Koirat.com

Mun on pakko kertoa mun lemppariasikkaan tarina teille ;
Nuori ihminen oli hommannut elämänsä ensimmäisen koiran. Rescue-koiran jonka taustoista se ei juurikaan tiennyt. Koira oli kuitenkin kotiuduttuaan alkanut murisemaan ja hyökkimään vieraiden päälle jos ne yrittivät silittää. Koira myös itse hakeutui rapsutettavaksi ja kun rapsutus loppui se saattoi purra ja murista. Koira ulkona veti hieman, ei paljon. Se räyhäsi kaikki ; traktorit,autot (jahtasi myös), ihmiset (lapset , vanhukset ja epäilyttävät aikuiset), koirat jnejne.
Omistaja oli 2 vuotta tehnyt töitä toisen kouluttajan kanssa joka kertoi koiran olevan erittäin arka ja pelokas. Koiraa oli namein vahvistettu - tuloksetta. Saattoi antaa kontaktia palkan toivossa mutta heti jos palkka jäi sekunniksi antamatta oli tilanne valmis.
Omistaja sanoi ettei IKINÄ halua jääkaudelle, ei ikinä käyttää purkkia. Testasin koiran ; se puolusti häntä tapissa omistajaa ja kävi nukkeen kiinni. Tilanteen jälkeen piti hännän edelleen korkealla ja katsoi omistajaa ylpeänä "katso miten hienosti puolustin sua" ja ohimennen vielä kerran nappasi nukkea. Koira olisi käynyt munkin päälle jos omistaja ei olisi pitänyt lyhyttä remmiä. Koira oli kova, dominoiva narttu - kaukana arasta ja pelokkaasta koirasta. Se reagoi purkkiin niin että kävi ärähtämässä sille. Omistajan kanssa keskuteltiin pitkään ja yhtäkkiä hän olikin valmis jääkauteen - tämä jääkausi oli erilainen ; se kesti viikon sijasta 10 päivää. Hihnatunnilla puutuimme vetämiseen ja kaikkiin muihin ohitusongelmiin paitsi koiriin. Tämän päivän jälkeen koira ei ole reagoinut autoihin,traktoreihin mitenkään. Ainoastaan jotkut ihmiset saa sen nostamaan kierroksia - mutta omistajan pieni virkayskä lopettaa toiminnan ennenkun se eskaloituu. Viikko eteenpäin ja oli koiraohitusten vuoro. Koira meni oikein nätisti parin ohituskerran jälkeen.
Tämä koiran omistaja on ottanut minuun monesti yhteyttä jälkikäteen ja paras tunne on se kun hän kiitti kuinka ihanaa koiran kanssa oli olla junassa. Se ei räyhännyt, se ei murissut tai muuta mitä ennen teki - se vaan oli. He on käyneet pitkän matkan yhdessä ja nyt koira voi olla jopa irti vaikka tulisi liuta hiihtäjiä tai koiria vastaan. Se tepsuttaa itsevarmasti häntä pystyssä omistajansa kanssa - ekasta tapaamisestamme on nyt n. 2 vuotta. Vieraat saavat jo koskea ja omistaja lukea koiraansa.

Rebel kirjoitti:

Kiti selittää vieressä että koira "lähti jo vetämään".

Vielä tästä tarkennus. Kun koira lähtee vetämään, ketjupanta pitää äänen johon reagoidaan. Tarkoitus ei siis ole, että koira ensin vetää täysillä ennen kuin reagoidaan, vaan kun ketju rutisee, toimitaan. Jos koira jo vetää kurkkari pinkeällä, on vaikeampaa nyppäistä hihnaa niin että ketju ei kuristaisi. Näin myös koira ehdollistetaan siihen ääneen, ei kuristavaan tunteeseen. Koiraa ei missään nimessä ole tarkoitus kuristaa ketjulla.

CaiusLa kirjoitti:

Tai hei, mä tarkennan: aggressioon ja dominanssiin liittyvissä ongelmissa namit eivät mielestäni auta. Minulla itselläni ei ole kokemusta arkojen ja epävarmojen koirien käsittelystä. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö mielestäni laumanjohtajuutta tarvitsisi myös epävarma ja arka koira, mutta niiden kanssa voidaan varmaan hyvin käyttää myös nameja (rinnalla tai vaihtoehtoisesti). Hyvä kouluttaja osaa käsitellä myös arempaa koiraa, ja ammattilaisen tulisi osoittaa kiinnostusta myös tällaisten koirien käsittelyyn, henkilökohtaisista preferensseistä huolimatta, mutta minun ei tarvitse.

Minunkin mielestä ihan mikä tahansa koira tarvitsee johdonmukaisen omistajan, mitä sinä nyt nimität laumanjohtajaksi (minulle se on vain tasapainoinen ja luotettava omistaja ei sen suureellisempaa).
Mutta sen kyllä sanon, että oikeasti epävarma ja arka koira on ongelmakoira, jopa mielestäni vaikeampi, kuin dominoiva ja sen takia aggressiivinen koira. Arka ja epävarma ei myöskään tarkoita automaattisesti pehmeää tai hermoherkkää koiraa tosin sellaisista saa helpommin aran kuin kovasta luupäästä.

Oma on kuitenkin epävarma, arka, muttei kovinkaan herkkä tai hermoheikko (pystyy rauhoittumaan todistetusti myös eläinvaunussa, ei pelkää kovia ääniä, laukausvarma, jos astuu vahingossa tassulle niin ei pelkää kävellä vierellä vaan on 2s kuluttua siinä uudelleen jne) ja silti sen kanssa on ollut ihan älyttömän vaikeaa. Tietty mun rajoittunut kokemuskin alussa oli suuri vaikuttava asia, mutta on mulle kokeneetkin koiran omistajat ja pari kouluttajaa sanoneet, että ei olisi helpoin tapaus kellekään.

Niin siis tästä syystä nyt halusin kuulla, sun mielipiteen siis vain, en absoluuttista totuutta, mikä on ongelmakoiran "määritys".

Käytiin äsken ulkona, ja teidän mieliksi laskin koiraohitukset. Oltiin n.40min, ja vastaan tuli sinä aikana 15 koiraa.

myrkku kirjoitti:


Mutta sen kyllä sanon, että oikeasti epävarma ja arka koira on ongelmakoira, jopa mielestäni vaikeampi, kuin dominoiva ja sen takia aggressiivinen koira.

Joo, jees, ehdottomasti on. Sellaisiin koiriin mä vaan en ota mitään kantaa, koska mulla ei ole sellaisista koirista kokemusta, enkä tykkää ollenkaan toimia sellaisten kanssa. En niihin sano juuta enkä jaata.
(No höh, yritin tähän loppuun löytää jotain neutraalia hymyilevää hymiötä, mutta noi on kaikki jotenkin näsäviisaita, annetaan olla. )

Myrkku Multahan löytyy semmonen herkkiskoira. En tiedä luitko kommenttini tuosta mun nartusta ja millainen se oli pentuna. Eli tiedän kyllä senkinlaisista koirista jo omasta puolesta.

Mun oma määritelmä ongelmakoiralle on ; kun omistaja kokee jonkin koiran käytöksen arkipäiväsessä elämässä rajoittavaksi/ongelmaiseksi. Kun koira on vaarallinen itselleen tai muille.

Maiza kirjoitti:

Ihan silläkin mietin että mitä te olisitte tehneet jos tuo Kitin asiakas (silminnäkijästä) olisi hakenut neuvoja ja apuja teiltä? Koirat kiihtyy niin paljon että alkavat tapella ja nahistella keskenään. Miten ihmeessä te tuossa alatte sitä kontaktia harjoitella (sisälläkö ? koirat erikseen lenkille seuraavat puoli vuotta?), ottaen huomioon että noita ongelmakäyttäytyviä koiria on kaksi, jotka jo ottaa yhteen.

Edelleen kiinnostaisi tietää :)

Maiza kirjoitti:


Edelleen kiinnostaisi tietää :)

Nyt tais tulla liian vaikea kysymys.

^ Eiku heillä on varmasti muutakin tekemistä kuin päivystää täällä, toisinkuin mulla tällä hetkellä Pitäs nauttii ku likka on iltapäikyillä ja asiakkaitaki vasta ensi viikolla, mut tässä mä vaan istun ja mietin että mitäkätä.

Maiza kirjoitti:

^ Eiku heillä on varmasti muutakin tekemistä kuin päivystää täällä, toisinkuin mulla tällä hetkellä Pitäs nauttii ku likka on iltapäikyillä ja asiakkaitaki vasta ensi viikolla, mut tässä mä vaan istun ja mietin että mitäkätä.

No mulla on onneksi työt tässä koneella niin voin ainakin kaiket päivät esittää olevani töissä.

Luin tässä sunnuntain iloksi ketju läpi ja hienosti olitte saaneet tuotua esiin eri koulutussuuntauksien ja -keinojen nyansseja.

Itse aiheeseen nyt ei ole erityistä lisättävää, mutta mielestäni taitava ja hyvä kouluttaja ei sulje silmiänsä eri menetelmiltä tai teorioilta. Taitava kouluttaja löytää jokaiselle koirakolle ne parhaiten niille sopivat keinot. Siksi on harmi, jos suuntaus tai koulutustausta liikaa määrittää jo etukäteen käytettävät menetelmät. Toki jos omat menetelmät eivät koirakolle sovellu, voidaan ohjata muualle sopivampaa apua hakemaan. Mutta näiden kouluttajien tulisi aina tiedostaa, että se asiakas ei itse ollenkaan hahmota miten toimia koiransa kanssa. Ei hän muuten olisi siellä.

Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että menetelmässä kuin menetelmässä on ajoitus sekä oikea mitoitus avainasemassa. Väärin mitoitettu pakote voi koiran saada nostamaan lisää kierroksia tai väärän aikaan annettu pakote voi taas aiheuttaa luottamuksen rakoilua. Samoin palkkauksella voi saada helposti hallaa aikaiseksi. Itse sain opetettua koiran välttelemään kynsien leikkaamista lisäämällä palkkauksen mukaan sekä ohitustilanteissa aiheutettua lisää epävarmuutta koiralle palkkaamalla. Kun ei ole tarpeeksi hyvin selvillä miten joku asia pitää tehdä ja ajoitus menee ihan mönkään, voi millä tahansa koulutusmenetelmällä mennä metsään.

Meillä on koira koulutettu pennusta asti vahvistammalla oikeaa käytöstä palkalla, olemalla huomioimatta ei-toivottua käytöstä ja annettu välitöntä palautetta ehdottoman väärästä käytöksestä. Palkkana ovat toimineet erilaiset ärsykkeet kuten hajut, toiminta, ruoka, lelut sekä kehut. Rankaisuna ovat toimineet poskinahoista puhuttelu ja niskavilloista kiinni ottaminen. Hihnapakote toimii lähinnä herätteenä ja muita vastaavia on esimerkiksi äännähdykset, käsien yhteen lyöminen, maan polkeminen. Herätteet eivät ole sellaisia, että koira niihin reagoisi "taantumalla" vaan esimerkiksi taputtamista voidaan hyödyntää myös kannustuksena.

Viimeiset puolitoista vuotta ovat koulutuksellisesti ollet hyvin mielenkiintoisia, koska koiran terveydestä johtuen, ruokapalkkaa ei ole pystytty käyttämään ollenkaan. Vaikka käytettyjen vahvisteiden määrä on tipahtanut radikaalisti, ei koiran käytöksessä ole tapahtunut mitään taantumaan, vaan yhtä helppo ja miellyttävä seuralainen se on kuten aina ennenkin. Rangaistuksien määrä ei ole lisääntynyt, vaikka palkkioiden määrä on vähentynyt. Joko pohjatyö on ollut sen verran tehokas, että kaikki opit on koiralle uponneet selkärankaan parissa vuodessa tai sitten sen käytöstä ohjailee jokin muu asia, jolle en osaa yksiselitteistä nimeä antaa.

Tilastojen valossa positiivisen rankaisun ja negatiivisen vahvistamisen käyttö näyttäisi lisäävän riskiä koiran agressiiviseen käytökseen: The use of positive punishment or negative reinforcement based training methods was associated with increased chance of aggression to family and unfamiliar people outside the house. Applied Animal Behavior Science Human directed aggression in domestic dogs (Canis familiaris): Occurrence in different contexts and risk factors
"The use of positive punishment or negative reinforcement based training methods was associated with increased chance of aggression to family and unfamiliar people outside the house."

CaiusLa kirjoitti:

Ja vastoin aikaisempaa kirjoitustasi, sinä todella koiran näkökulmasta kilpailet samoista resursseista, koska esim. rajoitat ruoan saantia koiralta, joka näkee että sinä syöt. Rajoitat koiran pääsyä kiimaisen nartun luo, hyvin koira osaa ajatella että se olet juuri sinä joka sitä rajoittaa, eihän se tiedä miksi rajoitat. Reviiri on varmaan aika simppeli, eikö? Sama reviiri. Eli kyllä sinä kilpailet näistä resursseista koirasi kanssa.

Käytöksestä päätellen mun koirat ainakin näkevät mut nimenomaan ruuan tuojana/antajana kuin että minulla olisi kilpailutilanteita niiden kanssa samoista ruokapaloista. Pääsääntöisesti koira syö meillä eriaikaan kuin ihmiset, eikä niille anneta koskaan ruokaa pöydästä. Pöydälle tai tuoleille ei ylipäätään muutenkaan saa hyppiä olipa pöydällä ruokaa tai ei. Mutta jos nyt väkisin haluaa hakea, niin oikei, joskus voi olla tilanteita, joissa joku ruoka ihmisten ruoka on periaatteessa koiran ulottuvilla. Pääsääntöisesti kuitenkin meidän koirat ovat yhdistäneet, että ihminen antaa ruokaa eikä niin että ihminen saattaa viedä sen ruuat (kilpailu).
Nartun luoksepääsyn rajoittaminen ei minusta vielä tee kilpailutilannetta minun ja koirani välille parittelukumppanista. Vain kaksi saman lajin urosta/narttua voivat kilpailla parittelukumppanista ja itse koen olevani hyvin kaukana biologisesti koirauroksesta, eikä yksikään koira ole suhtautunut minuun kuten ne suhtautuvat koirauroksiin. Jos koira on sidottuna puuhun, ei puu kilpaile koiran kanssa parittelukumppanista, vaikka se enstää hyvinkin voimakkaasti koiran pääsyn mahdollisten parittelukumppaneiden luokse.
Jos olemma koirani kanssa samaa laumaa, niin silloin meillä on yhteinen reviiri, ei reviiri josta kilpailemme.

No niin, arvelinkin että tämä on varmaan heti tullut tänne.

Vuorisumu kirjoitti:

Tilastojen valossa positiivisen rankaisun ja negatiivisen vahvistamisen käyttö näyttäisi lisäävän riskiä koiran agressiiviseen käytökseen:

Niinhän siinä ei sanota, vaan:

Vuorisumu kirjoitti:

The use of positive punishment or negative reinforcement based training methods was associated with increased chance of aggression to family and unfamiliar people outside the house.

Kamalia tuollaiset positiiviseen rankaisuun perustuvat koulutusmetodit, älkää sellaisia käyttäkö. Ei ole varmempaa tapaa saada koirastaan aggressiivinen, kun rangaista sitä sellaisesta asiasta tai sellaisessa tilanteessa, jossa koira ei ymmärrä tekevänsä jotain väärin.

Lisäkysymys tuosta tutkimuksesta: Tietääkö kukaan miten tutkimus on toteutettu? Onko kukaan lukenut tutkimusta? Itse en ole päässyt kokotekstiin käsiksi. On hankala tietää, mitä itse asiassa on tutkittu tai miten. Pääpointtinahan tuossa on se, että aggresiivisuus liittyy ennemmin omistajan ja koiran suhteeseen kuin esim. rotuun, eipä lueta siitä sellaisia asioita mitä siinä ei mainita.

Näissä tutkimuksissa mua eniten kiinnostaa aina se, että kumpi on ensin, muna vai kana. Jos koira on suht ongelmaton ja helppo, ei-aggresiivinen, päästään pitkälle myös ilman positiivista rankaisua, jne. Jos koira on aggressiivinen, koulutusmetodien on oltava jo kehittyneempiä ja on käytettävä monipuolisemmin koko "nelikenttää". Se ei silloin tarkoita sitä, että koulutusmetodi tekee koirasta aggressiivisemman.

Vuorisumu kirjoitti:

Käytöksestä päätellen...

Tämä sinun jälkimmäinen viestisi oli tätä sun omaa käsitystä joka ei oikein perustu yhtään mihinkään. En voi muuta siihen kommentoida kuin että kyllä voi asiat varmaan miettiä ihan miten nurinkurisesti vain, kun on jotain päättänyt.

Vuorisumu kirjoitti:

Jos olemma koirani kanssa samaa laumaa, niin silloin meillä on yhteinen reviiri, ei reviiri josta kilpailemme.

Eihän siitä ollut edes kyse. Vaan että jos resurssit ovat rajatut, syntyy yleensä tiukempi hierarkia lauman sisälle. Ymmärrätkö, en ole ehdottanut että kilpailet reviiristä laumasi kanssa, vaan että koska resurssit ovat rajatut, teidän välille syntyy tiukempaa hierarkiaa. Eli esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on, kuka häätää ohittavat koirat reviirillä. Yleensä remmirähinöissä on tästä kyse. Ei koirasi silloin kilpaile sinun, vaan sen toisen koiran kanssa reviiristä. Sinun kanssasi se saattaa kilpailla dominanssista laumassa.

Lopuksi vielä sellainen mietintö, että kun en oikein aina ymmärrä miten hassusti sinä saat ajateltua nämä asiat, kerropa sitten että jos te ette koirasi kanssa ole samaa laumaa, eikä aggressiota mielestäsi synny kun ei olekaan mitään resurssipulaa, niin miksi ihmeessä mikään koira katsoo ikinä tarpeelliseksi ryhtyä aggressiiviseksi omistajansa kanssa? Jos se ymmärtää sinun mielestäsi, että olet sen lauman ulkopuolinen hyväntekijä joka aina tarjoaa vain herkkuja ja kaikkea kivaa, miksi koirat kuitenkin osoittavat aggressiota tällaisia hyväntekijöitä kohtaan? Millä logiikalla sinä sen itsellesi selität? "Koira ei pure kättä joka sitä ruokkii", tämähän ei valitettavasti ole totta.

Vuorisumu kirjoitti:

The use of positive punishment or negative reinforcement based training methods was associated with increased chance of aggression to family and unfamiliar people outside the house.

CaiusLa kirjoitti:

Kamalia tuollaiset positiiviseen rankaisuun perustuvat koulutusmetodit, älkää sellaisia käyttäkö. Ei ole varmempaa tapaa saada koirastaan aggressiivinen, kun rangaista sitä sellaisesta asiasta tai sellaisessa tilanteessa, jossa koira ei ymmärrä tekevänsä jotain väärin.

Etkö sä ja muutkin johtajuusajatteluun toimintasa perustuvat nimenomaan kouluta koiraa positiivisella rankaisulla ja negatiivisella vahvisteella? Olethan monta kertaa antanut esim. esimerkin siitä, kuinka esim remmirähjäystilanteessa koulutat koiraa positiivisella rankaisulla. Ensin opetat sille ei-käskyn positiivisella rankaisulla ja sitten jatka ei-käskyn ylläpitoa positiivisella rankaisulla (esim. kolinapurkki). Tätä faktaa ei muuta se, vaikka itse sanoisit kouluttamista johtajuuden vahvistamiseksi ja positiivista rankaisua kiellon tehosteeksi. Oppimispsykologian termein koulutat koiraa ko. tilanteessa positiivista rankaisua käyttäen.

Ja mitä tuohon jälkimmäiseen kommenttiisi tulee, niin todellakin! Yksi syy siihen, miksi minusta kannattaa välttää positiivisen rankaisun käyttöä on se, että annostelemalla ja ajoittamalla sen väärin, voidaan aikaansaada suurtakin vahinkoa. Kaikki, tai ainakin suurin osa kouluttajista kuitenkin omasta mielestään käyttää sitä täysin oikein....samoin kuin suurin osa autolla ajajista on omasta mielestään keskimääräistä parempia kuljettajia. Ja edelleenkin, koira ei tiedä tekevänsä väärin. On koiran inhimillistämistä olettaa sen noudattavan jotain tiettyä etiikkaa. Koira toimii sen pääsääntöisesti sen mukaan minkä on todennut kannattavaksi ja minkä ei. Kun ensimmäisen kerran heität sen kolinapurkin tai nyppäiset siitä kurkkarista, niin koira ei sitä ennen todellakaan etukäteen mistään tiennyt että se mitä se sillä hetkellä teki oli sinun mielestäsi oikein tai väärin. Se vaan joko sattumalta teki niin tai teki niin koska aiemmin oli kokenut ko- toiminnan omalta kannaltaan hyödylliseksi. Ja sitten tietenkin jos samasta toiminnasta on aina samat koiran mielestä riittävän huonot seuraukset, niin tokihan se koira oppii, ennemmin tai myöhemmin, että ei kannata, mutta mitään oikeudentuntoa se ei sille tuo.

Vuorisumu kirjoitti:

Käytöksestä päätellen...

CaiusLa kirjoitti:

Tämä sinun jälkimmäinen viestisi oli tätä sun omaa käsitystä joka ei oikein perustu yhtään mihinkään. En voi muuta siihen kommentoida kuin että kyllä voi asiat varmaan miettiä ihan miten nurinkurisesti vain, kun on jotain päättänyt.

Minun tulkintani minun, tai muidenkin koirien käyttäytymisestä perustuvat minun havaintoihini. Periaatteessa niiden fakta-arvo on ihan yhtä suuri kuin vaikka Pevin tai Kitin tai sinun itsesi tulkinnat sinun koiristasi teidän tekemien havaintojen perusteella, siis jos tulkintaa ei perusteta mihinkään faktaan, joka olisi muodostunut tieteellisen prosessin kautta.

Vuorisumu kirjoitti:


Etkö sä ja muutkin johtajuusajatteluun toimintasa perustuvat nimenomaan kouluta koiraa positiivisella rankaisulla ja negatiivisella vahvisteella?

Pitäisikö meidän vähän keskustella miten "me" kasvatetaan ja koulutetaan tavan koiraa joka tulee pentuna taloon? Koska minusta hiukan tuntuu siltä, että olet nyt sellaisessa käsityksessä, että oppivaa uutta koiraa tai pentua koulutetaan/kasvatetaan samoin kuin todellista ongelmakoiraa korjataan. Ollaan kyselty täällä, mitä te teette niiden todellisten ongelmakoirien kohdalla, vastauksina on ollut mm. "en ulkoiluta" "en ota" "ulkoilutan vain treenitilanteessa", jne. Kun mun mielestä jos puhutaan ongelmakoirien koulutuksesta, ne ovat tällaisia haastavia tapauksia jotka ovat esim. aggressiivisia.
Ei mun tavallinen koiran koulutus missään nimessä perustu mihinkään positiiviseen rankaisuun ja negatiiviseen vahvistamiseen.

Vuorisumu kirjoitti:


Minun tulkintani minun, tai muidenkin koirien käyttäytymisestä perustuvat minun havaintoihini. Periaatteessa niiden fakta-arvo on ihan yhtä suuri kuin vaikka Pevin tai Kitin tai sinun itsesi tulkinnat sinun koiristasi teidän tekemien havaintojen perusteella, siis jos tulkintaa ei perusteta mihinkään faktaan, joka olisi muodostunut tieteellisen prosessin kautta.

Niin, no eikös me keskusteltu tämän asian tiimoilta tästä tieteellisestä tutkimuksesta jossa todettiin, että koirat tieteellisen tutkimuksen valossa näyttävät ymmärtävän näitä asioita, ja että tiukempi hierarkia muodostuu yleensä kun resurssit ovat rajalliset.

Sen viestin lopussa oli myös liuta kysymyksiä...? Pitääkö kopioida?

SanttuJ kirjoitti:

Siksi on harmi, jos suuntaus tai koulutustausta liikaa määrittää jo etukäteen käytettävät menetelmät.

Olen muutoin tekstistäsi hyvin paljon samaa mieltä, mutta yllä olevasta lauseesta olen sen verran erimieltä, että itse vedän erittäin paksun rajan siihen kohtaan, ettei kouluttaminen saa aiheuttaa koiralle henkistä vahinkoa tai fyysistä kipua. Sen takia esim. täyskuristavat ketjupannat, piikki- ja sähköpannat, koiran lyöminen ja potkiminen, koiran hapettaminen jne. jne. listaa voi jatkaa valitettavan pitkään ovat ehdottomasti poissa keinovalikoimastani. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, koska eläin elää hetkessä eikä voi ajatella jonkun olevan vain ohimenevä vaihe. Tästä syystä minusta on esim. karmaisevaa, että esim. Cecar Millanin koulutustapaa ihannoidaan.

CaiusLa kirjoitti:

Virke kerrallaan: Koira tietää tekevänsä väärin, jos asia on sille opetettu. Unohda jo nämä etiikka, moraali, oikeudentunto, jne. Ne asiat kuuluvat ihmisille, ei koirille. Kun ensimmäisen kerran heitän kolinapurkin koiran eteen, asiaa on ensin opetettu, sitten väärästä toiminnasta kielletty, ja vasta sitten kieltoa tehostetaan. Eli kyllä se ihan todellakin tietää.

Eli millä tavalla olet opettanut? Onko koira siis jossain vaiheessa ennen kuin otat positiivisen rankaisun käyttöön osannut kulkea hihnassa nätisti, sanotaanko vaikka 98 prosenttisesti tilanteesta riippumatta? Pelkkä opettaminenhan ei kerro vielä mitään siitä, onko koira oikeasti oppinut. Millä tavalla olet opettanut kieltosanan merkityksen? Miksi kieltosana kaipaa tehostetta, jos koira sen osaa?

Jos oikein muistelen sitä muuatta koulutusohjelmaa, johon tässäkin keskustelussa on useamman kerran viitattu, niin kyllä siinä ainakin annettiin ymmärtää, että hihnakäytöksen opettaminen koiralle tapahtuu positiivisella rankaisulla (kuristuspannasta nyppääminen ja kolinapurkki) ei sitä koiralle siinä kohtaa ainakaan mitenkään muuten minusta opetettu ja käsittääkseni koira ei myöskään aiemmin elämässään ollut missään vaiheessa osannut kävellä hihnassa kovin nätisti.