Koirat.com

Ei kyllä tehnyt yhtään hyvää ikuhaaveilijalle käydä vappuna katsomassa agilitynäytöstä, jossa esiintyi mm. tämmöinen

Tekee TODELLA hyvää kelpie-kuumeelle nähdä taitavia, hyvin koulutettuja, tottelevaisia kelpieitä tositoimissa agilityradalla. Tiesinhän sen jo etukäteen, mutta niin vain piti itseään kiusata katselemalla noita. Pakko se kai on kokeilla kelpietä joskus, kunhan nuo kaksijalkaiset vähän kasvavat ja minulla on paremmin aikaa harrastaa koiran kanssa. Ulkomuodolta se vain on niin täydellinen. Ja vaikka olen pitänyt aina vinttikoirista niin nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kun on jääräpääihmistenavien kanssa vääntänyt vuosikausia niin olisi se ihanaa, jos edes koirat sitten olisivat toista maata ja suostuisivat toimimaan käskyjen mukaan eivätkä aina inttäisi vastaan joka asiassa vinttikoiratyyliin (ja vähän porokoira jäärämalliinkin). En toki ole niin tyhmä, että kuvittelisin kelpienkään oppivan mitään ilman työtä, sitä sen kanssa varmasti saisi tehdä ja paljon, mutta miten palkitsevaa se olisikaan saada koira, jolle se tekeminen sinänsä toimisi palkkana ja työskentelymotivaatio olisi voimakas eikä ihan niin mielialoista kiinni kuin tuolla hieman jäärällä Minnilläkin tuntuu olevan.

Täällä myös yks ikuinen haaveilija Uudelle koiralle ei mitenkään oo sijaa vielä muutamaan vuoteen, mutta se ei estä haaveilemasta ja rotu vaihtuu tuulen mukana..


Suursnautseri on ollu jo pitkään haaveena. Tuun ihan varmasti joku kaunis päivä omistamaan risuparran, mutta se ei oo tällä hetkellä kovin vahvasti kiinni seuraavan rodun titelissä. Oon kuluneen kuukauden aikana hurahtanu niin kovaa koirafrisbeehen, minkä takia nyt haluasin seuraavaks koiraks ehkä vähä kevyempää ja sitä kautta monipuolisempaa harrastusrotua. Voi riiseniki olla taas huomenna ykkösenä

Vaihtoehdoiks on noussu pitkäaikainen inhokkiällötysrotu saksanpaimenkoira, mallinois ja ihan uutena lyhytkarvainen holsku,.. Muita varteenotettavia harrastuskoirarotuja vois olla kelpie, aussi, briardi,.. (Ja mä ku en oo paimenista oikeen tykänny )

Terrierit on ihan kestosuosikki ja vaikka vähän väliä hajoilen Melvinin energisyydelle ja röyhkeydelle, niin ehkä mun laumassa on aina sijaa yhdelle termiitille. Rotuja, jotka miellyttää enemmän tai vähemmän: patterdalen terrieri, parsoni, westie, cairni, irski,..

Bullmastiffi ja mustaterrieri on semmosia tosi kaukaisa haaveita, koska ainaki vielä haaveilen paljon monipuolisemmista koirista. Ehkä "sit joskus"..

Cirneco ja puuterihuisku on nyt ihan uusia haaveita ja varsinki tommonen powder puff olis niin ihana maskotti keskellä palveluskoiralaumaa

Toinen beauceron tulee parin vuoden päästä. Välillä tuntuu ettei malttaisi millään odottaa, mutta toisaalta onneksi tuo junnu osaa säännöllisesti pudottaa mut maanpinnalle takaisin

Ennen seuraavaa pentua on oltava edellisen kanssa BH ja TK1 Niihin on vielä hieman matkaa...

^Heh, mulla on aikalailla samanlainen kriteeri siihen, että saa edes alkaa haaveilla. BH ja HK1 ois saatava, voinee siis olla ettei tähän talouteen enää koiria tule Paitsi tietty jos se veljen kanssa suunniteltu elukka toteutuu, mutta se on taas sitten vähän eri asia.

^ Hö, kyllä te ne saatte! Meilläkin tuo HK1 on tavoite mutta en ole uskaltanut laittaa sitä pennunsaamisehdoksi asti

Mä haluisin seuraavasta jälkikoiran.

Meksikolainen. Nyyh. Olisi niiin ihana. Tai doggi. Tai cane corso.

..

Mies ei halua nakua koiraa, joten taidetaan päätyä sitten johonkin toiseen rotuun. Pöh.

Mää meen kiduttamaan itseäni omien koirien kasvattajan kelpiekasvattien paimennuspäivään viikonloppuna. Jännää jännää, mutta ehkä myös aika raastavaa. Ajatus siitä, että mun seuraava koira on kelpie, on vaan vahvistunut tässä kevään mittaan. Pentu ei voi tulla vielä pariin vuoteen. Hippiksellä pitää olla pelastushaku loppukoetasolla ja jälki peruskoetasolla ennen sitä. Nih. Ainakin mulla on aikaa tutustua rotuun oikein perusteellisesti. ;)

Mulla ei ole ton koiran kanssa etenemistavotteita, mut kakaroiden on oltava koulussa tai kuopuksenkin vähintään eskarissa (ja sitä ukkeliakin pitää vähän pehmitellä ) ennen toisen koiran tuloa. Jos siihen mennessä sais ton nykyisen kanssa jotain tokossa aikaan ja jos ton lonkka- kyynärä- ja selkäkuvat on ok (älkää ikinä hankkiko seropia, jonka vanhempia ei ole terveystarkattu, se voi v*tuttaa myöhemmin aika kovaa) niin agilityssäkin ois kiva saada muutama startti alle siihen mennessä.

Ei mullakaan muuten koirien kanssa mitään etenemistavoitteita ole, mutta kyllähän sitä nyt pitää päästä noiden kanssa harrastuksissa kunnolla alkuun ennen kuin on mitään järkeä hankkia "kunnollisempaa" harrastuskoiraa. Lapsen tulisi myös olla sen verran isompi, että mieskin pystyisi paremmin katsoa tuon pojan perään, jolloin mä pystyisin panostaa vielä paremmin koiraan.

Tosin... Jos tilanne vaan sallii, niin mä kyllä mielelläni olisin vielä kotona, kun vähän haastavampi koira meille tulisi. Saisi koiran edes sisäsiistiksi ja vähän tapoja opetettua ennen kuin koira pitää ns. miehen harteille jättää päiviksi. Mutta saas nähdä. En tiedä vaikka pitäisi odottaa se viisikin vuotta tai enemmän ennen isompaa koiraa. Riippuu paljon tuosta miehestä ja miehen jaksamisesta. Mä tykkäisin sellaisesta isosta tössöttäjästä, mutta mies ei sellaista niin paljon arvosta.

Olisi kyllä helpompaa päättää itselleen seuraavan koiran rotu, ellei tarvisi miehenkin mielipidettä ja hermojen kestoa miettiä.

Mulla nyt on lähinnä se, että jos edellisen harrastuskoiran kanssa ei ole saavutettu mitään, niin ei ole oikein järkeä ottaa toista harrastuskoiraa.

Muahah, laitoin tuossa just säpolla kyselyä yhestä lappalaispentueesta, minkä äitee on sukua meidän edesmenneelle Anturaiselle. Pentuhan ois siis tulossa mun vanhemmille, tarttis varmaan niillekin kertoa, että oon jo kyselly pentua heille... Tosin astutuskin on vasta syksylle, että ei se mitenkään ens viikolla ois tulossa.

^Oikea meininki!

ransa kirjoitti:

Ja vaikka olen pitänyt aina vinttikoirista niin nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kun on jääräpääihmistenavien kanssa vääntänyt vuosikausia niin olisi se ihanaa, jos edes koirat sitten olisivat toista maata ja suostuisivat toimimaan käskyjen mukaan eivätkä aina inttäisi vastaan joka asiassa vinttikoiratyyliin (ja vähän porokoira jäärämalliinkin). En toki ole niin tyhmä, että kuvittelisin kelpienkään oppivan mitään ilman työtä, sitä sen kanssa varmasti saisi tehdä ja paljon, mutta miten palkitsevaa se olisikaan saada koira, jolle se tekeminen sinänsä toimisi palkkana ja työskentelymotivaatio olisi voimakas eikä ihan niin mielialoista kiinni kuin tuolla hieman jäärällä Minnilläkin tuntuu olevan.

Tässä pari videota porokoirasta toimimassa käskyjen mukaan video1 ja video2. Vanhoja reenivideoita. Ei kylläkään agilitya nämä. Ja tässä toinen 10,5vkoinen porokoira ensimmäistä kertaa humisevalla reenihallilla (kameran takana menee agilityreenit) opettelemassayhdessä tekemisen alkeita

^Älä kiusaa... kun minä oikeasti epäilen, että en tule noista porkkiksista pääsemään eroon, kun tuo Minni on kumminkin niin ihana ja upea koira. Ongelmat, joita meillä on johtuvat paljon siitä, että silloin pentuaikana jäi treenailu vähän vähiin, kun tuli oman raskauteni kanssa ogelmia ja niitä silloin jääneitä aukkoja paikkaillaan edelleen. Luultavasti porkkiksen seuraajaksi ei tule aikanaan kelpietä vaan toinen porkkis tai korkeintaan lapinkoira (suomen- tai ruotsin-).

Ensiviikolla alkaa arkitokokurssi ja odotan kyllä siletä ihan varteenotettavia vinkkejä, jotta päästään eteenpäin tuon Mönniäisen kanssa. Jonain päivänä kyllä vielä hankitaan Minnille ainakin se TK1-tunnus... ihan siksi, että saa näyttää noille miehenpuolen sukulaisille, jotka epäilevät minua kaikessa, että edes jotain kuitenkin osaan tehdä oikeinkin.

Rorys kirjoitti:

Mulla nyt on lähinnä se, että jos edellisen harrastuskoiran kanssa ei ole saavutettu mitään, niin ei ole oikein järkeä ottaa toista harrastuskoiraa.

No sulla on kyllä tässä aika vahva pointti. Kyllä mekin suht tavoitteellisesti yritetään harrastaa eli eiköhän tässä sen 3-4 vuoden aikana jotain meriittejä saavuteta (ainakin parempi ois). Mulla tää nykyinen on koekappale, jonka kans katotaan mihin rahkeet riittää ja mitkä lajit kiinnostaa jatkossa ja seuraava koira valitaan sit sen perusteella.

Rorys kirjoitti:

Mulla nyt on lähinnä se, että jos edellisen harrastuskoiran kanssa ei ole saavutettu mitään, niin ei ole oikein järkeä ottaa toista harrastuskoiraa.

Mikäs siinä, jos omana tavoitteena on ennen seuraavaa tietyt tulokset, mutta tuohon on pakko kommentoida, että kyllähän se ihan harrastamista silti voi hyvinkin vahvasti olla, vaikkei kävisi kokeissa/kisaisi Jos ihminen esimerkiksi jäljestää koiran kanssa monta kertaa viikkoon kesäisin, reenaa agilitya säännöllisesti tms, niin kyllähän se on ihan harrastamista vaikkei sinne kisoihin/kokeisiin ikinä menisikään. Ei ne saavutukset tee sitä harrastamista, vaan se tekeminen

Hei Sarahia, mulla tuli tosta pentuvideosta mieleen, et millaseen kotiin Noki loppujen lopuks pääty, kun eikös sille etitty osaavaa kotia suht pitkään?

^Noki meni kahden koiran kaveriksi ja reenaa omistajansa kera agilitya. Omistaja on harrastanut useamman koiran kanssa agia ja pari valiotakin hänellä on edesmenneissä koirissaan. Nokin oman ihmisen kotareille+reeniblogiin pääsee, kun googlaa Nokin virallisella nimellään. En viitsi tänne itse linkata tuota, kun ei ole oma.
Noki sai oikein hyvän kodin, vaikka kyllähän sitä ikävä on Sitten joskus kun mulla on seuraavalle aikaa, toivoisin saavani Nokin kaltaisen koiran Niin ja Noki oli minulla neljän kuukauden ikään. Paljon siitä kyselyitä oli aiemminkin, mutta sitä ennen ei sitä Nokille sopivaa kotia löytynyt.

Hohhoijjaa. Kyseessä ovat tosiaankin mun omat, henkilökohtaiset tavoitteet. En mä (eikä toivottavasti kukaan muukaan täällä) nyt kuitenkaan ihan niin hölmö ole että ajattelisin ettei se jäljenajo/haku/tokoilu/muu lärpättäminen olisi sitä harrastamista. Totta kai se on

Aika harva esim. pk-rotuisista koirista käy edes kisaamassa.

muoks. typoja

Äää, tällä viikolla kaveri oli hankkinut koiran ja tänään mennään kattoo enon vuoden vanhaa vauvaa.

Äää kun on vaan niin hirvee koirakuume, ettei mitään rajaa. Kun on halunnu koiran niin pitkään ja sit kun se tuntuu yhä siirtyvän eteenpäin nniiin musta tuntuu etten saa koiraa ikinä, tuntuu niin toivottomalta. Mut ehkä sit jonain päivänä...

^^Mä ymmärrän sun pointin, koska itse ajattelen samalla tavalla. Haluan ensin saavuttaa Mistin kanssa jotakin kisarintamalla ennen uutta koiraa. Aloittelen Mistin kanssa harrastamisen ja kisaamisen, ja haluan saada sen suht valmiiksi ennen kuin otan uuden harrastuskoiran. Mulla ei välttämättä rahkeet riittäisi kahdelle nuorelle harrastuskoiralle, joista vanhemmankaan kanssa ei olla juuri mitään saavutettu vaan molemmat kisaa esim. tokossa aloluokassa tmv. Ajattelin, että jos Mistin kanssa päästäisiin tokossa vaikka voittajaluokkaan tai saataisiin TK2 sekä kisattaisiin agilityssä vaikkapa kakkosissa. Sitten voisin uuden koirulin kanssa aloittaa ihan alkeista, kun vanhempi koira olisi jo pitemmällä harrastuksissaan. Voihan olla, ettei me mitään Mistin kanssa saavuteta, mutta tällaisia meille kaavailin. Sitä paitsi Mistin pitää olla vähintään 3-vuotias ennen toista bortsua.