Koirat.com

SiljaSiili kirjoitti:



Mulla oli joskus ihan hihnakoulutuksen alussa huomioääni käytössä joka oli kielellä naksauttaminen, mutta kun tuo on niin yltiösosiaalinen ja ohitukset eivät lähteneet sujumaan, otin yhden yksityistunnin kouluttajalta, joka suositteli ettei kontaktia pyytäisi, vaan odottaisi koiran itse tarjoamaa kontaktia.

Olen työstänyt rescueni, joka oli meille saapuessaan todella reaktiivinen (ja sen kyllä näki ja kuuli...) ottamaan muhun kontaktia kun se havaitsee sitä jännittävän asian oma-aloitteisesti, jolloin vastuu tilanteen ratkaisemisesta siirtyy mulle. Tämä opetettiin Watch Me-menetelmällä. En siis enää tässä anna koiralle mitään vihjettä ja ärsyke käytökselle tulee aina ympäristöstä. Mutta koska aina joskus on tilanteita, jotka koen sellaisina, että koiran huomio on saatava niistä pois jostain syystä, olen opettanut myös huomiosanan. Nykyään koira merkkaa lähinnä vain vieraat koirat, mutta on muita tilanteita, joissa se vielä tarvitsee joskus apua (lue: vaihtoehtoisen tavan toimia) ja näissä huomiosana on hyvä. Tämä on näitä survival skills for real life-juttuja eli käytän sitä lähinnä silloin kun vielä keskeneräinen koira ei osaa ratkoa tilannetta toivotusti ilman apua tai nuoruuden intoaan unohtaa miten piti käyttäytyä. Vältän viimeiseen asti tilanteita, joissa koira pääsee käyttäytymään ei-toivotusti, rähisemisestä, jota meillä on ankarasti työstetty viime kuukaudet, puhumattakaan. Lisäksi meillä on erikseen seuraamis-vihje sekä "katso", joka tarkoittaa sitä että koira pitää niin kauan katsekontaktin kunnes annan meidän lopeta käytös-merkin.

Nimeä en minäkään käyttäisi missään koulutustilanteessa, sen pitää olla aina mukava asia koiralle eikä sitä pidä myrkyttää millään ei-toivotulla assosiaatioilla. Itse naksuttelen välillä tovin koiralle nimeänsä kotona jos on tekemisen puutetta.

Hyvältä kuulostaa teidän pantaharkkarit! Ja kaikki muukin mitä kerrot yhteiselostanne!

Jep, täytyypä ottaa taas se kontaktiääni käyttöön. Kiitos hyvistä ajatuksista Sesset! Kiva aina saada vähän uusia näkökulmia koulutukseen, ja tuota Premackia täytyy kans kokeilla. Löysin youtubesta luoksetuloharjoituksen, jossa koira on hihnassa, sille heitetään nami kauemmas, ja jotta se saisi namin, sen täytyy ensin tulla luokse, sitten annetaan lupa ottaa nami. Hihna estää vahinkoja sattumasta. Eli työ ensin, ja koira tietää, että luvassa on palkkio. Pohdin, voisikohan samaa käyttää vaikka jonkun viehelelun kanssa, joka imitoisi polulla juoksevaa oravaa.. Täytyypä kysellä näistä kans ens kerralla koirakoulussa. :) Meillä on ollut nyt kurssilla etäpalkan opettelua, se on vähän saman oloista kuin tämä harjoitus.

Ja pantasanasta tuli nyt "panta", vaikka mä olin sitä mieltä, että "put" olisi hauska. :D Mutta mies sai nyt tahtonsa läpi, put olisi kuulemma ollut omituinen. Toisaalta tykkään sellaisista käskysanoista, joita mahdolliset koiran hoitajatkin osaavat käyttää. :) Ja koirapoika vinkuu jo innoissaan kun huomaa, että otan pannan esille. Täytyy huomenna lähteä metsään kokeilemaan, ollaanko sielläkin noin innoissaan.

Edit. Olihan se metsässäkin edelleen innoissaan tosta pannan laitosta, ja päästiin oikein tositoimissa harjoittelemaan kun tuli koiria vastaan. Annoin namin vasta pannan laiton jälkeen, ja joo, kun sitä on nyt muutaman kerran naksutellut kotona, niin panta tuntui toimivan itsessään vihjeenä palkkioon. Sai taas olla ylpeänä tosta nokkelasta koirapojastaan. :)

SiljaSiili kirjoitti:


Edit. Olihan se metsässäkin edelleen innoissaan tosta pannan laitosta, ja päästiin oikein tositoimissa harjoittelemaan kun tuli koiria vastaan. Annoin namin vasta pannan laiton jälkeen, ja joo, kun sitä on nyt muutaman kerran naksutellut kotona, niin panta tuntui toimivan itsessään vihjeenä palkkioon. Sai taas olla ylpeänä tosta nokkelasta koirapojastaan. :)

Hienoa! Naksutin on tosi tehokas koulutusväline! Itse tykkään erityisesti siitä, että nameista pääsee niin nopasti eroon suorituksen aikana ja koira keskittyy vain oikeaan käytökseen. Ja kyllä, pannasta itsessään tulee vihje käytökselle esim "tule tänne ja istu" (odottamaan pantaa). Itse käytän paljon hyväksi ympäristön ärsykkeitä, joista koira poimii toivotun käytöksen ja tietää miten nyt kuuluu toimia ja olla. Se voi olla jokin juttu ympäristössä esim juurikin panta tai vaikkapa vieras koira, mutta myös se, miten itse toimin. Meillä ulkotakin ottaminen naulasta tarkoittaa pedilleen menemistä odottamaan, taluttimen helähdys on merkki tulla ovellle istumaan odottomaan rauhassa ulospääsyä. Meillä oli jossain vaiheessa ulos lähtö melkoista kaaosta, mutta sitten aloin tekemään niin että kun koira melskasi, jäädyin ja pukeminen loppui sillä sekunnilla. Kun koira rauhoittui, jatkoin pukemista, mutta ikinä en sanonut koiralle yhtään mitään. Kun se oppi nopeasti että vain rauhallisena se "saa mut pukemaan", liitin tähän omalle pedille hakeutumisen odottamaan. Mitään palkintoa en koiralle ikinä antanut, ulkovaatteiden pukemisen jatkuminen toimi tälllaisena. Tässkin tulee Premackin periaate esille: koira rauhoittuu>jatkan pukemista>pääsee ulos.

Vähän päivitystä meidän luoksetulo harjoituksista. Olen nimittäin nyt aivan älyttömän tyytyväinen eiliseen metsälenkkiin kaverikoirien kanssa. Pentu tuli joka kerta kun kutsuin, ja pari kertaa jopa niin, että oli juoksemassa muiden luo ja keskeytti sen kun kutsuin! Pidin sillä eilen pantaa koko lenkin, mut pystyin kyllä muutamaa asiaa aina vaatimaan luoksetulon yhteydessä, vaikka sivulle tuloa, ennen namia. Tuli sikseenkin kiva fiilis tosta eilisestä että pentu oli hyvin kuulolla koko ajan ja pysytteli koko ajan lähellä vaikka muut ois lähtenyt kauemmas. Otettiin jopa harjoituksen vuoksi kaverin pennun kanssa yksi hihnapätkä metsässä kun olivat saaneet purkaa ensin energiaa, ja sekin meni hienosti. Koira katsoi vain et ai, nyt mä oon hihnassa, ja käveli siinä niin nätisti!!

Tästä hihna käyttäytymisestä olen tyytyväinen, koska maaliskuussa on alkanut se koirien kiinnipito laki... Tästäkin topicista löytyy siitä keskustelua. Eilen puhuttiin kaverin kanssa asiasta ja todettiin et meidän koirat ei irtoa meiltä kauas ja ovat kytkettävissä, mut silti vähän mietityttää onko se ihan luvallista pitää koiria irti ja missä määrin ja missä. Tuollakin metsälenkillä tulee paljon koiria vastaan vapaana, että kai se on vaan vähän sellainen kirjoittamaton poikkeus, että jos koirasi on hyvin koulutettu eikä ole uhkaksi eläimille niin voit pitää irti kun ketään ei tule vastaa? Silti olen itsekseni ajatellut, että laitan koiran kyllä flexiin kun me käydään tuolla kaksistaan. Sitten voisi joitain pätkiä antaa rallatella vapaana jos sille tuntuu olevan tarvetta. Kun tuo kuitenkin osaa olla tosi hyvin flexissä niin miksei sitä sitten laittaisi, niin täyttyisi lain kirjain. Se pysyttelee muutenkin aina niin lähellä ettei se flexi sitä rajoita. Noi kaverikoiralenkit taas on jokseenkin eri juttu, koska silloin on melko mahdotonta päästä hihnassa eteenpäin nätisti ennen kuin pennut ovat saaneet vähän leikkiä ja purkaa energiaa.

Mukava kuulla SiljaSiili, että teillä sujuu noin hienosti! Kannattaa, kuten ilmeisesti olet tehnytkin, kehua ja palkita koiraa satunnaisesti myös silloin kun se käyttäytyy toivotusti, se vahvistaa ko käytöstä. Ei sen tarvitse olla muuta kuin "nätisti olemista". Kuten David Appleby sanoo "thank you for doing nothing".

Irtipitämisestä sananen. Aihe, joka aiheuttaa aina kiihkeää keskustelua vaika todellisuudessa homma on hyvin yksiselitteinen. Taajamassa koiran pitää olla aina kytkettynä. Taajanman ulkopuolella saa koiraa pitää irti vain kiinnipitoajan (1.3-19.8) ulkopuolella ja VAIN maanomistjaan luvalla. Jos ei ole maanomistajan lupaa, koiran tulee olla aina kytketty. Yksinkertaistetuna: käytännössä Suomessa ei koira saa koskaan eikä missään olla irti ellei ole maanomistajan lupaa ja silloinkin vain ei-kiinnipitoaikana. Tarkemmin http://www.kennelliitto.fi/koirat/koiran-omistaminen/koiriin-liittyva-lainsaadanto

Selvästi ajan henki on kiristynyt ja maanomistajat valvovat maittensä käyttöä herkemmin kuin silloin ennen kun kylän Mustit ja Penut juoksenteli muutenkin irrallaan.

Sesset kirjoitti:



Irtipitämisestä sananen. Aihe, joka aiheuttaa aina kiihkeää keskustelua vaika todellisuudessa homma on hyvin yksiselitteinen. Taajamassa koiran pitää olla aina kytkettynä. Taajanman ulkopuolella saa koiraa pitää irti vain kiinnipitoajan (1.3-19.8) ulkopuolella ja VAIN maanomistjaan luvalla. Jos ei ole maanomistajan lupaa, koiran tulee olla aina kytketty. Yksinkertaistetuna: käytännössä Suomessa ei koira saa koskaan eikä missään olla irti ellei ole maanomistajan lupaa ja silloinkin vain ei-kiinnipitoaikana. Tarkemmin http://www.kennelliitto.fi/koirat/koiran-omistaminen/koiriin-liittyva-lainsaadanto

Selvästi ajan henki on kiristynyt ja maanomistajat valvovat maittensä käyttöä herkemmin kuin silloin ennen kun kylän Mustit ja Penut juoksenteli muutenkin irrallaan.

Tota...eiks kuitenkin tähän ole se poikkeus, että vaikkapa hakutreenissä koirat saa olla vapaana. Muutoinhan joku pelastuskoiraharrastaminen olis suuren osan vuodesta laitonta. Eli käsittääkseni tässä asiassa se hakutreeniin valittu alue treenien ajaksi muuttuu koirien harjoituspaikaksi. Vaikkei se mikään vakituinen paikka oliskaan. Eikä tilanne oikea pelastustehtävä ja osallistuvat koirat jo valmiiksi koulutettuja hakukoiria.

Kyllähän se koira saa vapaanakin olla, jos se on välittömästi kytkettävissä eli hallinnassa ja tulee luokse välittömästi kun sitä kutsutaan eikä huitele jossain sadan metrin päässä omistajastaan.

Mulla on ollut yksi koira, jonka irtipitoa joutui rajoittamaan, koska sen luoksetulo ei ollut välitöntä, jos lähistöllä oli riistaa. Muut ovat totelleet tähän asti hyvin. Otan aina koirani kiinni, jos näen tai edes kuulen muita ulkoilijoita samoilla alueilla meidän kanssa. Ja kun se koira tottelee ja tulee luokse heti kun sitä kutsutaan, niin eipä meille ole kukaan mitään sanonut vaikka koira on ennen kohtaamista ollut vapaana.

Mun piti alkaa oikein asiaa tutkimaan, koska Kennelliton sivuilla asiaa selvitetään (ainakin) parissa paikkaa vähän sekavasti ja niistä saa eri viestin. No, mitä sanoo laki?

51 §
Koiran kiinnipitovelvollisuus

Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.

Edellä 1 momentissa sanottu ei kuitenkaan koske:

1) alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa;

2) viittä kuukautta nuorempaa koiraa;

3) paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa;

4) poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevaa koiraa; eikä

5) koiraa, jota koulutetaan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tehtävään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä.
52 §.

53 § Koiran pitäminen toisen alueella

Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella.

Maanomistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus poistaa alueelta 1 momentin vastaisesti siellä oleva koira tai ottaa se talteen. Jos koiran avulla metsästettäessä ajo tai haukku poikkeaa vieraalle alueelle, alueen omistajan tai metsästysoikeuden haltijan on kuitenkin annettava ajon tai haukun jatkua häiriintymättä puolen tunnin ajan. Jollei koiran omistaja tämän ajan kuluessa hae koiraa pois, alueen omistajalla tai metsästysoikeuden haltijalla on oikeus keskeyttää ajo tai haukku sekä poistaa alueelta koira tai ottaa se talteen.

Edellä 1 momentissa sanottu ei koske 51 §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.

(http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615)

Tuon mukaan irtipitäminen on sallittua aina vain luvalla (eli omalla maalla tai toisen alueella luvan kanssa) paitsi silloin kun koiraa koulutetaan em tehtäviin (ml palvelus- ja pelastuskoiratoiminta) ja tämä "vapautus" on voimassa aina, oli kiinnipitoaika tai ei. Eli ns hupi-irtipitäminen edes kiinnipitoajan ulkopuolella ei ole sallittua ilman maanomistajan lupaa. Omalla maalla saa koiraa pitää täysin vapaana (=hupivapaana) kiinnipitoajan ulkopuolella ja sen aikana "koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä".

Sama asia Kennelliiton sanoin: "Metsästyslaissa säädetään, että 1.3.–19.8. välisenä aikana ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää muulloinkaan irti toisen alueella eli koira saa olla vapaana ainoastaan luvallisena aikana ja luvallisessa tarkoituksessa". (http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/fi/mika-koira-on/koira-lainsaadannossa). Boldaus oma.

Munkin mielestä laki on siinä mielessä yksiselitteinen, ettei koiraa saisi pitää metsälenkillä vapaana kesäaikana edes omassa metsässä, vaikka se olisi olisi kuinka tottelevainen. Laki suojelee lintujen pesiä ja maapoikasia, ja jos koira kulkee omistajasta edes viiden metrin päässä ja löytää linnun, ei koiraa ehdi estää tappamasta lintua vaikka koira olisi kuinka koulutettu. Mä tulkitsen sen välittömästi kytkettävissä olon tuon suojeluajan ulkopuolella niin, et koira pysyy lähellä ja tulee luokse, mut suojeluaikana niin, et koira kulkee korkeintaan ihan vieressä tai edessä ja mielellään niin, et hihna on esim. valjaissa kiinnI ja laahaa maassa.

Mut se on sit eri asia, noudattavatko ihmiset lakia vai eivät. Mun kaverilla on super aktiivinen paimenkoira, ja musta olisi isompi rike olla liikuttamatta koiraa vapaana, kuin pitää kiinni. Kyseinen koira ei ole kiinnostunut yhtään eläimistä, ei isoista eikä pienistä.

Mun pikkukoiraa voi ihan hyvin pitää flexissä, mut luulen et tulen rikkomaan lakia noiden yhteislenkkien tiimoilta ja myöskin koulutusmielessä joillain kallioilla tai aukeilla paikoilla taajaman ulkopuolella. Toki mekin tehdään niin, että jos jossain on joku, koirat kiinni. Taajamassa aina kiinni Ja myös lähellä autoteitä.

Mä pidän sesset aina kaikkialla nameja mukana. Usein tuo saa toisen ruokansa päivän mittaan palkkana kaikesta hyvästä, jota poimin kotona ja lenkeillä. :) Oon jostain just lukenut, että jos jotain käyttäytymistä ei vahvista, se sammuu. Jos palkitsee, se vahvistuu. Omaehtoiset luoksetulot on mun mielestä just niitä parhaita, koska silloin koira on itse valinnut minut kiinnostavampana kuin ympäristön.

Eli jos koiraa koulutetaan pelastuskoiraksi ja henkilöhakuun, se saa olla harjoitellessaan vapaana - myös siihen aikaan, kun yleensä koirien pitää kulkea kytkettynä. Lupa on harjoitteluun, ei koske pelkästään harjoituspaikkoja. Ajattelinkin, ettei pelastuskoiraharrastusta sentään lainvastaisesti tehdä...

Meillä on vapaanapidossa se ongelma, että kun koira näkee jotain erikoista, se lähtee räkyttäen sinkoamaan kohti. Ei ole vielä ainakaan mennyt perille asti vaan kääntyy sitten takasin.

Olen pitänyt nyt 90% ajasta mitä vietämme ulkona- hihnassa tai ilman- niin aina palkkaa koiralle, namia lähinnä, jtta tekisin itsestäni tosi kivan tyypin kenen luokse tulla.
Tästä meinaa kehittyä pientä stressinpoikasta minulle, koska haluan todellakin vuosien jälkeen koiran jonka kanssa voimme nauttia montuilla ja metsällä olemisesta myös vapaana. Nyt etenkin kun alkaa olla sitä ikää että kaikki kiinnostaa ja vähän voi lällätellä menemään niin jotain pitäisi keksiä.
Olenkin nyt pitänyt enemmän sitä hihnassa välttääkseni epätoivottua käytöstä eli karkailua. Mutta koirakavereiden kanssa montuilla vapaana.
Olen yrittänyt välttää kutsumasta koiraa silloin kun tiedän sen olevan täysin hyödytöntä, mutta se turhauma kun iskee niin tulee vaan huudettua tänneperkelettä..

Hakutreenit alkavat kohta ja siellähän sitä luoksetuloakin tulee vahvistettua ja harjoiteltua.


Ja siis koirahan ei tee sitä etteikö se antaisi kiinni tai lähtisi päättömästi sinkoilemaan jokapaikkaan. Jos ollaan kaksistaan, se ei meinaa irrota läheltä muutamaa metriä kauemmas ellei heittele sille esim palloa. Toisten koirien kanssa se menee mukana ja korvat ovat etenkin silloin hieman turhat kun juoksemiset on parhaimmillaan.

Mä pidän koiraa irti ympäri vuoden päivittäin taajamassa puistomaisilla alueilla ja metsiköissä, joskus jopa iltaisin ihan kotitielläkin, koska mahdolliset autot ja muut kulkijat näkee jo kaukaa. Koira on nyt 10v eikä se ole ikinä mennyt vieraan koiran luokse, mutta kaksi kertaa se on käynyt kääntymässä metrin tai kahden päässä ihmisestä, joka on elekielellään koiraa melkein kutsunut. Tietysti toivoisin, ettei näitäkään kahta kertaa olisi tapahtunut, mutta en kuitenkaan koe niitä esteenä irtipidolle. Yritän parhaani, ettei koirani aiheuttaisi haittaa. Olisi häpeän huippu, jos oma koira menisi vaikka rähisemään toiselle koiralle tai se menisi ihmisen luo, joka pelkäisi tai inhoaisi koiria. Jotkut varmasti kokevat haittana jo pelkän irti olevan koiran näkemisen, mutta mä en sisällytä sitä tähän. Kuitenkaan esim. poikaystävän vanhempien koiraa en suostu päästämään irti ikinä vaikka muut päästääkin, koska se voi mennä rähisemään muille koirille ja muutenkin se menee paljon kauemmas ja tottelee huonommin kuin oma. Tää rähiseminenkin on tainnut tapahtua kerran tai kaksi, mutta silti koska tiedän sen olevan mahdollista niin en halua olla koko ajan hermostuneena silmät selässä ja sydän kurkussa. Mietin siis aina riskit ja todennäköisyydet, hyödyt ja haitat.

Pitää kyllä vähän silti petrata irtipidon kanssa, lupaan jatkossa ottaa koiraa ihan fyysisesti vaikka pannasta kiinni muutaman kymmenen metrin ajaksi ennen ja jälkeen kohtaamisen aina kun vastaan tulee ihminen tai koira. Ymmärrän, että muita ihmisiä voi arvelluttaa irti oleva koira, vaikka se vaan haistelisi sivummalla rauhallisena maata, varsinkin jos ei itse osaa yhtään lukea koiran elekieltä. Jotenkin se näkökulma on suoraan sanoen unohtunut. Ja tottahan on, ettei mistään koirasta voi olla satavarma. En mäkään mun omasta ajattele ettei se ikinä milloinkaan voisi tehdä asiaa x, kaikki on lopulta mahdollista.

Loppuhuomautuksena, että se on jännä juttu, että olen saanut kaksi valitusta irti pitämisestä ja kummatkin tulivat henkilöiltä, joiden omat koirat ovat käyttäytyneet todella huonosti. Kummatkin olivat vielä todella epäasiallisia, on ihan eri asia pyytää/käskeä laittamaan koira kiinni, koska sen toiminnasta ei voi olla varma/itse pelkää/mitä ikinä kuin kiroilla, huutaa ja uhkailla perusteena esim
eilinen "mua v*tuttaa koska sä oot ihan ku joku maailmanvaltias!"

Itsekkin pidän paljon rotikkaani vapaana, mutta otan aina kiinni jos joku tulee vastaan ja toivoisin muidenkin niin tekevän ilman erillistä pyytämistä ja varsinkin jos vastassa on toinen koirakko. Mua ei haittaa irtipitäminen, mutta eihän se kovin suuri vaiva ole laittaa koiraa hetkeksi hihnaan kun ihmisiä/koirakoita tulee vastaan.

Siskoni on kovin koirakammoinen ihminen, eikä edes meidän kiltti pentu ole auttanut hänen pelkoaan. Hänellä on lapsuuden trauma isosta koiranpennusta joka jahtasi ja puri häntä, vaikka siskoni huusi ja yritti pakoon. Näin ollen hänelle on syntynyt syvä pelko siitä, että kiltinkin näköiset koirat ryhtyisivät käyttäytymään aggressiivisesti ja ennakoimattomasti. Hän olisi siis varmasti paniikkikohtauksen partaalla jos vastaan tulisi irti oleva vieras koira. Vaikka se onkin siskoni ja muiden hänen kaltaistensa "oma" ongelma, niin kyllä minustakin olisi soveliasta ottaa koira kiinni siksi aikaa kun joku tulee vastaan

Essi on alusta asti ollut todella itsenäinen pentu. 8-10-viikkoisena se ei reagoinut kutsuun, eikä sitä kiinnostanut missä minä menen. Se oli ihan mielellään pihalla yksinkin niin kauan kuin annoin sen siellä olla. Jos menin hakemaan sitä niin lähti karkuun. Makupalatkaan eivät kiinnostaneet tarpeeksi. Kotona sisällä kyllä tuli aina kun kutsuin ja otti mielellään makupaloja. Pari ensimmäistä kertaa kun vein sen pellolle ja päästin vapaaksi se vain seisoskeli ja katseli ihan muualle, ei ollut minusta kiinnostunut. Saattoi lähteä juoksemaan ihan toiseen suuntaan jos kutsuin sitä. Juoksin itse karkuun, mutta pentu vain vilkaisi ja jatkoi omia puuhiaan. Minulla oli mukana 2 aikuista koiraa, mutta nekään eivät saaneet pentua houkuteltua mukaan. Pikkuhiljaa kuitenkin Essi alkoi kuunnella minua ja rupesi tulemaan kun kutsuin. Toki treenattiin luoksetuloa aidatulla takapihalla monta kertaa päivässä. Nyt, kun Essillä on ikää 5kk, sitä voi huoletta pitää pellolla vapaana. Se kulkee hyvin mukana ja vaikka jäisi kauemmas, niin äkkiä juoksee minut kiinni. Se tulee aina kun kutsuu. Ja kun otan hihnat esille että laitan koirat hihnaan lenkin lopussa, tulee Essikin siihen viereen kutsumatta ja odottaa että laitan hihnan pantaan kiinni. Vielä ei olla päästy metsään, koska sinne pääsee vain kuntopolun varrelta ja siellä on latu ja hiihtäjiä. Käytän koirat joka päivä tunnin lenkillä pellolla missä saavat olla vapaana. Itse aina ennakoin ja jos näen että joku muu on tulossa vastaan, otan koirat aina kiinni hyvissä ajoin. Palkkaan aina makupalalla kun kutsun. Essi on niin vilkas ja energinen koira, että ei sen kanssa pärjäisi, jos se ei pääsisi purkamaan enimpiä energioita vapaana juoksemalla.

Kyllä, ja siksi eilisestä eteenpäin näin toiminkin Kiva kuulla Helmi12, että olet saanut aikaan noin huiman muutoksen lähtötilanteesta!

Minulle saapui ensimmäinen koirani ikinä muutama kuukausi sitten, kodinvaihtajana 7 vuotias kultainennoutaja. Minulla ei siis ole kokemusta koirista juuri ollenkaan. Ongelmana on kuitenkin se vapaana pitäminen. Sisätiloissa koira kuuntelee ja tottelee samantien erinomaisesti. Olen muutaman kerran kokeillut koiraa pitää vapaana ulkona mutta pelkään että koira ottaa hatkat eikä tule enää takaisin ikinä joten kokeilut ovat olleet ehkä 10 minuutin mittaisia. Ulkona ei kutsusta tule luokse kuin hyvin harvoin eikä silloinkaan ihan vierelle vaan samaan suuntaan kuin minä tai juoksee ohi. Antaa kuitenkin ottaa kiinni jos itse menee koiran luokse. Pienessä koirapuistossa olen tehnyt huomion kuitenkin että jos kävelen puiston toiseen päähän niin koira tulee kuitenkin perässä samaan suuntaan, tulematta kuitenkaan aivan lähelle minua. Edelliset omistajat ovat pitäneet koiraa paljonkin vapaana eri paikoissa mutta en tiedä että onko tullut samantien kutsusta luokse vai miten ovat menetelleet.

Kertokaa, pelkäänkö turhaan että koira karkaa metsälenkillä vapaana ollessaan vaikka ei kutsusta tulekkaan samantien luokse? Miten voin opettaa luokse tuloa? Kuinka pitkälle yleisesti ottaen koiranne vapaana ollessaan menevät? Itsehän panikoin jo kun koira menee yli viisi metriä kauemmaksi minusta. Koira ei kauhean herkkusuu ole joten herkuilla on aika hankala motivoida vaikka muuten onkin nopea oppimaan asioita.

Minun koirani pysyy metsälenkeillä aivan mun lähellä yleensä. Hoitokoira katoaa helposti kauas, vaikka onkin todella tottelevainen ja tulee kutsuttaessa. Kyllä se taitaa olla hyvin koirakohtaista kuinka kauas koira lähtee. Jossain määrin se on myös omistajasta kiinni, koska mä en koskaan anna mun koiran mennä kauas kun taas hoitokoira on kasvanut vapaammin.

Pohdin sitä, että jos koiran luoksetulo on tällä hetkellä vähän niin ja näin, olisi ehkä hyvä ajatus aloittaa alusta jollain uudella käskysanalla. Jos se on siis nyt ollut esim. tänne, vaihda se luokse, vihellys, tai mikä vaan itsestä on hyvä. Ja sitten sitä aletaan kouluttamaan aivan alusta, kuten pennulle opettaisi. Ongelma siinä vanhassa on se, että jos koira ei aina tule, se käskysana eI ole koiran mielessä mikään ehdoton. Se on jättänyt monta kertaa tulematta ja tekee niin myös jatkossa jos omistajan palkkion kanssa kilpailee sen mielestä joku mukava. Koirapilli voisi olla yksi vaihtoehto uudeksi kutsuksi, mutta toisaalta sanallinen käsky olisi tärkeä saada myös kuntoon, koska pilli ei ole aina välttämättä mukana.

Tuo motivointi olisi kyllä tärkeä saada kuntoon myös, eli olisi löydettävä asia, joka olisi koiran mielestä parempi kuin ulkona olevat houkuttimet. Innostuisiko koira leikkimisestä? Vinkulelusta, pallosta? Maksapasteijatuubista? Paistetusta lihasta, juustosta? Voi olla, että herkut kelpaavat sisällä, muttei ulkona. Silloin harjoittelisin sisällä ensin jonkin aikaa, jotta saataisiin uudelle käskysanalle terävyyttä. Sitten pikkuhiljaa ulos paikkoihin, joissa olisi mahdollisimman vähän ärsykkeitä. Ja aina kun koira on vapaana, se on suunniteltu harjoitus, ja mukana on koiran parasta herkkua. Jackpot on myös hyvä, eli kokonainen rasiallinen herkkuja luoksetulon palkaksi.

Minusta on hyvä, että pidät koiraa sen verran vapaana kun uskallat. Voithan hankkia sille pitkän jälkiliinan, jossa se saa enemmän vapautta mutta sinun ei tarvitse stressata. Kesän ja syksyn jälkeen voi talvella olla helpompaa pitää koiraa vapaana kun ei ole niin paljoa hajuja ja keppejä ja kaikenlaista. Ja silloin olet jo tutustunut paremmin koirasi ja olette harjoitelleet sisätiloissa ja kenties koirapuistossa luoksetuloa uudella käskysanalla.

Kun koira tuli minulle niin otinkin uuden käskysanan "tännenäin", toimii sisällä erinomaisesti sekä ulkona koiran ollessa hihnassa jos on menossa väärään suuntaan mutta heti kun koira on vähän pidemmällä niin tuntuu että korvat tippuvat eikä edes katsota kun yritän huudella.

Koira on jostain syystä melko nirso, ei oikein odota herkkua eikä se oikein tunnu kiinnostavan vaikka olisi kyseessä mikä tahansa herkku, ihan normaalin ruoankin jättää usein kuppiin useiksi tunneiksikin ja syö pikkuhiljaa päivänmittaan eikä hotki kerralla. Lelu toki voisi toimia, sitä en ole kokeillut.

20m pitkää hihnaa olen pitänyt koiralla ja se onkin toiminut ihan kivasti, kovasti vain haluaisin esim. mökillä tulevana kesänä pitää koiraa vapaana että pääsee uimaan ja juoksemaankin ihan kunnolla. Lähin koirapuisto kun on 30 kilometrin päässä joten sinne ei päästä kovin usein.

Mä ehkä ottaisin periaatteeksi sen käskysanan kanssa, että sitä ei käytettäisi ilman palkkiota.. jos se "tännepäin" on vähän sellainen hokema, mitä käytät lenkillä (?) ei se silloin ole varsinainen luoksetulon käsky, johon sisältyisi selkeä liike. Meillä esimerkiksi on käytössä "tule" pelkkänä hokemana lenkeillä tai "täältä" jos koira on vapaana ja haluan sen lähemmäs. Mutta "tänne" on ehdoton luoksetulo ja käytän käskyä säästeliäästi. En esimerkiksi ikinä käytä sitä jos mulla ei ole jotain palkintoa koiralle. Haluan että aina kun koira kuulee "tänne" käskyn, se TIETÄÄ (ei vain toivo) että mulla on jotain hyvää sille. Koira ei saisi tietää mitä mulla on sille, sen vuoksi vaihtelen palkkiota. Joskus se on nakki, joskus kourallinen raksuja, joskus lempilelu. Siinä kannattaa olla myös tarkka, mitä luoksetulosta seuraa. Tuleeko koira vain ottamaan palkkion ja lähtee karkuun vai odotetaanko siltä jotain muuta. Talvella ketjutin mun koiralle luoksetuloon pannan laiton (eli tänne-->panta-->palkkio) jolloin palkka seurasi vasta pannan pukemisesta jonka opetin sille erikseen. Nykyään pyydän sen usein luoksetulon yhteydessä sivulle istumaan josta voin sen tarvittaessa kytkeä.

Ruualle voi ja kannattaa rakentaa arvoa. Sinuna lakkaisin ruuan jatkuvan esilläpidon. Jos koiralla on ruokaa koko ajan tarjolla, ei ihme ettei se halua sen eteen mitään tehdä. Jos se ei syö 15 min kuluessa kaikkea ruokaansa, loput otetaan pois ja tarjotaan vasta seuraavalla ruokinta kerralla. Kaikki ruualla palkittavat harjoitukset tehdään koiran ollessa nälkäinen.

Ja kokeile ihmeessä sitä lelua! Muista kuitenkin pitää lelu taskussa tai selän takana ennen kuin pyytämäsi asia on suoritettu loppuun. Jos heiluttelet lelua samalla kun huutelet koiraa, koira ei välttämättä tule jatkossa ilman lelu houkutinta.

Youtubesta löytyy paljon hyviä luoksetuloharjoituksia, englanniksi varsinkin. Me ollaan rakennettu luoksetuloon nopeutta sellaisella avustetulla luoksetulolla, joka on tosi kiva harjoitus! Se menee niin et mies pitelee koiraa pannasta samalla kun mä juoksen lelun kanssa koirasta pois päin huudellen sen nimeä. Tämä saa koirassa aikaan tietty halua lähteä mun perään. Sitten kun olen jonkin matkan päässä, pysähdyn ja huudan "tänne" jolloin mies päästää pannasta kiinni. Koiraa siis ensin pidellään ja sitten päästetään : se luo luoksetulokäskyyn muiston pakottavasta tarpeesta juosta luo. :)