Koirat.com

Tultiin hetki sitten lenkiltä, käytiin sekä metsässä että ns. ihmisten ilmoilla ja meni uskomattoman hyvin! Ei tullut kuin yksi stoppi, se oli rapun edessä. Huomaa kyllä, että yöunien jälkeen jaksoi taas, eikä tullut turhautuneisuutta.

^Toivottavasti ongelma on jo ratkeamassa mutta kerron kuitenkin miten meillä tehtiin.

Meillä pentu laittoi myös vähänväliä lenkillä jarrut pohjaan eikä halunnut liikkua. Mä tein yksinkertasesti niin, että kun koira laittoi jarrut pohjaan ja hihna kiristy, jäin seisomaan siihen paikalleni hihna kireellä ja annoin pennun kiskoa taaksepäin tai tönöttää siinä ihan miten se halus. En puhunut tai houkutellut mitenkään.
Kyllä se sitten alle minuutissa aina kyllästy ja alko tulemaan eteenpäin. Ja heti ku lähti kävelemään niin hihna löysälle ja kehu. En houkutellu tai antanu namia ettei opi siihen että silläkeinoin saa herkkua.
Vaihtoehtoja vaan annoin kaksi, joko tönötetään siinä hihna kireellä koko yö tai sitten suosiolla lähetään eteenpäin. Ja kyllä se pentu jokakerta sen viimisen valitsi. Jokainen tietty tyylillään, mutta näin me ratkastiin meillä ongelma. Eikä enää pysähdellä turhia.

Äsken oltiin ulkona ja meni tosi hienosti. :) Aina kun jotain jännää meni ohitse niin pylly meni tiukasti maahan ja pentu sanoi piip piip. Seisoin paikallani, en sanonut mitään, ei mennyt kuin 20 sek niin oltiin taas liikkeellä. :D Ja kehuja.

Huooooh, meillä on meno kuin villissälännessä välillä. Rokka 10kk on aivan mahdoton lenkillä. Tänäänkin kun lähdettiin niin energiaa oli kuin pienessä kylässä, vetäminen ja poukkoilu alkoi jo koti ovella. Kuonopanta on tällä käytössä mutta osaa se pirulainen vetää siinäkin. Ollaan menty sillä periaatteella että pysähdytään kun koira vetää. Tänäänkään ei meinattu päästä metriäkään eteenpäin. Tyyppi on ihan sekasin kun on niin kivaa, haistelee hulluna ja sätkii sinne sun tänne. Oikeesti ei taida omistajan hermot kestää tota ainaista pysähtelyä ja kääntyilyä kun ei siitä ole mitään apua. Eli onko tohon mitään muuta keinoa??
Rokalla on tota elopainoa jo +50kg eli on menny emännästä painollansa jo ohi. Jos mä lähden tavallisella pannalla niin toi helposti vetää meikäläisen nurin, kuonopantaa se taas inhoaa ja jostakin syystä saa siinä ihan hirveitä rähinä kohtauksia. Koira vetää pään alas ja niskallaan ottaa oikeen vauhtia ja lähtee menemään. Mun mies pärjää ton kanssa vallan mainosti, senkin kanssa vetää mutta kun miehellä sitä voimaa on niin saa se sen aika nopeeta rauhottumaan. Samaten koira ei miehen kanssa rähise juuri ollenkaan mutta mun kanssa on aivan mahdoton....

Laitoin tämän jo tuonne aikuisten "kysy mitä vaan"- ketjuun, mutta laitanpa vielä tännekin..

Meillä on tuo koirakakara (viikon päästä 4 kk) välillä hihnakävelyillä niin kiireinen, että pitäis kiskoa koko ajan. Pysähtyy, kun itse pysähdyn, muttei välttämättä suinkaan löysää hihnaa heti. Käytössä on ollut Hurtan pehmopanta, joka jotenkin venyy vähän aina tuon kiskoessa. Nyt tuohon lapaluun eteen on tullut lihakseen sellainen aristamaton paukura ja päättelen sen aiheutuneen tuosta vetämisestä (on just siinä kohdassa, mihin panta kiristyy ja olen hevosilla nähnyt vastaavia puristavien varusteiden käytön jäljiltä). Meillä oli valmiiksi hankittuna tukevampi nahkapanta, mutta se painaa samaan kohtaan (on hiukan liian iso). Sain sinkiksi kokeilla valjaita, koska tuo pentu saa välillä myös typeriä pomppimis- ja riehumiskohtauksia hihnassa. Kävinkin tänään paikallisessa M&M:ssä kyselemässä ja katselemassa valjaita. Myyjä kuitenkin sanoi, ettei suosittelisi valjaita vetävälle pennulle, koska valjaat voivat estää rintakehän kehittymistä. Suositteli valjaiden sijaan noutajatalutinta. Itse en tuolle noutaja taluttimelle lämpene ollenkaan noiden riehumisten takia. Valjaissaon joo se riski, että vetää enemmän, mutta vetämisen eteen (tai sen lopettamisen eteen) tehdään töitä koko ajan samoin riehumisen. Aikaa tähän kuitnekin varmasti tuon duracell-muksun kanssa menee.

Mitä neuvoja kclaisilla olisi? Kumpi on parempi tavan panta (tuli paukuroita tai ei), valjaat vai kurra? Oisko jotain vinkkejä vielä tuon vetämisen suhteen? Nyt ollaan siis aina pysähdytty ja jatkettu matkaa vasta pennun löysättyä hihnaa. Titeyissä kohdissa tuolla on vaan niin kova hinku päästä eteenpäin ja lisäbonuksena oravat ja linnut saavat tuon ihan ääliöksi.

Olisko teillä antaa miulle hyviä vinkkejä..?

Meidän kohta 11kk Roki poika kävelee kyllä muuten hihnassa tosi nätisti mutta auta armias kun hakee tarhasta pois... Tänäänkin oltiin sitten turvallaan.. Voisko se sitten johtua siitä että on niin vanhemman koiran perään? Vanhemman voi päästää tarhasta vapaana pois mutta tää on pakko laittaa hihnaan ettei karkaa tai sit etitään pari päivää ympäri kyliä.. Vetää, nykii, pomppii ja hilluu niin paljon että menee semmoset 20-30 min tulla tarhalta 20-30 metriä ulko-ovelle. Ja tekee ihan samalla tavalla ottaa sitten vanhemman ensin, samaa aikaa tai myöhemmin sisään.. On kuitenkin ihan rauhallisesti kun menen tarhalle ja käsken istumaan että pääsen sisäpuolelle laittamaan hihnan mut heti kun päästään ulkopuolelle, helvetti on irti.

Kaikenlaista on kokeiltu ja enää ei oikein mitään keksitä et miten tuon sais loppumaan..

nninaa: Tuli ekana mieleen että ootko kokeillu niin että kun menet sinne tarhalle niin jäät siihen ovelle niin pitkäks aikaa kun koira rauhottuu? samaa teen itekin kun ollaan ulos lähdössä, pojat hyppii varmaan metrin ilmaan kun ottaa remmin käteen, olen sitten tehnyt niin että kun se pomppiminen alkaa sillon kun remmit on kädessä niin laitan remmit takas naulakkoon ja käsken poikien istua, ja siinä samalla sitte rauhottuu ja taas sama alusta, joka kerta joudun tekemään tämän saman "sarjan" kun olen lähdössä ulos, joskus joutuu jopa kymmenen kertaa tekemään ennenku muistaavat että riehumalla ei pääse minnekää, ja sitte tää ulko ovi rumpa, eikun vaan samaa, pojat istumaan eteiseen ja ulko ovi auki, jos rynniivät eeltä nii otan takas sisälle ja eiku uudestaan. Mietin että voisiko tämä sama tekniikka toimia myös tarhassa olevalle, joku voi toki korjata jos kirjotan jotain väärin mutta olettaisin ja uskosin että kun menet siihen tarhan ovelle ja koirasi alkaa riehumaan niin käsket istumaan sen ensin, ja sitten kun rauhottuu nii palkitset, en tiedä miten teet sen tarhasta oton että menetkö ite sinne sisälle vai otatko oven raosta remmiin? luulisin että kun koira oppii sen että riehumalla ei pääse minnekään. Korjatkaa joku jos olen väärässä! aika sekavasti kirjotin mutta jospa tuosta nyt jotain tolkkua sais :D

Teen siis niin että käsken istumaan ja ootan että rauhoittuvat ennenkun meen tarhaan sisään ja laitan hinaan ja sit taas ootan että rauhottuu ja rauhallinen se onkii niin kauan ku mennään ulkopuolelle, sit se alkaa se riehuminen ja sit ei kuulla enää mitn ja mikään ei kiinnosta, ei ees namit vaikka on kauhee syöppö. Ajattelin kokeilla silleen että haen vanhemman aikaisemmin sisään kun nuorempi osaa olla yksinkin sielä ja haen sen sit vähän myöhemmin ja kokeilen tuleeko silleen nätisti :)

Entäs jos kokeilet niin että jätät sen rauhallisemman sinne häkkiin ja vilkkaamman otat ensin. Kokeilin käytännössä cesar millanin neuvoo, eli itse oon rauhallinen, päättäväinen ja "lähetän" koiralle sellasta positiivista ja rauhallista energiaa. Itse olin aikasemmin aina lenkille lähtiessä sellanen että "p**kele, nyt rauhotutta *piip*" ja jne..eli lähetin koiralle aggressiivista ja epävarmaa energiaa, ja näin ollen sitten koiratkin meni levottomaksi ja riehaantu enemmän. Cesar myös neuvoo että pitää näyttää kuka on pomo ja kuka vie ja ketä, eli itekin tein sen virheen että koirat vei minua, olin niitten seuraaja ja ne pomoja vaan nyt käänty rattaat toisinpäin kun luin tuon cesarin kirjottaman teoksen, avasi silmiä aika paljon. Lenkillä ollessa molemmat vetää niin että meinaa olla henki katkolla välillä ja itselläni on/oli sellanen tunne että räjähdän niille koirille minä hetkenä hyvänsä, kun sitte luin tuota teosta ja tänään kokeilin käytännössä sitä johtajan roolia niin ero oli silmiin pistävä, koirat käveli vierellä ja välillä katsovat minuun mutta en ottanu katsekontaktia ja jos meinasivat jäähä haistelemaan jotain nii kävelin vaan eteenpäin pysähtymättä vaikka pojilla meni henki katkolle kun vetivät vastaan sen takia kun halusivat mennä siihen hajun luo, muutama kilometri meni näin että kokeilivat annanko periksi mutta kun en antanut niin tajusivat sitten jutun idean että "hei, tää täti onnii tosissaan, se on lauman johtaja ja me seurataan" koirat ei nyt tuolleen ajattele mutta kuvainnollisesti tarkotan.

tota on kokeiltu et jätän vanhimman tarhaa, sama riehuminen vaan toiseen suuntaan eli taaksepäin.. Ja itse yritän olla mahdollisimman rauhallinen ja päättäväinen. Muuten koira kävelee hihnassa tosi nätisti ja tottelee muuten hyvin. Tuo tarhalta sisääntulo on ainut ongelma ton kanssa.

Hain koirat sisään niin että otin vanhemman 5-10 minuuttia aikaisemmin sisään ja hain vasta sitten nuoremman ja heti oli paljon nätimmin :) Ensimmäiset pari metriä sai pysähdellä ja ootella että rauhottuu, mutta nyt sentään kuunteli ja rauhoittui, ja noiden parin metrin jälkeen mentiin niinkun aina muutenkin mennään nätisti.

Kannattaisiko se nyt tehdä noin niin kauan että tulee yksikseen nätisti koko matkan ja sitten ruveta treenaamaan niin että ottaa samaan aikaan..?

Kyllä oon sitä mieltä että vaan treenata niin pitkään kun oppii koko homman alusta loppuun, nätisti. Sitten voi tietysti kokeilla yhessä. Meillä on vähän sama juttu, tosin kyse on vaan lenkillä olosta, jos yhtä aikaa otan molemmat niin on muuten piteleminen kun vetävät niin paljon yhessä mutta sitten kun ovat yksitellen mukana niin nuorempi kulkee vierellä ilman vetämistä ja riehumista, vanhempi on vetänyt aina ja kaikkee olen kokeillut mutta en taida saada sitä vetämistä siltä pois, miun mielestä toisen koiran läsnäolo vaikuttaa aika paljon siihen miten käyttäytyy. Tosin olen tuolla kylällä nähnyt sellaisenki naisen joka taluttaa kolmea koiraa yhtä aikaa ja koirat kävelevät tosi nätisti vähän jäljessä, eivät hötkyä minnekkään suuntaan eikä välitä mitään muista koirista, itelläni on hirveä pitäminen näissä jos vaan toinen koira ilmestyy näköpiiriin, vanhempi ainakin on heti valmis tappelemaan mutta nuorempi tietysti mielenkiinnosta haluaisi tutustua, se ei ole millään tavalla vihainen eikä näyttele hampaitaan ja kuulee jopa oman nimensä sillon, toisin kuin vanhempi. Niinkuin eräs kirjottelija täällä minulle sanoi että treeniä, treeniä, treeniä ja liikuntaa! olen noudattanut näitä neuvoja ja alkaa jo muutosta tapahtumaan nuoremmassa :) tunnustan kyllä että osaksi oli oma vika kun en osannu opettaa oikein ja olin aina kuin joku dynamiitti, valmiina räjähtämään, kun muutin omaa asennetta nii alko tapahtumaan koirissakin muutosta :) niinkuin cesar kirjotti siinä kirjassaan että kaikki lähtee omistajasta ja sen käytöksestä.

Siirrettyjä viestejä.

Taija kirjoitti:

Ongelmaksi on nyt tullut koirapuistoon meno.Koira kävelee normaalilla lenkillä hienosti,mutta kun ollaan menossa koirapuistoon päin se alkaa vetää..Ei auta pysähtyminen tai toisen kautta meno,se tietää ilmansuunnista milloin ollaan menossa sinnepäin..Millähän saisin sen tajuamaan että se pääsee kyllä sinne kun malttaa kävellä normaalisti..

Sipulu kirjoitti:

Entäpä jos puistoon ei mentäisi ollenkaan, jos kiskoo? Käveltäisiin vaikkapa vain tyynesti ohi ja jos takastullessa kävelee nätimmin, niin palkataan puistoreissulla?

Eipä tuota oikein muuten voi opettaa kuin treenaamalla ja vielä vähän lisää treenaamalla. Malttamattomuutta kun se vain on

Ja oma ehdotukseni olisi jotain samankaltaista kuin Sipulunkin. Vaatii kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta olla sitten viemättä koiraa koirapuistoon, jos ei malta kävellä sinne nätisti, mutta eiköhän se vähitellen hiffaa, että mahdollisuus palkkioon (=pääsy puistoon) häviää, jos vetää.

Moikka kaikki!
sis meillä on pojalla auttanut vedonesto valjaat. On tosi mahtavat.. Kaverilta vaan lainassa mutta kuitenkin. Pitää tässä joku päivä mennä kauppaan ostaa sellaset omat valjaat herraselle. Tiedättekö paljonko noi vetovaljaat maksaa? Mulla ei oo mitää hajuu, kaveri vaan anto kun sen koiralla ne ei pysyny. Kiitos Pietalle,sis kaverille joka antoi nuo vedonesto valjaat <<3. Sanompa tässä viel,että hyvää syksyä kaikille,koirillekkin <3 :)))

kiitti etukäteen vastaajille ja avun antajille. Koiramaailmassa kun niitä ongelmia joskus tulee,mutta niin myös ihmiselämässä.

Meillä vihdoin Sanin vetäminen laanistunut, mutta vieläkin hirveesti muut koirat kiinnostaa. Ihmisten luo ei niinkään pyri (ellei joku tuttu makkaran kans;)), mutta kun koira tulee vastaan niin hihna kiristyy. Nyt ei oo käytössä mitään erikoista `niksiä`, vaikka varmasti joku auttaisikin. Muuten lenkit menee hyvin eikä vetäminen oo meillä ongelma :)

Minäkin tarttisin neuvoja siihen, miten saan bichonini kulkemaan vierellä rauhassa tukehduttamatta itseään siihen kaulapantaan. Aina kun menemme kunnon kävelylle, pistän kaulapannan sekä remmin, en käytä silloin flexiä enkä valjaita. Silti koirani kirjaimellisesti tukehduttaa itsensä pantaan, se on kauheaa kuunneltavaa kun koira korisee siinä vierellä koko puolen tunnin lenkin. Joskus koiran koko etupää on ilmassa ja pomppii pelkillä takajaloilla kun on niin HIRVEÄ kiire. Miten saan koiran kävelemään rauhassa vierelläni tai vähän takanani, ilman että se tukehtuu täysin?? Olen yrittänyt pysähtymistaktiikkaa- aina kun repii, niin pysähdys. Mutta ei tehoa, jatkaa vaan repimistä. Mulla itsellä on kädet rakkuloilla ja verillä kun pääsen kotiin; en osaa edes kuvitella isompien vahvempien koirien omistajien tilannetta :/ Mun koira kuitenkin vaan 5kg. Pidän siis koiran aina vierellä ja kävelen pysähtymättä, mutta haluaisin neuvoja siiihen, miten koira oppisi hieman rauhallisemmaksi, eikä tukehtuisi siihen pantaan. Kaikki neuvot ja konstit otetaan vastaan! :)

Mariel kirjoitti:

Minäkin tarttisin neuvoja siihen, miten saan bichonini kulkemaan vierellä rauhassa tukehduttamatta itseään siihen kaulapantaan. Aina kun menemme kunnon kävelylle, pistän kaulapannan sekä remmin, en käytä silloin flexiä enkä valjaita. Silti koirani kirjaimellisesti tukehduttaa itsensä pantaan, se on kauheaa kuunneltavaa kun koira korisee siinä vierellä koko puolen tunnin lenkin.

Tämä ei nyt suoraan vastaa kysymykseesi, mutta pakko kysyä, miksi et käytä valjaita pidemmillä lenkeillä? Itse olen aina sitä mieltä, että terveydellisistä syistä (aiheuttaa vähemmän kipua, ei pelkoa kuristavasta vaikutuksesta, jne.) valjaat ovat aina parempi vaihtoehto kuin panta.

Ääh koiralla on nyt alkanut hirveä ojien koluaminen ja aina täytyisi olla sielä haistelemassa, eikä kävely niinkään kiinnostaisi. Ojassa jäkitetään vaikka väkisin Meidänkin herralla alkaa jo olemaan sen verran tuota voimaa, että joutuu ihan kaksin käsin ja kaikin voimin vetämään toista melkeinpä joka ojasta pois... Kait tästä sinnikkäällä kouluttamisella päästään pois

Miana kirjoitti:

Sain vinkiksi kokeilla valjaita, koska tuo pentu saa välillä myös typeriä pomppimis- ja riehumiskohtauksia hihnassa. Kävinkin tänään paikallisessa M&M:ssä kyselemässä ja katselemassa valjaita. Myyjä kuitenkin sanoi, ettei suosittelisi valjaita vetävälle pennulle, koska valjaat voivat estää rintakehän kehittymistä. Suositteli valjaiden sijaan noutajatalutinta. Itse en tuolle noutaja taluttimelle lämpene ollenkaan noiden riehumisten takia. Valjaissaon joo se riski, että vetää enemmän, mutta vetämisen eteen (tai sen lopettamisen eteen) tehdään töitä koko ajan samoin riehumisen. Aikaa tähän kuitnekin varmasti tuon duracell-muksun kanssa menee.

Mitä neuvoja kclaisilla olisi? Kumpi on parempi tavan panta (tuli paukuroita tai ei), valjaat vai kurra?

No en kyllä kertakaikkiaan ymmärrä, miten vetävälle pennulle suositellaan noutajatalutinta (paitsi tietysti cesar millan jonka mielestä kuristava sopii käytöksen kuin käytöksen korjaamiseen ). Sehän on nimenomaan sellaisille koirille jotka osaa jo hihnakäytöksen. Osta vaan ne valjaat, ei ne mitään rintakehän kehittymistä haittaa. Henkitorven vaurioituminen pannan kanssa on paljon todellisempi riski. Itse käytän mahdollisimman paljon valjaita juuri siitä syystä että koiruus ajoittain vetää. Ja jos vetäminen häiritsee paljon, niin vedonestovaljaatkin on turvallisemmat kuin noutajatalutin.

Meilläkin on tuon vetämisen kanssa ongelmia. Minulla alkaa keinot loppua vuoden ikäisen saksanpaimenkoirani kanssa. Poika kyllä tietää miten ollaan vetämättä. Se ei esim. vedä miestäni ja paluumatkalla lenkiltä se kävelee hihna loysällä vierelläni. Ongelmia ovat muut koirat, koirapuisto ja metsä eli siis paikat jonne se haluaa. Luulen, että meillä on ongelmia johtajuuden kanssa. Koirani ei siis kuitenkaan vedä minua kumoon tai siten, että minun olisi vaikea pidätellä sitä. Vetäminen on enemmänkin häiritsevää painetta kädessä kun ollaan juoksemassa tai kävelemässä reippaasti, joka pahenee jos siihen ei heti puutu.

Tällä viikolla otin tehtäväkseni kääntyä, joka kerran toiseen suuntaan kun koira alkaa vetää. Olen kokeillut tätä jo aiemmin, mutta niin olen kaikkea muutakin ja nyt ollaan uusintakierroksella. Olemme siis koko viikon sahanneet talomme edessä n. 200 metrin pätkää pääsemättä eteenpäin useita tunteja. Olemme käyneet ratsastamassa, jolloin koirani on muutaman tunnin juossut ympyrää hevosen ympärillä eli se on kuitenkin saanut liikuntaa. Tänään lenkillä koirani tuntui vetävän enemmän kuin koskaan. Olen toivoton.

Vetäminen on pitkälti ainoa ongelmamme. Koirani on super kiltti ja tottelee ihan kivasti. Tottelee siis aina muuten paitsi kun käy ylikierroksilla. Hyvä neuvohan siis olisi, että vältä tilanteita, joissa koirasi menee ylikierroksille. Lenkille lähto ja etenkin metsään meno ovat näitä. En millään viitsi luopua metsään menosta, sillä vain siten koirani saa riittävästi liikuntaa.

Olen ajatellut, että koira rauhoittuu kun vanhenee, mutta alan pelätä ettei niin ehkä tapahdukkaan. Seuraava askel on, että hyväksyn koirani vetojuhtana ja roikun perässä.