Koirat.com

Maiza kirjoitti:

^ Anna aikaa. Olkaa enemmän pienellä alueella ja anna pennun tutkia paikkoja. Ihmetelkää yhdessä asioita ja luo pentuun suhdetta. Pentu on niin nuori vielä että suhteen rakentaminen olisi nyt se ensimmäinen asia.. Paljon leikkiä ja turvallista yhteistä tutkimusta.. :)

Entäs jos johonkin pitää mennä, esim. tutustumaan hevostalliin (joka meillä on pihassa)? Kannan sylissäni, pidän narussa ja istutaan ihmettelemässä? Siellä pidin kerran irti kun oltiin kahdestaan, seurasi vähän aikaa, mutta juoksi sitten ovelle istumaan (josta pääsee meidän etupihalle).. Parempi siis pitää kiinni?

^ Irtiolo on pennulle aina parempi vaihtoehto jos siis siihen on mahdollisuus. Anna sen ihmetellä, se on ihan normaalia pennun käytöstä. Se rohkaistuu kyllä kun ikää tulee lisää.. Paljon pieniä aikoja kerrallaan ulkona. Jos se sinne ovelle menee niin anna sen olla siellä jos mahdollista, jospa se haluaa tutkia asioita "turvasta". Kyllä tuo omakin pentu välillä istuu ja katselee mielummin paikoiltaan kun että käveltäisiin. :)

Kirjoitan nyt siis tännekkin.

Meillä on 3-vuotias slk uros, jonka ongelmana on luoksetulo, lähinnä koirien seurassa. Yksin ollessa se tulee hitaamman puoleisesti (paitsi tokoluoksetulo) ja lähes varmasti, mutta koirien kanssa ei ollenkaan. Mikä neuvoksi?

Joo, tää oli lyhyt. Ei vaan voi mitään, kun ei jaksa kirjottaa.

Pidin parempana liikkua pennun kanssa niin kaukana kotoa, ettei sillä ollut tietoa missä oltiin. Autolla mentiin. Jos olisi jäänyt matkastani, yksin olisi ollut pahassa maailmassa. Kodin läheisyydessä pennulla on valinnanvaraa, koska se osaa yksinkin mennä kotiin.

Eilen oli pitkä liina mukana ns. turvana, kun oltiin lenkillä. Vastaan tuli kolme koiraa ja oli ilman hihnasta kiinnipitoa (hihna vain perässä), eikä tehnyt mitään. Koko ajan oli kuulolla. Uskaltauduttiin liinan kanssa rantapolulle, jossa ohitti juoksija ja pyörä. Yhden kerran yritti lähteä, ei päässyt ja sitten olikin kiltisti. Tosin löysin mukaan myös sellaisen koulutussuihkeen (Mustista & Mirristä. Testasin ihan pikaisesti, kun alkoi haukahdella illalla ja otti itseensä. Tiedä sitten, auttaako, kun säntää kauemmas? Kokeillaan nyt ainakin ja josko lyhennän tuota liinaa aina pikkuhiljaa (tai pyykkinarua ;)).

Pet Corrector-suihke kirjoitti:

Pidä huoli, että palkkaat koiran välittömästi, kun se toimii taas oikein.

Tää menee vähän OTksi, mutta oli pakko laittaa. Periaatteessa, jos koiran palkkaa välittömästi, kun se on lopettanut väärän käytöksen, jatkossa sen on alettava käyttäytymään väärin, jotta voi lopettaa käytöksen.

^ Samaa mieltä. Jos koiraa kielletään/korjataan käytöstä niin sen jälkeen ei missään nimessä kehuta koiraa kun lopettaa toimintansa.

Heh, jep. :)

Minä suihkeella pysäytän toiminnaan ja sitten uusi käsky. Koirahan tuota kyllä vähäsen säikähtää ja siten on taas kuulolla.

Ninjahenttu kirjoitti:

Heh, jep. :)

Minä suihkeella pysäytän toiminnaan ja sitten uusi käsky. Koirahan tuota kyllä vähäsen säikähtää ja siten on taas kuulolla.

Tuossakin pitäs muistaa se ettei suihkauta pelkästään, muuten se koira tottelee sitä suihkasua muttei omistajaa sillon kun suhina ei oo mukana. Eli ensin pelkkä kielto "Ei mene", jos ei kuuntele niin suhaus ja "EI" samaan aikaan. On täysin turhaa suhautella sanomatta mitään, koira oppii uskomaan vaan suhinaa.

^Jälleen samaa mieltä.

Ja tohon omaani vielä lisäyksenä se että heti kun koira reagoi kieltoon niin pyydät luokse "tänne" ja heti kun koira lähtee tulemaan niin kehut. Tällöin se oppii sen että toisten luo karkaaminen on kielletty ja sun luona on hyvä juttu.. ;)

Ninjahenttu, minkä ikäinen se sun koiras on? Nuitahan ei suositella käytettäväksi pienille pennuille.

^ Kyllä voi käyttää, tarkoitus ei ole päin näköä suihkauttaa vaan idea on se ääni. Tietenkään millekkään 8 viikkoselle ei mutta jos koiralla on ikää jo 5kk ylöspäin nii ei mitään estettä, kunhan käyttää oikein.

ista: Tuo mun vanhempi koira oli pentuna tollainen että se viis veisas missä mä meen. Se saattoi pihallakin istua pitkiä aikoja, jos mä menin johonkin niin ei seurannut. Monesti piti hakea jos piti kotiinkin mennä, muutaman kerran menin jopa rappuun jo sisälle ja sekään ei auttanut että pentu ois säikähtänyt ja tullut perässä. Se oli myös sellainen pentu mille piti opettamalla opettaa kontakti, se ei kattonut silmiin juuri ollenkaan vaikka rotu on miellyttämishaluinen. Namin kanssa oppi kyllä nopeesti, mutta kontaktia otti vain käskystä. Ja pitkään se oli tollainen oman tiensä kulkija, tuli luokse vain namista vaikka miten yritin vahvistaa luoksetuloa, se ei vaan toiminut. Nyt sama koira on 6v ja ihan erilainen. Aikuisena alkoi ottamaan kontaktia itse, kysymään lenkilläkin lupaa asioihin ja suuntaan. Tottelee hyvin ja luoksetulokin sujuu.

Tuo nykyinen saman rodun pentu nyt 10vkoa on ihan erilainen. On alusta asti kulkenu perässä ulkona, jos jää haahuilemaan johonkin niin kutsusta tulee luokse. Se oppi nimensä ja luoksetulon ensimmäisenä ja tottelee melko hyvin ikäisekseen. Ja sille riittää kehut ja leikki palkaksi, vanhemmalle ei riittänyt, se on vieläkin vähän sellainen että tekee jos saa namia, kehut riittää kyllä mutta ei oo yhtä tehokasta.
Nyt tän uuden pennun kanssa oon ottanut sen linjan että kun kerran kehutkin toimii niin namia annan vaan harvakseltaan palkaksi ettei oppis siihen että sitä tippuu aina. Näköjään sitä toisen koiran kanssa on jo vähän fiksumpi joissain asioissa ja tekee eri tavalla heti alusta asti. Mä haluan myös että tuo pentu tajuaa että MUN takia kannattaa tulla luokse, ei sen namin. Toki myös vanhemmalle koiralle nykyään mä olen se maailman tärkein, mutta pentuna en, se oli vaan jotenkin niin omapäinen (on kyllä vieläkin) ja itsenäinen ettei paljon ihmistä tarvinnut. Teki päätökset itse ja ajatteli vasta sitten. Nykyään taas ajattelee ensin ja menee vasta sitten.

Aiempaan viestiin viitaten, on koirissakin toki eroja ihan niin kuin ihmisissä. Ensimmäinen koirani oli aivan erillainen kuin nykyinen koirani, vaikka samaa rotua ovatkin. Nykyiselle korialle on paljon vaikeampaa opettaa tottelevaisuutta, kun siihen on niin vaikea saada yhteyttä. Roope on nimittäin ihan super vilkas. Jos se olisi ihminen se varmaan diagnosoitaisiin ADHD:iksi :D Hyviä vinkkejä otetaan vastaan...

Ronin kanssa oltiin eilen montuilla, pitkän jäljestysnarun kanssa. Päästin kuitenkin jossain vaiheessa vapaaksi.. Ja on sillä pitkä pinna.. Ei se kauas lähde, mutta välillä vasta kolmas-neljäs karjasu menee jakeluun..

Sitten taas jos harjotellaan luoksetulojuttuja niin että Roni jää käskyn alle (kaveri kuitenkin seisoo narun päällä varmuudeksi) ja lähden juoksemaan jonnekkin(näkyviin tai piiloon) niin kyllä se vauhdilla tulee kutsusta. Mutta huomaa taas, että kun siellä montuilla on niin kivaa,hajuja ja toisia koiria,niin minä en olekkaan kiinnostava (kuten en ylensä ikinä :D )- tosin olisi pitänyt tajuta ottaa joku mielenkiintoinen lelu mukaan jolla palkata.

Pitäs päästä harjottelee vapaanaoloa, mutta rajallisia on mahdollisuudet kun on vähän arvaamaton luonne,tai itseasiassa en tiedä miten suhtautuisi jos näkisi vapaana toisen koira mutta toisaalta en halua tietääkkään

^ Omani oon opettanut pennusta asti olemaan vapaana ja sillon se on tietenkin ollut vähän erilaista kun on 8vk pentu, joka ei uskalla lähteä kauas. Sulla tilanne hieman eri.

Itse ainakin jos lähtisin aikuista koiraa kouluttamaan vapaana oloon, niin sen voisi aloittaa ihan kotona. Harjoitella sitä luoksetuloa ja aina tosi hyvä palkkaus. Sitten pienissä pätkissä ulkona ja niin, että koira ei hirveän kauaksi pääse (esim. liinassa, kaveri todella kaukana pitämässä sitä kiinni) ja että se oppisi siihen, että sun luokse on vaan maailman parasta tulla, saa ruokaa, leikkimistä mikä ikinä sun koiralle se paras juttu onkaan. Vinkulelu on paras jos koira tykkää, koska sitä voi vingauttaa. Toisaalta jos se vingutus ei kiinnosta, niin tyhmää ehkä vinguttaa vaan eikä toinen oo huomaavinaan.

Omalle ollaan kasvattajan kanssa tehty seuraavaanlaisia luoksetuloja: eli se pitää pannasta kiinni ja minä lähden eka kävelemään normaalisti, hetken päästä juoksemaan ja huutamaan koiraa innokkaasti nimeltä ja tänne käskyllä. Ja koira päästetään vapaaksi niin, että se saa vähän innostua siinä kaverin kädenpäässä ja että se oikeasti _haluaa_ ottaa mut kiinni.

Ja vapaanaoloa on heti helpompi harjoitella, kun koira on jo innokas tulemaan luoksesi, kun tietää että sulla on kaikkea hirveän kivaa! (Ja se hirveän kiva voi olla myös se jalkapallo mitä raahata mukana, niinkun meillä... :D)

Liinuska Entä, jos hommaat Ronille kuonokopan ja pidät sitä vapaana ollessa päässä? Jos joku koira jostain pölähtäiskin, ei Roni pääsis ainakaan puremaan. Jotkut käyttää tota esim. uros aggressivisilla uroksilla ihan vaan varmuuden vuoksi (kun ei koskaan voi olla 100% varma, ettei jossain perämetsässä joku kuitenkin tulis jostain).

^Mutta jos se oikeasti on tosi vihainen ja on 100% tappofiiliksellä, niin kyllä niinkin iso koira kun rottweiler saa tehtyä jälkeä myöskin ihan vain raapimallakin. Tai siis itse en luottaisi pelkkään kuonokoppaan, mutta tokihan jos ei ihan missään taajaman lenkkipolulla pidä vapaana, vaan esim. juuri jossain keskellä korpea tai siellä hiekkakuopalla. Onhan sekin parempi kun ei mitään. Riippuen tietenkin mitä se koira siitä tuumaa.

Meillä on kans urosagressiivinen uros, jolla kuonokoppa ei auttais mitään. Se vaan kyhjöttäis paikaallaan syyllisen näköisenä eikä liikkuis mihinkään. Ja sit ku sen ottais pois niin kävis heti päälle.

Meillä on sillein et tuolla virtahevon tyylillä (kaveri pitää kiinni ja ite juoksee karkuun) koira tulee lönköttäen, vaikka sul ois kaikki maailman herkut ja lelut mukana. Mut sitten kun menee niin, että jättää koiran paikalleen istumaan/makaamaan, menee kävellen pois ja kääntyy ja mahd. tylsänä huutaa "tänne." niin sit koira tulee "Jee jee jee jee!"-asenteella kuin tykistä ammuttuna hyperturbo vauhdilla ja törmää jalkoihin.