Koirat.com

Tottakai koira tulkitsee ihmistä, ihmisen eleitä, asentoja, ilmeitä ja äänensävyjä. Koira pyrkii parhaansa mukaan luovimaan elämäänsä ihmisen kanssa. Mutta ihminen ei ole koira, ihminen ei koskaan kykene niin hienovaraiseen elekieleen koirien kanssa kuin koirat koirien kanssa.
Tästä syystä minä ainakin pyrin opettamaan sille koiralle mahdollisiman selkeästi mitä minä omilla eleilläni tahdon sille viestittää. En koe tarpeelliseksi tai hyödylliseksi murista koiralle tai muutoin pyrkiä esittämään koiraa, jotta koira voisi ymmärtää mitä sen haluan jättävän tekemättä. Koiran on tarkoitus elää meidän ihmisten kanssa niin, että ne tulkintaepäselvyydet jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Minä en halua, että koirani oppii pitämään silmiin tuijottamista aina haasteena ja uhkana, tai yllekumartumista uhkana tai murisemista uhkana. Kun sen koiran kanssa on tarkoitus kulkea muuallakin kuin kotona, niin on huomattavasti turvallisempaa kun sille koiralle on parhaansa yrittänyt opettaa, että ihmiset eivät sitä uhkaa vaikka kumartuvat sen ylle tai katsovat silmiin.

Koirat myös tulkitsevat niitä tuttuja sanoja ihmisen puheesta, mutta nekin koiran täytyy oppia. Ei koira tunnista yksittäisiä sanoja, jos ei niitä koskaan aikaisemmin ole kuullut. Koira voi kyllä reagoida hyvinkin tehokkaasti esim. kieltoon (vaikkai sitä ei olisi sille koskaan erikseen opetettu), jos se esitetään hyvin voimakkaasti ja selkeällä äänenpainolla.

Edelleen, jokainen kommunikoi koiriensa kanssa ihan sillä tavalla kuin itse haluaa. Minä en tutustu uusiin koiriin, aikuisiin tai pentuihin, haistelemalla niitä ja niiden sukuelimiä, enkä myöskään kiellä niitä murisemalla tai imitoimalla näykkimisitä. Jos joku muu näin tekee, niin minulta se ei ole pois, tosin aina kiinnostaa, että miksi kukin näihin omiin valintoihinsa päätyy.

Tässä kohtaa voisi kysyä että millaisiin kokemuksiin teidän puheenne perustuu? Minun puheeni , näkemääni ja kokemaani. Koiria on koko ajan 3-12 lauma. Vähän väliä osa laumasta muuttuu mutta menestyksekkäästi. Tunnen yksilöstä ja sen ilmeestä jos koira ei ole valmis laumautumaan, ei tule onnistumaan tai ei kannata(syitä kaikenlaisia), näitä onneksi todella vähän. Jostain syystä samat eläimelliset eväät toimivat 99% koirien kesken ja niitä käytän.

Teidän ei tarvitse uskoa tähän. Olisi kiva kuulla kuinka paljon minun ajatuksieni kyseenalaistajilla on pitemmältä ajalta menestyksekästä isossa laumassa elämistä takana? Kuinka monesta yksilöstä kokemusta niin että voi sanoa saavansa koiran toimimaan yhteistyössä. En tarkoita nyt koiria jotka tavataan vaikkapa treenikentällä omistajien kanssa... Mihin kyseenalaistaminen perustuu kun ei ole kokemusta minun esittämän asian puolelta?

^Kukaan ei pysty vedenpitävästi toteamaan juuta tai jaata koiran käyttäytymisestä, vaikka olisi henk.koht. ollut tekemisissä satapäisen koiralauman kanssa. Koska se on sitä omakohtaista kokemusta, aina omin silmin nähtyä. Siitä puuttuu objektiivisuus ja kyseenalaistaminen, siitä puuttuu kokemus esim. eri kulttuureista, eri ympäristöistä jne. Itse en purematta niele kenenkään teorioita, vaikka olisi kuinka kokenut tyyppi, jos pohjana on vain oma kokemus. Kukaan ei pysty ihmiselämän aikana omistamaan niin montaa koiraa, että pystyisi sen kautta luomaan teorioita, jotka olisi yhtä luotettavia kuin tiede. Tai näin ainakin minun mielestäni, terveisin oppimispsykologian opiskelija... Tuo on vähän sama asia kuin sanoisi, ettei opettaja voi tietää mitään lapsista, jos hänellä itsellään ei ole lapsia.

Ja mitä tuohon ihmisen elekielen tulkitsemiseen tulee... Tottakai koira lukee ihmisen eleitä, mutta mä en usko, että nämä eleet ovat jotenkin universaaleja. Ihmisillä on eri eleet kuin koirilla, vaikka kuinka yrittäisi imitoida koiraa. Jopa ihmisillä keskenään on hyvin erilaiset eleet, ja monet ovat hyvin kulttuurisidonnaisiakin. Koira oppii, miten missäkin tilanteessa ja ympäristössä ihmisten eleitä tulee tulkita. Esimerkiksi Portugalissa katukoirat tulkitsevat maahan kumartumisen uhkaavana (näin yleistettynä), koska ne yhdistävät sen siihen, että ihminen poimii maasta kiven ja ehkä kohta heittää sillä koiraa. Vaeltajia jopa neuvotaan tekemään tällainen ele, jos kulkukoirat tulevat liian lähelle. Omat koirat taas pitävät maahan kumartumista hyvin positiivisena - ehkä nostan maasta pallon taikka kepin, ja sitten leikitään. Tämä on nyt vain yksi karkea esimerkki siitä, miten koirat tulkitsevat ihmisiä eri tavalla riippuen siitä, mitä ne ovat ko. eleistä oppineet. Eli en usko yhtään, että on jotain universaaleja nyrkkisääntöjä sille, millaiset eleet tepsivät koiraan kuin koiraan. Vaikka tietysti jotain perusjuttuja on, eli esim. turha huitominen ja häsääminen eivät yleensä tilannetta paranna.

^Tuli vaan mieleen, että tässä meidän kylässä asuu täti, jolla ollut koiria kai -60 luvulta lähtien, tai jopa kauemmin. Parhaillaan sillä on ollut koiria yli 110, tällä hetkellä niitä on jotain 70 kpl. Ja siinä on muuten viimeinen ihminen keneltä kenenkään kannattaisi kysyä mitään koiriin, koirien hoitoon tai käyttäytymiseen liittyvää. Ei mulla mutta, kunhan kerroin taas välipahennuksen

Lis. minä kyllä arvostan kokemusta sinänsä. Kokemus luo varmuutta ja toivon mukaan lisää taitoa ja kykyjä käsitellä eläimiä. Mutta ne kokeneimmatkin yleensä myös opiskelevat tietojaan jostain ja näitä tietoja sitten sovelletaan sen kokemuksen kautta käytäntöön.
Ja tuohon opettaja vertaukseen sanon kuitenkin sen verran, että opettaja on ihminen paikallaan ja tietää lapsista ja oppimisesta varmasti paljonkin, mutta jos sillä opettajalla ei omia lapsia ole, niin sillä opettajalla ei myöskään ole sitä kokemusta siitä mitä on kasvattaa lapsi vauvasta aikuiseksi. Tai siitä mitä se elämä lapsen kanssa on 24/7 vuoden jokaisena päivänä. Enkä tarkoita mitenkään vähätellä opettajia vaan arvostan opettajia hyvinkin paljon.

*sääntöjen vastainen osuus viestistä muokattu pois. -Tigru

Mulla on vain kokemusta kahden koiran laumasta ja hyvin on pelannut vaikken mä koiramaisesti käyttäydykkään:P Meillä on koirat koulutettu aika pitkälti palkan avulla (nami, kehu, silitys jne) ja paljon myöskin ihan eleiden avulla, mutta en sellaisia mitä koirat toisilleen käyttäisi. Paljon ne on oppinut vahingon kautta. Osaan kyllä aika hyvin tulkita varsinkin ton rotikan eleitä ja tiedän millä tuulella se milloinkin on. Itelle ei koskaan isoa koiralaumaa tule olemaan (luultavasti) joten eipä mulla sen enempää enkä etes tiedä liittyykö tämä aiheeseen

Niin ja olen kyllä kokeillut joskus murista rotikalleni, mutta se tuli vaan pussaamaan:D Mutta jos joku sen taidon hallitsee että osaa elehtiä koiran tavoin niin että nekin ymmärtää ja lauma toimii niin eikun vaan

pinn kirjoitti:

Kukaan ei pysty ihmiselämän aikana omistamaan niin montaa koiraa, että pystyisi sen kautta luomaan teorioita, jotka olisi yhtä luotettavia kuin tiede

Tai vaikka pystyisikin, ei se tosiaan silti tarkoita, että saatu tieto ("") olisi relevanttia ja täyttäisi mitään kriteereitä, jonka perusteella se voitaisiin vahvistaa teoriaksi. Ei riitä, että yksi ihminen on onnistunut metodilla Y sadan koiran kanssa jos samaan aikaan sata epäonnistuu tasan samoilla metodeilla. Ridgebackin esimerkki osoittaa tämän hyvin!

ridgeback kirjoitti:

Mutta ne kokeneimmatkin yleensä myös opiskelevat tietojaan jostain ja näitä tietoja sitten sovelletaan sen kokemuksen kautta käytäntöön.

Kukas se onkaan todennut että "when facts change, I change my mind. What do you do, sir?" Ei varmaan ole montaa kammottavampaa asiaa, kuin ihminen, joka itsepäisesti roikkuu itsensä lähinnä nolaten tiedoissa, jotka on korjattu vastaamaan nykytietämystä jo kauan sitten, ja jankuttaa että olen toiminut näin kuuskytä vuotta ja aijon toimia näin edelleen. Noh, joskus tää jopa perustellusti toimii, joskus ei...

ridgeback kirjoitti:

...mutta jos sillä opettajalla ei omia lapsia ole, niin sillä opettajalla ei myöskään ole sitä kokemusta siitä mitä on kasvattaa lapsi vauvasta aikuiseksi

Tai vaikka olisikin jotain kautta hankittu kokemus niin voi puuttua yksi oleellinen elementti: tunteet, jotka tulee mukaan oman lapsen ilojen ja surujen myötä.

Tuntuuko musta vaan vai saiko tämä keskustelu pampulaisen kanssa taas kerran sen sävyn kuka on oikeassa ja kuka ei ja millä perusteilla...? Jotenkin mälsää kun aina tunnutaan päätyvän samaan, ennalta arvattavaan pisteeseen. Itse kyllä mieluusti kuulisin teorioita väitteiden ja ohjeiden taustalta jos sellaisia on tarjota itsensä ja omien kokemusten puolustelun sijaan. Jotenkin tuntuu, että huomio käännetään johonkin muualle tarkoituksella sillä hetkellä kun olisi aika latoa pöytään perusteluja ja (mieluusti tieteellisiä) faktoja. Voin olla väärässäkin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn Pamuplaiselta minkärotuisia koiria laumaasi kuuluu?
Voi vastata vaikka yksärillä

Minä olen murissut parisen kertaa koiralleni ja kyllähän se hyvin toimi. Tää ei ole mun vakikäytäntö mutta onpahan tuotakin kokeiltu ja siis toimii! =D.

Kyllä yhden tai kahden koiran kanssa voi pärjäillä kouluttelemalla. Helppoja tuttuja koiria voi olla laumassa mummelilla vaikka 100 eikä se kummemmin taitoja tarvitse, jaksamista vaan, ei koulutustietoutta jos vaan säilyttelee koiria.

Itse ei ole tarvinut nuuskia hännän alta koiria koska en siitä hajusta mitään ymmärrä, turhia asioita pyrin kyllä minäkin välttämään. Mutta kuitenkin pyrin hyödyntämään kaiken kommunikoinnin mitä suinkin voin, tiedän kyllä rajoitteet, mutta niin yksinkerteisista asioista on kyse että hyvin usein kömpelökin toteutus riittää. Näin voin yhdistää melko haastaviakin tapauksia toisten koirien kanssa. Ei laumatoiminnassa ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa koirien välisiiin suhteisiin koulutettujen toimintojen varassa. Kun laumassa on tasapaino, koirat ohjautuvat helposti sinne minne niitä ohjallaan, tuolloin esim. ohitukset kymmenenkin koiran kanssa vapaana onnistuu helposti. Itse pidän haasteita enkä todellakaan lepää laakereillani kuvitellen osaavani jo kaiken. Olen minäkin oppimispsykologian opiskellut. Oikein koulussa. Siitä vaan ei käytännön elämässä ole ollut mitään suurempaa hyötyä, sitäpaitsi tunsin sen jo ennen kouluakin. Jokainen tapaamani koira on sen sijaan opettanut jotakin.:) En arjessani tarvitse kouluttamistietoutta kuin kentällä, huvitellessa tai ohjelmoidessa koiria minua hyödyttäviin käytöksiin... Minulle vain toisen ymmärtämisellä ja viestinnällä on merkitystä koska sillä ratkeaa myös 95% ongelmista. Kouluttamisessa roikkuminen ilman viestintää on kikkailua ja peittelyä sille että ymmärtämys ja ehkä myös halu ymmärtämiseen on hukassa.

Jos tämä on nyt sitten minun juttu ja olenkin mielestänne laput silmillä, se ei tarkoita sitä ettei joku pystyisi omaksumaan sitä minkä minä olen oivaltanut ja oppinut.

RIDGEBACK:Mutta ne kokeneimmatkin yleensä myös opiskelevat tietojaan jostain ja näitä tietoja sitten sovelletaan sen kokemuksen kautta käytäntöön. Näin teen myös minä:) Pitäisikö täällä luetella mitä kaikkea tässä on luettu ja opiskeltu ennen kun voi kertoa kysyville vastauksia koirat.comissa. Tässä on nyt selvästi havaittavissa jonkin näköistä resurssipulaa kun tarvitsee reviiriä alkaa vahtimaan. En arvostele kenenkään muiden vastauksia tai lypsä muilta mistä tieto on peräisin, kerron vain omaa kantaani asioihin.

Seneca on kirjoittanut:

Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Niihin jotka kulkevat edellä saavat jotain aikaan ja niihin jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat

LUSU laitoin yksärillä sinulle mitä koiria minulla on.

pampulainen kirjoitti:

Kyllä yhden tai kahden koiran kanssa voi pärjäillä kouluttelemalla. Helppoja tuttuja koiria voi olla laumassa mummelilla vaikka 100 eikä se kummemmin taitoja tarvitse, jaksamista vaan, ei koulutustietoutta jos vaan säilyttelee koiria.

Entäs, jos ikinä kuuna päivänä ei aio hankkia koiralaumaa, vaan korkeintaan yhden? Onko jokin erityinen syy, miksi silti pitäisi ehdottomasti käyttää keinoja, joita tarvittaisiin, jos koiria olisi kymmenen?

Aika suuri osa koiranomistajista omistaa vain yhden tai kaksi koiraa. Ihan vain siksi, että heillä on muitakin kiinnostuksen kohteita, vaativa työ, perhe, asuinpaikka jossa suuri määrä koiria olisi liikaa.

Mietityttää vaikkapa tuo perushuomioimattomuus, jos siis lähtökohta on suurempikin koirien määrä. Aika erilaiselta kuulostaa koiran kannalta, jos ihminen pitää huomion vähäisenä, kun tarjolla on ne toiset koirat ja niiden seura, verrattuna siihen, että ihminen on se ainoa seura, eikä muita ole.

(Tunnustan myös vähäpätöisyyteni. Itse kykenen ainoastaan opiskelemaan oppimispsykologiaa. En luule koskaan voivani väittää, että olisin opiskellut oppimispsykologian. Enkä kyllä mitään muutakaan asiaa voi väittää tuossa laajudessa tuntevani. En edes omaa alaani kymmenien vuosien opiskelusta ja alalla toiminnasta huolimatta.)

pampulainen kirjoitti:

Pitäisikö täällä luetella mitä kaikkea tässä on luettu ja opiskeltu ennen kun voi kertoa kysyville vastauksia koirat.comissa. Tässä on nyt selvästi havaittavissa jonkin näköistä resurssipulaa kun tarvitsee reviiriä alkaa vahtimaan. En arvostele kenenkään muiden vastauksia tai lypsä muilta mistä tieto on peräisin, kerron vain omaa kantaani asioihin.

Se minkä takia esim. mä täällä intän, ei johdu mistään reviirin vahtimisesta tai siitä, että mulla olisi jotain sua vastaan. Pahoitteluni jos sellainen kuva on tullut! Sen sijaan mua ehkä enemmän vaivaa se, että kerrot näkemyksistäsi hyvin kärkkäästi ja itsevarmasti, mutta ne eivät ole neuvoja, koska et (ainakaan tässä topicissa) ole juuri mitään konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja tarjonnut. Olet vain sanonut, että väärin teette ja koiralla on noussut hattuun. Vaikka et tosiaan tilanteesta tiedä muuta kuin sen muutaman rivin, mitä aloittaja on kirjoittanut.

Ylipäätään viesteissäsi on pitkälti vain maalailevaa ylistystä siitä, miten "koiran logiikka" ja "keskeinen kommunikointi ja ymmärrys" (+ muut kovin ympäripyöreät termit) toimivat helkkarin hyvin ja niiden avulla voi pitää vaikka sitä satapäistä laumaa jne. Ymmärrät varmaan itsekin, että nämä ovat aika suureellisia väittämiä. Sen takia ainakin minä haluaisin kovasti kuulla, että miten tällainen käytännössä sitten toimii ja mielellään myös jotain ihan koeteltua teoriaa, mihin tämä väite pohjautuu. Koska jos mä saisin kymmenen koiraa ohittamaan nätisti hihnatta täällä Helsingin vilinässä pelkällä oikein ajoitetulla katseella ja eleellä, niin olishan se aika kivaa! Olen ihan aidosti kiinnostunut siitä, mitä konkretiaa tuohon mielestäsi liittyy.

Mutta jos se on jotain jääkautta, murinaa tai tietoista "alistamista", niin sitten jatkan vänkäämistäni. Mä ainakin ostin koirat juuri siitä syystä, että mulla olisi kotona seuraa ja rapsuteltavaa ja hellittävää - ja että ne olisivat mulle ilona ja stressinlievittäjänä. Ihmiset on erilaisia. Koiranomistamisen ilo katoaisi mun kohdalla, jos mun pitäisi jotenkin jatkuvasti miettiä, että oonko nyt huomioinut niitä liikaa tms. Jos se jollekulle sopii ja sen pystyy tekemään riskittömästi ja koiraa vahingoittamatta, niin go for it! Pääasia että toimii, oikeasti! Mutta mitä nettineuvoihin tulee, niin pitäisin positiivista vahvistamista kuitenkin riskittömämpänä, kun aloittajaa/tilannetta/koiraa ei kuitenkaan kovin hyvin tunneta. Paikan päällä käyvä kouluttaja onkin sitten eri asia.

Mutta tuo on valetta, ettetkö olisi arvostellut muiden vastauksia tai lypsänyt mistä tieto on peräisin. Juurihan vasta lypsit, että mitenkäs monesta koirasta on muilla kokemusta. Ja kyllä on aika monta arvostelevaa kommenttia liittynyt juuri positiiviseen vahvistamiseen. Mutta ei siitä sen enempää, toivottavasti tämän keskustelun tarkoitus ei ole vängätä siitä, että kuka arvosteli ja ketä...

RIDGEBACK:Mutta ne kokeneimmatkin yleensä myös opiskelevat tietojaan jostain ja näitä tietoja sitten sovelletaan sen kokemuksen kautta käytäntöön. Näin teen myös minä:) Pitäisikö täällä luetella mitä kaikkea tässä on luettu ja opiskeltu ennen kun voi kertoa kysyville vastauksia koirat.comissa. Tässä on nyt selvästi havaittavissa jonkin näköistä resurssipulaa kun tarvitsee reviiriä alkaa vahtimaan. En arvostele kenenkään muiden vastauksia tai lypsä muilta mistä tieto on peräisin, kerron vain omaa kantaani asioihin.

Kukaan ei ole pyytänyt ketään luettelemaan tähän mitään opintojaan. Tuo lause ei ollut vain sinulle tarkoitettu eikä siinä kysytty keneltäkään mitään.

Mutta täytyy kyllä myöntään, että mä haluaisin kyllä päästä näkemään kuinka pampulainen 10 koiransa kanssa ohittaa muita koirakkoja. Ja vähän ihmettelen että miksi on niin suuri salaisuus kertoa täällä, että mitä koiria sinulla on? Että missä teitä pääsee tapaamaan? Laita vaikka yksärillä? Voitais mennä vaikka ulkoilemaan yhdessä ja keskustella asioista? Niin ei tulisi näitä tulkintaepäselvyyksiä

Tämä nyt lienee itsestään selvää kaikille, mutta myös lauman rodulla tai rotujakaumalla on vaikutuksensa koirien ryhmädynamiikkaan ja luonteenpiirteisiin ylipäätään ja siten tietysti ihmisen kokemukseen siitä. On ihan eri juttu saada hitsattua yhteen lauma esim vetokoiria (tai ryhmänä toimimaan jalostettuja metsästyskoiria) kuin rotuja, joiden jalostuksessa on vaalittu ihan muita, kuin ryhmätyö, ominaisuuksia ja viettejä. Meinaan että vetokoiraporukka suhtautuu uusiin koiriin ja ylipäätään ryhmässä toimimiseen himppasen eri meiningillä kuin vaikkapa ryhmä (aikuisia toisilleen vieraita) rottweilereita. Enkä nyt tarkoita, että toinen olisi toista mitenkään huonompi, ne nyt vaan suhtautuu asioihin eri tavalla, myös lajitovereihinsa, johtuen käyttötarkoituksesta/alkuperästään ja siksi myös työskentely niiden kanssa (ryhmänä) on hyvinkin erillaista ja eri tavalla haastavaa. Vetokoiria tulee ja menee, myös aikuisia, mutta yritäppä tuoda rotikka- tai dobberilaumaasi aikuisia koiria samalla tahdilla ja tyylillä niin avot. Myönnän, että ainakin omalla kohdallani se, minkä tyyppisten koirien ja asioiden (lajien) kanssa kertoja on tehnyt töitä, vaikuttaa siihen kuinka tarkalla korvalla kuuntelen. Kaikki me arvostamme eri asioita, mutta toiset asiat on haastavampia kuin toiset millä hyvänsä mittarilla mitattuna.

Muoks. Tää on nyt niiiiiin OT, sori,, mutta liittyen vetokoiriin musta hauskanen juutuupivideo kun siinä on niin tekemisen meininki https://www.youtube.com/watch?v=qFP28ANXLLA

Yksi tai kaksi koiraa ei ole este elää niiden kanssa koiriksi:0 Ja ihan yhtä hyvin isompaakin laumaa voi kouluttaa oppimisteoriaa hyödyntäen, mutta mitä korkeammaksi panokset nousevat sen tärkeämpää on hallita kokonaisuutta ja ymmärtää myös koirien välisiä suhteita ja asettua itse oikaan paikkaan. Kun sitten on oikein haastava yksilö ihmisen kanssa niin ymmärtämättä koiran viestintää ei ongelmia silkalla kouluttamisella enää ratkaistakaa. Kouluttamisella voidaan saavuttaa vain ontuva päämäärä etenkin jos keskitytään ratkaisemaan vain yksittäistä ongelmaa(esim.ohitus), koirankin eduksi on kokonaisvaltainen asian ymmärtäminen ja työstäminen. Kun viestintä ja kouluttaminenyhdistetään saadaan erinomainen tulos. Moni viestii koiransa kanssa tiedostamattaan oikein, ja kuvittelee että lopputulos oli kouluttamisella hankittua.:)

Sesset kirjoitti:

Tämä nyt lienee itsestään selvää kaikille, mutta myös lauman rodulla tai rotujakaumalla on vaikutuksensa koirien ryhmädynamiikkaan ja luonteenpiirteisiin ylipäätään ja siten tietysti ihmisen kokemukseen siitä. On ihan eri juttu saada hitsattua yhteen lauma esim vetokoiria (tai ryhmänä toimimaan jalostettuja metsästyskoiria) kuin rotuja, joiden jalostuksessa on vaalittu ihan muita, kuin ryhmätyö, ominaisuuksia ja viettejä.

Komps, komps ja komps. On tullut tässä huomattua meinaan, kun itsekin varsin usein työskentelen ja lenkkeilen neljän koiran kanssa, joista kolme on vinttareita ja yksi on paimen. Välillä whippettejä on jopa kuusi (ja sitten edelleen se yksi paimen). Vintit toimivat oikeastaan paremmin sen mukaan, mitä useampi niitä on. On ohiteltu vapaana muita koirakkoja täysin onnistuneesti niin, että mukana on kuusi whippettiä. Ja näitä ei todellakaan ole koulutettu minkään laumanjohtajateorioiden mukaan, eikä kyllä oikeastaan yhtään millään muullakaan tavalla... Ne nyt vain ovat ominaisuuksiltaan sellaisia. Ei niitä kiinnosta. Mutta voin kertoa, että kuuden auspain kanssa tilanne voisi olla hiukan erilainen. Kyllä ne varmaan käskyillä ja kontaktissa menisi ohi ihan kivasti, mutta ihan pelkällä ihmisestä uhkuvalla auktoriteetilla ei kyllä varmaan onnistuisi, tai siis ei yhtä helposti ainakaan kuin vipateilla.

On vielä yksi asia, mikä laumanjohtajuuteen perustuvassa koulutusmenetelmässä tökkii. Haluan koirieni toimivan oikein myös muiden ihmisten kanssa. Koirani ovat aina aika ajoin hoidossa milloin missäkin paikassa, ja siellä on usein niille tuntemattomia ihmisiä ja koiria. Mites se toimii, jos niillä ei ole arkea helpottavia peruskäskyjä? Mulla on iso leikkaus tulossa kuukauden päästä, ja koirat menevät useammaksi viikoksi hoitoon vanhemmilleni, jotka asuvat kaukana ja eivät siis ole kovin paljon edes olleet koirieni kanssa aiemmin tekemisissä. He eivät tiedä koirista yhtään mitään. Vähän mua kyllä saattaisi jännittää, jos niiden koko koulutus olisi perustunut laumanjohtajuudelle. Sellaiseen eivät nimittäin vanhempani kyllä taipuisi. Mutta puhua he kyllä osaavat, ja muutaman peruskäskyn avulla koirieni kanssa pärjää kyllä ummikotkin ja epävarmemmat ihmiset.

Muoks// Mun mielestä on myös tyystin eri asia puhua koiran viestinnän ymmärtämisestä kuin siitä, että pitäisi itse viestiä kuin koira. Puhumattakaan sitten näistä legendaarisista, että hädin tuskin kotiutuneelle koiranpennulle pitäisi äristä ja näykkiä kohti...

Mä kävin tässä oikein miettimään omaa historiaani koirien kanssa ja kyllä kaikkein erikoisin koiraporukka, jonka parissa minä olen asunut, oli sekaporukka laumanvartijoita ja muutama muu päälle. Mä tein joskus hevoshommia ja asuin talilla, koska se oli niin korvessa ja mulla ei ollut autoa. Tallinomistajalla oli kaksi espanjanmastiffi urosta, kaukkari narttu ja irlanninsusikoira uros. Ja meillä duunareilla oli molemilla sekarotuiset, mulla narttu ja duunikaverilla uros.
Koirista ei siis mun omia ollut kuin yksi narttu, mutta koska asuin paikanpäällä 5-7 päivää viikossa, niin aika hyvin sitä sekametelisoppaa siinä pääsi seuraamaan.
Siellä oli mielenkiintoinen jako. Espanjanmastifffi urokset oli enemmikseen keskenään, ne olivat aika välinpitämättömiä tallille tulevia vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan. Ei niitä kiinnostanut, ne yleensä nukkuivat päivät ja vahti yöt. Ne kävivät kyllä tervehtimässä vieraita, mutta siinä se. Kaukkarinarttu taasen pysytteli aika paljon omissa oloissaan. 1,5 vuoden ikään asti se oli kaikille ystävällinen ja avoin, se leikki paljon meidän sekarotuisten koirien kanssa ja hääräili tallissa muiden mukana. Mutta sitten se alkoi aikuistua ja ottaa työnsä vakavammin ja se alkoi suhtautua huomattavasti varautuneemmin tallilla käyviin ihmisiin ja niiden koiriin. Se kyllä salli vakikävijöiden kulkemisen alueella, mutta ei enää käynyt tervehtimässä näitä vaan enemmänkin piti silmällä niiden touhuja. Mutta sitten jos pihaan tuli yksikin vieras auto, niin autosta ei kyllä ihmisiä ulos päästänyt. Tää oli kyllä sinällään kiva koira, kun sen luottamuksen oli kerran ansainnut niin se myös pysyi. Näillä laumiksilla oli selkeä jako. Estiffit vahti alatarhoja ja harjoitusrataa, alueella liikkui jonkin verran ilveksiä. Ja kaukkari vahti selkeästi taloa, pihapiiriä ja tallia.
Irlanninsusikoira ja nää sekarotuiset oli niitä seurakoira, jotka hengaili mukana joka paikassa.

Yhteenottoja en muista että olisi ollut kuin kaksi. Kerran estiffi ja irlis otti yhteen, kun kaukkarilla oli juoksut. Ja kerran kaukkari otti yhteen mun nartun kanssa, syytä en tiedä, mutta enempään tappeluita ei tullut.
Mitään selkeää kiinteää yhtä isoa laumaa tää porukka ei kuitenkaan koskaan muodostanut. Jokaisella oli oma paikkansa tilalla ja jokainen hoito oman hommansa. Koirilla oli kyllä ihan hyvät välit keskenään ja sallivat toistensa tulla ja mennä ja olivat kyllä kanssakäymisissä keskenään. Mitään selkää arvojärjestystäkään ei koskaan muodostunut.
Näitä laumiksia ei koskaan sen suuremmin kouluteltu, niiden tehtävä oli tehdä töitä. Niille opetettiin tiettyjä peruskäskyjä ja olivat ihan mukavan tottelevaisiakin. Ei niiden kanssa ollut ongelmia minkään asioiden suhteen. Sen harvan kerran kun niitä piti hihnassa talutella jossain, niin ihan siivosti ne käyttäytyi. Mutta jos nää koirat yöllä reagoi johonkin vartioimallaan alueella, niin sitten ne työskentelivät täysin itsenäisesti. Ei siinä kannattanut paljon käskyjä perään huudella, jos ilves liikkui tarhojen lähellä. Ne meni ja teki työnsä.
Toisin taas näiden sekarotuisten ja irliksen kanssa. Ne olisi mielellään menneet aina mastiffien mukaan, mutta kerran kun huusi "seis" ja "tänne", niin sieltä ne tuli kovasti mielellään ja valmiina palvelemaan.

On meillä peruskäskyt, tulevat luokse kun sanotaan, tottelevat kieltoa ja ohjautuvat heikommankin esityksen suhteen, kuulevat ohjeistuksen sävystä että kuinkas se viimekädessä on kuka määrää. Kriisitilanteessa tilanne olisi kuitenkin koirien päätöksen varassa koska ne kyllä huomaavat mitä ne oikeasti voivat tehdä. Ovat kuitenkin kilttejä nuo minun omat eivätkä lähtisi kiusaamislinjalle :) Hoitoonkin voisin periaatteessa antaa minne vain koirat toimisivat aikansa hyvin, joskus ollutkin tavis-hoitaja ihmetellyt kuinka on hyvin KOULUTETTU... Annan kuitenkin koirani vain harvoille ja valituille, reilumpaa niin kaikille. Tärkeintähän on että toimii siten että tietää omat rajansa ja toimii sen mukaan. Hyvin kuulolla oleva koira voi hyvin kytkyä kuulolaitteen päältä kun jos se huomaa ette tarvii välittää.

pampulainen kirjoitti:

Kouluttamisella voidaan saavuttaa vain ontuva päämäärä etenkin jos keskitytään ratkaisemaan vain yksittäistä ongelmaa(esim.ohitus), koirankin eduksi on kokonaisvaltainen asian ymmärtäminen ja työstäminen. Kun viestintä ja kouluttaminenyhdistetään saadaan erinomainen tulos. Moni viestii koiransa kanssa tiedostamattaan oikein, ja kuvittelee että lopputulos oli kouluttamisella hankittua.:)

Minusta ei ole yhtään vähemmän kokonaisvaltaista tuo toinenkaan tapa. Onhan siinäkin vahva perusta, jonka päälle opetetaan haluttu käyttäytyminen eri tilanteissa. Tuossa mallissa pohjaa luo yhtä lailla. - minusta - se suhde, joka omistajan ja koiran välillä on. Eihän siitä opettamisesta muuten tule yhtään mitään. Mutta siinä jo opittu ei sitten perustukaan pelkkään laumahierarkiaan, vaan käytös on opittua ja siten siirettävissä myös toisen koiran kanssa toimivan ihmisen käytettäväksi.

Tuo on minusta erittäin tärkeä huomio, että tavoitteena useinkin ihan käytännön syistä täytyy olla koira, joka toimii muidenkin ihmisten kanssa jotakuinkin hyvin, ei pelkästään sen laumanjohtajan kanssa. Silloinkin, jos oma omistaja ei syystä tai toisesta ole paikalla. Minua ainakin pelottaisi koira, jonka käyttäytyminen on sen varassa, että ihminen osaa olla riittävällä voimalla / persoonalla tms. johtaja.

Ykskoiranen:Minua ainakin pelottaisi koira, jonka käyttäytyminen on sen varassa, että ihminen osaa olla riittävällä voimalla / persoonalla tms. johtaja.

Tässä kohtaa paljastuu pinnallinen ajattelutapa. :/ Ollaan niin eri sarjassa että... Minun koirani siis toimivat ja tottelevat kyllä, mutta "meikäläiset", näkevät mitä mieltä koira on siitä ihmisestä...

Eihän se taitamaton/tottumaton hoitaja lähde esim. ilman hihnaa lenkille vaikka sanot sille että yksi pillin vihellys pysäyttää koiran ja kahdella se tulee luokse, oli tilanne mikä hyvänsä. Vaikka se olisikin monien eri häiriöiden alla sinulla ärsykekontrollissa. Toimivuus tarkoittaa minulla ärsykykontrollin jotain tasoa, silloin elukka toimii varmasti myös hoitajalle. Hoitaja on häiriö johon täytyy oppimisteorian kuten mihin tahansa muuhun häiriöön. Eli ei mene asia nyt niin että koira toimisi vihjeisiin koulutettuna kenen kanssa tahansa, samoin kuin kanssasi. Ihminenkin tunteineen on muuttuja, joka vaikuttaa koiran toimintaan.

Molemmat varmaan suosittelevat epävarman hoitajan pitämään koira kytkettynä? Eikö? Itsevarma joka TUNTEE koiran voi pitää vapaana:) Mulla ei ole syytä laittaakoiraani epävarman ihmisen käsiin, vaikka siitä ei mitään konkreettista seuraisikaan.

Johtajuuden ei tarvitse edelleenkään perustua voimaan, se voi, mutta ei ole ihannoitavaa johtajuutta.