Koirat.com

Auttaisikohan tämä ketään?

Meillä 1v kleinspitzin kanssa tuo pysähtely johti jojoilevaan ja raivokkaan turhautuneeseen koiraan. Ongelmana olivat juurikin tuon johdonmukaisuuden ja kriteerin pitäminen (ja mun liian lyhyt pinna). En malttanut pysähtyä nin pitkäksi aikaa että koira _todella_ rauhoittuisi minua odottamaan. Ja välillä koira sitten pääsi vetämään kun oli kiire/eri taluttaja yms.

Kun epäonnistuin tässä, päätin että tästä lähtien koira saa kulkea VAIN minun takanani tai korkeintaan vierellä (aiemmin kriteeri oli löysä hihna). Jos koira ohittaa minut pysähdyn, sanon neutraalisti 'oho' ja pyydän sen käsimerkillä taakseni (aion myös opettaa sanakäskyn). En käytä sanaa EI, koska se helposti tulee sanottua ikävällä äänellä. Muutaman kerran palkkasin taakse siirtymisestä (käytän naksutinta) mutta yritin siirtyä mahdollisimman pian siihen että pääsen palkkaamaan oikeassa paikassa kulkemisesta eli oikeasta toiminnasta, ei jojoilusta. Tällä tavalla hihnakäytös lähti heti kehittymään parempaan suuntaan ja lisäbonuksena reagointi vastaantulijoihin väheni. Nämä pikkupystykorvat ovat usein turhan herkkiä kommentoimaan ympäristön tapahtumia. Malttia täytyy nyt vain rakentaa koiralle lisää, mutta olen luottavainen :)

Olen siis pesunkestävä kukkahattutäti. Koska koira on helppo ja harmiton seurakoira minulla on se linja, että jos joudun käyttämään rankaisua tai pelottelua tai muuta epämiellyttävää keinoa kuten nyppimistä tai kolinapurkkia, minä olen epäonnistunut koulutuksessa ja pyrin löytämään ongelmaan muun ratkaisun. Näitä tilanteita jossa keinot ovat täysin loppuneet on toistaiseksi tullut vastaan yksi (agilitykentällä karkailu), mutta sitäkin ollaan nyt työstetty positiivisin keinoin. Vietikkäämpien koirien kanssa ei ole kokemusta, joten kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee enkä väitäkään että niiden kanssa taitoni riittäisivät mihinkään. Alle 5kg koiran kanssa virheiisiinkin on enemmän varaa :D

Meillä olen paininut tuon vetämisen kanssa 23 kiloisen nartun kanssa. Tuntuu, ettei se vain tajua, ettei se saa vetää. Pysähdelty on, mutta sitä saa jatkaa tuntikausia eikä mitään vaikutusta. Ainoa keino millä uskallan koiraa viedä on pevi-panta. Joillekin koirille räyhääminen on niin rajua, että tavallisella pannalla pelkään menettäväni koirasta otteen. Pevi-pannalla koira on kuin unelma.

Meidän Speedy Gonzalez on ainakin sellainen menijä että se kielto ja toimenpide, oli sitten pysähtyminen, suunnanvaihto tai muu, pitää tulla alle sekunnissa. Jos koira on miniohjus-tyyppiä niin omistajan pitäis reagoida samalla nopeudella. :S
Tuo auttoi paljon veto/spurttailu ongelmaan.

Meillä Lotta kans yhdessä vaiheessa veti, mutta onnekseni sain sen heti kitkettyä pois. Tein niin, et aina jos koira rupes vetämään, pysähdyin, kävelin vähä matkaa takaspäin, ja odotin että koira löysää itse hihnan. Jo parin lenkin aikana tajusi tän, ja nykyään kulkee todella nätisti, hihnassa vierellä.

^Meillä koira vaan turhautuu ja hermostuu ja sitten alkaa vinkuminen ja maan haistelu. Kun ei mennä eteenpäin, se keksii itselleen sijaistoiminnon. Viikon pari jaksoin kokeilla, mutta edistystä ei tapahtunut juuri laisinkaan. Veto ei ollut enää hinaajan tasoa, mutta ei se vetäminen silti loppunut ja tuloksena oli turhautunut, vinkuva koira, joka kiinnitti muhun vielä vähemmän huomiota kuin aikaisemmin. Hihnan pituutta välillä säätelemällä ja kovemmalla nykäisyillä olen asiaa saanut hieman toimivammaksi, samoin jonkin verran palkalla. Aina, kun tulee viereen, saa palkkaa. Sanalliset kehut saavat sen myös tulemaan viereen hakemaan palkkaa (joskus).

Juu ei toimi enää meidän pennulla tämä että pysähdytään ja odotetaan kontaktia, siis sanomatta mitään. Saattaa kiertää hihnan mitassa vaikka mua ympäri muina miehinä jos mä pysähdyn. Kontaktin saan kyllä yleensä kutsuessa koiraa. Sanallinen ohjaus muutenkin toimii, esim. sanoa "ei" just kun hihna kiristyy. Mutta että hiljaa vain odotella, pöh!

~franja~ kirjoitti:

Juu ei toimi enää meidän pennulla tämä että pysähdytään ja odotetaan kontaktia, siis sanomatta mitään. Saattaa kiertää hihnan mitassa vaikka mua ympäri muina miehinä jos mä pysähdyn. Kontaktin saan kyllä yleensä kutsuessa koiraa. Sanallinen ohjaus muutenkin toimii, esim. sanoa "ei" just kun hihna kiristyy. Mutta että hiljaa vain odotella, pöh!

Kuulostaapa tuo ohjaajan ympärillä pyöriminen tutulta. Sitä harrastetaan myöskin. Sanalliset käskyt eivät oikein toimi, ellei ole katsekontaktia. Siinä ei sitten oikein auta kuin seistä hiljaa ja odottaa.

^ Pssst. Pistin sulle yksärii!

Pakko tulla jakamaan meidän tarina

Meidän likka on siis ollut aina mallia "höyryveturi". On vetänyt, vetänyt, vetänyt ja vetänyt. Yritin pysähtelyt, toiseen suuntaan kulkemiset ja kaikki, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Jos pysähdyin, niin tuo alkoi pyörimään väkkyränä ympärillä tai keksi jotain muuta, esim. kurotti niin pitkälle kun pystyi ja haisteli ilmaa, maata jne.
Kun pyörähdin ympäri, niin veti myös sinne suuntaan mihin käännyin Ei siis auttanut.

Nyt olemme käyneet arkitottelevaisuus-kurssilla ja siellä oli viimeksi juurikin hihnakäyttäytymistä. Teimme harjoituksen, missä koiran nähden laitettiin palkka maassa olevan lautasen päälle odottamaan. Sen jälkeen mentiin koiran kanssa noin 20 metrin päähän ja lähdettiin kohti lautasta. Aina kun hihna kiristyi, käännyttiin samantien ympäri ja käveltiin pari metriä toiseen suuntaan (kunnes tilanne rauhoittui) ja sitten taas ympäri lautasta kohti. Ja koiralle ei annettu mitään käskyä. Ei siis mitään. Ihan hiljaa vain itse. Olin varma, että tämä ei tule meillä onnistumaan, mutta kappas! Likka hokasi todella nopeasti mikä on homman nimi. Harjoitukset sujuivat siis oikein mallikkaasti.

Ongelmanamme on ollut myös se, että aina kun koira näkee jonkun kaverin tai tutun ihmisen, alkaa kauhia vetäminen hihnassa. Nyt olen tehnyt tätä samaa takaisinkääntymistä ja se on tuottanut tulosta

Meillä siis on ollut parhaat neuvot se, että takaisin kääntyminen tapahtuu tasan sillä sekunnilla kun vetäminen alkaa, enkä myöskään puhu koiralle mitään. Likka on sellainen, että innostuu pelkistä kehuista suuresti. Eli alkuun kun itse tätä kokeilin, niin kehuin aina "hyvä" kun teki oikein ja koira otti sen "lupana" jatkaa vetämistä. Nyt kun en millään lailla reagoi siihen kun tekee oikein, niin homma toimii. Palkka on se, että matka jatkuu haluttuun suuntaan.

Tunsin kyllä itseni melko urpoksi eilen, kun jankkasin sellaista viiden metrin pätkää varmaan toistakymmentä kertaa edestakaisin Mutta sitkeä kääntyminen tuotti tulosta, hetken päästä vetäminen loppui ja pääsimme etenemään loppuperheen luokse vetämättä.

Heeii, kiitos vinkistä^ ! :)

Tänään meidän perään tuli kaksi koiraa, maleksien, ja pentu jumitti taaksepäin. Niillä ei siis ollu mitään aikomusta mennä ohi, vaan meidän tahti oli nopeampi - tai oli siis kunnes eräästä risteyksestä tulivat peräämme. Ajattelin heti, että en voi pennun antaa määrätä, kävelläänkö nyt vai ei. Pidin puhuttelut ja ei auttanu. Lopulta kokeilin seuraa-käskyä ja se toimi. Palkkasin ja vapautin muutaman kerran kunnes saatiin sopiva etäisyys takanatuleviin ettei koiraani enää kiinnostanut ne. Mut en mä aina kun vetää halua laittaa seuraamaankaan, tulis ihan liikaa käskyttämistä. Täytyy kokeilla lautasharjoitusta! :)

~franja~ kirjoitti:

Pidin puhuttelut ja ei auttanu. Lopulta kokeilin seuraa-käskyä ja se toimi.

Mun mielestä tässä on hyvä konkreettinen esimerkki moniin erilaisiin tapauksiin siitä, kuinka kiellot/puhuttelut/ym. eivät toimi, mutta kun pyytää jotain opetettua/harjoiteltua, saadaan tilanne kondikseen. Eikä suora huomio nimenomaan sinulle, vaan monille täällä koulutuspalstalla kirjoittajille, joiden mielestä parasta on vain kieltää/osoittaa pettymyksensä koiran käytökseen, vaikka koira ei välttämättä tiedä mistä sitä kielletään.

Meillä vetämiseen toimi "pysähtely-taktiikka". Ja nimenomaan niin, että ainoa palkka hihnan löysäämisestä on se, että matka jatkuu. Omasta mielestäni ei ole välttämättä mitään järkeä palkata hihnan löysäämistä herkuilla tai muulla asialla, jota koira ei vetämisellä hae. Silloin on tosiaan riski, että koira oppii vetämään ja löysäämään saadakseen herkkuja. Plus että mitä tahansa tekniikkaa sitten kokeileekin, tulee omistajan nimen omaan sisäistää ne asiat, mitä koira vetämisellä haluaa saavuttaa (kuinka käännetään koiran halut motivaattoriksi), millaisia tuloksia tahdotaan ja kuinka mustavalkoisesti täytyy opettaminen ajatella niin omistajan kuin koirankin käytöksen suhteen.

tarumieli kirjoitti:

Omasta mielestäni ei ole välttämättä mitään järkeä palkata hihnan löysäämistä herkuilla tai muulla asialla, jota koira ei vetämisellä hae. Silloin on tosiaan riski, että koira oppii vetämään ja löysäämään saadakseen herkkuja.

Kyllä, riski on aina olemassa. Ja jollekin ei toimi tapa, mikä toimii toiselle. Esim. meillä ei toiminut pysähtely-taktiikka. Mutta ainakin nyt vajaan viikon kokemuksella uskallan sanoa, että meillä on koira tajunnut että hihnassa ei vedetä, mutta ei myöskään tavoittele herkkuja. Tavoittelulla tarkoitan sitä, että ei esim. katso minuun nähdäkseen että heruuko herkkuja, sitähän en tiedä mitä päässään liikkuu
Eli meillä auttoi tuo lautasharjoitus vetämisen lopettamiseen, plus tuo kääntyminen toiseen suuntaan. Mietin että voisiko lautasharjoituksessakin olla se hyvä puoli, että herkku ei tule ihmiseltä joka on hihnan toisessa päässä? Koska uskon myös siihen, että jos itse antaisin herkun aina kun ei vedä, siis kädestäni, niin tulisi ehkä juurikin sitä kyttäämistä että eikös namia tule, vaikka en justnyt vedäkään. En tiedä. Ihan aloittelija olen itsekin kaikessa koulutuksessa, joten en voi tietää

Mikä on pevi-panta?

Hitto, vaihtasin ton toisille koirille ärhinän anytime pelkkään hihnassavetämiseen. Kuka haluaa vaihtaa ongelmia? Täällä siis koira kulkee tosi nätisti hihnassa kunnes näkee toisen koiran vaihdossa voisin ottaa vaikka veto-ongelman VOin maksaa väliäkin

tarumieli kirjoitti:

Mun mielestä tässä on hyvä konkreettinen esimerkki moniin erilaisiin tapauksiin siitä, kuinka kiellot/puhuttelut/ym. eivät toimi, mutta kun pyytää jotain opetettua/harjoiteltua, saadaan tilanne kondikseen.

Itse olen tässä asiassa siinä määrin samaa mieltä että puhuttelut ei auta. Ei se koira sitä ymmärrä jos joku "pitää puheen" kuin lapselle tehdään. Turha jälkikätee on koiraa puhutella.
MUTTA kyllä se kielto vaan toimii jos ajoitus on kunnossa. Silloin kun koiran hihna alkaa kiristyä nyppästään KAHDELLA SORMELLA napakasti ja samaanaikaan "EI" (tässäkin olis hyvä muistaa että tavan solkipannalla ei saa nyppiä kun se ei "anna löysää"). Itselläni koirat kyllä ovat tämän hokanneet ihan puolen tunnin sisällä, ja hyvin harvoin tarvitsee muistutella.
Sen sijaan että meillä olis saanut pyöriä ja pysähdellä koiran vanhuuteen asti jolloin vetäminen olis loppunut ihan vaan jo iän takia. Niin ja noi pysähtelyt usein lisää kierroksia - koiria tulee vastaan -> potentiaalinen remmirähjä aikuisena.

Meillä taas ei kuuteen vuoteen hihnanyppimiset tuottaneet mitään tulosta. Nana on aina ollut järjetön höyryveturi ja ihan pienestä asti, eikä hittojakaan välittäny kun on nypätty, kielletty ja hermojen mennessä jopa karjuttu. Monta vuotta annettiin Nanan vaan vetää, koska mikään ei muuttunut, eikä mielessä käynyt mikään toinenkaan koulutustapa kuin nyppiminen ja kieltäminen. (Huoh tyhmät me )

Kun päätin ottaa oman koiran (Nana on avon koira) viime syksynä, niin tutustuin tuossa alkuvuodesta Turid Rugaasin Kiskomatta Paras-kirjaan ja meidän lenkkielämä muuttui kyllä kertaheitolla. Tai kyllähän siinä aikansa meni, että koulutus alkoi puremaan, mutta kokoajan parempaan suuntaan ollaan menossa.

Se perustuu siis tuohon pysähtelyyn ja merkkiäänen opetukseen ja toimii todella hyvin meillä. Aloitin sen Kiran kanssa, mutta merkkiääni tarttui Nanaankin ja se kävelee nykyään mahtavan hienosti 80% lenkeistä. Poikkeuksena on edelleen toiset koirat, mutta sekin alkaa pikkuhiljaa mennä ohi ja Nana alkaa vähitellen olla aika unelmien lenkkeilijä.
Ongelmana meillä on kuitenkin se, että Nana kävelee mun kanssa paremmin kuin avon, mutta hänellä ei olekaan ollut kärsivällisyyttä pysähdellä ja tehdä merkkiääntä, voitte kuvitella kuinka siitä sille kettuilen.

Suosittelen siis tuota kirjaa (ja DVD:tä, ymmärtää paljon paremmin palkkauksen ajoitukset yms. kun näkee ne videolta!), se on ihan ohut, helppolukuinen läpyskä ja auttoi ainakin meitä.
Ihaninta oli tuossa muutama viikko sitten kun pitkästä aikaa kävin Nanan kanssa kahdestaan hölkkäämässä ja neiti jolkotteli tunnin ajan hihna löysällä, vaikka yleensä se kiskoo samantien kun vähänkin nopeuttaa tahtia ja kun meni haistelemaan, niin merkkiäänen kuullessaan jatkoi matkaa rauhallisesti. Jos koira tietää pääsevänsä vetämättä johonkin, niin ei sen tarvitse vetää.

Maiza kirjoitti:



Itse olen tässä asiassa siinä määrin samaa mieltä että puhuttelut ei auta. Ei se koira sitä ymmärrä jos joku "pitää puheen" kuin lapselle tehdään. Turha jälkikätee on koiraa puhutella.
MUTTA kyllä se kielto vaan toimii jos ajoitus on kunnossa. Silloin kun koiran hihna alkaa kiristyä nyppästään KAHDELLA SORMELLA napakasti ja samaanaikaan "EI" (tässäkin olis hyvä muistaa että tavan solkipannalla ei saa nyppiä kun se ei "anna löysää"). Itselläni koirat kyllä ovat tämän hokanneet ihan puolen tunnin sisällä, ja hyvin harvoin tarvitsee muistutella.
Sen sijaan että meillä olis saanut pyöriä ja pysähdellä koiran vanhuuteen asti jolloin vetäminen olis loppunut ihan vaan jo iän takia. Niin ja noi pysähtelyt usein lisää kierroksia - koiria tulee vastaan -> potentiaalinen remmirähjä aikuisena.

Ja minä väitän oman kokemukseni kautta, että ei toimi kaikilla. Tämä oli ensimmäinen tapa mitä kokeilin. Kyllä, vetäminen loppui sekunniksi, kunnes alkoi uudestaan. Ja minä jaksoin tätä pitkään, usko pois Mutta ei toiminut, ei sitten lainkaann. Sen jälkene kokeilin pysähtelyä, mutta kun lopulta koira turhautui siihen ettei liikuttu juuri yhtään, niin meni hyppimiseksi, pomppimiseksi, riehumiseksi jne....Plus alkoi vetämään kahta kauheemmin kun turhautui siitä että matkanteko pysähtyi tai ei enää välittänyt nyppäisyistäni.
Joten meillä tuo pyörähtely on ollut paras tapa. Koira tajusi nopeasti mikä on tarkoitus.

Pyörähtely ei välttämättä toimi kaikilla, se on selvä juttu. Jonkun koira turhautuu siitäkin ja sille on tuo nyppäisy + kieltosana parempi tapa. Niin monta tapaa kun koiraa

Me ollaan kyllä kokeiltu tota lautashommaa. Meillä siinä käytettiin autoa. Auto on koiralle (edelleen) iso palkka. Varasimme aina aikaa lähtemiseen kun koira tuli mukaan. Oven suussa sanoin mennään ja lähdimme etenemään autoa kohti. Heti kun koira alkoi vetää, palasimme ovelle. Teimme tätä kauan. Se oli jossain vaiheessa ihan tapa. Lopulta käskin koiran aina sivulle,jota se totteli paremmin ja pääsimme autolle.

Ovi-autoväliä ravattiin joskus useita useita kertoja. Ei mitään vaikutusta.

Mä sanoisin, että toi nyppäilykin vaati koiralta meillä sen, että se ylipäätään kuuntelee. Se itse nyppäys kun vaan kertoo, että ei näin. Nyppäys ei ainakaan meillä ole koiralle niin epämiellyttävää, että vain sen takia koira lopettaisi.

Nyppäsyssä on sekin ongelma, ettei sitä välttämättä osaa tehdä oikein. Minä en sitä osaa tehdä ja siksi se ei meillä toimi. Olen ollut liikaa hevosten kanssa, ja jään vetämään sen sijaan, että tekisin tarpeeksi kovan ja lyhyen nyppäsyn. Naru maassa pystyn tekemään sen, koska nyppäsy tapahtuu silleen, että astun narun päälle ja koira periaatteessa vetäsee itse itsensä nyppäyksen tavalla pysähdyksiin. Se toimii, mutta sen täytyy olla vasta ikään kuin matkalla syöksyyn ja siihen tilaan, jossa se syöksyy. Mä en saa sita ajoitustakaan toimimaan, jos hihna on kädessä, koska koira on vieressä enkä nää koko koiraa ja sitä, mitä se seuraavan sekunnin aikana tulee tekemään. Naru maassa se kulkee joskus hieman edellä, jolloin nään koko koiran ja sen asennon ja pystyn paremmin ennakoimaan sen liikkeitä.

Tossa nyppäisytekniikassa onkin se juju että se pitää osata tehdä ajallisesti sekä tarpeellisella "volyymilla" jotta se toimii. Tässä pannallakin on iso merkitys. Leveällä pannalla nyppäisy ei tuota tulosta, kun taas normi 2cm levysellä puolikurkkarilla. Ja tällä volyymilla en sitten tarkoita mitään niskojen katkomisia (ja tosiaan hihnasta pidetään kahdella sormella). :)
Jokainen valitkoon itselleen sen toimivimman tavan.

Ei tolle voi mitään sitä kahta senttiä leveämpää laittaa, kun sitten peittyy koko kaula. Mut tänään toi ainakin selvästi reagoi jo siihen, kun päsätin narun maahan. Eli on ehdollistunut siihen, että kun naru on maassa tai putoaa maahan, tulee veto ja katsekontakti. Ei sitten tarvinnut aina sitä vetoa, että tuli katsekontakti.