Koirat.com

^ En vielä huolestuisi, koska koira on vasta niin vähän aikaa teillä ollut. Meilläkin oli ongelmana hurjat uikutuskohtaukset aina kun lähdettiin, mutta nekin on nyt loppuneet pikkuhiljaa :) Mikäli ongelma jatkuu vielä parin viikon päästä, kannattaa miettiä asiaa uudelleen.

Itsekin voisin vähän kysellä vinkkejä tässä ketjussa. Bedlingtoninterrierin pentu siis kotiutui viikko sitten . Kaikki muu on sujunut niin älyttömän helposti, että tuli epähuomiossa jätettyä varmaankin liian vähälle huomiolle yksinoloharjoitukset. Tästä on seurannut se, että välillä yksin jäädessään pentu vinkuu ja kaksi kertaa on oksentanutkin, eli selvästi on stressaantunut. Tänään onkin paljon puettu ulkovaatteita päälle ja pois, käyty välillä ulko-oven takana, suljettu sisätiloissa ovia perässä niin ettei pentu voi seurata kaikkialle ja jätetty se pieniksi hetkiksi yksin tilaan, jossa se on silloin kun emme ole kotona. Kertaalleen pentu jo onnistui nukahtamaankin yksin ollessaan, kun olin pitkään ravannut pihalle-keittiöön-makuuhuoneeseen huomioimatta sitä mitenkään ja jättämällä sen aina pieneksi hetkeksi yksin. Lisäksi ollaan huomioitu pentua vähemmän erityisesti ennen kuin ollaan harjoiteltu yksin olemista. DAP-haihdutin on myös hankittu.

Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan sen lisäksi mitä on nyt tehty, koska teen mielelläni ihan mitä tahansa, jos voin jo tässä vaiheessa estää mahdolliset tulevat ongelmat.

^Jos se ei kaiken aikaa kilju ja panikoi siellä niin sanoisin melkein että älä hätäile. Vähän kerrassaan vaan opettelette sitä että yksin oleminen on normaali asia niin kyllä se siihen oppii. Sisällä ei huomata pentua koko ajan ja ei oteta sitä joka oven taa mukaan ja pieniä piipahduksia ulkona niin että pentu ei tule mukaan. Minusta normaali pentu oppii kyllä aika hyvin siinä ihan normaalin elämän ohessakin olemaan yksin eli kun sitä ei huomioi astianpesukonetta täyttäessä ja ei ota mukaan vessaan ja postilaatikolle niin kohta se hoksaa että pärjää yksikseenkin. Harjoituksia on toki hyvä tehdä, mutta ennen kaikkea huomio siihen omaan fiilikseen koska jos itsellä on paine pennun yksinolosta niin se aistii kyllä omistajan hädän ja hätääntyy helposti itsekin.

Laitanpa tännekin tämän, jonka pistin pennunomistajien topicciin...

Mulla on tapana viikonloppusinkin harjotella Analla yksinoloa ihan periaatteesta. Lähdin aamupäivällä ostoksille kaupungille ja mies jäi tietokoneelle huoneeseen ja sulki oven (jotta Ana olis periaatteessa yksin). Tehdään usein näin viikonloppusin, että Ana joutuis olemaan sillonkin yksin.
Lähtiessäni mies soittaa ja sanoo, että Ana oli ulvonu ja haukkunu ku olin lähteny. Ana ei koskaan edes reagoi takin laittamiseen/avainten poimimiseen pöydältä eikä myöskään naapurit ole valittaneet mistään äänistä. Ana on myös aina nukkuneen näköinen ja virtaa riittää illalla (eli oletettavasti nukkuu yksinoloajat). Nytkin kun tulin kaupungilta kotiin, oli Ana nukkuneen oloinen ja levollinen. Ei hääsännyt jaloissa.
Ja tosiaan, ei koskaan anneta huomiota pennulle kun tullaan jostain. Yksinoloa on harjoiteltu ihan pikkusesta asti, eikä koskaan ole mitään ongelmia ollut.
Miehen mukaan Ana ulvoi ja haukkui puoli minuuttia-minuutin ja sen jälkeen oli hiljaa omissa oloissaan.

Mietin, että voisko liittyä murrosikään jotenkin, että "kokeilee" uusia tapoja? Vai olikohan sillä oikeasti hätä?
Yksinoloa ei vois enemmän eikä paremmin meillä harjoitella, eli siksi mietin, että mikähän meni pieleen ja onko tässä ainesta tulevaan eroahdistukseen. Onko ideoita miten vois ennaltaehkäistä sitä, että ei jatkossa ulvo/hauku enempää?

Ollaan jätetty melkeenpä aina jotain Analle lähtiessä. Kongi, purutikku, kuivattu kanafilee jne. Ja tekemistä on muutenkin. Monesti oon vielä kuullut, että ovea sulkiessani se järsii herkkua, eli ei jää tuijottamaan perään kun lähden.
Mutta siis lähtemisessä tai yksinolossa ei oo mitään ongelmia ollut tähän saakka. Ja kovasti oon perehtynyt eroahdistuksen ennaltaehkäisytapoihin, koska tämä rotu on niin kiintyvää sorttia.

Analla on viime aikoina tullu kaikkia muita uusia tapoja, mm. mörkövaihe (säikkyy, murisee, haukkuu tavaroille), erityinen huomionkipeys ja ylivireisyys. Siksi mietin, et olisko tämä ulvominen nyt vaan kans semmonen, että kokeilee kerran jos saa mamman palaamaan kotiin.
Anallahan oli sitä raivostuttavaa huomiovinkumista sillon luovutusiässä, sitä kesti 2vk. Mutta kun vinkumista ei huomioinu, loppu se siinä parissa viikossa eikä oo kertaakaan ollu sen jälkeen.
Haukkuminenkin on meillä harvinaista. 5kk haukkumiskerrat voi laskea melkeinpä kahden käden sormilla.

Kuitenkin vähän jänskättää, että olisko tässä eroahdistusta alkamassa. Ana on muutenkin aina ollut sellainen, että seuraa meitä huoneesta huoneeseen.

lenni89 kirjoitti:

En löytänyt täysin ongelmaani vastaavaa viestiä, joten aloitan uuden.

Minulla on 3,5-vuotias keeshond narttu, joka tuli minulle ollessaan vuoden vanha. Koira asui tuohon asti kasvattajallaan maalla omakotitalossa, joten jouduin ensitöikseni kouluttamaan koiran olemaan yksin kerrostalossa päivisin kun olen koulussa/töissä. Kaikki meni oikein hyvin ja muutaman päivän päästä Pipsa pystyikin olemaan yksin jo lähes ongelmitta (ihan perinteisellä "laitetaan takki päälle, takki pois. mennään ovesta ulos ja heti takaisin jne"- tyylillä mentiin). Muutin reilu vuoden päästä yhteen poikaystäväni kanssa, jolloin koiran yksinoloajatkin lyhenivät poikkeuksetta alle 6h/pv. Kuitenkin uusi kerrostalo ja uudet äänet tuottivat alkuun ongelmia yksinolossa ja yönukkumisessa, mutta tästäkin päästiin eroon kun uuteen taloon ja ääniin totuttiin.

Nyt meillä on mennyt oikein hyvin miltein pari vuotta, mutta taloomme muutti n. kk sitten perhe jolla on pinseri joka haukkuu ilmeisesti aina yksinollessaan 2-4h putkeen päivässä. Miltein heti perheen muuton jälkeen meidän koiralla on alkanut olemaan ongelmia yksinollessa. Käsittääkseni yläkerrasta kuuluva jatkuva ulvominen ja haukkuminen on saanut meidän koiran reagoimaan. Aamuisin voimme lähteä melko hyvillä mielin töihin, sillä ainakaan heti lähdettyämme Pipsa ei ala haukkumaan. Pipsa myös jää mielellään yksin, se pääsee ennen lähtöämme n. 20-30min lenkille, saa ruuan osittain kupissa ja osan aktivointipallossa. Jätämme koiralle myös dentastiksin tms piiloon jotta sillä on tekemistä lähtiessämme. Ongelma tulee esiin parhaiten jos joudumme jättämään koiran yksin normaalista poikkeavaan aikaan, esimerkiksi jos lähdemme illalla käymään jossakin. Tällöinkin huolehdimme aina että koira on päässyt lenkille, saanut jotain touhuttavaa ja emme ikinä vain pyörähdä nopeasti kotona ja jätä koiraa heti yksin, vaan olemme kotona aina vähintään tunnin tms. Tällaisessakaan tilanteessa haukkuminen ei ala heti lähtiessämme, vaan huomaan kotiin tullessani että Pipsa haukkuu asunnossa kun avaan talon alaoven. Pyrin odottamaan rappukäytävässä että haukunta loppuu, jolloin en palkitse tulemalla sisään haukunnan johdosta enkä huomioi koiraa ennen kuin se rauhoittuu.

Onko siis mahdollista että tämä uusi haukunta ongelma on alkanut yläkerran koiran ärsytyksestä vai onko kyse jostain muusta? Toisekseen onko kertoa mitään hyviä vinkkejä ongelman ratkaisuun? Toistaiseksi haukunta ei ole häirinnyt naapureita, mutta en halua sen menevänkään niin pahaksi. Sitruunapantaa harkitsin, mutta en tiedä miten se toimisi näin pitkäturkkisella koiralla ja toisekseen haukunta ei ole mitenkään säännöllistä, joten en haluaisi tehdä koiran yksinolosta epämukavaa laittamalla sille pantaa kaulaan.

EDIT: http://www.varuste.net/tuotetiedot2.php?_id=40806&nimi=PetSafe+Bark+Control+-Sis%C3%A4tilan+haukunestoj%C3%A4rjestelm%C3%A4+ultra%C3%A4%C3%A4nell%C3%A4

tällaista harkitsin myös, liekö kellään kokemusta näiden toimivuudesta?

Jos koira ensin huutaa ja sitten rauhoittuu, onko kannattavaa kehua ja huomioida sitä palkkioksi? Joistain lähteistä kuuluu että pitäisi palkata koira huomiolla sen hiljetessä, toisista että harjoitusten päätteeksi tai kotiin tullessa pitäisi jättää koira huomiotta esimerkiksi kymmeneksi minuutiksi.

Missä kohtaa tullaan siihen pisteeseen, että ehough is enough? (en keksinyt vastaavaa suomennosta)

Kyseessä 10-vuotias uroskoira, jonka kanssa on harjoiteltu yksinoloa nyt syyskuusta asti. Eläinlääkärissä käytiin silloin ja saatiin clomicalm-kuuri. Koiran yksinolot olivat ennen sitä, että se saattoi tuntikausia haukkua henkeä vetämättä, tavaroita ei ole tuhonnut. Hankin sitruunapannan joka auttoikin haukkumiseen useamman vuoden. Sitten tuli muutto kerrostaloon (jossa äänet kuuluvat paljon helpommin mitä edellisissä asunnoissa) ja sitruunapanta ei enää auttanutkaan. Ajattelin ensin, että koiralla vaan kestää tottua uusiin ääniin ja hajuihin, mutta rauhoittumisen merkkejä ei näkynyt.
Niinpä aloitimme yksinolon täysin uudelleen. Koira edistyi harjoituksissa hienosti ja lopulta pääsimmekin siihen pisteeseen, että koira osasi olla työpäivän ajan täysin hiljaa (ilman sitruunapantaa siis)
Mutta se onkin ainoa hetki milloin koira osaa olla hiljaa. Illalla en voi lähteä mihinkään tai koira haukkuu koko sen ajan. Viikonloppuisin en voi lähteä mihinkään koska koira haukkuu koko sen ajan. Jos haluan jossain käydä se on tehtävä suoraan töistä tullessa tai viikonloppuna koira on aina kiikutettava jonnekin hoitoon.
En haluaisi koirasta luopua ihan jo sen iänkin takia, mutta alan olemaan kovin väsynyt tähän touhuun. Sitä stessin määrää ei voi kuvailla mikä itsellä on aina kun lähden kotoa jonnekin.
Olenko luovuttamassa liian aikaisin? Kuinka monta kuukautta yksinolon opettaminen aikuiselle koiralle kestää? Toki yksilöllistä mutta kysynpä kuitenkin.
Vaikka lähtisin viikonloppuna samoilla rutiineilla mitä arkipäivisinkin niin siltikään koira ei osaa jäädä hiljaa yksin kotiin.

Puuh, vertaistukea hakien.

Ei se auta tuohon kun lisää yksinoloharjoituksia iltaa ja viikonloppua varten. Ja uskon, koska koirasi pystyy olemaan yksin päivät niin toistamalla ja toistamalla harjoituksia se osaa olla myös illalla ja viikonloppuisin. Vaatii pitkää pinnaa, toistoja, toistoja ja toistoja. Rankaa, tiedän kyllä mutta muuta keinoa ei oikein ole.
Mutta ajattele positiivisesti se oppi jo työajan olemaan yksin, se on mahtava suoritus jo itsessään. Tsemppiä. :)

Lueskelin vähän tässä tätä ketjua läpi, mutta laitetaanpa nyt omaakin tarinaa tähän jotta jos sais vaikka vähän neuvoja.

Elikkäs, meiltä löytyy 2-vuotias ja 4kk spanielit. Alkuun, kun pentu tuli taloon niin yksinollessaan koirat olivat eri huoneissa portti välissä eli niin, että näkivät kuitenkin toisensa. Vanhempi koira on aina osannut olla yksin kotona, saattanut postia vähän haukkua mutta hiljentynyt kuitenkin nopeaa, ainakaan naapureilta ei ole valituksia tullut haukkumisesta. Penskakin aika hyvin oppi olemaan ilman itkemistä. Molemmille aina jotain tekemistä jätetty, esim. kongia, luuta, purutikkuja yms. Vanhempi koira ei luista juurikaan ole kiinnostunut, joten sille sitten kongi ja nameja piilotettu. Välillä myös jätetty radiota päälle.

Ongelmat kuitenkin alkoi, kun muutettiin uuteen asuntoon. Vanhempi koira pentuajan asui siis kerrostalossa, edellinen asunto oli luhtitalo ja nyt taas sitten kerrostalo. Äänet siis kuuluu paljon selvemmin täällä mitä edellisessä asunnossa.
Aamulla kun lähetään töihin (lähdetään siis eri aikaan aina) niin koirat on nyt olleet samassa tilassa, kun ei olla vielä saatu porttia asennettua. Kuitenkin samalla tavalla virikkeitä jätetty kuin aiemminkin ja nyt radiokin ollut joka päivä päällä että peittäisi osan muualta tulevista äänistä.

Itse lähden viimeisenä töihin, ja nyt uudessa asunnossa varsinkin vanhemmalla koiralla on ilmennyt aika isoja ongelmia. Syö namit ja kongit normaalista mitä on jätetty, mutta sitten alkaa huutaminen. Haukkuu, ulvoo, vinkuu, kaikkea mahdollista. Ja mitä isompi edellä niin pienempi perässä, ei onneksi kuitenkaan läheskään yhtä paljoa. Tätä jatkuu noin puoli tuntia, minkä jälkeen kyllä hiljenee mutta haukkuu sitten kaikki kolahdukset mitä päivän aikana kuuluu.

Kotona kun ollaan niin haukkuu kans äänet mitä kuuluu, mutta lopettavat kyllä kun käsketään. Suurin ongelma nyt onkin se, että miten saataisiin ne olemaan haukkumatta kaikki kolahdukset? Ollaan harjoteltu sillein että kun ovat alkaneet jotain kolahdusta haukkumaan, niin ollaan käsketty olemaan hiljaa ja palkittu-toimii. Mutta eipä toimikaan enää kun ovat keskenään, kun ei ole kukaan käskemässä. Eli miten nuo saisi olemaan hiljaa silloinkin kun ovat keskenään? Varmasti osa haukkumisesta menee leikkimisen ja riehumisen piikkiin, mutta aika pieni osa kuitenkin.

Ei olla tässä ees kauaa vielä asuttu, joten ehkä voi laittaa vielä oudon ympäristön piikkiin, mutta ei ne naapurit tuota kovin kauaa ala kuuntelemaan.. Mitä ihmettä tässä siis voisi tehdä, ettei heti häätöä saaja?

Mä jättäisin radion aina päälle kun koirat jäävät yksin ja en eristäisi niitä yksinoloaikana portilla toisistaan. Kehottaisin myös tekemään yksinoloharjoituksia päivittäin. Luulen, että suurinosa on tuosta juurikin sitä, että koirat ei oo tottunut vielä uuteen paikkaan.
Voithan sä viedä alas lapun jossa kerrot, että harjoittelette koirien kanssa uudessa paikassa yksinoloa ja pyydät kärsivällisyyttä.

Ja yksivaihtoehto on sitruuna- tai ultraäänipanta, suurimmalla osalla koirista se estää haukkumisen ja näin ollen kun koira ei voi haukkua se ei saa lietsottua itseään kiihdyksiin.
Myös zylkeneä syöttäisin sen puoli tuntia ennen lähtöä joka kerta kun jäävät yksin ainakin parin viikon ajan.

Tsemppiä jatkoon.:)
Ja yritä olla miettimättä sitä häätö asiaa, siitä tulee vaan loputon noidankehä ja koiratkin vaistoo sen.

Jouduin tänä viikonloppuna tekemään sen ikävän päätöksen, että Frida asuu viikot vanhempien luona naapurikunnassa ja mä käyn sitä siellä lenkittämässä iltaisin ja vapaina viikonloppuina haen sen kotiin.

Harjoiteltiin yksinoloa täällä uudessa kodissa (luhtitaloyksiö) pariin otteeseen varsin onnistuneesti. Neiti oli noin 2 tunnin ajan yksin ilman ongelmia. Eilisen työpäivän (6h) ajan pyysin naapuria kuuntelemaan miten menee ja kun tulin kotiin kuulin kyllä itsekin, että neiti huusi kuin syötävä. Eikä ollut kuulemma ollut hiljaa koko päivänä. Ja huuto on siis kimeää kiljumista, ei haukkumista niinkään. Voi siis olla että noi aikaisemmatkin "onnistuneet" yksinolot on ollu vähemmänonnistuneita, mutten vaan ole saanut palautetta niistä..

Jätän radion päälle, on erilaista tekemistä ja vaikka mitä, mutta ei auta. Kun tulen kotiin, kämppä on kuin hävityksen jäljiltä: matot rullalla, keittiön pöydältä on tavarat lennelleet alas jne jne. Mitään ei ole ainakaan vielä tuhonnut, mutta selvästi menee jonkinlaiseen paniikkiin ja juoksee ympäri kämppää huutaessaan.

Voiko kyseessä olla vain joku teini-iän ohimenevä vaihe (koira on 11kk)?

Vielä kesäkuun loppuun asti koira osasi olla yksin 6 tunnin työpäivän ajan ilman ongelmaa, mutta heinäkuun alusta muutimme elämänmuutoksien vuoksi vanhempieni luokse, jossa taisi ehtiä oppia "laumaelämään". Tuleeko koirastani evakkokoira vai olisiko jollain hyviä ideoita miten saisin karvaisen kämppikseni takaisin?

Hei!
Meillä on 6kk vanha pentu ja 2 vuotias sekarotuinen. Jokaikinen päivä kun tulen töistä, on kämppä kun myrskyn jäljiltä! Kaikki irtaimisto, mikä on erehdyksessä jäänyt koirien ulottuville on syöty, sohvaa on syöty ja sohvatyynyt on revitty lattialle, tarpeet on tehty sisälle ja tuolin, pöydän yms jalkoja ja jalkalistoja on pureskeltu.

Videokuvattiin koirien käytöstä ja ongelma ei näytä olevan eroahdistus, koska heti kun ovi menee kiinni niin koirat alkavat leikkimään ja riehumaan keskenään. Eikä todellakaan näytä ikävöivän meitä! Pentu on aina se kuka etsii tuhottavaa ja onkin se, kuka kaiken tuhon tekee. Vanhempi koira rauhoittuu noin puolen tunnin jälkeen ja alkaa järsimään luita ja leluja.

Ollaan ihan pulassa ton pennun kanssa! Nyt jo toinen sohva menossa kun vanha syötiin käyttökelvottomaksi. Ja uudessakin sohvassa jo istuintyynyjen takana reikä... Mitä meidän pitäisi tehdä?

NiemAnu kirjoitti:

Hei!
Meillä on 6kk vanha pentu ja 2 vuotias sekarotuinen. Jokaikinen päivä kun tulen töistä, on kämppä kun myrskyn jäljiltä! Kaikki irtaimisto, mikä on erehdyksessä jäänyt koirien ulottuville on syöty, sohvaa on syöty ja sohvatyynyt on revitty lattialle, tarpeet on tehty sisälle ja tuolin, pöydän yms jalkoja ja jalkalistoja on pureskeltu.

Videokuvattiin koirien käytöstä ja ongelma ei näytä olevan eroahdistus, koska heti kun ovi menee kiinni niin koirat alkavat leikkimään ja riehumaan keskenään. Eikä todellakaan näytä ikävöivän meitä! Pentu on aina se kuka etsii tuhottavaa ja onkin se, kuka kaiken tuhon tekee. Vanhempi koira rauhoittuu noin puolen tunnin jälkeen ja alkaa järsimään luita ja leluja.

Ollaan ihan pulassa ton pennun kanssa! Nyt jo toinen sohva menossa kun vanha syötiin käyttökelvottomaksi. Ja uudessakin sohvassa jo istuintyynyjen takana reikä... Mitä meidän pitäisi tehdä?

Huh! Kuulostaapas aikamoiselta.
Kysymyksiä ensin:
Ilmeisesti koirat eivät tee tuhoja kun olette kotona? Rikkooko aikuinenkin koira paikkoja? Kuinka kauan tätä on jatkunut?

^^ kuulostaa siltä, että pentu tylsistyy. Ensisijaisesti lenkitys, aktivointi ja esim jäinen kongi yksinollessaan on ensimmäisiä kokeiltavia asioita.
Miten paljon pentu saa aktivointia päivittäin? Minkä rotuinen koira on kyseessä?

Joo korat ei tee tuhoja ollenkaan kun ollaan kotona ja ovat muutenkin ihan perus tottelevaisia.
Aikuinen koira rikkoi pentuna ollessaan kuulemma yhtä paljon, ellei enemmänkin. Sitten minä tulin kuvioihin ja tuhoaminen vähentyi ja lopuksi ystävämme kissa tuli meille hoitoon ja kissan lähdettyä ei koira tehnyt enää tuhojaan.. Outoa?
Nyt alkaa kuitenkin näyttämään siltä, että pennun tultua on vanhempikin alkanut taas tekemään tuhoja.
Kuvaamamme video näyttää että pentu hakee esim tossut ja innostaa sitten vanhemman koiran niillä kanssaan leikkimään ja sitten molemmat repivät niitä yhtä lailla.
Nyt ostettiin lapsiaita olohuoneen ja eteisen väliin, ettei koirat yhdessä pääsisi riehumaan. Pentu sai kongin, pallon täynnä herkkuja ja pahvilaatikon revittäväkseen. Kuvattiin taas, ja videolta näkyy että pentu puuhasi muutaman minuutin kongin ja pallon kanssa, mutta sitten ne vierivät aidan ali aikuiselle. Koirat haukkuivat toisilleen aidan läpi minkä jaksoivat. Pentu oli saanut makuuhuoneen oven auki ja syönyt sieltä kukan ja syönyt seiniä lapsiaidan vierestä. Videolta kuuluu myös, kuinka aikuinen kävi tiskipöydällä...

Tätä on nyt jatkunut näin pahana noin kuukauden verran. Pentu on labradorinnoutajan,landseerin ja bretonin sekoitus. Olen koittanut kaikkea, mitä mieleeni vaan saan, mutta mikään ei tunnu tehoavan! Nyt alkaa keinot ja hermot loppumaan. Mitä vielä voin tehdä? Naapuritkaan eivät varmasti jaksa kuunnella kauaa aamu seitsemältä alkavaa haukuntaa...
APUA!

En suosittele yksinollessa pyöritettävää palloa, enkä revittäviä tötteröitä, se vaan innostaa ja villitsee koiria lisää. Ainoastaan jäisiä lihaluita, kongi ym rauhallista tekemistä. Et sanonut miten aktivoit koiria ja miten paljon, entäs miten paljon koiria lenkitetään? Ne ovat erittäin tärkeitä perusasioita koiran rauhalliseen yksinoloon.
Ennenkö koirat eivät haukkuneet yksinollessaan ja haukuminen on ainoastaan toisilleen? Kokeilkaa ultra-äääni laitetta huoneeseen (en muista oikeaa nimeä, jollain koirilla se on hillinyt haukkumista.

Koirat viedään aamulla ulos, niin että tarpeet tulee tehtyä. Iltapäivällä tehdään noin 20min lenkki ja illalla noin 30min lenkki. Varmaan pitäisi kyllä lisätä liikuntaa, mutta tuntuu ettei ne väsy millään. Koirien kanssa leikitään ja lenkeillä opetellaan kontaktia ja vierellä pysymistä. Onko muita hyviä aktivoimiskeinoja? Ja voitko suositella joitain tiettyjä luita ja mistä niitä saa?
Vanhempi koira syö sellaiset valkoiset "mössöluut" viidessä minuutissa, joten lihaluiden pitäisi olla todella jykeviä että riittäis iloa pitkään.

Tällä viikolla koirat eivät ole paljon saaneet huomiota, koska olemme niin väsyneet niiden jälkien siivoamiseen ja paikkailuun. Ne eivät tällä hetkellä ole mitään maailman ihanimpia koiria...

En tiedä haukkuivatko koirat ennen, koska vasta videoilta haukkuminen selvisi. Ne haukkuvat toisilleen ja välillä rapun äänille. Radio on joka päivä päällä.

^
Pystytkö laittamaan koirat yksinollessaan erilleen? Kahdestaan tulee helposti riehuttua, mutta yksinollessa ei ole toinen villitsemässä.

Lenkkimäärä kuulostaa aika pieneltä. Jos jomman kumman lenkeistä saisi venytettyä sinne lähemmäs tuntia, niin olisi jo suht ok.

Aloin itsekkin tuota lenkkeilyä miettimään ja aiotaankin nyt panostaa siihen enemmän!

Erotettiin koirat aidalla, mutta hukkuvat vaan toisilleen sen läpi hännät heiluten ja pentu yritti syödä seinät sen ympäriltä... ja onnistuikin. Ajateltiin koittaa laittaa joku kangas tai muu aidan päälle, etteivät näkisi toisiaan, mutta kaipa sekin siitä revittäisiin rikki... huoh.

NiemAnu: Tilanteesi kuulostaa hitusen siltä, että koirat oikein odottavat jäävänsä yksin jotta pääsevät tekemään jotakin - tuhoamaan kämppää, räkyttämään rapussakulkijoille ja riehumaan keskenään. Jos koirat saavat lenkitystä alle tunnin päivässä, mitä oletat niiden tekevän loput 23 tuntia vuorokaudesta?

Kokeilepa vaikka kahdenviikon - kuukauden ajan ulkoiluttaa koiria vähintään puolitoistatuntia päivässä, ja tuosta ajasta vähintään puolet ennen yksin jäämistä. Tämän lisäksi anna koirille aktivointia - ei riitä että niille viskaa pallon josta tipahtelee riittävällä tönimisellä nappuloita, vaan koirien pitää päästä käyttämään älyään ja hajuaistiaan.

Rapun äänille haukkuminen voi johtua silkasta tylsyydestä ja sen aiheuttamasta stressistä, varsinkin jos koiralla on rotutaustansa puolesta yhtään taipumusta vartioimiseen.