Koirat.com

Mäkin koitan nyt kysyä teidän mielipidettä.. Eli mulla on 15vk labbisuros. Tähän asti ollaan lenkeillä menty aikalailla pennun ehdoilla, eli oon myös antanut sen vetää, ollaan pysähdelty haistelemaan jne. Mutta nyt, kun kokoa alkaa tulemaan enemmän ja enemmän, oon huomannu, että mulla kädet alkaa kipeytymään. Toki pennun hallinta on vielä suhkot helppoa. Mutta nyt haluaisin alkaa opettamaan koiraa vetämisestä pois, koska pian se on liian myöhäistä. Meillä on tällä hetkellä käytös ihan normi panta ja parin metrin hihna. Odottamassa on puolikuristava leveä panta, mutta se on vielä vähä turhan iso.

Pennun kans ongelma on siinä, että kun se huomaa mun ns. hallitsevan tilannetta lenkeillä, se alkaa uhoamaan. Tarviiko mun olla huolissaan tosta käytöksestä? Viimeksi kun koitin lenkkeillä pennun kanssa niin, että aina hihnan kiristyessä vaihdettiin suuntaa, se sujui hetken ja sitten tuntui, että pennulla ns. meni hermot ja se alkoi uhoamaan. Pitääkö se vain kestää ja jatkaa aivan normaalisti? Kuitenkaan se "koulutustuokio" ei kestänyt 5min kauempaa.. Eli onko täs nyt tiedos lyhyempiä koulutustuokioita useasti päiväs? Entäs sitten, ku on pakko niitä lenkkiä tehdä päivän aikana, niin vaihdanko AINA suuntaa pennun vetäessä vai voinko vielä tässä vaiheessa jatkaa niin, että annan pennun lenkeillä vetää ja koulutuksen aikana sitä ei hyväksytä? Pentu ei taida eroa ymmärtää..

^itse en kyllä ainakaan antaisi vetää missään vaiheessa. Eihän se pentu erota niitä tilanteita, eikä varmasti opi olemaan vetämättä jos välillä saa vetää ja välillä ei. Muutenkin olisi kannattanut alusta asti opettaa olemaan vetämättä, koska nyt se on jo tottunut siihen vetämiseen (missä määrin nyt sitten vetääkään).

Hoida vaikka noi isommat lenkkeilyt jossain metsässä vapaana pitäen, ettei pääse vetämään. Ja aina hihnassa vetäminen on sitte kiellettyä kokonaan. Ja periksi ei kannata antaa vaan tosiaan JOKA KERTA kun vetää niin tulee stoppi.

Minä annan vetää. En voi sietää koiraa mitä pitää vetää perässä (olen omistanut moisen koiran) taikka kävelee koko ajan sivulla niin että remmiä saa jalan alta koko ajan olla ottamassa pois.

Ok. Sinulla tuskin kovin isoja koiria siinä tapauksessa on.
Minä olen noin 50 kiloinen nainen ja meillä on parhaimmillaan ollut useampi noin ja yli 80 kiloinen koira. Joko ne kävelevät kauniisti tai sitten mieheni saa taluttaa niitä, kuten ensimmäisen oma kasvattaman koiran kanssa kävi. Ja kun mies on kuukaudesta noin kolme viikkoa matkoilla, koirat ovat hyvät ja kävelevät kauniisti.
Olen aina ihmetellyt miten A) annetaan koirien vetää B) luovutetaan koiralle ja annetaan sen vetää. Sitten tullaan tukka putkella koiran perässä, pusikko soi ja vastaantulijoita jännittää.

Mua ainakin rasittais enemmän se vetäminen ja koiran toppuuttelu esim. risteyksissä ja ohituksissa ynnä muussa, kuin se että hihna saattaisi välillä olla jalan välissä. Mitäs se sielä jalan välissäkään haittaa jos koira ei vedä?

No ite olen n.100kg ja pari amstaffia yhdessä kädessä niin onhan siinä tieten vissi ero ku pieni nainen ja isompi koira.

Mulla on kai joku OCD ettei se remmi saa laahata maata siellä koiran kakkojen seassa eikä koiran jalan alla

^ Mut sillonhan sitä remmiä pidetään lyhyemmällä. Ei meillä pidetä koko kahta metriä löysänä koko ajan, vaan se ylimääräinen hihna "keritään käteen", kuitenkin niin ettei vetoa olisi kädessä. Ei silloin mene tassujen alle. Vaatii kyllä harjoittelua, itse vaihdoin hetkeksi valjaisiin, kun samaiseen ongelmaan meni hermo.

No mulla on kans remmit koko ajan niin että käärin käteen "ylinmääräset". Käytän 2 koiraa 1 kädellä.

Alotin tällä viikolla meidän 7kk ikäisen sekarotusen kanssa hihnakäyttäytymisen opettelun tyystin alusta. En oikein edes tiedä missä vaiheessa asiat meni pieleen, ensin tuntui että lenkit meni ihan mukavasti, mutta yhtäkkiä vaan heräsin siihen että poika oli alkanu vetää oikein urakalla lenkillä. Parin viikon ajan yritin lenkillä kaiken maailman kääntymisiä ja nykimisiä ja ties mitä, mutta meni niin totaalisesti hermo että päätin aloittaa koko opetuksen lähes alusta, tiedä sitten oliko se hyvä idea vai ei... Kärsivällisyys ei valitettavasti ole vahvimpia puoliani, mutta nyt kyllä yritän tosissani, koska hermo(ja kädet!) tossa menee jos pitää roikkua tollasen höyryveturin perässä.

Kaimion kirjasta ollaan kytätty lenkittämisohjeita ja edetään tällä taktiikalla että kun koira vetää pysähdyn ja matka jatkuu kun koira ottaa askelia minua kohti. Aluksi saatiin istua aika pitkäänkin pihalla kun kaveri kävi vaan makaamaan maahan et eiks me liikutakkaan, mutta nyt ollaan päästy jo niin huiman pitkälle että kun pari sekuntia odottelee niin koira tulee ihan luokse ja välillä jopa samantien kun hihna kiristyy kääntyy ja tulee luokse, eikä tarvi edes odotella. Itselleni riittäis ihan vaan se että koira ottais vähän askelia takas ettei kulje vedätyksellä, eli ei haittais vaikka kulkis vähän edellä tms. kunhan vaan ei vedä. Vanhempi koira oppi ton aikoinaan ihan, omineen(en edes tiedä miten, ehkä meillä oli vaan tuuria :D ) mutta tälle kaverille pitää näköjään oikein opettamalla opettaa.

Tähän mennessä asiat ovat siis edenneet kohtuu hyvin, ainoa mikä hiukan mietityttää on se kun tuo on niin kovasti herkkujen perään, että pitääkö sitä sit loppuelämä lenkittää niin että on herkkuja taskussa, että muuten vedetään jos ei ole jtn hyvää tarjolla. Palkitsen siis koiraa ruoalla, koska se on sille perso. Olen nytkin välillä vaan kehunut ja rapsutellut enkä antanut namia kun koira lopettaa kiskomisen, mutta joka kerta koira katselee sen näkösenä taskulle että luulee vissiin aina saavansa namin kun suvaitsee olla vetämättä.

Liikunnan suhteen on kyllä ollu tällä viikolla vaikeuksia, kun ei ole halunnut lähteä lenkille niin että koira vetää ja joku kilometrin matkakin vie vissiin tunnin kun pitää koko ajan pysähtyä jos koira vetää :D No eilen käytiin muutaman kilometrin pyörälenkillä keskellä korpitietä, koira sai juosta vapaana joten eiköhän saanut vähän patoumia pois. Huomenna täytyy kyllä mennä kunnon lenkille vaikka menis 4 tuntia! Kovasti ollaan yritetty aktivoida ties millä namin etsinnällä ja juostu pallon perässä ja uitu, mutta kyllä toi tuntuu lenkille hinkuuvan.

Mulla on sellainen päälle 3kk vanha koiranpentu. Sitä oon tässä ajatellu,että pitäskö moiselle herralle ostaa kuristuspanta,kun tähtoo rueta välillä vähän vetämään,ja sillä herralla riittää voimaa. Mut miten sit,kumpi ois parempi: koulutus vai kuridtuspanta? Tietenkin se kouluttaminen vaatii,mutta se palkitaan,sitten kun se on sen oppinut. Tosiaan mulla on semmonen herra,ja voimaa riittää kyllä melkosesti,että ei kyllä lasten talutettavissa oo aikuisena jos tätä vetämisrataa vielä menee,mut toki sen saa kuristuspannalla/koulutuksella pois.

Unohtakaa nyt ne kursitavat pannat!

Tässä keinoja;
1) Koiran vetäessä pysähdyt välittömästi, kun koira ottaa katsekontaktin jatkat matkaa, tässä remmi pidetään koko ajankireällä vaikka koira tulisi viereesi, mutta ei katso.
-Tausta opetus- Opetat koiralle katsekontakti, löytyy katsekontakti ketjusta. Kävelet takaperin ja palkkaat katseesta, kun tämä sujuu käännyt koiran viereen ja jatkat etuperin, palkaten katseesat ja pikku hiljaa harvennat palkkaus kertoja.

2) Koiran alkaessa vetämään sanotte koiralle "mennään" ja alatte kävellä takaperin, koiran ollessa sivulla, remmi löysänä palaatte alkuperäiseen suuntaan.

3)Koiran alkaessa vetämään, sanotte "mennään" ja käännytte toiseen suuntaa, kun koira kävelee näitisti voitte palata alkuperäiseen suuntssn. -Tärkeää- Tässä toiseen suuntaan kävelemisen matka pitää olla aina eri mittainen.

4) Vastaehdollistaminen esim; naksulla. Koira vetää naks->palkka (10 toisoa) koiran mennessä vetämään 10cm enne kun hihna kiristyy naks->palkka (10toisoa) jne. Tämä vain kokeneille jotten vahingossa vahvisteta vetämistä.

Alkuun voit tuntua ettei eteenpäin pääse koskaan, mutta takaperin kävely heti koulutusvaiheessa on tehokas. Muistakaa että koira ei IKINÄ saa päästä mihinkään vetämällä. Jos panta aiheuttaa kipua sekin voi synnyttää vetämistä ja koira voi myös tottua vetämiseen ilman suurempaa syytä.

Kun ja jos kokeilette näit, niin älkää vaihtako keinoa joka päivä, vaan treenate kunnolla esim; 3päivää, jos tuntuu ettei siitä ole apua niin silloin vahdatte keinoa.

Meillä neiti nyt 16vk ja ihan alusta asti ollaan pyritty opettamaan, että hihnassa ei vedetä. Aina kun neiti vetää pysähdytään ja pidetään hihna tiukalla niin kauan kun neiti ottaa katsekontaktin --> naksu ja palkkio. Toki pennulla on kovasti intoa, eikä lenkit aina suju toivotulla tavalla sekä muiden koirien ohittaminen on meille todellinen haaste, mutta kyllä se osaa kulkea myös hienosti hihnassa ;)

Henk. koht. mielipide on kyllä se, ettei koskaan pitäisi antaa koiralle periksi vetämisen suhteen, oppii herkästi, että homma on ok ja ison koiran kanssa ollaankin sitten ihan pississä. Pitkäjänteisellä reenaamisella kyllä saa hyviä asioita aikaan :)

Ja reenaamisen aloitimme 7,5 viikkoisena ihan sillä, että pentu kulkee ilman hihnaa vierellä ja hakee katsekontaksia :)

Koira tottuu siihen kuristuspantaankin ja ylipäätään turtuu siihen. Kuristavasta nyppiminen ja repiminen taas voi olla vahingollista koiran kurkulle ja niskalle, varsinkin kun pienestä pennusta puhutaan. Aika monta kurkkarissa kiskovaa höyrypäätä tulee vastaan kun meilläkin päin lenkkeilee. En usko sen olevan kovin tehokas keino. Määrätietoisella ja johdonmukaisella koulutuksella pääsee parempiin tavoitteisiin, eikä koiraltakaan lopu happi. Palkkiota ja kehumista remmi löysällä lähellä pysyttelystä, pysähtyminen tai suunnan muutos hihnan kiristyessä. Omistajan lähellä pysyttely löysällä hihnalla -> nakkia, kehuja, nuuskimista, mitä vaan kivaa tilanteeseen ja koiralle sopii, matka etenee ja koira pääsee minne sen tekee mieli. Vetäminen, hihnan kiristyminen -> rangaistus= en pääse sen ihanan hajun luo/ kaverin luo / koirapuistoon / ylipäätään eteenpäin. Löysillä kulkeminen on kannattavaa, vetäminen ei. Ja tosiaan, kannattaa myös huomioida muut mahdolliset palkinnot kuin ne nakit ja lihapullat siellä taskussa.

Kiitos kaikille <3. Kyllä tuo koulutus kuulostaa ehottomasti paremmalta kuin sen kuristuspannan käyttö. Pitää vain alkaa nyt sitten opettelemaan. Miten sitten yleisesti,käytättekö flexiä vai ihan remmiä? Ja onko se suositeltavaa,että laittaa flexin silleen niinkun stopille ja se on sitten vähän niinkuin hihnana? Miten se sitten,että omistajat joilla on koira joka ei vedä,niin mitä koira tykkää/tuumaa siitä hommasta ettei se sitten olekkaan "löysällä" vaan niin,että se flexi on ihan tavallisesti kelautumassa? Nuo kysymykset saattavat olla vähän epäselviä,mutta toivottavasti ymmärrätte siitä jotain ja pystytte vastaamaan nuihin kysymyksiin.

^ Silloin kun opetellaan kulkemaan nätisti niin ehdottomasti hihna tai fleksi ihan lyhyenä niin, ettei se pääse pitkäksi. Sitten kun koira osaa kävellä nätisti, voi fleksiä ruveta käyttämään oman maun mukaan. Mä en ainakaan antaisi esimerkiksi keskustassa koiran viipottaa fleksin päässä, mutta metsässä/keskustan ulkopuolella käytän fleksiä. Musta ainakin tuntuu, että koira vähän "sekoaa" kun huomaa, että otan fleksin lenkille. Silloin se tietää, että nyt voi päästä kulkemaan vähän vapaammin ja yrittää vetää. Ehkä siis fiksuinta olisi tehdä niin, että niillä lenkeillä kun kuljetaan nätisti vierellä, otetaan hihna mukaan, ja jos koira on tarkoitus antaa olla vähän vapaammin, otetaan fleksi. Eiköhän koirakin ala älyämään sitten, miten milläkin lenkillä on tarkoitus kävellä.

Voi että olin ylpeä tosta koiruudesta äsken lenkillä! Se kulki lähes täydellisesti. Yleensä se vetää välillä mutta nyt ei vetänyt juuri yhtään. Välillä haisteli maata hihna löysällä ja muuten otti kontaktin tosi hienosti - tosin vain mun käteeni missä oli herkkuja. Mutta se on sivuseikka, mä olen tyytyväinen kun saan kulkemaan se noin nätisti vaikkei se silmiin tuijottanutkaan.

Heittäkää jo ne flexit mäkeen, ne on ihan p:stä. N. 2 metrin hihna on paras.

Vaikka tällä palstalla on paljon tämän tekniikan vastustajia niin pakko laittaa tähän esimerkki pevi tekniikan toimivuudesta. Peräänkuulutan heti ettei välttämättä kaikille koirille sovi kaikki tekniikat.

Olemme lähes 4 vuotta yrittäneet opetella kävelemään remmissä vetämättä. Heti pennusta lähtien olen paimion opeilla lähtenyt koiraani kouluttamaan. Eli olemme yrittäneet tuota pysähtymistä, mutta se ei vaan toimi. Koira lähtee aina vaan vetämään uudestaan. Sitten sain neuvon että vaihdetaan suuntaa. Se toimi tasan yhtä hyvin, koira lähti vetämään toiseen suuntaan.

Mutta pari kuukautta sitten luin koirankorjauskirjan. Sen jälkeen asiat muuttuivat. Koira oppi jo ensimmäisellä lenkillä idean, eikä vetämistä enää juuri esiinny. Pevi tekniikan ideahan on se että ketju pannasta kuuluu ääni jos hihna alkaa kiristymään. Vaikka käytetään ns. kuristavaa pantaa, ei sillä ole tarkoitus kuristaa koiraa. Vaan ideana on antaa se äänimerkki ja annetaan koiralle mahdollisuus korjata käytöstään ennen kuin remmistä nypätään. En tiedä miten puolikuristava panta, onko se löysällä kun koira ei vedä ja kiristyy vetäessä. Jos näin on niin se toimii samallalaila eikä tarvitse käyttää sitä kuristavaa. Eikä muuten tarvitse enää lenkillä kantaa makkaroita mukana. Makkaroita käytetään tästä eteenpäin ainoastaan uusien temppujen opiskeluun.

kiitos kummallekkin ystävälliselle vastaajalle <3 ! Niin,minä taidan tehdä,että otan hihnan käyttöön.

Remux kirjoitti:

Heittäkää jo ne flexit mäkeen, ne on ihan p:stä. N. 2 metrin hihna on paras.

Vaikka tällä palstalla on paljon tämän tekniikan vastustajia niin pakko laittaa tähän esimerkki pevi tekniikan toimivuudesta. Peräänkuulutan heti ettei välttämättä kaikille koirille sovi kaikki tekniikat.

Olemme lähes 4 vuotta yrittäneet opetella kävelemään remmissä vetämättä. Heti pennusta lähtien olen paimion opeilla lähtenyt koiraani kouluttamaan. Eli olemme yrittäneet tuota pysähtymistä, mutta se ei vaan toimi. Koira lähtee aina vaan vetämään uudestaan. Sitten sain neuvon että vaihdetaan suuntaa. Se toimi tasan yhtä hyvin, koira lähti vetämään toiseen suuntaan. .

Meillä sama. Hihna kireelle, paluu hakemaan nami - hihna kireelle - nami. Itse asiassa koira taisi Kaimion opilla oppia vetämään!

Remux kirjoitti:


Mutta pari kuukautta sitten luin koirankorjauskirjan. Sen jälkeen asiat muuttuivat. Koira oppi jo ensimmäisellä lenkillä idean, eikä vetämistä enää juuri esiinny. Pevi tekniikan ideahan on se että ketju pannasta kuuluu ääni jos hihna alkaa kiristymään. Vaikka käytetään ns. kuristavaa pantaa, ei sillä ole tarkoitus kuristaa koiraa. Vaan ideana on antaa se äänimerkki ja annetaan koiralle mahdollisuus korjata käytöstään ennen kuin remmistä nypätään. En tiedä miten puolikuristava panta, onko se löysällä kun koira ei vedä ja kiristyy vetäessä. Jos näin on niin se toimii samallalaila eikä tarvitse käyttää sitä kuristavaa. Eikä muuten tarvitse enää lenkillä kantaa makkaroita mukana. Makkaroita käytetään tästä eteenpäin ainoastaan uusien temppujen opiskeluun.

Yritin sitten tuotakin. Vaihdettiin kilahtavaan puolikuristavaan. Toimi ehkä viikon, sitten koira turtui nyppäisyihinkin, enkä itse asiassa muutenkaan tykännyt nyppiä hihnasta.

Kun koira oli nuorempi, yritin naksulla, ei toiminut kovinkaan hyvin. Koira on nyt 7kk ja olen tällä viikolla aloittanut naksuttamisen uudestaan. Aluksi naksautin kun koira oli vierellä hihna löysällä ja katsoi minuun. Mutta tietenkään se, että se katsoo lenkillä minuun, ei ole tarkoitus vaan hihan löysällä sivulla kävely. Jatkoin vaan kävelyä ja heti kun koira katsoi suoraan eteen, hihna löysällä sivullani, naksautin. Oppi nopeasti, ettei tarvi katsoa minuun. Kun lähtee vetämään tai oikeastaan jo kun koiran koko ruumis on mennyt jalkani ohi edelleni, teen täysympyrän. En siis lähde toiseen suuntaan vaan teen ympyrän, jolloin koiran on pakko palata sivulleni ja naksautan ja palkkaan.

Tämä on toistaiseksi toiminut hyvin, ympyröidenkin tekeminen on jo harventunut, muutaman päivän kuluttua pitää yrittää alkaa harventaa naksuttelua. Toivon todellakin, että vihdoin olisi apu löytynyt. Flexiä en ole missään vaiheessa edes harkinnut vielä, käytössä on ollut panta ja 180cm hihna koko ajan. Koira ei myöskään vedä hulluna eikä vedä mitään tiettyä asiaa kohti, vaan kulkee muuten vaan hihna kireällä jos en jotain tee...

En jaksa lukea 11 sivua joten kysyn suoraan, ei voi mitään jos asiasta on ollut jo juttua...

Eli, pentu ei vedä lenkeillä eteen päin, vaan jarruttaa ja lopulta istuu maahan. Eikä suostu liikkumaan, ei sitten millään... -.- Vapaana menee ongelmitta, mutta pakko sitä nyt on hihnassa kulkemiseenkin tottua. Aina kun pentu istuu eikä suostu liikkumaan, menen kyykkyyn ja kun pentu tulee luokseni, kehun. Mutta sitten se pysähtyy siihen samaan paikkaan, eli menen vain hihnan pituuden verran eteen päin ja taas kyykkyyn. Näin viiden minuutin lenkistä saadaan ainakin tunnin mittainen. Ainaisesti kimittämisestä ja kehumisesta tulee kamala kurkkukipu. Äskenkin oltiin pissalenkillä tuossa lähellä. Ja sama rumba... Lopulta väsymys vei voiton, en enää jaksanut, kävelin kotiin koira jarruttaen perässä, välillä otti hienosti askelia perässä, kehuin silloin, ja taas jarrut pohjaan. Siinä vaiheessa kun oli 18 tuntia ollut hereillä, niin alkoi kyllä olemaan aika voimaton olo. :D

Noinkin yksinkertainen asia voi viedä voimat, itkettää vähäsen ja olen vihainen itselleni sekä koiralle, avolle, ihan kaikille. Suututtaa. Apuja? Pentu ei kiinnitä mitään huomiota makupaloihin, joten se on aivan turha. Samoin lelut eivät kiinnosta lenkeillä.

Sinuna antaisn koiran olla vapaana jos se kerran onnistuu, idealla vapaan pois pihasta ja hihnaan myöhemmin. Eli kun on kauempana kotoa.
Monet pennut tekevät tuota, joten hermoja vain peliin, koita löytää joku nami mitä koira söisi, ja alkaisit syöttämään sitä jo rapussa.
Osalle koirista on vaikea löytää, itsellä meni 6kk ennenkuin löysin semmoisen herkun että suostui syömään ulkona, ulkona on todella paljon pennulle varsinkin kaikkea kivaa joten sitä suremman palkkion löytyminen on haaste.