Koirat.com

Hyvä keskustelu. Sen sijaan että kertoisin omia kokemuksia tai suosittelisin kouluttajaa, antaisin muutaman ajattelemisen aiheen jokaiselle, joka hakee apua oman koiransa kanssa normaaliin arkeen.

Toivottu ja ei toivottu käytös voimistuu / esiintyy useammin kun koira kokee toiminnan kannattavaksi.
Aina ihminen ei ymmärrä, miksi esim. vetäminen on koiran mielestä kannattavaa jolloin helposti koira luokitellaan pomottavaksi. Syyt toimintaan kyllä löytyvät aina.

Erilaisia käytöksiä on helppo saada esille, mutta se että käytöksestä tulee varma vaatii työtä.
Esimerkkinä: koira oppii hyvin nopeasti koskemaan kosketuskeppiä. Tähän ei tarvita montaa minuuttia. Sen sijaan siihen, että koira osaa koskea keppiä erilaisissa paikoissa ja erilaisten häiriöiden alla tarvitaan toistoja ja harjoittelua.
Monesti omistajan suusta tulee lausahdus "kyllä se kotona osaa" ja kun koira ei sitten jossain tilanteessa esimerkiksi ulkona toimikaan kuten omistaja toivoisi, luokitellaan koira uppiniskaiseksi, tottelemattomaksi pomokoiraksi.
Onko siis oikein, että ihminen rankaisee tällaisessa tilanteessa tottelematonta koiraa?
Me ihmiset olemme siinä mielessä erilasisia, että jos kerran opimme ajamaan polkupyörällä osaamme ajaa sillä menimmepä minne tahansa. Koirat eivät toimi samalla tavalla.

Pohdi minkä mielikuvan annat koiralle kohteesta, jos aina kun kohde tulee näkökenttään luvassa on rankaisu?
Esimerkki: Omistaja kävelee muutaman kuukauden ikäisen koiransa kanssa ulkona, kun vastaan tulee ihminen koiransa kanssa.
Koira alkaa olemaan ikänsä vuoksi (ja mahdollisesti pentuna saamansa opin vuoksi) entistä kiinnostuneempi ympäristöstään ja tämän kiinnostuksen vuoksi koira yrittää vetää ohikulkevan ihmisen ja koiran luo innokkaasti hänen mennessä ohi.
Omistaja alkaa kyseisen kokemuksen myötä varomaan ohitustilanteita, jotta koira ei pääsisi hypähtämään vierasta päin. Niinpä aina ihmisen ja koiran tullessa vastaan omistaja kiskoo omaa koiraansa hihnasta kauemmaksi tai tekee nopean nyppäisyn hihnasta kun koira on havainnut vieraan koiran ja hieman vetää koiraa kohti.
Yhtäkkiä ollaan tilanteessa, että koira alkaa rähisemään / haukkumaan / pörhistelemään jo heti nähdessään vieraan koiran.
Onko nuoresta koirastasi tässä tapauksessa tullut pomottava ja laumaansa puolustava?
Vai olisiko niin että koira on oppinut että vieras koira = rankaisu eli hihnasta nyppäisy ja samaan aikaan yleensä omistaja on vihainen, hermostunut tai hädissään.
Hihnasta kiskaisemisessa, paineilmassa yms. rankaisuissa on se vika että yleensä tilanteeseen liittyy koiran mielestä jotain muuta ja/tai muutakin kuin mitä omistaja on ajatellut.
Omistaja siis antaa rankaisun vetämisestä, koira kokee rankaisun liittyvän näkyvissä olevaan kohteeseen.

Jos koirasi alkaa pelkäämään kouluttajaa (tai omistajaa), on koulutustapa ehdottomasti väärä.
Pelko voi esiintyä vain pienenä väistämisenä tai esimerkiksi siten, että kouluttajan ollessa lähistöllä koira käyttäytyy kuin unelma ja tukeutuu omistajaan, mutta kun kouluttaja lähtee pois paikalta koiran toiminta palautuu ennalleen. Usein lisääntyy myös koiran rauhoittavien signaaleiden käyttö.

Koulutuksen tavoite on opettaa koiralle kuinka sen tulisi käyttäytyä, eikä keskittyä kertomaan mitä ei saa tehdä.
Melkoisen monella on tästä ehkä tietämättäänkin kokemusta.
Moni on yrittänyt kitkeä koiran hyppimistä kieltämällä, joskus kovastikin, mutta siitä huolimatta hyppimistä esiintyy. Koira ei siis ole oppinut miten sen tulisi hyppimisen sijasta toimia.
Moni on myös yrittänyt kitkeä vetämistä hyvinkin pitkään nyppäisemällä hihnasta, mutta silti koira yrittää aina vetää jos mahdollista.

Kaiken kaikkiaan on hyvä kysyä itseltä, haluaako että koira tottelee koska se on oppinut toivotut asiat vai totteleeko koira väistääkseen uhkaavan tilanteen. Hyvin koulutettu koira tulee kutsusta pois vaikka leikki olisi kiihkeimmillään toisen koiran kanssa.
Huomattavasti nopeampi ja helpompi tapa on tukeutua rankaisuihin. Mutta kenen kannalta se on paras tapa -ei ehkä omistajan eikä koiran.
Vastoin kuin yleensä tahdotaan väittää, se ettei käytä rankaisupohjaista lähestymistapaa koiransa opettamiseen tavoille ei tarkoita sitä etteikö koiraa koskaan kiellettäisi tai komennettaisi.

Yleensä koiranpentu alkaa kiinnostumaan ympäristöstään noin 5-6 kuukauden iästä alkaen.
Mikäli pohjakoulutusta ennen tätä ei ole tehty huolella tulee yleensä ongelmia, sillä ympäristön vetovoima on huikea.

Yksi ajatus vielä pohdittavaksi. Eikö olisi hienoa, mikäli sinun ei tarvitsisi ikinä kieltää koiraa mistään?
Voisiko koiralle opettaa niin huolellisesti hyvät tavat, ettei sitä ole syytä kieltää?


Ystävällisesti,
Satu Alasalmi

Vastaan vaan nopeesti tohon edellisen viimeiseen kysymysvirkkeeseen:

Kyllä. Ja jos kielto opetetaan heti tehokkaasti oikein, ei sitä kieltämistä tarvitse jatkaa sillä koira oppii nopeasti mikä on kiellettyä. En edes muista koska viimeks olen kieltänyt koiraani, varmaan pari pv sitten kun se oli salassa köpötellyt kissanhiekkalaatikolle vetämään ton katin papanoita onnellisena naamaan :D Sain rysänpäältä kiinni. Muuten tuota kieltämistä tarttee harvoin mikäli koiralle osoitetaan mikä on kiellettyä.

Ja vielä tuosta paineilmasta yms. ohitusten yhteydessä. Koiran hihnasta ei ikinä saisi nyppäistä ohitustilanteen aikana (eikä pevikään tätä neuvo!), ainoastaan kun opetellaan kitkemään puhdasta vetämistä. Pevissä ajotus on kaiken a ja o. Eli kielto pitää tulla sillon kun koira "ajattelee" aloittavansa räyhän : eli kehonkieli muuttuu (korvat pystyssä,häntä pystyssä ja tuijottaa kohdetta). Tällöin kielletään koiraa edes ajattelemasta moista käytöstä. Jos kielto tapahtuu sillon kun koira jo räyhää, se on tuloksetonta.

Nyt olen tylsä ja yritän vetää tätä takaisin aiheeseen (: Eli onko kokemuksia ongelmakoiran kouluttajista, heidän metodeistaan, onko kokemukset olleet hyviä vain huonoja ja onko tulokset tyydyttäneet?

^Itse olen oppinut paljon ja saanut paljon vinkkejä ja ihan sitä perustietoutta, jota ole sitten voinut itse soveltaa omiin tarpeisiini, sekä Tommy Wireniltä että Tuire Kaimiolta. Ensimmäiseltä ihan sekä teoriassa että käytännössä etenkin koulutustekniikasta ja oppimispykologiasta ja jälkimmäiseltä lähinnä teorian muodossa (kirjat & luennot) painottuen koirien etologiaan(käyttäytyminen), perimän ja varhaisten kokemusten vaikutukseen. Molemmilla on paljon ja laajasti kokemusta ja asioita lähestytään perusteiden kautta. Ensin pohjataidot, tiedot ja ymmärrys syistä ja seurauksista kuntoon. Kun sisäistää ne yksinkertaiset perusperiaatteet, niin loppu on sitten lähinnä itsestä kiinni.
Kun seuraavalla kerralla tulee jokin ongelma eteen, niin pystyn aina palaamaan niihin perusteisiin ja miettimään miksi asia on näin, mitä on tapahtunut/olen tehnyt jotta on tultu tähän ja miten minun täytyy muuttaa toimintaani saadakseni myös koiran muuttamaan toimintaansa.

Tommy Wirenistä olen kuullut kehuja. Eräs tuttava/kaveri on käynyt hänen luennoillaan ja joissain koulutuksissakin, ja sen perusteella mitä niistä on kertonut ja blogiinsa kirjoitellut niin vaikuttaa kyllä varsin järkevältä, operanttiin ehdollistumiseen perustuvia menetelmiä käytetään paljon. En nyt osaa sen hienommin hänen filosofiaansa tiivistää, mutta googlella löytää. Hakutuloksissa on myös tämä tuttavani blogi, joka näköjään ihan julkinen. (en vaan nyt viitsi suoraan linkittää kun ei oma ole) Hän on näitä Tommyn luentoja ja keskusteluja paljon sinne referoinut ja pohdiskellut.

http://www.elaintenkouluttajat.com/pdf/hyvakouluttaja.pdf


kannattaa lukaista tuo ja sen perusteella miettiä niitä (ongelma)koirakouluttajia.

Ebeli kirjoitti:

En tarkoittanut viestiäni maiza sinulle, enkä kyllä aloittajallekaan. Ainoastaan moderaattorin mielipidettä, voiko tällainen ketju mennä liian pitkälle, jos tiettyä kouluttajaa aletaan liikaa kehua ja hehkuttaa tai vastavuoroisesti haukkua.

Mainostuksesta: Yleinen kokemuksien jakaminen on palstalla ihan sallittua ja jopa suotavaa. Moderaattorit valvovat keskusteluja ja puuttuvat asiaan, jos keskustelu menee epäasialliseksi tai sitten mainostetaan tuotteita tai palveluita. Käsittääkseni tämän keskustelun keskustelijoille ei ole taloudellista hyötyä mainittujen koulutajien kehumisesta, joten ainakaan tällä tasolla keskustelu ei vielä ole mainontaa.

Siirretty viesti otsikolla Tietääkö kukaan ongelmakoirakouluttajasta nimeltään

jora71 kirjoitti:

...Kristian Helin? Löysin netistä hänen koulutussivunsa ja otin sähköpostilla yhteyttä. Ei tullut mitään vastausta vaikka sivuilla nimenomaan kehoitettiin tällä hetkellä ottamaan yhteyttä sähköpostitse. Tarkempi tutkiminen sitten osoitti, että hän on viimeksi päivittänyt sivustoaan v.2012...Nähtävästi ei siis anna koulutusta juuri nyt, mutta vaikuttaa hyvältä koluluttajalta ja olisin kiitollinen vinkeistä - saako häneen yhteyttä esim. "puskaradion" kautta?

Nyt kysymys Maizalle, mode poistakoon jos ei saa kysyä.
Sivuillasi lukee "ongelmakoirakouluttajaksi lokakuussa 2012 valmistunut" eli mistä sinä olet valmistunut? Kitiltä? Joka on valmistunut mistä?
Lisäkysymys: sinä pidät kai jonkinlaisia luonnetestipäiviäkin? Sehän on ihan kusetusta vai oletko joskus käynyt kurssit luonnetestituomariksi? Minkälaisen koulutuksen ylipäätään olet saanut koiran luonteen arvioimiseksi ja sen mittaamiseski minkäänlaisella luonnetestillä? Kitin koulutuksen? Joka on saanut koulutuksensa PeViltä?
Tää on kyllä oikeasti niin huijausta koko luonnetesti höpötys. Siis mimmin jonka oma kokemus koirista on kaksi koiraa? ja koulutus saatu Kitiltä muutamassa kuukaudessa, vetää jotain luonnetestejä. Voi elämän kevät.

Ja sitten ihan yleistä kauhistelua, nämä hinnat. Voi hyvänen aika. Maksaako ihmiset ihan oikeasti tällaisia hintoja? 2 tuntia ja 145 euroa? Kotikäynnit 100 euroa + kilometrikorvaukset? Apua. Nämä on kalliimpia kuin ihan oikean koulutuksen saaneet eläinhierojat ja -fysioterapeutit.

Nämä ongelmakoirkouluttajat on niin ongelmallisia, kun kuka vaan voi sanoa itseään ongelmakoirakouluttajaksi (kuten esim. tuo yllämainittu herra Helin, jonka suosittelen kiertämään kaukaa).

Mua kiinnostaisi onko nämä pevi-heebot lukenut minkä verran muuta koirakirjallisuutta kuin noita Vilanderin, Milanin, Fennelin kirjoja?

Hih. Musta tää oli jotenkin hauska.

Mä olen käynyt PeVi-kouluttajalla yli 3 vuotta sitten, voin suositella. Epäilin suuresti kyseistä kouluttajaa ennen sinne menoa, mutta en ole katunut! Akitan takia mentiin, mutta lähinnä olin yllättynyt miten hyvin lyhyt koulutus puri myös staffipoikaan. Kolmen vuoden hihnassa hinaaminen ja räyhääminen loppui kuin seinään, eikä ole tullut takaisin. Koira ei missään nimessä ole alistettu raukka nyt, vaan rentoutunut kaveri joka tietää että mamma hoitaa homman, eikä sen enää tarvitse riehua kun minä kannan vastuuni. Ollaan voitu siis aloittaa myös sen kanssa tokoilut ja muut kivat harrastukset, mitkä eivät olisi tulleet kysymykseenkään aikaisemmin kun koira oli niin aggre muita koiria kohtaan.

Meillä on myös meille 9-vuotiaana tullut kodinvaihtaja, joka on ollut ulkokoirana ja ei osaa muita käskyjä kuin "istu". Jopa siihen tehoavat nämä opit hyvin, eli se höpö höpö siitä ettei koira osaisi kävellä esim. nätisti vetämättä hihnassa jos sitä ei ole erikseen opetettu, ei pidä paikkaansa (kyseinen koira esim. vetää kyllä ja käyttäytyy huonosti, jos sitä vie vieras ihminen jota se ei kunniota!)

Täällä on epäilty näitä korkeita hintoja ja luonnetestejä. Ensinnäkin tuosta hinnasta täytyy sanoa että kertapaukkuna tuo hinta (meille riitti yksi kerta, hinta 60€) ei todellakaan ole paha sillä siellä ei tarvitse käydä vuositolkulla, koulutus on tehokasta. Ja luonnetesti ei ole mikään virallinen MH-luonnekuvaus, eikä missään niin sanotakaan. Ainakin meidän kouluttajan sivuilla lukee ihan selvästi että pieni testi jossa mitataan omistajan ja koira suhdetta pääasiassa.

Ihmiset hakee apua sieltä mistä haluavat ja sieltä missä se on helpoiten saatavilla. Niitä koirakoita on varmasti paljon, jotka ovat saaneet apua suoraan Peviltä tai hänen oppilailtaan.

Mutta minä kyseenalaistan nyt näitä luonnetestejä, koskaan mitään luonnetestejä ne eivät ole. Koko nimitys tästä testistä luonnetestinä on hyvin harhaanjohtava. Lisäksi kyseenalaistan sitä, että muutaman kuukauden Pevin tai hänen oppilaidensa opissa ollet, olisivat millään tasolla kouliintuneet arvioimaan koiran käytöstä tai analysoimaan niiden luonnetta. Mulle on tullut vastaan aika monta koiraa, jotka on peviläisten "luonnetesteissä" arvioitu joksikin ihan muuksi kuin mitä ne koirat oikeasti ovat. Myös herra PeVi itse on todennut mm. omasta rodustani, että rhodesiankoirat ovat oikeastaan kaikki kovia ellei jopa todella kovia. Todellisuudessa rhodesiankoirat ovat lähes kaikki hieman pehmeitä ja osa todella pehmeitä, vain muutama poikkeus on ollut kovia.

Lisäksi mun päätä huimaa nämä hinnat silloin kun ne suhteutetaan sen kouluttajan taustoihin. Yli 70 euroa tunti on iso hinta. Jos tällaista hintaa pyytäisi esim. Tuire Kaimio tai Mia Skogster, niin sitten sen hinnan voi jo ymmärtää. Mutta kun niitä hintoja pyytää henkilö, jonka taustat ovat oma koira ja muutama kuukausi peviä, niin silloin siinä hinnassa on ilmaa joka ainoa euro.
Mutta mikäs siinä, jos ihmiset on valmiit tuollaisia summia maksamaan, niin siitä vaan.

Mä oon käyny kans mun ekan koiran kanssa PeVi kouluttajalla. Se luonnetesti on pieni osa koko koulutusta millä saadaan osviittaa koiran perusluonteesta. Esim eka koirani testattiin kovaksi, itsevarmaksi, (puolustus ja suojelu)vietittömäksi ja hyvä hermorakenteiseksi. Eli kouluttaja tietää mitä 'tehosteita' koiralle voi käyttää jos on tarvis ja miten koulutus etenee. Eli kyseessä ei ole KAIKEN kattava testi.

Se että otetaan tälläinen hinta nyt varmaankin johtuu siitä että jopa neljällä käynnillä ongelma on kurissa ja sinun ei tarvitse enää välttämättä koskaan käydä kouluttajalla, kun esim jollain ns pehmeäntavan kouluttajalla saatat käydä 10+ kertaa eikä siltikään riitä. Itse en pitänyt hintaa pahana koska tuloksia saatiin aikaan ja olen tyytyväinen.

En osaa sanoa oman rotusi koirsita mitään kun en rotua tunne, mutta en usko että kukaan kouluttaja lähtee kahden kolmen YKSILÖN tavattuaan yleistämään koko rotua.

Ei minua ainakaan hämännyt sana luonnetesti. Jos joku menee pevi-kouluttajalle testiin luullen menevänsä MH-luonnekuvaukseen, ehkä tällaisia valituksia olisi joskus korviin kantautunut. Sinun sanomanasi kuulen ensimmäistä kertaa että joku tästä hämmentyisi. Kannattaa ehkä ottaa selvää niin ei tarvitse hämmentyä. Muita lähellä toisiaan olevia sanoja ovat esim. toko- ja möllitoko. Tai idealtaan: näyttely ja match-show. Kannattaa olla tarkkana!

Herra Pertti Vilander voi rotuyleistyksiä varmaan käyttää. Hän varmasti puhuu niistä ongelmallisemmista tapauksista siinä rodussa. Minä pyrin puhumaan yksilöistä. Koirayksilöistä, huom! En ikinä maksaisi sellaisen kouluttajan palveluksista jonka mielestä on sama kouluttaako kanaa vai koiraa (viittaan tässä tietysti Kaimioon tai Wireniin). Sen sijaan luottaisin kyllä kouluttajaan, joka on käynyt puolen vuoden intensiivikoulutuksen KOIRAkouluttajan opissa, eläen sitä arkea joka päivä, kouluttajalla itsellään ollen todella pitkä kokemus kentältä ja omien koirien parista. Toisin kun sellaiset jotka istuvat kanakouluttajien luennolla pulpetissa.

Mia Skogsterille menisin mielelläni oppimaan tokoa! Arkikäytöksen osaamisesta en voi sanoa mitään, minulle hän on profiloitunut juurikin tottis-osaajaksi.

Se näissä "luonnetesteissä" on erikoista, että peviläiset testaa koiria koviksi, itsevarmoiksi yms jne ja sitten kun niitä samoja koiria viedään oikeisiin luonnetesteihin, niin ne koirat ovat kaikkea muuta kuin kovia, itsevarmoja yms jne. Mistä moinen ero? Mahtaisiko johtua siitä, että nämä pevitestit eivät kerro sen koiran luonteesta todellisuudessa juuri mitään ja kouluttajat tulkitsevat koiria väärin?

Ja se, että PeVi itse on yleistänyt rhodesiankoirat koviksi, ei ole uskon asia, koska näin herra on aivan itse sanonut ja foorumillaankin kirjoittanut. Ja näistä PeVin koviksi ja todella koviksi testatuista olen nähnyt useamman Mental Testissä ja yksikään näistä ei ole ollut kova.

Lis. se että koulutuksen yhteydessä pidetään jonkin sortin testi koiran luonteen ja käyttäymisen määrittelemiseksi on ihan normaalia, mutta sitten kun järjestetään erikseen "luonnetestipäiviä" ilman mitään yhteyttä ko. koirien koulutukseen liittyen, niin silloin mennään jo siihen kusetukseen. Eli kun kuka vaan satunnainen tavan tallaaja voi ilmoittaa koiransa "luonnetestipäivään", jossa luvataan selvittää koiran perusluonne, niin kyllä se jo vaatisi testaajalta ihan oikeasti jotain taustaa, kokemusta ja koulutusta luonteen analysoimiseksi. Tämänkaltainen toiminta on mielestäni erittäin kyseenalaista ja koirien omistajien harhaanjohtamista.

Lis. vertaus toko ja möllitoko on vähän ontuva vertaus sanoille luonnetesti ja luonnetesti. Tässä maassa kun on olemassa MH -kuvauksen lisäksi myös se virallinen luonnetesti. Eli jos puhutaan luonnetestistä niin aika moni käsittää sen juurikin siksi viralliseksi luonnetestiksi. MH -kuvaus on asia erikseen.

ridgeback kirjoitti:

Se näissä "luonnetesteissä" on erikoista, että peviläiset testaa koiria koviksi, itsevarmoiksi yms jne ja sitten kun niitä samoja koiria viedään oikeisiin luonnetesteihin, niin ne koirat ovat kaikkea muuta kuin kovia, itsevarmoja yms jne. Mistä moinen ero?

Kovuus on yksi luonnekuvauksen osioista, "itsevarmuus" ei käsittääkseni ole. Minusta tuntuu että sinä yrität rinnastaa nämä kaksi eri testiä, eivät pevi-kouluttajat. Kuten jo sanoin, pevi-kouluttaja testaa lähinnä koirasi ja sinun suhdetta ja sen reagoimista tehosteisiin, se ei ole virallinen luonnetesti eikä yritä olla.

Yritetään vielä. Jos koiranomistaja vie koiransa pevikouluttajalle testattavaksi ja kouluttaja sanoo, että tämä koira on kova ja hyvähermoinen ja omistaja uskoo tätä ja koiran kanssa edetään sen perusteella, että koira on kova ja hyvähermoinen. Sitten kun se omistaja viekin koiransa sinne viralliseen luonnetestiin, jossa selviää, että koira onkin pehmeä ja eikä hermotkaan niin rautaa ole, niin mitäs sitten? Kumpi analyysi meni pieleen?

Ja joo, se itsevarmuus ei ole osana virallista testiä tai MH -kuvausta, mutta tuomareiden antamassa palautteessa käsitellään kyllä koiran itsevarmuuttakin. Lisäksi se koiran itsevarmuus näkyy läpi koko testin. On koiria, jotka aloittavat testin (kumman vaan) hyvin itsevarmana, mutta se varmuus karisee kun koiraa kuormitetaan testin aikana. Sitten on niitä koiria, joilla sitä itsevarmuutta ei ole edes aloitettaessa ja sitten on niitä koiria, joilla sitä itsevarmuutta (ja rohkeutta) on läpi koko testin.

CaiusLa kirjoitti:

Ei minua ainakaan hämännyt sana luonnetesti. Jos joku menee pevi-kouluttajalle testiin luullen menevänsä MH-luonnekuvaukseen, ehkä tällaisia valituksia olisi joskus korviin kantautunut. Sinun sanomanasi kuulen ensimmäistä kertaa että joku tästä hämmentyisi. Kannattaa ehkä ottaa selvää niin ei tarvitse hämmentyä. Muita lähellä toisiaan olevia sanoja ovat esim. toko- ja möllitoko. Tai idealtaan: näyttely ja match-show. Kannattaa olla tarkkana!

Miksi kukaan luulisi olevansa menossa MH-kuvaukseen, jos ilmoittautuu "luonnetestiin"? Luonnetesti ja MH-kuvaus ovat kaksi eri asiaa, tämä peviläisten markkinoima "luonnetesti" sitten kolmas.
Kyllä se minustakin on hyvin hämäävää, sillä luonnetesti on luonnetesti. Tuo harhaanjohtavasti markkinoitu luonnetesti ei ole mikään luonnetestiä muistuttava sana, vaan väärin käytetty nimitys jollekin aivan muulle. Kannattaa olla tarkkana, kun rupeaa markkinoimaan jotain väärillä nimillä.

ridgeback kirjoitti:

Yritetään vielä.

Minulle selvisi pevi "luonnetestissä", että kun jokin (nukke) uhkaa koiraani, menee se mieluummin kouluttajan taakse piiloon kuin minun. Eli suhde oli pielessä. Ja sitten minulle selvisi, että jos heitetään kolinapurkki koiran viereen, se ei säpsähdäkään vaan alkaa leikkiä purkilla. Tästä minulle selvisi että voin hyvin käyttää kolinapurkkia koirani kasvatukseen sen siitä kärsimättä. Tällaisia asioita.

Vanis kirjoitti:

Miksi kukaan luulisi olevansa menossa MH-kuvaukseen, jos ilmoittautuu "luonnetestiin"? Luonnetesti ja MH-kuvaus ovat kaksi eri asiaa, tämä peviläisten markkinoima "luonnetesti" sitten kolmas.

Haha, no niin, hyvä. Juuri näin. En menisi mihinkään testiin jos minulle ei olisi selvää mihin testiin olen menossa, testiin 1, 2 TAI 3.