Koirat.com

Mikään ei tunnu vieläkään auttavan. Ongelmakoirakouluttajaankin oltiin jo yhteydessä ja saatiin ohjelma, mutta ei mitään tehoa kahden ekan päivän jälkeen, vaikka sanoi, että 20vuoden kokemuksella lähestulkoon jokainen koira on tällä saatu kuosiin...

Ollaan nyt kameralla kuvattu yksinoloa ja koira ulisee hyppien samalla ilmaan. Välillä malttaa ehkä minuutiksi pariksi rauhoittua makaamaan, mutta sitten jatkaa taas...

Dap-panta ollut viikon käytössä kouluttajan suosituksesta, jotta stressitasoja saataisiin alemmaksi myös ulkoillessa (Ensin oli haihdutin, mutta se kun vaikuttaa vain sisällä). B-vitamiinia ollaan syötetty pillereinä, jos vaikka on siitä puutosta ja sen takia hermostuu herkemmin. Aktivointia ollaan lisätty reilusti, lenkkejä pidennetty ja rauhoitettu, aktivointileluja käytetään kolmesti päivässä yhdistettynä temppujen opettamiseen ja namien etsintään. Riehumis, saalistus ja heittelyleikit on kielletty, samoin koirapuistoilu rajoitettu kertaan viikossa. Kevythäkki on tulossa postissa, josko siitä saataisiin pojalle mukava pesä, johon tykkäisi rauhoittua yksin ollessa...

Koira tarkastettiin lääkärissä ja todettiin terveeksi. Saatiin Clomicalm resepti, mutta kouluttaja ei ole vielä vastannut sähköpostiin, jossa kysyin, että mitä seuraavaksi yritetään.

Alkaa hirvittää, kun itse palasin jo töihin ja elokuu tulee olemaan sesonkiaikaa, jolloin olen töissä väh. 6pvä/vko... ja miehelläkin alkaa koulu taas viikon päästä. Mitä me tuolle tehdään, kun naapurit on jo kerran valituslappua keväällä pistäneet? Tässä ajassa tuskin ihmeisiin pystytään, just oltais ehkä ehditty saada yksinolo kuosiin, jos kouluttajan antama ohjelma olisi toiminut alusta asti.

^Ei kannata tyrmätä mitään ajatuksia tai 'ohjelmaa' kahden päivän jälkeen. Kahden viikon jälkeen voi ajatella että onko jotain vialla jos ei ole vaikutuksia.
Sinnikkäästi vain jatkatte ja voittehan ilmoittaa isännöitsijälle että koiraanne koulutetaan yksinoloon parhaillaan.

Meillä on yksinolon kanssa ollut enemmän mielenosoituksellisia ongelmia, lelut on pissattu, kengät syöty ja kengät NOSTETTU keskelle pissa lammikkoa. Työt aloitin 24.6 ja vasta tänään oli ensimmäisen kerran hyvin vähän pissaa.
Aikaa siis vaatii.

Joo ei me sitä heti kahden päivän jälkeen tyrmättykään, vaan viikko ollaan nyt tehty, mutta kahden ekan päivän jälkeen koira on ulvonut joka kerta vaan enemmän kuin edellisellä kerralla. Eli ekat kaksi päivää meni hyvin ja sen jälkeen vaan menty takapakkia koko ajan, vaikka kaikki tehdään samalla tavalla kuin ekoina päivinä :/

Ja kouluttaja, joka itse pyyteli väliaikatiedotusta ja tietoa heti, jos ei onnistu, ei vastaa sähköpostiin, vaikka kolme päivää sitten sen pistin. Puheluun eilen vastasi muttei siinä ehtinyt ottaa kantaa, vaikka sanoi lukeneensa viestin kyllä.

//edit. Kirjotin näköjään tyhmästi tohon ekaan viestiin ton lauseen, että ei edistystä kahen päivän jälkeen. Mut siis tästä nyt varmaan selviää, että ollaan jo tätä tehty pidempään mutta ei toimi.

^Miten siinä ohjelmassa sitten toimittiin verrattuna miten toimitte ennen? Voimia varmasti kysyy tuollainen, itse stressaan jo pikku itkuista ihan mielettömästi. Toivottavasti teillä lähtee asiat sujumaan paremmin pikkuhiljaa.

Pennun yksinolosta en nyt tiedä, en ole kuvannut. Jää rauhassa ja on nukkumassa kun tulen. Huomenna ajattelin nauhoittaa yksinolon. Mulla ei vaan kestä oma pää jatkuvaa nauhoittamista juurikin liiallisen stressaamisen takia. Nyt on hyvä ajatella, että koira ei ole vinkunut kun ei kuulu mitään kun tulee. :D Jää kotiin rauhassa illalla jos käyn kaupassa tms lyhyttä yksinoloa. Eli tuskin meillä mitään ongelmaa edes on, muualla kun minun päässä tän asian kanssa. Niin moni pentu vähän itkee aluksi.

Toi perustu aika pitkälle koiran väsyttämiseen ennen yksinjättämistä. Ennen tätä kokeiltiin siedättämistä, eli vaatteiden päälle pukemista ja riisumista, avainten kolistelua, oven aukomista menemättä ulos, sitten pikkuhiljaa siirryttiin menemään oven ulkopuolelle ihan hetkeksi... jne. tän yleisimmän perusohjeen mukaan, mutta ei siitä tullut mitään. Koira saatto olla ihan rauhallinen siihen saakka, kun ulko-ovi painu kiinni, mut sillä sekunnilla se alotti haukkumisen. Ja tietenkään sitten ei voinut sisälle mennä ennen kuin se lopetti. Parin kk aikana ehdittiin kokeilla kaikki perusvinkit: telkkari/radio päälle tai pois, ikkunoihin verhot tai ikkunat niin että saa katsella, rajaaminen yhteen huoneeseen tai koko kämpän käyttö, väsyttäminen ennen yksinoloa tai mahdollisimman vähän mitään ennen yksinoloa...Digital Dogsitterikin kokeiltiin, koska huomasin koiran yhtenä päivänä hiljenevän kun ärähdin sille oven takaa sen ulistessa. (jätin avaimet sisälle vahingossa ja jouduin puol tuntia seisoskelee käytävässä odottamassa miestä kotiin.)

Lisäks tossa siedättämisessä, koiralla ei ole mitään ongelmaa olla vaikka ulkona puuhun köytettynä ja odottaa kun poistun vaikka toisen puun taaksekin... se kestää sen ihan hyvin. Samoin se kestää sisällä sen, jos mennään toiseen huoneeseen ja se jää toiseen oven taakse. Nukkuu vaan vessan oven takana suihkun ajan, tai makkarin oven takana, jos siellä jotain hääräilee.

Nyt tällä ohjelmalla sitten aina ennen yksinjättämistä tunnin hihnalenkki rauhallisesti kävellen, kotona puoli tuntia aktivointileluja ja namien etsintää eli aivotyötä, puolen tunnin huomioimattomuus, ruoka ja kun koira oli syönyt, lähdettiin. Alkuun piti olla poissa 10min-15min. Sitten pikkuhiljaa pidentäen. Ekana päivänä ulvoi muutaman kerran, toisena päivänä oli hiljaa tuon 10min... ja sen jälkeen onkin haukuttu joka päivä aina vaan enemmän pidennettiinpä aikaa tai ei. Samalla keskityttiin yleisesti koiran stressin vähentämiseen, annettiin b-vitamiinia tukemaan hermoston toimintaa ja pidettiin dap-pantaa. Mutta se vaan ulisee... :/

Joo mulla varsinkin on hermot kireällä, enkä oikein jaksa mihinkään muuhun keskittyä kuin tän ongelman kanssa painimiseen... Mies vissiin vielä osaa ajatella muutakin, mut en tiedä. Välillä tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja ryöstää vaikka pankki, että saisi rahat omakotitaloon, ni ei ainakaan tarttis häätöä pelätä.

Ymmärrän, että tilanne on älyttömän stressaava. Ja selvästi olette tehneet asia eteen paljon, joten ainakin minun on todella vaikea lähteä edes arvailemaan, mistä moinen johtuu. Jotenkin ajattelisi, että koira olisi jonkun verran edistynyt tässä asiassa, mutta eteneminen on kyllä ollut hidasta. Osaatko sanoa/tiedätkö edes, miten sisaruksilla on yksinolot menneet? Voiko olla, että koiralle on tapahtunut joku ikävä kokemus ensimmäisillä kerroilla? Mietityttää, mistä tuo johtuu ja onko koko tilanne edes korjattavissa, kun olette selkeästi yrittäneet jo aivan älyttömästi. Kai koiralla voi olla vaan yksinkertaisesti niin huono hermorakenne, ettei se kestä yksinoloa.

Ei voi muuta kun hattua nostaa sitkeydelle, itse olisin varmaan aivan palasina tuossa tilanteessa.

Lenune: Meillä ainakin rauhoituttiin selvästi, kun jätettiin tekemistä (kongia yms.) meidän lähtiessä. Koira yhdisti hyvin lähtemisen johonkin hauskaan tekemiseen. Ana tulee nykyään innoissaan odottamaan kongia/herkkuja kun lähdetään.
Meillä on nykyään rutiinit sellaiset, että pitkä lenkki, jonka jälkeen tietty aika huomioimattomuutta. Tämän jälkeen tehdään namipiiloja mm. lelujen/pahvilaatikoiden/putkien yms sisälle. Paras namipiilopaikka on tällä hetkellä iso pyyhe joka viikataan, ja kerrosten väliin piilotetaan nameja. Tänään jätettiin lihaisa luu tunnin yksinoloajaksi ja meidän tullessa kotiin, koira ei edes tullut ovelle vastaan (joka on Analle hyvin harvinaista).

Analla oli paha takertumiskausi hetki sitten valeraskauden aikaan kun ulvoi ja haukkui meidän perään tyhjennettyään kongit. Meillä siihen riitti lähinnä se, että laitettiin herkkuja/tekemistä ympäri asuntoa. Eli kun Ana lähti kiertämään hädissään asuntoa, löytyi aina jostain kolkasta kivoja leluja/tekemistä, jolloin "hätääntyminen" pysähtyi aina siihen uuteen paikkaan.

Pystyykö koira syömään yksin ollessaan?

Ennen pystyi, mutta keväällä ei ainakaan ollut syönyt kuin murto-osan sille jätetyistä ruoista/herkuista, välillä ei mitään. Videoiduissa yksinoloissa kävi kyllä tsekkaamassa keittiönpöydät, mikä on kiellettyä, että en sitten tiedä malttaisiko syödä, jos sieltä sattuisikin jotain löytämään. (Joskus ennen eroahdistuksen puhkeamista oli vedellyt tonnikalapiirakan pöydältä naamaansa sillä välin, kun oltiin puoli tuntia poissa.) Mutta en kyllä toivoisi koiran oppivan uudelleen pöydiltä ruokaa etsimään, kun kerran se on saatu pois kitkettyä.

Lenune: Hae ihmeessä se clomicalm, jos tilanne on tuo. Ja minkä ikäinen se teidän koiranne on? Ja kauanko ongelma oli ollut päällä?
Mulla oli edellisen koirani kanssa valtavat ongelmat koiran pahan eroahdistuksen vuoksi. Koira tuli minulle 8-vuotiaana ja tiesin, että ongelma oli jo silloin olemassa, mutta uskoin, että ajan kanssa saadaan parannettua..
Dap-haihdutinta kokeiltiin, ei mitään tehoa. Clomicalm resepti saatiin eläinlääkäriltä, tästä lääkkeestä oli jonkinverran apua vaikka ei ongelmaa kokonaan poistanutkaan. Tietysti käytettiin sekä dappia että clomicalmia eroahdistuksen hoito-ohjelman kanssa lisänä eikä tokikaan pelkilteen. Mutta näillä eväin saatiin eroahdistusta lievenemään.
Meillä tilanne oli siis se, että koira ulvoi ja haukkui kaiken yksiolo aikansa, raapi oveen reiän pyrkiessään pihalle, yritti myös ikkunoista ulos joten ikkunankarmitkin oli revitty. ahdistui selvästi jo ensimmäisistä lähtöeleistä ja oli yltsepursuavan onnellinen, kun tultiin kotiin.
Eroahdistus oli siis tosi paha yhdistettynä koiran ikään, ei siis mikään helppo hoitaa. Kahdessa vuodessa saatiin eroahdistus sellaiselle mallille, että kykenimme käymään normaalisti päivätöissä ilman, että koira jatkuvasti haukkui tai pyrki ulos. Oli päällisin puolin ok, uskoisin kuitenkin ettei ahdistus koskaan kokonaan häipynyt. Ja kaikki normaalista rutiinista poikkeava kuten poistuminen kotoa eri aikaan kuin normaalisti, laukaisivat saman haukkumisen ja ulvomisen kuin ennenkin.
Meillä tilateeseen ei auttanut niinkään noi lyhyet käynnit oven ulkopuolella, takin laittamiset päälle turhaan ja avainten ottaminen naulasta ja laittaminen takaisin yms. normaalit eroahdistukseen käytetyt metodit, vaan säännölliset rutiinit, koiran perushuomioimattomuus, täydellinen huomioimattomuus vähintään 30min ennen lähtöä ja takaisin kotiin tullessa. Kaikki kiihdyttävä koiran elämästä pois, muutto rauhallisempaan rivitaloon pois kerrostalon äänistä.
Koiralle riittävästi liikuntaa, mutta ennen yksinoloa vain rauhallinen lyhyehkö lenkki. Ei mitään kiihdyttävää tekemistä yksinolojen ajaksi kuten aktivointilelut vaan rauhoittavaa tekemistä kuten kongi ja luut.
Eipä se meidän koira alkuun ahdistuksissaan edes syönyt mitään, mutta rauhoituttuaan hieman luut ja kongi rupesi maittamaan. Ja aika auttoi myös.
Enää tuskin noin vanhan koiran kanssa uudestaan lähtisin samaan rumbaan. En usko koirankaan koskaan olleen ahdistuksissaan kovin onnellinen.
Teille toivon kovasti onnea eroahdistuksen hoitoon! Se on rankkaa omistajillekin. Naapureille kannattaa avoimesti ongelmasta puhua niin ymmärrystä voi enemmän löytyä. Ja töitten alkaminen ja säännöllinen rutiini koiran elämään voi jopa auttaa ongelmaan eikä vain pahentaa.

ai juu. Kannattaa sulkea myös sairauden mahdollisuus pois. esim. kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa aiheuttaa eroahdistusta.

Koira on nyt suunnilleen 11kk. Ja ongelma alkoi koiran ollessa 8kk, pikkuhiljaa muuton jälkeen. Edellisellä kämpällä kaikki oli ok ja koira oppi yksinolon tosi nopeasti. Lohduttavaa kuulla, ettei kaikilla muillakaan ole auttaneet nuo sekunti-kaksi-kolme yksinolotreenit. Koska niitä joka puolella neuvotaan tekemään ja itsestä tuntuu, että ne nimenomaan lietsovat tuota haukkumaan vielä enemmän.

Tää nyt ei vielä lähtötoimenpiteistä hermostu pahemmin. Tulee se eteiseen katsomaan ja saattaa makoilla lattialla ja katsoa kun mennään ovesta, mutta kun kuulee ulomman oven menevän kiinni, alkaa ulina.

Kilpirauhashomman voisi kyllä tarkistaa, vaikka koira onkin vielä nuori niin kuitenkin sekarotuinen rescue, jonka taustoista ei tiedä, joten kaikki on mahdollista.

Lenune: Onpa hyvä, että koira on vielä noin nuori.
Meidän edesmennyt Pimu koira, kun oli tullessaan jo niin vanha (ja traumatisoitunut), että eläinlääkärit olivat kovin sitä mieltä ettei ongelma tule koskaan poistumaan kokonaan.
Ja kyllä meilläkin ongelmakoira kouluttaja kävi ja kirjallisuus tuli kahlattua läpi, mutta ei niistä tosiaan pahemmin apua ollut.
Tuntui tosiaan että nuo lähtöharjoittelut vain lisäsivät stressiä, että silleen en noitten oppaitten ohjeita enää edes allekirjoita.
Onko sulla ne työt jo alkaneet? Tuleeko koiralla olemaan säännöllinen rytmi (teetkö siis jotain tiettyä vuoroa töissä)? Haitko sen clomicalmin? Se toimii paremmin, kun mitkään dappit, ainakin näin omalla kohdalla.
Niin ja jos koira kovasti haukkuu ja naapurisopu on koetuksella niin kyllähän sitruunapantaa kokeilla voi. Sehän ei kyllä ongelmaa ratkaise, mutta voi auttaa teitä, jos haukkuminen jää pois, kun kerran kerrostalossa asutte. Jotkut eläinkaupat vuokraavat niitä pantoja jolloin voi viikon ajan testata auttaako se haukkumiseen ja palauttaa, jos ei toimi.

Muakin vähän mietityttää noi sisääntulopalkkausjutut. Oon jostain lukenut ja selväähän se on, että koira saa hyvänolontunteen omistaja moikkaamisesta. Elimistöön vapautuu endorfiinejä. Osa koirista voi jäädä koukkuun tähän tunteeseen ja jäädä odottamaan omistajaansa lopulta niin, että muu ei enää pyörikkään päässä. Siksi ehkä ennemmin neutraali sisääntulo. Ja se, että koiraa palkkaa kun se on sekunninkin hiljaa voi toimia jollain tyhjätaulupennulla, mutta vanhemmat koirat kyllä osaavat jo ketjuttaa sen verran hyvin, että yhdistävät 5 sekuntia sitten tehdyn ulinan ja palkan toisiinsa. Näimpä väitän, että tulos voi olla jopa huonompi.
Oon itse ennaltaehkäissyt nuoren koiran yksinolo-ongelmia jättämällä sitä koko ajan pieniksi hetkiksi yksin. Siis niin, että teen pihahommia, vien roskia, käyn kaupassa jne. ravaan koko ajan sisällä ja ulkona lyhyitä pätkiä. Niin, että koira ei enää jaksa reagoida poistumiseen ja tulemiseen. Se voi luottaa, että palaan. Vältän myös tekemästä toistaiseksi mitään suurta numeroa lähdöstä niin, ettei se osaa aina ennakoida lähtöä.
Pari kertaa olen joutunut olemaan pidemmän pätkän poissa ja pentumaisia tuhoja on tehty, mutta ei mitään eroahdistukseen viittaavaa. Siis ko. tuhoja tehdään myös valvovan silmän alla. Koira on myös ollut nukkumassa kun palaan, josta oon kyllä ollut tosi iloinen.
Sitten vielä oikeasta eroahdistuksesta. Tiedän koiria, jotka eivät ole koskaan kunnolla kuntoutuneet. Clomicalm on jonkin verran auttanut, mutta ongelma ei kaikesta totuttamisesta huolimatta ole koskaan merkittävästi parantunut vaikka hommia on tehty. En lähtisi itse ainakaan vähättelemään kyseistä ongelmaa. Oman seropin kanssa jotenkin tyydyin ajattelemaan, että mulla on nyt tällainen koira ja tää ei välttämättä koskaan lopu. Koira oli kuitenkin nuori ja yksinolo-ongelmat olisi voitu saada kuriin, etenkin kun en ole vieläkään ihan varma mistä kiikasti.

Aliiina kirjoitti:

Muakin vähän mietityttää noi sisääntulopalkkausjutut. Oon jostain lukenut ja selväähän se on, että koira saa hyvänolontunteen omistaja moikkaamisesta. Elimistöön vapautuu endorfiinejä. Osa koirista voi jäädä koukkuun tähän tunteeseen ja jäädä odottamaan omistajaansa lopulta niin, että muu ei enää pyörikkään päässä. Siksi ehkä ennemmin neutraali sisääntulo. Ja se, että koiraa palkkaa kun se on sekunninkin hiljaa voi toimia jollain tyhjätaulupennulla, mutta vanhemmat koirat kyllä osaavat jo ketjuttaa sen verran hyvin, että yhdistävät 5 sekuntia sitten tehdyn ulinan ja palkan toisiinsa. Näimpä väitän, että tulos voi olla jopa huonompi.

Samaa mieltä. Siinähän koira saa uuden syyn odottaa omistajan paluuta kotiin. Lisäksi myös omistajan huomion.

Siirretty viesti:

jko kirjoitti:

Kyseinen aihe liittyy siis minun 6-vuotiaaseen Chow chowiin.

Hei tarvitsisin vähän neuvoja kun koirani on yllättäen alkanut haukkumaan ja ulisemaan jäädessään yksin kotiin. Koira on siis jo 6-vuotias eikä koskaan aiemmin ole haukkunut jäädessään yksin. Tiedän että elämän tilanne on hieman muuttunut, mutta tarvitsisin neuvoja miten saisin kytkettyä koiralta haukkumisen pois. Koira ei ole vaihtanut omistajaa eli on siis aina ollut minulla eikä sillä ennen ole ollut minkäänlaisia asenneongelmia. Onkohan koiralleni tullut eroahdistus? Olisi kiva kuulla muiden saman kaltaisten tapausten tarinoita ja kuinka olette saaneet koiran olemaan rauhallisesti hiljaa kotona.

Yllä siis minun ongelmani. Apua kaivataan!

Yksinolemisenvaikeutta on jos haukkuu ollessaan yksin.
Koiran elämässä on tapahtunut jokin muutos, joten se varmaankin on syynä.
Ketjua kannattaa lukea tarkkaan ja ottaa sieltä vinkkejä itselleen käyttöön.
Tärkein juttu minusta on, että lähtemisestä ja kotiin tulosta ei tehdä mitään " juttua". Lähdet vähäeleisesti, et huomioi koiraa etkä puhu sille. Tai jos puhut, niin rohkaisevasti ja iloisesti. Ja kun tulet kotiin tervehdit koiraa kunnolla vasta kun se on rauhottunut.
Joskus auttaa, kun koiralta estetään eteiseen pääsy.

Naapureita varten voi laittaa ulko-ovelle viestiä ja pahoitella tilannetta kovasti. Ja kertoa, että koulutus on kesken.

Ideoita kaivataan!

Meillä on joulukuussa 2v täyttävä pieni narttu koira. Hän on oppinut yksinoloon. Kesäkuun puolessa välissä meille tuli pieni pentukoira, joka oppi jo alussa yksinoloon. Nyt kun pentu on 5kk, on hän keksinyt että yksin ollessa onkin kiva huutaa. Vanhempi koiramme on lähtenyt tähän hölmöilyyn mukaan. Olemme välittömästi reagoineet tähän ja palanneet takaisin koulutukseen, mitä teimme alussa, kun pentu tuli taloon. Koiria eristetään asunnossa, niin että eivät aina pääse ihmisten luokse. Kun lähdemme kotoa tai tulemme kotiin emme kiinnitä huomiota koiriin. Poissa ollessamme jätämme koirille aktivointi leluja, jotka vielä piilotamme asuntoon, jotta saavat etsiä niitä. Naapureille olemme pahoitelleet tilannetta ja pyytäneet ymmärrystä, mutta sitä ei tunnu olevan. Uskon ja luotan, että saamme tämän haukkuongelman ratkastua koulutuksella. Käytössämme on DigitalDogsitter, jolla seuraamme koirien yksinoloa.

Kaipaisin nyt siis hyviä ja tehokkaita koulutusideoita, miten opettaa kaksi koiraa yksinoloon. Kiitos avustanne!

Meidänkin puolivuotiaalla on vaikeuksia yksinolon kanssa, ja kovasti koitetaan tehdä hommia tilanteen parantamiseksi. Pikaisia neuvoja kuitenkin kaipailisimme koiran ikävään tapaan raapia tassunsa verille yksin ollessaan. Vapaana huoneessa se yritti kaivautua oven läpi, jolloin käpälissä oli siellä täällä avohaavoja. Laitoimme koiran häkkiin, joka jossain määrin ainakin laski kierroksia, mutta nyt huomasin kynsien olevan juurestaan veriset, ilmeisesti nykivät kaltereihin. Kovin ei koira niitä arista ja antaa hoitaa ne hyvin, mutta kurjaahan tuo on. Olisiko mitään neuvoja ehkäisemään itsensä telomista? :(

mimmu87 kirjoitti:

Lenune: Hae ihmeessä se clomicalm, jos tilanne on tuo. Ja minkä ikäinen se teidän koiranne on? Ja kauanko ongelma oli ollut päällä?
Mulla oli edellisen koirani kanssa valtavat ongelmat koiran pahan eroahdistuksen vuoksi. Koira tuli minulle 8-vuotiaana ja tiesin, että ongelma oli jo silloin olemassa, mutta uskoin, että ajan kanssa saadaan parannettua..
Dap-haihdutinta kokeiltiin, ei mitään tehoa. Clomicalm resepti saatiin eläinlääkäriltä, tästä lääkkeestä oli jonkinverran apua vaikka ei ongelmaa kokonaan poistanutkaan. Tietysti käytettiin sekä dappia että clomicalmia eroahdistuksen hoito-ohjelman kanssa lisänä eikä tokikaan pelkilteen. Mutta näillä eväin saatiin eroahdistusta lievenemään.
Meillä tilanne oli siis se, että koira ulvoi ja haukkui kaiken yksiolo aikansa, raapi oveen reiän pyrkiessään pihalle, yritti myös ikkunoista ulos joten ikkunankarmitkin oli revitty. ahdistui selvästi jo ensimmäisistä lähtöeleistä ja oli yltsepursuavan onnellinen, kun tultiin kotiin.
Eroahdistus oli siis tosi paha yhdistettynä koiran ikään, ei siis mikään helppo hoitaa. Kahdessa vuodessa saatiin eroahdistus sellaiselle mallille, että kykenimme käymään normaalisti päivätöissä ilman, että koira jatkuvasti haukkui tai pyrki ulos. Oli päällisin puolin ok, uskoisin kuitenkin ettei ahdistus koskaan kokonaan häipynyt. Ja kaikki normaalista rutiinista poikkeava kuten poistuminen kotoa eri aikaan kuin normaalisti, laukaisivat saman haukkumisen ja ulvomisen kuin ennenkin.
Meillä tilateeseen ei auttanut niinkään noi lyhyet käynnit oven ulkopuolella, takin laittamiset päälle turhaan ja avainten ottaminen naulasta ja laittaminen takaisin yms. normaalit eroahdistukseen käytetyt metodit, vaan säännölliset rutiinit, koiran perushuomioimattomuus, täydellinen huomioimattomuus vähintään 30min ennen lähtöä ja takaisin kotiin tullessa. Kaikki kiihdyttävä koiran elämästä pois, muutto rauhallisempaan rivitaloon pois kerrostalon äänistä.
Koiralle riittävästi liikuntaa, mutta ennen yksinoloa vain rauhallinen lyhyehkö lenkki. Ei mitään kiihdyttävää tekemistä yksinolojen ajaksi kuten aktivointilelut vaan rauhoittavaa tekemistä kuten kongi ja luut.
Eipä se meidän koira alkuun ahdistuksissaan edes syönyt mitään, mutta rauhoituttuaan hieman luut ja kongi rupesi maittamaan. Ja aika auttoi myös.
Enää tuskin noin vanhan koiran kanssa uudestaan lähtisin samaan rumbaan. En usko koirankaan koskaan olleen ahdistuksissaan kovin onnellinen.
Teille toivon kovasti onnea eroahdistuksen hoitoon! Se on rankkaa omistajillekin. Naapureille kannattaa avoimesti ongelmasta puhua niin ymmärrystä voi enemmän löytyä. Ja töitten alkaminen ja säännöllinen rutiini koiran elämään voi jopa auttaa ongelmaan eikä vain pahentaa.

On niin vapauttavaa lukea muista täysin samankaltaisista tapauksista..Meillä kohta 8-vuotias beagle-mix, jolle on jo kokeiltu ties ja vaikkamitä (clomicalm, dap-panta,kylmä kausi, metallihäkki...) Tammikuussa muutettiin uuteen kotiin ja siellä jo ovenpielet on raavittu, ovilasin raamit revitty pois, pissat ja kakat lattialla, verhot revitty alas... Ja seurana toinen täysin viilipytty vanhempi koira! joka tosin on viime aikoina alkanut ulvomaan kimeän haukkumisen takia :(
Keinoja on käytetty sen verran, että epätoivo alkaa nostaa päätään. Töissä tosiaan pitää käydä, mutta esim. kotia ei kiinnosta paljoa kunnostaa ja laittaa kun siellä asuu tuholainen. Henkisesti myös omistajille rankkaa, kun muutenhan koira on tietysti "niin ihana ja lutunen".