Koirat.com

Podolski kirjoitti:


Toinen asia mikä mietittyttää toisen koiran hankkimisessa on se, että miten toi nykyinen sheltti suhtautuu... Sissi ei nimittäin juurikaan välitä muista koirista ja suurimmalle osalle näyttää hampaita, jos liian innokkaasti toinen tulee haistelemaan ja hakemaan leikkiin.

Voisin kuvitella että ainakin whipukan kanssa tulisi koirasi kyllä toimeen, nehän on luonteeltaan semmosia säyseitä ja nöyriä monesti. Sit varsinkin kun Sissi ajan mittaa huomaisi että ei se pentu oo lähössä pois, niin hyväksyisi varmaan laumaan. Kasvattajalta kannattaa toki kysyä neuvoa et minkä luonteinen pentu ja kumpaa sukupuolta kannattaisi valita, että minimoisi riskit. Silkkenitkin on kai ihan semmosia perus vinttari-cooleja, en tiedä niistä sen tarkemmin et onko sähäkämpiä kuin whiput. Silkkivinttikoiraa ei ole kyllä ihan helppo näppeihinsä saada, joten hyvä jos ei pennun hankinnalla ole mikään kiire. Pohdinnan ja kuumeilun iloa sinne!

Mie taas pyörittelin nimiä pitkästä aikaa. Mulla on nyt word-tiedostossa nimiä koiralle, ja tänään lisäilin sinne vähän kivoja nimiä mitä on tullu vastaan tai tuli mieleen. Ja pennusta kuumeilen vähän väliä, mutta eip, ei vielä.

^Koska sulle tulee aikasintaan koira? Täyttäähän Leppo jo 3v tänä vuonna

Mullakin on koirakuume
Kaikenlaisii rotui olen miettinyt mutta ei mulla ole mitään suosikki rotua....hmph
..joku voi olla hetken aikaa suosikkirotu mutta sitten se vaihtuukin hetkessä toiseen...=D

^ Niin täyttää joo. Mut en mä tiiä... Hirveesti tekis mieli jo nyt ottaa pentu mut sit mul ois kaks nuorta, aktiivista koiraa joiden kans ois hyvä jotain harrastella (tai Lepon kans ainakin täytyy, se niin rakastaa tekemistä), eikä Leppokaan oo vielä ihan valmis käytöksen suhteen. Sit jos hankitaan jossain kohtaa lapsia niin onhan se yks koira helpompi hallita rattaiden kans kun kaks, varsinkin jos nuorempi koira menis ottaan sekoiluissa Leposta mallia. Mut jos Leppo tosta saadaan viisastumaan eikä päätetä vielä ruveta ite lisääntymään niin sithän se koiranpennun hankinta aikaistuu.
Nähtäväksi jää mitä elämässä tapahtuu. Ja onneks AINA voi haaveilla.

Ja mulla oli kans yhessä kohtaa tollasta että se suosikkirotu vaihtu viikon-parin välein! Aina löyty joku uus ihanuus mitä piti unelmoida hetken aikaa, kunnes se "alkuihastuminen" laantu tai luki rodusta enemmän ja totesi ettei se sovikaan ihan niin kivasti omiin kriteereihin ja olosuhteisiin. Muistan sen olevan toisaalta mainiota aikaa kun sai katella kaikenmaailman roduista tietoa ja selata kuvia & videoita, mutta toisaalta se mua ainakin ahdisti kun tuntu ettei mikään oo hyvä tai saa aikaseks päätettyä mistään.

Dinski: Minullahan on 3 koiraa, vanhin täyttää 1,5kk:n päästä 5v ja Essillä ja Oonalla on ikäeroa 1,5v Kyllä mietin että voinko ottaa tähän kolmatta koiraa kun Essin hihnakäytös ja ohitukset oli ihan kesken. Se tarvitsee niin tiukkaa huomiota ja kontaktissa pitämistä ohituksissa, että jos olisi toinen samanlainen niin ei tulisi yhtään mitään. Mutta ajattelin, että tuo on aika harvinaista kuitenkin, että on noin "paha", että ei minulle voi toista yhtä vaikeaa koiraa tulla Joo todella järkevää ajattelua... Uskalsin ottaa Oonan. Ja kun Oona ei ole mitään sukua Essille (ainakaan rekisteripapereissa ei ole yhtään samaa koiraa noilla). Vaikka kumpikin on keskikokoisia valkoisia villakoiria. Mutta oli todella hyvä päätös ottaa Oona. Se on ihan päinvastainen luonteeltaan kuin Essi. Rauhallinen, ei hauku ulkona koskaan millekään, ei ole juurikaan kiinnostunut vastaantulijoista, sen ei tarvitse ohittaa kontaktissa. Riittää kun ottaa koirien ohituksissa hihnaa vähän lyhyemmälle. Se ei edes vedä toisten luo. Minulla oli tuuria tässä, huonomminkin olisi voinut käydä.

Harrastukset... Essin kanssa oli aika pitkä tauko harrastamisessa, pystyin keskittymään Oonaan. Nyt kuitenkin vaihdoin Oonan Essiin agilityssa ja Oonan ilmoitin tokokurssille. En tiedä jatkanko Oonan kanssa tokoakaan, se ei niin innokas edes ole oikein mihinkään lajiin.

Täällähän on keskustelu vilkastunut :D Onnittelut Jakille uudesta perheenjäsenestä! Toivottavasti pentuarki on lähtenyt hyvin käyntiin :)

Meillä on TJ 30 täällä :D Jännitellään ja odotellaan. Tänään kävin ensimmäistä kertaa hamstraamassa hieman pentutavaroita, mutta lista on vielä pitkä. Tosin onhan tässä vielä aikaakin.

Muuten menee siis iloisessa jännityksessä, mutta meillä on ehkäpä nimiongelmaa. Olimme päätyneet jo yhteen nimeen, mutta kasvattaja on kaksi kertaa kysellyt, joko olemme päättäneet nimen ja kun olen ilmoittanut nimen, jota olemme miettineet, on kasvattaja sanonut, ettei se sovi ollenkaan ja kannattaisi miettiä jotain muuta vaihtoehtoa. Itselleni kävisi aivan hyvin jokin muukin vaihtoehto, varsinkin kun saimme tietää kennel-nimen, niin siitä saisi helposti erilaisia väännöksiä, jotka kuulostavat ihan hyviltä. Mutta mies on jotenkin lukkiutunut tuohon yhteen vaihtoehtoon, johon alunperin päädyimme. Yritän esittää miehelle vähän väliä myös muita vaihtoehtoja, mutta mikään ei tunnu kelpaavan. En tiedä, pitäisikö mennä nimellä, jonka mies ehdottomasti haluaa, itselleni on ihan ok ja kasvattaja tuntuu inhoavan. Vai pitäisikö vielä yrittää etsiä jotain muuta vaihtoehtoa.

Kuukausihan tässä on vielä aikaa tätäkin pohtia, mutta mielestäni olisi kiva saada nimi ajoissa sovittua, koska pennusta kuitenkin puhutaan usein täällä meillä. Pelkkänä pentuna on hassua puhua, mutta toisaalta, jos nyt puheissa käyttää jotain nimeä, niin helpostihan se sitten jää ja muuttaminen käy yhä vaikeammaksi. En tosin tiedä, onko sillä juurikaan väliä, mitä kasvattaja ajattelee nimestä, mutta onhan se ikävää, jos kasvatille tulee kasvattajan mielestä aivan typerä nimi. Sellaisia pentukuulumisia siis tällä kertaa :D

^ Onks nyt siis kyse lempinimestä vai virallisesta nimestä joka ei kasvattajalle kelpaa? Jos lempinimestä niin mie olisin varmaan niin inhottava että käyttäisin sitä nimeä, jota olen suunnitellu. Tai oikeestaan paraskin mie puhumaan, koska ite kävin läpi hyvin monta lempinimi ehdotusta ennen kuin raati (kasvattaja/kihlattu) hyväksy Virnan :D

Yks iso juttu mikä miuta mietitytti kolmannen koiran ottamisessa oli kuinka nuo vanhukset, erityisesti Nella, suhtautuu pentuun. Nella kun ei pennuista pahemmin välitä ja jos sen ensimmäinen mielipide pentuvieraan käydessä on aina ollut se että pienin ei saa liikkua alkuun tai tulee komennusta. Toisaalta tiesin myös että aina Nella on tottunut ja jossain vaiheessa alkanut jopa pentujen kanssa leikkiä. Ja niinhän se Virnankin kanssa kävi, että alkuun oli tosi kova kuri, mutta aika pian Nella tasottu ja ulkonahan tuo kohta 15 vuotias vanhus tykkää ihan älyttömästi juosta pennun kanssa :D Nella on kuta kuinkin myös ainoa koira, jonka komentamista tuo kauhukakara uskoo...

Mut en kyllä tietäisi kuinka pärjäisin jos puudelit olisi nuorempia ja energisempiä. Virna kuitenkin tarttee päivittäin vähintään sen kaksi tuntia aktiivista tekemistä (vapaana juoksemista, treenamista, muitten koirien kanssa leikkimistä) jos haluan että se nukkuu yönsä rauhassa niin opiskelun ja muiden eläinten ohella miulla loppuis vuorokaudesta tunnit :D Tosin, eipä Enni ainakaan ollut eikä ole vieläkään kovinkaan valmis käytöstapojen suhteen. Se saattaa välillä itkeskellä ikäväänsä kun mie lähden, reagoida rappiksen ääniin (onneksi harvoin) ja epävarmuuttaan huudella remmissa muille koirille.
Aikanaan me äidin kanssa naureskeltiin, että Nella tuli kun miut oli 13-vuotiaana saatu suurinpiirtein yhteiskuntakelposeksi, sitten kun Nella osas käyttäytyä 3-vuotiaana tuli Enni. Ja nyt itekseni naureskelen, että mitä se kertoo Enskasta kun Virna tuli Ennin täytettyä 11...:D

Poron ja buhundin välissä kun rotuja pyörittelin miulla oli tosi monta mietinnässä, ihan laidasta laitaan. Mietinnässä oli niin beussi, tsekki, dallu, pinseri, kelpie, holsku, gronttu, nahka ja airlis noin muutaman mainitakseni :D Omalla tavalla se oli turhauttavaa kun tuntui että sitä täydellistä ei löydy (koska silloin olin sitä mieltä että buhundiahan mie en ota :D), mutta toisaalta se oli tosi mielenkiintosta ahmia tietoa eri roduista ja punnita niitä ominaisuuksia vs. omat tarpeet ja resurssit. Parhaan ystävän kanssa vielä molemmat pohdittiin rotuja niin siinä käytiin monet keskustelut ja pohdinnat ja pään seinään hakkaamiset. Paras ystävä kyllä vieläkin pohtii sitä seuraavan rotua, joten edelleen käydään keskusteluja ja pohdintoja aiheesta. Koska jaettu tuska on kaksinkertainen tuska. Ei kun....

^^kyse on kutsumanimestä. Virallisen kennel-nimen kasvattaja päätti. Kaikki pentueen koirat viralliselta nimeltä hyvin samantyyppisiä. Olimme kuitenkin päättäneet kutsumanimen ennen kuin tiesimme virallista nimeä, eikä kutsumanimi ole vähääkään samantyyppinen kuin virallinen nimi. Kasvattajan mielestä kutsumanimen pitäisi olla pehmeämpi ja kauniimpi kuin nimi, jota olimme ajatelleet.

Tosin kasvattaja on ryhtynyt itsekin nyt kutsumaan pentua nimellä, joka ei myöskään ole yhtään virallisen nimen kaltainen (virallinen nimi = kennelin nimi + yksi lisäosa siihen ja kasvattaja kutsuu pentua yhdellä tavallisella suomalaisella miehen nimellä, tyyliin Joonas). Mutta sitä nimeä emme aio ainakaan ottaa pennun kutsumanimeksi. Vaihtoehdot ovat pitäytyä jo valmiiksi miettimässämme kutsumanimessä tai sitten keksiä jokin kokonaan uusi, ehkä jollain tapaa virallisesta nimestä tuleva muunnos. Saa nähdä, kuinka käy :D

^ Kyllä mäkin varmaan pitäytyisin suunnitellussa nimessä, jos siitä itse kuitenkin pitää. Sehän siinä on tärkeintä. Tosin mielipiteessäni saattaa olla vähän kapinaakin mukana, koska musta on vähän hassu ajatus, että ostaa koiran parhaimmillaan parilla tonnilla ja sitten ei saisikaan antaa sille itse haluamaansa kutsumanimeä, jolla sitä kuitenkin kutsutaan toivottavasti se +13v.

Tietysti nyt saa mielipiteen esittää, mutta se nimen kauneuskin kun on katsojan silmässä, ja tehän sen koiran kanssa elätte ja sitä nimeä huutelette. Eiköhän se kasvattajakin siihen totu. :)

^^Anna teille mieleinen nimi. Jos ei kasvattaja tykkää siitä niin ei voi mitään eihän kasvattaja voi loppupeleissä päättää minkä nimen omistajat sille antaa.
Tai sit odotatte että pentu pääsee teille ja mietitte sopiiko kyseinen nimi teidän mielestä pennulle, jos ei sovi niin vaihtakaa ja jos sopii niin antakaa se vaan.

Te joilla on kolme koiraa? Miten ulkoilutetta niitä? onko hihnalenkeily vaikeeta?

Miulla Virna on ainut, jonka lempinimi on mitenkään lähelläkään virallista nimeä (Vaermina). Nella (**** Brookite) ja Enni (**** Earth's Crust) eivät sitten ole lähelläkään :D Ja jos meille olisi ensimmäiseksi puudeliksi tullut aprikoosi, sen lempinimi olisi ollut Moona joka siis päätettiin jo siinä vaiheessa kun narttu oli astettu. Ja Virnan sisarusten kanssa käytettiin virallisista nimistä johdettuja lyhennyksiä, kunnes saatiin tietää kunkin lempinimi. Paitsi Virna oli aluksi Tirppa, kunnes siitä tuli Virna.
Eli valitkaa vaan se lempinimi, joka teitä miellyttää ja joka teistä pennulle sopii :) Niin kuin sanottu, te sen pennun kanssa tulette elämään :)

^ Mie ulkoilutan noita kolmea mahollisimman vähän yhessä :D Aamu ja iltalenkit menen kaikkien kolmen kanssa ja joskus myös vanhusten päivälenkille otan Virnan mukaan. Mutta Virnan päivälenkille ja välipissatuksille en puudeleita ota mukaan. Penskan kanssa pitkällä lenkillä mennään sen verta pitkä matka, etteivät vanhukset enää jaksa. Ja helpompi pitää yhtä koiraa vapaana, plus Virna vielä aika monessa asiassa tarttee treeniä
Mutta silloin kun mennään koko porukalla, on jokaisella oma hihnansa enkä käytä mitään jakajia tms. koska jokainen noista kolmesta menee sen verta eri tahtiin (ja eri suuntiin). Jokaisella on omanlaisensa hihna (nahka, kankainen venyvä ja grippi), jolloin tiedän ihan käsituntumalla kenen hihna menee missäkin. Virna välillä saa hepuleita ja ryntäilee sinne tänne eikä pahemmin kattele ettei vanhukset jää alle. Ja rähjää remmissä muille koirille, silloin kun ollaan kahdestaan ulkona monesti saan sen ihan imuuttamalla nätisti ohi, mutta kun koko poppoo on mukana niin se on astetta haastavampaa. Mutta ollaan me kaikki edistytty syksyisestä, jolloin ~ 100 metrin matka purtsille, jossa sain Virnan laskettua irti tuntu ihan mahdottomalta :D

Pohdittiin nimiasiaa eilen illalla vielä ihan kunnolla. Päätimme, että palaamme ihan ensimmäiseen vaihtoehtoomme, joka on nykyistä huomattavasti “pehmeämpi” ja oikeasti kyllä helpompi (=lyhyempi, ytimekkäämpi). Hylkäsimme vaihtoehdon oikeastaan siksi, että olin alunperin haaveillut siitä mahtavasta samojedistä ja ajatellut nimen sille ja kun totesimme, ettemme samojediä voi saada, harmistuin ja ajattelin, että nimi oli sille varattu, ei kelpaa bichonille. Nimessä itsessään siis ei mitään vikaa ja se oli ensimmäinen vaihtoehto, jonka halusin koirani nimeksi. Nyt olen ehkä sitten päässyt yli siitä samojediasiasta, eikä nimi olekaan enää lukittu sille, joten se kelpaa bichonillekin :)

Katsotaan vielä, mitä kasvattaja siitä sanoo ja “julkistetaan” nimi sitten kavereille ja tutuille. Tosin, jossei tämä nyt kelpaa kasvattajalle, niin sitten se on hänen ongelmansa :D

Tavaroita hamstrataan täällä oikein todenteolla :D Tehtiin eilen lista, mitä kaikkea pitää hankkia.

On jo:
Harja + kampa
1 namipussi
1 aktivointilelu
Kliksutin
“vaippoja” (kasvattaja sanoi, että on aina opettanut pennut tekemään sellaiselle vaipalle lattialla)
Penturuokaa (samaa, jota kasvattaja syöttää)

Puuttuu:
Ruoka- ja vesikuppi
Kaulapanta + hihna
Peti
Kynsileikkurit
Kuljetuskoppa/-laukku
Leluja, ainakin jokin unilelu

Shampoo + hoitoaine? Ei ehkä kriittisimmät, mutta bichonin turkki varmaan kuitenkin jatkossa tarvitsee näitä.

Kurapuku? Ei varmaan ihan pennulle kannata hankkia, koska kasvaa heti ulos siitä.


Vieläkö jotain muuta pitäisi hankkia? Onko listasta unohtunut jotain tärkeää?

Kiitos Helmi12 ja jakiem kokemusten jakamisesta useemman koiran suhteen! Pitääpä katsoa, jos sais tota miestä vähän puhuttuu ympäri... Oon saanu jo sen mielipiteen tulemaan sieltä "Seuraava koira sit Lepon jälkeen" siihen että "Seuraava koira sit kun Leppo on seniori-iässä"... Hiljaa hyvä tulee.

Nenetsillä onkin siellä hyvin jäsennelty tarvikkeet! Hyvä että nimiasiakin selvisi, ainakin jotenkin.
Mä oon aina jostain syystä tehny pennulle ensin jostain halvasta ite pedin, vaikka ei Leppo ainakaan ollu taipuvainen tuhoomaan tai kastelemaan omaa petiään. Jostain pentukirjasta sen taisin lukea aikoinaan, jääny tavaksi.
Ja varmaan jonkinlainen shampoo kannattaa jo hankkia, niin ehtii pentua totuttaa sit pesuihin samalla tavalla kun kynsienleikkuuseen ym. hoitotoimenpiteisiin.

Nimiasia on nyt onneksi loppuunkäsitelty :D Olisi vain pitänyt alunperinkin pitäytyä siinä ensimmäisessä vaihtoehdossa, kun siihen kuitenkin lopulta päädyttiin, muutaman välietapin kautta Pojasta tulee nyt siis Elmo. Siihen ollaan miehen kanssa molemmat tyytyväisiä ja kasvattajankin mielestä se sopii pennulle loistavasti, joten sillä mennään :D Enää 28 päivää Elmon kotiutumiseen

Viimeinen lomapäivä menossa, niin taidan kohta lähteä hankkimaan lisää tavaroita. Shampoomerkistä saatiinkin vinkkiä kasvattajalta. Täytyy käydä hakemassa samaa ainakin näin alkuun, jos pentu on jo tottunut tietyn merkin hajuihin :) Täydensin myös tuota meidän listaa Mustin ja Mirrin pennunhankkijan listalla. Aika paljon tuolla oli sellaista, mikä puuttui meidän listalta. Kohta täytyy miettiä tilaratkaisuja jo uudelleen, kun tavaraa alkaa kertyä

Tulihan “reippailtua” = kierreltyä eläinkauppoja :D Ja hankintalista lyheni 12 asialla - tosin tärkeimmät puuttuvat yhä. Petiä ja ruokakippoja yms. täytynee katsoa miehen kanssa yhdessä, koska ne ovat kuitenkin “näkyviä sisustuselementtejä” Tänään hain siis vaan valmiiksi sellaisia, mitä ei tarvitse yhdessä pohtia ja ihmetellä, kuten shampoota, hoitoainetta, hammasharjan+tahnan ja apteekkitarvikkeita (desifiointiainetta, sideharsoa, yms. perussettiä). Voi tätä tavaran haalimisen määrää... Mutta parempi kai olla varautunut kaikkeen, kuin huomata kiperässä paikassa, että jokin puuttuu.

Asiasta kukkaruukkuun, onko kenelläkään kokemuksia trimmaussaksista? Millaiset kannattaisi hankkia tai mitä ei ainakaan? Kyselen näitä vielä kasvattajaltakin, mutta ajattelin kysästä täälläkin, jos jollain olisi kokemusta asiasta.

Oho, mä en ollu tiennykkään että Mustilla ja Mirrillä on tollanen tarvikelista, ihan kätevä!
Tosin, silmien- ja korvienpuhdistusainetta en oo kuuna päivänä tarvinnut (koska vanulappu ja lämmin vesi), en erillistä puhdistusainetta pissavahingoille, feromonihaihdutinta, tai pureskelunestoainetta (käytin etikkaa). Toki heidän pitää saada tarvikkeita myytyä, niin ymmärrän että on kaikenlaista listalla mitä ehkä saattaa tarvita.
Hammasharja ja -tahna on kyllä ihan kätevä olla alusta alkaen että tottuu niihinkin, mä hankin sillon kun Leppo oli 5-6kuinen ja aikuishampaat oli puhjennut, huomasin tällä herralla niihin kertyvän heti hammaskiveä jos ei harjaa.

Villaotusten ja muiden trimmattavien tyyppien omistajat osaa vastata noihin trimmaussaksiin paremmin, mä kun leikkaan corgiltani vaan tassunpohjakarvat ja nekin pikku-Fiskarseilla. Ja kasvattaja varmasti kyllä osaa neuvoa hyvin, ja myös eläinkaupan myyjä!

^^ ei mekään ihan kaikkea tuosta otettu omalle hankintalistalle. Kyseltiin vähän kasvattajalta, mitkä noista on oikeasti tarpeellisia ja mitkä on enempi just sitä Mustin ja Mirrin tarvetta myydä tavaroitaan :D Mutta oli siellä kuitenkin muutamia ihan hyödyllisiäkin juttuja, joita ei meidän omalla alustavalla listalla ollut.

Tasan neljä viikkoa. Millään ei malttaisi enää odottaa

Magik: Minä lenkkeilen aina kolmen koiran kanssa, ei siinä ole ongelmaa. Yleensä Chihu Helmi kävelee aina hihnanmitan päässä takana ja villakoirista Oona edellä ja Essi vierellä. Hihnat eivät mene solmuun ja kaikilla on vähän erilaiset hihnat, niin helppo erottaa mikä hihna on kenenkin. Essin en voi antaa mennä edelle kuin harvoin lyheksi hetkeksi, enkä jäädä taakse. Siksi kun muuten se rupeaa haukkumaan, vaikka mitään ei missään näkyisi. Se keksii itse haukuttavaa. Vierellä kun on niin menee hyvin. Hihna toki löysällä. Joskus Essi ja Oona rupeavat siinä hihnassa leikkimään keskenään ja melkoista kaaostahan se sitten on. Oonalla on aina joku risu suussa ja välillä rupeaa Essiä härnäämään "mullapa on tämmönen, ota kiinni jos saat" -asenteella... Ja Essihän lähtee leikkiin mukaan. Onneksi näitä ei joka päivä tapahdu. Nuo eivät poukkoile hihnassa miten sattuu vaan pysyvät tien reunassa. Vapaana kun menevät niin on vähän helpompaa. Kaikki tulevat aina kun kutsun ja villakoirat istuvat ja odottavat että laitan pannat kaulaan.

Nenetsi: Minulla on trimmaussaksina roseline 88080. Villakoiria siis trimmaan. Kaverini osti samanlaiset bichonin trimmaukseen ja on tykännyt. Shampoona käytän usein valkoisille koirille tarkoitettua shampoota. Hoitoainetta ei pienelle pennulle yleensä tarvitse laittaa. Kannattaa hankkia myös kunnollinen turbofööni, hiustenkuivaajalla kuivaaminen on hidasta ja työlästä. Eikä lopputulos aina ole niin hyvä.

Helmi12, shampoota otettiin pennuille suunnattua, mutta varmaan myöhemmin kannattaa meidänkin siirtyä valkoisille koirille tarkoitettuun shamposeen. Hoitoainetta ei tosiaan varmaan heti tarvitse, mutta se oli hyvässä alessa, niin otin valmiiksi. Eipä se vanhenekaan ihan heti :D

Mitä nyt googlailin, niin noita Roselinen saksia tunnutaan kehuvan vähän joka puolella. Ehkä meidänkin kannattaa sitten sellaiset hommata. Mites sen föönin kanssa... Mikä olisi sitten kunnon fööni? Mitä nyt monien eläinkauppojen ja gigantin hiustenkuivaamia vertailin, gigantin kuivaimissa oli kuitenkin enemmän tehoja. Ainakin siis niissä käsikäyttöisissä. Eikö sellainen riitä? Vai pitääkö sen olla enemminkin tällainen? Meillä on kyllä melko vähän tilaa ja siksi tuo isompi pömpeli arveluttaa hieman ja gigantista löytyi myös hiustenkuivaimia, joissa on enemmän tehoja, kuin tuossa isossa rotiskossa. Mitä muuta kannattaisi katsoa fööniä hankkiessa kuin tehoja?

^Juuri tuollainen minkä linkitit

Kaikki käsiföönit on sen verran tehottomia että föönatessa turkkia pitää karstata koko ajan. Eli niin kauan että turkki on täysin kuiva ja suora. Turbolla föönatessa se puhallusteho on niin suuri että turkki suoristuu itsestään, vesi lentää pois. Riittää kun turkin harjaa läpi sitten kun se on föönattu täysin kuivaksi. Kuivausaikakin on turbolla noin puolet siitä mitä käsiföönillä. Kaveri föönaa aikuisen bichonin 20-30 minuutissa, riippuu paljonko turkkia on. Pennun föönaa alussa vartissa, tehoja ei voi pienelle laittaa vielä täysille, ettei pentu lennä pöydältä.

Mä en ymmärrä miten kolmea koiraa voi ulkoiluttaa yhtä aikaa ilman että hermot menee, musta tuntuu että noissa kahdessakin on välillä liikaa jos autolla pääsee metsään ja voi irti pitää niin sitten otan molemmat mukaan, mutta hihnakävelyä molempien kanssa yritän välttää. Tosin nykyään mennään yleensä remmissä näin

Oon tavallaan kateellinen teille joilla on monta rotua mietinnässä. Oon varmaan ennenkin tänne kirjotellut että oikeen yritän miettiä eri rotuja joita olis kiva kokeilla, mutta tuntuu ettei mikään vaan kiinnosta tarpeeksi että kuitenkaan vaihtais. Mutta sitten toisaalta kaipais kuitenkin rinnalle ns. helpompaa koiraa.. No mutta onneksi ei oo pennun hankinta ajankohtaista vielä vähään aikaan! Vaikka vähän kyllä pentukuumetta pukkaa taas..

Mulla on ollut tapana antaa nimi aina pennulle vasta kun se on kotiutunut, että onko sitten minkä olonen jne. Esim. Rajusta meinas ensin tulla Käry ja Rotilla oli harkinnassa muistaakseni Rage ja Rinssi