Koirat.com

pampulainen kirjoitti:


Tässä kohtaa paljastuu pinnallinen ajattelutapa. :/ Ollaan niin eri sarjassa että... Minun koirani siis toimivat ja tottelevat kyllä, mutta "meikäläiset", näkevät mitä mieltä koira on siitä ihmisestä...

Jaa. Kuitenkin on mm. kerrottu esimerkkinä, kuinka se oma koira toisen ihmisen kanssa osasi kulkea nätisti hihnassa, mutta sellaisen epävarmaksi johtajaksi luonnehditun kanssa ei. Mä en nyt sitten varmaan ollenkaan ymmärrä, mitä tuo sun juttu on käytännössä ja mitä se ei ole. Tai tämä johtajuudella toimiminen. Vai onko hihnassa vetämättä kulkeminen jotain muuta kuin tuo toimiminen ja totteleminen tässä sun ajatuksessasi?

Tämä johtajuus alkaa myös olla kuin salaseura, jota eivät vihkimättömät voikaan ymmärtää. Siksi vihityt vain "näkevät" asioita koirassa ja voivat tunnistaa, kuinka joku onnistuu käyttämään metodia tiedostamattaan typerästi onnistumiset kouluttamisensa tuloksiksi lukien. Mutta te salaseuralaiset sitten pystytte hahmottamaan ne muilta salatuiksi jäävät todelliset vaikuttavat asiat tai koiran syvällisemmin tarkastellun mielentilan. Mitä se oikeesti ajattelee. Siksi koiran toimivuus tai totteleminen ei oikeastaan todista mitään, koska - se voi salaisesti ja omistajan tiedostamatta olla sittenkin johtajuuden tuottamaa.

Mä palaan vielä ihan tämän keskustelun alkuun.

Ellnorr kirjoitti

Tämä rescue ei anna mittelin liikkuakkaan ja jos liikkuu, niin yrittää juosta päin ja lohmaista. Kun tämä toiminta kielletään alkaa rescue irvistelemään ja murisemaan. Mitteli on näissä tilanteissa selkeästi alistuva osapuoli ja yrittää kulkea seiniä pitkin kuin varjo. Hakee selkeästi turvaa myös meistä omistajista.

Johon pampulainen:

Tulokas näyttää mittelin avulla miten sitä itseään tulisi kohdella jotta saatte sen kunnioituksen. Vaarana on että mitteli ei enää kohta luota teihin tippaakaan.

Kyse ei ole koirien tutustuttamisesta vaan aivan muusta. Teidän kotona on nyt kiusaaja.

Ja edelleen mua siis kiinnostaa, että mitä tuo pampulaisen ensimmäinen lause tarkoittaa? Pitäisikö Ellnorrin siis juosta rescue koiraa päin ja lohmaista (tai imitoida lohmaisua) tai ainakin estää rescuen liikkuminen asunnossa? Ja jos rescue ei tästä tykkää, niin sitten sille pitää murista ja irvistellä? Ja siis omistajien pitäisi alkaa kiusaajiksi, koska rescue on siis sellainen? Vai mitä tuo pampulaisen kirjoitus tarkoittaa?

Sinä nyt pampulainen puhut nauriista kun minä puhun lantusta. Kun kaikilla nyt ei vain ole sellainen onnellinen tilanne, että pystyy valikoimaan koirilleen hoitajat itsevarmuuden perusteella, etenkin jos koiranhoitoapua tarvitaan yllättäen. Tällaisia tilanteita tulee eteen monella, ja silloin ne koirat kenties joutuu lykkäämään jollekin vähemmän koira-asiantuntijalle. Ja silloin mun mielestä on hyötyä siitä, jos on jotain käskyjä apuna. Esim. vanhempien luona on eri sääntöjä kuin täällä, ja ilman käskyjä olisi mun vanhempien hyvin vaikeaa tehdä niitä koirille selviksi. Nyt voin vain todeta, että jos ette halua koiria huoneeseen X, niin riittää että kertaalleen sanotte "ei tule". Jos haluatte, ettei Loki vahdi, niin riittää että sanotte "kiitos". Ja mä en mistään hihnatta kulkemisesta ainakaan puhunut yhtään mitään, en mä nyt ymmärrä, että miten sä siihen niin hanakasti tartuit...? Kyllä sitä tottelevaisuutta muissakin asioissa tarvitaan.

Hienoa jos sun koirat toimii hyvin hoidossa ja jos sulla ei ole tarvetta laittaa niitä epävarman ihmisen hoteisiin. Mutta kaikilla ei ole sama tilanne. Siksi mun mielestä pelkkään laumanjohtajuusteoriaan nojautuva koulutus ei ehkä sovi kaikkiin tilanteisiin ja kaikille ihmisille. Koska ympäristöjä ja tilanteita on niin kovin erilaisia. Mun vakaa uskomus on se, että jokainen kouluttaa koiransa tasan siihen, mitä niiltä haluaa ja siihen pisteeseen, mihin oma tahto ja energia riittää. Oli se metodi mikä hyvänsä. Kunhan koiraa ei vahingoiteta ja homma toimii, niin eikös se riitä. Turhaa pullistelua mun mielestä todeta, että positiivisen vahvistamisen kautta toimivat kouluttajat olisivat jotenkin erityisen vaillinaisia.

On myös eri asia kasvattaa/kouluttaa harrastuskoiria. Lokilta lähtisi agilitysta puolet vireestä, jos en arjessa nimenomaan vahvistaisi sen oma-alotteisuutta ja pönkittäisi sen itseluottamusta. Ai niin, mutta kun ne harrastukset on turhia ja niille ei voi laskea mitään arvoa......

Ykskoiranen kirjoitti:

[quote=pampulainen]
Tässä kohtaa paljastuu pinnallinen ajattelutapa. :/ Ollaan niin eri sarjassa että... Minun koirani siis toimivat ja tottelevat kyllä, mutta "meikäläiset", näkevät mitä mieltä koira on siitä ihmisestä...

Jaa. Kuitenkin on mm. kerrottu esimerkkinä, kuinka se oma koira toisen ihmisen kanssa osasi kulkea nätisti hihnassa, mutta sellaisen epävarmaksi johtajaksi luonnehditun kanssa ei. Mä en nyt sitten varmaan ollenkaan ymmärrä, mitä tuo sun juttu on käytännössä ja mitä se ei ole. Tai tämä johtajuudella toimiminen. Vai onko hihnassa vetämättä kulkeminen jotain muuta kuin tuo toimiminen ja totteleminen tässä sun ajatuksessasi?
[/quote]

Ykskoiranen vastasikin mun näppiksellä, mutta ajattelin tasan samaa, eli että nimenomaan johtajuuteen perustuva ajattelumalli on pinnallinen (koiran on toteltava, koska minä niin haluan) kun taas ei-johtajuuteen perustuva, miksi sitä sitten kutsuisikin (sopiva termi EI ole positiivinen, koska ainakin itse säilytän myös (ei-fyysiset) rankaisut työkalupakissani), pohjautuu koiran oma-aloitteiseen kontaktiin ja sen sisältä kumpuavaan haluun toimia ja tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa, vaikka sitten jos ei muusta syystä niin siksi, että se on kokenut hyötyvänsä siitä jotain. Käytännössä koiraa ohjaavan ihmisen ei tarvitse olla ko koiralle minkään sortin "johtaja" ja silti koira toimii hänen kanssaan oikeista vihjeistä toivotusti. Koira ei siis ikinä kyseenalaista käskyjään vain siksi, että sen silmissä sen ohjaaja olisi huono tai epäjohtajamainen. Olen myös itse siinä tilanteessa, etten voi valita koirieni hoitajiksi "hyviä johtajia" tai edes "koiraihmisiä", mutta silti mun täytyy luottaa, että sesset ei aiheuta hankaluuksia hoitajille heittäytymällä niskuroiviksi. Tähän päästään sillä, että koirat on opetettu niin vahvasti, että tietty käsky aiheuttaa lähes refleksinomaisen vasteen aina ja kaikkialla. Ja kyllä, tähän päästään vain operantilla koulutusmetodilla, jossa koiralla ei ole "vaihtoehtoa" olla vastaamatta toivotusti kun opetus on viety oikein loppuun. Sen jälkeen sen mieleen ei juolahdakkaan toimia toisin! Tottakait homma on tässä kohtaa sisältänyt apujen ja palkkion häivyttämisen, yleistämisen jne mutta tämän jälkeen koirat onkin pomminvarmoja (tai niin varma kun eläin nyt voi olla...), koska niiden mielentila on aina oikea ko tilanteeseen eikä riippuvainen ihmisen mielentilasta, kuten johtajuusajattelussa riippuu. Koiran mielentilan hallinta ja opettaminen sopivaksi on huomattavasti helpompaa kuin ihmisen, joka, kuten tunnettua, vaihtee henkilöstä, tilanteesta, ajasta ja paikasta toiseen jatkuvasti.

Kaikenkaikkiaan johtajuusajattelussa on mielestäni se riski, siis sen lisäksi että homma riippuu ihmisen mielentilasta, ei koiran, että sen kanssa päädytään umpikujaan jos koira onkin sen sorttinen, että se kyseenalaistaa ihmisen "johtajuuden", kuten useimmat villieläimet tekisi, aina vaan ja se ottaa rangaistukset, etenkin fyysiset, vain haasteena. On rotuja, jotka alkuperänsä takia vastaavat paineeseen paineella. Siinä juututaan vääntämään koiran kanssa päivästä toiseen viimeisestä sanasta. Aika monasti häviäjä on ihminen. Voi olla, että takerrun taas terminologiaan, mutta ihminen ei voi olla koiralle johtaja. Johtaja voi olla vain samasta lajista ja koira ei tarvitse johtajaa. Jos tarvitsisi, se olisi (itse) sellainen tai hankkisi sellaisen kaikissa olosuhteissa ja aina, mutta näin ei ole. Hierarkia on taas asia erikseen.

Edelleenkään temppujen opettaminen=kouluttaminen ei mielestäni ratkaise oikeita ongelmia. Niillä saadaan kyllä arkeen sujuvuutta, mutta koirien välejä ei selvitetä.
Johtajuus on paljon laajempi ja positiivisempi käsite minulle kuin te luulette.
Koiran kanssa toimiessa kommunikointia ei voi sivuutta.

Johtaja voi määritellä mitä, missä, milloin. Jos koira valitsee ennemmin muut koirat saadessaan valita leikkiikö se toisten koirien kanssa vai johtajan, se ei olekaan johtaja jolle käännetään selkä(johtajuushan on kahden yksilön välillä vallitseva arvo, joka voi myös muuttua tilanteen mukaan, pakonedessä, toiminan, tapahtumien, fyysisen ja pyykkisen tilan vuoksi).

Johtaja hallitsee koiran kanssa leikin (yksilön tarpeiden, viettien ja vaistojen tunnistminen, kunnioittaminen ja hyödyntänen)ja vireensäätelyn, kouluttamistaitoja edelleenkään ei siihen tarvita. Mutta jos on motivaatio-ongelma, silloin on usein myös johtajuusongelma. Hyvä johtaja ei vain määrää, vaan elää vuorovaikutussuhteessa. Hyvän johtajan ei tarvitse kuin tehdä ehdotus niin porukka on mukana, tappelematta, etuilematta jonossa, mutta intoa täynnä kuin ilmapallot. Näin siis ollen minun johtajuuskäsityksen mukaan koira saa olla aktiivinen. Minun ei kuitenkaan tarvitse johtajan statuksen saadessani miettiä hetkeäkään etteikö koira haluaisi lähteä mukaani vaikka naksuttelemaan... Ne muuten lähtee mistä toimistaan vaan innoissaan temppuilemaan. Minä kun sitten erotan, arjen, työn ja huvin, niin koiratkin vaihtavat silmänräpäytyksessä moodista toiseen. Uskokaa tai älkää niin minäkin olen harrastanut ja tulen harrastamaan koirieni kanssa.

Oli pakko tehdä tuomoinen kooste ja julkaista se vaikka en ajatellutkaan. Mitä tulee koirien hoitoon, en pysty hoitaman edes omiani moneen viikkoon, joten tiedän kyllä kuinka helppo tai vaikea on saada hoitajia.

https://www.youtube.com/watch?v=GuP85jUqsGw

pampulainen kirjoitti:

Edelleenkään temppujen opettaminen=kouluttaminen ei mielestäni ratkaise oikeita ongelmia. Niillä saadaan kyllä arkeen sujuvuutta, mutta koirien välejä ei selvitetä.
Johtajuus on paljon laajempi ja positiivisempi käsite minulle kuin te luulette.
Koiran kanssa toimiessa kommunikointia ei voi sivuutta.

Jos me ei ymmärretä sun käsitystä johtajuudesta, olisko mahdollista selittää sitä jollain tapaa?

Johtaja voi määritellä mitä, missä, milloin. Jos koira valitsee ennemmin muut koirat saadessaan valita leikkiikö se toisten koirien kanssa vai johtajan, se ei olekaan johtaja jolle käännetään selkä(johtajuushan on kahden yksilön välillä vallitseva arvo, joka voi myös muuttua tilanteen mukaan, pakonedessä, toiminan, tapahtumien, fyysisen ja pyykkisen tilan vuoksi).

Johtaja hallitsee koiran kanssa leikin (yksilön tarpeiden, viettien ja vaistojen tunnistminen, kunnioittaminen ja hyödyntänen)ja vireensäätelyn, kouluttamistaitoja edelleenkään ei siihen tarvita. Mutta jos on motivaatio-ongelma, silloin on usein myös johtajuusongelma. Hyvä johtaja ei vain määrää, vaan elää vuorovaikutussuhteessa. Hyvän johtajan ei tarvitse kuin tehdä ehdotus niin porukka on mukana, tappelematta, etuilematta jonossa, mutta intoa täynnä kuin ilmapallot. Näin siis ollen minun johtajuuskäsityksen mukaan koira saa olla aktiivinen. Minun ei kuitenkaan tarvitse johtajan statuksen saadessani miettiä hetkeäkään etteikö koira haluaisi lähteä mukaani vaikka naksuttelemaan... Ne muuten lähtee mistä toimistaan vaan innoissaan temppuilemaan. Minä kun sitten erotan, arjen, työn ja huvin, niin koiratkin vaihtavat silmänräpäytyksessä moodista toiseen. Uskokaa tai älkää niin minäkin olen harrastanut ja tulen harrastamaan koirieni kanssa.

Tai jos tämän oli tarkoitus olla se selitys, niin mä en kyllä ymmärtänyt oikein mitään. Miten esim. johtaja määrittelee? Miten hän kommunikoi tämän määrittelemisensä koiralle? Miten siinä vuorovaikutussuhteessa eletään ihan käytännön tasolla? Mitä se on? Miten se hyvä johtaja tekee ehdotuksen?

pampulainen kirjoitti:


https://www.youtube.com/watch?v=GuP85jUqsGw

Aivan ihana video!

^Todella! Ja iloista porukkaa näyttää olevan, vaikka on kasvatettu (ymmärtääkseni) laumaoppien mukaan Tuollaisesta mäkin olen aina haaveillut, mutta tällä hetkellä on vain yksi koira. Ehkä joskus...

En millään pahalla tarkoita mutta mikä idea tuolla videolla oli tai siis mihin se liittyy?

pampulainen kirjoitti:

Edelleenkään temppujen opettaminen=kouluttaminen ei mielestäni ratkaise oikeita ongelmia. Niillä saadaan kyllä arkeen sujuvuutta, mutta koirien välejä ei selvitetä.
Johtajuus on paljon laajempi ja positiivisempi käsite minulle kuin te luulette.
Koiran kanssa toimiessa kommunikointia ei voi sivuutta.

En tiedä josko vastauksesi oli kohdistettu suoraan mulle, mutta en missään kirjoituksessani puhu temppujen opettamisesta vaan ihan kaikesta koiran opettamisesta, eli niin arjen tavoille kuin niiden temppujenkin (esim toko/tottisliikeet) kouluttamisesta. Herää kysymys, mitkä sun mielestä on "oikeita ongelmia" ja mitkä ovat sellaisia "oikeita ongelmia" joihin ei löydy ratkaisukeinoja operantista (tai ei-johtajuuteen perustuvasta) koulutusmetodista? Kysyn tätä, koska sillä on omien silmieni mukaan voitu purkaa niin koiran ihmisiä kuin toisia koiriakin kohtaan osoittamaa hyvin voimakasta aggressiota täysin pois ja ainakin omasta mielestäni nämä ovat pahinta ja tuhoisinta, mitä koira voi tehdä. Jos hallitsee operantin koulutuksen työkalut riittävän hyvin, ei johtajuusajattelulle jää mitään sijaa. Itse kuitenkin luen operantteihin menetelmiin ja siten oikeaan tilanteeseen käyttäkelpoisiksi kaikki sen osat eli pos/neg vahvisteen ja pos/neg rangaistuksen käytön. Tästä päästäänkin kysymykseen, joka ei tokikaan välttämättä liity enää mitenkään johtajuusajatteluun, että mitkä menetelmät sitten eivät ole mielestäni hyväksyttyjä? Vedän rajan siihen, että kaikki, jotka on korvattavissa jollain muulla kuin kipua ja pelkoa aiheuttavilla menetelmillä. Epävarmuuden aiheuttaminen tietyllä varauksella, mutta myös epäjohdonmukaisuus ovat poissuljettuja joskin näissä on yleensä "vain" se ongelma, ettei koira opi kunnolla tai sen työskentelyvarmuus jää alle toivotun. Musta "johtajuus" on käsitteenä niin epämääräinen (ihan jo pelkästään täältä luetun perusteella) ettei se ole missään tilanteessa käyttäkelpoinen menetelmä. Yleensä sana "johtajuus" tai "johtaja" sisältää option "kunnioitukseen", joka puolestaan kovin usein on värittynyt sanalla "pelko". Sulattaisin vielä "johtajuuden" jos se olisikin määrätietoista ja lempeää ("") oikeaan ohjaamista, mutta liian monen koiranomistajan, jonka suusta pullahtaa sana "johtaja", metodeihin kuuluu fyysiset rankaisut, epäloogisuus ja jonkiin sortin koiran pelottelu toiminaan halutulla tavalla. Tällöin ei muokata koiran mielialaa ja tunnetta oikeaan suuntaan (josta seuraisi yhteistyöhaluinen koira) vaan koiran on toteltava koska ohjaaja niin tahtoo. Mun tarkoitus ei ole yrittää käännyttää ketään tai todistaa mitään, kunhan ajatelen ääneen ja tokihan pampulaisellakin on varteenotettavia pointteja, vaikka välillä mullakin on ymmärtämisen ongelmia.

Huono johtaja voi tappaa epäloogisella määräilynhalullaan motivaation hyvin tehokkaasti. Näitä huonosti palkattuja koiria, joiden pitäisi toimia vain ohjaajan kiitoksella on kisakentät pullollaan. Johtajuuden miettimisen sijaan keskittyisin koiran oikea-aikaiseen ja riittävään palkitsemiseen sekä huolehtimaan siitä, että vaatimus on koiran tasoon nähden sopiva, sillä varmistetaan motivaation pysyminen kaikkein tehokkaimmin. Kun homma menee niin rankaksi, fyyisesti ja psyykkisesti, kuin se menee esim palveluskoiralajien kolmosluokissa, ei yksikään koira maailmassa enää tee töitä vain sillä, että "johtaja niin halusi". Kyllä se kestävyys ja motivaatio jaksaa loppuun asti ja sietää turhaumaa rakennetaan ihan jollain muulla! On itsensä puijaamista kuvitella, että koira tekee vain siksi, että johtaja motivoi sitä hommaansa silloin kun puhutaan jostain pikkukivasta, koska on ihan satavarma, että "johtajan motivoiva vaikutus" ei enää riitäkkään kun koira ei enää olekkaan varma saamastaan hyödystä/palkkiosta ja joutuu turhaumaan. Jos näin olisi, koiran pitäisi riemumielin suostua kaikkiin myös ikäviksi tietämikseen tehtäviin vain "johtajan motivoinnista". Sellasta koiraa olekkaan joka jaksaisi pelkästä "johtajan motivoinnista" kovin montaa kertaa vedellä voittajaluokan haku- tai viestirataa eestaas pskoissa keleissä! Kokeileppa kerran-pari niin ura loppui tasan siihen. Jos motivaattorina onkin palkkio, mihin tarvitaan enää johtajuutta?

Ohjaajalla voi olla mahdollista vaikuttaa koiran vireeseen omilla toimillaan (puhe, eleet), mutta kun rakennetaan kovan luokan kisakoiraa, vireen säätely opetellaan treenamalla teknisesti oikein (ts vahvisteet tulee oikeaan aikaan oikeasta asiasta), ohjaaja vain heikentää tai vahvistaa tätä harjoittelua vahvistamalla tai heikentämällä haluamiaan asioita. Omasta mielestäni on erittäinkin tavoiteltavaa, että omistaja voi vaikuttaa koiransa mielialaan (ja vireesen) pelkällä äänellään niin että pystyy aiheuttamaan koiralle havaittavasti ikävän olon tai nostamaan sen taivaisiin. Tästä on arjessa paljon hyötyä, mutta eri juttu kuinka pitkälle tällä pötkii kun homma käy oikeasti rankaksi. Ei kovin. Sillon kuin itse kisasin koirieni kanssa aktiivisesti pk-touhuissa, kävi aina joskus niin etten päässytkään itse ohjaamaan koiriani, mutta mukavaa kyllä, välillä sain jonkun tutun lähtemään koiran kanssa kisoihin ja koirat toimi yleensä todella nätisti myös näiden itselleen enemmän tai vähemmän vieraiden ohjaajien kanssa vaikkei näillä voinut olla toisiinsa mitään suhdetta (tai no, mistä mä tiedän mitä ne ajomatkan aikana autossa puuhaili....). Koira vain teki sen mikä sille annettiin hommaksi, ei sitä kiinnostanut ohjasiko sitä johtaja vai alainen. Enkä todellakaan näe mitään eroa sen välillä ollaanko tekemisssä ongelmakoirakoulutuksen "oikeiden ongelmien" kanssa vai treenataanko sitä miten maalimiespiilolla sopii käyttäytyä tai jälkikepit ilmaistaan, molemmissa pitää vahvisten tulla oikeasta asiasta oikeaan aikaan (=teknisesti oikein toteutettu vahvistaminen tai sammuttaminen). Ei mitään tekoa johtajuuden kanssa. Kaikkein kestävin kisakoira rakennetaan itseasiassa sillä, että koira todellakin tekee miltei sokeasti sen mikä sille on annettu tehtäväksi, vaikka ohjaaja tekisi melkein mitä vaan jolloin koiraa ei juuri hetkauta ohjaajan jännitys tai muu sössiminen. Hallinta (käskyjen noudattaminen) on taas oma lukunsa, mutta voi olla melkoisen tuskaa treenata koiran, joka reagoi kaikkiin ohjaajan fiiliksiin ja eleisiin eli on ns ohjaajapehmeä koira, kanssa. Koska johtajuusajattelussa on yleensä toivottavaa, että koira reagoi herkästi ohjaajaan ja osoittaa alistumistaan ohjaajalle (so johtajalle) ja kaikki tapahtuu vain johtajan aloitteesta, se ei ole kovin toimiva metodi rakentaa psyykkisesti vahvoja kisakoiria. Mutta koska "johtajuus" voi tarkoittaa niin kovin montaa asiaa ja tapaa toimia, joku itsensä johtajuusteoriankannattajaksi mieltävä voi toki saavuttaa menestystä, tosin tällöinkin vain koiralle osoitetun oikean vahvistetekniikan ja ns. viettikestävyyden rakentamisen kautta! Ei ole muuta tapaa. Jos musta johtajuus on ylipäätään yhtään mitään, se on seurausta siitä, että on (tahallisesti tai tahattomasti) osannut toimia koiran silmissä oikein ja koira kokee jollain tapaa hyödylliseksi seurata sua, ei arvo itsessään tai syy yhtään mihinkään. Mutta jos pääset siihen asemaan, että olet koiran silmissä toiminut oikein, koira haluaa tehdä sun kanssa yhteistyötä ilman mitään johtajuusteoriaa ja kannattaa vaan jatkaa hyvin toimineella linjalla....

pampulainen kirjoitti:

Minun ei kuitenkaan tarvitse johtajan statuksen saadessani miettiä hetkeäkään etteikö koira haluaisi lähteä mukaani vaikka naksuttelemaan... Ne muuten lähtee mistä toimistaan vaan innoissaan temppuilemaan.

Ööö...mitä tekemistä tällä on johtajuuden kanssa? Meillä koirat temputtelee koska vaan joka kakaran kanssa vaikka nämä käyttätyvät niin epäjohtajamaisesti kuin ikinä on mahdollista.

Muoks. Multakin meni videon tarkoitus ohi.

Mulle tärkeintä koiran kanssa olemisessa on yhteistyön sujuvuus ja että kumpikin osapuoli ovat tyytyväisiä. Koiran täytyy sopeutua meidän ihmisten laatimiin sääntöihin, koska hän asuu meidän ihmisten hallinnoimassa kodissa sekä ympäristössä, jota myöskin ihmiset enimmäkseen hallinnoivat.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minä olisin koiran silmissä"johtaja". Koiran silmissä olen kumppani ja se, jolta hän saa sen, mitä hän kaipaakin, eli ruokaa, suojan, huolenpitoa, kumppanuutta ja niin edelleen. Hän haluaa toimia kanssani ja "palvella" minua, koska se on hänelle hyödyllistä ja kannattavaa. Voisihan koira ajatella, että oikeastaan hän on johtaja, sillä hän pistää minut antamaan itselleen ruokaa, suojan, huolenpitoa ja kumppanuutta vain toimimalla muka käskyjeni alla

No, koiran ajatuksista mä en tiedä kovinkaan paljoa. Uskon, että koira on suht suoraviivainen toiminnassaan ja ajattelussaan; tämä kannattaa, koska saan palkkion ja tämä ei kannata, sillä se ei hyödytä minua mitenkään. Tuota tyyppiä kannattaa seurata, koska sillä on minulle kaikki mitä tarvitsen.

Loppujen lopuksi minulle on ihan sama, miten koiran kukainenkin saa toimimaan. Jos kaikki tuntuu olevan ihmisen ja koiran vuorovaikutuksessa hyvin eikä koiraa ole kaltoinkohdeltu, mikä voisi aiheuttaa arvaamattomia seurauksia koiran käyttäytymisessä, niin minulle se on ihan fine. En kuitenkaan väittäisi esim. aloittajalle, että kaikki ongelmat poispyyhkiytyvät vain, kun alkaa koiralle kunnon johtajaksi, eli alkaa murista ja näykkiä ja osoittaa täten koiralle paikkansa laumassa(?). Mä en ole ongelmakoiriin perehtynyt lainkaan enkä tällä kokemuksella uskaltaisi sanoa yhtään mitään muuta, kuin että positiivinen vahvistaminen, hyvän käytöksen palkkaaminen ja osaavalta koirakouluttajalta avun ja neuvojen hakeminen lienevät parasta mitä voi tehdä. Niinkuin aloittaja on tehnytkin

Terppa kaikille!

Täällä menee tosi hyvin. Koirien välit tuntuu lämpenevän päivä päivältä. Nukkuvat usein vierekkäin ja välillä remuavat jopa sisällä...
Eipä olisi uskonut, että tästäkin parista tulee kuin paita ja peppu. Kiitos vielä kaikille auttaneille. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin koulutuksen merkeissä, kun ei tarvitse pelätä, että kohta koulutettavana on vaan yksi koira.

Mukavat syksyn jatkot kaikille!

^ Saako kysyä mikä auttoi vai auttoiko vain aika?

Hienoa joka tapauksessa että teillä yhteiselo toimii ja koirat ystävystyivät :)