Koirat.com

pampulainen kirjoitti:



Juuri näin, eli eli teksti vahvistaa oikein viralliselta taholta että johtajuus on olemassa. Kun Johtajuus on kunnossa ja pystyy kontrolloimaan resursseja, esim ne riistan hajuja, ei tarvitse hokea miljoonaa kertaa ja toistella käskyjä. Pevikouluttajat ainakin opettavat hallitsemaan resursseja.:)

Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitat jotakin konkreettista siitä, miten se johtajuus rakennetaan. Tosin riistan hajun kontrolloimisen tapa jää minulle nyt hieman hämäräksi. Miten se tehdään? Vai ehkä tarkoitit, että omistaja kontrolloi joyakin muuta resurssia, jonka säännösteleminen sitten saa tuon toisen resurssin vahvemmaksi kilpailijaksi riistan hajulle?

Resurssien kontrolloiminen on toden totta jotakin käsinkosketeltavaa johtajuutta. Sitä kohti on huomattavasti helpompaa lähteä pyrkimään kuin siihen aiemmin esitettyyn sisäiseen auktoriteettiin, joka vain on tai ei ole. Sitä kautta taisin itsekin jossain vaiheessa tarkastella sitä johtajuusmetodin perushuomioimattomuuden ideaa.

Osaisitko vähän avata, millaisin resurssein itse operoit? Mitkä ovat niitä resursseja, joiden kontrollointia pidät oman johtajuutesi peruspilareina? Mitkä ovat ne toimintatavat, joiden kautta tämä resurssien kontrollointi atjessasi ilmenee?

Johtajuus käsitteenä on oikeastaan aika naurettava. Koskaan sille ei rajata mitään kunnollisia raameja, vaan aina se on vaan "johtajuutta". Valitettavan usein tämän johtajuuden kannattajat eivät suostu näkemään muunlaisia kantoja tähän asiaan. Se on aina se johtajuus.
Tästä syystä minä välttelen käsitettä johtajuus. Puhun mieluummin luottamisesta ja kunnioittamisesta, joiden täytyy olla kunnossa - molemminpuolisesti, jotta koko homma voi toimia. Periaatteessa tämä minunkin ajatusmallini on "johtajuutta", mutta haluan ilmaista sen vähän selkeämmin jotta puhutaan sitten samoista asioista.

Tietysti on tärkeää ihan arkielämänkin kannalta että koira luottaa omistajaan, omistaja koiraan ja kumpikin osapuoli kunnioittaa toista. Mutta. Se ei yksissään ratkaise mitään ongelmaa. Vielä tarvitaan ne konkreettiset harjoitteet itse ongelman ratkeamiseen ja se on aivan toinen juttu. Mutta todettakoon kumminkin, että mikäli koiran laittaa jatkuvasti liian suurien asioiden eteen ja paineistaa sitä liian vaikeisiin harjoituksiin (vaikka nyt ihan tässäkin asiassa), niin se luottamus siihen "johtajaan" karisee aika nopeasti pois. Se ei mene ihan niin, että kun kerran on johtaja niin koira suoriutuu sitten kaikesta ja kaikista asioista, ihan vaan koska sillä on selkeä "johtaja". Se tarvitsee tukea ja harjoitusta edelleen.
Koulussakin olisi helppoa erityislasten kanssa, kun opettaja kerran osoittaisi olevansa auktoriteetti voittaen luottamuksen itselleen ja sitten ne lapset tottelisivat nätisti joka tilanteessa osoittamatta mitään stressikäytöstä.

Olen myös sitä mieltä, että tämä keskustelu olisi parempi pitää sille varatussa ketjussa.

Lukas kirjoitti:


Tästä syystä minä välttelen käsitettä johtajuus. Puhun mieluummin luottamisesta ja kunnioittamisesta, joiden täytyy olla kunnossa - molemminpuolisesti, jotta koko homma voi toimia.

Minä taas käytän käsitettä johtajuus, ja kun puhuin koiran kunnioituksesta ihmistä kohtaan, tuli johtajuusajattelun vastustajilta tiukkasanaista viestiä siitä, miten kunnioitus on liian vaikea ajatusmalli koiralle, eli koira ei pystyisi kunnioitusta tuntemaan ihmistä kohtaan. Yritin herätellä aiheesta keskusteluakin, mutta siitä ei syntynyt mitään. Liekö ollut sitten liian vaikea kysymys, oletetaan että koiran kunnioitusta ei ole, mutta ei voida sitä mitenkään todentaa.

Yhden mielestä siis johtajuus on huono termi, toisen mielestä kunnioitus, kolmannen mielestä auktoriteetti, neljännen dominanssi, viidennen hallinta. Kuitenkin kaikissa näissä on mielestäni kyse ihan samasta asiasta.

Jatketaanpa tässä ketjussa keskustelua siitä vapaana pitämisestä ja luoksetulosta ja jos johtajuusasiassa on vielä yleisempää keskusteltavaa niin sen voi tehdä muissa siihen paremmin sopivissa ketjuissa.

Minä ostin sitten pillin.
Se oli oikeastaan melkoinen heräteostos, mutta jälkeenpäin ajateltuna pirun osuva sellainen. Pystyn antamaan koiralle paljon enemmän tilaa liikkua. Se on etenkin näin talvisin hyvä juttu, kun liikkumiseni ei ole enää niin hyvää että pystyisin menemään pitkin ryteikköjä lumessa. Nyt minä voin kulkea selkeitä polkuja pitkin ja koira mennä sitten niitä puskia ja villimpiä alueita myöden, johon minä en enää pääse muuten kuin räpiköimään. Koira voi myös liikkua enemmän omaa tahtiaan eikä sen tarvitse odotella kun lyllerrän perässä.

Ainoa nyt vaan, että koira ei ole ehkä ihan samoilla linjoilla kanssani, vaan se edelleen jäkittää lähelläni ja pysähtelee. No, ainakin se on vähän enemmän menossa eteenpäin lähetysharjoitusten ja hetsaamisen myötä. :l Olisin kyllä tyytyväinen, jos se oppisi irtoamaan vielä hiukan enemmän. Irtiolosta saisi paljon enemmän irti eikä se olisi vain puskalta toiselle ravailua.

Moi! En jaksanut ihan koko ketjua lueskellä ajatuksella läpi, joten pahoittelen jos on vastaavaa juttua jo ollut.
Minulla siis sekarotuinen 2,5v leikattu narttu. Irti en ole juurikaan pitänyt, paitsi koirapuistossa viikottain. Lihaksisto koiralla huonossa kunnossa, ja mikäpä siihen toisikaan parempaa vahvistusta kun metsässä juoksentelu. Aikaisemmin kun olen pitänyt koiraa irti metsässä, se tulee kutsumalla parin metrin päähän, muttei anna ottaa kiinni. "Huijaamalla", esim pallolla, kepillä, lelulla saan koirani luokse. Luoksetulo käskyä en ole varsinaisesti ikinä opettanut, joka nyt harmittaa. Lisäksi olen huijaamalla opettanut koiran ajattelemaan, että luoksetulo=huono asia, koska joutuu hihnaan.

Melko lähtöruudussa siis ollaan. Miten alan opettaa aikuista koiraa alustapitäen? Ensin joku uusi kutsusana (jonkun mainitsema TÄS voisi olla hyvä!), ja ensin treeniä sisällä: koira luokse=palkka ja kehut. Pikkuhiljaa vaikempaan paikkaan, esim tyhjään koirapuistoon? Luottamus vaan aika nollassa, pelkään, ettei ulkona enää onnistukkaan vaikka sisällä sujuisi. Sama on nimittäin esimerkiksi noutamisen kanssa.

Vääntäkää siis rautalangasta! Miten opettaa koira tulemaan luokse, jota ei voi pitää irti harjoituksen aikana....

^ Meilläkään ei vielä voi puhua mistään täydellisestä luoksetulosta, mutta sen verran hyvälle mallile se kuitenkin on saatu tosi helpoin menetelmin, että näistä vinkeistä ehkä voi olla jotain hyötyä.

Kuten itsekin totesit, aika valita uusi käskysana :-) Me saatiin vinkkinä koirakouluttajalta, että kannattaa valita sana, mitä ei normiarjessa vahingossa tule käytettyä -> sanan merkitys ei katoa, kun voit valita hetket, kun sanaa oikeasti tarvitaan. Meillä se on "luokse".

Sitten olisi muutettava koiran käsitys luoksetulosta. Koiralle luoksetulo ei ole tähän mennessä ollut kannattavaa, joten sillä ei ole ollut mitään syytä totella sitä - päinvastoin - siitä on seurannut jotain tylsää. Aloita siitä, että palkitset sitä kun se tulee luokse. Ihan sama mistä kutsusta, äänestä, merkistä - tarkoitus on tehdä sun luokse tulemisesta ihanaa. Sun lähellä tapahtuu kivoja asioita, sinne kannattaa AINA tulla. Palkitse alussa superherkuilla tai vaikka koiran rakastamalla leikkihetkellä. Kun koira on tulossa sun luokse, sano luoksetuloskäsky ja palkkaa. Meillä luoksetuloa harjoiteltiin paljon mökillä kesällä, ku koira sai olla vapaana. Aina välillä huutelin sitä ja kun se tuli, sai palkattiin ja iloittiin suuresti. Toimi mielettömän nopeasti. Ihan samaa voi harrastaa kotonakin, kutsu koira toiseen huoneeseen, sohvalle, mihin vain. Muista vain pistää bileet pystyyn aina kun se tulee :-) Tosi tärkeää on myös ettet harjoittelun alkuvaiheessa KOSKAAN kutsu koiraa luokse, ellei se ole koiralle palkitsevaa. Parempi siis olla pitämättä vapaana, ellei koira anna kytkeä kun menet itse sen luokse.

Kun koira pian tajuaa, että luoksetulo on kannattavaa, voit harjoitella eri paikoissa. Meillä tyhjät koirapuistot on ollut suuri apu. Häiriöt lisääntyvät siinä itsestään, ja pikkuhiljaa luoksetuloja voi harjoitella myös lenkillä ihan hihnassa. Olisi tärkeää, että epäonnistuneita luoksetuloja tulisi mahdollisimman vähän. Itse vältän vieläkin koiran kutsumista luokse, jos tiedän, että häiriöt ovat sille liian vaikeita. Silloin kannattaa turvautua hätäkeinoihin: yritä kääntää koiran huomio, huijaa, tee mitä vain, mutta älä pilaa luoksetulokäskyä käskemällä turhaan. Ja käytä valisemaanne luoksetulosanaa harkitusti harjoittelussa - vain silloin, kun tiedät, että koira tulee. Itse käytän vaikeissa ja epävarmoissa tilanteissa vielä usein jotain muuta - oma koira esim yleensä tulee luokse myös oman nimen kuullessaan - koska tiedän, että "luokse"-käsky ei vieläkään voita jokaista häiritötä.

Toivottavasti kirjoitin suht ymmärrettävästi :-D Tsemppiä harjoitteluun!!

Mäkin liputan sitä, ettei luokse kutsuttaisi alkuvaiheessa muuta kuin silloin, kun oikeasti on joku palkka valmiina. Ruoka on helppo. Mulla on melkeinpä joka takin taskussa pienessä minigrip pussissa jotain kuivattuja nameja, jotain spesiaalia kuitenkin, ei koiran omaa kuivaruokaa. Aina kun tänne sana kajahtaa, niin nami valmiiksi käteen. Yksi hyvä vinkki luokse tuloon, on opettaa sen yhteyteen esim. käsikosketus. Sitten vasta palkka. Näin saadaan ihan fyysinen kontakti aikaiseksi ja luoksetulo on oikeasti luoksetulo, ei vain metrin päähän. Hyvä vinkki on kans se, että pitää koiralla pantaa, ja kun se kutsutaan, tartutaan pannasta, annetaan nami, ja päästetään taas vapaaksi. Näin pantaan tarttuminen ei enää joka kerta tarkoitakaan hihnaan joutumista.

Meillä on pentu koulutuksessa ja sille muut koirat on tosi iso houkutin. Korvat katoaa jos muita koiria tulee näkyviin. Tällaiset tilanteet eivät ole vielä otollisia koulutukseen, niissä en vielä edes yritä. Kun tänne käsky annetaan, pitäisi olla 90% varma siitä, että koira tulee. Muutoin käskyä tulee huudeltua turhaan ja sen merkitys katoaa. Mulla on nyt menossa koulutus niin, että harjoittelen luoksetuloa tosi paljon sellaisissa paikoissa, joissa muita koiria ei ole. Käydään esim. sellaisella metsällä jossa ei juuri muita käy, ja siellä mulla on aina aivan superherkkuja mukana. Lenkin aikana koira on vapaana ja silloin tällöin huudan sen luokse. Näissä harjoituksissa en koskaan pyydä muita asioita, kuin sitä tänne käskyä. Yritän saada sen sanan koiran alitanjuntaan aivan super positiivisena juttuna, jota totellaan aina.

Tuleeko koira kiltisti aina luokse jos se on hihnassa? Jos ei, niin osta mahdollisimman pitkä liina/naru ja aloita (ulko)harjoittelut sen kanssa seisoen toisen pään päällä. Meillä toimi myös se, että opetin koiran pujottamaan itse pään pannan (metallinen kurkkari) läpi. Ennen koira tuli ihan reippaasti viereen kun kutsuin, mutta vähän käänteli päätään pois kun laitoin kiinni. Nykyään riittää, että pidän pantaa "auki" niin koira juoksee suoraan siihen, koska on oppinut, että siitä saa hyviä herkkuja.

Teen itsekin jo 10v koiran kanssa vielä luoksetuloharjoituksia, vaikka se on koko elämänsä tullut hyvin kutsusta luo. Haluan, että se edelleen tulee reippaasti ja innokkaasti aina ensimmäisestä kutsusta luokse, joten otan sen välillä esim. keskellä peltoa hihnaan 20m ajaksi ja päästän taas irti tai palkkaan nameilla.

Hei!
Miten voisin opettaa cairnterrierille vapaanaolon ulkona? Koska aina kun mökillä päästää vapaaksi, se karkaa ellei kokoajan anna herkkua tai leiki?
Ja sitten tää luoksetulo. Sisällä tulee aina luokse kun kutsun, yleensä pihalla ja lenkilläkin, mutta jos on vapaana ni ei tuu. Palkitsen aina koiran kun tulee luokse. Oon opettanu luoksetuloa aina kun on mahollista.
Ja sit luoksetulossa toinenki ongelma. Ellei sitä jätä paikalleen ja kutsu n.20m päässä luokse, koira "löntystää" luokse. Siis tulee tosi hitaasti ja tää häiritsee. Miten sais opetettuu?

Hankalalta kuulostaa tosiaan. Taitaa aika nuori koira olla kyseessä? Uskoisin, että varmasti helpottuu ihan vain ajankin kanssa.

Kun meillä esiintyi mökillä saman tyylistä karkailua ei auttanut muu, kuin rajoittaa vapaanaoloa. Hankittiin juoksuliina pihalle ja koira kiinni. Kun koira kesän edetessä alkoi olla enemmän kuulolla ja vähemmän kiinnostunut karkailemaan alettiin satunnaisesti pitämään myös vapaana. Kun sitten joskus taas teki mieli lähteä liian kauas tutkimusmatkalle ja luoksetulokutsuihin ei reagoitu -> takaisin juoksunaruun. Aika nopeasti koira tajusi miten asiat meillä menee.

Pari asiaa kuitenkin tilanteesta voi todeta. Jos koira ei tule luokse nuolena aina missä milloin vain jokin tilanteessa on sinua kiinnostavampaa. Yksinkertaisesti koira ei näe luoksetuloa tarpeeksi palkitsevana -> nosta panoksia! Enemmän energiaa sinulta, hauskempia leikkihetkiä, SUPERnameja. Kaikkea sitä, mitä koira rakastaa kaikista eniten. Kuka nyt viitsii kuivanappulan takia palata ihanalta haistelureissulta?

Toinen juttu on tosiasia, että jokainen karkureissu on koiralle palkinto. Koira karkaa -> hauska karkureissu -> kannattavaa tehdä uudestaan. Karkaamiset on siis estettävä hinnalla millä hyvänsä. Jokainen kerta, kun koira valitsee pupun perässä juoksentelun luoksetulokutsusi edellä, pupujahti vahvistuu ja luoksetulokutsun vaikutus heikkenee.

Jos koiraa on koittanut houkutella tulemaan nopeammin luokseen palkitsemalla sitä hitaasta luoksetulosta siinä toivossa, että luoksetulo nopeutuisi, koira on saattanut hyvinkin oppia, että luokse tullaan hitaasti, siitähän sitä on palkittu. On ihan mahdollista, että koira myös on oppinut erottelemaan ne tilanteet, joissa suoritetaan ns oikea luoksetulo (koira jätetään x metrin päähän ja sitten kutsutaan luo) ja tekee silloin reippaan saapumisen, mutta oppinut myös että vapaana hengaillessa luoksekutsua saa noudattaa hitaasti jos siitä on sitä palkittu. Koirat on mestareita luokittelemaan tilanteita, paikkoja ja tapahtumia, mutta surkeita yleistämään! Ja kuten Stefi kirjoittaa, voi olla ettei sun käyttämäsi palkkio riitä kilpailemaan ympäristön houkutusten kanssa. Luoksetuloa kannattaa harjoitella paikassa, missä koiralla on mahdollismman vähän kilpailevia ärsykkeitä eli tylsässä paikassa, jossa sä olet kylän ainoa show.

Nopeaa luoksetuloa voi harjoitella avustajan kanssa niin, että avustaja pitää koiraa, omistaja hetsaa namilla/lelulla, pinkaisee karkuun ja kesken karkuun juoksun huudahtaa iloisen luoksekutsun, joilloin avustaja päästää koiran. Sitten tietysti koira palkitaan ruhtinaallisesti ja isoilla kehuilla kun saavuttaa karkuun juoksijan. Näin koiralle rakennetaan mielikuva luoksetulokäsky=salamannopea. Kun koira tulee nopeasti luo, voidaan alkaa rakentaa, jos niin haluaa, luoksetuloa sellaiseksi kun haluaa, esim kohti tokon "oikeaa" luoksetuloa.

Itse olen opettanut koiralle vain viereen siirtymisen (eli pyörähtämisen etujaloilla alustaa apuna käyttäen 180 astetta) ja käytän vierelle-käskyä myös luoksetulossa, vaikka koira olisi kuinka kaukana, silloin kun haluan sen tekevän ns toko-luoksetulon. Vapaana hengaillessa kun haluan koiran luokseni, käytän vain nimeä, jota on vahvistettu paljon, ja riittää että koira tulee mun luo. Nyt on vielä optio "tänne"-käskylle jos haluan opettaa jonkun kolmannenkin tavan.

Mitä tulee mökki-ongelmaan, toimisin suht samoin kuin Stefi.

Kiitos kummallekkin! Aletaampa nyt sitten vaa harjottelee. Ja juu, stefi, on nuori koira, 1v 4kk.

Meillä koiruli ei välillä oikein halunnut tulla pihalta sisälle, vaan preferoi pihallaoloa vähän turhankin innolla. Nostimme eteiseen namipurkin ja aloimme aina palkita, kun tuli sisään. Kutsuen tai kutsumatta, yhdessä meidän kanssa tai itsekseen sai namia sisälle tullessa. Vähitellen sisällekin alkoi olla ihan kivaa tulla. Homman taisi viimeistellä se, kun meillä oli pidempään 5 kk koiravieras. Sitä piti käyttää pihalla aikasen usein, mutta erikseen omastamme, kun muuten ei tarpeilla käynnistä tullut mitään. Tavaksi tuli käyttää peräkanaa molemmat, jolloin tietenkin oli todella kivaa päästä takaisin sisään kaverin luokse.

Nyt on selvästi asenne sisään tulemiseen muuttunut. Näin, vaikkei koirakaveri oliskaan odottamassa. Ehkäpä meidänkin seuramme arvo on entisestään noussut, kun välillä huomiotamme joutui jakamaan toisen koiran kanssa.

Aikasen mukavaa kuitenkin huomata, että tuloksia saa jopa aika pienillä ja helpoilla keinoilla.

Ok. Voi tätäki koikeilla et palkitsee aina ku tulee sisälle.

Moikka!

Kyselisin, millaisia rutiineja teillä on luoksetulokäskyn jälkeen? Eli liittyykö luoksetuloon joku liike, esim. eteen istumaan, käsikosketus, pannan laitto? Olen miettinyt jonkun näistä lisäämistä 7kk pentuni luoksetulokoulutukseen. Tällä hetkellä annan vain aina namin ja sitten vapautuskäsky tai pannan laitto, mutta se pannan laitto on joskus vaikeaa, esim. toisten koirien luota pois lähtiessä. Eräs kouluttaja kertoi että oli yhdistänyt agility koiralleen aina radan jälkeen pannan laiton ja vasta sitten heitti pallon palkkioksi, jolloin koira alkoi rakastaa pannan laittoa. Pentukoulussa oli puhetta käsikosketuksen lisäämisestä liikkeeseen, koska silloin luoksetulo on varmasti luokse, eikä johonkin siihen lähelle. Meillä se nyt tulee joka tapauksessa lähelle, kun saa aina namin. Mutta mutta. Mietin lopputulosta, mikä olisi hyvä ja me lenkkeillään paljon metsässä vapaana jossa voi olla vastaantulijoita. Haluaisin olevan niin, että voisin kutsua koiran luokse ja laittaa pannan ilman että tarvitsisi jännittää, lähteekö koira pantaa karkuun niin mietin sen pannan laiton yhdistämistä luoksetuloharjoituksiin, ja ehkä muutenkin pannan laittoa omana harjoituksena. Miltä kuullostaa ja onko muilla ajatuksia siihen, mitä luoksetulokäskyn jälkeen pitäisi tapahtua?

SiljaSiili kirjoitti:


Kyselisin, millaisia rutiineja teillä on luoksetulokäskyn jälkeen? Eli liittyykö luoksetuloon joku liike, esim. eteen istumaan, käsikosketus, pannan laitto?

Jos nyt puhutaan sellaisesta vapaamuotoisemmasta luoksetulosta kuin kisa (PK/TOKO) liikkeenä suoritettavasta, niin itse kutsun välillä koiria luokseni niiden ollessa vapaana, palkitsen ja päästän taas teilleen. Joskus saatan liittää tähän jonkun pienen tempun esim pyöriminen tai käteenkosketus, josta koirat tykkää ja josta ne saa palkkion ja sitten taas saavat mennä.

Pantaan laitto tapahtuu niin, että pää menee vihjeellä läpi pannasta ja siitä saa namin, tosin vanhempi ja rutinoituneempi koissu saa usein tyytyä kehuun, mutta nuorempi, jonka kanssa on vielä pienenä riskinä mielen oikut ja vapauden kaipuu (lue:riista), saa vielä aina naminsa. En ole pannanlaittovihjettä treenannut erikseen (esim kotona) vaan ihan arjen lomassa niin että ensin namilla pää läpi pannasta/vihje ja siten naks/nami, mutta AINA tässä järjestyksessä. Ensin työ, sitten huvi! Pannan laittamisesta voisi tietysti tehdä hauskan tempun treenaamalla sitä erikseen kotona, mutta koska se meillä sujuu hyvin ilmankin, niin en ole nähnyt sitä tällä koiralla tarpeelliseksi. Jos epäilee, että kytkeminen on koirasta iha mälsää (kuten joillekin nuorille koirille usein on), voi sen jälkeen teettättää vielä jonkun pienen tempun, esim käteenkosketus, josta koira saa palkkion ja näin kytkeminen saa vielä lisähubamerkityksen. Pyrin siihen, ettei koira koskaan tiedä mitä luoksetuokutsusta seuraa, paitsi että se ei saa koskaan olla ikävää nuorelle koiralle, vanhemmat, jo osaavat meneekin sitten vankalla rutiinilla ilman ekstrahupailuja. Tosin kyllä niitäkin on hyvä välillä palkita jollain ekstralla, tulee vanhaankin kummasti lisää vauhtia kun tietää saavansa jotain kivaa/hyvää välillä!

Ensin sun täytyy itse päättää millaisen luoksetulon haluat olevan (missäkin tilanteessa) ja sitten opettaa se koiralle. Jos ohjaaja ei tiedä mitä tai milllaisen liikkeen haluaa, ei koirakaan voi tietää. Itsellä on ns viralliselle luoksetulolle ihan eri kriteerit (latenssiaika, nopeus, suoritusvarmuus, muoto jne), oma vihje ja koira suorittaa sen eri tavalla kun nämä arkilenkkiluoksetulot, joiden ainoat kriteerit on nopea reagointi kutsuun ja nopeus tulla. Jos niiden yhteydessä haluan jotain ekstraa, esim vierelle siirtymisen, se annetaan erillisenä vihjeenä kun taas "tokoluoksetulo" on omalla vihjeellään suoraan sivulle. Pidän arjen ja ns kisaliikkeet siis miltei aina erillään, jottei kriteerit mene sekaisin tai koira assosioi väärin jos tällaiselle on riski. Koirien kyky ja halu oppia on onneksi miltei rajaton!

Sesset kirjoitti:

Ensin sun täytyy itse päättää millaisen luoksetulon haluat olevan (missäkin tilanteessa) ja sitten opettaa se koiralle.

Niinpä! Se tässä onkin jotenkin niin vaikeaa. :D Mäkin teen paljon sitä, että ollaan metsälenkillä ja kutsun aina välillä luokse, ja mun luona seuraa nami tai lyhyt vetoleikki ja sitten taas "vapaa!". Se on siihen tottunut ja ehkä 1/20 kerta luoksetuloista seuraa hihnaan laitto, eikä se siitäkään yleensä tunnu olevan moksiskaan. Yleensä tosin huijaan sen hihnaan jollain namilla. Tänään oltiin aamulla metsässä lenkillä niin, että se sai aamupalansa lenkin aikana, kokonaisia broilerin sydämiä (yleensä saa treeneissä pilkottuna, eli kokonainen on jackpot!), ja tykkäsin tosi paljon, miten nopea ja innokas se on tulemaan. Tänään nostin kriteeriä niin, että esin käskin istua ja sitten vasta nami. Pari kuukautta sitten se oli vielä niin malttamaton, että jos pyysin istumaan, se ei uskonut saavansa luoksetulosta namia, ja meinasi aina lähteä siinä vaiheessa kun lisäkäsky kajahti. No, onhan se vielä pentu, silloin oli 4-5kk..

Haluaisin siihen luoksetuloon ehkä just rutiinin, että luokse = laitetaan panta ja jäädään lähelle ellei vapautuskäskyä tule... Monesti on niin, että näen metsässä että joku on tulossa, kutsun koiran luokse, annan namin, ja sen jälkeen koira meinaa irrota monta kertaa toisen luokse ennen kuin se on hihnassa.

No, tänään metsälenkin jälkeen kävin ostamassa uuden pannan, joka on tuollainen puolikuristava, eli sen saa pujotettua päälle. Aiemmin sillä oli soljellinen panta, joka vain naksautettiin kaulan ympäri. Se on vähän siitä hankala, että tarvitaan kaksi kättä laittamaan pantaa, eikä voi toisella kädellä houkutella namin kanssa. Suunnittelin vähän sellaista että alan nyt kouluttaa tuohon uuteen pantaan pannan laittoa just noin, että houkutellen läpi, naks ja nami, ja lopuksi vielä vihjesana. Sitten voisin ottaa metsässä harjoituksia, joissa kutsun luokse, pyydän istumaan, pyydän pujottamaan pään pannasta, nami, ja matka jatkuu hetken hihnassa, ja sitten taas vapaa... Ehkä joku vielä jatkaa näitä ajatuksia...

Niin ja rallytokoa me varmaan jossain kohtaa aloitellaan, että siihen varmaan opetan sen eteen istumisen, mutta mäkin haluan pitää harrastusliikkeet jokseenkin erillään.

SiljaSiili kirjoitti:

Suunnittelin vähän sellaista että alan nyt kouluttaa tuohon uuteen pantaan pannan laittoa just noin, että houkutellen läpi, naks ja nami, ja lopuksi vielä vihjesana. Sitten voisin ottaa metsässä harjoituksia, joissa kutsun luokse, pyydän istumaan, pyydän pujottamaan pään pannasta, nami, ja matka jatkuu hetken hihnassa, ja sitten taas vapaa... Ehkä joku vielä jatkaa näitä ajatuksia...

Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ja naksuttelemalla koira oppii kupletin juonen varmasti jo muutamasta harjoituksesta! Kannattaa aloittaa ensin vain pään työntämisellä pantaan ja kun se sujuu, littää mukaan istuminen eli ketjuttaa takaperin. Näin viimeisin vaihe, eli pään työntäminen pantaan, jonka se tietää aina johtavan palkkioon, toimii vahvisteena koko (takaperin) ketjulle. Myös Premackin periaatetta kannattaa opetella käyttämään. Itse esim otan aina pätkän vapaana seuraamista ennen vapauttamista juoksemaan. Se, siis Premack, on siitä kiva, että palkinnot ovat toiminallisia eli jotain mistä koira luonnostaan tykkää, joten nameja/leluja ei tarvita ja niitä on helppo hyödyntää arjessa.

Jos koiran on vaikea muistaa tai malttaa olevansa pannassa, sen jälkeen kun se on laitettu, siihen voisi auttaa jonkun koiralle opetetun huomiosanan (sana/suulla tehty ääni>katso ohjaajaa>palkkio), jolla saat aina koiran huomion itseesi, käyttäminen. Tällä voi välttää tarpeettoman tempoilun ja pääsee jatkamaan matkaa nätisti. Tällaisesta huomiosanasta on muutenkin paljon iloa kun pitää saada koiran huomio HETI pois jostain muusta, esim ohitettavista.

Tosi hienoa, että paneudut jo nuoren koiran kanssä näin huolella ja pohtien sen treenaamiseen, hyvä kouluttaja ei jätä mitään sattuman varaan! Ihan varmasti kantaa hedelmää, että koira osaa olla kuulolla ja tykkää tehdä yhteistyötä, kuten naksutellut koirat yleensä tykkääkin, murkkuiän myrskyissäkin! Tsemppiä!

Sesset kirjoitti:

Jos koiran on vaikea muistaa tai malttaa olevansa pannassa, sen jälkeen kun se on laitettu, siihen voisi auttaa jonkun koiralle opetetun huomiosanan (sana/suulla tehty ääni>katso ohjaajaa>palkkio), jolla saat aina koiran huomion itseesi, käyttäminen. Tällä voi välttää tarpeettoman tempoilun ja pääsee jatkamaan matkaa nätisti. Tällaisesta huomiosanasta on muutenkin paljon iloa kun pitää saada koiran huomio HETI pois jostain muusta, esim ohitettavista.

Mulla oli joskus ihan hihnakoulutuksen alussa huomioääni käytössä joka oli kielellä naksauttaminen, mutta kun tuo on niin yltiösosiaalinen ja ohitukset eivät lähteneet sujumaan, otin yhden yksityistunnin kouluttajalta, joka suositteli ettei kontaktia pyytäisi, vaan odottaisi koiran itse tarjoamaa kontaktia. Otettiin käyttöön tekniikka, että toisen koiran lähestyessä aloin heti naksuttelemaan kontakteista ja vastaehdollistamaan vastaantulevaa koiraa tiiviiseen kontaktin ottoon. Myöhemmin on opeteltu "seuraa" liike, joka on ihan täydessä kontaktissa liikkumista, se toimii nyt lenkeillä hyvin jos päästään tarpeeksi kauas tien toiselle puolelle. Ja sitten on myös "jätä" käsky, jolla koira kääntää katseensa pois toisesta koirasta, linnuista, tms., yleensä minuun. Se kontaktiääni on jäänyt ihan kokonaan pois, kun varsinkin treeneissä tuo tarjoaa kontaktia niin hyvin, mutta koiran nimeä olen käyttänyt nykyään siitä tarkoituksessa. Esim. hihnalenkillä tuo saa kulkea rauhallisia pätkiä pidemmällä hihnalla ja silloin treenaan niin, että nimi --> koira kääntyy katsomaan minua --> naks ja nami. Tai ihan vain sivulla kulkiessakin pyydän siltä joskus näin kontaktia ja palkkaan. Mutta jostain muistan lukeneeni, ettei nimi olisi hyvä olla mikään huomion pyytö sana, mutta toisaalta toi on toiminut meillä ihan hyvin, ja se tuleekin jotenkin luontaisesti, kutsua koiran huomiota just nimellä.

Mut sitä mun piti tulla hehkuttamaan, että toi uusi panta on nyt jotain tosi siistiä. Eilen illalla naksuttelin ekan kerran sitä pään pujottamista ja nyt aamulla pujotteli jo tosi innoissaan päätä siitä pannasta läpi. Se tässä oli hyvä oivallus, että tajusin hankkia pannan, jonka koira voi ikään kuin itse laittaa, kun tuo aikaisempi soljellinen oli vähän sellainen, että koiran piti vain odottaa, että se laitetaan hänelle, enkä osannut aina tulkita, oliko se siinä "vapaaehtoisesti". Valjaiden laitto taas vaatii sen verran operointia, että nostain pientä koiraa aina rinnasta kun laitan niitä, isommalle niihin voisi opettaa sen tassun nostamisen, mutta se vaatisi tuolla russelilla aikamoista maan tasossa konttailua minusta... :D Mutta me jatketaan nyt pantaharjoittelua ja aletaan liittää sitä sitten luoksetuloharjoitteluun. Pitäisi keksiä taas toiminnolle joku nimi, se on minusta aina vaikeaa.. Ehkä se on vaan "panta". Tuo premack on mulle ihan vieras termi, täytyypä tutustua!

Mulle on nyt tän koirapojan koulutuksessa tärkeää ekana vuonna sellaisten perusasioiden loppuun vieminen, kuten hihnassa kulkeminen, käsittely, luoksetulo, miten ihmisiä tervehditään jne.. Oon ollut tosi onnekas kun oon päässyt sellaiseen treeniryhmään, jossa on 3 saman ikäistä pentua ja kurssi kulkee nimellä "perustaitoja harrastuskoiralle" ja siellä ollaan omassa tahdissa harjoiteltu mm. seuraamista, sivulletuloa, motivointia, jne. eli ei oo mitään tiukkaa kurssiohjelmaa tai sen kummempia tavoitteita, vaan ihan koirakoiden omilla tavoitteilla mennään ja hyvin koulutettuja ja hyvin käyttäytyviä aikuisia pitäisi niistä tulla. :) Tää luoksetulo on mulle ehkä rakkain toiminto kaikista, koska koira on hankittu vaelluskaveriksi meille, ja kun riistaviettikin löytyy niin haluan turvallisin mielin pitää sitä vapaana. Tosi tyytyväinen täytyy kyllä nykyiseen tilanteeseen olla, koska koira ei ole vielä koskaan lähtenyt minkään hajun perään, vaan pysyttelee aina tosi lähellä metsässä, joskus kävelee vaan mun takana polulla. Selvästi huomaa, että me ollaan aina yhdessä retkellä, ei niin että koira kulkisi omia polkujaan ja mä perässä, vaan koira seuraa just mua, ihana olla jonkun otuksen elämän keskipiste. :)