Koirat.com

Lusu kirjoitti:


Hyvä muistaa, että kielto (ja tarvittaessa sen tehosteet) toimivat vasta kun koira voi katsoa sinua ylöspäin. Se vaatii että KAIKKIALLA ARJESSA koiran kanssa toimiminen viestittää koiralle sen aseman laumassa. Koira ei todellakaan kuuntele ihmistä jos se ei merkitse hänelle mitään -olen kokenut sen. Ihmistä ei silloin kiihdyttävässä tilanteessa ole koiralle olemassakaan tekipä ihminen mitä tahansa. Samassa tilanteessa toinen ihminen, johon koiran suhde on kunnossa, saa koiran huomion heti.

No meillä ainakin varsinkin mieheni, mutta myös minä merkitsemme erittäinkin paljon koirallemme. Sillä on hyvinkin voimakas miellyttämisenhalu. Siltikään tämä kuunteleminen ei ole vielä ihan satavarmaa kaikissa tilanteissa. Mutta kyseessä siis on varsin nuori koira, jonka kasvatus ja koulutus on siksi kesken ja työn alla. Ei kai niinkään voi olla, että suurimmassa osassa arjen tilanteita tämä johtajuus kyllä toimii, mutta sitten vaikkapa toisille koirille haukkuminen ohitustilanteissa todistaa, ettei se kaikki muu olekaan "totta". Mikä ihme silloin selittää sen muun onnistumisen ja ne kaikki toimivat tilanteet?

Minua kaiketi edelleen hämää tämä kuvailu, jonka perusteella asia johtajuusteorian mukaan on joko tai. Joko kaikki sujuu täydellisen varmasti tai johtajuus on ihan pielessä. Joko käskyt menevät perille heti tai aivan muutaman kerran opettelulla - tai koko pohja johtajuudelle pitää rakentaa alusta saakka ja jääkauden kautta.

^Johtajuus/dominointi voi vuorotella. Ihminen voi hallita monia arjen tilanteita olemalla koiran silmissä johtaja, mutta koira voi myös ottaa joissakin tilanteissa dominoivan roolin (koska kokee, ettei ihminen hallitse juuri sitä tilannetta). Esimerkiksi remmissä koira räyhää, mutta kotona se ei ota ihmisen lautaselta ruokaa. Koirien maailmassa aina jonkun on oltava se dominoivampi yksilö eri tilanteissa. Jos ihminen pitää dominoivaa roolia jokaisessa tilanteessa, koira tottelee aina.

Monesti tämän huomaa siitä, että koira voi olla omistajan hallinnassa sisällä muttei enää ulkona. Eli tavallaan ihminen omistaa sisätilat ja hallitsee niitä, mutta koira omistaa ulkomaailman ja hallitsee sen.

Ylipäätään "johtaja" ja "johtajuus" voivat olla harjaanjohtavia sanoja. Ainakin omasta mielestä ne tarkoittavat staattista ja pysyvää ominaisuutta, joka on tai ei. Siksi enemmän ajattelen itse, että yksilöt ovat joko dominoivia tai alistuvia eri tilanteissa (tai siis käytän termeinä niitä). Ja nämä roolit voivat vuorotella.

ykskoiranen, tarkoitus ei ollut arvostella, vaan lähinnä todeta. Omatkin koirat toimivat suurimmassa osassa tilanteita hyvin. Silti vielä on parannettavaa. Ei oma johtajuuteni ole vielä läheskään siellä missä se voisi olla. Joissain tilanteissa koirat ottavat päätäntävallan (eivät tee sitä ilkeyttään). Helppoa ei ole joka tilanteessa ymmärtää koiran kieltä ja toimia parhaalla tavalla. Mielenkiintoista se silti on ja koko ajan kehityn. Scorpionilta hyvä kirjoitus.

Scorpion kirjoitti:

^Johtajuus/dominointi voi vuorotella. Ihminen voi hallita monia arjen tilanteita olemalla koiran silmissä johtaja, mutta koira voi myös ottaa joissakin tilanteissa dominoivan roolin (koska kokee, ettei ihminen hallitse juuri sitä tilannetta). Esimerkiksi remmissä koira räyhää, mutta kotona se ei ota ihmisen lautaselta ruokaa. Koirien maailmassa aina jonkun on oltava se dominoivampi yksilö eri tilanteissa. Jos ihminen pitää dominoivaa roolia jokaisessa tilanteessa, koira tottelee aina.

Monesti tämän huomaa siitä, että koira voi olla omistajan hallinnassa sisällä muttei enää ulkona. Eli tavallaan ihminen omistaa sisätilat ja hallitsee niitä, mutta koira omistaa ulkomaailman ja hallitsee sen.

Ylipäätään "johtaja" ja "johtajuus" voivat olla harjaanjohtavia sanoja. Ainakin omasta mielestä ne tarkoittavat staattista ja pysyvää ominaisuutta, joka on tai ei. Siksi enemmän ajattelen itse, että yksilöt ovat joko dominoivia tai alistuvia eri tilanteissa (tai siis käytän termeinä niitä). Ja nämä roolit voivat vuorotella.

Ok. Mutta voiko vaikkapa ulkotilassa dominoimaan pyrkivää koiraa sitten kouluttaa siten, että harjoittelee parempaa johtajuutta siellä sisällä? Kun niinhän kaiketi esim. jääkautta pitämällä tehdään ja muutoinkin usein opastetaan muuttamaan toimintamallia niissä muissa tilanteissa - joissa siis ongelmllinen dominoivuus ei koiralla ilmene. Jos on niin, että johtajuus on tilannekohtaista, niin voiko sitä vahvistaa niissä muissa tilanteissa ja odottaa sen siirtyvän ongelmapaikkoihinkin? Vai pitääkö harjoitella juuri niissä tilanteissa, joissa ongelma ilmenee?

Minulle ainakin syntyy hyvin, hyvin erilainen mielikuva asiasta, jos sanotaan, että koira ei ajoittain tottele, koska omistaja ei osaa olla sille kunnollinen ja oikeanlainen laumanjohtaja, ja sanoa, että koira ei ajoittain tottele, koska joissakin tilanteissa omistaja ei osaa ottaa johtajan asemaa oikealla tavalla. Ensimmäinen viittaa hyvin perustavanlaatuiseen puutteeseen omistajan kaikessa toiminnassa, jälkimmäinen taas vain tilannekohtaisen harjoittelun / toimintatavan tarkentamisen tarpeeseen. Hyvin eri kuva ongelman laajuudesta.

Kyllä mun mielestä pitää puuttua juurikin niihin ongelmiin. Muutoin junnataan samoissa ongelmissa ulkona, vaikka sisällä tilanne paraneekin. Eli edelleen ihminen hallitsee sisätilat, koira ulkomaailman. Jos koira ei ole lainkaan hallinnassa, on aina jostain aloitettava (henk. koht. en kannata jääkautta, mutta käsittääkseni monet aloittaa sillä). Mutta jos ongelmia on tietyissä tilanteissa (esim remmi), tulee keskittyä niihin. Mutta taas jos keskittyy yhteen ongelmaan (remmi), eikä näe kokonaisuutta, ollaan pöpelikössä.

Scorpion kirjoitti:

Kyllä mun mielestä pitää puuttua juurikin niihin ongelmiin. Muutoin junnataan samoissa ongelmissa ulkona, vaikka sisällä tilanne paraneekin. Eli edelleen ihminen hallitsee sisätilat, koira ulkomaailman. Jos koira ei ole lainkaan hallinnassa, on aina jostain aloitettava (henk. koht. en kannata jääkautta, mutta käsittääkseni monet aloittaa sillä). Mutta jos ongelmia on tietyissä tilanteissa (esim remmi), tulee keskittyä niihin. Mutta taas jos keskittyy yhteen ongelmaan (remmi), eikä näe kokonaisuutta, ollaan pöpelikössä.

Tämä vastaa kyllä omaakin käsitystäni. Ehkä osittain on kyse puhetavasta. Mulle vain ei oikein hahmotu, jos vaikkapa ongelmia on koirien ohituksessa, mutta analyysi on muotoa: johtajuus ei toimi. Jopa se kuulostaisi osuvammalta, että sanotaan johtajuuden olevan juuri koiralle hankalimmissa tilanteissa vielä hiukan riittämätöntä, vaikka se muutoin onkin suht hyvällä mallilla. (Siis jos vaikka muutoin remmissäkin käyttäytyy hyvin.) Tosin tuon saman voisi varmaan yhtä lailla ilmaista, ettei koiran hallinta vielä toimi oikein hyvin ohituksissa. Kun eikös se tavoite ole se hallinta? Mitä lisää tuon kutsuminen johtajuudeksi tuo asiaan?

Meillä ei voi mielestäni edes sanoa, että koira hallitsee ulkotilan, koska kuitenkin se kulkee vetämättä sinne minne minä päätän, Tottelee käskyjä ja jättää vaikkapa puput ja linnut rauhaan. Sitä voi hyvin pitää vapaana omassa metsässä ilman, että se karkaa. Se tulee luokse kutsusta. Työmaata on nimenomaan näissä toisten koirien ohituksissa. Sekä karhupysteissä ja rollaattoreissa, jotka on hirveän pelottavia ja uhkaavia. Johtajuuteni siis silleen rollaattorinverran liian heikko.

Ehkäpä tuolla "johtajuus ei toimi" tarkoitetaan enemmänkin, että "johtajuus ei toimi aina". Sanoisin, että koiran ja omistajan välisessä suhteessa on puutteita (eikä tässä suhde tarkoita sitä, kuinka paljon välittää, vaan mikä on arvojärjestys). Tuohon sanaan "johtaja" takerrutaan liian paljon, ymmärretään väärin ja pidetään julmana - monesti myös verrataan lastenkasvatukseen (lapselle kannattaa sanoa että...), mikä on turhaa, koska koirilla ja lapsilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Minä pidän johtajuutta samana kuin hallintaa. Oikeastaan termeillä ja sanoilla ei ole mitään merkitystä kun tutustuu koirien elekieleen, laumahierarkiaan ja osaa soveltaa omaa käytöstään sen mukaisesti. Valtaosalla ongelmakoirien omistajista tämä tieto ja taito puuttuvat, siksi niitä ongelmia syntyy.

Mutta oon samaa mieltä, että toisinaan omistajille, joiden koirilla on jokin ongelma, vastataan vain "et ole hyvä johtaja", muttei neuvota mitä pitäisi tehdä. Johtajuuden ymmärtäminen vaatii ymmärtämystä juurikin laumahierarkiasta eikä ole mielestäni niin konkreettista tietoa kuin "naksutus ja palkkaus".

Itse oon puolet koko vielä lyhyestä elämästäni omistanut susien ja koirien käyttäytymisen oppimiseen, mutten todellakaan pystyisi vaikeasti ongelmallista koiraa saamaan ruotuun. Tiedot ja taidot riittää pennun kasvatukseen ja ehkäpä lievemmistä ongelmista kärsiville. Eli kyllä se myös synnynnäistä taitoa vaatii, että hankalimpien tapausten kanssa pärjäisi, ei niitä opita kirjoista

Sesset kirjoitti:

Ja kovalle koiralle oikea menettelytapa on tietysti "ottaa luulot pois". Näitä "luulot pois"-otteluita näkee teillä ja turuilla (lue:penkoissa) päivittäin. Samat ihmiset vääntää koirastaan luuloja pois jopa vuosia samalla kun koira oppii sietämään aina vaan kovempaa käsittelyä...

CaiusLa kirjoitti:

Kova tarkoittaa, että koira ei muista hyvin sille sattuneita ikäviä kokemuksia. Taidat sekottaa dominanssia ja kovuutta keskenään?

Tiedän kyllä mitä kova tarkoittaa kun puhutaan ns luonnetestitermistöllä. Tarkoitin, että keskivertosessentaluttelija, joita palstoillakin yleensä neuvotaan, pitää koiraansa kovana silloin kun sillä on ongelmia, joita on tyypillisesti (turhaan) yritetty voittaa kurinpidolla. Pelkäävän koiran pelkoa ei vähennä sen kovistelu vaan se on saatava tavalla tai toisella luottamaan siihen, ettei sen tarvitse uhkailla vastaantulijoita.

Sesset kirjoitti:

Mutku.... Tilanteessa, jossa koira saa hepskukkuun lajitoveristaan, remmi kiristyy yleensä väkisinkin koiran lähtiessä vetämään kohti uhkaa ....mutta se on eri tarina se.

CaiusLa kirjoitti:

Ratkaisu ei tietenkään ole lähteä juoksemaan sinne minne koira haluaa, vaan koiralle nimenomaan opetetaan, että remmi ei saa kiristyä, voi hyvä ihme. Ei se mikään eri tarina ole.

Tarkoitin, etten nähnyt tarpeelliseksi lähteä selittämään remmin käyttöä tai vastaehdollistamista tämän ketjun alla.

CaiusLa kirjoitti:

No jotkut meistä nyt vain sattuvat käyttämään tätä sanaa. Jos se sinun korvissasi kuulostaa ikävältä, olkoot sitten niin. Mutta on silkkaa yleistämistä sanoa, että kaikki johtajuutta käyttävät koiranomistajat ovat epäjohdonmukaisia, epäinhimillisiä ja väkivaltaisa, ja sama kun sanoisi vaikka että...hmmm...kaikki jotka eivät ole käyneet korkeakoulua, ovat tyhmiä. Joka joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Jos joku ihminen on väkivaltainen koiraansa kohtaan, ei sitä auta vaikka hän kutsuisi itseään kukkahattutädiksi. Enkä minäkään veisi koiraani kouluttajalle, joka pelottelee tai aiheuttaa kohtuutonta stressiä, tietenkään.

Tosiaan, sinäpä sen sanoit. "Sattuvat".... Johtajuus-sanan käyttämisessä on se ongelma, että se tarkoittaa niin kovin montaa asiaa eikä sille ole määritelmää. Yhdenkään oppimisteorian ei tiedetä pohjautuvan sille. Termistä "vietti" on jo luovuttu tiedepiireissä samasta syystä, kukaan ei osannut sitä loppujen lopuksi määritellä ja se vain aiheutti hämminkiä. Kirjoitukseni ei ylipäätään ollut kohdistettu sulle, mitä voisi päätellä vastauksestasi, mutta se ei tietenkään estä kommentoimasti sitä. Pakko nyt kuitenkin kysyä että missä olen väittänyt kaikkien johtajuutta käyttävien koiranomistajien olevan epäjohdonmukaisia, epäinhimillisiä ja väkivaltaisia? Olen koittanut painottaa kirjoituksissani että siihen sisältty lisääntynyt riski tällaiseen. Termin "johtaja" käyttämisessä on riskinsä silloin kun puhutaan sen keskivertosessen taluttelijan kanssa tai annetaan neuvoja sellaiselle. Videoista, joita netistä löytyy, päätellen johtajuusmetodit ON menneet joillakuilla överiksi. Namittajilla, jos nyt positiivisten menetelmien käyttäjiä karrikoidusti voi ilkeästi kutsua, ei ole muuta riskiä kuin... lihava koira. Sen takia lähtisin itse aina ensimmäiseksi suosittelemaan menetelmää, joka sopii varmasti kaikille, joskaan (sekään) ei väärin käytettynä toimi toivotulla tavalla. Sen sijaan väärin ymmärretyt ja käytetyt johtajuusmetodit sisältää paljonkin riskejä. On todettu että koirat, joihin on käytetty väkivaltaa, ovat aggressivisempia kuin positiivisesti koulutetut. Eikä tarvitse mennä edes näin äärimmäisyyksiin, koska tutkimukset ovat osouitaneet kaikilla eläimillä stressin haittaavan oppimista. Varmasti itsekin käytän "johtajuudeksi" luokiteltavia tapoja toimia koirieni kanssa, mutta edelleenkään mun kallooni ei mene, miksi eläimen, joka vieläpä sattuu olemaan erittäin älykäs ja yhteistyöhaluinen, kanssa pitää käyttää oppimismetodina, tai sen kantavana voimana "johtajuutta" kun eläimiä, joihin ei voi ottaa mitään fyysistä kontaktia niiden koon ja/tai vaarallisuuden takia, voidaan kouluttaa täysin ilman "johtajuutta". Miksi monimutkaistaa simppeli asia termeillä, joita kukaan ei edes osaa kunnolla määritellä. Se siitä ja tämä tästä.

En ole vielä lukenut ketjua loppuun, on tullut useampi vastaus, mutta vastaan tähän:

Ykskoiranen kirjoitti:


By the way: Usein namipalkkaussysteemiä pidetään huonona siksi, että namien jäätyä kotiin / loppuessa joutuu pulaan. Namien mukana pitämisen ajatellaan olevan hankalaa. Eikös räminäpurkissa ole ihan sama ongelma? Sekin pitää olla mukana ja jotkut ovat tunteneet jopa tarpeelliseksi useammankin purkin mukana kantamisen (ajoitus jne). Tässä en nyt heti ymmärrä sitä vaivalloisuuseroa näiden kahden metodin välilä. Enemmän joku purkki tai useampikin tilaa vie kuin isompikaan määrä pieniä makupaloja taskussa. Toisaalta se räminäpurkki kohdistuu ohitustilanteessa ikävästi myös siihen ohitettavaan. Entäs jos tuo pakote on epäsopiva sille? Omalleni antamani namit eivät ainakaan häiritse toisia.

No toki namittajatkin ajattelevat (käsittääkseni) että nameista jossain vaiheessa luovutaan. Mutta kolinapurkista luovutaan kyllä hyvin nopeasti koulutuksen jälkeen, omalta kohdaltani sanoisin että noin viikon verran piti vielä kantaa jos tulee tosi vaikeita ohituksia. Näin muistelisin. Tosin mulla nyt on purkki mukana aina irtokoirahyökkäysten varalta, mutta omien takia sitä ei tarvitsisi kantaa. Lähinnä koen välineenä namit tosi vaikeina siksi, että mulla on kolme koiraa. Miten ihmeessä mä niitä kaikkia namitan ja pyydän kontaktiin ja vierelle ja ja...
Tuo ohitustilanteessa toisen koiran kärsiminen voikin olla ongelma. Itse en ole purkittanut kuin kouluttajan koulutuksessa sekä jos joku nyt ihan päälle asti hyökkää. Ei sillä saakaan vieraita ihmisiä (ihmiset sitä yleensä säikkyy, ei koirat) säikytellä. Monesti, jos vastaantulijan meininki näyttää huonolta, ilmoitan omistajalle "jos et saa sitä koiraasi kuriin niin häädän sen". Mutta tosiaan omille tarvitsin sitä viikon suurinpiirtein ja ne hoidettiin pääosin kouluttajalla tai sellaisissa tilanteissa että muut eivät häiriinny. Enemmän se provosoiva aggressiivinen ohittaja yleensä niitä koiria häiritsee kuin purkki.

Scorpion kirjoitti:

^Johtajuus/dominointi voi vuorotella. Ihminen voi hallita monia arjen tilanteita olemalla koiran silmissä johtaja, mutta koira voi myös ottaa joissakin tilanteissa dominoivan roolin (koska kokee, ettei ihminen hallitse juuri sitä tilannetta)....
Monesti tämän huomaa siitä, että koira voi olla omistajan hallinnassa sisällä muttei enää ulkona. Eli tavallaan ihminen omistaa sisätilat ja hallitsee niitä, mutta koira omistaa ulkomaailman ja hallitsee sen...
Ylipäätään "johtaja" ja "johtajuus" voivat olla harjaanjohtavia sanoja. Ainakin omasta mielestä ne tarkoittavat staattista ja pysyvää ominaisuutta, joka on tai ei.

Hyviä pointteja. Koiralaumassa yleensä nartut ovat sisällä pomoja ja urokset ulkona. Mutta toisaalta se, mikä itselle on ollut ehkä vaikeinta sisäistää, on tämä: jos lässytän koiraani liikaa sisällä, se ei enää tottele ulkona. Siis olen tuosta viimeisestä kappaleesta osittain eri mieltä kanssasi. Minun mielestäni se ei riitä, että siinä kaikkein vaikeimmassa tilanteessa (esim. ohitukset) ihminen on johtaja. Mun mielestä se näkyy käytännössä juuri siinä, että jos sisällä lällyttelen kovasti koiriani, alkavat ne käyttäytyä huonosti ulkona, mutta eivät sisällä. Siis tavallaan kaikki voi olla muka tosi hyvin, mutta sitten tulee se tosipaikka ja sitten mitataan se lopullinen kunnioitus.

Edit.

Ykskoiranen kirjoitti:

Jopa se kuulostaisi osuvammalta, että sanotaan johtajuuden olevan juuri koiralle hankalimmissa tilanteissa vielä hiukan riittämätöntä, vaikka se muutoin onkin suht hyvällä mallilla.

Mun mielestä tämä on kivasti ilmaistu, ja voi olla juuri noin. Siis minun mielestäni johtajuus ei ole mikään joko-tai juttu.

Edit 2: Hallinta on mun mielestä ihan toimiva rinnakkaistermi johtajuudelle. Näkisin sen kuitenkin niin, että johtajuus tuo hallinnan eri tilanteisiin. Hallinta on siis johtajuuden yksi ilmentymä. Näitä voi kuitenkin olla muitakin, esimerkiksi kuka lähestyy ensin ja ketä, kuka väistää ja ketä, jne. jotka eivät mene hallinta-termin, mutta johtajuus-termin alle.

Sesset:ikävää, että sulla on sellainen käsitys "keskivertosessen" omistajista. Mä katson lukeutuvani ihan sellaisiin, ja käytän siihen sopivia termejä. En ole koiratiedemies joka ei voi käyttää sanaa vietti. Mutta edelleen, jos joku on väkivaltainen koiraansa kohtaan, se ei ole johtajuusteorian ongelma. Jota muuten on tutkittu erittäin paljon, tässäkin ketjussa on näistä tutkimuksista ollut puhetta.

Sesset kirjoitti:

Namittajilla, jos nyt positiivisten menetelmien käyttäjiä karrikoidusti voi ilkeästi kutsua, ei ole muuta riskiä kuin... lihava koira.

Ei pidä paikkaansa. Jos lähdetään kouluttamaan ongelmakoiraa, on hyvin suuri riski siinä että nameilla vain pahennetaan mahdollisia aggressio- ja hallintaongelmia. Koira, joka jo alkuaan on ongelmissa, ja jonka ongelmia ruokitaan kirjaimellisesti väärillä tavoilla, voi todellakin olla erittäin vaarallinen ja aiheuttaa valtavasti vaaratilanteita ympäristössä.

Sesset kirjoitti:

Sen sijaan väärin ymmärretyt ja käytetyt johtajuusmetodit sisältää paljonkin riskejä. On todettu että koirat, joihin on käytetty väkivaltaa, ovat aggressivisempia kuin positiivisesti koulutetut.

Miksi nämä kaksi virkettä ovat tässä peräkkäin? Väkivalta liittyy johtajuuteen yhtä paljon kuin vaikka positiiviseen vahvistamiseenkin.

Sesset kirjoitti:

Eikä tarvitse mennä edes näin äärimmäisyyksiin, koska tutkimukset ovat osouitaneet kaikilla eläimillä stressin haittaavan oppimista.

Määrittele stressi? Vitsi kun nyt muistaisin keneltä ilmestyi jokin aika sitten juttu koiran stressistä, ja miten sitä pelätään nykyään, vaikka todellisuudessa kaikki tekeminen aiheuttaa jossain määrin stressiä. Entäs pk-puolella käytetyt konflikti, turhauma,vietti-pakko-vietti, jne? Todettu erittäin toimiviksi keinoiksi, vaikka niitä käytettäessä koria varmasti stressaantuu kesken suorituksen.

Sesset kirjoitti:

Miksi monimutkaistaa simppeli asia termeillä, joita kukaan ei edes osaa kunnolla määritellä.

Mun mielestä asiassa ei ole mitään monimutkaista, vaikka olenkin ihan keskiverto sessenomistaja.

CaiusLa kirjoitti:

. Mutta toisaalta se, mikä itselle on ollut ehkä vaikeinta sisäistää, on tämä: jos lässytän koiraani liikaa sisällä, se ei enää tottele ulkona.

Eli kun säännöstelet koirallesi antamaa huomiotasi, se hakee sitä innokkaammin ulkoillessanne, jolloin se selvästi on anteliaampaa?

Aihe alkaa mielestäni toistamaan itseään ja olemaan muutenkin aika loppuun kaluttu, joten en jaksa enää lainailla vaan vastaa yleisesti.

Ymmärrän CaiusLa sun näkemyksesi johtajuudesta täysin ja todennäköisesti se vastaa sellaista hyvää ja tervettä johtajuutta, jollaisena itsekin sen, jos minään, sen haluaisin mieltää. Tosin itse en vaivaa sillä päätäni oikeastaan lainkaan ihan jo siksikin että siitä puhuttaessa pitäisi aina ensin selvittää vastapuolen käsitys siitä ja sitten vastapuolelle oma, jolloin asia menee jokseenkin monimutkaiseksi. Etenkin jos ne ei kohtaa ja tällöinhän asiasta voidaankin keskustella vaikka koko päivä ilman että tullaan yhtään viisaammaksi. Sama aika olisi voitu keskustella siitä, miten koiralle asia X opetetaan perustuen johonkin mistä kaikki voisivat olla yhtä mieltä, jos siis faktoista puhutaan. Kaikkien menetelmien, millä on todettu koulutettavan eläimiä, myös koiria, onnistuneesti, taustalta löytyy tunnettu ja määriteltävissä sekä toistettavissa oleva ja kaikkialla toimiva oppimismetodi, ei johtajuusteoria.

Stressiä on hyvää ja stressiä on pahaa ja tietty määrä stressiä on jopa hyväksi, mutta kuka meistä määrittelee mikä on sopiva määrä? Koiran kohdalla sen voi päätellä sen käytöksestä, no problem. Jokainen meistä varmasti ymmärtää että jossain on se raja, jonka ylityksen jälkeen ei ihminen eikä eläin enää kykene toimimaan järkevästi. Eikä oppimaan. Ei tähän mitään tutkimuksia tarvitse esitellä. Avainsanat on "sopiva" ja "hallittavissa oleva".

Jotenkin arvasin, että vietti-pakko-vietti-kortti vetästään esiin ja meinasin siitä jo kirjoittaa, mutta jäin odottamaan. Vietti-sanaa korvaa tänä päivänä paljon sana "vire", joka omasta mielestani kuvaakin paremmin sitä, mitä sillä yritetään kuvailla eli koiran halun suorittaa asioita tasoa. Vietin katsottiin olevan jotain sisäsyntyistä, mutta esimerkkinä mainitsen vaikka saalisvietin, jota voidaan koiralle sopivilla harjoituksilla lisätä tai vähentää. Ei se silloin ole (vain) sisäsyntyistä. Vire on jotain, minkä jokainen ymmärtää asiaksi, jota voi kehittää ainakin tiettyyn pisteeseen asti (se tietty piste voi ola sisäsyntyinen raja). Vietti-pakko-vietti on itselleni hyvin tuttu, koska olen sitä itsekin käyttänyt silloin kun harrastin aktiivisesti pk-lajeja (olen kisannut kaikissa muissa kansallisissa lajeissa paitsi puruja en ole ikinä hen koht harrastanut, mutta yksi syy tähän on rotuvalinnat, jotka eivät suosineet puruja). v-p-vlläkään ei ole mitään tekoa johtajuuden kanssa, se on oppimismetodi siinä missä muutkin. Sitä voidaan käyttää oikein vasta silloin kun koiran vire (tai vietti jos haluaa tätä sanaa käyttää) ja osaaminen on riittävällä tasolla. Oikein käytettynä sillä luodaan koiralle turhaumaa ja/tai painetta suhteessa sen jo hallitsemaan tasoon, jonka voitettuaan koiran oppiminen ja liikevarmuus on vahvistunut. Tämän menetelmän nimi on "häiriö vahvisteena", ei "johtajuus vahvisteena" tai "johtajuus koetuksella". Väärin käytettynä v-p-vllä ei saada aikaan kuin hallaa. Sillä saadaan hyvin herkästi aikaan koiria jotka väistävät, joko fyysisesti tai henkisesti (ts pitävät ohjaajaan etäisyyttä joko henkisesti tai jopa fyysisesti) tai passiivisuuteen (=opittu avuttomuus). Passiivinen tai haluton/väistävä koira ei ole todellakaan se mitä haetaan tämän päivän kisakentillä! Avainsanoja ovat "vire" ja (vireen) "hallinta", kummatkin ovat täysin opeteltavia asioita eikä kummallakaan ole mitään tekoa "johtajuuden" kanssa. v-p-v sisältää niin paljon henkistä ja joskus myös fyysistä kuormitusta, että sen käyttämisen kanssa saa todella tietää mitä tekee!

Johtajuuteen liittyy ihmisten mielessä pari seikkaa, joiden takia se lähtee helposti metsään. 1) Johtaja määrää kaikesta (jolloin alaisen tulee olla passivinen tai tehdä vain se mikä käskettiin) ja 2) johtajan kiitoksen on riitettävä palkaksi. Ekasta kohdasta seuraa vain passiivinen koira, joka, kuten todettua, ei vastaa tämän päivän ihannetta ainakaan harrastuskäytössä ja toisesta kohdasta... no, jokainen tietää että on koiria joille riittää kehut, mutta suuremmalle osalle ei, ei ainakaan pitkän päälle. On todettu, että eläimistä, myös koirista, tulee itsevarmempia ja innokkaampia oppijoita, kun ne saavat itse hogata mitä niiltä halutaan ja niiden itsevarmuus lisääntyy kun ne kokevat voivansa hallita tilanteita omalla käytöksellään, mutta tämä on taas vastoin yleistä käsitystä johtajuudesta. Ettäkö koira hallitsisi jotain...? Ei kai sentään! Ja sitten painiottelut pusikossa, joita ainakin itse näen täällä meillä useita kertoja päivässä, jatkuu ja jatkuu ja jatkuu....

Scorpion kirjoitti:



Monesti tämän huomaa siitä, että koira voi olla omistajan hallinnassa sisällä muttei enää ulkona. Eli tavallaan ihminen omistaa sisätilat ja hallitsee niitä, mutta koira omistaa ulkomaailman ja hallitsee sen.

Kommetoin vielä tätä. Musta tällainenkaan tilanne ei kerro mitään johtajuudesta, ainoastaan harjoituksen puutteesta. Sisällä koira oppii tehokkaasti suljetun ympäristön, tilanteiden ja/tai palkkioden runsauden ja käytettävissä olevan runsaan ajan takia joko tarkoituksella koulutettuna tai puolivahingossa miten sen kannattaa olla sisällä, jotta sen olisi miellyttävä olla. Kuinka moni meistä harjoittelee koiransa kanssa määrätietoisesti ja tavoitteellisesti häiriöitä pikkuhiljaa lisätäen miten ulkona sopii käyttäytyä, jotta koiralla olisi mukava olla? Koira oppii aina, myös niissä tilanteissa, joissa me ei opeteta sitä, siis opetetna aktiivisesti. Kaikki tilanteet ovat koiran silmissä oppimistilanteita. Koira on oppinut, ettei sen tarvitse totella ulkona, sen tottelemattomuudesta ei seuraa sille mitään tai vastaavasti sen hyvästä käytöksestä ei seuraa sille mitään eli omistaja ei mitenkään opeta koiralleen miten haluaa tämän olevan ja käyttäytyvän! Ei koira voi tietää mitä me siltä halutaan ilman että se sille kerrotaan, ts jotenkin opetetaan! Aika tavallista on kuulla, miten koira kyllä tottelee kotona tai omalla pihalla vai kuinka? Niin miksiköhän? Oiskohan siellä harjoiteltu enemmän...? Sen lisäsksi tietysti että kotona ja omalla pihalla on yleensä kaikkea koiraa kiinnostavaa ja ohjaajan huomiosta kilpailevaa ylipäätään vähemmän kuin turuilla ja toreilla.

CaiusLa kirjoitti:

jos lässytän koiraani liikaa sisällä, se ei enää tottele ulkona. Siis olen tuosta viimeisestä kappaleesta osittain eri mieltä kanssasi. Minun mielestäni se ei riitä, että siinä kaikkein vaikeimmassa tilanteessa (esim. ohitukset) ihminen on johtaja. Mun mielestä se näkyy käytännössä juuri siinä, että jos sisällä lällyttelen kovasti koiriani, alkavat ne käyttäytyä huonosti ulkona, mutta eivät sisällä.

Ymmärrän pointin. En nyt tiedä mitä lässyttämisellä tarkoitit (enkä puutu siihen), mutta toki jos koiraa lellitään sisällä (eli mennään koiran ehdoilla ja siten horjutetaan omaa asemaa), käytös alkaa muuttua helposti myös ulkona. Tai päinvastoin. Johtajuus on kokonaisuus. Minä nössötän koiraani päivittäin, mutta teen sen omilla ehdoilla ja silloin kun koira on rauhallinen. Mutta minä näen koiran sen verran tilannekohtaisena eläimenä, että se muuttaa toimintaansa hyvin pian ihmisen asenteen mukaan, vaikka sitten heti ulko-ovesta ulos astuessa. Toki jos kyseessä on iso lauma tai entinen ongelmakoira, täytyy omassa käytöksessään olla paljon tarkempi.

Ykskoiranen kirjoitti:

Eli kun säännöstelet koirallesi antamaa huomiotasi, se hakee sitä innokkaammin ulkoillessanne, jolloin se selvästi on anteliaampaa?

Tämä ei ollut minulle suunnattu, mutta mitä tarkoitat tällä?

Ykskoiranen kirjoitti:

Eli kun säännöstelet koirallesi antamaa huomiotasi, se hakee sitä innokkaammin ulkoillessanne, jolloin se selvästi on anteliaampaa?

Scorpion kirjoitti:

Tämä ei ollut minulle suunnattu, mutta mitä tarkoitat tällä?

Sitä, että tuon ilmiön voi selittää myös ilman johtajuuskäsitettä. Juuri huomion määrällä (sen kokonaan poistamisella) pelataan jääkaudessa. Samoin tämä ns. perushuomioimattomuus on juuri koiran saaman huomion säännöstelyä. Asia, jota ei ole tarjolla yllin kyllin , muuttuu kiinnostavaksi. Jos koira oppii, että se saa huomiota parhaiten ulkoiltaessa, lienee selvää, että sen kannattaa juuri silloin myös kontaktia isäntäänsä hakea. Kotona koira taas pääsääntöisesti torjutaan oma-aloitteisesta kontaktihakuisuudesta. Eikö perushuomioimattomuus ole juuri tätä?

Kunhan pohdiskelen. Voin olla täysin väärässä. Tässä luulisi sellaisen itsenäisemmän ja vähemmän omistajansa jaloissa pyörivän koiran olevan herkempi kyllääntymään saamaansa huomioon. Ihan kuten ruualle persommalle voi huolettomammin tarjota namipalkkaa, mutta vähemmän person kanssa pitää vähentää muuta ruokintaa, jotta ruokapalkka kiinnostaa riittävästi.

^Mä en henk. koht. ole koskaan oikein ymmärtänyt tuota "jääkautta", miten se toimii ja miksi sitä käytetään. En siis oikein osaa nyt sanoa mitään järkevää Kyllähän koira vaatii omaa rauhaa ja tilaa, mutta kokonaan huomiotta jättäminen.. miksi? Ymmärrän, jos koiran omat vaatimukset (tökkii kuonolla lelu suussa ym) jätetään huomioimatta, mutta että kaikki huomio pois? Jos koira silti hyppii keittiönpöydille, eikä sillä ole rajoja, mitä jääkausi asiaan auttaa...

Scorpion kirjoitti:

^Mä en henk. koht. ole koskaan oikein ymmärtänyt tuota "jääkautta", miten se toimii ja miksi sitä käytetään. En siis oikein osaa nyt sanoa mitään järkevää Kyllähän koira vaatii omaa rauhaa ja tilaa, mutta kokonaan huomiotta jättäminen.. miksi? Ymmärrän, jos koiran omat vaatimukset (tökkii kuonolla lelu suussa ym) jätetään huomioimatta, mutta että kaikki huomio pois? Jos koira silti hyppii keittiönpöydille, eikä sillä ole rajoja, mitä jääkausi asiaan auttaa...

Eikös juuri tässä johtajuusteoriassa ajatella, että huomion epäämisellä / antamisella sitä johtajuutta osoitetaan. Eli laumanjohtaja ei anna huomiota alemmalleen, vaikka se sitä hakisi. Huomiota on sekä positiivinen että negatiivinen huomio, joten ihan kaiken huomion karsimalla nostetaan sen arvoa koiran silmissä - ja kerrotaan kuka on johtaja. Jääkauden on tarkoitus nostaa isännän huomion - jota myös käskyt ja kiellot ovat - merkitystä.

Mutta tämä on vain käsitys, joka minulle on selityksistä syntynyt. En tosiaankaan ole tämän metodin ja teorian asiantuntija, koska nimenomaan en oikein sitä ymmärrä.

Sesset kirjoitti:

Koira oppii aina, myös niissä tilanteissa, joissa me ei opeteta sitä, siis opetetna aktiivisesti. Kaikki tilanteet ovat koiran silmissä oppimistilanteita.

Kyllä, tästä olen täysin samaa mieltä. Jos omistaja on varma ja käyttäytyy "johtajamaisesti", koira oppii seuraamaan ihmistä.

Sesset kirjoitti:

Koira on oppinut, ettei sen tarvitse totella ulkona, sen tottelemattomuudesta ei seuraa sille mitään tai vastaavasti sen hyvästä käytöksestä ei seuraa sille mitään eli omistaja ei mitenkään opeta koiralleen miten haluaa tämän olevan ja käyttäytyvän!

Tästä olen samaa mieltä, jos tarkoitetaan vaikka käskyjä istu, maahan jne. Koira ei osaa käskyjä synnynnäisesti, ihmisen täytyy ne opettaa. Ja pitää niitä harjoitella. Mutta minä en halua, että koira saa itse valita totteleeko se vai ei. Minä haluan, että koira tottelee vain siksi, että minä käsken, vaikkei siitä seuraa mitään palkintoa. Jotta koira oikeasti toteuttaa käskyjä tilanteissa, täytyy sen "pakon ja kunnioituksen" olla siellä taustalla eikä "valinnan". Voisin siis tähän sanoa, että koira ei tottele ulkona, koska se on oppinut, ettei ihmistä tarvitse halutessaan totella, vaikka asiaa olisi harjoiteltu miljoona kertaa.

Mutta näissä johtajuuspohdinnoissa olen lähinnä tarkoittanut tällaista peruskasvattamista. Eli esimerkiksi koira ei reagoi aggressiivisesti toisiin koiriin tai ihmisiin, vaan kävelee ihmisen perässä "alistuneessa tilassa". Siinä ei ole aktiivisesta opettamisesta kyse vaan tästä ihmisen seuraamisesta, koira hakee ihmiseltä mallia siihen miten tilanteessa reagoidaan. En todellakaan tiedä saanko kantaani kuvailtua oikein, mutta yritys hyvä kymmenen.

Ykskoiranen kirjoitti:

Eli laumanjohtaja ei anna huomiota alemmalleen, vaikka se sitä hakisi. Huomiota on sekä positiivinen että negatiivinen huomio, joten ihan kaiken huomion karsimalla nostetaan sen arvoa koiran silmissä - ja kerrotaan kuka on johtaja.

Kyllä tuossa on ihan hyviä pointteja mutta...jos koira täysperseilee (hyppii omistajaa vasten, puree nilkkaa), miten huomion jättäminen osoittaa tässä tilanteessa, että ihminen on johtaja? Jos ihminen ei tee asialle mitään, se antaa koiralle lisää valtaa ja tilaa toimia noin. Pienen käytöksen voi jättää huomioimatta, mutta suurempaan pitää jo puuttua. Eihän alfakaan koiraeläinlaumassa anna toisten repiä korvaansa irti ja olla itse vain huomioimatta? Vai ymmärsinkö mä nyt väärin

Rajat perseilyyn, huomiota vain omalla ehdolla kun koira on rauhallinen. Siitä minä lähtisin liikkeelle...