Pennun kanssa hyvä neuvot tarpeen!
Sesset
Viestimäärä: 210
Lusu kirjoitti:
Kontakti pitää opettaa silloin, kun sen luonnollinen syntyminen on estetty omalla käyttäytymisellä. Koiran tehtävä on pitää yhteys omistajaansa. Tämä on minun kokemukseni tähän asti.
siis ensin kontaktin "luonnollinen syntyminen" torpataan (mm) näin:
pampulainen kirjoitti:
[quote=DogeJamppa] mutta jos se hakee minun, niin useimmiten huomioin sen, tilanteen mukaan.[quote=DogeJamppa]En missään nimessä tekisi näin.
pampulainen kirjoitti:
[quote=DogeJamppa] Tai jos se vaan makaa ja katselee minua kun menen sen ohi niin sanon sen nimen ja rapsutan.[quote=DogeJamppa]Mielistelet pentua eikä siitä seuraa hyvää:)
pampulainen kirjoitti:
[quote=DogeJamppa] Tuo on vähän vaikea saada liikkeelle ilman namia tai lelua tai vihellystä, niin sain neuvon, että kannattaa palkita sen kontaktihakuisuus[quote=DogeJamppa]Noin saat koiran joka tarjoaa kontaktiaja on yhteydessä sinuun silloin kun se itse haluaa.:)
pampulainen kirjoitti:
[quote=DogeJamppa]PS. Erityisesti haluaisin, että tuo ei alkaisi dominoimaan. [quote=DogeJamppa] Olet tarjonnut sitä jo kuin Manulle illallsta, ja siinä todennäköisesti syy miksi se on mennyt alaspäin
Tää on ihan paras:
pampulainen kirjoitti:
[quote=DogeJamppa] Palkkaan sen kun se katsoo minua ja minä sitä: ”hyvä” ja palkka.[quote=DogeJamppa]en toimisi missään nimessä näinkään. Suora silmiin katsominen on röyhkeyttä(haaste, vaatimus, uhka dominannssia) ja sitä pennullanne näyttää riittävän.:) Tätä ei kontaktikouluttajat hyväksy/tajua. Suhdeongelmat eivät parane silä että koira isuu käskystä ja dominoi omistajaa saadakseen palkan. Ei se niin kuiten´kaan tee sitten kun olisi todella tarve.:)
(Ai miksikö paras? No siksi, että ensin torpataan em. keinoin "luonnollisen kontaktin" syntyminen, sitten se rakennetaan uudestaan ja lopulta se uudelleen rakennettu kontakti onkin dominointia! Oisko kuitenkin yksinkertaisempaa käyttää hyväksi sitä, mitä koira itse tarjoaa ja jättää huomioitta se, mitä ei haluta? )
...ja sitten se rakennetaan uudestaan...? Miten musta tuntuu, että tässä on nyt toinen, jolla on pasmat pahasti sekaisin.
Tässähän on tullut selväksi se, että po koiran kanssa on tarkoitus harrastaa tokoa. Yksikään koira maailmassa, ei yksikään malikka, kelpie tai bortsu pidä yllä niin pitkää ja intensiivistä kontaktia kuin vaaditaan edes TOKOn alokasluokassa ilman että sitä on koiralle rakennettu koulutuksen (vahvistamisen) kautta. Selväksi tuli myös se, että kyseessä on pentu, joka ilmeisesti ei kovinkaan oma-aloitteisesti hae kontaktia. Ja vaikka hakisi, silti joka ikinen tavoitteellinen, tai edes sellaiseksi mielivä, toko-harrastaja vahvistaa pennun leikkiä ja halua ottaa ja ylläpitää kontaktia. Tekee erittäin tyhmästi jos jättää käyttämättä hyväkseen koiran luontaisen halun pitää kontaktia ja/tai leikkiä ohjaajansa kanssa. Kaikkeen ei tarvitse silti mennä aina mukaan ja mukaankin voi mennä silti tilanteen halliten. Täällä on tullut loistavia kommentteja ja esimerkkejä siitä, miten kontaktin ja leikin vahvistaminen on tuonut hyviä tuloksia!
pampulainen kirjoitti:
Ajaudut sen Kaimion kirjan kanssa kuseen koska se saa sinut ajattelemaan ihmisen, ei koiran logiikan kannalta, opit sen avulla kouluttamaan, mutta et olemaan hyvä koira pennullesi. Lainaa Vilanderin ja Suorsan Pentuneuvola ja käy vaikka Suorsalla koulutuksessa.
pampulainen kirjoitti:
Itse luotan eläimelliseen toimintaan ja vaistoon, koirien omiin toimiin keskenään, josta löytyy ratkaisut kaikkeen.
Vilanderin opithan on tunnetusti juuri niitä, mitä koiratkin toisiinsa käyttävät....kolinapurkit, murisemiset, jääkaudet jne.
Koiralle kyllä riittää että ihminen on ihan vaan ihminen, ei ihmisen tarvitse yrittää leikkiä toista koiraa ja jos ajatusmaailma pyörii sen ympärillä miten olla koiralle pomo, jotain ON pielessä. Eri juttu kummassa päässä remmiä.
pampulainen
Viestimäärä: 455
Lusu
Viestimäärä: 257
Sesset kirjoitti:
Tässähän on tullut selväksi se, että po koiran kanssa on tarkoitus harrastaa tokoa. Yksikään koira maailmassa, ei yksikään malikka, kelpie tai bortsu pidä yllä niin pitkää ja intensiivistä kontaktia kuin vaaditaan edes TOKOn alokasluokassa ilman että sitä on koiralle rakennettu koulutuksen (vahvistamisen) kautta.
Ei tietenkään. Toko-seuraaminen on temppu, joka pitää koiralle opettaa ihan niin kuin vaikka keppien pujottelu agissa. Ei se kuulu koiran luonnolliseen käyttäytymiseen. Mutta kontaktin pitäminen laumaan ja ylempään kuuluu. Kun koiran kanssa kävellään sen kuuluu oma-aloitteisesti, pyytämättä pitää kontakti omistajaansa. Paimenkoirilla ja palveluskoirilla se on käsittääkseni vaikeammin pilattavissa, koska rodun jalostuksessa on erityisesti vahvistettu yhteyttä ihmiseen. Alkukantaisemmissa roduissa kontakti toimii, jos ihminen osaa käyttäytyä koiran kannalta oikein. Se ettei alemman kontaktinhakuun yleensä vastata voi ihmisestä tuntua epäloogiselta, mutta koiramaailmassa se ei sitä ole. Tämä ei tietysti tarkoita sitä etteikö koiran kanssa touhuttaisi, leikittäisi ja pidettäisi hauskaa. Täytyy kuitenkin muistaa ettei koirien maailmassa toimi samat lainalaisuudet kuin ihmisten.
Tiedän että suurin osa täällä on kanssani eri mieltä ja se on ihan ok. Tärkeintä kaikista on kuitenkin itsestä säteilevä varmuus, luottamus ja stressittömyys.
Niii
Viestimäärä: 4297
Olevinaan luin ketjun läpi, mutta lukiko missään mitä pennun kanssa päivittäin touhutaan?
Huoh, mä en kyllä kestäis jos koiran jokaista katsetta, liikettä ja elettä pitäis alkaa analysoimaan ja miettimään että mitä missäkin tilanteessa pitikään tehdä
Ei noi omatkaan mitään täydellisiä ole mutta molemmat on tottelevaisia kunnon kansalaisia ja se riittää minulle. Minä lässytän ja rapsutan kun ne tulee sitä kerjäämään, leikin kun ne tuo mulle lelua mutta silti ne kyllä pitää mua ns johtajana, ei ne ala mulle pullistelemaan. Rotikka oli haastavampi pentuna, juurikin tuota puremista ynnämuuta (tosin ei kyllä ihan pikkupentu vaiheessa) ja harmittaa kovasti näin jälkeen päin kun en sen kummemmin missään koulutuksissa sen kanssa käynyt, pentukurssi ja oisko joku tapakoulutus + parissa lajikokeilussa. Kyseessä oli kuitenkin eka oma koira joten paljonhan sitä tuli virheitä tehtyä ja jälestä päin niitä on korjattu. Että ihan silläkin suosittelen menemään jos mahdollista.
Isovillakoira-13
Maatiaiskissat -07 -08
Mrs_Bucket
Viestimäärä: 99
Aloittajalle sanoisin, että koska ohjeita ja neuvoja on likimain yhtä paljon, kuin on koiran omistajiakin, on parasta katsoa ja kuunnella omaa koiraansa. Jos jokin metodi toimii, silloinhan se on hyvä metodi
Unohda dominoinnit ja kuka on pomo- ajattelu. Koiran voi opettaa esim. kulkemaan perässä ja menemään ovista vasta ihmisen jälkeen, mutta ei koira välttämättä ajattele sitä arvojärjestyksen kautta. Hänelle on opetettu tämä samoin kuin esim. istumis-käsky. Ts. koiran näkökulmasta on yksi ja sama, kuka menee ensin, kuka syö ensin jne., koska hänelle ne ovat opittuja asioita, eivät arvojärjestysasioita, uskoisin.Itsekin tässä vasta opetellaan lapparin kanssa toimimista. Ihan samanlaista on täälläkin välillä. Lahkeissa, sukissa, käsissä, jaloissa roikutaan hampailla tuon tuosta ja toisinaan ei edes silittää pysty, kun heti on hampaat kiinni ranteessa
Me tehdään niin, että kun hampaat tulee esiin, huomiointi loppuu. Kaiken maailman EI:t oon kokenut aika tyhjiksi käskyiksi ja pois työntämisestä koira vain villiintyy entisestään. Jos ihan mahdottomaksi meno äityy, esim. kun puen lapsia ulos ja koira näykkii vaatteita ja lapsia, sillion koira menee häkkiin odottamaan, että me ollaan saatu puettua. En tee sitä vihaisesti, vaan rauhallisesti nostan koiran häkkiin tai toiseen huoneeseen. Ihan käytännön syistä näin. Koira oppii tai ei opi että pukeminen ei ole leikki ja ihmisiä ei saa näykkiä. En voi antaa koiran olla hampailla kiinni lapsissa, kun nämä yrittävät vain pukea.Ainakin meidän lappari on valtavan oppimishaluinen ja oikein janoaa koulutusta (tai ehkä vain niitä palkkioita
mutta joka tapauksessa hän pitää "temputtamisesta"). Hihnakäyttäytyminen on vasta opetteluvaiheessa, useimmiten sinkoilee siksakkia tiellä. Mutta ajan kanssa reenatessa sekin muotoutunee. Turha siitäkään ottaa paineita, kun kyseessä on tosiaan pieni pentunen 
Olen kyllä kuullut vihjaliluja esim. omalta äidiltäni, että "kuka taluttaa ja ketä?" kun käyskennellään tuolla ulkona, mutta kamoon, se on 11 viikkoa! Suuhun menee likimain kaikki mahdollinen ja mahdoton ja onpa yksi yrjö-ripuli-episodikin pitänyt tyttöparan käydä läpi, kun söi jotain sopimatonta
Useimmat suuhun päätyvät asiat ovat onneksi vaarattomia. Haukkua tulee täälläkin, mutta se me ignoorataan. Haukkuun ja ulinaan ei kertakaikkiaan reagoida mitenkään, ei edes katsota päin. Siihen se yleensä loppuukin. Matalilla urahduksilla kertoo, jos on jotain outoa tekeillä, kuten kummallisia ääniä rappukäytävässä, meidän pieni vahti
Kaiken kaikkiaan aika hauskaa aikaa tämä pentuvaihe. Ilo nähdä pennelin kasvavan ja oppivan uutta ja se valtava uteliaisuus maailmaa kohtaan on kadehdittavaa! Sama uteliaisuus ja ilo, mikä on pienissä lapsissakin
Karvattomat kultamurut 07, 09 & 13
DogeJamppa
Viestimäärä: 36
Kiitos paljon kaikille viesteistä ja tsempeistä. Yritän kirjoitella vähän nykytilanteesta ja vastailla muutamiin lainauksin...
Miten vaadin koiran omaisuuden? Kerran tein niin kun se vei jesarirullan, että otin pois ja laitoin käden rullan ja pennun väliin. Luovutti pian.pampulainen kirjoitti:
Tottakai hyvä koira pitää saaaliinsa ja osoitat heikkoutta niin se voijopa nauttia pienestä taistelusta. Ennakoi ja vaadi tarvitaessa sen omaisuus sinulla, estäminen tuottaa lisää taistelua.
pampulainen kirjoitti:
Itse karsisin tuossa vaiheessa väärät pureskeltavat minimiin, luita, ehkä halko ta jotain muuta jyrsittävää esille. Teidän hajuisiin tavaroihn kohdistuvaan puremisiin suhtautuisin aika vakavasti, siten ettei se uskaltaisi enää koskea uudelleen. Koiraa siiirtämällä ette saa minkäänlaista kunnioitusta, päin vastoin , koira tykkää saamastaan positivisesta huomiosta.:)
Miten toimin, ettei koira uskalla koskea meidän hajuisiin tavaroihin uudestaan? Nyt on minimoitu kaikki laiton pureksittava ja tarjottu jotain uutta purtavaa. Se silti tuossa pahimmassa vimmassaan repii ilmastointiteipillä kiinnitettyjä johtoja listankulmasta. (uusi purtava tuntui kuitenkin auttavan) Mitä tällöin tehdä? En saa siihen rotia muutakuin viemällä sen pois tai työntämällä sille jotain muuta syötävää.
Mikä sitten liittyy? Nyt kun se alkoi tulemaan paremmin, olemme vähentäneet palkkaamista vähitellen, kehuja saa välillä. Eilen mentiin jo pelottavaa autotien viertä suht ryhdikkäästi. :) Annan sen kyllä haistella aika paljon, mutten vetää mihinkään. Aloin käyttää vihjesanaa hetkeä ennen kuin lähden liikkeelle.pampulainen kirjoitti:
Jättäisin tämän pois jo muutaman kerran jälkeen, mielestäni koiran ei kuulu ulkoilla ihmisen vierellä. Seuraaminen ja kontakti ei liity millään tavalla löysällä hihnalla kulkemiseen
Aluksi riittää ihan pienikin metsäkaitale koska luonto sanoo että kauas pesältä ei kannata lähteä. Kun pentu on ollut muutaman viikon ja ulkoilu sujuu kodin lähellä hyvin on aika siirtyä kauemmas ja saada koira kulkemaan mukana hihnatta. Ensimmäiset kerrat metsässä vieraallla alueella liikutaan vain vähän ja liikkeesi kannattaa olla semmoinen että et pennun mielestä ole liian kaukana. Muuten se jumahtaa. [/quote] Olen ymmärtänyt, että pennun kanssa kannattaa lähteä metsään heti kun se on tottunut ohjaajaan ja uuteen kotiin. Eikö tällä sittenkään ole kiirettä? Mutta pikkuhiljaa siis edetään tämänkin kanssa.pampulainen kirjoitti:
[quote=DogeJamppa]Haluaisin mennä johonkin metsään tai johonkin, missä saisi seurailla minua vapaana, mutten tiedä missä Tampereella voisi sellaista turvallisesti tehdä.
En aio ärähdellä koiralleni, en ole koira. Miten opetan ”eston” koiralle? Ei-käskyn sille opetan, mutta onko se siis sama kuin jätä-käsky? En pienestä hammaskosketuksesta tee mitään, hommat jatkuu, mutta lujemmista puraisuista huomioimattomuus. En ole enää sanonut ai, vaan tylysti jättänyt huomiotta.pampulainen kirjoitti:
Koirasi kuulostaa kivalta ja vahvalta. Puuttuisin asiaan niin että sille tulisi esto purra kun ärähdetään. jos vähän hammas osuu niin se ei ole vaarallista ja onkin parempi ettei koira luule että sinuun sattuu.
Se taitaa välillä vielä kesken leikin tai välillä itsekseen haukkua, mutta ei reagoida siihen mitenkään. Parina ekana päivänä se saattoi haukkua ruokaa kun ei heti sitä sille annettu, mutta nyt se ei enää sitä tee kun odotettiin, että rauhoittuu. Jos tuo ei kunnoita minua, niin ensinnäkin mistä niin päättelet ja mitäköhän asialle pitäisi tehdä?pampulainen kirjoitti:
Luulen että ei juurikaan kunnioita.
Kyllä aion jatkossakin tervehtiä pentua kotiin tullessa. :) Ei tietenkään mitenkään överisti vaan rauhallisesti. Edelleenkään en aio murista/purra/ärähdellä koiralle kun en ole koira, mutta se on oma filosofiani. Mihin pentu minua provosoi nuolemalla? Olen ymmärtänyt, että nuoleminen on kunnioittamisen/ luottamuksen/kiintymyksen osoitus.pampulainen kirjoitti:
Älä ole innoissasi siitä että se oma-aloitteisesti tervehtii.Nuolla voi mutta kun alkaa olla liian raju ja suuhun tuppaa, ensin leukaa ylös(yök), jos ei ota tätä varoituksena, matala muina ja vähän hampaita näkyviin, jos ei vieläkään niin äräys ja puraisu koiraa kohti. Nuoleminen on provo tai hoitamista, yleensä provo.
Mille annat arvoa? Millaisen koiran sinä haluat kouluttaa? Minulle tärkeää on tottelevaisuus, ehdottoman ystävällinen seurallisuus, ja tietysti että oppii ihmisten tavoille.pampulainen kirjoitti:
Minulle istuminen on arvotonta
Miten nopeasti papereista voi edes päästä eroon? Pentu on kuitenkin vasta pian 9vk. Tuntuu, että tekee jo suurimman osan asioistaan ulos ja aiomme kiinnittää tähän huomiota.pampulainen kirjoitti:
Kiva mutta tavoie on että papereista eroon niin pian kuin mahdollista. pentu ulos heti kun se herää, on leikkinyt, syönyt juonut.
Kyllä ja jos ongelmia tulee myöhemin nin se johtuu teidän toiminnasta. [/quote]Miten voidaan toimia, ettei ongelmia tule?pampulainen kirjoitti:
”Se on myös alkanut hakeutua meidän seuraan kun ihan aluksi se saattoi olla itsekseen toisessa huoneessa.” Kertoo siitä että on voimakas ja itsellinen, jos te houkuttelette sitä teidän seuraan se luulee että te tarvitsette sitä eikä toisin päin. Tämän asian kanssa voi tulla ongelmia. [quote=pampulainen]Kuten sanoin, pentu hakeutuu meidän seuraan, ei toisinpäin. Aluksi sitä taisi jännittää aika paljon, mutta kun tottui, niin hakeutuu hereillä ollessaan useimmiten sinne missä mekin olemme.
[quote=pampulainen][quote=DogeJamppa]Se osaa myös olla yksin aika hyvin, vaikkei sitä olla mitenkään ihmeellisesti koulutettu
Tänään otin sen syliin rauhoittumaan hepulipahanteosta. Tuntuu, että kun menee sen kanssa paljon ulkona, niin on rauhallisempi sisääntullessa.pampulainen kirjoitti:
Jos teet leikkimistä kun hepuli on jo päällä, leikit väärään aikaan. Joskus on tervettä ottaa se hepuloidessa rauhoittimaan syliin. Ulkoilua ennen iltahepulointia.
Meillä ei ole koiralle omia leluja. Luu on sen, mutta sitäkin siirrellään itse. Kaikki lelut se antaa ottaa pois. Ja yritetään tosiaan useimmiten aloittaa omasta aloitteesta ja lopettaa ennen kuin sen mielenkiinto loppuu. Periaatteessa niin, että kun se vaikuttaa unitilaa aktiivisemmalta ja kontaktihaluiselta, (tai vaihtoehtoisesti joskus omista puuhistaan) houkutellaan se leikkiin. Muuten ei hirveitä sääntöjä aloitteesta ole. Kaikki on niin tilanneriippuvaista. Olisiko väärin houkutella se leikkiin kun se tekee pahojaan? Se ei koskaan tule haukkumalla tai lelu suussa pyytämään leikkiä. Joskus se saattaa haukkua kesken leikin.pampulainen kirjoitti:
”Niin, että se saisi purettua energiansa minun tai puolison kanssa”
Ok mutta ajoitus kannataa ajoittaa siihen että te kutsutte koiraa leikkimään ja se leikkii sitten teidän kanssa. Lopettaka leikki ennen kuin kuira lopettaa. Älkää leikkikö koiran omilla leluilla sen kanssa. Omiin leluihin teidän ei kannata koskea.
Juuri näin on nyt yritetty toimia, mutta silti huomioidaan se toisinaan myös sen omasta aloitteesta. Tavoitteena siis seurallinen koira, joka osaa olla myös kun emme huomioi sitä omasta tai sen aloitteesta.pampulainen kirjoitti:
Voit hyvin kutsua luokse ja touhut sen kanssa kun sinun tekee mieli. Ajoitus kannattaa ajoittaa niin että sen kiinnostus sinua kohtaan on mahdollisimman suuri.
Siis käytännössä sanon sen nimen kun se huomaa minut ruokakupin kanssa ja kun se tulee, istutan ja otan katsekontaktin.pampulainen kirjoitti:
Miksi sen tarvitsee istua kun kutsut luokse?
Se on aika rauhallinen käsiteltävänä jo ja sitä harjoitellaan joka päivä. Pentu on juurikin pian 9vk.pampulainen kirjoitti:
Käsittely on tärkeämpää kin uudet paikat noin pienen kanssa. Oletan pennun olevan n. 9vk
Nyt se tuntuu menneen taas paremmaksi. Miten olen sitä sille tarjonnut? Mitä välttää?pampulainen kirjoitti:
“PS. Erityisesti haluaisin, että tuo ei alkaisi dominoimaan.”
Olet tarjonnut sitä jo kuin Manulle illallsta, ja siinä todennäköisesti syy miksi se on mennyt alaspäin
pinn kirjoitti:
Itse keskityin pennun kanssa lähinnä rauhoittumiseen, etenkin sisätiloissa. Sisällä ei leikitty, ei temputeltu, ei oikeastaan tehty mitään yhdessä. Korkeintaan saatoin piilotella nameja tai tehdä jotain muuta rauhoittavaa. Hepulien iskiessä pidin sylissä ja rauhoittelin. Hyvin nopeasti mulla oli koira, joka ei seuraile mua sisällä, ei hae huomiota, ei oikeastaan tee yhtään mitään.
Yhdessä tekeminen kannattaa tehdä tosi mieluisaksi asiaksi. Ulkona voi vaikka päivittäin pitää leikki- ja tempputuokion, joka aloitetaan kun koira on rauhallinen ja kun sinä haluat. Jos koira on kauhean villi, niin en ehkä suosisi kauheasti mitään pallonheittely- tai vetoleikkejä, koska ne kiihdyttää vain entisestään. Mutta peruskäskyjen opettaminen, namin piilotus jne. ovat hyviä tapoja antaa työtä pääkopalle ja parantaa yhteistyötä. Hihnakävelyssä oon itse kokenut parhaimmaksi keskittyä vain siihen kävelyyn, tavallaan kulkea vain eteenpäin niin kuin koira ei olisi edes mukana. Mennään sitä tahtia kuin ihminen haluaa ja siihen suuntaan kuin ihminen haluaa. Mun nuorempi koira oppi kulkemaan nätisti hihnassa heti alusta alkaen, koska se joutui aina kulkemaan laumassa, jossa oli 2-4 koiraa. Siinä ei ehtinyt kauheasti höösäämään sitä pentua, sen oli vain pakko roikkua mukana. Mutta tämäkin riippuu siitä, että miten toivot sen jatkossa toimivan lenkillä.
Vedä syvään henkeä ja rentoudu! Ennen kaikkea koira kyllä aistii jos olet stressaantunut, zen-olotila taas ennen pitkään tarttuu siihenkin. Sulla on ihan normaali paimenpentu, ja mitään ei ole mennyt vikaan. Töitä varmaan saa tehdä, mutta siihen on kyllä aikaakin. Tsemppiä!
Kiitos tsempeistä.
Minä en ainakaan halua koiraa, joka on sisätiloissa vain koristeena. Haluan, että se osoittaa kiinnostusta perheen arkeen ja on jokseenkin aktiivisesti seurana, siis perusseurakoira. Mitään hepulointia en kuitenkaan halua ja tuo periaate, että leikitään ihmisten ehdoilla, on käytössä. Meidän koira on ehkä hieman rauhallisemmasta päästä, mutta kyllä siinä energiaa piisaa. Sellainen jämähtely ja mietiskely on vähentynyt.
Haluaisin sen tulevan lenkillä niinkuin leijuvaa hihnaa veisi. :) Se seuraa jo ihan ok kun liikun, mutta ei aina suoraan minun liikkeestäni, vaan vaatii hihna-avun. Pitäisikö minun siis sen tässä tutustumisvaiheessakin vain kävellä eteenpäin kuin koiraa ei olisi? Eikö sen ole tärkeää tutustua maailmaan? Teen usein niin, että annan sen haistella, kunhan se ei vedä hihna kireällä, kun löystyy, menen sen kanssa. Mutta sitten kun riittää, niin menen omaan suuntaani.
Sellaisia perusperiaatteita on käytössä, että ääntelemällä tai jalkoihin puremalla se ei saa mitään huomiota. Sisällä annan sen jäytää ja seison tyynesti paikallani ja ulkona kävelen tyynesti eteenpäin. Myöskään sille ei anneta missään tuumaakaan periksi ja ihmiset päättävät milloin leikitään.
Lusu kirjoitti:
Pampulaisella mielestäni oikein hyviä pointteja. Ei kannata ottaa niistä itseensä, vaan opiksi. Tilanteita on monia ja aina ei tiedä miten toimia. Siksi olisi hyvä olla joku luotettava kouluttaja tms, jonka puoleen kääntyä ja kysyä neuvoa. Vain silloin kun huomaa virheensä voi oppia. Auttaa myös huomattavasti, jos on joku joka auttaa avaamaan silmiä. Virheitä tulee tehtyä pitkin matkaa (ainakin itseni), niistä ei pidä masentua, vaan jatkaa uudella tsempillä eteenpäin. Hyvä siitä tulee ellei erinomainen, kun vaan oppii oikeat konstit.
Oppia täällä haetaankin. :) Meillä alkaa pentukurssi piakkoin ja tästä mahdollisesti jatketaan. Haluaisin kyllä mennä kouluttajalle, mutta onkohan kovin kallista... Katsoo nyt miten tuolla pentukoulussa lähtee asiat rullaamaan ja siitä sitten eteenpäin.
Alkujärkytys on nyt kutakuinkin ohi, enkä enää stressaa pennusta. Aloitus on kirjoitettu sillä huonoimmalla hetkellä. Nyt arkikin sujuu jo paremmin. Ainut mikä enää huolettaa on, ettei se tuhoaisi paikkoja. Lisää purtavaa pitää hakea.Sesset kirjoitti:
...Jotenkin tässä tuntuu olevan katastrofin ainekset kasassa, mutta ei suinkaan siksi että pennussa olisi mitään vikaa vaan omistajan jatkuvan hermoilun ja hötkyilyn. Jos nyt kerran alkoi jonku sortin penturinki, sieltä varmaan saa ihan riittävän hyvä neuvoja arkeen ja kouluttamiseen. Kaikki menestyneet kouluttajat jotka tunnen, ovat todenneet että olisi voinut ottaa pennun kanssa rennomminkin...
Jotenkin tuntuu, että se vaan turhautuneisuuttaan hakee huomiota repimällä kiellettyjä juttuja, enkä tiedä miten toimia sellaisessa tilanteessa. Se esimerkiksi repi äsken teippaamieni johtojen teippejä seinästä ja välillä puree jalkoihin. Tein sille pari sukkapulloa ja tuntui niiden kanssa viihtyvän.
Hyvänä puolena täytyy mainita, että se on alkanut ottaa paljon enemmän kontaktia nyt. Liekö se yhdessä tekeminen tuonut tätä. Nyt pitää vaana alkaa tasapainotella sen kontaktiin vastaamisessa, ettei hereillä ollessaan koko ajan roiku jaloissa. Luulen, että tässä on hyvän suhteen siemen istutettu juuri tällä yhdessä leikkimisellä ja touhuamisella. :)
Porotus_82 kirjoitti:
Pinnillä oli hyvä kirjoitus.
Minä siis haluan kasvattaa lappalaiskoiristani hyviä ja varmoja harrastuskavereita, joiden kanssa arki toimii ja voin esimerkiksi pitää itsenäistä (riistaviettistäkin) koiraa vapaana paljon sillä perusteella että se koiralla on vahva tottelevaisuus. Tämä on syy, miksi ainakin minun tapani kasvattaa koiraa ei perustu murinoihin, ja jatkuvaan miettimiseen siitä että olenkohan nyt koirani mielestä johtaja vai en.
Itse pyrin vahvistamaan hyvää suhdetta pienen pennun kanssa, leikin sen kanssa paljon, eri paikoissa, ja vien pentua paljon mukanani. En mennyt mukaan sen hölmöilyihin, esim. lahkeiden repimiseen kun liikuin, vaan se ei vain saanut mitään reaktiota aikaiseksi minulta. Kyllä sitä on kielletty jos on meinannut tehdä jotain väärin, mutta yleensä pelkästä "ajatuksesta", eikä vasta siinä vaiheessa kun on jo ehtinyt tekemään väärin. Mitään luvatonta pureskeltavaa pennulle ei jätetä saataville, mutta paljon luvallista pureskeltavaa. Minä ainakin vahvistan aina kun (lappalaiskoiran) pentu ottaa kontaktia, koska se on vain ja ainoastaan kannattanut. Ja olen opettanut aina tilanteen mukaan oikeaa käyttäytymistä kehumalla ja palkitsemalla. Ja tämäkin on kannattanut. Näin olen saanut arjessa toimivan varman koiran, joka toimii myös harrastuksissa. Lappalaiskoiran pennun kanssa kuitenkin kannattaa paljon tehdä töitä äänen käytön kanssa, koska sitä ne käyttää mielellään, tilanteessa kuin tilanteessa, joko haukkumista, vinkumista, ölisemistä yms. Kannattaa oikeasti käyttää aikaa paljon siihen, että se pentu/aikuinen koira ei saa mitään äänenkäytöllänsä, koska se vahvistuu todella helposti, vokaalinen rotu kun on. Eli hiljenemällä hyvä tulee.
Ja siis minulla on ollut juuri tuollainen jo pentuna hyvin itsenäinen pentu, jolla oli kova ääni ja paaljon mielipiteitä, eikä mitään todellakaan tehty kuin oppikirjoissa :)
Ota huomioon, että sinulla on tosiaan lappalaiskoiran pentu, jotka ovat hyvinkin itsenäisiä ja ne osaavat ajatella itse, ja sitä kannattaa hyödyntää. Se on kuitenkin vielä todella nuori, joten kannattaa ihan rauhallisesti ottaa sen kanssa, eikä murehtia liikoja. Kannattaa mennä pentukursseille, ja tavata paljon muiden pentujen omistajia, ja yritä päästä juttelemaan muiden lappalaiskoirien omistajien kanssa, ja saada heiltä neuvoja. He osaavat parhaiten neuvoa kovapäisen lappalaiskoiran kanssa tai voit kysellä kasvattajaltakin neuvoa. Voit liittyä myös lappalaiskoirien foorumille, jossa saat neuvoa, tai fb-ryhmiin.
Porotukselta kiva teksti. Vastaa omaa filosofiaani. Mitäs vinkkejä tuohon äänenkäytön hallitsemiseen? Tuo ei hirveästi hauku, varsinkaan pyytääkseen mitään, mutta vastaisen varalle. Itsekseen leikkiesssä saattaa haukkua ja harvoin muiden kanssa. Juuri äsken oli tilanne kun se roikkui jaloissa ja kävelin vain eteenpäin, niin vähän murisi ja haukkui. En antanut mitään huomiota, niin lopetti aika pian. Teinkö oikein?
Pitääpä yrittää edelleen palkita se rauhallisesta kontaktista, jos loppuisi nuo nilkoissa roikkumiset. Sivuhuomautuksena, että tuo on alkanut hakemaan suht paljon kontaktia, mikä on kaiketi hyvä. En sitä aina sille anna, varsinkaan jos riekkuu, mutta näyttäisi olevan hyvään suuntaan menossa. :)
Tingelstiina kirjoitti:
...ulos heti heräämisen jälkeen, viedään ulos syömisen jälkeen, viedään ulos kun se on leikkinyt jne...järjestys aamutoimissa on hieman toimimaton.
...alun jälkeen ne paperit heivaa aika äkkiä pois... oleilla pidempään siellä ulkona...... vetämään henkeä ja rauhoittumaan. ...opettaa pennulle rauhoittumista ja tietysti niitä rajoja ja leikkii pennun kanssa...
...pitää löytää itselleen sopivin tie...
Kiitos. Tässä on rauhoituttu ja paljon, onneksi. En minä niitä dominanssijuttuja liian vakavasti ota, mutta pennulla tuntuu taistelutahtoa riittävän. Sitä omaa tyyliä tässä haetaan ja siihen neuvoja. Toimin yleensä niin, että katson molempia ääripäitä ja niiden väliä ja muodostan sitten oman näkemykseni. Tietysti paljon pitää miettiä juuri tuon meidän pikku kaverin mukaan.
Miten pennulle opetetaan rauhoittumista? Olen yrittänyt palkata sen rauhallisesta käytöksestä ja jos menee liian lujaa, niin ottanut syliin kunnes rauhoittuu (vaikka olisi sylissä rimpuillutkin). Mietin vaan, etten tee liikaa mitään kiinnipitojuttuja, kuten esim. Cesar Millan saattaa tehdä, että pitää koiran maassa...
Tänään se teki kaikki aamutarpeensa ulos kun nappasin sen heti syötyään mukaan. Aamurytmi ei ollut toimiva. Jotenkin tietää, koska se pitäisi viedä ulos, mutta ei vaan ole juuri sillä hetkellä vaatteet päällä ja pari muuta tekosyytä. Pitääpä ottaa tuosta tapa. Ulospissaamisesta palkkaan jonkin verran. Olen alkanut jo iskostaa sen päähän tarpeidentekovihjeitä.
Tuosta paperien poisottamisesta... Eikö pennun tulisi nyt oppia se alusta, mille tarpeet tehdään? Jos otan paperit pois, ja tulee vahinko, niin eikö se silloin opi tekemään ne lattialle? Vai meneekö intuitiivinen pesän puhtaanapito niin paljon edelle? Onko vinkkiä, milloin ottaa paperit pois? Ja mitenkäs yöllä? Tuo ei vielä jaksa todellakaan pidättää yöpissoja. Silloin kaiketi paperit vielä niin pitkään, että jaksaa pidättää?
Niii kirjoitti:
Oliko pentu aloittajan ensimmäinen? Mun mielestä Tommy Wirenin kirja Onnistu koirasi koulutuksessa on oikein mainio opus jonka suosittelen hankkimaan
Pentu on ensimmäinen koirani. Puolisolla ollut lapsena koira. Mahdollisesti perehdyn Tommyynkin.
Lusu kirjoitti:
... Koiran tehtävä on pitää yhteys omistajaansa. Tämä on minun kokemukseni tähän asti.
Kun koiran kanssa kävellään sen kuuluu oma-aloitteisesti, pyytämättä pitää kontakti omistajaansa. Paimenkoirilla ja palveluskoirilla se on käsittääkseni vaikeammin pilattavissa, koska rodun jalostuksessa on erityisesti vahvistettu yhteyttä ihmiseen. Alkukantaisemmissa roduissa kontakti toimii, jos ihminen osaa käyttäytyä koiran kannalta oikein. ... Tärkeintä kaikista on kuitenkin itsestä säteilevä varmuus, luottamus ja stressittömyys.
Kiinnostaisi kovasti tämä, että miten tuetaan pennun luonnollista (johtajuus)yhteyttä omistajaan? Aion mennä sen kanssa metsään vapaana ja antaa sen seurailla. Onko tämä tällaista luonnollisen yhteyden luomista ja onko muuta vinkkiä?
Nyt kun itse on rauhoittunut, niin ehkä tuo varmuus voi alkaa säteillä läpi. :) Tuli muuten vaan mieleen, että mitäs sitten kun kyseessä on alkukantainen paimenkoirarotu? :D
Mielestäni ihmisen tulee ymmärtää koiraa, mutta ensisijaisesti koiran tulee oppia ymmärtämään ihmistä. Toisaalta täytyy ymmärtää koiraa, että voi opettaa koiran ymmärtämään ihmistä. Toki ne oppivat usein tavoille itsestäänkin. Tiedän koiria, joita ei ole sen ihmeellisemmin koulutettu ja ihan huippuja kavereita niistä on tullut. Ihmisen ei mielestäni tule leikkiä olevansa koiran kaltainen tai käyttää niiden elekieltä. Tietty kaikelle on paikkansa, mutta pääosin tulisi viestiä ihmisen kielellä. Toki minäkin käytän esim. haukottelua rauhoittavana eleenä.
Niii kirjoitti:
Olevinaan luin ketjun läpi, mutta lukiko missään mitä pennun kanssa päivittäin touhutaan?
... pentukurssi ja oisko joku tapakoulutus + parissa lajikokeilussa. Kyseessä oli kuitenkin eka oma koira joten paljonhan sitä tuli virheitä tehtyä ja jälestä päin niitä on korjattu. Että ihan silläkin suosittelen menemään jos mahdollista.
Pennun kanssa käydään päivittäin ulkona useita kertoja, leikitään ulkona ja sisällä. Koulutetaan vähän jotain istumista ja tehdään käsittelyharjoituksia (harjaus, suu, koskettelu). Paijataan myös kun on sellainen hetki.
Mrs_Bucket kirjoitti:
Sesset, sinulla on kyllä kultaakin arvokkaampia järki käteen- neuvoja <3 Kiitos niistä! ... Itsekin tässä vasta opetellaan lapparin kanssa toimimista. Ihan samanlaista on täälläkin välillä. Lahkeissa, sukissa, käsissä, jaloissa roikutaan hampailla tuon tuosta ja toisinaan ei edes silittää pysty, kun heti on hampaat kiinni ranteessa
Ainakin meidän lappari on valtavan oppimishaluinen ja oikein janoaa koulutusta (tai ehkä vain niitä palkkioita
Suuhun menee likimain kaikki mahdollinen ja mahdoton ja onpa yksi yrjö-ripuli-episodikin pitänyt tyttöparan käydä läpi, kun söi jotain sopimatonta
Haukkua tulee täälläkin, mutta se me ignoorataan. Haukkuun ja ulinaan ei kertakaikkiaan reagoida mitenkään, ei edes katsota päin. Siihen se yleensä loppuukin. Matalilla urahduksilla kertoo, jos on jotain outoa tekeillä, kuten kummallisia ääniä rappukäytävässä, meidän pieni vahti
Kaiken kaikkiaan aika hauskaa aikaa tämä pentuvaihe. Ilo nähdä pennelin kasvavan ja oppivan uutta ja se valtava uteliaisuus maailmaa kohtaan on kadehdittavaa! Sama uteliaisuus ja ilo, mikä on pienissä lapsissakin
Olipa piristävä viesti. Teillä tuntuu olevan astetta villimpi tapaus kuin tuo meidän. Meillä on alkanut hihnattelu menemään jo aika hyvin. Oppimishalu ei ole ehkä päässyt esiin, kun ei ole niin treenailtu, mutta kyllä meillä kivaa on pojan kanssa ollut. :) Nyt se on alkanut välillä mennä itsekseen eteen istumaan ja tapittamaan silmiin, kuin odottaen, että saisi jotain.
Meillä myös eit sun muut menee kuuroille lapin erämaille, mutta huomioimattomuus on toiminut hyvin. Tuo ei myöskään syö ulkoa enää kaikkea mahdollista kun on päässyt jo monet kokeilemaan.
On se vaan hienoa seurata täällä myös, vaikkei tuo vielä hirveästi ole ehtinyt oppia tai kasvaa. Mukava vesselihän siitä vielä tulee. :) Kovasti tsemppiä myös teille.
Ykskoiranen
Viestimäärä: 398
pampulainen
Viestimäärä: 455
Ykskoiranen kirjoitti:
Johtajuusoppien mukaan olen nyt pilannut koirani. Eilen illalla se tuli selittämään jotakin, kun katselin telkkaria. Menin täyttämään tyhjentyneen vesikupin, josta oli kyse. Ai, ai. Tänä aamuna koiralla oli taas asiaa. Se vaati päästä ulos. Suostuin ja niinpä se kiivasta vauhtia menikin kakkimaan pihamaalle. Nyt olen siis opettanut sille, että se on laumamme johtaja, joka voi vaatia niin vettä kuin ulospääsyäkin. Odotan lisäongelmia. Täytynee varautua jääkauteen.
Voi voi kun väärät on käsitykset.
Porotus_82
Viestimäärä: 216
DogeJamppa kirjoitti:
Sellaisia perusperiaatteita on käytössä, että ääntelemällä tai jalkoihin puremalla se ei saa mitään huomiota. Sisällä annan sen jäytää ja seison tyynesti paikallani ja ulkona kävelen tyynesti eteenpäin. Myöskään sille ei anneta missään tuumaakaan periksi ja ihmiset päättävät milloin leikitään.
Meillä pentu tosi mielellään alkoi saalistaa jalkoja ja lahkeita meidän liikkuessa, ja ainoa mikä toimi, oli se, että pysähdyin täysin, ja odotin että lopettaa. Ja lopettikin sitten aina nopeasti, kun ei ollutkaan mielenkiintoista. Jos olisin liikkunut ja ollut vain välittämättä ulkonakin, niin repiminen olisi jatkunut. Lopulta lisäksin ns "äp" kieltoäänteen, kun pentu alkoi tajuamaan mistä oli kyse. Sama oli hihnan repimisessä (kiva lelu), en vetänyt vastaan, vaan mitään ei tapahtunut, ja liikekin loppui ja tämä auttoi. Kaikenlainen vetäminen yms innosti lisää riekkumaan.
DogeJamppa kirjoitti:
Porotukselta kiva teksti. Vastaa omaa filosofiaani. Mitäs vinkkejä tuohon äänenkäytön hallitsemiseen? Tuo ei hirveästi hauku, varsinkaan pyytääkseen mitään, mutta vastaisen varalle. Itsekseen leikkiesssä saattaa haukkua ja harvoin muiden kanssa. Juuri äsken oli tilanne kun se roikkui jaloissa ja kävelin vain eteenpäin, niin vähän murisi ja haukkui. En antanut mitään huomiota, niin lopetti aika pian. Teinkö oikein?
Mä annan leikkiessä haukkua, ja muiden koirien kanssa myös, ellei mene överiksi (tällöin kyllä tulee ihan kiellettyä tiukasti ja kehuttua kun hiffaa mitä haluan). Ollaan lähinnä tehty noin kuin sinäkin, että se ei saa mitään huomiota haukkumalla ja vinkumalla ja ölisemällä, vaan sitten kun on ollut vähän aikaa hiljaa, niin saatan joko kehua hiljaa pentua, tai sitten siinä vaiheessa tehdään jotain kivaa. Jos koira lopettaa meluamisen, niin silloin on todennäköisesti mennyt oikein (ellei se tee silloin jotain muuta luvatonta), ja jos jokin asia ei toimi, niin kannattaa rohkeasti miettiä muita vaihtoehtoja eikä jäädä junnaamaan siihen toimimattomaan asiaan.
DogeJamppa kirjoitti:
Miten pennulle opetetaan rauhoittumista? Olen yrittänyt palkata sen rauhallisesta käytöksestä ja jos menee liian lujaa, niin ottanut syliin kunnes rauhoittuu (vaikka olisi sylissä rimpuillutkin). Mietin vaan, etten tee liikaa mitään kiinnipitojuttuja, kuten esim. Cesar Millan saattaa tehdä, että pitää koiran maassa...
Meillä itseasiassa harjoiteltiin rauhoittumista ihan siten, että pentu hihnaan, ja itse viereen lukemaan vaikka kirjaa, eikä pentua huomioitua eikä pennun lähellä saanut olla mitään puuhattavaa (jos alkaa puremaan vaikka jalkoja, niin kumpparit jalkaan). Ja lopulta pentu itsekseen rauhoittui ja meni makuulleen ja sulki silmänsä. Näitä muutaman kerran, ja rauhoittuminen tapahtui aina nopeammin, ja sitten siihen pystyi lisäämään "rauhoitu" sanan. Ekalla kerralla saattoi mennä vajaa tunti, mutta sitten se lyheni 5-10 minuuttiin. Tämä on siis yksi tapa, monet käyttää tuota syliin rauhoittumista.
DogeJamppa kirjoitti:
Tänään se teki kaikki aamutarpeensa ulos kun nappasin sen heti syötyään mukaan.
Mä siis käytin pennun heti ulkona kun heräsin, eli sängystä ylös ja ulkovaatteet päälle ja ulos pentu kainalossa. Sitten vasta olen antanut ruoan kun ensimmäiset pissat on tehty, ja sitten ruoan jälkeen heti ulos. Meillä itseasiassa oli alussa useassa paikassa sanomalehtiä pennulle, että teki oikeisiin paikkoihin kun ei huomattu päästää ulos, sitten vähennettiin paperit ulko-ovien läheisyyteen. Kuitenkin oltiin töissä 8 tuntia arkena, niin silloin oli vaan oltava lehdet lattioilla, jotta pentu teki luvallisiin paikkoihin asiansa. Kuitenkin pyrkimyksenä oli ehtiä viemään ulos aina ennen kuin käytti papereita. Meillä varmaan paperit otettiin pois 5 kuukauden iässä, kun ei ollut useampaan viikkoon tehnyt sisälle ja pystyi pidättämään. Kyllä se lappalaiskoiran pentu varmasti oppii mieluummin tekemään ulos kuin sisälle kunhan pystyy pidättämään. Pentuhan pystyy pidättämään pidempiä aikoja 4-5 kuukauden iässä vasta.
Meillähän hauskuutta lisäsi se, että meidän toinen kissa oli supersiisti, eikä sietänyt ollenkaan pissapapereita ympäri kämppää, joten aina yritti käydä peittämässä sotkevan pennun pissat, ja siirteli puhtaat paperit aina likasten päälle, ja samalla sitten sotki tassunsakin - ja lattiat....
Ja meille on ihan muutaman viikon päästä tulossa seuraava porokoiran pentu, ja kauhulla odotan millainen riiviö sieltä tulee.. siis on pennut ihan kivoja, on on..
Lapinporokoirauros Halti 08/2014
- Porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
pinn
Viestimäärä: 1007
DogeJamppa kirjoitti:
Kiitos tsempeistä.
Minä en ainakaan halua koiraa, joka on sisätiloissa vain koristeena. Haluan, että se osoittaa kiinnostusta perheen arkeen ja on jokseenkin aktiivisesti seurana, siis perusseurakoira. Mitään hepulointia en kuitenkaan halua ja tuo periaate, että leikitään ihmisten ehdoilla, on käytössä. Meidän koira on ehkä hieman rauhallisemmasta päästä, mutta kyllä siinä energiaa piisaa. Sellainen jämähtely ja mietiskely on vähentynyt.
Haluaisin sen tulevan lenkillä niinkuin leijuvaa hihnaa veisi. :) Se seuraa jo ihan ok kun liikun, mutta ei aina suoraan minun liikkeestäni, vaan vaatii hihna-avun. Pitäisikö minun siis sen tässä tutustumisvaiheessakin vain kävellä eteenpäin kuin koiraa ei olisi? Eikö sen ole tärkeää tutustua maailmaan? Teen usein niin, että annan sen haistella, kunhan se ei vedä hihna kireällä, kun löystyy, menen sen kanssa. Mutta sitten kun riittää, niin menen omaan suuntaani.
No tässä nyt mun mielestä juurikin tulee esille se, että se koira koulutetaan just sen mukaan, mitä itse siltä koiralta kaipaa! Mä puuhaan koirieni kanssa niin hirveästi ulkona ja harrastuksissa, etten pahemmin jaksa niitä katsella sisätiloissa, joten haluan juurikin niiden pysyvän mahdollisimman tehokkaasti poissa jaloista ja miellään silmistäkin.
Ymmärrän hyvin, jos omat toiveesi ovat erilaiset. Siitä sitten vaan kultaista keskitietä hakemaan.Minä en ole koirieni antanut hihnassa pysähtyä haistelemaan. Kulkiessaan saavat toki haistella, mutta emme pysähdy, elleivät erillisellä luvalla käy tarpeillaan. Tällä tavalla toimittiin ihan luovutusiästä lähtien. Mutta toisaalta koirat saavat olla vapaana päivittäin 1-2 tuntia, jolloin saavat sitten pysähdellä ja haistella mielin määrin. Mutta olen halunnut tehdä sen selkeän eron, että hihnassa mennään reippaasti ja kuuliaisesti eikä juuri haistella tai pysähdellä. Mutta sinähän tietysti opetat koiran juuri sillä lailla kuin toivot, ei se ole yhtään sen huonompi tai parempi tapa.
Jokaisella koiranomistajalla on varmaan erilaiset toiveet hihnakäytöksen suhteen ja niiden mukaan sitten se koulutuskin toteutetaan. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa.
Ykskoiranen
Viestimäärä: 398
Stu
Viestimäärä: 2198
). Sisälle pissaamista ei noteerattu mitenkään ja ulkona kehuttiin joka kerta, ulkona myös notkutiin aina niin kauan että jotain tulosta tuli (mikä oli alussa vähän haastavaakin välilä kun tyyppi inhoaa sadetta, mutta sen se oppi tosi nopeesti yhdistämään, että kun tekee pissin niin pääsee takas sisälle pois tästä ällöttävästä märästä ). Kotona pennulla oli (on edelleen) rajattu yksinoloalue, niin ei niitä pissojakaan sit ollut pitkin kämppää. Ne paperit ei siis ainakaan mun kokemuksen mukaan sen enempää nopeuta tai hidasta sisäsiisteysopetusta, se kun on semmonen mihin auttaa vaan aika ja sitkeys. Hirmu pieni pentuhan ei vielä edes fyysisesti pysty pidättelemään, joten silleen ei kannata siitä ottaa paineita :)
- Mahatma Gandhi
Wandering & Wondering Down Under
Porotus_82
Viestimäärä: 216
Lapinporokoirauros Halti 08/2014
- Porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
Sesset
Viestimäärä: 210
Metsään lähteminen on erittäinkin kannatettavaa! Metsän hajut ja erillaiset pinnat ovat koiralle hyvää aivojumppaa samalla kun se saa luonnollista liikuntaa omaan tahtiinsa ja omiin tarpeisiinsa. Alkuunsa melkein riittää, että istuu pennun kanssa mättäällä ja antaa sen rauhassa ihmetellä suurta maailmaa, varsinaisen liikunnan määrää lisätään maltilla mutta nopeasti kyllä opit mikä on sopiva määrä liikuntaa omalle koirallesi. Vaihtelevamaastoinen metsä on ihan parasta ja monipuolisinta liikuntaa koiralle! Tulet huomaamaan miten väsynyt pentu on metsän jälkeen! Ja kyllä, mitä enemmän jaksaa ulkona koiran kanssa touhuta, sen vähemmän se jaksaa sisällä. Ajan kanssa penneli jaksaa enemmän ja enemmän, mutta rauhoittuminekin on tärkeä taito, tätähän teillä on jo ilmeisen menestyksellä harjoiteltukin.
Hampaiden käyttö jatkunee ikävä kyllä vielä jonkun aikaa. Voi se olla tekemisenkin puutetta, mutta enemmin luvallisen tekemisen puutetta. Sitten kun hampaat alkaa vaihtumaan, on pureskelun tarve erityisen suuri. Murkkuiässä voi tulla omat kotkotuksensa ja joskus tulee pakkia niin yksinolon, tuhoamisen kuin sisäsiisteydenkin kanssa, mutta niiden aika on kun on ja kun osaa suhtautua niihin normaalina (joskin joskus raivostuttavana!) ilmiönä, ja ymmärtää että ne menee ajallaan ohi, pärjää satunnaisen kiukkunsa ja turhautumisensa kanssa paremmin.
Meillä myös haistellaan postit ja pientareet vasta luvan kanssa, muutoin mennään reippahasti eteenpäin. Vastaantulijoita ei tervehditä koskaan paitsi jos ne on ns leikkikaverit, siis ne tutut, joiden kanssa koirat saavat vapaana leikkiä.
Itse palkkaisin koiran aina jos se antaa ottaa ruokansa ja lelunsa suosiolla. Resurssiaggressio alkaa ilmenemään yleensä vasta hiukan myöhemmin, mutta tuskin alkaa lainkaan jos koira on jo oppinut että omansa lainaamisesta ei seuraa kuin jotain vielä parempaa.
Koirille on täysin luonnollista tervehtiä kotiinpalaavia ja koiralaumoissa niin ylemmät kuin alemmatkin tervehtivät toisiaan aina iloisesti, mutta ihmisen tehtävä on pitää huoli, että se tapahtuu sopivalla tavalla. Jos koira osaa käyttäytyä ovella toivotusti, ei ole mitään syytä olla sitä tervehtimättä, pikemminkin julmaa olla tervehtimättä. Jos ei suju, harjoitellaan niin että sujuu. Itse huomioin (kehuilla, nameilla) usein koiriani kun ne käyttäyvät hyvin, ovat kotona rauhallisia, ottavat lasten kaverit vastaan rauhallisesti jne enkä todellakaan mieti että nyt ne kuvittelee mun mielistelevän itseään, mä vain haluan kertoa niille että "hyvä, olen tähän käytökseen tyytyväinen". Vasta taloon saapunut rescue on saatu nyt syksyllä opetettua ettei avonaisista ovista rynnitä ulos ja se saa usein palkkion siitä hyvästä, että käyttäytyy avonaisen ulko-oven luona nätisti vaikka pihalla tapahtuisi mitä, samoin vieraiden tullessa. Mulla on eteisessä jemmassa kuppi, jossa on aina kuivattua lihaa ovikäytöksen spontaania harjoittelua varten.
Ohjeisiin siitä miten esim. tuijottaminen on provosintia voi laittaa ison varauksen. Koirat viestivät KOKO kehollaan, ei vain silmillään tai korvillaan ja on osattava lukea koko koiraa eikä tehdä johtopäätelmiä vain esim tuijottamisesta. Myös leikkiin kutsuva koira tuijottaa vaikka toinen olisi asteikossa sen yläpuolella. Silti sen alemman koko kroppa kertoo sen todellisen halun/tarkoituksen, joka on leikkiminen eikä suinkaan (tappeluun) haastaminen! Nuoleminen on pennulle (ja aikuiselle) ihan normaalia toimintaa ja aikuinen koira ei voi enempää "rakkauttaan" osoittaa kuin nuolemalla ihmisen tai toisen koiran korvia! Musta on hirvittävän sääli jos koiralta viedään mahdollisuus osoittaa samaa kiintymystä, mitä se osoittaisi koirakavereitaan kohtaan, vain siksi että ihminen järjettömällä ja mihinkään perutumattomalla tavalla pelkää pissan nousevan siitä koiran päähän! Koiralaumassa on aina vastavuoroista positiivista huomiointia yksilön asemasta riippumatta, se vahvistaa lauman yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta.
Monta positiivista asiaa bongasin viestistäsi, mahtavaa!
Scorpion
Viestimäärä: 358
nannejj
Viestimäärä: 1
Meillä Ares on aina kulkenut paremmin vapaana kuin remmissä (ei toki mitään kamalaa vetämistä tai muuta showta ollut koskaan remmissäkään) Sillon kun koira oli vähän pienempi ja jos lähti liian pitkälle, menin koiraa piiloon ja pysyin hiljaa siellä, niin kauan kun koira löysi ja tuli luokse. Nykyään tietyn välimatkan jälkeen katsoo taakseen tai eteensä ja joko odottaa tai juoksee kiinni.. (:
Ares 2/2014
DogeJamppa
Viestimäärä: 36
Juu, eipä siinä mitään. Meillä sujuu koko ajan paremmin. :)Sesset kirjoitti:
Kuulostaa Dogejamppa siltä, että teillä sujuu jo paremmin, hienoa! Sori mun katastrofilausahduksesta, toivottavasti et loukkaantunut siitä, mutta tarkoitus oli tehdä sitä samaa kuin moni muukin täällä eli laittaa vähän jäitä hattuusi.
Sesset kirjoitti:
Mä ainakin uskon, että panostuksesi pennun kontaktin rakentamiseen on kannattanut ja samalla linjalla kun jatkatte niin pentu alkaa pitämään sua maailmansa napana (jos omaa ruokakuppia ei lasketa...), ei muita koiria, lamppupylväitä jne. Harjoitusta, harjoitusta....
Tuntuu, että pentu on tottunut minuun isäntänä tms. Kaikki on hienosti kun ollaan kaksin. Kontakti pelaa, hakee huomiota jne. Tuo tuntuu kuitenkin kiinnostuvan paljon enemmän vieraista. Ei ole yhtä innoissaan minun tullessa kotiin neljän tunnin poissaolon jälkeen kuin pari minuuttia perässäni tulevien vieraiden. Ehdin jo ajatella, että pitää puolisosta enemmän kuin minusta, mutta ehkä siitä ei ole kyse. Kun minä tulen kotiin se on jotenkin rauhallisempi. Kai sitä jonkin sortin erityisasemassa sitten on ja voi olla, että olen opettanut sille sen rauhallisuuden kotiin tullessa. Hakee kyllä hyvin minusta turvaa, että luottamus on aika hyvällä mallilla. Kaikki on tosiaan hienosti kun ollaan kaksin, mutta tuntuu usein kiinnittävän enemmän huomiota puolisoon kun ollaan molemmat paikalla. Hän siis aika paljon enemmän poissa ja sitten kun on paikalla, niin huomioi pentua treenaten ja leikkien. Ei siinä muuten mitään, ymmärrän, etä kun on enemmän poissa niin sitä saattaa olla enemmän innoissaan kun on läsnä. Yksi juttu sai epäilemään, että on leimautunut puolisoon enemmän tai jotenkin ”valinnut” hänet. Tultiin eilen puolison kanssa yhdessä kotiin, niin tuo käveli lähestulkoon ohitseni, että pääsi tervehtimään puolison innoissaan ensin. Pakko sanoa, että vaikka pennun vuorovaikutus ihmisten kanssa on nautittavaa katseltavaa, niin pieni mustasukkaisuus iskee päälle juuri puolison kohdalla. Mitä kokeneemmat mieltä? Ja mitä pitäisi tehdä, voiko tehdä mitään...?
Minun pitäisi siis olla se pääohjaaja, jolla on vastuu koulutuksesta, ruokinnasta ja muusta hoidosta, jolta kysytään lupa asioihin ja jonka toimintaan kiinnitetään eniten huomiota. Haluaisin vain tuosta sellaisen hyvän kaverin, olla sen silmissä se paras tyyppi. Ei vaan ole hirveästi kokemusta koirista, niin en tiedä miten. Itselle tämä on hirveän tärkeää. Jotenkin koen todella epäonnistuneeni koiranomistajana jos en ole pennulle Se ihminen (jos tuo nyt sellaista ottaakaan).
Yritän useimmiten huomioida sen kontaktiyritykset ja välillä haen itse sen kontaktia. Myönnettäköön, että oli pieni ajanjakso, jolloin yritin liikaa päästä sen suosioon, vaikka asian pitäisi olla toisinpäin. Olen aika paljon kotona ja tällöin ehkä huomioin sitä liikaa omasta aloitteestani. Leikin sen kanssa päivittäin ja kyllä se niistä innostuu ja muutenkin kun harjoitellaan jotain. Pitäisikö minun ignorata sitä niin kauan, että hakee huomiota ja huomioida se sitten leikkimällä? Haluaisin tukea innokasta kontaktin ottoa. Tietystikin ymmärrän, ettei se aina ole sellainen ja pennulla on oma mielenmaisemansa, mutta haluaisin tukea tätä innokasta kontaktinottamista juuri minuun. Tuo tuntuu jo nyt pentunakin olevan aika rauhallinen ja haluaisin säilyttää sitä potkua mitä siitä löytyy. Kontakti kaiketi kasvaa ajankin kanssa. Meille on kuitenkin muodostunut ihan hyvä yhteys ja se tuntuu tottelevankin aika hyvin. Se on jo aika hyvin ymmärtänyt, ettei saa tahtoaan läpi ja seurailee minua aikasen hyvin lenkillä.
Sesset kirjoitti:
Metsään lähteminen on erittäinkin kannatettavaa! ...
Ollaan useita kertoja käyty metsässä vapaana pieniä pätkiä ja se on mennyt ihan hyvin. Tänään mentiin jo ihan yleisellä soratiellä vapaana ja hyvin meni. Siellä se saattoi jäädä jo 5-10 metrin päähän, joten ehkä parempi opettaa sitä lähellä kulkemista muualla. Tuntuu, että se varsinkin aluksi hieman stressaantui ilman hihnaa, joten olen yrittänyt edetä rauhallisesti. Toisella kertaa istuttiin hetki ja se sai rauhassa tutustua. Sitten kun se uskalsi mennä vähän kauemmas ja haki taas huomion minuun, lähdin rauhallisesti kävelemään ja sitä sitten jonkin aikaa poissa poluilta. Muutamia kertoja olen palkannut sen kun on tullut luokse. Hyvin se seurailee, eikä normaalisti jää tai etene kahta kolmea metriä kauemmaksi. On se hieno fiilis kun pentu seuraa ja tarkkaa mitä teen. Tähän saa antaa vinkkejä ja huomioita. Haluaisin tähän seuraamiseen ja luoksetuloon panostaa paljon. Lopullisena tavoitteena olisi, että osaa tulla vapaanakin perässä tai vierellä, tilanteessa kuin tilanteessa.
Sesset kirjoitti:
Hampaiden käyttö jatkunee ikävä kyllä vielä jonkun aikaa. Voi se olla tekemisenkin puutetta, mutta enemmin luvallisen tekemisen puutetta. Sitten kun hampaat alkaa vaihtumaan, on pureskelun tarve erityisen suuri. Murkkuiässä voi tulla omat kotkotuksensa ja joskus tulee pakkia niin yksinolon, tuhoamisen kuin sisäsiisteydenkin kanssa, mutta niiden aika on kun on ja kun osaa suhtautua niihin normaalina (joskin joskus raivostuttavana!) ilmiönä, ja ymmärtää että ne menee ajallaan ohi, pärjää satunnaisen kiukkunsa ja turhautumisensa kanssa paremmin.
Se on jo aika hyvin lopettanut kiellettyjen puremisen. Mutta todellakin pitää ostaa sille paljon sallittua purtavaa. Tuo on ollut jo useita kertoja muutaman tunnin yksin. Taitaa vain nukkua kun mitään ei ole tuhonnut, eikä edes asioitaan tehnyt. Mitään kitinöitä ei myöskään päästä. Lähden hyvästien saattelemana. Yritän aina jättää positiivisen sävyn, ettei luule, että rankaistaan. Kotiin tullessa tervehditään ihan hienosti. Kyllä se vähän hyppii, mutten ole siitä liian tiukka kun en halua latistaa sen innokkuutta.
Sesset kirjoitti:
Meillä myös haistellaan postit ja pientareet vasta luvan kanssa, muutoin mennään reippahasti eteenpäin. Vastaantulijoita ei tervehditä koskaan paitsi jos ne on ns leikkikaverit, siis ne tutut, joiden kanssa koirat saavat vapaana leikkiä.
Miten pääsen tähän pisteeseen ja milloin voin odottaa tällaista käytöstä? Nyt 10 viikkoisella olisi varmastikin tärkeää tutustua vaan moniin koiriin ja ihmisiin jne. Sitten en tiedä tuosta merkkailun estämisen mielekkyydestä koiran kannalta, mutta jotenkin haluaisin, ettei joka paikkaan pissaa, vaan tekisi kerralla kaikki lenkin aluksi. Kerran näin yhden saksanpaimenkoiran, joka tuli täällä taajamassa vapaana isäntänsä perässä ja jäi tolpalle pissalle ja ilmeisesti päästi kaiken, niin pitkään se kesti. Tämän jälkeen juoksi isännän kiinni. Oli jotenkin vaikuttava tapahtuma, varsinkin kun katselee tuota meidän pentua. :)
Sesset kirjoitti:
Itse palkkaisin koiran aina jos se antaa ottaa ruokansa ja lelunsa suosiolla. Resurssiaggressio alkaa ilmenemään yleensä vasta hiukan myöhemmin, mutta tuskin alkaa lainkaan jos koira on jo oppinut että omansa lainaamisesta ei seuraa kuin jotain vielä parempaa.
Koirille on täysin luonnollista tervehtiä kotiinpalaavia ja koiralaumoissa niin ylemmät kuin alemmatkin tervehtivät toisiaan aina iloisesti, mutta ihmisen tehtävä on pitää huoli, että se tapahtuu sopivalla tavalla. Jos koira osaa käyttäytyä ovella toivotusti, ei ole mitään syytä olla sitä tervehtimättä, pikemminkin julmaa olla tervehtimättä. Jos ei suju, harjoitellaan niin että sujuu. Itse huomioin (kehuilla, nameilla) usein koiriani kun ne käyttäyvät hyvin, ovat kotona rauhallisia, ottavat lasten kaverit vastaan rauhallisesti jne enkä todellakaan mieti että nyt ne kuvittelee mun mielistelevän itseään, mä vain haluan kertoa niille että "hyvä, olen tähän käytökseen tyytyväinen". Vasta taloon saapunut rescue on saatu nyt syksyllä opetettua ettei avonaisista ovista rynnitä ulos ja se saa usein palkkion siitä hyvästä, että käyttäytyy avonaisen ulko-oven luona nätisti vaikka pihalla tapahtuisi mitä, samoin vieraiden tullessa. Mulla on eteisessä jemmassa kuppi, jossa on aina kuivattua lihaa ovikäytöksen spontaania harjoittelua varten.
Ohjeisiin siitä miten esim. tuijottaminen on provosintia voi laittaa ison varauksen. Koirat viestivät KOKO kehollaan, ei vain silmillään tai korvillaan ja on osattava lukea koko koiraa eikä tehdä johtopäätelmiä vain esim tuijottamisesta. Myös leikkiin kutsuva koira tuijottaa vaikka toinen olisi asteikossa sen yläpuolella. Silti sen alemman koko kroppa kertoo sen todellisen halun/tarkoituksen, joka on leikkiminen eikä suinkaan (tappeluun) haastaminen! Nuoleminen on pennulle (ja aikuiselle) ihan normaalia toimintaa ja aikuinen koira ei voi enempää "rakkauttaan" osoittaa kuin nuolemalla ihmisen tai toisen koiran korvia! Musta on hirvittävän sääli jos koiralta viedään mahdollisuus osoittaa samaa kiintymystä, mitä se osoittaisi koirakavereitaan kohtaan, vain siksi että ihminen järjettömällä ja mihinkään perutumattomalla tavalla pelkää pissan nousevan siitä koiran päähän! Koiralaumassa on aina vastavuoroista positiivista huomiointia yksilön asemasta riippumatta, se vahvistaa lauman yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta.
Monta positiivista asiaa bongasin viestistäsi, mahtavaa!
Nämä pistetään korvan taa. Olen tuota luovuttamisesta palkkausta tehnyt aika usein. Ruokaa se ei puolusta ja antaa ottaa (tyhjän, en ole häirinnyt sen ruokailua kuin kerran lisäämällä ruokaa) kipon mukisematta.
nannejj kirjoitti:
En tiedä tuliko tänne jo paikkaehdotuksia tuohon vapaana ulkoiluttamiseen (en jaksanut kaikkia vastauksia lukea), mutta itse käyn meijän kakaran kanssa Suolijärven lenkillä (Hervannan, Vuoreksen ja Lahdesjärven välissä, lenkki kulkee ihan rannassa, sinne pääsee mm. Hervannasta, Ahvenisjärventieltä) tai sitten tuossa Ruskontien toisella puolella, siellä kulkee lenkki, joka vissiin osaksi kuuluu tähän isompaan reittiin, joka menee Lempäälään asti. Tämmöset siis löytyy meidän kotinurkilta, sä kun et kertonut missäpäin Tamperetta asustat.
Meillä Ares on aina kulkenut paremmin vapaana kuin remmissä (ei toki mitään kamalaa vetämistä tai muuta showta ollut koskaan remmissäkään) Sillon kun koira oli vähän pienempi ja jos lähti liian pitkälle, menin koiraa piiloon ja pysyin hiljaa siellä, niin kauan kun koira löysi ja tuli luokse. Nykyään tietyn välimatkan jälkeen katsoo taakseen tai eteensä ja joko odottaa tai juoksee kiinni.. (:
Nyt on jo jonkinlainen idea tuosta vapaanapitämisestä ja paikoista. Ollaan käyty lähellä olevilla pienillä metsäpalstoilla. Itse en vielä lähtisi, enkä voikaan lähteä tuohon piiloutumiseen kun pysyttelee niin lähellä. :) Poluilla kyllä juoksee tuhatta ja sataa, mutta oudossa maastossa pysyttelee visusti nilkkojen lähimaastossa.
Sisäsiisteys alkaa olla sillä mallilla, että ymmärtää tarpeiden tekopaikan olevan ulkona. Se osaa välillä pyytää ulos, ellei tiedä, että ollaan menossa. Toissayönä se ei ollut pissannut sisälle (makkariin) 9 tunnin sisälläoloaikana kertaakaan, mutta teki sitten ulko-oven edessä olevalle paikalle, ennen kuin ehdin kunnolla herätä. Tämä korjattiin sitten tänä aamuna ja olin nopeampi. :) Isompia asioita ei ole tehnyt sisälle pitkään aikaan. Vielä kun saisi tuon pissaamisenkin valtaosan ajasta ulos. Vaikuttaa mielestäni ihan hyvältä kehitykseltä kun pentu on vasta 2,5kk.
Luoksetulo on vielä aivan alkutekijöissään. Se ei mistään arsykkeestä tule välittömästi luokse, ellei ihmisen kotiintuloa tai ruokaa lasketa, ehkä vinkulelut myös. Nimeään tottelee aika hyvin kontaktin kanssa ja myös luoksetulon kanssa jos kauempaa huutaa, eikä ole mitään liian mielenkiintoista. Vihellystä se tottelee vaihtelevasti, siinäkin on useimmiten sellainen hetken mietintätauko ja vasta toisella vihellyksellä lähtee liikkeelle. Ollaan vähän treenattu ulkona kaksin, niin, että toinen juoksee pennun kanssa toisen luokse ja kenen luokse ollaan juoksemassa sanoo vihjesanan ja antaa palkan kun pääsee luokse asti. Sisällä myös jonkin verran käytetty kun on tullut oma-aloitteisesti luokse, mutta on vaan niin välillä hidasta tuo kulkeminen. :D Mikä avuksi?
Hihnassa tulee jo aika hyvin. Tuo vapaana seurailu on ilmeisesti auttanut, koska välillä tulee mukana kuin ajatus. Ei tarvitse edes sanoa mitään ja tuo lähtee mukanani liikkeelle ja tarkkailee vauhtiani ja kulkemistani. Tänään mentiin jo suurin osa ajasta tosi hienosti. Välillä sitten vähän vetää, enkä ole ihan varma miten vielä edistää tätä hihnakoulutusta. Kun pentu himmaa, menen usein sillä asenteella, että koira ei olisi mukanakaan. Sitten jos vetää, niin hihna tiukaksi ja joko pysähdys ja huomiolla jatketaan tai sitten käännös vihjesanan jälkeen. Pitäisikö tämä käännös tehdä ennen kuin pentu ehtii hihnan päähän?
Pentu on sosiaalistunut hyvin. Jännityksestä kumpuavat jämähtelyt ovat vähentyneet dramaattisesti. Ei pelkää autoja tai autossa matkustamista, kaupungillakin on käyty ja oltu vieraassa paikassa yötä. Käyty paljon uusissa paikoissa ja eri ihmisten kotona. Ihmisiin on tutustunut paljon ja on erittäin ihmisrakas. Myös toisiin koiriin on saanut tutustua pentutapaamisissa, pentukurssilla ja pihapiirin aikuisiin koiriin myös. Välillä joku tulee puoliväkisin lenkillä tutustumaan, mutta aika hyviä ohituksiakin on tehty. Yhden koiran jouduin torppaamaan kokonaan kun oli aiemmin yrittänyt näppästä ja tuo pelästyi. Sellaisen olen pannut merkille, että jonkin verran komentaa haukkumalla leikkiin ja hakee näin huomiota jos toinen ei huomaa (ihmisiltä myös).
Miten kasvatan pennun kysymään lupaa asioihin? Eikö tämä olisi aika hyvä tottelevaisuuden kannalta? Tajusin, että ruokakipolla oltiin toimittu vähän väärin, kun jonkin aikaa tein niin, etten vaatinut katsekontaktia, vaan tuo tapitti kippoa kun annoin luvan... Nyt ei onnistunut niin, että katsoisi minuun niin pitkään, että lasken maahan. Tämän päivän ruuat olen laskenut maahan ja pyytänyt huomion hetkeksi ja antanut sitten luvan. Pitäisikö tehdä niin, että katsoo pentua ylhäältäpäin ja kun katsoo minuun, kuppi laskeutuu ja kun ei, pysähtyy vai miten? Usein mennään ovista katsekontaktilla ja luvalla. Niin ja lenkillä jatketaan katsekontaktilla jos vetää. Pitäisi kai alkaa opettaa tuota jättämistä.
Olen vähän hämmennyksessä noiden eri käskyjen kanssa. Irti, jätä, paikka, ole hyvä etc. Eli tuo irti on siihen, että tiputtaa suussaan olevan asian. Jätä on keskeytyskäsky. Paikka on paikallaan pysyminen, vapaa vapauttaa paikan. Miten sitten toimia tuon ruuan antamisen ja ole hyvä vapautuksen kanssa? Mitä sanon ennen sitä vai odotanko vain katsekontaktin kanssa? Ruuan kanssa olen istuttanut. Käytänkö jätä-käskyä (joka Kaimion opein tarkoittaa sitä, ettei pääse haluamaansa paikkaan esim. syömään jotain) jos pyydän odottamaan lattialla olevaa herkkua, vai miten? Ymmärtääkseni odottaminen ja jätä ovat eri asiat. Kun opetetaan jättämistä, annetaan jokin muu herkku kuin se, minkä pentu olisi halunnut, mutta luvan odottamisen kanssa saa syödä haluamansa, kuitenkin vasta luvan saatuaan.
Leikkiminen mietityttää. Leikitään aika paljon ”nouto”-leikkejä. Heitän tavaran ja tuo juoksee perään ja tulee takaisinkin vähän lelusta riippuen suurimman osan ajasta, mutta sitten menee omaan nurkkaan ”saaliinsa” kanssa. Nappaan sen useimmiten kiinni. Irrottamista ollaan tehty välillä namin kanssa ja se on kai vähän auttanut. Sitten leikitään vetoleikkejä, muttei hirveästi mitään muuta. Mitä koiran kanssa voisi ja kannattaisi leikkiä? Olen lukenut, että noutoleikit voivat pahentaa remmirähjäämistä myöhemmin nollasta sataan luonteensa vuoksi. Mietin tätä siis ihan pennun luonteen kehityksenkin kannalta.
Meillä arki sujuu jo aikas hyvin ja kaikki asiat etenevät hyvää vauhtia, mutta joihinkin asioihin pitäisi panostaa enemmän. Kyllä tuosta taitaa hyvää vauhtia olla tulossa oikein mallikelpoinen yksilö. :) Kiitos kaikille tähänastisista viesteistä ja tuesta.
Edit: Kysymykset boldattu
Porotus_82
Viestimäärä: 216
DogeJamppa kirjoitti:
Pakko sanoa, että vaikka pennun vuorovaikutus ihmisten kanssa on nautittavaa katseltavaa, niin pieni mustasukkaisuus iskee päälle juuri puolison kohdalla. Mitä kokeneemmat mieltä? Ja mitä pitäisi tehdä, voiko tehdä mitään...?
En huolestuisi tuosta. Meilläkin mies innostaa ja leikkii paljon koiran kanssa, ja se aina innostuu paljon miehen näkemisestä. Kuitenkin minä olen pääasiassa kouluttanut koiran, niin kyllä se minun läsnäollessa odottaa minun lupaani, vaikka mies antaisi jonkun käskyn.. olisi kyllä kiva että se kuuntelisi myös miestäni.
DogeJamppa kirjoitti:
Yritän useimmiten huomioida sen kontaktiyritykset ja välillä haen itse sen kontaktia. Myönnettäköön, että oli pieni ajanjakso, jolloin yritin liikaa päästä sen suosioon, vaikka asian pitäisi olla toisinpäin. Olen aika paljon kotona ja tällöin ehkä huomioin sitä liikaa omasta aloitteestani.
Ei mielestäni kannata stressata siitä että miten ja missä ja millätavoin koira ottaa kontaktia. Vahvistat (vähintään kehumalla, vaikka myös leikkimällä) vaan kontaktia aina kun se sitä ottaa, ja opetat vaikka kontaktisanan, jolla koira oppii ottamaan kontaktia käskystä. En tiedä miten olet yrittänyt päästä koiran suosioon ja yrittänyt hakea koiran kontaktia, mutta koiran siis pitää tehdä työtä kontaktinpidossa, ei sinun (vahvistat vain kaikkea kontaktinottoa).
DogeJamppa kirjoitti:
Muutamia kertoja olen palkannut sen kun on tullut luokse. Hyvin se seurailee, eikä normaalisti jää tai etene kahta kolmea metriä kauemmaksi. On se hieno fiilis kun pentu seuraa ja tarkkaa mitä teen. Tähän saa antaa vinkkejä ja huomioita. Haluaisin tähän seuraamiseen ja luoksetuloon panostaa paljon. Lopullisena tavoitteena olisi, että osaa tulla vapaanakin perässä tai vierellä, tilanteessa kuin tilanteessa.
Mulla on aika itsenäinen koira, ja pentunakin oli aika itsenäinen ja irtosi helposti kauaskin. Olen palkannut aina luoksetulemisesta tai kontaktinottamisesta kauempaakin, ja välillä tarjonnut leikkiä yms kun tulee lähietäisyydelle. Muuten varmasti eteenpäin kävelemisellä (ja ehkä kutsumalla mukaan jos pentu ei muuten tajua tulla mukaan), saat pennun pysymään hyvin mukana. Erikseen olen opettanut "lähelle" sanan, jolla koira osaa tulla kävelemään vierelle, mutta ei siis kontaktissa. Auttaa paljon myös kävelyteillä kävelemisessä, jos jostain tulee vastaan pyörä, kävelijä tai koirakko, että koira osaa tulla viereen kävelemään sinkoilematta ohimenevien luo.
DogeJamppa kirjoitti:
Sitten en tiedä tuosta merkkailun estämisen mielekkyydestä koiran kannalta, mutta jotenkin haluaisin, ettei joka paikkaan pissaa, vaan tekisi kerralla kaikki lenkin aluksi. Kerran näin yhden saksanpaimenkoiran, joka tuli täällä taajamassa vapaana isäntänsä perässä ja jäi tolpalle pissalle ja ilmeisesti päästi kaiken, niin pitkään se kesti. Tämän jälkeen juoksi isännän kiinni. Oli jotenkin vaikuttava tapahtuma, varsinkin kun katselee tuota meidän pentua. :)
Hmm, olikohan tämä saksanpaimenkoira narttu tai leikattu uros? Leikatut urokset saattavat pissata kerralla kaiken, eikä merkkaile niin paljoa kuin leikkaamattomat. Leikkaamaton uros todennäköisesti kyllä merkkailee paljon, mutta voi sitä kuitenkin kieltää merkkaamasta sellaisiin paikkoihin mihin ei saa (esim. puhelintolpat, postilaatikot, rakennukset). Itse en kyllä estä mitenkään merkkaamista, merkata saa sopiviin paikkoihin ihan niin paljon kuin haluaa.
DogeJamppa kirjoitti:
Luoksetulo on vielä aivan alkutekijöissään. Se ei mistään arsykkeestä tule välittömästi luokse, ellei ihmisen kotiintuloa tai ruokaa lasketa, ehkä vinkulelut myös. Nimeään tottelee aika hyvin kontaktin kanssa ja myös luoksetulon kanssa jos kauempaa huutaa, eikä ole mitään liian mielenkiintoista. Vihellystä se tottelee vaihtelevasti, siinäkin on useimmiten sellainen hetken mietintätauko ja vasta toisella vihellyksellä lähtee liikkeelle. Ollaan vähän treenattu ulkona kaksin, niin, että toinen juoksee pennun kanssa toisen luokse ja kenen luokse ollaan juoksemassa sanoo vihjesanan ja antaa palkan kun pääsee luokse asti. Sisällä myös jonkin verran käytetty kun on tullut oma-aloitteisesti luokse, mutta on vaan niin välillä hidasta tuo kulkeminen. :D Mikä avuksi?
Pentu on tosi nuori, joten ei luoksetulo voi ollakaan tuosta pidemmällä. Vahvistat vain kaikkea luoksetulemista ulkona, äläkä välitä että välillä kestää noin nuorella pennulla. Kyllä se todennäköisesti nopenee iän karttuessa. Jatkat vaan harjoituksia kaiken muun kasvatuksen ohella. Sisällä voi ehkäpä enemmän vahvistaa sitä nimellä luoksetulemista, eikä välttämättä tarvitse kaikesta omatoimisesta luoksetulosta palkata muuten kuin vaikka kehumalla tai sanomalla pennun nimeä.
DogeJamppa kirjoitti:
Hihnassa tulee jo aika hyvin. Tuo vapaana seurailu on ilmeisesti auttanut, koska välillä tulee mukana kuin ajatus. Ei tarvitse edes sanoa mitään ja tuo lähtee mukanani liikkeelle ja tarkkailee vauhtiani ja kulkemistani. Tänään mentiin jo suurin osa ajasta tosi hienosti. Välillä sitten vähän vetää, enkä ole ihan varma miten vielä edistää tätä hihnakoulutusta. Kun pentu himmaa, menen usein sillä asenteella, että koira ei olisi mukanakaan. Sitten jos vetää, niin hihna tiukaksi ja joko pysähdys ja huomiolla jatketaan tai sitten käännös vihjesanan jälkeen. Pitäisikö tämä käännös tehdä ennen kuin pentu ehtii hihnan päähän?
Tuolla tekniikalla siis kun koiralla kiristyy hihna, niin siinä vaiheessa samantien vihjesana ja se käännös. Eli ihan samalla sekunnilla kun näyttää se hihna kiristyvän. Koiran kuitenkin pitää tietää mistä se käännös tulee. En tiedä tarviiko tuossa hihnaa itse kiristää, ellet sitten anna ns. pidätettä koiralle jolla opetat hidastamaan? Tee kuitenkin yhdellä tavalla, että pentu oppii yhdistämään asiat (eli joko se pysähdys tai sitten se käännös, ei molempia sekaisin). Joku muu osaa tästä kertoa enemmän, koska mulla koira vain turhautui junnuna tuosta. Tuon ikäisen kanssa ehkä vain pysähtyisin ja odottaisin sitä kontaktia ja että pentu ottaa askeleen tai pari luokseni, ja sitten matka jatkuisi. Riippuu pennusta, mutta en ehkä itse käyttäisi ensimmäiseksi tuota kääntymistä (oma mielipide - ei mitään järkevää selitystä miksi ei).
DogeJamppa kirjoitti:
Miten kasvatan pennun kysymään lupaa asioihin? Eikö tämä olisi aika hyvä tottelevaisuuden kannalta? Tajusin, että ruokakipolla oltiin toimittu vähän väärin, kun jonkin aikaa tein niin, etten vaatinut katsekontaktia, vaan tuo tapitti kippoa kun annoin luvan... Nyt ei onnistunut niin, että katsoisi minuun niin pitkään, että lasken maahan. Tämän päivän ruuat olen laskenut maahan ja pyytänyt huomion hetkeksi ja antanut sitten luvan. Pitäisikö tehdä niin, että katsoo pentua ylhäältäpäin ja kun katsoo minuun, kuppi laskeutuu ja kun ei, pysähtyy vai miten? Usein mennään ovista katsekontaktilla ja luvalla. Niin ja lenkillä jatketaan katsekontaktilla jos vetää. Pitäisi kai alkaa opettaa tuota jättämistä.
Ei kai tässä ole oikeaa ja väärää. Pennun kanssa aloittaisin siitä, että pyydän odottamaan käsimerkillä, laitan kupin maahan, sen jälkeen odotan katsekontaktia ja annan välittömästi luvan (ihan mikä tahansa vapautussana). Sitten pikkuhiljaa häivyttäisin käsimerkin pois ja pidentäisin odottamisaikaa, jotta pentu oppii sen luvan pyytämisen. Kuitenkaan tuon ikäiseltä ei tarvi vaatia kovin pitkää katsekontaktia, se katsekontakti pitenee sitten kuukausien harjoittelun aikana.
DogeJamppa kirjoitti:
Olen vähän hämmennyksessä noiden eri käskyjen kanssa. Irti, jätä, paikka, ole hyvä etc. Eli tuo irti on siihen, että tiputtaa suussaan olevan asian. Jätä on keskeytyskäsky. Paikka on paikallaan pysyminen, vapaa vapauttaa paikan. Miten sitten toimia tuon ruuan antamisen ja ole hyvä vapautuksen kanssa? Mitä sanon ennen sitä vai odotanko vain katsekontaktin kanssa? Ruuan kanssa olen istuttanut. Käytänkö jätä-käskyä (joka Kaimion opein tarkoittaa sitä, ettei pääse haluamaansa paikkaan esim. syömään jotain) jos pyydän odottamaan lattialla olevaa herkkua, vai miten? Ymmärtääkseni odottaminen ja jätä ovat eri asiat. Kun opetetaan jättämistä, annetaan jokin muu herkku kuin se, minkä pentu olisi halunnut, mutta luvan odottamisen kanssa saa syödä haluamansa, kuitenkin vasta luvan saatuaan.
Käskysanat irti, jätä, paikka, olehyvä, vapaa yms on ihan mitä tahansa itse haluat niiden tarkoittavan. Voit sanoa vaikka villahattu, jos haluat sen tarkoittavan irroittamista. Meillä periaatteessa "irti" on irroittaminen sillä sekunnilla (opetettu lelupalkalla leikkimällä ja irroittamalla siitä ja uudestaan leikkimällä), "jätä" tarkoittaa kohteen luopumista (pään kääntämistä pois) ja siihen kohteeseen ei enää palata. Ruoan kanssa voit tehdä miten itse haluat. Voit pyytää istumaan ja odottamaan (käsimerkillä), ja sitten katsekontaktista vapautat. Riippuu kuinka hyvin pentu pystyy odottamaan (pennulta kuitenkaan ei voi vaatia aikuisen koiran osaamista). Jos sinulla on "jätä"-sana tarkoittamassa sitä, että se ei saa ehdottomasti koskea kohteeseen, niin älä käytä sitä ruoan kanssa edes vapautussanan kanssa. Kriteerit eivät voi tilanteiden mukaan muuttua. Voit käyttää vaikka "istu" tai "paikka" tai "odota" tai käsimerkkiä sanomatta mitään, ja erikseen annat luvan sitten ottaa. Pikkuhiljaa voit todennäköisesti jättää pois kaikki "odotus"käskyt, kun pentu hiffaa mitä pitää tehdä. Voi sitä olla myös hiljaa, ja odottaa että pentu rauhoittuu paikalleen (ilman käskyjä), ja sitten antaa luvan kupille.
DogeJamppa kirjoitti:
Leikkiminen mietityttää. Leikitään aika paljon ”nouto”-leikkejä. Heitän tavaran ja tuo juoksee perään ja tulee takaisinkin vähän lelusta riippuen suurimman osan ajasta, mutta sitten menee omaan nurkkaan ”saaliinsa” kanssa. Nappaan sen useimmiten kiinni. Irrottamista ollaan tehty välillä namin kanssa ja se on kai vähän auttanut. Sitten leikitään vetoleikkejä, muttei hirveästi mitään muuta. Mitä koiran kanssa voisi ja kannattaisi leikkiä? Olen lukenut, että noutoleikit voivat pahentaa remmirähjäämistä myöhemmin nollasta sataan luonteensa vuoksi. Mietin tätä siis ihan pennun luonteen kehityksenkin kannalta..
En tiedä mihin tuo perustuu, että noutoleikit pahentaisivat remmirähjäämistä. Siinä tapauksessa noutajien pitäisi olla niitä pahimpia remmirähjiä :) Tuo omaan nurkkaansa saaliin kanssa meneminen on osa saalistuskäyttäytymistä, mitä omakin koira tekee. Se pitää vaan opettaa pennulle että kannattaa tuoda se lelu ihmiselle (palkkaamalla). Pennun kanssa voi leikkiä lelun tai namin piilotusleikkejä, juuri vetoleikkejä ja noutoleikkejä. Lelun piilotus sisällä on meillä ihan ykkösleikki ja sitä on kiva tehdä. Pienelle pennulle lelu pitää jättää vähän näkyviin ja helposti löydettäväksi, ja vanhemmalla koiralla voi oikeasti laittaa kunnon piiloihin.
Nämä ovat aivan omia mielipiteitäni, ei perustu siis mihinkään muuhun kuin omaan kokemukseen, joka voi muuttua sillä hetkellä kun meille tulee aivan erilainen pentu kuin mihin on totuttu.
Lapinporokoirauros Halti 08/2014
- Porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut -
Lusu
Viestimäärä: 257
DogeJamppa kirjoitti:
Yritän useimmiten huomioida sen kontaktiyritykset ja välillä haen itse sen kontaktia. Myönnettäköön, että oli pieni ajanjakso, jolloin yritin liikaa päästä sen suosioon, vaikka asian pitäisi olla toisinpäin. Olen aika paljon kotona ja tällöin ehkä huomioin sitä liikaa omasta aloitteestani.
Olet ihan oikeilla jalanjäljillä, koiran suosioon ei pidä yrittää päästä, vaan sen tulisi olla toisinpäin. Itse en huomioisi pennun kontaktiyrityksiä. Leikki ym alkaa ja päättyy aina ihmisen toimesta. Moni pelkää että sillä saa koiran joka ei hae kontaktia eikä ole kiinnostunut ihmisen kanssa toimimisesta, mutta se mitä olen nähnyt ja kokenut osoittaa ihan päinvastaista. (Tulet saamaan kohta tusinan vastakkaisia ohjeita).
Pentu on vielä ihan pieni ja sen kanssa ei kannata stressata.
Scorpion
Viestimäärä: 358
Eli aika samoilla linjoilla Lusun kanssa. Erikseen voi sitten opettaa kontaktin nimen tai muun käskysanan kautta, jossa olennaisesti koiran kontaktinotto palkitaan.
| KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
| Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28250 |
| Moderaattoreita | 16 |
| Viestiketjuja yhteensä | 6355 |
| Viestejä yhteensä | 545793 |
| Uudet käyttäjät tänään | 0 |
| Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
| Viestejä kirjoitettu tänään | 0 |
| Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
| Peukkuja ylös | 265918 |
| (Tilastot päivitetty viimeksi 20.05.2024 klo 01:00) |
