Koirat.com

Moi!
Meillä on kohta vuoden ikäinen corgi-poika Sälli, joka pelkää muita koiria yli kaiken ja räyhää äänensä käheäksi muille koirille ja tämän lisäksi riuhtoo hihnaa minkä pystyy. Räyhäämistä tapahtuu siis sekä hihnassa, että vapaana. Olen käynyt hihnakäytöskurssillakin ja olenkin ongelmaan saanut hyviä teoriavinkkejä, mutta käytäntö ei ihan kohtaa niiden kanssa. Meillä kun suurin ongelma on se, että me ei varsinaisesti päästä ohittamaan täällä kotipuolessa muita koiria kadulla tarpeeksi kaukaa. On siis vain yksi pitkä suora katu, jossa pyörätie vain toisella puolella autotietä. Ei siis päästä esim vaihtamaan kadunpuolta tarvittaessa. Ojaan ei myöskään pääse tarpeeksi kauas vastaantulijasta. Sitten kun tie on pitkä ja suora, niin tämä meidän räyhä näkee toisen koiran jo kaukaa ja alkaa heti kerätä kierroksia lähemmäs tultaessa. Ymmärsitte varmaan pointin?

Meille opetettiin hihnakurssilla, että koira pitää syöttää hiljaiseksi. Nakinpalojen avulla tämä toimiikin tiettyyn pisteeseen, mutta kun toinen koira on tarpeeksi lähellä, niin räyhääminen vie voiton ihan 6-0. Hirmu vaikea on myös yhtä aikaa kävellä ja antaa namia kun koira on niin matala, joten on pakko pysähtyä ja yrittää tunkea nakkia naamaan.

Olen ihan suoraan sanottuna aivan solmussa tuon kanssa. Nyt toivomuksissa olisi saada perheeseen pieni ihminen lisää, joten tästä ongelmasta on pakko päästä eroon. En todellakaan voi kuvitella, että tässä tilanteessa lähtisin koiran ja vaunujen kanssa ulos. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi luopua koirasta.

Apua?

Meillä on vähän sama ongelma, mutta toisin päin; koira on niin innoissaan muista koirista, että vetää niitä päin hulluna ja lähietäisyydeltä ohitukset eivät onnistu. Onneksi meilläpäin pääsee muita koiria "pakoon" ja mun periaate onkin ollut, että pyrin niin kauas, että pystyn hoitamaan ohituksen löysällä hihnalla. Juuri tänään pakenin pienelle niitylle hiekkatieltä ja harjoiteltiin toisesta koirasta luopumista lelun kanssa.
Pääsisittekö autolla jonnekin, missä olisi muita koiria, mutta tilaa harjoitella? Esim. jonnekin koirapuiston lähelle, tai jos löytyy agility / koulutus kenttä? Ja sinne niitä teorian mukaisia treenejä hyvällä etäisyydellä muihin koiriin? Kotopuoleen koiralle voisi laittaa hihnaan keltaisen nauhan, joka on merkki muille koirakoille, että tarvitsette tilaa. Jos joku ohittaa teidät läheltä, voisitko huikata, että tarvitsette tilaa, ja mikäli kohtaatte, toivoisit että voitte odottaa, että autotien puolelta pääsee ohi?
Minusta meillä on auttanut peruslenkeillä paljon erikseen tehdyt "kohdistetut" treenit. Meillä siis ohituksiin täytyisi saada toisesta koirasta luopuminen, ja huomion kohdistaminen minuun. Koirakaverien kanssa ollaan tehty treenejä kentällä, että oma koirani on pitkässä liinassa ja aina kun se on menossa toisen luo, kutsun sen luokse tai odotan että se vilkaisee minua tai pyydän "jätä", jota on treenattu paljon naksuttimella, ja kun huomio kääntyy minuun, lähden juoksemaan lelun kanssa ja koirani pääsee riehumaan lelun kanssa. Heti kun huomio kääntyy toiseen koiraan olen paikallani ja hiljaa, ja heti kun huomio kääntyy minuun, lähden taas leikkimään. Teille voisi toimia sellainen treeni, että toinen koira on kentän toisella puolella, ja te tulette jostain näköesteen takaa. Heti kun toinen koira tulee näkyviin, alat palkita koiraa toisen koiran rauhallisesta katsomisesta. Näin koiraa voisi ehdollistaa toinen koira = nameja. Näinhän te olette tehneetkin. Jos koira haukkuu, viet sen takaisin näköesteen taa. Ongelma ohituksissa on vain se, että koira ahdistuu kun vieras tulee liian lähelle ja jossain pisteessä se räjähtää. Näin treeni ei oikein auta jos lopputulos on aina se, että koira pelästyy vierasta koiraa. Silloin koira ei voi olla luottavainen ja vastaanottavainen ohjeille.
Joku harrastus koiran kanssa voisi olla myös hyväksi, sillä koirakouluissa on useimmiten tapana, ettei toisia koiria mennä moikkaamaan ja koirat pidetään muista erillään ja annetaan tilaa. Viikottainen treenaaminen jonkun mukavan asian parissa koirahäiriössä voisi totuttaa koirasi olemaan muiden koirien seurassa niistä välittämättä.

^^Mä oon ite tuota nakin syöttämistä joskus kokeillut ja meille siitä oli vain haittaa.

Me oltiin joku aika sitten ohitus/sosiaalistamiskurssilla ( tasapainoinenkoira.fi , jos sattuu tulemaan kurssi lähelle niin suosittelen lämpimästi! ) ja Lunalla ei rähinä ongelmaa enää ollut, mutta se pullistelu meinas välillä iskeä. Tuo kurssi auttoi kyllä hurjasti ja avasi silmät, kyllähän sitä teoriassa tiesi miten pitäis ohittaa, mutta sitä näköjään jännitti edelleen. Kouluttaja tämän huomasi heti ja antoi sitten neuvoja ja näytti ihan kädestä pitäen että mitenkä sitä mennään Ja nythän me ollaankin menty rennosti ja tytöt ohittaa nätisti Yleensä

Meillä on vielä toinen koira, kleinspitz-tyttö, aina mukana, joka rakastaa muita koiria. Miksi tuo pentu ei voisi ottaa siitä mallia, että niitä muita ei tartte pelätä?? No mutta.. pitäisi varmaan kokeilla tuota siedättämistä avarammalla alueella. Sälli kyllä tottuu parin kerran jälkeen toisiin koiriin kun ne tulee sille tutuksi. Ja jos ne ei tule liian iholle. Nämä satunnaiset ohikulkijat on se paha. Ja kun täällä hieman sivistyksestä sivussa noita koiria tulee vastaa vain muutama viikon aikana, niin ainahan se sitten menee mönkään.
Kontaktia ottaa käskystä ja ihan oma-aloitteisestikin tosi hyvin silloin kun näitä kamalia häiriötekijöitä ei ole paikalla, että kyllä se kuunnellakin osaa ;)
Ja tiedän muuten, että itsessänikin on vikaa, koska tietysti alan aina jännittämään kun huomaan, että joku tulee vastaan. Siitä on kamalan vaikea päästä yli! Ja yritän antaa koiran mennä pitkällä/löysällä hihnalla mahdollisimman pitkään, mutta siinä vaiheessa kun niskakarvat ja häntä on aivan kohti taivasta, on pakko vähän alkaa kelailla koiraa lähelle.
Me oltaisiin ihan tyytyväisiä jos päästäisiin tuohon yleensä nätisti -tilanteeseen :D

Hei Säbä, minulla saattaa olla ihan erilainen tyyli kuin sinulla tai koiraihmisillä yleensä, mutta onkin hyvä kuunnella eri ihmisiltä neuvoja ja sitten miettiä, mikä on itselle paras tapa toimia.

Kerrot, että Sälli ottaa normaalisti hyvin kontaktia myös vapaaehtoisesti. Se on hieno homma, peukku sille. Vaikuttaa nyt kuitenkin siltä, ettet ole onnistunut osoittamaan Sällille, miten noista koirien kohtaamisista kuuluu selvitä.

Kerron heti alkuun, miksi noista kurssilla annetuista ohjeista ei ole mitään hyötyä. Ne poistavat käytöksen mutteivät ongelmaa ja siinä on vissi ero. Koira lopettaa räyhäämisen ehkä hetkeksi keskittyessään omistajalta saatuun herkkupalaan, mutta jahka nami on mennyt suusta alas, siirtyy se taas meneillään olevaan tilanteeseen eli koiran kohtaamiseen. Lisäksi jos annat namin siinä vaiheessa kun koira jo räyhää, palkitset vain sen ei-toivottua käytöstä. Sama juttu jos annat namin koiran ohittamisen jälkeen. Sillä tavalla osoitat, että koirasi toimi hienosti tilanteessa. Myöskään koiran kiertäminen toiselta puolelta katua ei ratkaisisi ongelmaa. Silloinhan koiralle vain näytetään, miten iso juttu koiran ohittaminen on. Pelko pitää kohdata, jotta se voidaan osoittaa turhaksi.

Mitä isompi numero koiran ohittamisesta tehdään, sitä enemmän koira sitä jännittää. Numeron tekemisellä tarkoitan kaikenlaista yleistä säätämistä tilanteessa kuten koiralle puhumista, sen syöttämistä, vastaantulevan koiran pakenemista ynnä muita toimenpiteitä, joita ei tarvitsisi tehdä. Vieras koira, ihminen tai mikä tahansa vastaantulija ohitetaan tyylikkäästi, rauhallisesti ja määrätietoisesti. Tässä muutama vinkki:

- Rentoudu. Kävelyllähän tässä vain ollaan :)
- Ole määrätietoinen. Nyt mennään ohi ja sillä siisti. Matka jatkuu aivan normaalisti
- Pidä hihna rentona muttei liian pitkänä. Hihnan olisi hyvä olla niin lyhyt/lyhyellä että pystyt helposti nykäisemään siitä ja antamaan koiralle korjausmerkin kun haluat korjata käytöstä
- Jos pidät koiraa muuten edelläsi, ota se nyt ihan vierellesi kutsumalla. Näin näytät, että sinä hallitset tilannetta myös silloin kun koira tulee vastaan
- Älä missään nimessä hidasta vauhtia, pakene tienviereen, kiristä hihnaa tai juttele mukavia koirallesi. Päinvastoin: vastaantuleva koira ei teidän elämäänne millään tavalla vaikuta
- Älä muuta kävelyn vauhtia myöskään nopeaksi. Paras on, että muutenkin kävelisit lenkillä perusreippaasti. Tällöin koiran ohittaminenkin tapahtuu ripeästi
- Tarkkaile koiraasi. Kaikki ei-toivottu käytös korjataan lyhyellä, napakalla nykäyksellä ja halutessasi myös kieltosanalla. Haukku = nykäys, riuhtominen = nykäys, koiran luo pyrkiminen = nykäys. Hermostuneena koiran käytöstä ei voi korjata, joten ole rentoutunut mutta vahva. Jos koira katsahtaa sinua nykäyksen saadessaan, on se erittäin hyvä merkki suhteestanne. Silloin tuijotat tiiviisti takaisin osoittaaksesi, että minä se olin ja minä määrään. Huom! Älä pysähdy missään vaiheessa vaan jatka matkaa non stoppina. Korjaukset tehdään siis teidän ollessanne liikkeessä. Kuten edellä sanoin, vastaantulija ei teidän matkantekoanne pysäytä
- Voit myös korjata, kun se vain katsookin vierasta koiraa. Itse sallin vilkuilut jos koira muuten on sopivassa mielentilassa, mutta jos koira katsahtamisen lisäksi on hermostunut tai sellaisessa moodissa että haluaa koiran luokse, korjaan
- Ohituksen jälkeen mikään ei muutu. Jatkat edelleen matkaanne määrätietoisesti ja rauhallisesti. Korjauksia jatketaan edelleen, jos koira käännähtää taakseen katsomaan ohi mennyttä koiraa. Korjauksella osoitat, ettei muihin koiriin kuulu kiinnittää mitään huomiota = niitä ei tarvitse myöskään pelätä

Moi Kiara!
Kuulostaa siltä, että tiedät mistä puhut :)

Meillä siellä koirakoulussa "syötetään koira hiljaiseksi" siksi, että syöminen rauhoittaa koiraa ja että se oppisi, että kun näkee toisen koiran, saa namia. Minäkin mietin silloin aluksi tuota, että eikö siinä juuri palkata väärästä käytöksestä.

Missään vaiheessako ei siis palkata namilla? Sälli on tosi perso kaikelle syötävälle (ja ei niin syötävällekin), joten voiko sitä jotenkin käyttää hyödyksi?
Ja toinen kysymys, että onko sinun mielestä väliä sillä onko koira valjaissa vai pannassa? Sällillä on nyt valjaat (ei vedonesto), jossa kiinnitys on edessä, kävelee näissä rauhallisemmin. Pannassa tuppaa hötkyilemään enemmän.

Minulla on se periaate koiran koulutuksessa, että koulutan sille käytöksiä, joita se tekee vapaaehtoisesti, olkoonkin että herkkujen toivossa. En minäkään käy töissä pelkkää hyvää hyvyyttäni. Yhtälailla koiraa täytyy mielestäni motivoida, ei hallita rangaistuksen uhalla. Ei koira varmasti vapaaehtoisesti ilman palkkiota tekisi puoliakaan asioita, joita sen täytyy ihmisten maailmassa tehdä.
Toisekseen minua häiritsee hihnalla "korjaamisessa" se, että ilman hihnaa ihmisellä ei olisi mitään keinoja hallita koiraa. Mitä kun koira on vapaana? Jos koiralle on koulutettu hyvä luoksetulo, seuraaminen, kontakti ja asioista luopuminen, sitä voidaan hallita vapaana.
Jos koira syötetään hiljaiseksi, ei se noudata mielestäni koulutuksen perus periaatetta, eli kriteerejä. Ohjaajalla pitää olla kriteeri käytöksestä josta palkitaan ja jos kriteerit eivät täyty, koiraa ei palkita, vaan vaatimustasoa madalletaan niin paljon että koira voi onnistua. Jos koiraa aletaan syöttää heti kun toinen koira on näkyvissä, kriteerinä on vain toinen koira, ei oman koiran käytös. Pitäisi päättää mitä oman koiran halutaan tekevän ja miettiä miten se koulutetaan.

Kiara selittikin hyvin ja juuri tuollaista oli tuolla meidän käymällä kurssillakin. Yhden hyvän vinkin sain joka on ollut tooodella hyödyllinen eli hengittäminen Jos huomaat että jännität niin pitkiä syviä vetoja nenän kautta sisään ja suun kautta ulos ja katse eteenpäin.

Mun mielestä koiran tulee oppia perusasiat ilman namejakin tai ainakin omat koirat on oppinu, kuten hihnassa kulkeminen, odottaminen tai tien reunaan meneminen. Toki palkkana on monesti kehu tai rapsutus, mutta se on niille riittänytkin.

Toki koirat on erilaisia ja ihmiset myös ja se pitää vaan löytää se oma tyyli ja mikä koiralle sopii Onhan toi mun rotikkakin ollut aikalailla testi koiranakin tässä, ensimmäinen kun on, ja kokeiltu kaikenmaailman keinot sen kanssa Mutta ns maalaisjärki on se mikä ton kanssa toimii.

Joku on vissiin katsonut liikaa Millania?

"Älä missään nimessä hidasta vauhtia, pakene tienviereen, kiristä hihnaa tai juttele mukavia koirallesi.".
Pelkoa ei voi vahvistaa.

" Lisäksi jos annat namin siinä vaiheessa kun koira jo räyhää, palkitset vain sen ei-toivottua käytöstä."
Höpsistä. Kts edellinen vastaukseni. Mihin unohtui klassinen ehdollistuminen?

" Kaikki ei-toivottu käytös korjataan lyhyellä, napakalla nykäyksellä ja halutessasi myös kieltosanalla."
Entäpä jos koira ottaakin vain lisää kierroksia nykäisystä, kuten niin moni tekee? Entäpä jos sen aggressio uudelleenohjautuu omistajaan, käypi niin kuin sille yhdelle koiranomistajalle suomessa muutama vuosi sitten, joka kuoli tällaisen seurauksena. Tai lievemmässä tapauksessa: Jos koira ei reagoi toivotusti nykäisyyn, mikä on suunnitelma B? Nykäistä vielä kovempaa? Entäpä sen jälkeen? Potkaista??

"Pelko pitää kohdata, jotta se voidaan osoittaa turhaksi"
Tämä pätee ihmiisiin, muttei koiriin. Tätä kutsutaan floodaamiseksi ja sitä pidetään ammattipiireissä (minkä hyvänsä) eläimen kiusaamisena, ei kouluttamisena. Miten koiraa, joka rähisee muille koirille pelosta, auttaa se, että se kerta toisensa jälkeen raahataan väkisin rähisemään vieraille koirille? Ei yhtään mitenkään, se oppii vain sitä, että pelon kohde todellakin pysyy loitolla kun sille rähisee. Miten rähiseminen poistaa syyn rähisemiselle? Ei mitenkään! Koiralle todellakin pitää "todistaa" ettei pelkoon (ja rähisemiseen) ole tarvetta, mutta se_ei_tapahdu niin, että koira saa rähistä tai sen pelotellaan hiljaiseksi "korjauksilla". Jos remmistä nyppimiset ja repimiset auttaisi, miksi tuolla kaduilla kulkee niin paljon koiria, jotka jatkavat rähisemistään vuodesta toiseen vaikka omistaja huutaa eitä ja repii remmistä miten, jopa ojan pohjalla painien niin että mun nähdäkseni seuraava aste hiljentää koira on tappaa se paljain käsin? Eivät huuda riittävän kovaa tai eivät temmo riittävän kovaa?? On koiria ja rotuja, joiden kipukynnys on äärettömän korkea ja jotka luontaisesti vastaavat paineeseen paineella eikä ole koiraa, joka ei siedättyisi tempomiselle, jolloin saa tempoa aina kovempaa ja kovempaa!

"Mitä isompi numero koiran ohittamisesta tehdään, sitä enemmän koira sitä jännittää".
Kysymys: kuka sen numeron oikein tekee, miten ja... miksi? Mites jos sulla on JO koira, joka saa kilarit pelkästään toisen koiran hajusta ilman, että itse edes tajusit toisen koiran "läsnäolon"? Tai se näkee toisen koiran ennen sua, jolloin et ole edes voinut itse vaikuttaa koiraasi mitenkään? Numero ("") tulee siitä, että ohjaaja menettää kykynsä toimia järkevästi eli viedä koiransa pois kiireesti rähinästä, jossa koira oppii vain... lisää rähisemistä. Kun koira rähisee, omasta rentoutumisesta ei ole mitään hyötyä, silloin pitää TOIMIA. Tai mieluiten jo ennen sitä....

Mitä tulee namien käyttöön..."Mun mielestä koiran tulee oppia perusasiat ilman namejakin". Hyvä kouluttaja ei jätä koskaan mitään sattuman varaan. Mistä tiedät, että koira koki jonkin asian palkitsevana? En vielä koskaan, siis koskaan, ole nähnyt koiraa, joka tottelisi aina ja kaikissa tilanteissa, ja jota on opetettu ilman muita vahvisteita kuin "kehun pitää riitää". Aika monasti "yllättäen" huomataan, ettei kehu tai taputus toiminutkaan vahvisteena. Vähänkö noloa. Selityksiä silloin kyllä riittää... Yleensä, kun ollaan valittu "kehun pitää riittää"-metodi, koira myös tietää kokemuksesta, että tottelemattomuudesta seuraa jonkin sortin rangaistus, joten se tottelee rangaistuksen pelossa, ei halusta tai ilosta tehdä asia. Ei vaan ole enää tätä päivää.

"Toki koirat on erillaisia ja ihmiset myös ja se pitää vaan löytää se oma tyyli ja mikä koiralle sopii". Kaikki selkärankaiset oppivat samalla tavalla ja eläin tekee sitä, minkä kokee itselleen kannattavaksi ja/tai turvalliseksi. Omistajan tehtävä on ohjata koiraa tekemään oikeita, koiran kannalta kannattavia valintoja. Miksi? Onko huutaminen tai fyysiset "korjaukset" koiran mielestä kannattavia? Tuskin, vaikka niillä olisikin vaikutuksensa. Siinä, minkä kukin eläinlaji tai yksilö kokee kannattavaksi, ts palkitsevaksi, tai ei-kannattavaksi, on eroja, ei tavoissa oppia. Miltei aina koirilla, joita rangaistaan ei-toivotusta käytöksestä usein (ja ne ehkäpä jopa lopettavat käytöksen rangaistuksen pelossa), ilman että keskitytään oikean opettamiseen, on muitakin ongelmia, mutta omistaja ei tajua näiden asioiden syy-yhteyttä, on vain "kovapäinen" tai "uppiniskainen" koira ja/tai jonka kanssa "on kokeiltu kaikenmaailman keinot". Just. Eläimet (pl ihminen) ovat varsin loogisia olentoja.

Keep it simple: Ongelmat alkaa siitä, että jymähdetään joko henkisesti ja/tai fyysisesti paikalleen kun tulee ongelmia. Jos koirasi rähisee, pidä etäisyyttä muihin koiriin niin paljon, ettei se vielä reagoi ja palkitse ruhtinaallisesti rauhallisesta käytöksestä, samalla koiran käsitys muista koirista alkaa muuttumaan pelottavasta mukavaksi. Opettele selvitymiskeinoja, joita on useita, niitä tilanteita varten kun kohtaaminen näyttää väistämättömältä tai on jo mahdotonta estää jostain syystä. Harjoittele, harjoittele ja harjoittele! Palkitse, palkitse, palkitse! Silloin kuon oma rescueni, jolla oli todella paha rähjäysongelma, tuli, jouduin jatkuvasti omaa tyhmyyttäni ja itsepäisyyttäni "me nyt pysytään tässä, me nyt mennään tästä", tilanteisiin, jossa se rähisi aina vaan (ja se rähisi ihan ilman mun tukeakin!) ja vielä enemmän jos enää mahdollista, mutta kun opettelin ennakoimaan, ei, omituista kyllä, tällaisia tilanteita ole tullut enää vastaan! Kummalista on se, että tein ihan kaikkea sitä, mistä Kiara varoittaa: namitin tonneittain, jopa rähisevää koiraa niin että se lopulta hiljeni, kehuin ja juttelin mukavia. Kiersin vieraat koirat ja kaiken, mikä haiskahti ongelmalta, otin jalat alle jos tilanne vaati ja pidin koiran poissa ongelmista. Kouluttaminen on mekaaninen taito, ei voodoota omistajan mielentilasta.

Kiara,

Scorpion kirjoitti:

Kiara,

Mites se sanotaankaan, sä et vaan (muuta) osaa .

^Haha, joo Eiku, en keksiny lisättävää, vielä

Kuka täällä on neuvonut että koiralle pitää huutaa? Tai että koiraa pitää riuhtoa? Just on neuvottu olemaan rauhallinen.

Ja Sesset, jos sun koiralla on toiminut toi namitus ja koirien väistely niin todella hyvä juttu, meidän kohdalla se taas ei ole tepsinyt.

Ja sekin että koirat on eläimiä, ei ne välttämättä tottele vaikka miten ois palkittu AINA super palkalla.

Sesset kirjoitti:

Kouluttaminen on mekaaninen taito, ei voodoota omistajan mielentilasta.

Tää oli mielenkiintoinen lause. Eli sun mielestä omistajan mielentilalla ei ole merkitystä siihen miten koira toimii?

Koulutus (joka perustuu nykyaikaiseen tietämykseen eläinten oppimisesta) koostuu tietyistä periaatteista: kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys. Nämä ovat kouluttajan mekaaniset työkalut, ja niillä koulutus siis tapahtuu, ei mielentilalla. Koulutus on nimenomaan tiettyihin sääntöihin perustuvaa mekaanista toimintaa, joskin esimerkiksi palkkioksi ansaittu leikkituokio on toki sitä arvokkaampi, mitä innostavampi kouluttaja osaa olla.
Vahviste, eli palkkio, on oltava jotain mitä koira oikeasti haluaa ja jonka eteen se on valmis tekemään töitä. Kaikille ei toimi namit, vaan esimerkiksi leikkiminen voi olla parempi palkkio. Ensin on osattava tietty leikkiä koiran kanssa niin että se on hauskaa yhdessä leikkimistä ja koira todella arvostaa sitä. Sekin on taito, joka kouluttajan on osattava. Oma koira on tunnettava niin hyvin että tietää, mitä se arvostaa yli kaiken. Samoin ajoitusta on harjoiteltava erikseen, namit tai lelu on saatava taskusta ennen kuin tilanne on ohi. Ehdollisella vahvisteella, naksuttimella, on helppo merkitä oikea käytös ja kaivaa sitten palkkio esille. Mutta naksutintakin on opittava käyttämään ja opittava poimimaan juuri niitä oikeita hetkiä koiran käytöksessä.
Kriteerit liittyvät koulutuksen rakenteeseen, jolla tarkoitan sitä että ennen kuin koira osaa ohittaa toisen koiran löysällä hihnalla omistajaan kontaktissa, on osattava joukko käytöksiä, joita on harjoiteltava erikseen ensin ilman häiriöitä ja sitten häiriöitä hiljalleen lisäten. Jos lähdetään kylmiltään harjoittelemaan, eikä ohjaajalla ole mielessä mitä haluaa koiran tarkalleen tekevän, eikä käytöksiä ole erikseen koulutettu, ei voi vain palkita sattuman varaisia hetkiä vielä niin kauan kun kaikki menee hyvin ja heittää sitten namit ojaan kun tilanne riistäytyy käsistä toisen koiran lähestyessä. Siinä ei ole ohjaaja onnistunut kouluttamaan tarpeeksi vahvaa käytöstä, joka toimisi myös häiriössä.
Training is simple but not easy!

Edelleen kysyn: jos koiraa pitäisi hallita vain hihnalla (ja sillä mielentilalla), mitä työkaluja tässä pevi tyylissä on käytössä kun koira on vapaana?

"Kuka täällä on neuvonut että koiralle pitää huutaa? Tai että koiraa pitää riuhtoa? Just on neuvottu olemaan rauhallinen".
Ja mä kysyin, että mitäs jos se "pieni korjaus" ei autakkaan? Tai mitäs jos se normaaliäänellä sanottu "ei" ei auta? Eikö silloin ole loogista nostaa volaa, jos sen on riitettävä? Mikä on suunnitelma B? C? D? Vielä yksikään, joka on antanut tällaisia ohjeita, ei ole koskaan tavannut oikeasti pahaa remmirähjää eikä etenkään osannut vastata mihin tilanne loppuu jos sulla on koira, joka ei reagoi syystä X normi"eihin" tai remmistä "nyppäisyyn", ei edes siihen "hiukan napakampaan". No, mäpä kerron. Se loppuu siihen kun omistaja painii koiransa kanssa penkassa kuka mitäkin yrittäen niin kauan kun ohitettava on mennyt menojaan. Ja sama uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Me kaikki ollaan nähty näitä. Tai jos se loppuisi siltä erää, se loppuisi siihen, että koiralta lähtee taju tai henki. Tätäkö te todellakin ehdotatte??

"Ja Sesset, jos sun koiralla on toiminut toi namitus ja koirien väistely niin todella hyvä juttu, meidän kohdalla se taas ei ole tepsinyt"
Varmistiko asialliselta, oikean koulutuksen saaneelta ammattikouluttajalta, että toimit oikein? En usko, koska eläin tekee aina sitä, mikä sille on kannattavaa. Eläimelle kannattavaa on vahviste tai epämiellyttävän välttäminen. Ei niin tyhmää eläintä olekkaan, ettäkö se tekisi itselleen epämiellyttäviä tai kannattamattomia asioita kerta toisensa jälkeen!

"Ja sekin että koirat on eläimiä, ei ne välttämättä tottele vaikka miten ois palkittu AINA super palkalla".
Koulutusvirhe. Väärin arvoitu tilanne ohjaajan taholta. Toimii ne, kun ohjaaja osaa toimia oikein ja koultus on ollut systemaattista. Olen vuosien saatossa nähnyt kymmenien omistajiensa käsityksen mukaan "toivottomien" ja joiden kanssa on kokeiltu jo "kaikki" remmirähjien parantavan tapansa muutaman tunnin harjoittelulla, kun se lopulta tehdään oikein. Säännöt ovat ne yksinkertaiset, joista Siljasiili hyvin tuossa ylempänä kirjoittaa eli kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys. Jos koira ei tottele vihjeitä, omistajan tai ympäristön, se pitää hallita muutoin. Tätä kutsutaan vastuuksi.

[b]

Sesset kirjoitti:

Kouluttaminen on mekaaninen taito, ei voodoota omistajan mielentilasta.

"Tää oli mielenkiintoinen lause. Eli sun mielestä omistajan mielentilalla ei ole merkitystä siihen miten koira toimii?"[/quote][/b]
Esitän vastakysymyksen: mitä hiton merkitys on kenenekään mielentilalla jos osaa toimia tilanteessa oikein? Oikein tarkoittaa pelaamista joustavasti ja viisaasti kriteerin, ajoituksen vahvisteen kanssa. Luitko mitä kirjoitin? Kirjoitin, että ongelmat alkaa yleensä siitä, että ohjaaja menetää kykynsä toimia loogisesti (ja juuttuu paikalleen). Mun aikuisella kodinvaihtajalla, jolla painoa miltai 30kg, oli ihan hillitön remmirähjäysongelma kun se saapui (en tiennyt tätä vaan luotin, että se tulee kaikkien kanssa toimeen, kuten mua oli ex-omistajan taholta infottu (lue:valehdeltu)), joten en voinut sitä edes provosoida käytökseen!), lisäksi se murisi ja hyökki miltei kaikkea mahdollista ulkona. Aloin pelkäämään en vain koirien kohtaamisia, vaan ylipäätään uloslähtemistä sen kanssa. Aluksi yritin viedä sitä tilanteista väkisin läpi kuten Kiara neuvoo, mutta se tuli vielä hullummaksi. Miksi? Siksi, että sekin nosti volaa, koska vähempi ei riitänyt pitämään uhkia poissa! Voin kertoa, että tuon kokoisen koiran kanssa ei enää remmistä "pikkunyppäisyt" tunnu missään. Sitä paitsi vieraan koiran nähdessään se ihan itse riuhtaisi remmin päähän niin lujaa kun vaan kiihtyi, sekunnin sadasosassa, hoiti nyppimiset ihan itse. Olisi tosiaakin hauskaa nähdä miten Kiaran ohjeilla tällainenkin tilanne hoidetaan ilman väkivaltaa ja niin, että "koira oppii, ettei ole mitään pelättävää". Olen siinä vilpittömässä luulossa, että osa remmirähjistä on jopa omaani isompia....tai omistajat pienempiä. Mutta kun opin, miten toimia, siis mitä teen konkreettisesti, sen kanssa, emme enää joutuneet ongelmiin ja osasin auttaa sitä jo ennen kun se joutui pulaan itsensä kanssa. Alussa pelkäsin silti, luottamus tilanteiden hallintaan tuli vasta kun näin miten se, että osaan toimia oikein, vaikutti. Vältimme ongelmia eli tilanteita, joissa koira pääsi harjoittamaan vanhaa ei-toivottua käytöstä sen sijaan, että olisin mennyt tai jäänyt niihin painimaan sen kanssa, ja keskityimme uuden, toivotun käytöksen vahvistamiseen systemaattisesti.

"Edelleen kysyn: jos koiraa pitäisi hallita vain hihnalla (ja sillä mielentilalla), mitä työkaluja tässä pevi tyylissä on käytössä kun koira on vapaana?" Pevin oppien mukaan aina voi heitellä koiraa kolinapurkeilla. Ja alkaahan se tottelemaan, kun oppii, että tottelemattomuudesta seuraa aina jokin fyysinen rangaistus, tai "korjaus", kuten väkivalta ja pakottaminen nättiin pakettiin kääritään.

Auta armias sitten kun koira juoksee niin kauas, ettei peltipurkki lennä. Varmaan motivoi hyvin palata takaisin hihnaan sen jälkeen, kun sitä on viskottu peltiesineillä.

SiljaSiili kirjoitti:

Auta armias sitten kun koira juoksee niin kauas, ettei peltipurkki lennä. Varmaan motivoi hyvin palata takaisin hihnaan sen jälkeen, kun sitä on viskottu peltiesineillä.

Kun taidot loppuvat, alkaa....Tunnen useammankin koiran, jotka eivät tottele jos purkki ei ole matkassa, ts kun se ei lennä, voi tehdä mitä haluaa. Samoihin tanhuihin on sattunut myöskin koiria, mm vahvoja ja isoja staffi-bulli-tyyppisiä koiria, joiden omistaja ei ole enää halunnut purkkia käyttää syystä X ja sen jälkeen helvetti onkin ollut irrallaan. Kaikista näistäkin on saatu kuitenkin muutamalla harjoituskerralla vastaehdollistamisen ja oikean käytöksen vahvistamisen avulla mallikelpoisia ulkoilijoita, jotka osaavat ottaa omistajaansa kontaktin täysin oma-aloitteisesti havaitessaan vieraan koiran rähisemisen sijaan. Kun on nähnyt ja kokenut miten yksinkertaisesti tällaisen käytöksen koiralle kouluttaa kun se tehdään oikein, voi vain ihmetellä miksi maailmassa kukaan vaivautuu nyppimään koiraansa tai muuten vääntämään sen kanssa?

On koiria, jotka oikeasti vaan huvittelevat muita pelottelemalla, itselläkin on tällaisia ollut, ja niille tosiaan riittää kun ärähtää, että annahan olla. Tai ovat "vain" yli-innokkaita tervehtijöitä. Mutta sitten on koiria, jotka pelkäävät vieraita koiria syvästi jostain syystä ja haluavat ne karkottaa luotaan kauas, eikä näiden luottamusta palauteta uhkailemalla tai väkivallalla. Mistä luottamus syntyy? Ennustettavuudesta ja hyvistä kokemuksista. Koskee myös ihmisiä, vai kuinka?

Siis minä en tuota pevi tyyliä kannata enkä mitään väkivaltaa vaan oon aina ollut ns namitäti ja tuun jatkossakin olemaan Toki noi on oppinut paljon asioita vahingossa ja harvemmin muistaa namia ottaa mukaan lenkille. Mun mielestä hihnasta nyppääminen ei ole väkivaltaa ja kun huomasin että se toimii oikeasti, tietysti siihen liittyi muitakin asioita, niin tulen myös jatkossakin käyttämään.

Ja ei, en käynyt kouluttajalla ton namittamisen suhteen, etkös sä ite sanonut ylempänä ettei palkkaamisen ajankohdalla ole mitään väliä? Nakit sai innostumaan, lelut myös tai sitten ne ei vaan kiinnostanut ja voi hyvinkin olla että palkkasin väärin, väärässä kohtaa ja mun epävarmuus myös tarttui koiraan. Namittaminen on myös hankalaa esim talvella tai jos namit jäikin kotiin. Väistely ei ollut omalle koiralle hyväksi.

Mutta onneksi tähän maailmaan mahtuu monenlaista ihmistä ja koiraa ja monenlaisia koulutustyylejä, turha näistä on vääntää kun oikeaa totuutta ei ole olemassakaan :)

Kyllähän sillä palkkaamiseen ajankohdalla on nimenomaan väliä! Ja mä edelleen sanon, että ne pelkät nakit ei tee yhtikäs mitään, vaan ohjaajalla on oltava tiedossa tarkka käytös jonka haluaa koiralle ja sitä harjoitellaan systemaattisella treenillä. Ne pelkät nakin palat ei tee mitään siellä taskussa tai koiran kuonon eteen työnnettynä.
Motivointiin voi käyttää erilaisia tapoja ja koulutuksen rakenne ja yleistämisen määrä voi olla eri erilaisilla koirilla mut kyllä se koulutuksen perus periaatteet on samat kaikille ja kaikki eläimet oppii samalla tavalla, positiivisten ja negatiivisten vahvisteiden kautta.
Epävarmuus ei tartu, mutta jos olet epävarma siitä mitä olet tekemässä ja se aiheuttaa epäjohdonmukaisuutta toimintaasi, se vaikuttaa negatiivisesti koiran oppimiseen.

Meillä tää on mennyt silleen päin, että aluksi ei millään nyppäämisillä tai kieltämisillä tai muullakaan ollut minkään vaktakunnan vaikutusta. Sitten kiertämällä koirat toodella kaukaa ja namittamalla alkoi se mieli pikku hiljaa muuttua. Nykyään saattaa jopa se kielto joko estää rähinät tai pysäyttää jo alkaneen ärähtelyn. Namien avulla tähän on päästy. En mitenkään usko, että kieltämisellä ja kaiken tilan antamisen unohtamalla oltais ikinä saatu mitään aikaan. Nyppäämistä ei voinut edes tehdä, koska koira hyökki niin pitkälle kuin vain pääsi heti toisen koiran havaitessaan. Kun +30 kiloa vetää kaikin voimin, ei ole mitään nyppäämisen vaihtoehtoa olemassakaan.

Tämä namien jääminen kotiin on nykyään paljon pienempi ongelma kuin aiemmin. Sitäpaitsi - milläs nyppäät, jos unohdit remmin kotiin? Eli kyllähän lenkille joka tapauksessa pitää muistaa ottaa varusteita mukaan. En ymmärrä, miksi on ihan helppoa muistaa remmi tai kakkapussit tai kotiavain, mutta namit vain unohtuu.