Koirat.com

Hei! Kaipaisin vinkkejä. Liityin palstalle nyt tämän takia, joskus nuorempana tuli täällä paljonkin pyörittyä ja nytkin pennun tultua olen keskusteluja lukenut, mutta en kirjoittanut (enkä rekisteröitynyt ennen tätä päivää). Voisipas sitä taas alkaakin keskustelemaan, vaikka tuli huomioitua ettei ole täällä yhtään niin aktiivista keskustelua enää.. Toivottavasti joku vastaa :)

Pentumme tuli vähän huonoon aikaan talouteemme, sillä minä aloitin harjoittelun pari päivää koiran tulon jälkeen. Miehelläni on säännöllinen 8-16 työaika, minulla harjoittelussa oli joko aamu tai iltavuoroa. Alussa veimme koiran hoitoon anoppilaan päiväksi tai äitini tuli päivällä hoitamaan koiraa pariksi tunniksi jos yksinoloa olisi tullut yli 7 tuntia yhtä putkeen. Eli alussa koira oli yksin n. klo 7.30-14.30 tai n. klo 13.30-17.00. Viikonloppuisin kävimme asioilla, joten koiralle tuli päivästä riippuen ehkä n.2h yksinoloa per päivä.
Alussa tuntui että yksinolot menevät tosi jees. Emme kuvanneet kuin kerran, mutta kotiin tultua koira oli unelias ja hetken heräiltyään täynnä virtaa, joten tästä voi päätellä sen nukkuneen suurimman osan ajasta. Silloin kun kuvasimme, koira oli 30min yksin ja välillä vingahti muutaman kerran vaimeasti. Koiralle jätetään aina jotakin herkkua kun se jää yksin (talouspaperirulla jonka sisällä pureksittavaa) ja se tuntuu jopa odottavan välillä jäävänsä yksin jotta se saisi herkkua mitä ei muuten saa.

Nyt parin viime viikon aikana on alkanut mennä huonommin (pentu nyt 15vk, tuli meille 7,5viikkoisena), sillä harjoitteluni loppui ja arki meni epäsäännöllisemmäksi. Mieheni on edelleen töissä 8-16 mutta oli saikulla neljä päivää viime viikolla. Koira on siis ollut paljon vähemmän yksin parin viime viikon aikana muutenkin, sillä minä en ole joka päivää edes 6-8h poissa, joinakin päivinä toki olen. Se mistä heti tuli sellainen olo, että menee huonommin on se, että koira on vetänyt aina jotakin irtaimistoa lattialle, kuten oman kurapyyhkeensä. Kaikki tärkeä on ollut ulottumattomissa alusta asti, mutta esim. kukka on ollut sohvapöydällä tähän asti. Eilen yksinolon aikaan (n.3h) oli vetänyt kukan multineen alas. Lisäksi koira tulee aivan yli-innoissaan ovelle vastaan. Yleensä se kuitenkin on myös virtaa täynnä joten kaipa se osan aikaa nukkuu. Ei läähätä tai ole stressaantuneen oloinen, myöskään ei ole ikinä ovella vastassa kun tulemme kotiin vaan yleensä puikahtaa jostain esiin. Herkut on syönyt aina.
Tänään olin vapaalla. Päätin jossakin vaiheessa aamupäivää että tänään voisin tehdä pienen harjoituksen (ja äänittää yksinolon!), vaikka illalla koira joutuukin olemaan pari tuntia yksin (harvemmin koira on kahta kertaa päivässä yksin). Kävin koiran kanssa ulkona ja melko pian sen jälkeen aloin tekemään puuhia, joita yleensä tehdään ennen yksinoloa: radio päälle ja itse istumaan pöydän ääreen. Koira jää siis yleensä yksin meidän syömisen jälkeen (aamulla aamupalan jälkeen jne.) emmekä huomioi sitä enää syömisen aikana tai jälkeen. Koira rauhoittui täysin tässä noin puolessa tunnissa tyypilliseen tapaansa. Sitten nousin ylös, annoin talouspaperirullan ja lähdin. Koira jäi tyytyväisenä koluamaan rullaa. Tulin takaisin n. 20-25min päästä ja koira tuli innoissaan minua vastaan. Se oli vetänyt tässä ajassa pyyhkeen naulasta. Katsoin ääninauhan josta havaitsin että n.10min kohdalla alkoi haukkuminen, ulvominen ja vinkuminen. Eli todennäköisesti herkkujen syönnin jälkeen. Se ei ollut kamalan kovaa mutta kyllä tuo naapuriin kuuluu (rivari, ulos äänet eivät kuuluneet)... Naapurit eivät vielä ole sanoneet mitään, ovat itsekin koiraihimisiä. Mutta tiedän heidän olevan pääasiassa päivisin kotona enkä halua että koira on levottomana täällä 8h ja naapurit joutuvat kuuntelemaan. Mitä teen? Vai voinko tehdä mitään päätelmiä yksinolosta tuon perusteella? Aiomme kuvata vielä tänään illemmalla kun se on yksin. Harmittaa aivan vietävästi ja tänään oli tarkoituskin kysyä naapureilta kun näemme heidät yhtiökokouksessa, että onko pentumme pitänyt ääntä... Nyt on sellainen olo etten edes halua kysyä kun pelkään vastausta.

JA HUOM. tiedän, että kyseessä on pentu ja saattaa mennä ohi. Mutta mietin jo että mitäjosseeimenekäänjakoiralletuleeeroahdistus jne...

muoks.lisäys

Olisi kiinnostavaa kuulla, jos joku kirjoittaja vielä palstaa lukee, että rauhoittuiko pentu yksinoloon vähitellen? Useinhan tänne kirjoitetaan, kun ongelma on akuutti ja sitten ei enää tulla kertomaan, jos yksinolo sujuu.
Itsellä nyt pentu ollut kohta kuukauden, ja edelleen haukkuu/ulisee välillä yksinollessaan, ei koko aikaa, mutta luultavasti sen ajan minkä on hereillä (olen nauhoittanut). Arkisin joutuu pakosta jäämään yksin, eikä minulla ole ollut mahdollisuutta harjoitella yksinoloa vähitellen. Mahtaako tästä kehittyä ongelma, kukapa tietää... Onkohan kuitenkin avuksi jos iltaisin harjoittelee ja jättää pentua pieniksi hetkiksi yksin?

Yksinolo ongelmana täälläkin. mitään ei tuhoa, mutta ulvoo ja haukkuu putkessa. Kuinka olette lähteneet korjaamaan jo alkanutta käytöstä?


Valelähdöt on kokeiltu, vähentänyt lähtökitinää/haukkua.

Ehdollistettu "töihin" sanaan, jolloin ei yritä mukaan.

Tilan rajaaminen kokeiltu, käytös jatkuu.

opetettu asteittain, mutta jatkuu.

Minkälaisia toimenpiteitä olette tässä kokeilleet?

Olen korjannut aikanaan oman ongelmaisen laittamalla ulkoilun ja vapaanapidon kuntoon, Pevi-kouluttajalla. Jos vapaana ohituksetkin menevät ilman palkkaa rähjäävästä koirasta ohi niin silloin yleensä yksinolokin on helppoa. Kouluttaja neuvoo kuinka puuttua huutamiseen, mutta ennen sitä koira täytyy saada kulkemaan tilanteessa kuin tilanteessa löysällä hihnalla. Ei mennyt kauaa kun meillä huuto lakkasi. Oma stressi pahensi eroahdistusta, samoin kaikki tokotemppuilu, katsekontaktiharjoitukset ja palkitseminen kivasti olemisesta. Kotona ollessa rajasin koiraa satunnaisesti portin taakse ja myös käskin olla jonkun kynnyksen toisella puolella. Kun osaa olla riittävän dominoiva niin koira ei huuda perään.

pampulainen kirjoitti:

Ei mennyt kauaa kun meillä huuto lakkasi. Oma stressi pahensi eroahdistusta, samoin kaikki tokotemppuilu, katsekontaktiharjoitukset ja palkitseminen kivasti olemisesta. Kotona ollessa rajasin koiraa satunnaisesti portin taakse ja myös käskin olla jonkun kynnyksen toisella puolella.

Todennäköisesti juuri tämä tilan rajaaminen ja kotona yksinoloharjoitusten tekeminen auttoi, eikä niinkään hihnakäyttäytymisen korjaaminen ja katsekontaktiharjoitusten poistaminen tai "dominanssi koiraa kohtaan". Tuossa sinun korjausehdotuksessasi lähdetään siitä, että sekä yksinolo että hihnakäyttäytyminen jotenkin kytkeytyvät toisiinsa, varmaan Pevi-oppien mukaisesti jonkun mystisen "johtajuusongelman" kautta, mutta näin ei aina ole. En myös ymmärrä, että mitä negatiivista koiran kanssa treenailu ja palkitseminen oikein tekemisestä voi tähän asiaan tuoda, ellei kyseessä ole lähtötilanteeseen liittyvä hössötys.

Kysyjälle ehdotan tilan rajaamista (koira yleensä kokee pienemmän tilan vähemmän stressaavaksi) ja lukuisten pienten yksinoloharjoitusten tekemistä. Koiraa voi opettaa olemaan siinä yksinoloa varten rajatussa tilassa (esim. huone) muutamia sekunteja kerrallaan, kun talossa on muitakin ihmisiä. Tällöin saadaan paljon pieniä yksinoloharjoituksia tehtyä ja aikaa pidennettyä pikkuhiljaa, alkaen ihan vain muutama sekunti. Tärkeintä olisi, että yksinoloaika on niin lyhyt, ettei koira ehdi stressaantua tai, jos koira alkaa äännellä, sen tulisi rauhoittua ennen kuin yksinolo päättyy. Tilasta voi myös lähteä tekemään koiralle kivaa paikkaa, esim. jättämällä puuhasteltavaa, kuten kongin.

Yksinolo-ongelmat ovat haastavia ja moniulotteisia. Kysyjälle toivotan tsemppiä ja pitkää pinnaa. Tässä ketjussa on paljon erilaisia keinoja ja ratkaisuehdotuksia, suosittelen lukemaan tämän huolellisesti läpi.

antakaahan koiralliset kaikki vinkit kehiin, täällä kerrostaloelämä alkaa suivaantua, kun koira pitää mekkalaa, nyt on ollut pakko ottaa vapaata lisää töistäkin tämän vuoksi, kun edes roskien vienti ei onnistu, ei edes ulko-oven toiselle puolelle meneminen pariksi sekunniksi.

ON HARJOITELTU! PALJON. On opetettu oma paikka, on kiristetty johtajuussääntöjä- koira vain on todella kiltti ja nöyrä, joten ehkä näillä vähän on tullut itsenäisyyttä. ehkä.

Ulkona harjoitellessa kun puuhun sitoo ja poistuu näkyvistä, alkaa vain maata haistelemaan muttei tosiaan panikoimaan ala.

Kodissa partsilla oleminen, suihkussa käynti, etc, sujuu vailla mitään ääniä.

JOS koirahoitaja on kotona kaupankäynnin ajan, koira makaa hiljaa ulko-ovella, muttei koske nameihin, eikä luihin tms. ei syö.

Toisaalta, ei syö nameja vierailta muutenkaan, eikä välitä kongeista tai luista edes minun ollessa kotona.

Tälläkin hetkellä makoilee itse eteisessä, vaikka minä olen olohuoneessa, etten edes siis huomaa hirveää hinkua olla vieressä koko ajan. Ei oikeastaan edes seuraile minua.

Mitään ei tuhoa yksin, tilanrajaamista ja digital dogsitteria, stay calm öljyä, yms. dappi haihdutin seinässä- eipä auta. Aamuisin on väsynyt, käydään vaan rauhallinen aamutarpeiden teko, illalla aina metsässä tehdään etsimisharjoituksia ja hajutreenejä.

Kiihdyttävää en viitsi tuon kanssa tehdä, kiihtyy ihan itsekin kun lähden. tms. inisee-ulisee-haukkuu-jatkaa haukkumista. jatkaisi vaikka koko päivän, käsittämätöntä.


vinkkejä kehiin, koirassa ei mitään muuta vikaa, hyvin rauhallinen ja helppo yksilö, jonka kanssa elämä on kuin eläkeläisten hoitokodissa, paitsi kun minä lähden jonnekin.

Saila, onko teillä ohitukset kunnossa. Että rähjäävänkin koiran ohitus sujuu ilman palkintoja löysällä hihnalla tai vapaana. Todella monella yksinoloon liittyy myös ulkoiluongelma, koiran viretila ulkona on liian korkealla ja sinun uloslähtö on vihje kiihtyneeseen tilaan= Koirasi on liian kiihtyneessä mielentilassa ulkoillessanne ja todennäköisesti omasta mielestään määrittelee asioita siellä. Kiihtynyt voi olla ilman suurta tekemisen meininkiä, joko häntä alhaalla tai ylhäällä, kaikki riippuu tietenkin koiran luonteesta ja suhteesta ulkoiluttajaan. Yleinen viretila vaikuttaa stressitasoon ja sanomattakin selvää että ulkoilu ja yksijääminen ovat yhteydessä toisiinsa, omistaja toimii vihjeenä tunteille lähes poikkeuksetta. Vapaanaohitukset(ilman temppuiluja ja sivulla käskyjä) ovat selkeä mittari suhteen hyvyydestä, ei aina mutta usein. Jos ulkoilutuksen oikein suorittamisen jälkeen on vielä yksinolo-ongelmaa, silloin kannattaa keskittyä vasta siihen. Nämähän ovat vain minun mielipiteitäni, joten erimieltä saa ihan vapaasti olla.

Sliippi taitaa pelätä sanaa "johtajuus". Olkoon kyseessä vaikka sitten "johtamattomuus"(kuten Tommy Wiren kirjassaan sanoo) niin jos asiat eivät ole selvät koiralle, sillä on huoli ja stressi. Vihaan koko sanaa koska siihen liittyy todellakin paljon skeidaa joka ei liity koirien hyvinvointiin millään tavalla. Koiralähtöisyys on mielestäni sitä että huomioidaan koiran tarpeet ja ihminen muokkaa omaa käytöstään koiran ymmärtämään suuntaan. Ei tarvitse puhua koko johtajuusongelmasta jos tarkastellaan asioita vaikkapa viettitoimintojen kautta... Ai niin kun virallinen eläintenkouluttajapuoli ei edes tunnusta viettien olemassaoloa. Voi ei, ei saa sanoa lauma, dominanssi, johtajuus,saalisvietti, laumavietti jne. Koiran luonne on kuulema aivan sama koulutuksen kannalta, koska koulutetaan vain toimintoa. Jännä ristiriita siinä mielessä että opaskoirat testataan ja seulotaan tarkasti, kuitenkaan ei kielletä etteikö luonne vaikuttaisi koiran toimintaan.

Minulle laumassa tapahtuva kahdenvälinen jonkinlainen hierarkia on totta, ja kun niin arvottaa kaikki laumanjäsenet suhteessa toisiinsa, ristiin keskenään, siitä tulee jonkilainen laumahierarkia. Jonkinlaisena "vanhempana" teen aloitteita jotka on meille hyödyllisiä ja turvallisia. Tästä toiminnasta seuraa se että koirani kunnioittavat ja luottavat minuun. Ne juuri ja juuri osaavat istua käskystä, elelevät pellossa ja tekevät mitä haluavat, mutta eivät karkaa, tulevat luokse missä vain milloin vain. Ja yksi nuori uros koira joka vaatii päästä mukaan vaikka on kavereita kotona, yrittää määritellä laumassa asioita, yrittää etuilla, väistättää muita, vahtii luutaaan, tunkee väkisin minun iholle. Kun tätä yksilöä dominoin(puuun etuiluihin) ja rajaan sitä, sekä puolustan muita siltä, se jääkin kivasti kotiin, sekä yksin että kavereiden kanssa. Silloin sen on helppo olla koska ei saa määräillyillään asioita läpi. Kun se on hyväksynyt ettei voi vaikuttaa muiden elämään, se on luopuneessa mielentilassa vire alhaalla, eikä "ahdistu" saamattomasta asiasta.

Ensin on tunne ja sitten tulee toiminta. Ongelmakäytöksessä on absurdia kuvitella että kouluttamalla toimintaa, tunnetila muuttuisi. Toisinpäin tehtynä tulos on eri. Tunne määrittelee käytösmallin. Kieroon lähtee menemään yleensä jo siinä ettei tunneta omaa koiraa, arvioidaan sitä väärin.

pampulainen kirjoitti:

Sliippi taitaa pelätä sanaa "johtajuus".

Sliippiä ei pelota sana "johtajuus". Sen sijaan sliippiä pelottavat muka-faktoina annetut epäloogiset neuvot.

pampulainen kirjoitti:


Yleinen viretila vaikuttaa stressitasoon ja sanomattakin selvää että ulkoilu ja yksijääminen ovat yhteydessä toisiinsa, omistaja toimii vihjeenä tunteille lähes poikkeuksetta

"Laita hihnakäytös kuntoon" nyt ei ole mikään konkreettinen neuvo ihmisille, jotka eivät ole tänne tulleet valittamaan koiransa hihnakäytöksestä vaan niistä yksinolo-ongelmista. Kyllä siihen yksinoloon nyt pitää pureutua yksinolo-ongelmana, eikä hihnakäytösongelmana, kun ei niillä välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Sinä et pysty etänä näkemään, että mättääkö kysyjän ja koiran suhteessa jotain ja vaikka koira kiskoisi hihnassa, se ei tarkoita, että jokin mättäisi.

Sanomattakin/sanottuna ei ole selvää, että hihnakäytöksellä ja yksinolo-ongelmilla on mitään yhteyttä, koska niillä välttämättä ei ole. Toki niillä voi olla, jos nyt koira vaan saa yleisesti "elää niin kuin pellossa", vailla mitään sääntöjä, rajoja ja koulutusta, mutta en usko tämän olevan ongelma näissä tapauksissa, koska koiraa on yritetty kouluttaa yksinoloon.

Koiran joutuu kouluttamaan niin yksinoloon kuin hihnakäytökseen. Tässä sinun "ohjeistuksessasi" nyt on vähän koulutukselliset puurot ja vellit sekaisin, kun hihnakäytöksen korjaaminen (mikäli edes tarpeen) nyt ei ratkaise sitä yksinolo-ongelmien perimmäistä syytä, mikä voi olla vaikka yksinolotilanteeseen liittyvä trauma.

Mikä on ongelma siinä teoriassa, että hihnassa kiskominen liittyisi yksinolo-ongelmiin?

No se, että molemmat ongelmat voivat olla läsnä aivan täysin toisistaan riippumatta.

Jos koiraa ei ole kouluttanut, ei voi mitenkään olettaa, että se jotenkin maagisesti osaisi vaikka kulkea kiskomatta tai olla yksin, vaikka ihminen olisi minkälainen Suuri Laumanjohtaja. Yksi mahdollinen tilanne voi olla, että koiralle ei ole opetettu hihnakävelyä ja kiskoo ja poukkoilee, mutta se ei ole kovin laumastaan riippuvainen ja yksinolot sujuvat ongelmitta -> korrelaatio tapettu. Tai kenties koira meuhkaa vastaantuleville epävarmuuttaan, mutta jää kiltisti kotiin, koska epävarmuustekijää eli tuntematonta koiraa ei siellä ole. Ihminen voi epävarman koiran tapauksessa leikkiä mielessään niin Suurta ja Mahtavaa Johtajaa kuin haluaa, mutta vastaantuleva koira voi silti laukaista koirassa pelkotiloja vaikka ihminen kuinka röyhistelisi vieressä, koska esim. joku toinen koira on jo päässyt koirapuistossa iholle ja jättänyt pehmeään koiraan henkiset jäljet. Kutsu sitä johtajuuden puutteeksi tai miksi haluat, mutta ei koiraa "johtajuus" tällaisessa tilanteessa auta vaan ehkä kuitenkin siedättäminen ja tilanteen vähittäinen muuttaminen toivon mukaan positiiviseksi.

Summa summarum, syyt ovat moniulotteisia, eikä voi vetää mitään syvempää tarkastelua kestävää korrelaatiota, että huono hihnakäytös = yksinolo-ongelmat.

Yksinolo-ongelmat voivat johtua hyvin moninaisista syistä, kuten traumasta, vieraasta ympäristöstä (esim. muuton jälkeen epävarmuus yleistyy mielentilaksi) tai koiran kyvystä olla sietämättä eroa laumastaan. Eroahdistus voi alkaa vähäisenä turvattomuuden tunteena, josta tulee itseään ruokkiva kierre. Joten tästäkin syystä on kummallista tarjota jotain hihnakäytösneuvoja, kun koiraa pitäisi uudelleen pienin askelin siedättää yksinoloon. Valitettavasti tämä ei yleensä ole työssäkäyvälle mitenkään järkevästi mahdollista, mikä tekee tilanteesta todella haastavan.

Lisäksi koulutuksellisesti epäloogiselta tuntuu se, että "koiran pitää kulkea tilanteessa kuin tilanteessa hihna löysällä ilman nameja". Ihan kuin niillä nameilla nyt saisi aikaan ongelmia koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen.

On aika kova kriteeri vaatia koiralta jotain maagisia löysän hihnan ohitussuorituksia ilman koulutusta (en tiedä miten hoidat tämän ilman nameja - pakotteillako, hihnasta nykimiselläkö?). Minun koirani ohittavat nätisti kontaktissa, koska ne on siihen koulutettu. Ja kyllä, ne saavat namipalkkaa onnistuneen ohituksen jälkeen, koska toimivat tilanteessa niiltä vaaditulla tavalla. En usko, että ne olisivat motivoituneita toimimaan näin, jos eivät kokisi tilannetta hyödylliseksi ja sillä ei ole mitään tekemistä "johtajuuden" kanssa.

Koira tekee luontaisesti asioita, joita kokee hyödylliseksi, esim. se saa ruokaa tai "saalistaa" (se voi tehdä myös asioita, joita se mieltää "pakollisiksi" siitä syystä, että jotain ikävää tapahtuu, jos se ei tottele - esim. hihnasta nyitään ja sille ärjytään). Mutta kyllä koiraa nyt aidosti motivoidaan nimenomaan hyötymisen eli positiivisen vahvistamisen kautta. Koira voi ohittaa kouluttamatta nätisti löysällä hihnalla, jos sitä ei toiset koirat kiinnosta. Sen sijaan, jos se on koirasosiaalinen tapaus ja palkkautuu kohtaamisista, ei siinä paljon taas Suuret Johtajuudet auta, kun koira nykii innoissaan toista kohti. Kyllä siinä minun tehtäväni on kertoa koiralle, että ei, näissä ohitustilanteissa kuuluisi katsoa minua, koska minä ole kiinnostavampi ja saat täältä vielä kivemman palkan, kun toimit oikein. Kouluttamatta käytösmalli nyt ei muutu, vaikka kuinka koiraa "dominoisi", jos sille ei kerrota, että mikä on haluttu käyttäytymismalli. Se vaan ei voi tietää.

Seuraava ajatuksen "rauhallinen lenkkikäytös = rauhallinen mieli" ristiriita tulee siitä faktasta, että koira on eri paikoissa eri viretilassa. Lenkillä lungisti (passiivisesti?) kulkeminen ei laske viretilaa mitenkään yleismaailmallisesti, vaan koira on opetettava käsittelemään eri tilanteita eri tavalla, sen tilanteen viretilan mukaisesti tai sen tilanteen viretilaa muokkaamalla. Tilanteiden henkinen kuormittavuus vaihtelee koiran kannalta. Normaalin hermorakenteen omaavan koiran voi ihan aikuisten oikeasti opettaa rauhoittumaan kuormittavissakin tilanteissa. Tämä on harrastuspuolella ihan normaalia touhua ja minunkin pentuni sitä harjoittelee.

Koira siis kulkee lenkillä eri viretilassa kuin kotisohvalla möllöttäessä. Lenkillä virettä saattaa nostaa mm. se vastaantuleva koira, mutta edelleenkin se osaa kotisohvalla möllöttää riippumatta siitä, että rähjäsikö se vastaantulevalle koiralle siellä lenkillä vai ei. Ei ole mitään "yleistä viretilaa", on hermorakenne, eli koiran kyky käsitellä erilaisia jännitystiloja. Koulutuksella voidaan ohjata koiraa toimimaan tilanteeseen sopivassa mielentilassa ja hermorakenne määrää, että kuinka hyvin koira voi näitä kuormistustiloja kantaa. Tästä syystä yksinolokoulutuksessa kehotetaan jättämään koira kotiin väsyneenä ja rauhallisessa mielentilassa, että koira alkaisi yhdistämään tämän rauhallisen mielentilan yksinoloon. Lisäksi yksinolokoulutusta tehdään hitaasti ja "siedättämällä", jotta koira ei ehtisi stressaantua lyhyiden yksinolojen aikana - ja jälleen yleistäisi mielessään rauhallista mielentilaa.

Ymmärrän tekstisi niin, että kuvaat passiivisen koiran käyttäytymisen jonkinlaisena tavoite-/ideaalimallina. Näen koirien kanssa paljon harrastavana täysin päinvastoin - minulle oma-aloitteinen, aktiivisesti toimintoja tarjoava innokas koira, joka tarjoaa mielellään (hui kauhistus) katsekontaktia, on se koulutuksellinen tavoite. Minun tavoitteenani ei ole passiivinen, "luovuttanut" koira, vaan iloinen, motivoitunut, oma-aloitteinen ja innokas koira.

En ymmärrä, että mistä tuo "koulutetaan vain toimintoa" käsitys tulee, koska se on aivan väärä. Jokainen pk-lajeja, agilityä, tokoa, jne. harrastava tietää, kuinka tärkeää koiran oikea vire oikeassa tilanteessa on ja sitä pyritään tilanteesta riippuen joko laskemaan tai nostamaan. Toimintoa pyritään kouluttamaan oikeassa vireessä, jotta koira tekisi sitä riittävällä draivilla tai riittävän rauhallisesti. Mainitset, että koirasi osaavat hädin tuskin istua. Se kuulostaa minusta siltä, että ehkä et ole perehtynyt kovin paljon koiran viretiloja hyödyntävään koulutukseen, jolloin siihen liittyviä olettamia on vähän turha levitellä.

Kyllä, on olemassa jonkinlainen koirien keskinäinen hierarkia. Mutta koiran ja ihmisen välinen suhde on tässä erilainen - koira sosiaalisesti fiksuna eläimenä kyllä ymmärtää, että ihminen viestii eri tavalla kuin se vieressä oleva koirakaveri. Ihminen esimerkiksi vaatii mm. katsekontaktia ja esim. tokossa kouluttaa lähes "iholla" olemiseen, mikä ei ole luonnollista monelle koiralle. Ihminen päättää koiralle rajat ja koira on ihan tyytyväinen, että ne asetetaan. Ihminen on siis koiralle eri asia kuin toinen koira ja koira osaa sopeuttaa käyttäytymistään siihen. Käytösongelmia ei voi selittää johtajuusongelmilla, jos koiralle ei ole kerrottu, että mitä siltä vaaditaan. Ts. ihmisen pitää kertoa, että mitä haluaa koiralta, koska kieli ja vaatimukset eivät ole samoja kuin "koiralaumassa" - koira vaan ei luontaisesti osaa täyttää ihmisen vaatimuksia esim. hihnakäytöksen suhteen. Tämäntyyppisillä ongelmilla ei siis ole välttämättä mitään tekemistä "hierarkiaongelmien" kanssa.

En myös ymmärrä, että mistä olet keksinyt, että eläinkouluttajien mielestä koiran luonne ei vaikuta toimintaan. En ole eläinkouluttaja, mutta ammattimainen koirien kouluttaja kyllä ymmärtää, että yksilöiden välillä voi olla isojakin eroja esim. kovuuden, pehmeyden, saalisvietin ja hermorakenteen välillä, mitkä vaikuttavat suoraan koulutettavuuteen.

Keskimäärin hihnakäytös, ohitukset, luoksetulo häiriöissä ja yksinolo liittyy luopumiseen. Jos koira jättää ei-toivotun tekemisen saadakseen palkinnon, se ei ole luopumista, koska koiraa silloin halunsa tilalle toisen. Kun koira oikeasti luopuu jostakin asiasta, se hyväksyy tilanteen ja rentoutuu. Toinen koira voi vaatia toista luopumaan tavoittelemasta luuta, samoin voi tehdä myös ihminen. Jos toinen koira murisee toiselle, toinen mitä todennäköisimmin ymmärtää lopettaa varastamisyrityksen. Samoin voi tehdä ihminen omasta herkustaan. Koira kyllä ymmärtää ihmisen puhumaaa koiraa. Jos ihminen "puhuu" surkeasti koiraa koiran mielestä, sen voi olla vaikea hyväksyä surkimuksen vaatimusta, silloin on kyse uskottavuudesta. Jos koira ei ymmärtäisi ihmisen puhumana koiran kieltä, ei ihmisten tarvitsisi missään asiassa myöskään matkia koiraa sen puheessa. Jostain syystä kuitenkin annetaan ohjeita: älä kumarru päälle, älä paijaa päästä, älä katso silmiin jne. Osa ohjeista ok, osa ohjeista laittaa olemaan alisteinen koiraa kohtaan vaikka juuri dominanssi voisi olla ongelmiin ratkaisu. Ei koulutus.

Kovin usein eroahdistunut koira vetää hihnassa ja kun se jättää vedon pois sen koko asenne on muuttunut, siksi se vaikuttaa yksinoloon. Aivan sama itsestäänselvä asia kuin se että hihnarähjääjä harvemmin kulkee löysällä hihnalla. Tai yleensä rähjääjät vetävät ja ruopivat kusen jälkeen. Useimmiten hihna löysällä kulkevat koirat jotka eivät rähjää, eivät myöskään ruovi hihnassa ollessaan. Ja kas, jos otetaan 1000 koiraa ja aletaan kartottaamaan kellä on mitäkin ongelmaa niin voi löytää yhtäläisyydet ulkoilun ja yksinolo-ongelmien välillä. Todella harvalla on vain yksinolo-ongelma, tai ylipäätään eroahdistus, yksiolo-ongelma kun yleensä on eroketutus. Työstämällä muut ongelmat voi saada ihan ilmaiseksi rauhallisesti myös yksijäävän koiran.

Olen kyllä harrastanyt ja kouluttanut sitä sun tätä, joissa viretilakin on tärkeä. Se, osaako tällä hetkellä koirani mitään temppuja ei kerro mitään suhteesta koiriini. Meillä on tasapainoisempaa kuin koskaan, ei juuri mitään ongelmaa. Koirat toimii hihnassa ja vapaana. Ne osaa tasan tänne ja ei, eikä muuta koiran tarvitse osata. Esim. jos jänis säntää nenän edestä, kiellän jahtaamasta. Pellossa eläminen tarkoittaa meillä sitä että kaikkea muuta saa tehdä paitsi kiusata ja olla väärälle osapuolelle röyhkeä. Hyvällä asenteella pääsee pitkälle.

Olen noita eläinkoulutusjuttuja opiskennut ja törmännyt seuraavaan ajatukseen:Älä yritä ajatella mitä eläin ajattelee. Keskity olennaiseen eli käytökseen, saat mitä vahvistat. Kuulostaapa koiralähtöiseltä.

^Omien viestien kohdalla "like"-napin hakkaaminen ei lisää tekstin uskottavuutta, jos sitä ei ole.

Tiesitkö, että dominanssi on nykyisen koirien käyttäytymistieteen valossa ruksittu yli lähinnä hölynpölynä? Koirien välillä ei ole nykytietämyksen valossa dominanssia, vaan jonkinlainen hierarkia, joka perustuu resurssien hallinnointiin ja lähinnä siihen, että mikä koira milloinkin ko. resurssin haluaa kaikkein voimakkaimmin. Siksi dominanssi ei ole kieli, jota koira ymmärtää ja sitä on turha myös käyttää koulutuksen perusteena varsinkaan missään etäisesti "koiralähtöiseksi koulutukseksi" kutsuttavassa tyylissä. Esim. tässä on tiivistelmää aiheesta, lähdeviittein.

Joten dominoimalla koiraa et välttämättä puhu koiraa, erityisesti jos puhutaan tavoista, jotka eivät millään tavalla liity koirien luontaiseen käyttäytymiseen, kuten vaikka se passiivisesti löysällä hihnalla vieressä kulkeminen.

pampulainen kirjoitti:

Keskimäärin hihnakäytös, ohitukset, luoksetulo häiriöissä ja yksinolo liittyy luopumiseen.

Näytä data. Missä sanotaan, että "keskimäärin"? Minkä tutkimuksen mukaan? Jokainen voi googlettaa vaikka yksinolo-ongelmia, eikä yhdessäkään katu-uskottavassa artikkelissa mainita hihnakäytöstä sanallakaan, vaan keskitytään yleensä siihen, että yksinoloon liittyy jonkinlainen trauma. Vaikka koiralle tekisi minkälaisia tahansa "luopumisharjoitteita", edelleenkin se trauma on ja pysyy, jos se on yksinolo-ongelmien syynä.

pampulainen kirjoitti:


Jos koira jättää ei-toivotun tekemisen saadakseen palkinnon, se ei ole luopumista, koska koiraa silloin halunsa tilalle toisen.

Ja tämän lähestymistavan ongelma on mikä? Minä näen koulutuksen nimenomaan käytöksen ohjaamisena oikeaan suuntaan. Koira ei voi tietää, mikä on oikein tai väärin, ellei sitä opasta. Koira ei lähtökohtaisesti "tee" väärin vaan se toimii tilanteessa omasta mielestään luonnollisella tavalla. Tämä ei aina mene yksiin ihmisen halujen kanssa, jolloin koiran toimintaa tulee ohjata. Oikeasta toiminnosta tulee palkita, jotta koira motivoituu toistamaan oikeaa toimintoa. Ihan normaalia positiivisen vahvistamisen kautta koulutusta.

pampulainen kirjoitti:


Ja kas, jos otetaan 1000 koiraa ja aletaan kartottaamaan kellä on mitäkin ongelmaa niin voi löytää yhtäläisyydet ulkoilun ja yksinolo-ongelmien välillä. Todella harvalla on vain yksinolo-ongelma, tai ylipäätään eroahdistus, yksiolo-ongelma kun yleensä on eroketutus. Työstämällä muut ongelmat voi saada ihan ilmaiseksi rauhallisesti myös yksijäävän koiran.

Taas mennään yleistyksiin vailla mitään pohjaa. Jos sinulla ei ole tutkimusta esittää väitteesi tueksi, se lasketaan pampulainen-mutuksi. Minulla on koira, joka ajoittaan vetää hihnassa (tai enemmänkin kulkee tuntumalla) ja ruopii maata. Se pörisee takaisin koirapuistoissa isommille aidan toisella puolella oleville, mikäli nämä haukkuvat meitä. Sillä ei ole eroahdistusongelmaa, eikä meillä ole yhteistyöongelmia.

Koira on itsevarma, saanut hiukan löysän hihnakoulutuksen, ja on puolustushaluinen (tämä tuli luonnetestissä erittäin hyvin esiin), mutta ei se minua yritä "dominoida" ja kuvittele asioista päättävänsä. Ohituksissa se tulee kiltisti vierelle ja tarjoaa katsekontaktin, koska se haluaa tehdä niin ja se on opetettu siihen. Se kulkee myös pyytäessäni hihna löysällä, mutta en minä siltä sitä kokoaikaisesti koe tarpeelliseksi vaatia. Itsevarmuutensa ja luotettavuutensa vuoksi se on todella helppo koira arjessa. Ja ihan vaan positiivisen vahvistamisen kautta.

pampulainen kirjoitti:


Olen kyllä harrastanyt ja kouluttanut sitä sun tätä, joissa viretilakin on tärkeä.

No sitten ymmärrät varmasti ihan kertomattakin, että miksi kirjoittamasi oli puppua.

pampulainen kirjoitti:


Olen noita eläinkoulutusjuttuja opiskennut ja törmännyt seuraavaan ajatukseen:Älä yritä ajatella mitä eläin ajattelee. Keskity olennaiseen eli käytökseen, saat mitä vahvistat. Kuulostaapa koiralähtöiseltä.

Sinulla on kova taipumus yleistää, joten otan tämän sellaisena. Ei voi tietää, että minkä koulukunnan ihmisen kanssa olet jutellut, mutta yhden ihmisen ajatuksia tuskin kannattaa yleistää koko alan ajatuksiksi. Se nyt on vaan ihan järkevää.

Mutta kuten sanottua, dominanssi itsessään ei ole nykytiedon valossa lainkaan koiralähtöistä, joten turhaan sitä tarjoilet "koiralähtöisenä" vaihtoehtona yksinolo-ongelmien korjaamiselle. Se ei sitä ole ja sillä ne eivät korjaannu.

Suurelta osin artikkelin (hankikoira.fi) kanssa samaa mieltä. Kuitenkin tämä lause hätkähdyttää:Koirat vain yrittävät ymmärtää meitä ihmisiä omituisine ja usein muuttuvine sääntöinemme, joista ne eivät ymmärrä juuri mitään. Ihminen mahdollistaa koiralle kuitenkin niin paljon erilaisia resursseja, että ihmisen kanssa eläminen on koiralle kannattavaa.

Itse otan mallia koirista, tutkin niitä ja ne vastaavat tiettyihin tekemisiini kuten toisten koirien kanssa toimiessa. Tästä päättelen että ei ole laisinkaan yhden tekevää kuinka niiden kanssa viestin. En tahdo olla vain resurssien hallinnoitsija, vaikka sitä automaattisesti myös olen.

Olen kerännyt ja haastatellut ongelmakoirien omistajia ja tehnyt sen pohjalta arvioita mitkä käytökset kulkevat käsikädessä, varmasti jollekin arvotonta tietoa, muttei minulle. Se että koira vetää hihnassa, ei tee vielä siitä eroahdistunut, ei tietenkään, mutta keskimäärin tapaamillani eroahdistuskoirilla on ollut hihnavetoa, jonka kuriin saamisen jälkeen koira on kyennyt luopumaan myös muista asioista. Eikä muuten koirieni tarvitse tehdä muuta kuin hihnassa pitää sitä löysällä, ei tarvitse niska kenossa kulkea, tuijottaa(tässä on kompa, pitäälö koiran tuijottaa ja jos se tekee niin toiselle koiralle niin mitä siitä seuraa... :) ), ei mun koiran tarvi olla passiivisena tai sätkyukkonakaan vierelläni kulkemassa. Jos mun koirille koirapuiston nurkalla joku koira huutelee tuhmia, mun koirat jatkavat olkaa kohauttaen matkaa jos niin sanon. Jos annan tapahtua, ne pikku hiljaa alkavat vastaamaan haasteeseen. Tarttuvat korvat töröllään olevaan tuijottelijaan mielellään ihan hanakasti. Tästä päästäänkin siihen että jos omistaja vahvistaa katsekontaktia, mitä se itseasiassa vahvistaakaan... vähän toisintoa, mutta ollaan asian ytimessä. Uskoisin ettei Sliippi tätä ymmärrä.

Iso eroahdistuskoiraa palkitaan siitä että se odottaa hiljaa niin eikös se ole silloin aktiivisessa tilassa? Jos koira taas ei suorita mitään saadakseen palkintoa, se voi rentoutua. Itse eroahdistus voi syntyä esim. siitä että koiralla on ulko-oveen ja omistajaan kohdistuvia odotuksia, odotuksia joita omistaja ruokkii.

Jos luonnon eläin menee sadetta suojaan puun alle, odottaako se sateen loppuvan.

Sliipille:
Olen itse nähnyt miten koirat, jotka eivät juuri koskaan tai koskaan aiemmin ole olleet hihnassa, kulkevat siinä nätisti vahvan laumanjohtajan kanssa. Kyseessä koirat joiden työnä on valjakossa vetäminen. Samat koirat kyllä vetävät hihnassa jonkun muun taluttaessa.

Samoin koirat ohittavat häiriön kuin häiriön, kun suhde on kunnossa.

Se, että nämä koirat olisivat jotenkin passiivisia on täysin vastakkainen oman kokemukseni kanssa. Päinvastoin nämä koirat ovat aina innoissaan ja valmiita toimintaan, oli se sitten mitä tahansa: vapaana juoksua, valjakointia tai agilityä tai vaikka kuljetuskärryyn menoa =). Ja kun käsky käy ne tulevat heti viipymättä luokse.

Kun suhde on kunnossa koira pitää myös luonnostaan oma-aloitteisesti yhteyttä omistajaan -Ilman että niille on koskaan opetettu katsekontaktia tai palkattu siitä.

Toki koiria on erilaisia pehmeitä/kovia/hermorakenteeltaan tasapainoisia ja heikompia jne. Yhteistä niille on se, että kun johtajuus ja laumajärjestys on kunnossa ne voivat rentoutua ja rauhoittua.
Samaa mieltä, että koiran voi opettaa rauhoittumaan kiihdyttävissäkin tilanteissa. Opettaa on vähän huono sana. Kun koira kunnioittaa ja arvostaa johtajaansa se voi rentoutua. Esim. valjakkokisojen lähtötilanteet ovat koirille hyvin kiihdyttäviä. Kun johtaja on vierellä asiat sujuvat ja koirat voivat odottaa rauhassa levollisina lähtöä. Jos joku alkaa kiihtymään riittää omistajan katse tai murahdus palauttamaan koiran rauhallisempaan mielentilaan. Kun lähtölupa annetaan koirat ampaisevat samantien iloisina ja täysillä matkaan. Samassa tilanteessa sama koira saattaa toisen käsissä vaatia henkilökohtaisen pitelijän.

Koira on laumaeläin ja ikänsä laumassa elänyt koira ei välttämättä sopeudu yksinoloon (ilman koirakaveria). Kotikoirissa tällaisia lienee kuitenkin harvoin. Pentu oppii yksinolon totuttamalla. Laumajärjestyksen vahvistaminen saattaa tuoda "yllättäviä" tuloksia, jos koira yksinollessaan tuhoaa tai haukkuu.

Minusta Pampulaisen mittari ihmisen ja koiran välisestä suhteesta on ihan hyvä. Jos koira kulkee vapaana toisen koiran ohi ilman että se tarvitsee ottaa seuruuseen, houkutella tms, voidaan hyvällä todennäköisyydellä olettaa että koiran ja ihmisen laumajärjestys on kutakuinkin kunnossa.

Johtaja on varma ja luotettava. Hänellä on muun lauman kunnioitus. Johtaja pitää tarvittaessa yllä lauman järjestystä. Johtaja ei tarvitse korostaa asemaansa turhalla ärinällä = osoittaa epävarmuutta

Pampulainen: Ihan vaan selvyyden vuoksi, kun ei nähtävästi ollut ilmeista, koska (iik) treenaamme katsekontaktiin perustuvia asioita. Minun koirani osaavat myös luoksetulon.

Onpas ristiriitaista sanomaa. Mikäli oikeasti luit linkittämäni artikkelin havaitsit myös, että ihminen ja koira eivät muodosta nykytiedon valossa laumaa samaan tapaan kuin koirat muodostavat keskenään. Lisäksi kerrottiin, että koiran laumahierarkia perustuu eri asioille kuin "johtajuudelle". Johtajuusajattelu perustuu tutkimukseen, jossa tehtiin virheellisiä tulkintoja vangitun susilauman käytöksestä ja yleistettiin tämä virheellisesti koiraan. Ihmisen on helppo mieltää toimensa jonkinlaisena "johtajuutena", mutta nykytiedon perusteella on virheellistä olettaa, että koira näin mieltäisi. Sana "virheellinen" toistuu nyt aika monta kertaa.

Ja edelleenkin, tästä on tehty ihan oikeaa tutkimusta, johon viittauksia kykenin linkittämään tähän. Se nyt vaan on tieteellisesti pykälää vakuuttavampaa kuin anteeksi vaan, se, että joku random internetissä väittää keskustelleensa "muutamalle" ongelmakoiran omistajalle ja tehneensä koiran koulutusta mullistavia havaintoja. Ehdotan nappaamaan ruutuvihon mukaan ja kirjoittamaan aiheesta ihan artikkelin, että saadaan kaikki nämä koirien käyttäytymistieteen muuttavat ajatukset ihan mustaksi valkoisella tutkimusdatan kera. Palataan sitten asiaan ja lupaan uskoa.

pampulainen kirjoitti:


Tästä päästäänkin siihen että jos omistaja vahvistaa katsekontaktia, mitä se itseasiassa vahvistaakaan... vähän toisintoa, mutta ollaan asian ytimessä. Uskoisin ettei Sliippi tätä ymmärrä.

Väitätkö tässä nyt ihan pokkana, että katsekontaktin treenaaminen on jotenkin ongelmallista? Eli kaikki lajit, jotka sitä vaativat, alkaen perustottelevaisuudesta ja päättyen pk-lajeihin ja tokoon, on mielestäsi jotain johtajuusongelmien lietsomista? Nyt en voi muuta kuin nauraa tämän koko konseptin absoluuttiselle absurdiudelle.

Hyvä tavaton, ei kaikki koirien käyttäytyminen ole osa jotain salakavalaa suunnitelmaa päästä "johtajan pallille"! Hyökkäävästi provoisoiden toista tuijottavan koiran koko olemus on aivan täysin erilainen kuin koiran, joka tarjoaa katsekontaktia halutessaan myös tarjota toimintoa.

Otetaan vaikka joku suojelu, joka vaatii koiralta äärimmäistä tottelevaisuutta ja hyvää kontaktia ohjaajaa todella korkeassa viretilassa - ei nyt ihan uppoa, että siinä lietsottaisiin epätervettä suhdetta koiran ja ohjaajan välille.

Katsekontaktiin opetettu koira kysyy, että "omistaja, mitä voin tehdä seuraavaksi"? Ihan jotain peruskoulutusta voi tehdä ilman katsekontaktin vahvistamista, mutta onhan se nyt vähän niin kuin edellytys kunnon tekemiselle, että koira on tarkkaavaisesti kuulolla ja kohdistaa kontaktin vain ja ainoastaan omistajaan, ainakin näissä lajeissa.

Muuten, kovasti markkinoimasi Pevi-kouluttajat eivät myös katsekontaktia käske jättämään pois, jos nyt ei jääkaudesta puhuta... Että onkos tässä metodissa nyt joku ongelma siinä mielessä, että hekin tekevät samoja mielestäsi virheellisiä tulkintoja lajiharrastajapiirien lisäksi?

pampulainen kirjoitti:


Iso eroahdistuskoiraa palkitaan siitä että se odottaa hiljaa niin eikös se ole silloin aktiivisessa tilassa? Jos koira taas ei suorita mitään saadakseen palkintoa, se voi rentoutua.

Kukaan ei ole käskenyt palkita eroahdistuskoiraa yhtään mistään, vaan siedättämään, sillä sellaisen koiran palkitseminen esim. kotiin palattaessa pahimmillaan lietsoo ahdistusta. Kotiin palaava omistaja voi olla kuin huume koiralle. Pointti oli, että myös rauhoittumaan voi koiraa kouluttaa. Se ei ole kaikille itsestään selvää.

Lusu: Vapaana kulkeva koira, joka ignooraa muut ei ole mittari yhtään mistään muusta kuin, että koira sattuu nyt syystä tai toisesta olemaan halukas tekemään näin. Minun perheessäni oli lapsuudessa mäyräkoira, jota saatoin lapsena ulkoiluttaa vapaana täysin ilman hihnaa, eikä lähestynyt muita koiria lainkaan, jos se ei saanut lupaa. Se ei kyllä kertonut yhtään mitään sen suhteen hyvyydestä, kokonaiskuvaa katsoen.

Suhteen hyvyyttä voi minusta mitata sen perusteella, kuinka mielellään koira tekee töitä omistajalleen, mikäli tätä on treenattu, ja kuinka hyvin se on omistajan käsiteltävissä. Nämä eivät ainakaan mäykyn suhteen olleet kovin hyvissä kantimissa.

On hiukan epäreilua pitää mitään löysän hihnan ohituksia jonain yleismaailmallisena suhteen mittarina, koska siihenkin joutuu koiria kouluttamaan, kuten melkein kaikkeen muuhunkin. Mikäli koiralle ei ole kerrottu, mitä sen kuuluu tehdä, ei voi olettaa, että se automaattisesti osaa. Tämä pätee täydellisesti ohitustilanteisiin.

Koira ei automaattisesti osaa ohittaa löysällä hihnalla, jos sitä ei ole siihen koulutettu (tai se on muuten vaan välinpitämättömästi tuntemattomiin suhtautuva). Kouluttaminen voi olla suunniteltua tai tahatonta, mutta sitä siinä todennäköisesti joka tapauksessa on käynyt.

Ja ei, hyvä, kestävä kontakti ei pääsääntöisesti sekään tule kouluttamatta ja vahvistamatta (miksi edes tulisi? - kyllähän valtaosa koirista luontaisesti huomioi nimenomaan ympäristöä, eikä tuijota yhtä henkilöä).

Kuten sanottua, "laumanjohtajaa" ei nykytiedon perusteella ole - kunnioitusta ja luottamusta ehkä - mutta alfa-meininki on kyllä auttamatta vanhentunutta. Johtajaksi saa toki itsensä mieltää, mikäli se laittaa koiran koulutuksen omalla kohdalla selkeämpiin raameihin.

Minulla ei enää riitä kyky masokismiin tätä keskustelua ajatellen. Toivoisin vaan, että mitään epämääräisiä vinkkejä ei levitellä, joilla ei ole mitään syy-yhteyttä ongelmiin itseensä, vaan kysyjät saisivat aitoa hyötyä jossain vaiheessa. Hihnakävelyn korjaaminen on koulutusehdotuksena vähän sama kuin joku käskisi vaihtaa auton renkaat, kun valitan päänsärkyä. Kyllähän se jotain korjaa (niin, sen hihnakäytöksen), mutta ei sillä eroahdistuksen ytimeen pääse pureutumaan, kun itse juurisyy jää edelleenkin sinne.

Tarkennan vielä. Kun koiran ja omistajan suhde on kunnossa koira itse pitää luonnostaan yhteyttä omistajaansa silloin kun se ei ole käskyn alla ja kulkee vapaana ilman, että sitä on treenattu tai palkittu. Se kuuluu koiran käytökseen.
Yhtäjaksoinen tuijottaminen on eri asia ja se pitää esim. tokossa tietysti opettaa, koska se ei ole koiralle luontaista. Samalla lailla huskyillekin pitää opettaa vetäminen. Se ei ole niille sen enempää sisäsyntyistä luonnollista käyttäytymistä, kun millekään muullekaan rodulle, vaikka perustuukin laumaviettiin. Hyvä kontakti omistajaan tulee opettamatta tai tekemättä siitä mitään temppuja. Hyvä kontakti ei tarkoita tuijottamista.

Koirilla ei ole mitään salakavalaa suunnitelmaa päästä johtajan pallille. Ne eivät suunnittele. Laumaa johtaa se jolla on siihen parhaat edellytykset.

Jos koiralla on ongelmia ohituksessa on todennäköisesti ongelmia myös suhteessa. Vaikea kuvitella että koira jolla on hyvä kunnioittava suhde omistajaansa riekkuisi hihnassa.

Lusu kirjoitti:

Tarkennan vielä. Kun koiran ja omistajan suhde on kunnossa koira itse pitää luonnostaan yhteyttä omistajaansa silloin kun se ei ole käskyn alla ja kulkee vapaana ilman, että sitä on treenattu tai palkittu.

Jos tarkoitat sitä, että vapaana ollessaan koira seuraa suurin piirtein sitä suuntaa, että mihin omistaja kävelee ja pysyy "huudeilla", eli suhteellisen lähietäisyydellä, niin varmaan joo, pätee isoon osaan koirista. Tässäkin on eroja koirarodun itsenäisyyden suhteen - toiset rodut on jalostettu itsenäisempään työskentelyyn ja ovat heikommin laumaviettisiä, ja todennäköisesti tällöin saattavat huidella hetkellisesti kauempanakin, pitäen kuitenkin etenemisen pääsuunnan siellä minne omistaja kulkee. Tämä nyt on ihan normaalia.

Mutta ei tuokaan käytös tarkoita, että koira pystyy ohittamaan ilman koulutusta löysällä hihnalla. Mikään koirien käytöksessä ei ohjaa luontaisesti siihen, että pitäisi kulkea tasan tarkkaan omistajan jalan kohdalla. Sillä vaan nyt ei ole mitään liittymäkohtaa koiran luontaiseen käyttäytymiseen, joten ei voi olettaa, että se defaulttina osaisi.

Lusu kirjoitti:


Jos koiralla on ongelmia ohituksessa on todennäköisesti ongelmia myös suhteessa. Vaikea kuvitella että koira jolla on hyvä kunnioittava suhde omistajaansa riekkuisi hihnassa.

Ja tästä olen aivan samaa mieltä. Erona on kuitenkin se, että saan esimerkiksi Pampulaisen kirjoituksista käsityksen, että koiran pitäisi näin automaattisesti osata tehdä ihan vain kun ihminen leikkii Suurta Johtajaa ja "dominoi". Minusta taas esimerkiksi sosiaalinen pentu luontaisesti pyrkii lähestymään vastaantulijoita, mikä voi puutteellisella koulutuksella johtaa ohitusongelmiin. En näe positiivista vahvistamista mitenkään huonona koulutustyylinä tällaisessa tilanteessa, kun pennulle kerrotaan, että miten kuuluisi toimia, koska pentu ei osaa ja tiedä. Ei tällaiseen tilanteeseen, mikä liittyy koiranpennun luonnolliseen käyttäytymiseen, nyt johtajuus liity millään tavalla.

Tarkoitan kontaktin pitämisellä suunnilleen tätä. Tosin tässä koirat ovat juuri tulleet treenistä ja eivät enää niin energisiä: https://www.youtube.com/watch?v=mwYoyUH_6uA

sliippi kirjoitti:


Minusta taas esimerkiksi sosiaalinen pentu luontaisesti pyrkii lähestymään vastaantulijoita, mikä voi puutteellisella koulutuksella johtaa ohitusongelmiin. En näe positiivista vahvistamista mitenkään huonona koulutustyylinä tällaisessa tilanteessa, kun pennulle kerrotaan, että miten kuuluisi toimia, koska pentu ei osaa ja tiedä.

Ihan samaa mieltä. Pentua saattaa kiinnostaa ja silloin sille opetetaan, että vastaantulijat ohitetaan niitä noteeraamatta

^Tuo on juurikin, mitä minullakin mielessäni oli. Omatkin koirani kulkevat juuri näin - saattavat ajoittain mennä hiukan edelle ja tarkistaa, että vieläkö sieltä tullaan ja onko suunta oikea. Tai jäädä jälkeen ja rynnistää kohta perässä. Näin minäkin miellän normaalin koirien liikkumisen.

Tästä päästään siihen, että miksi en pidä hihna löysällä omistajan jalan vieressä kulkemista luontaisena käytöksenä, vaan joko tahattoman tai tahallisen koulutuksen lopputuloksena. Juuri sitä paikkaa joutuu monelle koiralle opettamaan, koska luontaisesti kulkisivat juuri niin kuin tuolla videolla. Monille koirille (ei kaikille, on myös välinpitämättömiä yksilöitä) olisi sosiaalisina eläiminä ihan luontaista ottaa kontaktia vastaantulevaan koiraan, joten jonkinlaista ohjausta ja koulutusta ne yleensä vaativat, kun niille kerrotaan, että omistaja päättää milloin koiraa on luvallista lähestyä, jos ikinä. Tästä kylläkään ei taideta olla edes eri mieltä.

Koirien hierarkiat eivät synny itsestään eikä hierarkian huipulle päästä ilman aggressiota, ts. dominoivaa käytöstä. Vai mitenkäs muuten koira toiselle halunsa ilmaisee? 40 vuoden koiranpidon aikana olen ihan riittävästi nähnyt tällaista käytöstä. Kyllähän nämä kaksi sanaa pitää yhteen ilmiöön liittää. Ei toista ilman toista. Erittäin koiralähtöistä minusta.
Mielestäni kotikoiran käytöstä pitää tutkia yhteydessä perheen ihmisten käytökseen. Myöskin johtajuuskysymykset kuuluvat tähän. Koira on sosiaalisesti taitava ja sopeuttaa oman käytöksensä tilanteeseen kotona. Ei automaatti joka ympäristöstä piittaamatta toimisi aina samalla tavalla.
Löyhästi rakentunut villikoiralauma ei varmaankaan hyödy johtajuudesta, vaan siellä jokainen pitää omaa puoltaan. Isännättömien kyläkoirien tutkimus tuottaa yhtä epäadekvaattia tietoa kuin susitutkimuskin.
Koirilla on myös niin suuria luonne-eroja, että niiden luontainen käytös samanlaisessa tilanteessa on hyvinkin vaihtelevaa. Yleistäjä on aina osittain väärässä.

Siirretty viesti.

Kiarotkus kirjoitti:

Minulla on noin 11viikkoinen sileäkarvainen kettuterrieri pentu ja olen nyt häntä yrittänyt opettaa pikku hiljaa olemaan yksinään, mutta siittä on nyt tullut aika vaikeaa kun meinaa ovesta lähteä kanssa ja kun pääsen ovesta pihalle niin alkaa hirveä vinkuminen ja haukahtelu. Asun kerrostalaossa ja olen kyllä pistänyt lapun naapureita varten, että minulla on pentu ja yritän sitä opettaa olemaan yksin ja pahoittelen siitä johtuvaa vinkunaa ja haukummista. Minun pitäisi kohta lähteä töihin, mutta ajatus siitä hirvittää kun tuo pikkuinen pitää niin hirveää meteliä:/ onko kellään vinkkejä, että miten pystyisi suht. Nopeasti saada opettettua tuo yksinoleminen. Kaiken muun pentu on kyllä oppinut todella nopeasti!:)

Tv:n jätän aina päälle kun lähden sekä puruluita ja leluja, mutta nuo ei nähtävästi häntä kiinnosta.

Hei!

Olisikohan kenelläkään täällä vinkkejä tilanteeseeni. Muutin uuteen asuntoon kahdestaan koiran 9kk kanssa ja sen jälkeen sillä on ilmennyt ilmeisesti jonkinlaista eroahdistusta. Aluksi se ulvo ja haukkui perään, hyppi oveen, mutta tämä loppui onneksi aika nopeasti. Nyt ongelma on, etten meinaa päästä pois asunnosta kun koira blokkaa oven. "livahtaminen" ovesta on hyvin hankalaa. Olen yrittänyt opettaa siihen, että auon ovea ja menen ulos, tulen heti takaisin. Vedän takkia päälle vaikken lähdekään ulos ja muita ulos menemisen rituaaleja, mutta ei oie auttanut. Koiralla on aktiviteettejä, joita on vain poissaoloni aikana ja herkkuja, joita muuten ei saa. Mutta mikään ei ole auttanut, kauhea läähätys ja stressi alkaa. Koira roikottaa päätä eikä edes istu, kun olen ovella menossa. Puskee vain mukaan.

Onko kenelläkään mitään ajatuksia tai neuvoja?