Koirat.com

Äh, eihän tästä nyt tuu mitään kun lueskelen Akitojen kasvattajien sivuja. Akitoihin rakastuin vasta ihan vähän aikaa sitten mutta sitäkin enemmän

Mäkin siirryn nyt sitten tänne, kun vielä ei oikeasti ole mitään odotettavaa. Yksi pentue on kiikarissa, mutta menee aika pitkälle kesään ennen kuin selviää, saadaanko meille sieltä omaa karvapalloa.. Ja millään en jaksaisi odottaa!

Destroyer kirjoitti:

Oon kyllä salaa jo haaveillut ja suunnitellut mikä kolmas koira tulee oleen.. Belgi kans ja narttu, mutta en tiedä vielä gronttu vai tervu. Niin ja tää tulee sit ulkomailta! Mut se tulee vasta sitten kun Veikka on vanha vaari eikä sen kanssa tuu enää harrastettua mitään.

Mä olen muuten suunnitellut näitä koirahankintoja jo muutama koira eteenpäin. Niitä mielenkiintoisia rotuja vaan on niin paljon, ettei sitä voi olla pähkäilemättä, että kun seuraavaksi ottaa tän, niin sitä seuraava voisi olla tää tai tää ja sitä seuraava sitten voisi olla tää, jos sitä ennen ottaa tän jne. jne. Onneksi mun ei tarvitse keskittyä pohtimaan kuin noita isompia koiria, sillä mies on jo todennut, että meillä pitää olla aina vähintään kaksi harjista.

Mistä tulikin mieleen, että mua jännittää ihan tosissani jo valmiiksi otetaanko mut tosissaan pennunkyselijänä, sillä eihän multa täysin omana koirana ole löytynyt kuin nämä neljä harjakoiraa. Näidenkään kanssa ei ole mitään näyttöä siitä, että olen harrastamassa aktiivisemmin seuraavan koiran kanssa, kun näiden kanssa on pääosin harrasteltu kotona. Koko ajan olen kyllä meille sopivia ryhmiä etsimässä, mutta kun oon ollut aina liian myöhään liikenteessä.

Joo, mulla on välillä tapana pohtia asioita vähän turhan pitkälle...

Mä luulen, että meillä tulee jossain vaiheessa olemaan myös paimensukuinen lapinkoira, mutta sen aika saattaa olla sitten vaikka kuinka pitkän ajan kuluttua, se on kun on semmoisen kanssa varttunut. Noora on nyt jo kuitenkin 13-vuotias vanha rouva, voi olla että sitten kun siitä aika jättää, ottanee mun äite saman rotuisen karvapallon. Itsellä nyt kuitenkin hakusessa lapinkoiraa pienempi ja täpäkämpi koiruus - ja lyhytkarvainen sen olla pitää.

Mulla on jo nimi melkein päätettynä seuraavalle koiralle, se on ehdottomasti Doris tai Iines! Avopuolisko ei oikein lämpene tolle Dorikselle, vaikka se mun mielestä ois noista parempi vaihtoehto. Olihan meillä Carloksenkin nimi päätetty jo varmaan 2-3 vuotta ennen koiran tuloa...

Mullakin on nimiä mietitty seuraavalle koiralle vaikkei pennusta vielä tietoakaan Mutta niin mulla oli tän ekankin kanssa, nimi oli valmiina jo kauan ennen koiraa.

Mä oon aina haaveillut vinttikoirasta, whipukka voisi olla sellainen sopiva... Mietin sitä kakkoskoiraksi mutta jotenkin kaksi riistaviettistä koiraa voisi olla liikaa Joten ehkä sitten joskus kun tuosta biigelistä aika jättää. Avokki ei vaan voi sietää niitä kun näyttävät sen mielestä anorektikoilta

tarumieli kirjoitti:

Tää on niiiin mun ketju! Haaveissa siis kettuterrierityttönen ehkä ensi vuoden kesäksi... Tavallaan odotan vain, että joku sanoo että älä ny hulluja puhu, etsä semmosen kaa pärjäis.

Oi, kettuterrieri! Mä tykkään ihan hirveesti kettiksistä ja se oli mun yks rotuvaihtoehto aikoinaan. Paimenkoiran luonne houkutti kuitenki enemmän ja tuli tollanen vähän erilainen puikkonokka. Jotenki musta tuntuu, et terrierin luonteessa ois totuttelemista Alissan jälkeen.

Mäkin kuulun tähän ketjuun. Haaveissa siis toinen shelttityttö jossain vaiheessa, ajankohdasta ei vielä mitään tietoa. Olis niin ihanaa, ku Alissalla ois shelttikaveri, shelttien kanssa on parhaat leikit ja yhteiset jutut. Ei mulla kuitenkaan oo mikään kiire, Alissan kanssa on niin helppoa ja se on loistava harrastuskaveri. Ainoo, mitä kaipaan, on agilitykaveri, Allun kanssa kun se nyt jäi terveyden takia. Ja onhan sellaset pikkuset shelttipallerot ihan syötävän söpöjä.

Nyt kun toi edellinen penneli alkaa olla junnuiässä, niin lienee korkea aika alkaa miettiä seuraavaa..
Nyt kun on toi isomman koiran paikka täytetty, niin taitaa olla realistista siirtää rhodehaaveet sinne jonnekkin tulevaisuuteen, ettei tarvitse ostaa pakua kuljetuskalustoksi..
Mutta nyt kun on agilitykoira, pk koira, niin juoksija puuttuu vielä..
Ja tämän paikan tulee täyttämään wipukka sitten kun miehen vastaus koiran hintaan ei ole avioliitto..

Emuli: Tapaamillani whippeteillä ei ole ollut oikeastaan yhdelläkään varsinaista riistaviettiä. Saalistusvietti kyllä on voimakas ja lähtevät juoksevien jänisten tms. perään, mutta vain näköhavainnolla kuten muutkin vinttarit. Jättävät leikin sitten nopeasti siihen, kun näköyhteys katkeaa. Eli ei pitäisi olla ongelmallista riistaviettiä noilla.

Kirjoitanpa minäkin tänne, kun lähdin tuolta pennunodottajista pois! Siellä ois kyllä ollut kiva olla, mutta kyllähän tää tässä menee. Pitää vaan ajatella, että "kaikki menee niinkun kuuluu". :D

Olen haaveillut koirasta ala-asteelta asti, kun mummin koira kuoli. Ja nyt oon jo parisen vuotta "asunut" yksin. Tosin lomat/vapaapäivät/kaiken vapaa-ajan vietän vielä lapsuuskodissa, kaupungissa on mälsää!:D

Mulle piti tosiaan tulla tuo lampuri, alunperin suunnittelin tähän kevääseen. Mutta kun haluan yhdeltä tietyltä kasvattajalta ja ehkä sijoituskoiran ottaisin, niin pitää vaan tyytyä haaveiluun. Meinaan seuraavan kerran juoksut varmaan joulua ennen joskus ja eihän sitä tiedä, vaikkei kaikki silloin onnistuis. Mälsää, kun tuntuu vaan siltä, että ei oo mitään, mitä oottaa, kun menee vuodella eteenpäin. Haaveet tietysti toteutuu, mut tuntuu, että menee niin pitkälle! Voishan sitä tietty päättää, et ottais joltain toiselta kasvattajalta, mutta en mä nyt sit kuitenkaan. Tuntuu siltä, että pitää odottaa ja haaveilla, eikä ottaa heti sieltä, mistä mahd. saisi.

^^ Joo näin olen ymmärtänyt. Tarkoitin just tota saalisviettiä, sössöttelin vaan väärin Tosiaan seuraavaksi koiraksi whipukkaa en ottaisi, muuten meillä olisi kohta kaksi pupun perässä pinkojaa. Seuraava koiruli tulee olemaan heeleri Saa siitä kunnon agikaverin. Whipukan/jonkin muun sellaisen kanssa haaveilen ratajuoksusta

Täällä kanssa yksi, joka haaveilee toisesta koirasta, mutta siihen on aikaa vielä ainakin vuosi jos ei enemmänki, mikäli koiruus tulee siltä kasvattajalta miltä toivon saavani, mutta astutus voi mennä pieleen ja moni muu asia vielä, joten peukut pystyyn, että kaikki menee putkeen

Tosiaan tuleva rotu on siis päätetty sekä nimi, narttu ehdottomasti, kun tämä nykyinen on suht dominoiva, eikä välttämättä tule aina urosten kanssa toimeen, joten ei sitä tulella sentään viiti leikkiä

Haluuu-uuun Nemille kaverin. NYT.
Tiedossahan se on ollut, että toinen tulee jossain vaiheessa. Nyt Nemi täyttää 2 vuotta ja arki on aivan sujuvaa ja mukavaa - eikö se tarkoita että toiselle olisi otollinen aika?
Rotuja pohdin ja mietin ja pohdin lisää, mutta kyllä se varmasti samanrotuinen tulee olemaan. Pyörittelin ajatusta hieman pienemmästä kaverista (grosspitz pyöri mielessä), mutta kyllä toope on toopen paras kaveri.

Nimiä on listattuna nelisenkymmentä ja niistä pari suosikkia valittu maisteltavaksi ja totuteltavaksi

muoks. Ja huskyn tahdon ehdottomasti joskus. Mutta sen aika ei ole vielä vuosikausiin!

^Aah, mäkin voisin ottaa huskyn jos ois fasiliteetit kunnossa. Kai oot käyny tätä lukemassa? Ja sori jo etukäteen, jos et oo...

^ Ooo, en ole! Eikä haittaa yhtään, kun olen jo asennoitunut siihen, ettei haskiastytön aika ole vielä... Vaikka sille onkin jo nimi valmiina

Mä oon haaveillu palveluskoirista (pelastus, jälki, haku, toko) mutta autottomana mahdotonta! Pelastustreeneissä oon aikoinaan yhden kesäkauden käyny ja rakastin sitä, rakastaisin vieläkin! Mutta olen valinnut autottoman elämän, kaikkea ei voi saada. (Järjetöntä olisi ajaa kortti ja hankkia auto ja ylläpitää sitä harrastuksen vuoksi.)

Mun rotuja olis saksanpaimenkoira, beauceron, ehkä dobermann (siitä piiskahämmästä en tykkää ;D ).. Ja sitten toisaalta haaveilen venäjänvinttikoirasta, ja muutenkin vinttikoirat kiehtoo.

Mitään sellaista haavetta mulla ei ole, minkä olisin toteuttamassa. Siis en esim. tiedä, tuleeko mulle tän rinnalle koskaan toista koiraa. Kaikki realistiset haaveet kohdistuu vain nyt tähän ihanaan pentuun ja sen kouluttamiseen. Mutta ainahan unelmia on hyvä olla.

Yks unelma mikä mulla on ollu jo kauan sitten on se, että eläkkeellä pelastan kaikki vanhat juoksunsa juosseet vinttikoirat ylläpitämääni vanhainkotiin. Siis sellaiset, mitä ulkomailla jätetään junaradalle kun ne ei enää tuo rahaa.

Sitten yks haave olis kouluttaa vammaisten avustajakoiria. Voi että se olis upeeta!

^ Mulla ei ole autoa, ja kyllähän se omat haasteensa tuo. Kuitenkin kesällä pääsee esim. pyörällä jälkeä ja tottista treenailemaan ja treeniryhmiin jos haluaa, monesti kimppakyyditykset järjestyvät. Onpahan tuon kanssa matkattu leirille bussillakin (tai no, kolmella eri bussilla kun piti vaihdella) Joten ei se mahdotonta ole.

Mutta joo, auton aion hankkia. Katselen vaihtoehtoja kokoajan, ja tulevana kesänä se olisi tarkoitus saada laitettua. Ja ihan pelkästään harrastuksen ja koiran takia, sillä kämppä on keskustassa, kuten työpaikkakin

Ja mun pikkukoiralla ei ole piiskahäntää, keikkuu kippuralla selän päällä Mukavaa kun ei tule mustelmia. Tuo ei kyllä oppinut heiluttamaankaan häntää vasta kuin lähemmäs vuotiaana, nykyäänkin olen aivan onneni kukkuloilla kun häntä keikkuu selän päällä vimmatusti - sitä kun ei aiemmin tapahtunut

Hups, meni vähän OT:ksi...

Mäkin oon kyllä suunnitellu jo monta rotuu eteenpäin vaikka ensimmäistäkään ei vielä oo :D
mitteli, sakemanni, belgi, akita, rottis, shiba, kyllähän tossa taitaa ainakin alkuun rotuja riittää :D

Ja tossa ei oo edes kaikki. Nimiäkin on jo valmiina, mutta niitä vaan paremmin keksii uroksille.

Tänne haaveilijoihin mäkin saan luvalla jo tupata! Mitään ei ole vielä varmistunut, ja voi olla että aikataulut heittää vielä vallan häränpyllyä, mutta. Meille olis beussivauva kotiutumassa syksyllä, jos nyt kaikki menee putkeen. Nartulla ei ole vielä alkaneet juoksutkaan, joten niitä tässä nyt ensin ootellaan. Ja sitten on vielä monta kysymysmerkkiä, onnistuuko astutus, tuleeko kantavaksi, syntyykö eläviä pentuja, montako jne jne... Hirmu epävarmalta tuntuu kaikki vielä niin en uskalla kauheasti vielä ilakoida. No mutta, jos tuo pentuesuunnitelma menee plörinäksi (mikä olisi suuri harmi), odotellaan sitten seuraavaa sopivaa, varmaankin samalta kasvattajalta. Kuume on kyllä kamala mutta pidetään nuppi kylmänä. Sukupuoli saa olla kumpi vaan, kasvattaja voi sitten syynätä penneleitä enemmänkin luonnetta ja muita ominaisuuksia silmälläpitäen ja valikoida sopivaa.

^Teillä on siis aika lailla samanlainen tilanne kuin meillä, tosin meillä narttu on jo kantavana, mutta kaikki muu on vielä epävarmaa. Täälläkin kuume on kova ja tiedän, että pettymys tulee olemaan suuri, jos pentua ei saada. Mutta ei auta kuin odotella kärsivällisesti ja pitää pää kylmänä..