Koirat.com

^^^Hohhoijaa vaan sinnekkin Kirjoitinkin viestini alkuun, että omina tavoitteina aivan jees. Viestistäsi en vaan tulkinnut varmaksi, oliko kyse vaan omista tavoitteista, joten siksi kommentoin. Ihan hymyn kera myös. Koirapiireissä valitettavasti yllättävän usein törmää käsityksiin, ettei ole "oikeaa harrastamista", jos ei kisaa/käy kokeissa.

^ Mä en taas ole koskaan koirapiireissä törmännyt tuollaiseen käsitykseen. Mun viestin alusta on mun mielestä pääteltävissä että kyseessä ovat omat tavoitteeni, ja vaikkei olisikaan niin onhan toi nyt niin naurettava ajatus että ärsyttää jos joku kuvittelee että mä olen joku hc-palveluskoiraihminen jolla on tuollainen ideologia.

Misteli, just noin ajattelen.

^Sarahian tavoin, mä myös olen moiseen törmännyt. Ja kaiken lisäksi tuohon alla olevaan lainaukseen liittyen...

Sarahia kirjoitti:

Koirapiireissä valitettavasti yllättävän usein törmää käsityksiin, ettei ole "oikeaa harrastamista", jos ei kisaa/käy kokeissa.

... jos et ylipäänsä omista pk-oikeudet omaavaa rotua tai harrasta tottista tai suojelua, käy puruharkoissa tms -> et edes ole kunnon "koiraharrastaja"
Ehkä vähän korostetusti noin, mutta totta toinen puoli

Sori, meni vähän ot itse haaveiluaiheen

Hauskaa, että itse liikun sekä seurakoiraporukoissa että palveluskoiraporukoissa aktiivisesti enkä koskaan ole moista kuullut. Surullista jos jotkut tuota mieltä ovat.

muoks. palveluskoiraharrastuksissa treenikaverit usein pyytävät että otan tuon seurasessen mukaan jotta voivat sitä lällytellä. Seurakoiraporukoissa tyypit jäävät onnessaan katsomaan omien treenien jälkeen kun treenaan tuon palveluskoiran.

^No ehkä tuo moinen "mielikuva" on tullut/tulee enempi niiltä kenellä vain palveluskoiria.

^ Niin no, vaikea allekirjoittaa tuota omien kokemusten perusteella. Mä olen meidän porukoissa ainoa jolla on palveluskoiran lisäksi seurasesse. Liikun kai sitten vaan todella hyvissä ja mukavissa porukoissa kun ei tarvitse tommosta kuunnella

Kyllä mä olen mielestäni täällä kc:ssakin törmännyt tuohon ajattelutapaan, että ei kannata esimerkiksi jotain tiettyä koirarotua hankkia, ellet aio harrastaa tavoitteellisesti jotain lajia. Tiedä sitten onko vika vaan mun päässäni, mutta kyllä mä yhdistän tavoitteellisesti harrastamisen kisaamiseen. Ja kuten Sarahiakin totesi, eihän kisaamattomuus sulje pois aktiivista harrastamista, joten en ymmärrä miksi sen takia pitäisi unohtaa joku rotu. Mutta tosiaan, saattaa olla vain väärinkäsitys.

Kertokaahan mulle, että miten tuolle miehelle pystyisi vakuuttaa, että 50-65(+) cm korkea koira menee siinä missä 40-50 cm korkeakin. Mä en kuulemma luultavasti saa suursnautseriakaan koskaan, kun ne muka on niin isoja.

Emmä sit ymmärrä mihin ne monet pk-koiranpennut myydään kun prosentuaalisesti monikaan ei kisaa, jos kerran usein ajatellaan tuolla tavalla.

Ei enää tätä turhaa jankutusta, kertokaa niistä koirahaaveistanne, kiitos! (haluu lukea niistä)

^

Itse haluaisin joskus toisenkin sheltin hankkia, toisaalta tämä ensimmäinen on vasta nelisen kuukautta :D En tiedä yhtään, millaisessa elämäntilanteessa olen puolen, kahden, viiden vuoden päästä, joten tämä nyt vaan on tällaista unelmoimista 8) Merle- tai trikkinarttu olisi ihana, nimikin on jo valmiina... Sitten kun on oma kämppä ja tämän pöllön kanssa harrastuskuviot rullaamassa niin täytyy katsella. Olisi niin ihanaa, kun ei joutuisi koira olemaan yksin. Ja olen jo miettinyt senkin valmiiksi, että nartun juoksujen ajaksi Tepolle löytyisi aina hoitopaikka ;)

Toinen ehdoton unelma olisi hankkia joskus tolleri. Kun minä ja siskoni olimme pieniä, meillä oli ihana uros, mutta kokemattomassa perheessä ja kaupunkiympäristössä vailla tarvittavia virikkeitä se turhautui pahasti ja kasvattaja otti mielellään koiran takaisin itselleen. Varmasti oli paras ratkaisu koiralle, ei saanut meiltä sitä mitä tarvitsi, mutta joskus kyllä vielä osaan tarjota jollekin pienelle pallerolle sopivan kodin :)

^^

Tuntuu, että monet on jo miettineet tuleville haaveiden toteuttajilleen nimiä. Meillä on suht samaa linjaa tämä nykyinen kolmikko - Sanni, Siiri ja Vilma - sellaisia nimiä, joita olisin voinut kuvitella joskus ihmislapsellekin antavani. Mulla ois parikin ihanaa pojan nimeä mieittynä, mutta tyttöjen nimiä ei niinkään. Tässähän on vielä aikaa vaikka miten paljon, joten eiköhän nuo nimetkin vielä ehdi löytyä

Kahden koiran vetävä kevythäkki on hankittu, yksinoloharjoitteluja mietitty, sosiaalistamiskuvioita suunniteltu, treenikentille vientiäkin jo haaveiltu. Ja pentu on näillä näkymin tulossa vasta 2013 maaliskuussa. Niin mikä ihmeen pentukuume?! Kamalaa.

(Typo muokattu.)

Noin kolme viikkoa pentujen syntymään..! Sitten pitäs vielä useampi viikko jännäillä, mitä mieltä kasvattaja on niiden luonteista, että onko siellä yhtään meille sopivaa.. Miksi aika menee näin hitaasti?? No ei vaan, ihan hurjaa vauhtia tuntunut menevän tämä kevät, kun on ollut tässä kaikenlaisia vähän isompia juttuja (oma valmistuminen, sitä myötä muutto pois opiskelija-asunnosta ja avon työpaikan vaihto). Joten eiköhän tämä loppuaikakin aika nopsaan tästä hujahda, varsinkin kun koko ajan ilmat lämpenee ja kesä lähenee Oon niin auringon ja kesän lapsi

Mulla unohtui aiemmin tuolta rotulistauksesta labradorinnoutaja, joka seki on ollu äärimmäisen hyi-yök-ällötys-ikinä -koira, mutta muutamaan aivan ihanaan käyttikseen törmättyäni oon vähä alkanu lämmetä sille.. Käyn nykyään aina salaa lueskelemassa labradorinnoutajatopicia tuolla rotuosiossa

Miten ihmiset ikinä osaa päättää, minkä rotuisen koiran hankkii

sändi kirjoitti:

Miten ihmiset ikinä osaa päättää, minkä rotuisen koiran hankkii

Mä oon miettinyt ihan samaa!

Mullakin on muutama rotu mielessä, jotka on suunnilleen tasaisen hyviä keskenään. Eri roduissa saattaa olla erilaisia ominaisuuksia, jotka vetoavat, vaikka tietty yhteneväisyys on niissä roduissa, joita seuraavaksi koiraksi pohtii. Vaikeaksi tilanteen tekee sekin, että joka rodusta löytyy joku mutta.

Rotujen ulkopuolelta löytyy myös ongelmia kotoa miehen muodossa, sillä mies tykkää enemmän pienemmistä ja helpommista koirista. Näin ollen miettii, että kestääkö tuon hermot isoa sähläävää pentua/junnua. Mä kaipaisin koiralta haastetta näiden pikkuotusten jälkeen, mutta kuitenkin miettii, että pitäisikö sittenkin tyytyä helpompiin, mutta ei ehkä itseä niin sykähdyttäviin rotuihin miehen hermoja säästääkseen...

Sanni kirjoitti:

Tuntuu, että monet on jo miettineet tuleville haaveiden toteuttajilleen nimiä. Meillä on suht samaa linjaa tämä nykyinen kolmikko - Sanni, Siiri ja Vilma - sellaisia nimiä, joita olisin voinut kuvitella joskus ihmislapsellekin antavani.

Heh, mulla oli joskus Siiri- ja Vilma-nimiset talvikkosiskokset Luojan kiitos niitä ei ollu kolmatta...

Täällä kanssa raavittu päätä useempaan otteeseen tuon rotupohdinnan kanssa, sisko on auttanut paljon tässä. Tuleva rotu muistuttaa omalla tavallaan paljon nykyistä koiraani, joka varmasti on yks syy valintaani

Myös niiden luonteeseen olen tykästynyt hirviästi, kun olen kasvattajan luona käynyt sekä lukenut hirviästi netistä

Tässä tullut taas katseltua pentukuvia, vikatikki

Ihan hirvittävä pentukuume, mutta astutus tapahtuu vasta ens vuoden syksyllä, kun haluaisin tietystä yhdistelmästä pennun, noh, onpahan ainakin aikaa tämän yhden kanssa harrastella ja touhuta ja kokeilla kaikennäköstä ennen uutta tulokasta

Me ollaan edistytty ehkä puolikas askel täälläkin suunnassa!
Tosiaan otin yhteyttä kyseisen rodun suurimpaan kasvattajaan Suomessa ja hänen kanssaan on tullut keskustelua paljon. Onneksi on hyvin samantyyppinen ihminen mitä itse olen, niin jotenkin tuntuu että kasvattaja tietää just eikä melkein minkälainen otus olisi hakusessa.
Toki tarjosi pentua tulevaksi jo kesällä, mutta yhdistelmä oli hyvä, ei mieletön joten pentu jääköön vielä odotukseen.
Alustavasti ollaan siis suunniteltu pennun kotiutumista vuoden päästä, mikäli nyt ei tule pikkiriikkinen nyytti esteeksi..
Mutta jos tulee, niin saman kasvattajan kanssa jatketaan yhteistyötä.

Mun koirahaave ei oo edistynyt, päivittäin käyn katsomassa petuevälityslistaa jos ois uus kasvattaja ilmestynyt sinne. Kovasti toivon, että joku löytyis joko siihen heinäkuulle luovutus (tuurilla ehkä löytyykin) tai sit sinne syksyyn. Toiveet on korkeella ja kuume on edelleen kova

Tuntuu realistisemmalta höpistä haaveilijoissa kuin odottajissa niin kauan kun tulevaa pentua ei konkreettisesti ole olemassa.
Haluan pennun juuri tietystä suunnitellusta yhdistelmästä ja kasvattajan mukaan emän juoksujen piti alkaa jo huhtikuussa. Pari viikkoa sitten kyselin tilannetta ja juoksun merkkejä kuulemma oli jo ilmassa...nyt ei ole kuulunut taas mitään.
Koko ajan sellainen "voisko ne nyt jo alkaa ja astutus tapahtua" niin olisi jotain konkreettisempaa kuin ne pelkät pentusuunnitelmat.

Mietin lähemmäs vuoden sopivaa rotua. Mielessä oli tolleri, australian paimenkoira, lapinporokoira ja lopulta sitten suomalainen lappari. Kriteereinä aktiivinen keskikokoinen koira jonka kanssa voi harrastaa mutta joka on tarpeeksi "helppo" ensikoiraksi.

Ultimatehaaveeni on aina ollut husky/malamuutti/symppiksen suden näköinen koira, mutten ainakaan tällä hetkellä pysty tarjoamaan näiden rotujen kaipaamia aktiviteetteja...vetoa..useamman koiran laumaa tms..

Ame kirjoitti:


Kertokaahan mulle, että miten tuolle miehelle pystyisi vakuuttaa, että 50-65(+) cm korkea koira menee siinä missä 40-50 cm korkeakin. Mä en kuulemma luultavasti saa suursnautseriakaan koskaan, kun ne muka on niin isoja.

No toi mun koira nyt on jonkun verran yli 50 cm ja 20kg ja uskon, että menee siinä kuin pienempikin. Ton nostaa ihan hyvin autoon ja vaikka matkustaa meillä farkun perässä niin mahtuu hätätapauksessa jalkatilaankin. Ei syö mitään hirveitä määriä. Kotona lähinnä lepäilee ja jos jotai non tekeillä seurailee perässä. Sisällä ei riehu (oisko joskus 4- 5 kk ikäsenä viimeksi riehunut sisällä). (Mun koira tosin on äärimmäisen helppo tapaus ja lisäksi mulla on ollut paljon aikaa koiralle.)

sändi kirjoitti:


Miten ihmiset ikinä osaa päättää, minkä rotuisen koiran hankkii

Mulle ie noita varteenotettavia vaihtohetoja seuraavaksi koiraksi ole kuin kolme kpl ja niistäkin yksi on melko tuntematon mulle ja siksi ois helppo tiputtaa sekin pois. Eli varmaan olemalla tarpeeksi nirso .

saije Mulla on muutama kaveri (, jotka on olleet jo ennen lapsia koirallisia) kenelle on tullut koiranpentu joko just ennen vauvan syntymää tai vauvan ollessa muutaman kk ikäinen. Ei mahdoton yhdistelmä sekään.