Koirat.com

Tämä on mun mielestä ihan hyvä kirjoitus joka sivuaa vähän aihetta. En meinaa että Hanman koiralla olisi ongelmia sen takia että koiraa on viritetty liikaa, mutta noin yleisesti ylivilkkauteen liittyen.

^Tosi hyvä kirjoitus! Siis Pontuksen käytös on juuri tuollainen "virittinyt", sen liikkeet on todella äkkipikaisia ja se reagoi kaikkiin pieniinkin ääniin ja liikahduksiin, juuri kuten se reagoisi kun palloa/keppiä heittää jne.

Vaikka olen koko ajan tiennyt, että Pontuksen kohdalla pallon ja kepin heittely saa sen vain entistä enemmän käymään kierroksilla, niin ollaan silti tätä tehty.. Ei oikeastaan kuivalla maalla juurikaan, mutta esim. uimassa ollaan heitetty dummya, kun tykkää sitä noutaa ja se menee siis siitäkin aivan sekaisin ja parin tunnin uintireissun jälkeen koira onkin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Oon ihan itse aiheuttanut sille tota ylikierroksilla käymistä.. Mutta nyt siihen tulee muutos, nyt loppuu heittelyt ja kuvioihin saa tulla rauhallisemmat "leikit", namien etsintä jne. Jotain temppujakin pitäisi tuolle opettaa, kun tuo on silti tosi fiksu, kunhan se malttaa keskittyä.. Mutta eikö se keskittyminenkin siitä parane harjoittelemalla Täytyypä myös tehdä muille selväksi, että Pontukselle ei nyt enää heitellä keppejä ja leluja.

Ei me kyllä olla joka päivä leikitty noita heittelyleikkejä, mutta kyllä nyt varmaan 2-4krt viikossa, 15min-1h (kuivalla maalla hetken, uimassa kauemmin).. Se varmaan riittää saamaan tuolle kierrokset pyörimään alituiseen

Ja tuossa tekstissä mainittiin siitä päiväkirjasta ja voisinpa tehdä sellaisen itsellekin, niin voisi siitä seurata, että tuleeko muutosta jne.

Ja mun pitäisi jostain kekata tuolle jotain hyviä ajanvieteluita, koska tuo luiden jyystäminenkin olisi rauhoittavaa hommaa.. meillä ei aktivointipallot ole toimineet oikein rauhoittamisessa, koska koira tuntuu lähtevän helposti kierroksille siitä kierivästä pallosta, joka joskus jopa sinkoilee holtittomasti kun koira sitä retuuttaa. Joten just luiden kaluaminen toimii rauhoittumisessa.. sekä namien etsintä.. muita hyviä ehdotuksia kellään?

Jäljestys (kotioloissa vaan eikä mitenkään virallisten sääntöjen mukaan tms) kiinnostaisi hirveästi, mutta mitä nyt ollaan sitä vähän koitettu, niin tyyli on tämä: jäljen pituus n. 10m, nameja joka askeleella; koira löytää tältä jäljeltä 1-2 herkkua ja sitten se on jo ulalla. Ja se on niin äärimmäisen hössöttävä tässä jäljestyksessä, ettei ihmekään kun ei löydä.. onko mitään keinoa, millä sitä saisi paremmin keskittymään ja löytämään ne herkut.. tiedän ettei sen tarvitse kaikkia löytää, mutta ei tuossa tunnu olevan ideaa kun se löytää vaan pari ja sitten homma menee jäihin (koira kiinnostuu jostain muusta tai ei jaksa enää etsiä kun ei löydä tms). Pitäiskö koittaa niin että laittaa nameja vielä lähemmäs vai miten pitäis toimia? Vai pitääkö vaan reenata lisää ja josko se siitä hoksaisi joskus homman nimen?

^Oletko kokeillut kongia? Mie jäädytän toisinaan lihamössöä kongiin ja jätän sen koiralle, kun aamulla lähden kotoa. Ainakin oma koirani rauhoittuu sen kanssa, vaikka pari ensimmäistä kokeilukertaa aikanaan aiheutti vain päänsärkyä, kun koira sinkoili kongin kanssa sinne tänne. Nykyisin käytän kongia vain toisinaan, koska koira rauhoittuu yleensä nukkumaan mun tehdessä lähtöä, joten ei ole mitään tarvetta käyttää joka päivä. Mikäli koiralle on opetettu rauhoittumaan omalle pedilleen, kannattaa nuo ajanvietesyötävätkin antaa sinne, joten koiran voisi kuvitella rauhoittuvan syömään rauhassa. Sellaiselle koiralle, joka menee helposti kierroksille, ei varmasti aktivointipallot toimikaan, koska koira kiihtyy pallon pyörimisestä ja liikkeestä. Monille koirille pallot ovat aina ja joka tilanteessa kiihdyttäviä.

Onko sulla koira hihnassa, kun teet jälkeä?

Hanma kirjoitti:

Jäljestys (kotioloissa vaan eikä mitenkään virallisten sääntöjen mukaan tms) kiinnostaisi hirveästi, mutta mitä nyt ollaan sitä vähän koitettu, niin tyyli on tämä: jäljen pituus n. 10m, nameja joka askeleella; koira löytää tältä jäljeltä 1-2 herkkua ja sitten se on jo ulalla. Ja se on niin äärimmäisen hössöttävä tässä jäljestyksessä, ettei ihmekään kun ei löydä.. onko mitään keinoa, millä sitä saisi paremmin keskittymään ja löytämään ne herkut.. tiedän ettei sen tarvitse kaikkia löytää, mutta ei tuossa tunnu olevan ideaa kun se löytää vaan pari ja sitten homma menee jäihin (koira kiinnostuu jostain muusta tai ei jaksa enää etsiä kun ei löydä tms). Pitäiskö koittaa niin että laittaa nameja vielä lähemmäs vai miten pitäis toimia? Vai pitääkö vaan reenata lisää ja josko se siitä hoksaisi joskus homman nimen?

Alussa askeleet ovat ihan kiinni toisissaan ja nami laitetaan jokaisen askeleen varvaspäähän (oppii suunnan mihin askeleet vievät). Jos koira etenee liian nopeasti, yksinkertaisesti jarrutat sitä (valjaat koiralle ja niihin hihna tai liina) niin että se menee joka ikisen askeleen yksitellen. Olet itse rauhallinen ja estät vain fyysisesti koiraa etenemästä liian nopeasti. Itse olen jäljellä ihan hiljaa, en edes kehu kun menee hyvin, vasta lopussa voin hiukan kehua. Jos koira lähtee jäljeltä sivuun tai katselee muualle, pysähdyt ja odotat kunnes nenä on taas nätisti maassa. Eleettömyys on hyvä jäljen opettaja.

Jäljestyksessä oon pitänyt hihnassa, mutta valjaita meillä ei ole, joten semmoset täytynee hommata. Kiitos jälkeen liittyvistä vinkeistä!

Kongia mekin käytetään nykyään lähes päivittäin kun sen parissa Pontus tykkää ahertaa. Tosin se on vasta hiljattain oppinut rauhoittumaan kongin kanssa (aluksi se vain menetti sen kanssa hermot) joten vielä en viitsi pakastaa kongissa olevaa lihaa. Menkööt nyt vielä hetken sulalla ja koitetaan myöhemmin tota jäädytystä.

Miten koira liikkuu vapaana ollessaan? Aika harva liikkuu tarpeeksi väsyäkseen. Valtaosa tuntemistani koirista liikkuu hyvin klassisesti ja "hyödyttömästi", aivan kuten omanikin. Koira liikkuu hetken, pysähtyy haistelemaan tai katselemaan maisemia. Syke heittelee ylös alas, tällainen liikunta ei kasvata kuntoakaan. Voit verrata tätä vaikka omiin juoksulenkkeihin: jos lenkkeilet niin että pysähdyt heti, kun vähän väsyttää, niin aika hyödytöntähän se on. Isolla koiralla tämä vielä korostuu, kun matkojen sekä nopeuksien pitäisi olla suht. suuria.

Ota koira hihnaan ja lenkkeilytä sitä tasaisella temmolla, mahdollisimman joustavalla maalla tai hiekkapohjalla. Ison koiran kanssa se tarkoittaa pyöräilyä. Koira ravilla koko ajan (toisinaan voi ottaa toki kunnon laukkapätkiä), pitkiä matkoja. Kesäisin nämä lenkit on hyvä ajoittaa joko myöhäiseen iltaan tai aamuyöhön. Vapaana lenkkeily on siinä rinnalla hyvää hölläilyä ja vapaa liikkuminen todella hyödyllistä ison koiran liikeradoille ja lihaksistolle.
Kesäisin meilläkin on kyllä ollut poikkeuksellisen paljon energiaa, kun olen vaihtanut melko isonkin osan liikunnasta vapaana lenkkeilyyn helteiden ja kuumuuden takia. Sitten seisoskellaan siellä ulkona ja sisällä onkin pian taas energiaa, kun on viileämpää ja akut latautuneet.

Minä kyllä miettisin myös vaihtoehtoa, että tuollainen edestakaisin ramppaaminen ja jahtaaminen on joko kipu- tai stressikäytöstä. Tällöin rankka liikunta voi jopa pahentaa sitä, mikäli kyse on esimerkiksi jostain jumista tai kipeästä kohdasta. Siksi osteopaatti, kraniosakraaliterapeutti tai muu vastaava voisi olla hyvä.
Jos kyseessä on vain aktiivisempi tapaus, kannattaa miettiä jotain harrastusta nenätyöskentelyn, hihnaliikunnan ja vapaanaolon ohelle. Esimerkiksi veto on hyvä harrastus. Varusteet toki kalliita, mutta usein niitä ei sitten tarvitse vaihtaakaan.

^Siis joo enimmäkseen meidän lenkit on sellaisia, että koira saa mennä vapaana omaan tahtiin, metsässä yleensä mennään. Ja sitten on 1-2 hihnalenkkiä, jotka nekin vain semmosia lyhyitä ja rauhallisia.

Voisikohan semmoinen olla toimiva ratkaisu, että ajoittaa iltapäivällä vapaana oleilun (metsässä) ja sitten illalla kävisi 40-60min pituisen reipastahtisen kävelylenkin, hihnassa. Me aluksi meinattiin, että ajoitetaan illalle tuo metsälenkki, mutta tuumattiin, että parempi tehdä illalla jotain rauhallisempaa, niin ei jäisi koiralle kierrokset pyörimään.. siksi olisi varmaan illalla parempi joku tuommoinen hihnalenkki.

Nyt vähän tyhmänä kysyn, että millaista vetoa tarkoitat? Siis koiralle semmoiset vetovaljaat päälle ja perään raahaamaan jokin rengas tms? Vai sitten kärryjen tms veto?

Pyöräilystä.. mahtaako olla hyvästä pyöräilyttää nuorta suurikokoista koiraa?

Jäljestä vielä sen verran että kun jälki päättyy, kannattaa koiralle sanoa joku lopetussana 'loppu' tms. että koirallakin on selkeä mielikuva että jälki päättyy siihen eikä jatku enää.

Sen olen muuten myös huomannut, että Pontus haukottelee tosi paljon. En kyllä tiedä mikä haukottelumäärä on koiralle normaalia, mutta en mä ole vielä koskaan tavannut koiraa, joka haukottelee joka välissä, pitkin päivää. Oon monesti miettinyt, että liittyykö tuo haukottelukin jotenkin tähän yliaktiivisuuteen.. stressiin? Jolloin yrittäisi rauhoitella itseään haukottelemalla?

Äsken otti taas jotenkin niin kaaliin tuo koira.. otin sen sisälle, kun se tuolla ulkona taas poukkoili kuin hullu ja käskin sen sitten heti makaamaan (muuten olis vaan vaeltanut täällä pitkin asuntoa) ja itse istahdin tähän koneen ääreen. Ja mitä tekee koira: kyttää mua koko ajan. Siis se vain makasi tossa paikallaan ja vahtasi ihan koko ajan, ihan alkoi ahdistaa Ja jos se sattui kääntämään päänsä pois minusta tai laski päänsä maahan, niin samantien jos vähänkin liikahdin tässä tuolissa, niin pää nousi salamannopeasti ylös ja ankara vahtaaminen alkoi taas. Ja jos satuin katsomaan koiraa, niin se havahtui mun katseestakin?? Lopulta en enää kestänyt ja menin itse toiseen huoneeseen. Miten tuommoisen koiran kanssa pystyy elään ihan normaalisti kun se vahtii mun tekemisiä koko ajan ja ihan sama mihin liikun tai vaihdan asentoa, niin se on heti salamana vahtaamassa tai nousee ihan ylös asti, naamallaan ilme: "nytkö jotain tapahtuu!?"

Se on jo tosi kauan tehnyt tota kyttäämistä, nyt alkaa vaan itellä mennä jo hermo siihen. Ei oo kivaa kun koira suorastaan vahtii mun tekemisiä ja liikkeitä. Oon kyllä tehnyt niin, että en huomioi sitä mitenkään ja oon ihan normaalisti, mutta eipä siitä ole mitään hyötyä. Ja yhtälailla se kyttää äitiäni, isääni ja miestäni, jotka käyttäytyy varmasti vielä normaalimmin kuin minä. Parhaillaan se voi kytätä yhteen putkeen puolikin tuntia ja se on mun mielestä outoa käytöstä. Mistä tuokin voi johtua, onko se oikeasti jotain vahtimista?

Mä oon kyllä niin pohjalla tuon koiran kanssa, että välillä pahimpina päivinä tulee mietittyä, että lyönkö vaan hanskat tiskiin.. aina ei vaan jaksaisi tuota koiran ärsyttävää kierroksilla käymistä ja hössöttämistä, läähätyskohtauksia, kyttäämistä jne.

Huoh, ehkä tää tästä vielä joskus helpottaa... ehkä asiat helpottuu kun päästään muttamaan omaan kotiin?

Minä varmaan kokeilisin tuossa tilanteessa laittaa koiran viikon-kahden "lepoon". Eli ei mitään leikkejä, edes kaveri koiran kanssa, kierrokset nostavat lelut pois ja lenkitkin jotain rauhallista haahuilua ilman kiirettä. Tietysti rauhallista aivojumppaa, namujen etsintää, luita kaluttavaksi yms. Kuin koira olisi sairaslomalla.
Stressistä palautuminen kestää koiralla kuitenkin pitkään (oliko jotain esimerkin tynkää: kerran viikossa agilityä -palautuminen 3-6 pvää tms.).
Varmasti alkuun, jos koira on tottunut touhuamaan jatkuvasti jotain, niin menee vielä enemmän hermot. Kyttäämiset kuitenkin jättäisin edelleen huomiotta.
Ja haukottelu tosiaan kertois, että koira yrittää rauhottaa itseään.

^Tuo parin viikon "lepo" voisi olla hyvä idea.. tosin vielä ei päästä sitä koittamaan, koska asutaan täällä vanhempien luona (täällä on usein häslinkiä kun siskot käy lapsiensa kanssa ja täällä on tuo vanhempien narttukoira joka vain olemalla saa Pontuksen kierrokset kattoon jne), mutta onneksi vihdoinkin ensi viikolla päästään omaan kotiin, niin sitten täytyy koittaa sellaista ns. lepojaksoa.

Mä mietin tuota koiran käskemistä maahan; eikö olis parempi vaan "ignorata" se täysin kun haluaa sen rauhoittuvan? Maahan käskeminen voi laittaa sekä sinut että koirankin kierroksille kun "aina on pakko laittaa se makaamaan".

Kyllähän se joskus pitää maahan käskeä varmasti, mutta olishan se hyvä opettaa koira ihan itse rauhoittumaan, vaikka siinä meniskin alussa todella pitkään.

Ja tuo toiseen huoneeseen meno on oikeasti varmaan hyväkin ratkaisu; niin oon itsekin monesti tehnyt ;)

^Jos koira ei osaa rauhoittua, niin rauhoittumistahan saa silloin odottaa maailman tappiin. Ainakin itsestäni on koiran hyvinvoinnin kannalta tosi tärkeää opettaa koira rauhoittumaan, vaikka sitten käskyn kautta, jos ei muu auta. Olen itsekin käyttänyt omalle koiralleni pentuna käskyn kautta rauhoittumista, kun veti kierrokset joissakin tilanteissa ihan yli. Aika äkkiä koira oppi itsenäisesti tällaisissakin tilanteissa rauhoittumaan. Mikäli itse on jännittynyt tuollaisissa tilanteissa, koirakin varmasti jaksaa kytätä ja vahtia. Luulisin kuitenkin, että suurinosa koirista antaa jossakin vaiheessa periksi, kun ei itse ahdistu tilanteesta ja pystyy jättämään koiran tuijottelut ym. huomiotta.

Tuossa ylempänä ehdotettiinkin kaiken kiihdyttävän ja ylimääräisen tekemisen poistamista. Niiden lisäksi kannattaisi varmasti miettiä sitä, että kuinka paljon huomioi koiraa. Noissa rauhoittumisen opetteluissakin pitäisi kyetä jättämään koira kokonaan huomiotta. Ylipäänsä koiran huomioimisen vähentäminen hetkeksi voi helpottaa tilannetta. Omalla huomiollaan tulee helposti palkanneeksi nimenomaan sitä koiran kiihtymystä.

Tuolla liikuntamäärällä en ihmettele lainkaan, että koira hyppii seinille... Liikunnaksi minä en vapaana olemista laske, koska suurimman osan tapauksessa se on täysin hyödytöntä muutoin kun mielenvirkistyksen ja koiran oikomisen kannalta (kuten sinunkin koirasi tapauksessa ilmeisesti). Koira ei yksinkertaisesti kulje tarpeeksi pitkiä matkoja tarpeeksi lujaa väsyäkseen. Ei se osaa itse väsyttää itseään, ei se tiedä että sen täytyy tehdä niin.

Hihnalenkkeily kävellen on tuon kokoluokan koiran kanssa turhaa, jopa epähyödyllistä. Ota käyttöön pyörä. Kävellen et saa noin isoa koiraa raville, ellet ole superpitkä jamaikalainen urheilija. Kävelet itse niin hitaasti, että koiralla ei ole yksinkertaisesti tilaa ravata kunnolla. Se joko peitsaa, ravaa lyhyellä, tikittävällä askeleella tai kävelee. Kaikki mainitut ovat melko karmaisevia tapoja liikkua sekä täysin hyödyttömiä.
Pyörän kanssa sinun täytyy vain huolehtia, että koira ravaa rennosti ja letkeästi, katsoa sopiva pohja (joustava, muttei liian pehmeä) sekä pitää matkat maltillisina tuon ikäisen koiran kohdalla. Pikkupentu se ei enää ole, hihnalenkkeilyä voi kyllä aloittaa jo.

Vetoharrastusta varten koiran täytyy toki vielä kasvaa, mutta esimerkiksi pyörällä tai kikkarilla voi vedättää, jos uskaltaa leonbergin kanssa. Jos ei, taakanvetokin on ihan varteenotettava vaihtoehto, jos koira on perusterve.

Tosi varovasti noin nuoren koiran kanssa sen liikutuksen kanssa! Jättirodut kehittyvät hitaasti, 11kk ikäisen koiran kanssa ei saa missään nimessä pyöräillä pitkiä matkoja! Asfaltilla ei ollenkaan. En suosittele kyllä tällaista tälle koiralle vielä! Toisekseen, kunto vain kasvaa mitä enemmän liikkuu, ei se koiraa sitten enää väsytä. Aivotyöskentely on paras väsyttäjä ja jälkiharrastus erinomainen.

Samaa mieltä siitä, että rauhottuminen pitää erikseen opettaa. Koiralle pitää järjestää oma tila, missä se saa olla rauhassa. Sitten sen voi komentaa sinne rauhottumaan. Myös ulkona on hyvä opettaa koira rauhottumaan. Silittelet pitkin vedoin koiraa kun se on rauhallinen ja toistat jotain sanaa, minkä haluat koiran myöhemmin yhdistävän rauhottumiseen. Eli opettaisin esim. "oma paikka", siellä ollaan tasan niin kauan kuin sinä haluat. Rauhoittumista opetellaan silloin kun koira on omaehtoisesti ensin rauhallinen. Muista kehua rauhallisesti koiraa sen ollessa rauhallinen, äläkä kiinnitä koiraan huomiota vain silloin kun se sitä vaatii sinulta väärin keinoin.

Sitä minäkin tässä mietin että eikö se vain kasvata kuntoa lisäämällä liikuntaa.. Jos nyt liikutaan päivässä väh. 2h ja jos vielä lisätään liikuntaa, niin kohta saan kuluttaa sen liikuttamiseen vielä enemmän aikaa?

Tuota pyöräilyä minäkin kyllä vähän epäröin... En tiedä yhtäkään leoihmistä joka pyöräilyttäisi näin nuorta.. Ja vanhempiakaan eivät paljoa.

Liikunnan jälkeen Pontus on yleensä kaikkein aktiivisin, oltiin sitten metsässä tai vaikka uimassa. Mutta jos meillä on laiskempiä päiviä (esim nyt kun on ollut kauheaa ukkosmyrskyä) niin Pontus on puolet rauhallisempi.

Meillä tuon pennun kanssa aloitin rauhoittumisharjoitukset silloin kun se oli ihan ihan pieni, niin että se oli mun jalkojen välissä ja en päästänyt sitä pois ennen kuin oli rauhassa. Kun rauhoittui silittelin sitä vielä ja sanoin 'rauhotu', jonka jälkeen se sai lähteä jos halusi ja annoin sen itsekin olla rauhassa siinä vaiheessa. Nyt tämä rauhotu-käsky toimii aika hyvin eri tilanteissa ja kyllä tuo yleensä joka tilanteessa pystyy rauhoittumaan, sisällä jo ilman käskyjä kun tietää että mitään ei tapahdu Meillä kyllä jos käsken tuota maahan niin alkaa myöskin se tuijotus, koska maahanmeno on käsky muiden ns. toimintojen joukossa jolloin Raju jää katselemaan että mitä seuraavaksi.

Se pyöräily ei ole sen ihmeellisempää kuin muukaan hihnalenkkeily, siinä koira vaan mahtuu oikeasti liikkumaan eikä sen tarvitse kuluttaa itseään esimerkiksi peitsaamalla tai tikittämällä lyhyttä, onnetonta ravia. Tarkoitus ei ole ajaa kovaa, vaan niin että koira pysyy koko ajan rennolla ravilla, remmi löysällä.
Vuosikas ei ole mikään pikkupentu, sen kuntoa voi kyllä jo kohotella. Tuollainen hölkkä ei ole edes raskasta tai kropalle rasittavaa, jos koiran ravi on puhdas ja pohja hyvä, eli joustava muttei upottava. Se on perus hihnaliikuntaa. Pikkukoirilla se hoidetaan kävellen, isommilla pyörän, auton tai vaikka mönkijän kyydistä.

Vaihda osa vapaana liikunnasta (tai ne hihnalenkit) pyöräilyyn. Tällöin liikunnan määrä ei lisäänny vaan liikunnasta tulee raskaampaa. Vapaana liikkuminen on kumminkin "turhaa", kun ei sillä maisemien katselulla ja lyhyillä laukkapätkillä saa koiraa väsymään sitten mitenkään.

Tingelstiina kirjoitti:

^Jos koira ei osaa rauhoittua, niin rauhoittumistahan saa silloin odottaa maailman tappiin. Ainakin itsestäni on koiran hyvinvoinnin kannalta tosi tärkeää opettaa koira rauhoittumaan, vaikka sitten käskyn kautta, jos ei muu auta. Olen itsekin käyttänyt omalle koiralleni pentuna käskyn kautta rauhoittumista, kun veti kierrokset joissakin tilanteissa ihan yli. Aika äkkiä koira oppi itsenäisesti tällaisissakin tilanteissa rauhoittumaan.

Samaa mieltä. Mulla on aktiivinen paimenpentu, sen kanssa kun ollaan vanhempieni luona kylässä, on koko ajan jotain häslinkiä; lapset leikkii, kiljuu, juoksee, toinen koira liikkuu, joku ramppaa jatkuvasti ulkona yms. Pentu ei osannu ollenkaan rauhottua siellä, vaan jos vaikka lapsi leikkiä kimitti, niin tämä oli heti "Jipii, se puhuu varmaan mulle, leikitään vaan!" Joku menee ulos: "Joku erkanee laumasta, menenpä mukaan" hössötystä. Käskyttämällä pistin sen omalle paikalle, enkä antanut lupaa poistua, joka kerta se sitten nukahti itsekseen paikalleen. Nykyään ei tarvitse käskeä rauhottumaan, vaan osaa itsekkin levätä vaikka toimintaa on ympärillä. Kuin se olisi "tajunnut" ettei joka asiaan tarvitse reagoida, on fine levätä.

Tuohon liikuntaan pyörällä vs. metsässä irti, olen siinä mielessä eri mieltä, että omaan tahtiin vapaana liikkuessa koira saa enemmän irti mitä tasaisesta hihna/pyörä lenkistä. Toki jos kuntoa haluaa koiralla kohottaa, niin tuollainen liikuttaminen on varmaan silloin paikallaan. Jos taas haluaisin koiran väsyvän myös mieleltään, niin saisin maailman tappiin käveleskellä tuolla hihnan kanssa, jotta koira väsyis. Metsässä kuitenkin on erilaista maastoa missä nuuskutella, pomppia, spurttailla tai haahuilla, koiran oman jaksamisen mukaan.
Tietty nyt jos lepoa koiralle haetaan, niin vetääkö Pontus kierrokset metsässä liikkuessa?

Kyllä mä aion sitä pyytää rauhoittumaan, jos ei itse oma-aloitteisesti rauhoitu, sillä olen huomannut, että se on ruvennut vaikuttamaan positiivisesti. Alkuun se nousi aika pian jaloilleen ja sitä sai useammankin kerran pyytää rauhoittumaan, mutta nyt riittää kerran käsky maahan ja siinä se sitten makoilee hyvin rauhassa (etenkin jos ympäristö sattuu olemaan muutenkin rauhallinen eikä ihmisiä kulje ovista koko ajan ja lapsia pyöri ympärillä jne). Ja nyt on jo tullut muutaman kerran tilanteita, että kun tullaan vaikka ulkoa sisälle, niin Pontus laittaa oma-aloitteisesti maate melkein heti. Eli meillä tuo rauhoittamis-käsky on kyllä toiminut

En nyt oikein tiedä tuosta pyöräilystä, kun meillä ei tosiaankaan ole tarkoitus kohottaa koiran kuntoa ja toiseksikin, meidän on pakattava pyörä autoon ja lähteä jonnekin etsimään sopiva pohjaista tietä koiran kanssa pyöräilyyn, kun ei meidän kodin lähellä ole kuin asfalttia.

Metsässä liikkuessa Pontus ei vedä kierroksia, jos ei ole koirakaveria mukana eikä leluja. Eli mennään ihan vain koiran kanssa päinsä metsälle ja talsitaan omaan tahtiin, niin se käyttäytyy ihan normaalisti. Tietyllä tapaa kyllä innoissaan liikkuu metsässä, mutta se ei ole sellaista älytöntä kaahamista jne. Vaan juuri sellaista haistelua ja välillä vähän spurttailua ja välillä se vain käveleekin jne. Metsälenkit on mulle itsellenikin tositosi tärkeitä, koska pystyn itsekin rentoutumaan siellä täysin. Hihnalenkit on niin tylsiä ja koirakin tykkää enemmän kun saa mennä ihan vapaana.

Jos nyt mietitään, että millaiset lenkit saavat Pontukselle helposti kierrokset pyörimään, niin semmoiset, että on koirakaveri mukana tai jotain leluja mukana, ja sitten sellaiset esim. pururatalenkit, koska siellä on niin valtavasti hajuja, että koira menee niistä hajuista ihan sekaisin. Sitä kun kiinnostaa edelleen hajut ihan täysillä, vaikka kastroinnista on kuukausi. Parasta on, kun mennään jossain vaikeampi kulkuisessa maastossa, jossa ei ole mennyt ketään muuta. Ja vielä kun on itse täysin rentoutunut ja rauhoittunut, niin se on plussaa.

ps. Ollaan kahdestaan Pontuksen kanssa nyt kotona. Tulin juuri töistä ja tultiin koiran kanssa sisälle, minä soitin työkaverille pikaisen puhelun ja tämän puhelun aikana Pontus laittoi maate ja nyt se tuossa kuorsaa ja näkee unia (vinkuu ja potkii jaloilla), eli se oikeasti nukkuu! Siis ihan pelkkä ympäristökin vaikuttaa tohon koiraan ihan mahdottoman paljon! Täällä on hiiren hiljaista ilman mun vanhempia ym. ja koirakin on ihan erilainen!

Muoks// Noni, äsken käytiin flexin kanssa ihan rennosti käpötellen metsässä, pääasiassa metsätiellä mentiin mutta vähän rämmittiinkin metsässä. Tuliaisena kotiin vouhottava ja ärsyttävä koira. Vaikkei tehty mitään kummempaa lenkin aikana, käveltiin vaan, toki koira välillä ravaili ja haisteli, mutta ei siis mitään, mikä voisi nostattaa kierroksia.

Ja jessus noita läähätyskohtauksia taas... se voi hetken olla läähättämättä, mutta sitten ihan yhtäkkiä ihan hirveä läähätys. Se ei oo mitään normaalia läähätystä, vaan oikeasti voisi luulla, että koira tekee kuolemaa kun se näyttää niin tuskaiselta ja hengitys tahti on ihan hullu. Sitten taas välillä se voi läähättää suht. normaalisti, kunnes ihan yhtäkkiä läähätys tihenee ihan hullunlailla ja se ääni on tosi kova!

Ja aina jos se tolleen on hereillä, mutta makoilee, niin se touhaa koko ajan jotain pientä.. nuolee tassuja, pippeliä, peppua jne. puree itseään joka paikasta, rapsuttaa itteään jne. Sen on pakko jotain tehdä koko ajan.