos se vaan makaa ja katselee minua kun menen sen ohi niin sanon sen nimen ja rapsutan. Palkkaan sen kun se katsoo minua ja minä sitä: ”hyvä” ja palkka. Tuo on vähän vaikea saada liikkeelle ilman namia tai lelua tai vihellystä, niin sain neuvon, että kannattaa palkita sen kontaktihakuisuus.

. Ei olla vielä opetettu sille kynsien leikkaamista, mutta harjaamista ja koskettelua jonkin verran.

Minustakin sinulla on touhukas ja utelias pentu kotona, kuulostaa ihan normi tapaukselta.
Yllä oleviin asioihin kiinnitin huomiota .
Tuo lahkeissa roikkuminen on joka pennun unelma. Silloin voi olla täysin olla huomioimatta pentua jos vain on aikaa. Kun pentu huomaa, ettei jalka liikukkaan niin leikki käy tylsäksi. Joku käyttää vesipullon suihkua, mutta eihän sitä voi aina kantaa mukanaan ja toiset koirat rakastavat vettä.
Tuo huomion haku on kimurantti juttu. Lenkillä pennun katse ja huomio on hyvä palkittava juttu. Mutta kotona isäntäväki voisi aloittaa kontaktin, muutoin koirasta voi tulla pikkuhiljaa perheen komentaja. Jos pentu tulee luokse lelun kanssa ja haluaa leikkiä ei siinä ole mitään pahaa, mutta jos pentu alkaa komentamaan esim haukkumalla leikkiin, niin se ei ole hyvä juttu. Siis etupäässä isännät päättävät mitä tehdään. Ohi kulkiessaan voi sanoa muutaman iloisen sanan kun pentu katsoo kohti.
Nuo namit kannatta pikkuhiljaa unohtaa, ne kun usein tulevat sekunnin liian myöhässä. Kun pentu ymmärtää mitä "Hyvä poika "tms tarkoittaa. Tietyissä tilanteissa niistä on apua, mutta en viljelisi niitä kotona ollessa.

Sisäsiisteys ottaa aikansa ja tulee edistymisiä ja takapakkia, mutta kyllä koirat pääsääntöisesti oppivat lopulta. Toiset kehuvat jo 3-4 kk vanhoina olevan sisäsiistejä ja toisilla menee lähemmäksi vuotta. Pennut ovat niin erilaisia joka suhteessa.
Peräisin minäkin rentoutta ja iloista otetta pentuiluun.
Komennot myös iloisella äänellä, jotta pentu ymmärtää ettei isäntäväki ole vihainen.

Yhdyn edellisiin, kuulostaa täysin normaalilta koiranpennulta! Niin kun toisessa ketjussa jo totesinkin, teidän pentu on vielä ihan vauva. Se voi vielä tehdä tarpeensa koska sattuu ja missä sattuu, se nukkuu missä ja milloin sattuu väsyttämään ja unen jälkeen yleensä on hätä, kuten yleensä myös syömisen jälkeen. Joskus pennun kanssa saa juosta ulkona miljuuna kertaa päivässä. Jotkut osuu paremmin paperille, jotkut huonommin. Uni-ruoka-hätä-rytmi muodostuu viikkojen kuluessa ja silti vahinko ja voi sattua vielä pitkään! Ja kuten toisessa ketjussa kirjoitin, istumisia ja maahanmenoja voi hiukan harjoitella esim ruoan yhteydessä, mutta tällä hetkellä pennun tehtävä on olla vain pentu ja tehdä sitä mitä pennun kuuluukin: leikkiä, syödä (kasvaa), levätä, saada hiukan kokemuksia (oma naapurusto riittää), paljon turvaa, rakkautta ja sopivasti rajoja. Teillä on nyt ihan riittävästi töitä opetella arkea ja sen rytmejä, liikkeitä ehtii kouluttaa myöhemminkin. Ei kannata lisätä murheitaan miettimällä ettei se vieläkään osaa istua... Se ei yritä dominoida sua eikä se ymmärrä "kunnioituksen" päälle mitään, koska se on koira. Voi kyllä kokeilla mikä on sallittua ja mikä ei, mutta vain sitä kautta mitä te annatte sen tehdä. Se ei osaa miettiä, että kokeilempa tätä varmasti kiellettyä juttua vaan tekee mitä milloinkin mieleen juolahtaa (koska se on... koira, eikä koirien aivotoiminta riitä laskelmointiin tai juonitteluun) ja te sitten kerrotte sille onko se OK juttu tehdä teillä vai ei. Te kerrotte sille mitä sallittua tehdään ei-sallitun sijaan: ei purra käsiä vaan purraan lelua/luuta. Ei revitä lahjetta vaan revitään lelua. Silti pennulle voi sattua hampaidenkäyttövahinkoja innostuksissaan vielä pitkään. Olkaa nyt vähän armollisempia itsellenne ja pennulle.

Onhan teillä sille paljon leluja ja pennulle sopivia luita mihin purkaa touhuamisintoaan? Suu on pennun kädet, se haluaa käyttää sitä...paljon. Itse olen pruukannut pitää kakarakoirilla lelulaatikkoa eli laatikko, esim pahvinen jonka saa myös tuhota, täynnä erillaisia leluja, josta sitten valita sopivia mielensä mukaan myös silloin kuin itse ei olla kotona. Jokunen kuivattu namikin on aina piilotettuna lootaan, kuluu aika niitäkin tonkiessa. En ole hirveästi eristämisen kannalla, mutta kun menee ihan överiksi, (riittävän isoon) häkkiin tai aidan taakse laittaminen hetkeksi tehoaa yleensä hyvin, kuten tuolla jo mainittiinkin.

Kiitos paljon viesteistä kaikille! Ymmärsin nyt, että on normaalia. Auttoi tosi paljon rauhoittumisessa, mutta pari juttua jäi mietityttämään...

nnora kirjoitti:

Ihan normaalilta lapparin pennulta kuulostaa
Nyt huoli ja stressi pois, äläkä mieti mitään dominointeja tai koulutuksia sen kummemmin.
Sulla on ihan piiiieni penneli jolla on vasta elämään tutustuminen alkanut !
Sisäsiisteyden opetteluun kuuluu erilaisia vaiheita ja toiset päivät ovat siistimpiä kuin toiset.
Eli huoli pois ja yritä olla tekemättä siitä pissimisestä sen kummempaa numeroa.
Ihan varmasti oppii sisäsiistiksi ajallaan, kunhan pääsee säännöllisesti ulos.

Jos hepuli menee ihan järkyttäväksi sisällä, voi pennun laittaa ihan hyvin hetkeksi jäähylle esim. portin taakse. Tällä säästät omia hermoja ja pentukin oppii rauhoittumaan. Iltavilli varsinkin on monesti sellainen että pentu on jo liian väsynyt-käy ylikierroksilla-riehuu päättömästi hullunkiilto silmissä-ei osaa rauhoittua itse.
Hyvältä kuulostaa miten paljon leikit sen kanssa, jatka samaan malliin äläkä murehdi mitään dominointijuttuja. Leikkiminen vahvistaa teidän kahden suhdetta ja vetoleikin tms. voittaminen vahvistaa koiran itsetuntoa. Kun vahvistat nyt leikkimistä ja ilonpitoa Sinun, Maailman Parhaimman Omistajan kanssa, niin siitä on iso apu myöhemmin harrastuksissa ja sulla on hyvä työkalu ei-aina-niin-motivoituneen lapinkoiran kanssa .

Tsemppiä sulle pentusi kanssa. Lapparit ovat mitä ihanimpia koiria mutta osaavat välillä olla oikeita jästipäitä. Yritä nyt vaan olla liikoja ressaamatta

//Muoks. Toivottavasti näistä mietteistä on edes jotain apua. Yksi asia, jonka tekisin toisin oman lapparin kanssa olisi se, että ottaisin pentuajan paaaljon rennommin, leikkisin enemmän ja panostaisin siihen, että mä olen se maailman hauskin tyyppi ja ettei kaikki ole aina niin vakavaa.
Toisinsanoen panostin liikaa kurinpitoon ja hyvään tapakoulutukseen, valitettavasti leikkimotivaation kustannuksella. Nyt se on aikuisiällä ikävästi kostautunut harrastusmotivaatiossa, ja esim. leikkimistä me harjoitellaan edelleen. Meidän suhdetta on parastanut tosi paljon se, että olen vihdoin opetellut heittäytymään ja hulluttelemaan koiran kanssa.

triikki kirjoitti:

...lahkeissa roikkuminen on joka pennun unelma. Silloin voi olla täysin olla huomioimatta pentua jos vain on aikaa...

Tuo huomion haku on kimurantti juttu. Lenkillä pennun katse ja huomio on hyvä palkittava juttu. Mutta kotona isäntäväki voisi aloittaa kontaktin, muutoin koirasta voi tulla pikkuhiljaa perheen komentaja. Jos pentu tulee luokse lelun kanssa ja haluaa leikkiä ei siinä ole mitään pahaa, mutta jos pentu alkaa komentamaan esim haukkumalla leikkiin, niin se ei ole hyvä juttu. Siis etupäässä isännät päättävät mitä tehdään. Ohi kulkiessaan voi sanoa muutaman iloisen sanan kun pentu katsoo kohti.
Nuo namit kannatta pikkuhiljaa unohtaa, ne kun usein tulevat sekunnin liian myöhässä. Kun pentu ymmärtää mitä "Hyvä poika "tms tarkoittaa. Tietyissä tilanteissa niistä on apua, mutta en viljelisi niitä kotona ollessa.

Sesset kirjoitti:

...Uni-ruoka-hätä-rytmi muodostuu viikkojen kuluessa ja silti vahinko ja voi sattua vielä pitkään! Ja kuten toisessa ketjussa kirjoitin, istumisia ja maahanmenoja voi hiukan harjoitella esim ruoan yhteydessä, mutta tällä hetkellä pennun tehtävä on olla vain pentu ja tehdä sitä mitä pennun kuuluukin: leikkiä, syödä (kasvaa), levätä, saada hiukan kokemuksia (oma naapurusto riittää), paljon turvaa, rakkautta ja sopivasti rajoja. Teillä on nyt ihan riittävästi töitä opetella arkea ja sen rytmejä, liikkeitä ehtii kouluttaa myöhemminkin. Ei kannata lisätä murheitaan miettimällä ettei se vieläkään osaa istua... Se ei yritä dominoida sua eikä se ymmärrä "kunnioituksen" päälle mitään, koska se on koira. Voi kyllä kokeilla mikä on sallittua ja mikä ei, mutta vain sitä kautta mitä te annatte sen tehdä. Se ei osaa miettiä, että kokeilempa tätä varmasti kiellettyä juttua vaan tekee mitä milloinkin mieleen juolahtaa (koska se on... koira, eikä koirien aivotoiminta riitä laskelmointiin tai juonitteluun) ja te sitten kerrotte sille onko se OK juttu tehdä teillä vai ei. Te kerrotte sille mitä sallittua tehdään ei-sallitun sijaan: ei purra käsiä vaan purraan lelua/luuta. Ei revitä lahjetta vaan revitään lelua. Silti pennulle voi sattua hampaidenkäyttövahinkoja innostuksissaan vielä pitkään. Olkaa nyt vähän armollisempia itsellenne ja pennulle.

Onhan teillä sille paljon leluja ja pennulle sopivia luita mihin purkaa touhuamisintoaan? Suu on pennun kädet, se haluaa käyttää sitä...paljon. Itse olen pruukannut pitää kakarakoirilla lelulaatikkoa eli laatikko, esim pahvinen jonka saa myös tuhota, täynnä erillaisia leluja, josta sitten valita sopivia mielensä mukaan myös silloin kuin itse ei olla kotona. Jokunen kuivattu namikin on aina piilotettuna lootaan, kuluu aika niitäkin tonkiessa. En ole hirveästi eristämisen kannalla, mutta kun menee ihan överiksi, (riittävän isoon) häkkiin tai aidan taakse laittaminen hetkeksi tehoaa yleensä hyvin, kuten tuolla jo mainittiinkin.

Odotin tuolta sisäsiisteydeltä vaan niin paljon kun teki ekasta päivästä tarpeensa paperille, kai se oppii joka tapauksessa nopeammasta päästä.

Eli kannattaa siis vaan tehdä itsensä mielenkiinnottomaksi kun se repii. Tätä oltiin jo tehtykin, mutta aamulla ykkösfarkkuja en vain voinut antaa repiä.

Jos laitan tuon jäähylle, niin onko ideoita mihin voin sen laittaa? Makuuhuone on meillä se paikka missä kaikki nukutaan ja sinne en haluaisi sen ottavan mitään vangituksi tulemisen pelkoa kun on nyt oppinut tulemaan sinne nukkumaan yöksi, portin taakse. Toinen juttu on se, että hepuleissaan se syö kaiken jos sen energiaa ei pura mihinkään. Vaikea tässä tehdä sellaista paikkaa, mikä olisi ärsykkeetön. Yksi millä tuo aika hyvin rauhoittuu, on syliin ottaminen. Syliin ottamisessakin on hauska juttu kun jos kyykistyy, niin saattaa alkaa rimpuilemaan, mutta ei oikeastaan koskaan seistessä.

Tuosta "hyvä poika" huudahduksesta... En tiedä onko sillä tuolle vielä kunnon merkitys, kyllä se sen rekisteröi esim. pissalla ulkona, mutta aina se ei jää ottamaan namia. Olen siis yrittänyt naksutintyyliin, että hyvä poika tai hyvä liittyisi johonkin kivaan, kuten namiin. Toimin nyt siis niin, että sanon sanallisesti sillä hetkellä, ja palkkaan perään. Kannattaako siis ensin estabiloida tuo suhde "hyvä" kehun ja kivan välillä ja sitten jättää nameja vähitellen pois? Kaipa se siitä. Suosittelisitteko naksutinta kun olen sitä miettinyt, mutta puoliso ei tykkää ajatuksesta? Tarkoitus agia ja tokoa tehdä ja sillä saisi myös ajoituksia hyvin hanskaan. Tosiaan myös ne namit jäisi vähitellen pois kai.

Miten tuon huomion kanssa? Siis pitäisikö meidän huomioida sitä enemmän ja kutsua leikkiin meidän aloitteesta jne? Jotenkin ajattelen, että se oppii olevansa huomion keskipiste, mikä lisäisi dominanssia. Kyllähän me sitä kutsutaan leikkiin ja toisinaan ignorataan. Ollaan kyllä yritetty toimia niin, että me päätetään miten toimitaan. Varsinkin haukkuessa ei huomioida sitä. Tämän johdosta se esim. odottaa kiltisti kun me syödään ensin ja sitten se saa ruokansa.

Leikistä vielä, että tulisiko tuon antaa voittaa vetoleikkejä nyt, muttei enää murkkuiässä vai miten? Onko väliä siis millaisia leikkejä leikkii ja onko jotain mitä ei kannata liikaa jne?

Nyt oikeastaan isoin ongelma on se, etten tiedä miten totuttaa se kulkemaan autotien viertä. Se taisi saada pienet traumat kun toimme sitä kotiin ja pysähdyimme todella tyhmästi niin, että se pelkäsi autotiellä meneviä autoja. Nyt se tarkkailee vilkkaamman tien autoja kiinnostuneena, muttei osoita pelkoa. Sitten jos yrittää mennä lähemmäksi, syntyy paniikkihepuli toiseen suuntaan, enkä tohdi sitä riepoa mukaan kun tuntuu, että teloo itsensä. Miten edetä?

Niin ja millaiselle alueelle pennun voi viedä seuraamista opettelemaan turvallisesti?

Kiitos taas Sesset. Tämä oli inan aamuväsymysturhautumisessa aloitettu ketju. :) Tulisiko kehittää joku kiinteä rytmi tuolle syömiselle ja ulkoilulle? Ollaan ajateltu, että aamulla ensin syödään seitsemältä, sitten ulos, sitten noin kahden tunnin välein ulos, kahdelta ruoka, ulos, edelleen kahden tunnin välein ulos, kahdeksalta ruoka, ulos ja vielä kerran ulos kymmeneltä ennen nukkumaanmenoa. Niin ja minä olen siis kotosalla, että tällaiset rytmit voi hyvin pitää käytössä jonkin aikaa. Ja leluja mennään ostamaan heti tänään lisää, vaikka kyllä meillä on monenmoista.

PS. Se oppi jo aika hyvin tulemaan mukana kun vedin sen mukaan ja kun tuli itse, palkkasin. Pääsin jo jouksemaankin kunnon pätkät sen kanssa, oli mahtavaa ulkona. :) Tajusin myös, että odotan pennun oppivan käskytkin paljon nopeammin kuin se todellisuudessa ne oppii. Pitää vaan antaa sille aikaa ja rauhoittua itse.

Jäähylle en ole itse vienyt koiriani, koska minusta pentu ei luultavasti tajuaisi miksi mennään jäähylle. Minusta jäähy on paikka missä rauhotutaan, ei rangaistuskeino.
Meillä toimi pentuhepuleihin kiinnipitäminen.
Otin pennun kiinni, istuin lattialla, en antanut purra ja riehua.Pidin aloillaan ja kun alkoi rentoutumaan niin aloin silittelemän ja ja kehuin hillitysti miten ihana pentu on. Sanoilla ei niin väliä, vaan äänensävy rauhoittava ja lempeä. Aluksi aina rimpuili vastaan.

Meillä hepulit olivat mieletöntä juoksua ympäri asuntoa.

Miten tuon huomion kanssa? Siis pitäisikö meidän huomioida sitä enemmän ja kutsua leikkiin meidän aloitteesta jne? Jotenkin ajattelen, että se oppii olevansa huomion keskipiste, mikä lisäisi dominanssia. Leikkiin kutsu tulee teiltä eli te määräätte koska te leikitte pennun kanssa. Jos pentu saa määritellä koska leikitään, niin silloin dominanssi kasvaa, eikö? Jos pentu tuo lelua sinulle, niin sitä ei tarvitse noteerata, ja kun pentu kääntyy pettyneenä pois ja ottaa askeleen pois , niin voit kutsua sitä leikkiin ja silloin sinä määräsit leikin ajankohdan. Toisaalta pennulle voi olla hyväksi myös olla se leikin aloittaja, riippuu niin pennusta.

Kyllä vetoleikkejä voi leikkiä ja antaa koiran välillä voittaa, siitä se saa itseluottamustakin. Pennulla toimii hyvin vanha pyyhe silloin kun hampaat ovat irtoamassa. Hampaat uppoaa hyvin pyyhkeeseen ja kulmurit saavat kyytiä irrotukseen.

Pallo sukan sisään on myös kiva lelu, meillä rakastettiin puuvilla kankaasta tehtyä" halkoa", jonka sisällä oli kahisevaa muovia. Se oli kevyt ja sitä oli ihana ravistaa puolelta toiselle ja tietysti vetää.

Ei kannata pakottaa mihinkään ulkona, siitä tulee paniikki ja pelko, josta on vaikea päästä pois. Kävelisin alueella jossa autoja milloin edempänä, milloin lähempänä.
Jos koira jäykistyy ja on pelokas, niin puolihuolimattomasti käännätte suunnan ettekä tee asiasta mitään numeroa. Olette siis rento ja kaikin tavoin normaali koiran silmissä. Koira lukee teitä kuin kirjaa.
Lähestyminen pitäisi osata lopettaa koiran reagoinnin mukaan, jo ennen kuin koira reagoi negatiivisesti ärsykkeeseen.

Itse en ole lähtenyt väkisin pitelemisen tielle, koska en halua yhdistää pennun käsittelyyn turhia negatiivisia kokemuksia, kokeneemmat koirat sen sijaan saa joskus sietää myös epämieluisaa käsittelyä. Aidan takaa näkee hyvin eikä joudu eristetyksi (hylätyksi) omistaan, siellä vain rauhoitutaan sen verran että osaa taas olla. Kannattaa miettiä kuinka pitkälle on valmis koiran pitelemisen viemään jos sille tielle lähtee, ja pentu onkin sitä sorttia joka menee kiukun kautta paniikkiin lopulta. Näitäkin on. Jos päädyt päästämään purevan tai kirkuvan pennun irti, niin...no. Kyllä joku rauhoittuukin kun pitelee väkisin, kaikki ei. Terhakoimmat tapaukset ottaa pitelemisen vain haasteena!

Jos teet aina niin että pennun tarjotessa leikkiä torjut sen ja heti perään teet itse aloitteen, mitä pentu oppii? Se oppii ketjuttamaan eli se oppii, että saa sut leikkimään tuomalla lelun, josta ensin kieltäydyt ja sitten leikit eli halutessaan leikkiä se tuo sulle lelun, koska lopulta leikit kumminkin. Ihan samoja ketjuttamiskuvioita käytetään monissa tottelevaisuusliikkeissä. Koska sulla ihmisenä on päätäntävalta mitä tehdään ja mitä ei, voit välillä mennä mukaan pennun leikkiinkutsuun ja välillä ignoorata sen tyystin. Jos aina kieltäydyt sen leikkiinkutsusta, sulla on lopulta itsesi suhteen passiivinen koira ja tällaista tokokoiraa et halua. Meillä vanhempi koira on marssijärjestyksessä ehdoton ykkönen, mutta se kyllä lähtee hyvin mielellään mukaan nuoremman leikkiinkutsuihin ja välillä kutsuu itse nuorempaa. Ei sen piällikkyys siitä mitään kärsi. Koira voi voittaa usein ja homma toimii kun opetat sille käskystä irrottamisen, ei se sen jälkeen kuvittele itsestään yhtään mitään ja tilanne on täysin sun hallinnassasi. Pidä koira liinassa jos hilpasee lelun kanssa karkuun ja opetat nätin luovutuksen siinä jos kyllä paras tapa opettaa on noudon ketjuttaminen takaperin. Suosittelen ehdottomasti Salme Mujusen saalisvietti ja toko-kirjoja lukemiseksi. Sinuna unohtaisin dominanssiajatukset ja keskiittyisin siihen miten haluat tämä koiran toimivan teillä ja siihen, miten opetat sen juuri tälle koiralle. Jos joka asiaa joutuu miettimään sen kautta, että kuvitteleeko se koira nyt olevansa pomo kun teen näin tai noin, menee vain lapsi pesuveden mukana. Pentu ei osaa "dominoida" teitä eikä kyseenalaistaa mitään (pentu ei taatusti halua olla puikoissa, se ei ymmärrä edes ajatella sellaista!), se vain kokeilee kaikenlaista mitä koirat nyt pruukaa yleensä kokeilla, te kerrotte sille mikä on sopivaa ja mikä ei ja mitä sopii tehdä ei-sopivan tilalla.

Jos syötte aina juuri ennen koiraa, oppii se yhdistämään teidän ruoan omansa saamiseen. Älkää ihmetelkö jos se alkaa kuolaamaan teidän syödessänne... Älä mieti ruokajärjestystä, syötte kun syötte ja koira syö kun syö, ennen tai jälkeen. Ihmiset ajaa niin helposti siihen miinaan, että pelätessään koiran pomottelua alkavat muuttamaan elämäänsä niin että koira lopulta tosiaan määrääkin kaikesta ja ihminen joutuu aina miettimään missä järjestyksessä voi mitäkin tehdä. Tätäkö me sitten halutaan...? Tuskin.

Itse päätätte haluatteko käyttää naksutinta tai ette. Se on erittäin tehokas oikein käytettynä, mutta ilmankin pärjää. Sen kanssa on hetken naimisissa, kuten kaiken palkitsemisen kanssa, mutta sehän häivytetään myös pois. Itse häivytän naksun pois heti kun toivottu liikevarmuus ja -nopeus on saavutettu, vaikka palkitsen koiraa vielä muuten tiheästi. Sanallinen kehu korvaa naksun (toki käytän ääntä muutenkin naksun rinnalla) ja vasta sitten häivytän palkkion=namin/lelun. Jos jää jumiin naksuun tai namiin/leluun, jossain on tapahtunut koulutusvirhe ja se virhe EI ole koiran.

Pennun ja nuoren koiran kansaa tulee vielä monta epätoivon hetkeä. Silloin voi olla parempi keskittyä vain kaikkeen mukavaan, siihen koiran peruspitämiseen, nauttia lenkeistä ja koiran seurasta, treenata ehtii aina myöhemminkin eikä koskaan ole myöhäistä! Joskus on hyvä puhaltaa peli poikki, lomailla hiukan ja/tai pistää päähän mietintämyssy (ja silloin tällöin aasihattu...).Teillä ilmeisesti on joku toimiva koirayhdistys suht lähellä, sieltä saanee myös apuja ja neuvoja. On aina parempi että neuvoja on joku, joka näkee koiran, koska eriyyppisillä koirilla pitää asioita usein lähestyä vähän eri kulmista, vaikka kaikki koirat (ja eläimet) periaatteessa oppivatkin samoilla oppimistavoilla (vahvisteilla). Näitä tapoja lähestyä vaan on kovin monta.

Itse pruukaan kiikuttaa pikkupennut ulos heti herättyään ja aina ruoan jälkeen. Kun hätäväli alkaa venymään, voi miettiä mikä toimii itsellä ja tällä koiralla parhaiten, joskus sitä täytyy vähän kokeilla ja koiran kasvaessa tilanne yleensä vielä muuttuu. Alku voi usein tuntua kaaokselta, mutta usko meitä, päivien ja viikkojen kuluessa homma alkaa selkenemään varmasti. Älä hyvä ihminen menetä yöuniasi pennun normaalin käyttäytymisen takia!

Seuraamista on musta paras harjoitella ensin ihan kotona koska matkat on alkuunsa niin lyhyitä (nollasta lähdetään askel kerrallaan lisäämään), missä kaikki on pennulle ihan tuttua eikä tarvitse kilpailla ympäristön ärsykkeistä. Sitten kun on aika harjoitella ulkona, alkuunsa rauhallinen paikka ja koira kytkettynä. Ja alkuunsa taas hyvin helppo harjoitus, jotta koira tekee varmasti oikein ja saa siten varmuutta tekemiseensä.

Sisäsiistiksi opettamisesta:

Olen itse oppinut aikoinani, että pentukoiraa käytetään ulkona aina, kun se herää, kun se on syönyt ja välillä myös kesken leikkien. Alussa sen kanssa käydään hyvin usein ulkona, pikku hiljaa pidätyskyvyn kasvaessa ja oman silmän harjaantuessa koiran mahdollisiin eleisiin, joita se tekee ennen pissille/kakalle käymistä, "aikaa" voi pidentää.

En itse eläisi pennun kanssa "kello kaulassa", sillä koiranpentu ei osaa kelloa, eikä ajattele, että kahden tunnin välein on sopivaa tehdä hätänsä.

Voih, kuulostaa aivan normaalilta lappalaiskoiratermiitiltä, samanlaista oli tän porokoiran kanssa pentuna :)

Sisäsiisteyttä harjoitellaan tosiaan vain viemällä pentu ulos aina kun on syönyt, leikkinyt, herännyt jne.. jos tekee sisälle niin siitä ei kannata turhaan murehtia, ehkä sitten jos se tekee vielä 5-6 kuukauden iässä.

Ja leikkikää paljon pennun kanssa, mä en näe että sillä on lappalaiskoiran kanssa mitään merkitystä kuka aloittaa leikin. Lappalaiskoirien kanssa mä kyllä suositan, että ne oppii olemaan oma-aloitteisia huomion haun kanssa, ja ottaa paljon oma-aloitteisesti kontaktia, ja siitä palkitaan, koska ne tuppaa olemaan sen verran itsenäisiä usein, että parempi aina vain vahvistaa sitä kontaktia.

Turhaan haukkumiseen ja vinkumiseen kannattaa tietty aina puuttua, eli pentu ei saa mitään haukkumisen/vinkumisen tai vaikka hyökkimisen kautta, vaan rauhoittumisen kautta pentu saa mitä haluaa. Ja jokainen pentu tietty reagoi eri tavalla, ja niille toimii eri tavat.

Meni lainaukset tuiksi mutta ei se mitään, en jaksa korjata.

DogeJamppa kirjoitti:

Aamulla herätessä kaikki jees. Poika tuli tervehtimään ja silittelin sitä

Itse en olisi reagoinut pentuun millään tavalla, kun olisi mennyt niin vaatteet päälle ja heti pihalle.

DogeJamppa kirjoitti:

Laitoin sen ruaan muhimaan ja söin omani, mutta sillä aikaa se oli ehtinyt tehdä kahdet isot asiat ja molemmat paperien viereen.

Olit myöhässä.

DogeJamppa kirjoitti:

Aiemmin tehnyt melkein pääsääntöisesti ulos isot asiansa ja muutenkin sisällä paperille. Eilen se lopetti pissaamisen ulos. Ei pissaa kun sisällä paperille ja välillä lattialle jos on epähuomiossa paperi laittamatta, tai sitten tulee huti. Pitää varmaan opettaa sille pissaamiskäsky tai jotain.

Ilmeisesti kehut ulkona tekee ulos, itse en kehuisi. Toimintoa mahdollisuus niin paljon kuin mahdollista ja pissojen haistelua joka laukaisee tarpeen tehdä. Jos siirryt heti sisälle kun on tehnyt tarpeet, ja jos se tykkää olla ulkona, se alkaa panttaamaan tekemistä. Jos olet kehunut pissaamisesta, se voi yhtä hyvin siirtää toiminnon sisälle saadakseen sinun huomion.

DogeJamppa kirjoitti:

Sitten se syöminen ja pureminen. Se syö, kaikkea. Ulkona olen ennen ottanut sen suusta pois kaiken ja eilen homman kliiimaksi meni siihen, että se söi jonkun otuksen sisälmyksiä omakotitalon pihasta (mitä lie siellä tekivät pelkät sisälmykset...). Ei ehditty ottaa sitä pois ja hotki sen kuin olisi ollut jotain jumalaista nektaria

Puutu syömiseen vain jo asia on vaarallista koiralle. Muuten jos panikoit joka asiasta se imuroi entistä enemmän.

DogeJamppa kirjoitti:

Vedettiin koira pois ja hirveä hinku takaisin ulinojen kera. Jos se syö jotain, tuntuu, että se pitää vaan tiukemmin kiinni kun yritän ottaa pois, vaikka luulin, että se alkoi jo antaa sovussa ne.

Tottakai hyvä koira pitää saaaliinsa ja osoitat heikkoutta niin se voijopa nauttia pienestä taistelusta. Ennakoi ja vaadi tarvitaessa sen omaisuus sinulla, estäminen tuottaa lisää taistelua.

DogeJamppa kirjoitti:

Nyt sitten päätin, että jos se haluaa kokeilla kaikkea, niin antaa mennä vaan. Kyllä se oppii mitä syödä ja mitä ei. Aamulla se pureksi kaikkea ja sylkäisi kai suurimman osan pois.

Mieluummin näin, pennun tutustuvat maalmaan suulla.

DogeJamppa kirjoitti:

Kotona kun se puree jotain kiellettyä, niin nostetaan se pois siltä alueelta. Luin, että pitäisi vetää lattiaa pitkin ja sanoa ei, muttei olla näin tehty vielä paljoa.

Itse karsisin tuossa vaiheessa väärät pureskeltavat minimiin, luita, ehkä halko ta jotain muuta jyrsittävää esille. Teidän hajuisiin tavaroihn kohdistuvaan puremisiin suhtautuisin aika vakavasti, siten ettei se uskaltaisi enää koskea uudelleen. Koiraa siiirtämällä ette saa minkäänlaista kunnioitusta, päin vastoin , koira tykkää saamastaan positivisesta huomiosta.:)

DogeJamppa kirjoitti:

Ja hihnakäyttäytyminen...

Anna rimpuilla. Jos on rauhllinen ja liikkuu nuuskien myötäät ja pidät hihnaa löysällä. jos yrittää siirtää sinua vetämällä älä tottelee vauhdissa äläkä suunnassa. En itse suosi pysähtymistekniikkaa,koska sitä ei tarvita ja se viestii vääriä asioita minun mielestäni.

DogeJamppa kirjoitti:

Nyt tein monta kertaa sellaista, että vedin sitä suuntaani niin kauan, että lähti perään ja kehuin.

näin tekisin minäkin. Ennen vetämistä kehoittaisin kulkemaan sanomalla vaikkapa mennään. Ktsekontaktista en vahvista.

DogeJamppa kirjoitti:

Muutenkin kehun ja palkkaan kontaktista ja hyvästä vierellä tulemisesta.

Jättäisin tämän pois jo muutaman kerran jälkeen, mielestäni koiran ei kuulu ulkoilla ihmisen vierellä. Seuraaminen ja kontakti ei liity millään tavalla löysällä hihnalla kulkemiseen

DogeJamppa kirjoitti:

Kyllä se taisi oppia, että venkoilla ei kannata ja tulee kun vaan vetää. Pitää todella aloittaa tuolle hihnakoulutus valjailla kun tuo pantahomma on niin vaikean oloista.

Panta voi olla ihan ok. Ei hihnasta kuitenkaan nyitä ja remmota Kuulostaa siltä että koirasi ei idä siitä että joku kontrolloi sitä ja siihen auttaa nimenomaan se että se pakotetaan sietämäään asioita eikä kaunistella. Ihan pikku pennun kanssa ei pidä kiirehtiä. Anna sen olla utelias, älä suorita liikkumista, sen tehtävä on tarkkailla ulkomaailmaa, seurata sinua yös mutta ei tuijottaa sinua nakin toivossa.

DogeJamppa kirjoitti:

Haluaisin mennä johonkin metsään tai johonkin, missä saisi seurailla minua vapaana, mutten tiedä missä Tampereella voisi sellaista turvallisesti tehdä.

Aluksi riittää ihan pienikin metsäkaitale koska luonto sanoo että kauas pesältä ei kannata lähteä. Kun pentu on ollut muutaman viikon ja ulkoilu sujuuu kodin lähellä hyvin on aika siirtyä kauemmas ja saada koira kulkemaan mukana hihnatta. Ensimmäiset kerrat metsässä vieraallla alueella liikutaan vain vähän ja liikkeesi kannattaa olla semmoinen että et pennun mielestä ole liian kaukana. Muuten se jumahtaa.

DogeJamppa kirjoitti:

Se myös roikkuu välillä hampaillaan jaloissa ja kengissä, enkä tiedä yhtään mitä tehdä sille. Aiemmin olen vetänyt sitä taaksepäin, nostanut pois, tai pysähtynyt Äsken murisin sille asiasta muutaman kerran ja se kyllä irrotti mutta alkoi haukkua/murista itsekin (murinaa ei ole ennen tehnyt). Se myös puree käsiä ja jalkoja sisällä, jopa nenään koskenut hampaillaan. Tuntuu, että sekin mennyt vähän pahemmaksi kun aluksi se meni paremmaksi

Koirasi kuulostaa kivalta ja vahvalta. Puuttuisin asiaan niin että sille tulisi esto purra kun ärähdetään. jos vähän hammas osuu niin se ei ole vaarallista ja onkin parempi ettei koira luule että sinuun sattuu.

DogeJamppa kirjoitti:

Jotenkin välillä ihan kaikki holtti pois tuolta koiralta enkä tiedä kunnioittaako se minua kovinkaan paljon (välillä haukkuu komentaakseen(?) ja puree).

Luulen että ei juurikaan kunnioita.

DogeJamppa kirjoitti:

Välillä se on aivan ihana

Tottakai:)

DogeJamppa kirjoitti:

(esim tervehtii innoissaan ja nuolee naamaa),

mutta välillä on niin vaikeaa tämä että en tiedä jaksanko. Tuntuu, että se on ihanimmillaan kun se nukkuu, enkä oikein osaa aina nauttia siitä kovastikaan sen hereillä ollessa kun huolettaa, mitä se seuraavaksi keksii. Kaikki muut ihastelevat tuota hirveästi, ja itse ajattelen vaan, että kumpa tietäisitte. En saa nukuttuakaan kun stressaan tuosta niin paljon. Haluaisin vain luoda hyvän suhteen tuohon, mutten oikein tiedä miten toimia koirien kanssa.

DogeJamppa kirjoitti:


Älä ole innoissasi siitä että se oma-aloitteisesti tervehtii.Nuolla voi mutta kun alkaa olla liian raju ja suuhun tuppaa, ensin leukaa ylös(yök), jos ei ota tätä varoituksena, matala muina ja vähän hampaita näkyviin, jos ei vieläkään niin äräys ja puraisu koiraa kohti. Nuoleminen on provo tai hoitamista, yleensä provo.

[quote=DogeJamppa]jotenkin niin avuttomaksi itseni kun en saa tuohon mitään rotia.

Ei sinulla helppok oira välttämättä olekaan.

DogeJamppa kirjoitti:

Jos positiivista hakee, niin istumiskoulutus on jo ok mallilla

Minulle istuminen on arvotonta

DogeJamppa kirjoitti:

ja osaa tehdä tarpeensa paperille aika suurella varmuudella.

Kiva mutta tavoie on että papereista eroon niin pian kuin mahdollista. pentu ulos heti kun se herää, on leikkinyt, syönyt juonut.

DogeJamppa kirjoitti:

Se on myös alkanut hakeutua meidän seuraan kun ihan aluksi se saattoi olla itsekseen toisessa huoneessa.

Kertoo siitä että on voimakas ja itsellinen, jos te houkuttelette sitä teidän seuraan se luulee että te tarvitsette sitä eikä toisin päin. Tämän asian kanssa voi tulla ongelmia.

DogeJamppa kirjoitti:

Se osaa myös olla yksin aika hyvin, vaikkei sitä olla mitenkään ihmeellisesti koulutettu

Kyllä ja jos ongelmia tulee myöhemin nin se johtuu teidän toiminnasta.

DogeJamppa kirjoitti:

Se ei enää pure kaikkia maailman tavaroita, aidon luun ostaminen ja leikitys auttaa paljon.

Hienoa.

DogeJamppa kirjoitti:

Peruspäivään kuuluu leikitykset hepuleissa ja muutenkin vähän.

Jos teet leikkimistä kun hepuli on jo päällä, leikit väärään aikaan. Joskus on tervettä ottaa se hepuloidessa rauhoittimaan syliin. Ulkoilua ennen iltahepulointia.

DogeJamppa kirjoitti:

Niin, että se saisi purettua energiansa minun tai puolison kanssa

Ok mutta ajoitus kannataa ajoittaa siihen että te kutsutte koiraa leikkimään ja se leikkii sitten teidän kanssa. Lopettaka leikki ennen kuin kuira lopettaa. Älkää leikkikö koiran omilla leluilla sen kanssa. Omiin leluihin teidän ei kannata koskea.

.

DogeJamppa kirjoitti:

En hae sen huomiota koskaan,

Voit hyvin kutsua luokse ja touhut sen kanssa kun sinun tekee mieli. Ajoitus kannattaa ajoittaa niin että sen kiinnostus sinua kohtaan on mahdollisimman suuri.

DogeJamppa kirjoitti:

mutta jos se hakee minun, niin useimmiten huomioin sen, tilanteen mukaan.

En missään nimessä tekisi näin.

DogeJamppa kirjoitti:

Tai jos se vaan makaa ja katselee minua kun menen sen ohi niin sanon sen nimen ja rapsutan

Mielistelet pentua eikä siitä seuraa hyvää:)

DogeJamppa kirjoitti:

Palkkaan sen kun se katsoo minua ja minä sitä: ”hyvä” ja palkka.

en toimisi missään nimessä näinkään. Suora silmiin katsominen on röyhkeyttä(haaste, vaatimus, uhka dominannssia) ja sitä pennullanne näyttää riittävän.:) Tätä ei kontaktikouluttajat hyväksy/tajua. Suhdeongelmat eivät parane silä että koira isuu käskystä ja dominoi omistajaa saadakseen palkan. Ei se niin kuiten´kaan tee sitten kun olisi todella tarve.:)

DogeJamppa kirjoitti:

Tuo on vähän vaikea saada liikkeelle ilman namia tai lelua tai vihellystä, niin sain neuvon, että kannattaa palkita sen kontaktihakuisuus

Noin saat koiran joka tarjoaa kontaktiaja on yhteydessä sinuun silloin kun se itse haluaa.:)

.

DogeJamppa kirjoitti:

Istutan sen vesikupilla kun mahdollista

???

DogeJamppa kirjoitti:

ja ruualla kutsun sen nimeltä ja istutan

Miksi sen tarvitsee istua kun kutsut luokse?

DogeJamppa kirjoitti:

Nuolaisuista erityiset kehut ja palkka.

Ei hyvä

DogeJamppa kirjoitti:

Ei olla vielä opetettu sille kynsien leikkaamista, mutta harjaamista ja koskettelua jonkin verran. Sitä viedään ulos aamuruuan jälkeen ja totutetaan sitä liikenteen meluun ja käydään uusissa paikoissa

Käsittely on tärkeämpää kin uudet paikat noin pienen kanssa. Oletan pennun olevan n. 9vk

DogeJamppa kirjoitti:

Tänään tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa pentutapaamiseen.

Se on kiva.

DogeJamppa kirjoitti:

Onko tuosta tulossa hyvää vauhtia ongelmakoira vain onko tämä normaalia pentuilua ja menee ohi?

Ei mee itsekseen ohi. Osaksi ryhoittuu mutta keksii uusia haasteita itselleen kun eämä käy ennaltaarvattan tylsäksi Koulutat sit mielestäni liikaa tässä vaiheessa.

DogeJamppa kirjoitti:

Haluan vain hyvän koiran ja tehdä mitä se vaatii, mutten tiedä mitä tehdä tai miten olla tuon kanssa...

Sinua auttaisi kun näkisit miten aikuiset järkevät koirat olisivat pentusi kanssa.

DogeJamppa kirjoitti:

Tuntuu, että koirankoulutuskirjoissa (meillä siis Kaimion pennun kasvatus) ei kerrota perusasioita, miten olla pennun kanssa ja milloin aloittaa mikäkin ja pitääkö antaa olla pentu jne. :D Eli, apua kaivataan

Ajaudut sen Kaimion kirjan kanssa kuseen koska se saa sinut ajattelemaan ihmisen, ei koiran logiikan kannalta, opit sen avulla kouluttamaan, mutta et olemaan hyvä koira pennullesi. Lainaa Vilanderin ja Suorsan Pentuneuvola ja käy vaikka Suorsalla koulutuksessa.

DogeJamppa kirjoitti:

PS. Erityisesti haluaisin, että tuo ei alkaisi dominoimaan.

Olet tarjonnut sitä jo kuin Manulle illallsta, ja siinä todennäköisesti syy miksi se on mennyt alaspäin

DogeJamppa kirjoitti:

Olen lukenut, että tietynlainen leikkiminen (esim. vetoleikit ja haastamiset) vahvistavat dominanttia käytöstä

Ei pidä paikkaansa kun leikki tehdään oikein. Pennun vahvuutta ei tule pelätä, kun tarjoatte sille voittoja myös ja kehutte sen powerista, saatte arvostusta. Nyt malttia vaan.

Ja nyt sitten tulee Paaljon, muita mielipiteitä. Sinun kannattaa etsiä nyt yksi selkeä suunta ja löytää itsevamuus. Itse luotan eläimelliseen toimintaan ja vaistoon, koirien omiin toimiin keskenään, josta löytyy ratkaisut kaikkeen. Kouluttaminen on toissijaista.


Korjasin lainaukset. Jatkossa tiedoksi että lainaukset tulevat oikein kun niiden muoto on tämä:
[quote= NIMIMERKKI JOTA LAINAAT] tähän sitten se lainattava osa ja lopppuun vielä: [ /quote] ilman välimerkkejä. Muuten kehoittaisin miettimään tarvitseeko vastaus näin runsaasti lainauksia ja olisi asiat voinut ilmaista ilman lainauksia järkevästi. Yksisanaisista kommenteista ilman perustelua ei yleensä ole juurikaan apua sitä kaipaaville. / Tigru mode

^Voi kiesus. Yleensä en jaksa mitenkään tuollaisiin ohjeisiin kommentoda ja jätän ne omaan arvoonsa, mutta... Apua. Vai että tulee pennulle murista ja näyttää hampaita, näykätä kohti... Ei ne koirat pidä ihmisiä koirina, ne pitää niitä ihmisinä. Kyllä koira oppii tottumalla lukemaan myös esim. kissan elekieltä, vaikka se on ihan erilaista kuin omansa. Paino sanalla oppii. Ihminen ei pysty täydellisesti imitoimaan koiran elekieltä ja ääniä, ja mun mielestä tuollaiseen liittyy ihan hirveästi riskejä, mutta sehän nyt on sanomattakin selvää...

Mun mielestä koiralle opetetaan sitä, mitä koiralta halutaan. Toista koiraani käytän sellaisiin harrastuksiin, joissa oma-aloitteisuus ja etenkin herkkä kontaktinotto ovat ehdottoman tarpeellisia. Mun mielestä on helvetin kätevää, jos lenkillä (etenkin kaupunkiolosuhteissa) koira tulee herkästi ja oma-aloitteisestikin vierelle kävelemään, oli nyt sitten kontaktissa tai ei. Ei se kontaktin ottaminen mitään röyhkeyttä ole, jos minä sitä koiralta vaadin. Koirani eivät normilenkeillä vedä hihnassa, koska olen ne siihen opettanut. Juoksulenkillä ne vetävät alusta loppuun, koska olen niin opettanut. Ei ne niiden juoksulenkkien ajaksi jotenkin yhtäkkiä röyhkeiksi muutu, ohjeet vain ovat erilaiset. Ja sitä rataa. Koiran pitää elämässään pärjätä monenlaisissa tilanteissa ja ympäristöissä, eikä yksi käytösmalli riitä niihin kaikkiin. Siksi mielestäni kaiken a ja o on yhteistyön vaaliminen ja peruskäskyjen opettaminen, jotta erilaisissa ja yllättävissäkin tilanteissa koiran olisi mahdollista pärjätä.

Mutta se siitä.

Mulla on myös paimenkoira, joka oli tuossa iässä juuri samanlainen kuin miltä sun lapinkoira kuulostaa. Sanoit monesta asiasta, että on tullut takapakkia. Se johtuu todennäköisesti siitä, että alkujännitys, mikä kodinvaihtoon liittyy, on kadonnut ja koira on saanut rohkeutta, joten se tekee asioita nyt vapaammin ja estottomammin, mikä ihmiselle näyttäytyy huonona käytöksenä. Itse keskityin pennun kanssa lähinnä rauhoittumiseen, etenkin sisätiloissa. Sisällä ei leikitty, ei temputeltu, ei oikeastaan tehty mitään yhdessä. Korkeintaan saatoin piilotella nameja tai tehdä jotain muuta rauhoittavaa. Hepulien iskiessä pidin sylissä ja rauhoittelin. Hyvin nopeasti mulla oli koira, joka ei seuraile mua sisällä, ei hae huomiota, ei oikeastaan tee yhtään mitään.

Yhdessä tekeminen kannattaa tehdä tosi mieluisaksi asiaksi. Ulkona voi vaikka päivittäin pitää leikki- ja tempputuokion, joka aloitetaan kun koira on rauhallinen ja kun sinä haluat. Jos koira on kauhean villi, niin en ehkä suosisi kauheasti mitään pallonheittely- tai vetoleikkejä, koska ne kiihdyttää vain entisestään. Mutta peruskäskyjen opettaminen, namin piilotus jne. ovat hyviä tapoja antaa työtä pääkopalle ja parantaa yhteistyötä. Hihnakävelyssä oon itse kokenut parhaimmaksi keskittyä vain siihen kävelyyn, tavallaan kulkea vain eteenpäin niin kuin koira ei olisi edes mukana. Mennään sitä tahtia kuin ihminen haluaa ja siihen suuntaan kuin ihminen haluaa. Mun nuorempi koira oppi kulkemaan nätisti hihnassa heti alusta alkaen, koska se joutui aina kulkemaan laumassa, jossa oli 2-4 koiraa. Siinä ei ehtinyt kauheasti höösäämään sitä pentua, sen oli vain pakko roikkua mukana. Mutta tämäkin riippuu siitä, että miten toivot sen jatkossa toimivan lenkillä.

Vedä syvään henkeä ja rentoudu! Ennen kaikkea koira kyllä aistii jos olet stressaantunut, zen-olotila taas ennen pitkään tarttuu siihenkin. Sulla on ihan normaali paimenpentu, ja mitään ei ole mennyt vikaan. Töitä varmaan saa tehdä, mutta siihen on kyllä aikaakin. Tsemppiä!

Pampulaisella mielestäni oikein hyviä pointteja. Ei kannata ottaa niistä itseensä, vaan opiksi. Tilanteita on monia ja aina ei tiedä miten toimia. Siksi olisi hyvä olla joku luotettava kouluttaja tms, jonka puoleen kääntyä ja kysyä neuvoa. Vain silloin kun huomaa virheensä voi oppia. Auttaa myös huomattavasti, jos on joku joka auttaa avaamaan silmiä. Virheitä tulee tehtyä pitkin matkaa (ainakin itseni), niistä ei pidä masentua, vaan jatkaa uudella tsempillä eteenpäin. Hyvä siitä tulee ellei erinomainen, kun vaan oppii oikeat konstit.

Lusu kirjoitti:

Pampulaisella mielestäni oikein hyviä pointteja. Ei kannata ottaa niistä itseensä, vaan opiksi. Tilanteita on monia ja aina ei tiedä miten toimia. Siksi olisi hyvä olla joku luotettava kouluttaja tms, jonka puoleen kääntyä ja kysyä neuvoa. Vain silloin kun huomaa virheensä voi oppia. Auttaa myös huomattavasti, jos on joku joka auttaa avaamaan silmiä. Virheitä tulee tehtyä pitkin matkaa (ainakin itseni), niistä ei pidä masentua, vaan jatkaa uudella tsempillä eteenpäin. Hyvä siitä tulee ellei erinomainen, kun vaan oppii oikeat konstit.

Mistä oletus, että neuvoa koiransa kanssa toimimiseen kysyvä heti ottaa neuvot itseensä?

Lusu kirjoitti:

Pampulaisella mielestäni oikein hyviä pointteja. Ei kannata ottaa niistä itseensä, vaan opiksi.

Kyllä, jos sattuu edelleen uskomaan jo moneen kertaan virheellisiksi todettuihin "dominanssi-" tai "alfateoriaan". Pampulaisen kirjoitus sisältää itsesään niin monta epäloogisuutta ja ristiriitaa, että mahtaako tuo enää itsekkään ymmärtää mitä kirjoittaa....Taas kerran pampulainen, jolla lukemani perusteella on suht rajallinen kokemus koirista ylipäätään, mutta vielä vähäisempi kokemus (lue: tietämys) tieteellisestä tutkimuksesta koirista (ei susista!), pyyhkii omalla jo-antiikkisella teoriallaan pöydältä kaiken sen tutkimustiedon mitä viime vuosina on kerätty ja koirista (ei susista!) opittu. Viimeisimmän tiedon ja sitä on PALJON. Yksi varma tapa kivetä tiensä hlvetiin on miettiä joka asiasta että olenko nyt koiran silmissä pomo vai en sen sijaan että keskittyy opettamaan koiran niille tavoille mitä itse haluaa.

No, se siitä....

Pinniltä hyviä vinkkejä leikkimiseen!

Tässä ketjussa on se ongelma, että Dogejampan tilanteet muuttuvat melkein tunnista toiseen ja porukka yriittää epätoivosesti pysyä perässä missä mennään milläkin hetkellä. Ja Dogejamppa epätoivosesti yrittää seurata viimeisiä ohjeita kunnes taas pentu toimii ihan toisin vain koska on...pentu ja pentujen päähän nyt sattuuu juolahtamaan milloin mitäkin. Jotenkin tässä tuntuu olevan katastrofin ainekset kasassa, mutta ei suinkaan siksi että pennussa olisi mitään vikaa vaan omistajan jatkuvan hermoilun ja hötkyilyn. Jos nyt kerran alkoi jonku sortin penturinki, sieltä varmaan saa ihan riittävän hyvä neuvoja arkeen ja kouluttamiseen. Kaikki menestyneet kouluttajat jotka tunnen, ovat todenneet että olisi voinut ottaa pennun kanssa rennomminkin...

Pinnillä oli hyvä kirjoitus.

Minä siis haluan kasvattaa lappalaiskoiristani hyviä ja varmoja harrastuskavereita, joiden kanssa arki toimii ja voin esimerkiksi pitää itsenäistä (riistaviettistäkin) koiraa vapaana paljon sillä perusteella että se koiralla on vahva tottelevaisuus. Tämä on syy, miksi ainakin minun tapani kasvattaa koiraa ei perustu murinoihin, ja jatkuvaan miettimiseen siitä että olenkohan nyt koirani mielestä johtaja vai en.

Itse pyrin vahvistamaan hyvää suhdetta pienen pennun kanssa, leikin sen kanssa paljon, eri paikoissa, ja vien pentua paljon mukanani. En mennyt mukaan sen hölmöilyihin, esim. lahkeiden repimiseen kun liikuin, vaan se ei vain saanut mitään reaktiota aikaiseksi minulta. Kyllä sitä on kielletty jos on meinannut tehdä jotain väärin, mutta yleensä pelkästä "ajatuksesta", eikä vasta siinä vaiheessa kun on jo ehtinyt tekemään väärin. Mitään luvatonta pureskeltavaa pennulle ei jätetä saataville, mutta paljon luvallista pureskeltavaa. Minä ainakin vahvistan aina kun (lappalaiskoiran) pentu ottaa kontaktia, koska se on vain ja ainoastaan kannattanut. Ja olen opettanut aina tilanteen mukaan oikeaa käyttäytymistä kehumalla ja palkitsemalla. Ja tämäkin on kannattanut. Näin olen saanut arjessa toimivan varman koiran, joka toimii myös harrastuksissa. Lappalaiskoiran pennun kanssa kuitenkin kannattaa paljon tehdä töitä äänen käytön kanssa, koska sitä ne käyttää mielellään, tilanteessa kuin tilanteessa, joko haukkumista, vinkumista, ölisemistä yms. Kannattaa oikeasti käyttää aikaa paljon siihen, että se pentu/aikuinen koira ei saa mitään äänenkäytöllänsä, koska se vahvistuu todella helposti, vokaalinen rotu kun on. Eli hiljenemällä hyvä tulee.

Ja siis minulla on ollut juuri tuollainen jo pentuna hyvin itsenäinen pentu, jolla oli kova ääni ja paaljon mielipiteitä, eikä mitään todellakaan tehty kuin oppikirjoissa :)

Ota huomioon, että sinulla on tosiaan lappalaiskoiran pentu, jotka ovat hyvinkin itsenäisiä ja ne osaavat ajatella itse, ja sitä kannattaa hyödyntää. Se on kuitenkin vielä todella nuori, joten kannattaa ihan rauhallisesti ottaa sen kanssa, eikä murehtia liikoja. Kannattaa mennä pentukursseille, ja tavata paljon muiden pentujen omistajia, ja yritä päästä juttelemaan muiden lappalaiskoirien omistajien kanssa, ja saada heiltä neuvoja. He osaavat parhaiten neuvoa kovapäisen lappalaiskoiran kanssa tai voit kysellä kasvattajaltakin neuvoa. Voit liittyä myös lappalaiskoirien foorumille, jossa saat neuvoa, tai fb-ryhmiin.

pampulainen, pyydän että jatkossa laittaisit lainaukset oikein jos ne on pakko laittaa, melko raskasta lukea tuollaista sekamelska tekstiä.

DogeJamppa kirjoitti:



Aamulla herätessä kaikki jees. Poika tuli tervehtimään ja silittelin sitä. Laitoin sen ruaan muhimaan ja söin omani, mutta sillä aikaa se oli ehtinyt tehdä kahdet isot asiat ja molemmat paperien viereen. Aiemmin tehnyt melkein pääsääntöisesti ulos isot asiansa ja muutenkin sisällä paperille. Eilen se lopetti pissaamisen ulos. Ei pissaa kun sisällä paperille ja välillä lattialle jos on epähuomiossa paperi laittamatta, tai sitten tulee huti. Pitää varmaan opettaa sille pissaamiskäsky tai jotain.

Pennun opettaminen sisäsiistiksi onnistuu, kun sen pennun vain vie ulos tarpeeksi useasti. Kyse on kuitenkin ihan pienestä pennusta, joten omasta mielestäni kaiken a ja o on se, että pentu viedään ensimmäiseksi ulos heti heräämisen jälkeen, viedään ulos syömisen jälkeen, viedään ulos kun se on leikkinyt jne. Jos siinä ensin aletaan laittamaan itselle aamupalaa jne. niin ihan varmasti se koira pissaa ja kakkaa siinä välissä sisälle. Ainakin tekstistä sai sellaisen käsityksen, että järjestys aamutoimissa on hieman toimimaton.

Itse en suosittele vahvistamaan paperille tarpeiden tekoa kovinkaan paljoa. Helposti siinä käy niin, että pentu oppii tekemään ne tarpeensa vain sinne paperille. Tietysti on mukavampaa, että pentu tekee tarpeensa paperille yksinollessaan, jotta siivoaminen on helpompaa, mutta... Oman koirani ollessa pentu paperit olivat käytössä ihan alussa vain. Tämä lähinnä siksi, että pentu oli oppinut kasvattajan luona hakeutumaan paperille ja itselleni oli helpompaa siivota eteisen oven luona ollut alue kuin etsiä pissilammikkoita sieltä täältä. Oma koirani toki tajusi alusta alkaen, että ulos pissataan, joten papereiden kanssa ei koskaan tullut mitään ongelmaa. Toisenlaisiakin tarinoita olen kuullut, joten ulospissaamista kannattaa vahvistaa alusta alkaen ja jos lattiat kestävät niin itse ainakin suosittelisin, että alun jälkeen ne paperit heivaa aika äkkiä pois. Mitä tulee ongelmiin ulos tarpeiden teon suhteen, niin pennun kanssa kannattaa vain liikkua ja oleilla pidempään siellä ulkona. Aika harva pikkupentu jaksaa pantata pissaa ja kakkaa loputtomiin. Ulkona voi vaikka leikkiä tai puuhailla jotain, jolloin pennulle tulee äkimmin pissahätä.

Mie kehoittaisin ihan ystävällisessä mielessä vetämään henkeä ja rauhoittumaan. Nämä sun viestit pentuusi liittyen on vähän ristiriitaisia täällä palstalla ja siitä tulee olo, että hötkyilet ihan turhan paljon. Pentu on pentu ja sen kanssa pärjää kyllä ihan maalaisjärjellä. Ei tarvita mitään huippuhienoja ja loppuunhiottuja koulutustekniikoita ja välineitä. Ainakin omasta mielestäni on tärkeintä, että pentua vie tarpeeksi useasti ulos ja antaa sille päivittäin uusia kokemuksia, opettaa pentua kulkemaan hihnassa sen omaan tahtiin, tarjoaa pennulle mahdollisuuden ulkoilla mahdollisimman paljon vapaana (mikäli mahdollista), opettaa pennulle rauhoittumista ja tietysti niitä rajoja ja leikkii pennun kanssa. Itse ainakin koin, että leikkimisen kautta suhde pentuun vahvistui ja pentu halusi innokkaammin toimia minun kanssani. Aremman tai leikin suhteen välinpitämättömämmän pennun kanssa tarttuisin jokaiseen tilaisuuteen joka tulee. Kyltymättömän leikkijän kanssa taas sitten toisin. Dominassijutuilla nakkoisin tässä kohtaa vesilintua. Toiset pennut ovat vain taisteluhaluisempia kuin toiset ja laittavat leikkiessä alusta asti kunnolla hanttiin.

Mun mielestä jokaisen koiranomistajan pitää löytää itselleen sopivin tie koulutuksen ja muunkin suhteen. Toimia sillä tavoin, että se on koiraaa kohtaan oikein, mutta myös niin, että se tapa on toimiva. Ei pidä hötkyillä jokaisen neuvon ja ohjeen perässä, vaan löytää itselle toimiva tapa ja sitä kautta varmuutta siihen omaan toimimiseen koiran kanssa. Kaikki koiranomistajat tekevät virheitä koiransa kouluttamisessa oli se tekniikka sitten mikä tahansa. Mitään täydellistä tai juuri oikeaa ei ole olemassa.

Sun pentusi on ihan tavallisen pikkupennun kuuloinen tapaus. Ne säntäilee, sekoilee, vinkuu, haukahtelee ja tarraa hampaineen joka paikkaan. Niillä riittää virtaa ja intoa, eikä juurikaan järkeä pääkopasta

Ykskoiranen kirjoitti:

[quote=Lusu]Pampulaisella mielestäni oikein hyviä pointteja. Ei kannata ottaa niistä itseensä, vaan opiksi....

Mistä oletus, että neuvoa koiransa kanssa toimimiseen kysyvä heti ottaa neuvot itseensä?[/quote]
Varmaan siitä, että koen niin monesti käyneen, kun asioista puhutaan suoraan, vaikkei se olisikaan kirjoittajan tarkoitus.
Haluan vielä palata siihen vankaan harhaluuloon, että johtajuusmetodein kasvatettu koira olisi kontaktia pitämätön ja jotenkin iloton. Omat kokemukseni ovat täysin päinvastaisia. Olen seurannut koiria, joita rotunsa puolesta pidetään itsenäisinä ja ei helpoimpina koulutettavina. Nämä koirat elävät johtajan alapuolella ja niihin sovelletaan laumaoppeja. Ne ovat kaikki iloisia ja pitävät PYYTÄMÄTTÄ tai OPETTAMATTA luonnostaan yhteyttä omistajaansa -ja häntä heiluu samalla. Kontakti pitää opettaa silloin, kun sen luonnollinen syntyminen on estetty omalla käyttäytymisellä. Koiran tehtävä on pitää yhteys omistajaansa. Tämä on minun kokemukseni tähän asti.

Oliko pentu aloittajan ensimmäinen? Mun mielestä Tommy Wirenin kirja Onnistu koirasi koulutuksessa on oikein mainio opus jonka suosittelen hankkimaan

Myöskin suosittelen menemään pentukurssille varsinkin jos eka pentu kyseessä ja muutenkin kaikki mahdolliset kurssit ja koulutukset on vain plussaa. Kaikkea täältä lukemaasi ei kannata välttämättä kokeilla vaan käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä niin pääsee jo pitkälle. Kuten jo tuossa ylempänä on jo sanottukin.

Pahoittelinkin lainauksia. sängyn pohjalta yhdellä kädellä tehtynä ei jaksa alkaa siivoilemaan. Jos ei jaksa lukea niin ehkä ei sitten kannata.:)

Minun kannan näihin jo kaikki tietääkin joten ei tarvitse alkaa joka kohtaan älähtää.;)

Että paras ohje olikin joltain, älä ressaa.:) Kyllä sie pärjäät:)