Koirat.com

Joo, hyvä saada vahvistus tuohon. Sen takia oon itse (+muut) nyt rampannu siellä niin aktiivisesti kun pelkäsin, että sisäsiisteysopetus kärsii pitkistä yksinoloajoista.
Mutta pidennettiin heti tänään nyt yksinoloaikoja niin, että lähdin töihin taas 7.30 ja mies tulee vasta 11 viemään ulos ja antamaan ruuan. Seuraavan kerran pääsee ulos 14 maissa ja itse tuunkin sitten kotiin jo 16. Olisko tämä ok näin alkuun? Tästäkin aletaan sitten vielä pidentämään välejä jossain vaiheessa.

Meillä Hertta jäi samantien koko työpäiväksi yksin, kun minä aloitin kesäloman jälkeen työt eli Hertalla oli ikää 10vk. Tottakai aluksi oli tullut tarpeet sisälle joka päivä, kun pidätyskyky ei riitä, mutta pikkuhiljaa se vähentynyt. Edelleen meillä saattaa löytyä lattialta pissat, mutta ei läheskään joka päivä ja yöt on oltu kuivia jo varmaan pari-kolme viikkoa. Hertta on nyt 4kk.

Itse en olisi huolissani sisäsiisteyden oppimisesta, varsinkin jos pentu tekee tarpeensa pihalle aina siellä ollessaan eikä panttaa ja tee sisälle. Ei se sitä oppimista hidasta, jos ei pääse työpäivän aikana ulos. Mielummin ainakin itse stressaan koiraa mahdollisimman vähän yksin jäämisessä. Se on kuitenkin eriasia jäädä yksin vain kerran päivässä, vaikka yksinolo aika olisikin pidempi, kuin kokea monta kertaa päivässä se, että ihmiset lähtevät ja jää yksin. Lisäksi olisi hyvä jo pienen pennun kanssa harjoitella pidempiä yksinoloja kuin se 4-5h. Näin meille ainakin pentukurssin kouluttaja sanoi, että jos koiran tarvii tulevaisuudessa pystyä olemaan koko työpäivän ajan yksin, pitäisi aloittaa sen harjoittelu jo heti pienestä.

^^Kuulostaa heti paremmalta. Meillä esim uros oli pentuna yksin 4-6 h kerrallaan (mulla ei mahdollisuutta tulla käyttämään sitä kesken opiskelujen) eikä sitä käytetty yölläkään pissalla (yleensä, ellei sitten satuttu heräämään) eli öisin se oli sitten ulkoilematta 8-9h ja silti se oli sisäsiisti 4kk iässä. Ei ollu yhtään nolona pienenä sisälle pissatessaan ja toisaalta oppi kyllä ihan hyvin sen ulos pissaamisen idean (alkoi myös pyytää itse sinne ulos silloin n. 4kk iässä). Samalla kaavalla meni keskimmäinen (tosin mulla oli töitä silloin eli se oli yksin päivisin 8-9h) ja se oppi sisäsiistiksi n. 6kk iässä (narttu joten kesti siksi kauemmin). Nuorimmaisen kanssa olin kotona sen ekan vuoden eli se pääsi ulos päivisin käytännössä ihan milloin vaan ja sillä lopputuloksella että se oli sisäsiisti n. 6-7kk iässä...

^Samoilla linjoilla. Sisäsiistiksi koira yleensä oppii kyllä ajan kanssa jos sitä vaan vahvistetaan ja se pääsee ulos (joidenkin mukaan koiran voi olla jopa vaikea oppia pyytämään ulos ja oppia pidättämään jos sinne ulos päästetään aina säännöllisesti esim 2h välein... miten se oppisi pidättämään jos koskaan ei tarvi pidättää ja miten oppisi pyytämään jos aina pääsee automaattisesti). Mutta se monta kertaa laumasta erilleen joutuminen päivän mittaa voi olla pennusta aika kurjaa.

Mielenkiintoisia pointteja jälleen kerran :D Kyllä sitä näköjään saa useita kertoja muuttaa omia opittuja tietojaan pennun tullessa taloon. Toiset sanoo, että pitää rampata päivän aikana sata ja yksi kertaa ulkona pentu kainalossa, mutta jotenkin tuo yllä oleva ajatus tuntuu järkevämmältä (miten pentu voi oppia pyytämään ulos jos sitä jatkuvasti sinne viedään).

Mitä mieltä olette tuosta pennun itkuisuudesta yksin jäädessä? Onko siitä pennulle haittaa, voiko enteillä mahdollista eroahdistusta tulevaisuudessa? Jos siis puhutaan tällaisesta 40 minuutin itkemisestä.

Pentu on tosiaan rodultaan bolognese, ja ne kiintyy kovasti omistajiinsa. Siksi on ollut tuo eroahdistus pelkona jo ennen pennun tulemista taloon.

Kaipaisin kiperästi jelppiä! Elikkä 5-vuotias karvaturri ulvoo yksin ollessaan. Vain ulvoo, saattaa uikata kerran kaksi mutta ei hauku. Herra on suht uusi tulokas ja ei ilmeisesti ole ollut ennen yksin, aina on ollut vähintään koira kavereita viihdyttämässä.
Olen kuvannut läppärin kameralla koiran yksin oloa ja tuntuisi siltä että eroahdistus olisi kyseessä. Ravaa huoneesta toiseen ja kyttää ovella jatkuvasti kun lähden. Menee pötkölleen eteiseen mutta ei kuitenkaan nuku. Ei koske leluihin, ei ruokaan tms.. Pari päivää meni hiljaisissa merkeissä mutta sitten... Koira ulvoo noin minuutista kolmeen, menee takaisin pötkölleen ja aloittaa sooloilun taas pienen hetken päästä.

Olen aloittanut siedättämisen, eli ignoraan koiran ennen lähtöä ja kotiin palatessani noin puoli tuntia, istun takki päällä sohvalla jne, menen ulos ja sisään noin 10-20 kertaa (tänään olin 2min ulkona ja hetken sisällä), en päästä koiraa enää sohvalle/sänkyyn nukkumaan vaan se nukkuu omassa pedissään. Kehun aina kun menee omaan petiin ja on rentona, annan vain huomiota kun se ei sitä itse kerjää jne. Ovien sulkemista perässä on vähän vaikea toteuttaa kun kämpässä ei ole juurikaan ovia mitä sulkea. Pari kertaa olen laittanut makkariin yksikseen.. Lenkillä käydään väh 4 krt päivässä, väh puoli tuntia, sateella vähän nihkeästi tuo otus lähtee pihalle mutta lähtee kuitenkin.

Opiskelen joten olen käynyt aina välillä tuntien välissä ja ruokkiksella kotona ja pissattamassa koiraa mutta kannattaako vierailut jättää pois ja antaa koiran vaan olla kylmästi 8h putkeen yksin? Jos vaikka se yksin jääminen on pahin kun astun ovesta pihalle, ei se oleminen, u know? Toisaalta aluksi se saattaa olla ihan hiljaa mutta noin tunnin puolen kuluttua aloittaa ulvonnan..

Omaan petiin se oppi yhdessä illassa, ei juurikaan yritä enään viereen. Ja ei enää tunge ihan nokkaansa ovelle kun tulen sisään vaan toljottaa hämmentyneenä kauempana. Eli kertokaa te viisaammat onko mitään toivoa ja löytyykö mitään vinkkejä vielä näiden lisäksi? En millään haluaisi häätöä ja koirastakaan en haluaisia luopua kun vasta sen hommasin ja kovasti siitä muuten tykkään... Kiitos jo etukäteen!

Noniin ja vielä lisäyksenä eiliseen: eli tänään kuvasin taas, laitoin koiran makkariin. Hetken pyöri mutta sitten meni sänkyyn pötkölleen, tais nukkuakki? Mutta sitte se alkaa taas, kamala, kimakka ulvominen ja sen jälkeen jatkaa unia, ja taas hetken päästä herää ja ulvoo jne.. Olin siis korkeintaan tunnin pois ja sinä aikana se ulvoi noi 6 kertaa.. Help anyone? :(

Muokkasin pois koko edellisen viestin turhan lainaamisen.
-maddy

Lue tämä ketju. Täynnä ohjeita ja vinkkejä mitä kannattaa tehdä kun koiralla on ongelmia yksinolemisen kanssa.

Jatkanpas vielä aikaisemmista yksinoloasioista asiaa:
Ana on ollut tämän viikon nyt pisimmillään 6h putkeen yksin kotona pentuaitauksessaan. Eilen oli tuon pisimmän ajan, eli 6h, yksin kotona ja mies sanoi, että aitaus oli aivan pissanen kun tuli. Eli monet pissat oli sinne tullut. TOSIN täällä asunnossa on tällä hetkellä lämpösysteemi rikki, eli täällä on päivisin n. 26 astetta lämmintä (systeemi syöttää vain kuuminta vettä pattereihin :S). Eli pentu on myös varmasti juonut.
Pentu on nyt tänään ottanut aitauksensa sitten pissapaikakseen, koska siellä pissaa työpäivienkin ajan. Eli muut sanomalehdet muualla asunnossa kiertää, ja hyppää aitaukseen pissalle. Toki siis tekee sitten ulos myös pissat ja kakat kun sen vie ulos, aivan kuten ennenkin. Mutta sillon kun ei itse ehditä reagoida hätään, tekee siis aitaukseen.
Onko siitä haittaa?

Päätin tulla tänne jakamaan omia kokemuksia yksinolon opettamisesta koiralle. Itselläni meni kyseiseen asiaan n. puoli vuotta, joten koen oppineeni (välillä valitettavasti kantapään kautta tosin) jotain.

Itse opetin heti ensimmäisestä päivästä asti yksin oloa Tuire Kaimion "Pennun kasvatus" -opuksen mukaisesti. Lähdettiin ovien sulkemisista ja rutiinien luomisesta. Toistoja, toistoja, toistoja. Seuraavaan vaiheeseen siirryttiin vasta, kun n. 10 edellistä kertaa sujui rauhallisesti. Etenimme todella hitaasti, sillä pentu ahdistui ja huusi jo siitä, että menimme mieheni kanssa yhdessä saunaan... Kerrostalon rappukäytävässä ramppasin varmaan satoja kertoja päivässä. Yritin turruttaa koiran lähtemiseen. Ja kaikki huomio ja hössötys pois. Välillä edistyimme hyvin, välillä menimme takapakkia, eli koira ahdistui aikaisemmin kuin ennen. Tärkeintä tässä harjoittelussa on mielestäni se, että osaa palata takaisin ennen kuin koira ääntelee yhtään. Jos ehtii huutaa, silloinhan ei saa palata, ja koiran rauhoittuminen voi kestää todella kauan. Tällöin pitää palata taas monta vaihetta takasin päin.

Meillä ei herkut auttaneet, sillä koira oli niin ahdistunut, ettei syönyt ikinä mitään. Vasta jossain vaiheessa harjoittelua pystyi kiinnostumaan ruuasta, ja se on tietysti hyvä merkki. Itse kuvasin aina, siitä saa tietää, missä mennään. Onko koira koko ajan oven takana, vai pystyykö edes vähän rentoutumaan?

Käänteentekevää meille - ja huomaan että monet eivät asiaa täällä ole pohtineet - oli koiran paikka yöllä. Ennen koira sai nukkua kanssamme makuuhuoneessa - tosin ei ikinä sängyssä. Kun keksimme "eristää" sen yöksi toiseen huoneeseen, tuloksia päivittäisessä yksinolossa saatiin heti. Tämä on psykologinen juttu, itse selitän sen lauman arvojärjestyksellä. Koirathan nukkuvat laumassa samassa tilassa, ja johtaja päättää, missä paikassa kukin saa nukkua, mitä lähempänä johtajaa, sen ylempänä hierarkiassa. Kun teimme koiramme paikan laumassa nukkumajärjestelyllä selväksi, sen oli pakko oppia itsenäisemmäksi. Tuloksen todistaa se, että heti jos koira nukkui yhdenkin yön kanssamme makuuhuoneessa, yksinolossa ilmeni ahdistusta. Meillä koiran ääntely yksinollessa muistutti lauman kokoonkutsumisääntä. Kun se ymmärsi, ettei voinut vaikuttaa laumassa tehtäviin päätöksiin, ymmärsi se myös, ettei se voinut kutsua laumaansa. Toki koiraa pitää itsenäistää muillakin tavoilla, mutta tämä oli tehokas. Pentuajan jääkautta vierastan, sillä silloin muu koulutus kärsii. Mutta koiraa ei saa höösätä koko ajan, lellittelyä saa palkaksi vasta onnistuneista suorituksista jne.

Vaikka koiramme lopulta oppi yksinolemisen hiljaa, tuli vuoden iässä uusi haukkukausi. Kuvasimme tilannetta, ja silloin oli selvää, että ongelma ei ollut samanlainen ahdistus, vaan pikemminkin protestointi. Tätä kuvasti myös tavaroiden hajoittaminen. Tällöin kokeilimme sitruunapantaa, joka antaisi välittömän palautteen teosta. Se auttoi, ja viikon jälkeen pystyimme lopettamaan pannan käytön.

Halusin vain tuoda esiin, että on tärkeää tiedostaa koiran stressitaso sen yksinollessa. Esim. sitruunapanta ei auta ahdistuneeseen koiraan, vaan vain pahentaa asiaa. Videokuva on siis korvaamatonta. Ja kannattaa kiinnittää huomiota arkirutiineihin, ja varmistaa että koira tietää paikkansa laumassa. Toivottavasti joku jaksoi lukea, ja sai vinkkejä omiin ongelmiinsa.

^ Tärkeää ja hyvää asiaa.
Mekin tehtiin ekan viikon jälkeen heti päätös, että koira nukkuu aitauksessaan toisessa huoneessa. En tiedä, että alkoiko sen takia sujumaan paremmin vai jonkun muun asian takia. Sänkyyn ei olla koiraa koskaan päästetty, vaikka se ekan viikon ajan makkarissa nukkuikin.
Nyt menee yksinoloajat ainakin meidän näkökulmasta hyvin. Uusia videoita ei olla saatu otettua, mutta kun naapureilta olen kysynyt, eivät ainakaan ole kuulleet haukkumista/vinkumista.

Ainoana uutena piirteenä yksinolossa on nyt tullut sanomalehtien repiminen. Mutta kyseessä on vasta 12-viikkoinen pentu, voiko siitä tehdä mitään johtopäätöksiä? Pennulla on leluja ja muuta tekemistä aitauksessaan yksinoloajat. Silti repii sanomalehtiä.

Reppis kirjoitti:

^ Tärkeää ja hyvää asiaa.
Mekin tehtiin ekan viikon jälkeen heti päätös, että koira nukkuu aitauksessaan toisessa huoneessa. En tiedä, että alkoiko sen takia sujumaan paremmin vai jonkun muun asian takia. Sänkyyn ei olla koiraa koskaan päästetty, vaikka se ekan viikon ajan makkarissa nukkuikin.
Nyt menee yksinoloajat ainakin meidän näkökulmasta hyvin. Uusia videoita ei olla saatu otettua, mutta kun naapureilta olen kysynyt, eivät ainakaan ole kuulleet haukkumista/vinkumista.

Ainoana uutena piirteenä yksinolossa on nyt tullut sanomalehtien repiminen. Mutta kyseessä on vasta 12-viikkoinen pentu, voiko siitä tehdä mitään johtopäätöksiä? Pennulla on leluja ja muuta tekemistä aitauksessaan yksinoloajat. Silti repii sanomalehtiä.

Itse olisin ollut vain positiivisesti yllättynyt, jos Atte olisi pentuna tehnyt yksinollessaan jotain muutakin kuin vain maannut oven takana ja vollottanut :) Eli en pitäisi ongelmana ainakaan vielä. Tuli mieleen teidän viesteistä, että kannattaa pentuaikana varsinkin mahdollisuuksien mukaan vaihdella yksinoloaikaa. Eli ettei pentu aina tietäisi, että joutuu olemaan koko päivän yksin. Välillä ehkä vaan muutaman minuutin. Tosin koiralle tuntuu olevan samantekevää, onko se yksin tunnin vai kuusi tuntia, mutta tosi lyhyen ajan se kyllä tunnistaa.

^ Näin meillä on tällä viikolla aloitettukin. Välillä joku käy 10.30 kotona ja välillä taas kello 13 tai 14. :)

Meillä on ongelma bokseritytön ("Tigra") 14vko yksinolossa. Kun koirat olivat yksin kotona n.2h kun olin kaupassa, Tigra oli saanut ikkunalaudoilta alas kukkaruukut, joitten mullat olivat levinneet pitkin keittiön lattiaa, tyhjien pahvipakkausten pussi oli revitty, ja revittyjä maitotölkkejä ja muropaketteja oli pitkin eteisen lattiaa. Tigra oli myös saanut välieteisen oven auki, ja siellä ne sitten olivat kaataaneet kaikki tavarat, esim. sieniämpärit pitkin lattioita. Onko kellään neuvoja tuhojen minimimoimiseksi? Ajattelin ostaa sellaisen todella ison metällihäkin, minne laitan pennun siksi aikaa kun olen kaupassa. Mitä olette siitä mieltä?

^Häkki voi toimia väliaikaisratkaisuna, mutta huomaathan, että yleensä sisätiloihin mahtuva häkki ei ole pidemmässä käytössä laissa säädettyjen kriteerien mukainen. Tässä vielä samaa asiaa Kennelliiton sivuilta.

Kuonokoppa on yksi vaihtoehto, koska sillä voidaan ehkäistä kovasti suutaan käyttävän koiran tuhojen tekeminen. Kuonokopan kanssa on tärkeä muistaa, että kopan tulee olla malliltaan hyvin istuva ja sen tulee mahdollistaa juominen ja tarvittaessa esimerkiksi oksentaminen. Käytännössä ns. vinttikoirakoppa lienee paras. Kuonokoppakaan ei kuitenkaan ehkäise tassuilla aiheutettuja vahinkoja.

Nuoren koiran kanssa - etenkin palveluskoirarotuisen, kuten bokseri - on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jotakin tuhoja syntyy. Ensisijaisesti tuhojen ehkäisemiseen tulisi käyttää riittävän liikunnan ohella aktivointia, joka väsyttää koiraa henkisesti. Pelkkä liikunnallakin väsyttäminen onnistunee vielä 14-viikkoisen kanssa, mutta se alkaa toimia pian itseään vastaan, kun koiran kunto kohoaa ja väsytys vaatisi koko ajan enemmän. Siksi aivojumppa, nenänkäyttö ja muu ei-fyysinen väsyttäminen on liikunnan ohella yhtä tärkeää.

^^ Täällä on 6kk bokseri tyttö ja tiedän tuon energian määrän.
Mä jätän koiralle aina sallittua tekemistä. Kuten Kong, ydinluu, luita, leluja. Tähän mennessä ei ole tuhonnut mitään, paitsi kaatanut huoneet jakavan portin. Ton jälkeen se on saanut olla koko asunnossa vapaana, ahdistui huoneessa.

Jese kirjoitti:

^^ Täällä on 6kk bokseri tyttö ja tiedän tuon energian määrän.
Mä jätän koiralle aina sallittua tekemistä. Kuten Kong, ydinluu, luita, leluja. Tähän mennessä ei ole tuhonnut mitään, paitsi kaatanut huoneet jakavan portin. Ton jälkeen se on saanut olla koko asunnossa vapaana, ahdistui huoneessa.

Meillä oli tuon bokserin (on nyt kyllä jo 5v) kanssa sama juttu, että suljettu tila vaan ahdisti enemmän. Kun jätettiin koko taloon, ei juurikaan ongelmia oo ollut. Mitä nyt ovia yrittää aluksi avata ja kaiken syötävän syö pöydiltä.

Cockerin kanssa ollaan päästy siiinä mielessä helpolla, että tuo ei oo tuhonnut mitään. Järsii omat luut ja leikkii leluilla, mutta pääasiassa vaan makaa oven takana ja odottaa.

^ Meillä taas cockeri oli semmonen tuholainen pentuna että voi luoja!
Loppu joskus 1,5v ja alotti uudestaan 3v ku rotikka kuoli

Apua tarvittaisiin
Meillä kohta 2v. saksanpaimenkoira tyttö ,jolle yksinolo ei ole uutta. Pennusta asti jäänyt yksin lähes päivittäin. Asumme kerrostalossa ja koira vapaana koko asunnossa aina. Lähtötilanteessa koira tietää jäävänsä yksin ja oikeastaan vaan odottaa, että lähtisimme jo koska saa silloin aktivointipallon ja herkkuluun. Jää siis tyytyväisenä yksin ja useimmiten onkin kiltisti koko yksinolo ajan. Ei ole saanut koskaan aikaiseksi mitään suurempia tuhoja, onneksi. Mutta kuitenkin mietityttää eikö lähes kaksi vuotiaan pitäisi jo osata olla nätisti kotona?
Koska ongelma on tämä: etten uskalla luottaa koiraan ja jättää yksin ilman, että mietin kotiin tullessa "Mitähän tällä kertaa on tehty?" Aina silloin tällöin tulee jakso, jolloin koira on tempassut tavaroita alas hyllyistä tai levitellyt tavaroita... pientä mutta ikävää. Koiran tarkoitus ei ole tuhota tavaaroita koska yleensä ne ovat kaikki ehjiä. Tälläistä saattaa kestää muutamat peräkkäiset yksinolo kerrat ja sitten ei taas mitään. Mikä neuvoksi? Saa hyvät lenkit aina ennen yksinoloa ja muutenkin. Ei ole levoton kotona ollessamme ja käyttäytyy nätisti. Vaikeaa on kun ei voi kellekkään viedä hoitoonkaan kun ei osaa olla aina nätisti yksin, varsinkaan vieraaseen paikkaan ei jää, jos mamma lähtee :(

Kuulostaa aktivoinnin puutteelta. Oma saksalainen ei ole aikuistuttuaan puuhaillut kotona mitään(onneksi), mutta jos aktivointi jää joskus heikonlaiseksi, se oireilee taas toisin. Se esimerkiksi ylikuumenee tiukoissa paikoissa jne.

Teillä onkin leluja, mutta miten se aktivoiminen silloin kun olette koiran kanssa yhdessä? En ole edes varma onko paras yhdistelmä aktivoida koiraa kun olette itse poissa. Se saattaa oppia siihen, että toiminta alkaa kun te lähdette pois ja kun luu on syoty ja namit kieritelty pois alkaa kirjahylly kiinnostaa.

Seuraavia juttuja voisi ainakin kokeilla:

-Erilaiset etsinnät ym. nenän käytto: Ihmiset, makkarajälki, tavarat esim. keppi
-Koulutus: Tehkää itsellenne jokin tavoite, vaikka BH-koe (en siis tiedä oletteko sen suorittanut, mutta enivei) ja treenatkaa siihen vaikka ette koskaan menisikään siihen. On kiva olla jokin tavoite.
-lelut: Niitä voi tehdä itse tai ostaa kaupasta
-ei ruokaa kiposta vaan tekemällä jotain sen eteen esim. sen etsiminen metsästä
-Kaiken maailman hauskat temput. Me esim. ollaan treenailtu sellasta ihan dorkaa temppua, että koira juoksee mua kohti ja "ammun" sen ja sanon pam ja se kaatuu maahan ja jää makaamaan. Turhaa, mutta hauskaa.

Moikka!

En tiedä tuliko nyt oikeaan ketjuun yms. kun olen vasta tänne sivustolle liittynyt uuden perheenjäsenen myötä. Koira ei ole ollut vielä viikkoakaan uudessa kodissa, on vuoden ikäinen mutta ei ole aikaisemmin ollut paljon yksin. Luonani se on saanut heti ruveta tottumaan yksinoloon vaikkakin olen päivässä poissa vain n. 2-5h ja välillä pätkissä senkin. Isoa ongelmaa ei sinänsä ole,koira ei tuhoa mitään,ei tee tarpeitaan sisälle ja kuvatessani edellisen yksin olon nukkui rauhassa neljä tuntia PAITSI, joka kerta kun lähden se ulvoo n.3-4minuuttia. Kuvatessani näin että oikein meni sohvalle istumaan ja kaula pitkällä ulvoi, mutta tosiaan vain sen alle 5min ja sitten kävi ihan rauhassa nukkumaan.

Kuitenkin otetaan vinkkejä vastaan miten tuonkin saisi kitkettyä pois ettei jää tavaksi. Asumme kuitenkin kerrostalossa eikä etenkään illalla tuo lyhytkään huutaminen naapuirelle mukavaa ole. Olen lukenut kaikki ohjeet jo yksinolon opetteluun ja eroahdistuksesta mutta koska tuo on tavallaan kuitenkin aika pientä niin käytännölliset vinkit/kokemukset olis kivoja.