Koirat.com

Kiitos SiljaSiili kattavasta vastauksesta osaisitko vielä neuvoa miten tuo käytännössä kannattaisi toteuttaa tuo rankaisu jos ei tule luokse ensikutususta? Onko se vaan palkkion poisjättö? Ei kyllä ehkä tuossa tilanteessa olisi kovin tehokas keino,koska koira saisi "palkkion" saamalla jäädä haistelemaaan tai tekemään mitä onkaan tekemässä... Vai?

Treenailimme parina päivänä lähipuistosssa ja tuli toisella kerralla joka kutsusta juosten luokse, pari kertaa pienellä viivellä. Seuraavana päivänä piti huhuilla enemmän, mutta suurimman osan tuli kuitenkin.

Ajattelin tuota kontaktia koittaa treenailla naksuttimen kanssa vielä vahvemmaksi. Nytkin ottaa aika hyvin katsekontaktin nimellä, mutta jälleen - jos on jotain tosi mielenkiintoista kuten toinen koira niin pyrkii vain vetämällä toisen koiran luokse. Pyrin aina istuttamaan ko. tilanteissa ja pitämään kontaktin, mutta aika huonosti tuo onnistuu. Ei joka tapauksessa pääse vetämällä toisen koiran luo ilman lupaa (eli istuminen ja katsekontakti). Jos ei ota kontaktia, niin matka jatkuu ja ei pääse moikkamaan. Tiedä sitten pitäisikö noissa haastavissa tilanteissa olla jotain maksamakkaraa mukana että alkaisi kiinnostamaan

Kuulostaa riiviökoiralta, mutta ilman maata mullistavia häiriötekijöitä nämä perusasiat osaa jo todella hyvin

Bender kirjoitti:

Kiitos SiljaSiili kattavasta vastauksesta osaisitko vielä neuvoa miten tuo käytännössä kannattaisi toteuttaa tuo rankaisu jos ei tule luokse ensikutususta? Onko se vaan palkkion poisjättö? Ei kyllä ehkä tuossa tilanteessa olisi kovin tehokas keino,koska koira saisi "palkkion" saamalla jäädä haistelemaaan tai tekemään mitä onkaan tekemässä... Vai?

Nimenomaan se koira palkitsee itse itseään sillä kun jää haistelemaan. Mä olen "suorittanut" sen rangaistuksen menemällä ihan vaan helkutin vihasena karjumaan sen koiran luokse, polkemaan maata ja muistaakseni viskasin hanskat sen viereen. Kävin räyhäämässä sen koiran luona ja sitten lähdin vain kävelemään pois, enkä antanut hetkeen koiran tulla mun ohi. Koira seuraili ihan hämillään ja korvat luimussa mun takana ja jatkettiin siinä lenkkiä sitten. Kun aikaa oli kulunut jonkin aikaa, koira jäi taas vähän haistelemaan, ja tällä kertaa kutsuin aivan tosi hiljaa ja ystävällisesti, koira juoksi kiireen vilkkaa luokse ja siitä sitten kumarruin silittelemään koiraa ja annoin sen taas juosta mun edellä. Ja siinäpä se. Tämä on nyt vähän sellainen neuvo, jota ei varmasti moni suosittele, mutta mä halusin kokeilla sen, ja täytyy sanoa että toimi. Koiran luoksetulo parani huomattavasti just kaikilta häiriöiltä, ei tarvitse huutaa enää kahdesti eikä koira emmi siellä hajulla että tullakko vai eikö tulla. Siis koiralle meni jakeluun, että se empiminen saa minut pahalle tuulelle! Kerran ton jälkeen olen tehnyt saman jutun, kun koira yhdessä polun risteyksessä olisi halunnut lähteä pidempää reittiä ja jäi seisomaan sinne risteykseen eikä tullut mun perässä. Kutsuin, ja se vaan jäi seisomaan ja tuijottamaan mua. Mä harvoin kohtaan tommosta suoranaista haastamista, mutta kyllä jos noin selkeä viesti tulee koiralta että "kuulin kun kutsuit, mutta minä haluan mennä tuonne päin" niin kyllä siinä kannattaa antaa semmoinen palaute, ettei koiralle jää epäselväksi olinko tyytyväinen käytökseen vai en.
Tästä voi olla tietty eri mieltä. Olin Tommy Wirenin luoksetulo luennolla, ja siellä joku kysyi tuota asiaa, että kannattaako koiraa rangaista jos se jättää tulematta. Tommy on eläintenkouluttaja henkeen ja vereen ja hänhän kouluttaa paljon muitakin eläimiä kuin koiria. Hänen mielestään koiraa ei saisi missään nimessä rangaista, koska koulutus ei vain toimi niin. Ei hän voi mennä näpäyttämään tiikeriäkään kuonolle jos se ei tottele eikä haukkaa kannata ampua ritsalla jos ei tule kutsusta.
Mutta kyllä mä uskon, että meillä on mun koiran kanssa semmoinen suhde, että se ymmärtää milloin olen häneen tyytyväinen ja milloin ei. Ja uskon, että se on oikeasti fiksumpi olento, kuin vain mekaanisen palkkion kanssa pelaava kone. Kyllä se osaa yhdistellä asioita ja kokeilla, saisiko just vaikka pidemmän metsälenkin sillä aikaiseksi, jos jää polun risteykseen tönöttämään eikä tule kutusta. Ja kyllä mä uskon, että se haluaa nähdä minut mieluummin tyytyväisenä häneen, kuin tyytymättömänä. Vaikka mä en usko mihinkään johtajuusteorioihin, enkä usko että mun koira kokee mut lajikumppaninaan ja laumanjohtajanaan, niin mä uskon että vaikka se onkin tommonen itsenäinen terrieri, niin se jossain määrin haluaa kuitenkin olla mulle mieliksi, ja että meillä on semmosta viestintää keskenämme, että me tiedetään mitä kumpikin ajattelee.
Tossa kieltämisasiassa pitää vaan olla silleen tarkka, että oikeasti se mistä kielletään on jotenkin selkeää ja menee koiralle helposti jakeluun, mistä palaute tuli. Esim. jos mun koira lähtisi juoksemaan jäniksen perään (jota ei ole koskaan tehnyt, eikä ole koskaan edes kohdannut jänistä, eli ei olla koskaan edes päästy harjoittelemaan semmoista häiriötä) ja mä karjuisin sille siinä jahtausvaiheessa tänne, niin en usko, että koira on millään tavalla kykeneväinen kuulemaan tai tottelemaan mun käskyä, jos pääsee saalistusmoodiin. Siinä vaiheessa olisi koiraa kohtaan epäreilua moittia sitä kun se tulee jahtausreissulta takaisin. Mutta varsinkin sellaiset tilanteet, joissa koira aivan selvästi kuulee, ja vaikka nostaa katseen mua kohti, eikä silti tule kutsusta, niin kyllä se on minusta selkeä päätös koiralta, että en tule. Ja siitä tulee se palaute.

Jos harjoittelee ohituksia, niin ei kyllä kannata mennä koskaan moikkaamaan ketään lenkillä hihnassa. Me ei koskaan moikkalla ketään hihnassa, se on vaan paljon yksinkertaisempaa koiralle niin, että se on rutiini ja siitä ei poiketa koskaan. Se on vähän miten haluaa lenkit hoitaa, mutta mulle lenkit on rentoa liikuntaa koiran kanssa, ja kavereita mennään moikkaamaan sitten erikseen jossain missä saa juosta vapaana. Kun koiran opettaa menemään kaikista ohi, niin lenkillä ei tarvitse sitten miettiä, että mennäänkö tuon luokse vai ei. Koirankin on helpompi ymmärtää, että muut koirat eivät ole häntä varten lenkillä. Tää nyt on vaan mun mielipide, mutta mun mielestä on kivempi lenkkeillä erikseen ja kavereiden moikkailut on sitten tuttujen kanssa.
Jotain tosi hyvää herkkua voi tietty kokeilla, löytyiskö motivaatiota pysyä omistajan luona ja kontaktissa, mutta niitä pitää sitten alkaa pikkuhiljaa häivyttämään ettei käy niin että vain ne ohitukset sujuu kun on maksamakkaraa taskussa.

Oi,no tuota olen kyllä tehnyt että välillä pääsee moikkailemaan (harvoin kylläkin) jos istuu ja pyytää luvan. Meillä on täällä kotikaupungissa aika vähän leikkikavereita niin olen ajatellut pitää jotain sosiaalista kontaktia yllä, mutta onhan se totta että sotkee vaan koiraa ja eihän siinä hihnassa pääse edes leikkimään ajoittain toisessa kaupungissa vieraillessa pääsee kyllä leikkimään ja temuamaan muiden koirien kanssa.

Kiitos neuvoista, mennään näillä taas eteenpäin

Silja Siili kirjoitti:

Kävin räyhäämässä sen koiran luona ja sitten lähdin vain kävelemään pois, enkä antanut hetkeen koiran tulla mun ohi. Koira seuraili ihan hämillään ja korvat luimussa mun takana ja jatkettiin siinä lenkkiä sitten. Kun aikaa oli kulunut jonkin aikaa, koira jäi taas vähän haistelemaan, ja tällä kertaa kutsuin aivan tosi hiljaa ja ystävällisesti, koira juoksi kiireen vilkkaa luokse ja siitä sitten kumarruin silittelemään koiraa ja annoin sen taas juosta mun edellä. Ja siinäpä se. Tämä on nyt vähän sellainen neuvo, jota ei varmasti moni suosittele, mutta mä halusin kokeilla sen, ja täytyy sanoa että toimi. Koiran luoksetulo parani huomattavasti just kaikilta häiriöiltä, ei tarvitse huutaa enää kahdesti eikä koira emmi siellä hajulla että tullakko vai eikö tulla. Siis koiralle meni jakeluun, että se empiminen saa minut pahalle tuulelle!

Hih! Tässä käytetään suoraan Pevin keinoja ja nyt alkaa kelvata kaiken mollaamisen jälkeen Siljallekin.:D Tosin Pevissä ei ajatella että koira palkkaisi itseään kun se nuuskii.. ja Pevissä koiraa kannustetaan kaikin tavoin käyttämään nenää eikä silmiään, jolloin uteliaan kanssa yleensä ei ole ongelmiakaan. Mutta siis kiva, että dominanssi on tullut Siljalle tutuksi. Dominanssi laukaisee laumavietin ja koira osaakin tulla luokse, eikä tarvita harjoitella semmoista temppua kuin luoksetulo.

pampulainen kirjoitti:

[quote=Silja Siili]Kävin räyhäämässä sen koiran luona ja sitten lähdin vain kävelemään pois, enkä antanut hetkeen koiran tulla mun ohi. Koira seuraili ihan hämillään ja korvat luimussa mun takana ja jatkettiin siinä lenkkiä sitten. Kun aikaa oli kulunut jonkin aikaa, koira jäi taas vähän haistelemaan, ja tällä kertaa kutsuin aivan tosi hiljaa ja ystävällisesti, koira juoksi kiireen vilkkaa luokse ja siitä sitten kumarruin silittelemään koiraa ja annoin sen taas juosta mun edellä. Ja siinäpä se. Tämä on nyt vähän sellainen neuvo, jota ei varmasti moni suosittele, mutta mä halusin kokeilla sen, ja täytyy sanoa että toimi. Koiran luoksetulo parani huomattavasti just kaikilta häiriöiltä, ei tarvitse huutaa enää kahdesti eikä koira emmi siellä hajulla että tullakko vai eikö tulla. Siis koiralle meni jakeluun, että se empiminen saa minut pahalle tuulelle!

Hih! Tässä käytetään suoraan Pevin keinoja ja nyt alkaa kelvata kaiken mollaamisen jälkeen Siljallekin.:D Tosin Pevissä ei ajatella että koira palkkaisi itseään kun se nuuskii.. ja Pevissä koiraa kannustetaan kaikin tavoin käyttämään nenää eikä silmiään, jolloin uteliaan kanssa yleensä ei ole ongelmiakaan. Mutta siis kiva, että dominanssi on tullut Siljalle tutuksi. Dominanssi laukaisee laumavietin ja koira osaakin tulla luokse, eikä tarvita harjoitella semmoista temppua kuin luoksetulo.[/quote]l

Et ole tainnut vieläkään ymmärtää, että monetkaan tavat toimia eivät ole niin kovin erilaisia näissä eri "oppisuunnissa", vaan se ero on erityisesti niissä selityksissä, joita asioille tarjotaan. Tämä nyt vähääkään ajattelevalle pitäisi kyllä olla ihan itsestäänselvyys. Tietenkin erilaiset koulutusmetodien toimintamallit tuottavat tuloksia. Monasti jopa halutun tapaisia. Eihän niitä muuten kukaan käyttäis. Ainakaan kovin pitkään. Mutta se, että koira näyttää reagoivan vaikkapa tuohon Siljan toimintatapaan ei millään tavalla todista, että kyse oli kuvaamasi kaltaisesta ajatuksenjuoksusta sen päässä.

Tottakai mä osaan kieltää koiraani kun pystyn selvästi osoittamaan, missä se teki virheen. Mutta me ollaan edelleenkin treenattu paljon luoksetuloa myös muilla keinoilla ja ainoa syy miksi käytin kieltoa tuossa tilanteessa oli se, että mä näin että koira yksiselitteisesti jäi tekemättä mitä pyysin, oli siis hyvin helppoa osoittaa koiralle, että tuo mitä teit oli väärin / sai minut pahalle tuulelle. Olin vieläpä hyvin lähellä eikä tullut liian isoa aikaviivettä virheen ja rangaistuksen väliin, joten koira pystyi yhdistämään, mikä asia johti mun suivaantumiseeni. En silti menisi ikinä tekemään samoin mun kaverin koiralle, joka on tosi pehmeä, koska se ei enää ikinä uskaltaisi tulla luokse jos menisin yhdistämään siihen käskysanaan jotain negatiivista.
Pevistä mulla on silti edelleen traumoja, enkä vaan hyväksy joitain sen periaatteita. Tottakai kaikista koulutusmuodoista löytyy hyvää ja huonoa, mutta mun mielestä niitä pitää osata käyttää koiran mukaan, mikä toimii ja mikä ei.

Juu eikä vieraan koiralle pidä mennäkään polkemaan jalkaa josko ei käskyttämäänkään :D

Ei se mulle mikään vieras koira ole kun ollut mukana pennusta asti sitä kasvattamassa ja on meillä usein hoidossa. Kaksi koiraa jotka kasvatettu ihan samoilla periaatteilla ja silti ne ovat kuin yö ja päivä.

Silja Siili kirjoitti:

En silti menisi ikinä tekemään samoin mun kaverin koiralle, joka on tosi pehmeä, koska se ei enää ikinä uskaltaisi tulla luokse jos menisin yhdistämään siihen käskysanaan jotain negatiivista.

Tuota siis tarkoitin...

Siirretty viesti

Amur1975 kirjoitti:

Moikka kaikille !

Minulla on n.2v kultainen noutaja narttu ja se rakastaa juosta vapaana metsässä.
Luoksetulo toimii aika hyvin namuilla sekä vinkulelulla.

Nyt sattui sitten niin yksi päivä että se sai ihan hepulin eikä tullut millään luokseen, meinas vielä juosta tielle.
Nyt mietin että olisko apua koirapillistä ?

Kiitollinen avusta !

Ja vastaanpa vielä tuohon siirrettyyn viestiin omia ajatuksiani: Sanot, että öuoksetulo toimii aika hyvin sekä namuilla että vinkulelulla. Kuulostaa siltä, että varsinaisesti luoksetulo ei ole hallussa, vaan houkuttelet koiran luoksesi jollain kivalla sen sijaan että kutsuisit ja palkkaisit sitten onnistuneen suorituksen. Houkuttelu toimii kivasti niin kauan kuin se toimii, mutta jos koiralla on jo muuten kivaa (vrt. hepuli), miksi se tulisi?

Toki luoksetulo on haastava taito. Sitä pitäisi harjoitella ahkerasti eri tilanteissa pyrkien aina onnistuneeseen suoritukseen hitaasti vaikeuttaen ja ihan alkuvaiheen jälkeen palkitun satunnaisemmin eikä joka kerta. Satunnainen palkitseminen on hyvin tehokas palkitsemistapa (minkä vuoksi koira oppii tehokkaasti usein huonot tavat, kun sille satunnaisesti annetaan periksi esim. kerjäämiselle).

Jos koira hallitsee luoksetulon, mutta saa silti hepulin ja ei kuuntele, joskus pieni "shokkihoito" voi auttaa. Itse katkaisin jo edesmenneen koirani hepulin vastaavassa tilanteessa heittämällä avainnipun ihan koiran viereen maahan. Se havahdutti koiran hepulistaan ja kun kutsuin sitä uudelleen, se tuli heti ja pääsin kehumaan.