Koirat.com

pinacolada kirjoitti:

Meillä on pieni ongelma tai en tiedä voiko sitä vielä ongelmaksi sanoa. Pennulla on ikää nyt 10,5vko ja ollaan yritetty pitää sitä myös paljon vapaana pihalla. Nykyään pentu kuitenkin on keksinyt, että pihalla on paljon kivempaa ja ulko-oven kohdalla ei enää anna kiinni/tule sisään. Oon yrittänyt jättää koiraa itsekseen sinne pihalle, hoututella lelulla ja namilla, mutta vapaana olo tuntuu olevan kaikista paras juttu. Pitääkö meidän vain tyytyä lenkkeilemään remmin kanssa, vai olisiko tähän jotain vinkkiä. Pennulla ei myöskään ole mitään hittinamia, josta se tykkäisi yli kaiken, pitäisi kai kokeilla tuota ruuan antamista muuten kuin kupista.

Pentunne on vielä tosi pieni, teidän täytyy vaan yksinkertaisesti olla niin kiinnostavia että pentu tulee luokse katsomaan mitä tapahtuu :) Välillä joudun oman vajaa 5kk pojan kanssa hyppimään ja kimittämään, esittämään täydellistä hölmöä, että se tulee luokse ja tietysti heti palkka ja kehut! Voit myös kokeilla poispäin juoksemista, koska usein pikkupentu "hätääntyy" tästä ja lähtee perään.

Ja ehdottomasti jotain tosi hyvää namia, sellaista mikä kiinnostaa extra paljon. Nakit, juusto, lihapullat yms. on hyviä treeninameja.

Tai antaa ruoan aina vain pihalla olon jälkeen

Miten olette jättänyt pihalle yksin?

Joo, ollaan koitettu olla vaikka miten kiinnostavia ja pentu tuleekin luokse leikkimään, mutta tajuaa heti, jos yritän napata sitä kiinni siinä leikin keskellä. Pentu tulee siis riehumaan ja katselemaan turvallisen matkan päähän, mutta ei niin lähelle että joutuisi remmiin tai sisälle.

Tänään, kun pentu ei suostunut tulemaan ovesta rappukäytävään vaan jäi pihanurmelle nuuskuttelemaan, lähdin yksinkertaisesti itse sisälle ja jätin ovet auki. Kun koira tuli sisälle hetken kuluttua minua etsimään, leikin sen kanssa kovasti ja annoin sille päivä ruuan.

Tuntuu vain, että tuo on niin itsenäinen jo nyt, ettei sitä kamalasti vaivaa vaikka se ei minua näkisikään. Jotain hyviä leikkejä, millä pennun saisi paremmin kiintymään minuun? Ja mikään nami ei ulkona kelpaa, edes nälkäisenä.

^Siis asutko sä kerrostalossa? Eihän siinä vaan ole mitään maanteitä lähellä?
Ulkoiluta sitä koiraa pitkässä liinassa ja harjoittele sen kanssa luoksetuloa. Jos se pentu ei anna kiinni niin silloin se täytyy sille opettaa että luokse kannattaa tulla. Juokse karkuun, mene piiloon, palkkaa aina kun se tulee. Käytä pitkää liinaa, jolla saat estettyä sen karkaamisen. Päästä se irti vain aidatulla alueella.

Paikka on tosiaan sellainen missä vapaana uskaltaa pitää. Olen yrittänyt mennä piiloon, mutta minulla loppuu kärsivällisyys ennen kuin koiralla herää mielenkiinto. Ehkä tämä tästä pikku hiljaa, kun toinen on vielä onneksi noin pieni (:

^Mä kyllä suosittelen, että älä pidä sitä pentua vapaana. Jokainen kerta kun se lähtee karkuun, eikä anna kiinni, vahvistaa tuota käytöstä entisestään.
Onko sulla mahdollisuus saada joku pitämään sitä koiraa kiinni niin että sinä juokset karkuun? Vaikka niin että sulla on sen koiran ruokakuppi kädessä, juokset karkuun sen kipon kanssa ja kun se osoittaa merkkejä että se haluaa lähteä sen perään, niin avustaja päästää koiran irti ja palkaksi annat sille kippoon nameja. Tuon kupin voi jättää pois sitten kun sen kanssa on saatu muutama onnistunut suoritus. Tai palkakasi voi käyttää lelua tai mitä vaan mistä se pentu tykkää.

Joo, niin mä nyt päätinkin. Että ulkoilkoon remmissä siihen saakka, kun tottelee sisällä uutta luokse kutsua. Aloitetaan tää koko homma uudestaan tyhjältä pöydältä ja mennään ulos vasta kun sisällä toimii (:

Tuntuu vaan niin hassulta miten erilaisia nuo koirat osaa olla. Ensimmäinen koira ei karannut tai jättänyt tulematta luokse kertaakaan. Ja tämän kanssa enemmän sääntö ku poikkeus. :D

Kiitos vinkeistä. (:

Kirjoitinkin jo pentuketjuun tästä. 5 kk kakara ja rakkaus toisiin koiriin ongelmana. Irtiollessa ok, jos vire alhaalla ja näin. Mutta sitten yhtäkkiä saattaa "päässä vinksahtaa" ja kakara lähtee intopinkeänä toisen koiran luo. Käy koiran luona ja palaa sitten, kun kutsun. Kutsu lähtövaiheessa melko tehoton eli jollain pitäisi saada pysäytettyä se siinä matkalla. Ei vain huuto auta! Käy moikkaamassa ja tulee sitten luokse, mutta kohti toista koiraa juoksiessaan ei mitää reaktiota. Olen yrittänyt eliminoida nämä tilanteet, ettei ehtisi lähteä eli saan kontaktiin ennen tuota "vapausbongausta". Sinänsä tyhmää pitää kiinni, kun muuten pysyy hyvin, mutta välillä naksahtaa. Kokemuksia? Omakohtaisia kokemuksia käytöksen muuttamisesta? Tiedän, se on pentu, mutta en voi vain aina ajatella niin.. Muuten on kiltti, ei pomota jne. - tämä on vain se the problem, joka toistuu aina ja vahvistuu siis myös.

Ninjahenttu kirjoitti:

Kirjoitinkin jo pentuketjuun tästä. 5 kk kakara ja rakkaus toisiin koiriin ongelmana. Irtiollessa ok, jos vire alhaalla ja näin. Mutta sitten yhtäkkiä saattaa "päässä vinksahtaa" ja kakara lähtee intopinkeänä toisen koiran luo. Käy koiran luona ja palaa sitten, kun kutsun. Kutsu lähtövaiheessa melko tehoton eli jollain pitäisi saada pysäytettyä se siinä matkalla. Ei vain huuto auta! Käy moikkaamassa ja tulee sitten luokse, mutta kohti toista koiraa juoksiessaan ei mitää reaktiota. Olen yrittänyt eliminoida nämä tilanteet, ettei ehtisi lähteä eli saan kontaktiin ennen tuota "vapausbongausta". Sinänsä tyhmää pitää kiinni, kun muuten pysyy hyvin, mutta välillä naksahtaa. Kokemuksia? Omakohtaisia kokemuksia käytöksen muuttamisesta? Tiedän, se on pentu, mutta en voi vain aina ajatella niin.. Muuten on kiltti, ei pomota jne. - tämä on vain se the problem, joka toistuu aina ja vahvistuu siis myös.

Meillä tismalleen sama ongelma. Sain ihmisten moikkaukset loppumaan heiluttamalla lelua ja palkkaamalla ahkeraan ja runsaasti takaisin tulemisen ennen ihmisten luokse katoamista, mutta koirien kohdalla tämä ei tehoa. Eipä auta sekään, että suurin osa ihmisistä jää lällyttelemään pennulle ja sanoo, että oma on ihan kiltti koira, ei haittaa.

Mitäs sitten, kun pentu muuttuukin aikuiseksi ja vastassa ei ole enää kiltti koira.

Muistuttaisin vaan kaikkia luoksetulon kanssa kamppailevia, että se ei ole asia, joka kerralla menee sinne korvien väliin. Noh, ehkä joillakin yksilöillä, mutta useimmilla riittää kokeilunhalua. Usein onnistuneen pentukoulutuksen jälkeen murrosikä tuo käytösromahduksen - ylimielinen teinikoira "näyttää keskisormea" omistajalleen ja painelee minne huvittaa.
Jokainen onnistunut karkaaminen vahvistaa karkailuhalua. Jokainen onnistunut luoksetulo vahvistaa luoksetuloa. Pahimpien riiviöiden kanssa ei auta kuin pitää kiinni, vapautta vain aidatulla alueella. Ja omistajalle pitkää pinnaa.

Nykyisen koirakaverini kanssa olen pennusta lähtien samoillut metsissä koira vapaana joka päivä. Koira on metsästysrotuinen. Alusta lähtien sillä asenteella, että minä lenkkeilen, ja pennun asia on seurata minua ja pitää kontaktia. Koira on nyt 3-vuotias, ja luotettava luoksetulija. Kutsun luokse vain, jos näköpiirissä on muita ihmisiä/eläimiä/ajoneuvoja. Kulkee etäälläkin, mutta pitää näköyhteyden minuun jatkuvasti. Autoon palataan aina temppuilematta.
Murrosiän vaiheissa satunnaisesti palkkailin makupaloillakin. Pari kertaa tottelemattomuudesta (kissan ajo, vaikka kielsin) seurasi "laumasta häätö", jota Pampulainen tuolla aiemmin kuvaili. Koira reagoi siihen hyvin, ja tottelevaisuus parani. Kun meillä kasvatusmenetelmänä tämä "johtajuus"juttu, kyllä se toimii ainakin tässä luoksetuloasiassa. Kait se perustuu siihen, että koira pitää kannattavana pysyä hyvän laumanjohtajan porukassa. Erityisen mielenkiintoinen en kylläkään ole.

Miten käytännössä se kakara siitä karkoitetaan? Ja siis missä vaiheessa sitä aletaan karkoittaa?

Karkoitusmenetelmä toimii vain, jos johtajuussuhde koiraan on kunnossa. Se ei siis ole kikka, jota voi kokeilla, toimisiko, vaan liittyy siihen, että olet koirallesi johtaja, jota se kunnioittaa. Oma koirani oli varmaan jo vuoden kieppeillä, kun turvauduin tähän keinoon. Kielto ei tehonnut, ja kissan perään paineltiin. Lähdin toiseen suuntaan ja takaisin tulevalle koiralle karjuin vihaisesti, ärisin, kiroilin ja jopa heitin taluttimen sitä kohti. Viestinä: tottelematon ei ole tervetullut takaisin. Esitykseen kannattaa panostaa voimaa, jotta viesti menee perille.

Koira ällistyi, järkyttyi pahan kerran ja jäi tyrmistyneenä paikoilleen. Yritti kauempana salaa seurata omistajaansa. Se on erittäin kova rangaistus. Jonkin ajan kuluttua käännyin ja kutsuin koiran tavallisella äänellä luokse. Se tuli viivana, ja kulki lähelläni helpottuneena loppumatkan. Sen jälkeen löytyi taas toimivat korvat päästä.

Jos koirasi ei pidä sinua johtajanaan, menetelmä ei toimi. Koira sanoo höh, kääntyy ja lähtee omiin seikkailuihinsa. Tulee milloin tulee, kun olet jo huolesta hermona.

Eipä tuo mua yritä pomottaa kotioloissa, tottelee käskyt ja minä kyllä pidän jöötä kotona. Ja uskoo siellä hyvin, mutta tuo apinointi ja karkailu on kamalaa..

Mitäpä sitten, jos se on siellä toisen koiran luona, kun jos kutsun ja ei tule heti, niin lähellehän mun pitäisi mennä... Ei siinä varmaan karkoitus oikein auta, helpommin noissa linnunperään lähtemisissä. Vai miten toimitaan, kun en kutsu (ei siis vastannut ekaan) ja on toisen koiran luona tms.?

^Eikä tuon ikäiselle naperolle voi karkotusta edes tehdä! Liian nuori, pitää pärjätä irtiollessa muutenkin.
Itse kävisin napauttamassa penneliä "paikanpäällä". Eli kieltäisin ensin kun lähtee koiraa kohti "Ei mene".. Jos siitä huolimatta menee niin kävelisin koiruuden luo ja ärähtäisin sille siinä, viskaisin vaikka remmin/avainnipun viereen riittävällä "volyymilla" että pentu reagoi. Sit kävelisin poispäin ja pyytäisin pennun luokse, heti kun lähtee tulemaan niin HIIIRMUNEN kehu. Sen täytyy oppia että toisen koiran luo karkaaminen ei ole sallittua, omistajan luokse meno ja lähellä oleminen taas on kannattavaa.

No, pikkasen kovempi yksilö on tämä kyllä!

Siinä et ehdi mennä sanomaan "et mene" ja et sitä edes juoksemalla kiinni saa siinä vauhdissa. Eli pitää hakea sieltä matkalta ihan tosi suuttuneena takaisin.

No kyllähän sä nyt näet millon se lähtee? Sillon karjaset "ei mene".. Sit ku se juoksee sinne kuitenkin nii menet perässä ihan rauhallisesti (Et juokse, juoksemalla saat vaan tosi kivan jutun aikaiseksi, mamma jahtaa jeejee).. Kun olet siinä oman koirasi ja vieraan koiran luona niin ÄRÄHDÄT kunnolla omallesi, et raahaa sitä, et pistä kiinni vaan ärähdät ja lähdet itse toiseen suuntaan jolloin SINÄ kutsut pennun luokse.

Ja kuten sanoin niin sen ärähdyksen pitää olla sellainen että pentu reagoi. Ei siitä ole mitään hyötyä jos se katsoo sua kun halpaa makkaraa ja jatkaa touhujaan. Sen pitää oikeasti havahtua ja katsoa että "nyt tais tulla tehtyä väärin".

(Yleinen neuvo, jonka kaikki kyllä varmasti jo tietää, mutta sanonpahan silti; panostakaa niihin palkkioihin ;) )

Meillä on ainakin tähän asti sujunut vapaanapito tosi hyvin. Teppo on ehkä kaksi kertaa mennyt luvatta toisen koiran luokse, ja siitäkin on jo aikaa (pari kuukautta?). Toisaalta ollaan oltu melkein koko kesä mökillä ja täällä ei erityistä häiriöharjoittelua saa aikaiseksi, sen sijaan olen vahvistanut luoksetuloa ydin- ja rustoluilla sekä ruoanjämillä, mitä ihmisiltä on jäänyt. Vähän jännittää palata takaisin kaupunkiin niityille, joiden reunoilla kulkee koirakoita, mutta toisaalta puistoiltiin me Maarianhaminassakin vapaana vaikka parinkymmenen metrin päässä meni koiria. Ja kohta saattaa iskeä se murrosikäkin, toivottavasti ei kovin pahana :/ Yhden tutun sheltti ei puolitoistavuotiaana meinaa tulla luokse enää ollenkaan ja possuilee minkä ehtii, vaikka omistaja on tosi osaava tyyppi. Ehkä Teppo on vähän nössömpi :3

Mä en ole joutunut käyttämään mitään "kikkoja" lähellä pysymisen vahvistamiseksi - alusta asti ollaan menty sillä periaatteella, että minä menen ja koira seuraa. Ja kun tulee luokse (=kävelemään vierelle, ottaa kontaktia), kehuja ja namia. Edelleen palkkailen oma-aloitteisista luoksetuloista ihan reilulla kädellä, mutta ihan superpalkalla vain, kun Teppo tulee käskystä. Meillä se käskyn opetteleminen on vaan jäänyt vähän vähälle, kun tuo ihan itse pysyttelee niin liki, että kuulee namipussin rapsahduksen kun koitan kaivaa namia valmiiksi palkkaa varten ja on sitten salamana jo nätisti vierellä ennen kuin ehdin antaa mitään käskyä

Nuo häätämisjutut kuulostavat omaan korvaan aika absurdeilta, vaikka varmaan alkaisin itse enemmän lämmetä vastaaville jutuille, jos omalle kohdalle sattuisi vaikeampi tapaus kuin tämä pieni mammanpoika.

^ Jos koiralla on miellyttämisenhalua niin kehut ja hirmuset rapsutkin menee palkkiosta. Itse palkkaan satunnaisesti jollain herkulla ns. bonuspalkkiona. Nyt käsissä on kovapäinen sakemanniuros 10vko joka olis menossa kaikkien ihmisten ja koirien luo. Haluan että se tulee nimenomaan mun luokse MINUN takia, ei sen namin takia. Siksi pyrin vahvistamaan luoksetuloa niin että palkkiona on kehut ja rapsut. Tämä mun jätkä tosiaan nostaa nyt jo kinttua ja kokeili hampaillaan rajoja. Tänä päivänä tulee häntä heiluen ja korvat takana luokse ja pusuttelee kasvoja. Itse olen aina nappassut niskasta jos jätkä yhtään suunnitteleekaan toisen koiran/ihmisen luo menemistä "Ei, me ei mennä sinne".
On toiminut erittäin hyvin.
Olen myös tässä opiskelun lomassa nähnyt hyvin paljon koiria joille tätä karkotusta on jouduttu tekemään koska ne on 1-2v, aina palkattu luoksetulosta mutta se palkka ei ole koskaan ollut koiran mielestä niin hyvä että olisi peitonnut vieraan koiran luokse karkaamisen.
Ja itse pyrin siihen että omani ei lähde vaikka vieras koira olisi 2m päässä. Vanhempaan (vähä reilu 1v) pystynkin jo luottamaan, se kulkee perässä tai saattaa olla vaikka 10m päässä musta mutta ei mene vaikka toinen koira olisi 2m päässä. Enkä ole sitäkään juurikaan palkkaillut muutakun kehuilla ja rapsuilla. Ja ne kehut on siis ylitsevuotavia. Eihän koiralle pelkkä "hyvä" tavallisella äänellä olekkaan paras "palkkio" vaan oikeen kunnon kehut ja rapsutus"painit".

Hei,

Voisiko joku rauhoittaa hieman mieltäni. Minulla on 9 vko ikäinen australian kelpie uros, joka on ollut meillä 1,5 vkoa. Alkuun pentu kulki sisälläkin koko ajan perässäni, nukkuessaankin nousi ylös jos kävin toisessa huoneessa.

Muutamassa päivässä pentu "rauhottui" ja meni jopa itse makuuhuoneeseen nukkumaan yksikseen - jota tekee edelleen. Ei enää nouse ylös, jos minä nousen - joka on ihan hyvä. Sisällä tulee luokse kun kutsun ja seuraa minua.

Ulkona narussa ei oikein tahtoisi liikkua pihasta pois päin, tämän olen pistänyt nuoren iän piikkiin enkä sen puolesta ole huolissani. Jos käydään pihan ulkopuolella, kotiin päin tullaan vauhdilla. Olen antanut vetää tai kannan pennun kotiin.

Vapaana ei haluaisi ulkona kulkea perässäni (paitsi ihan pihassa) ja jos kulkee, aika nopeasti unohtuu johonkin haistelemaan tai katselemaan jotakin. Jatkan matkaa rauhallisesti katsomatta pentuun ja jos menee kauan aikaa, viheltelen tai huutelen luokse. Tällöin pentu useimmiten lähtee samaan suuntaan josta tultiinkin ja palaa kotiovelle. Joskus tulee luokse ja kun olen palkinnut namulla, juoksee vauhdilla kotiovelle (tai jää kanssani mutta vinkuu). Turhauttavaa!

Eilen illalla päästin pennun irti jo eteisessä. Tuli perässäni ulos, mutta jäi ovelle istumaan. Kävelin rauhassa ympäri pihaa ja menin pusikon taakse piiloon (näin pennun raosta). Pentu seurasi katseellaan minua, mutta ei tullut luokse, vaikka vislailin. Lopulta kävelin pennun ohitse (en huomioinut sitä mitenkään) ja se lähti seuraamaan minua. Kierrettiin pihassa pieni lenkki - pentu jäi haistelemaan jotain, kävelin rauhassa eteenpäin ja kun pentu jäi näkemättömiin huutelin sitä. Se kääntyi ympäri ja juoksi kotiovelle. Huutelin sen luokse ja se tulikin lopulta. Palkitsin namupalalla ja se seurasi minua taas vähän aikaa, kunnes taas juoksi kotiovelle.. Lopulta otin pennun syliini ja käveltiin samaa reittiä kotiin josta tultiinkin.

Tuleeko tästä koskaan perässä kulkijaa? Minulle se on niin tärkeää, että koira pysyttelisi mukana, eikä huitele menojaan pitkin pusikoita, jota pitää olla sitten koko ajan huutelemassa oikeaan suuntaan. Millä harjoituksilla saataisiin parannettua tätä, että kulkisi minun perässäni?

Samassa talossa asuu (paritalo) kolme muuta koiraa. Koirat ovat vähän arvaamattomia, joten en voi antaa pennun temmeltää niiden kanssa vapaasti - jolloin nämä ovat tieytysti "kielletty hedelmä" ja pentu on todella innoissaan nähdessään koiria. Ajattelisin, että tämä lisää halua kiirehtiä sisälle..

Olen nyt pitänyt pentua narussa ja joskus iltaisin, kun ollaan kahdestaan ulkona - olen antanut olla irti. Mutta eipä tuo minua seuraa..

Apua apua ?

^ Anna aikaa. Olkaa enemmän pienellä alueella ja anna pennun tutkia paikkoja. Ihmetelkää yhdessä asioita ja luo pentuun suhdetta. Pentu on niin nuori vielä että suhteen rakentaminen olisi nyt se ensimmäinen asia.. Paljon leikkiä ja turvallista yhteistä tutkimusta.. :)