Koirat.com

on tämä haaveilu ja odotus ja ajattelu ihan kamalaa! Viestejä tullut kasvattajilta takaisin, joillain pnetuja keväällä 2014 mutta kun ei malta odottaa!

Tahtoo tahtoo jo nyt oman karvakasan!!

Voi kun osaisikin päättää sen rodun. Armoton pentukuume ollut jo pitkän aikaa ja pennun tulokin parin vuoden päästä ajankohtainen juttu, mutta valinnan vaikeus iskee.

Ongelmahan on, että nirsoilijana löydän kaikista roduista vikaa, mikään ei tunnu nappaavan totaalisesti. Kohta on pakko alkaa luopumaan joistain kriteereistä, voi itku.

^^No kevät 2014 tulee kuitenkin aika pian Mulle on ajankohtaista vasta kesällä 2015. Kamalaa tää odottelu mutta aika on hyvä käyttää hyödyksi ja tutustua kyseiseen rotuun ja kasvattajiin.

sarasssn kyllä kaikista roduista löytyy aina jotain "vikaa" mutta täytyy muistaa että huolellisella koulutuksella ne saa yleensä kuriin esim. haukkuherkkyyttä pystyy usein hillitsemään aikaisella koulutuksella
Mutta joo olin kyllä itse noin vuosi sitten samassa tilanteessa kunnes pystyin rajaamaan tulevan koiran rodun kolmeen, cockeriin, suomenlapinkoiraan ja snautseriin. Nyt on sitten snaku vienyt voiton

Tekis hirveesti mieli mennä kasvattajalle tutustumaan ja katselemaan pentuja mutta vähän pelottaa että sieltä lähtee yksi mukaan

Morre kirjoitti:

^Saatan arvata kenen kanssa olet ollut jutuissa ;)

Mutta kyllä tuo odottaminen ON raskasta. Meillä aikataulu nopeutui vähän, koska a) yhdistelmä mutullani tuntuu hyvältä ja b) tulen kasvattajan kanssa niin hyvin juttuun. Eihän tässä tietysti kasvattajaa olla ostamassa, vaan pentua, mutta vaikuttaa se silti :)

Mutta minä ottaisin yhteyttä tähän toiseen kasvattajaan. Tsekkaat miltä se tuntuu. Kyllä mä sen kortin katsoisin, enkä pitäisi sinnikkäästi kiinni vain yhdestä, jolla on huippuja pentueita (vaikka onkin mukava tyyppi, jos arvaan oikein).

Meillä tuo toiseen kasvattajaan yhteyden ottaminen tarkoittaisi samalla rodun vaihtoa enkä ole valmis vielä niin radikaalia päätöstä tekemään :) Rodun sisällä tein kohtalaisen pitkään selvitystyötä sopivan kasvattajan löytämiseksi ja sen verran hyvin olen itselleni perustellut, miksi juuri tämä kasvattaja, että jotenkin tuntuisi oudolta yrittää saada toiselta kasvattajalta koira. Yhteyksiäkin olemme pitäneet jo vuoden päivät ja kaikki muu tuntuu natsaavan, paitsi ne munasolut ja siittiösolut ;) Ja tottahan se on, että koiraa hankittaessa ollaan kasvattajan sijaan pentua ostamassa, mutta silti minusta tuntuu, etten ole valmis kuitenkaan kasvattajaa vaihtamaan. On se kuitenkin hyvin merkittävä seikka, että kasvattajan kanssa tulee hyvin juttuun. Jatkossa kasvattajan kanssa joka tapauksessa on tarkoitus jonkin verran olla tekemisissä ja mieluummin sitä on tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihtyy.

Mä odotan innolla kuvia teidän tulevasta pennusta, Morre. Täällä meilläpäin näkyy liikkeellä aina välillä sellainen soopelin värinen tosi upea pehko. Sitä tekisi mieli mennä rutistamaan joka kerta, kun sen näkee (tosin nyt kurakeleillä sitä ei ole näkynyt, ehkä nyt ei olisi tehnytkään mieli rutistella sitä) Milloin menet pentuja katsomaan?

Meille tulee naapurin saksanpaimenkoira taas hetkeksi hoitoon, jotta tämä kuume talttuisi. Alan olla melko varma, että korka koirakuume voi olla vaarallinen vitsaus liian pitkään jatkuessaan. Lopputulema noissa hoitosessioissa kyllä yleensä on se, että lapset näyttävät surkeilta ja sanovat, ettei koiraa saisi enää ikinä palauttaa naapuriin ja minusta tuntuu entistä enemmän siltä, että oma tessu olisi aivan välttämättömyys heti miten Mutta ne päivät, kun koira on meillä, tuntuu oman kuumeilun suhteen helpommalta

mannaa kirjoitti:


Mä odotan innolla kuvia teidän tulevasta pennusta, Morre. Täällä meilläpäin näkyy liikkeellä aina välillä sellainen soopelin värinen tosi upea pehko. Sitä tekisi mieli mennä rutistamaan joka kerta, kun sen näkee (tosin nyt kurakeleillä sitä ei ole näkynyt, ehkä nyt ei olisi tehnytkään mieli rutistella sitä) Milloin menet pentuja katsomaan?

Itsenäisyyspäivän tienoilla Olen niiiiiin täpinöissäni. Meille on alustavasti varattu pentueesta bluemerle-uros, mutta kaikkihan on mahdollista... Jos sieltä söpö (ja vapaa) tyttö viekin sydämen.
Otan ehdottomasti kameran mukaan!

Ihailen kyllä tavattomasti kärsivällisyyttäsi oman pennun suhteen. Vaikka onhan se tietysti niin, että kun koiruudesta saa oman kaverin 10+ vuodeksi, niin ei siinä muutaman kuukauden odotteluhötkyilyt tunnu missään. Pääasia, että sopiva kumppani löytyy

Voi perse! Mulle tarjottiin juuri sijoituspentua pentueesta, jonka olin jo "skipannut" koska vanhemmat on mulle täysi mysteeri. Kaikki on kehuneet pentuetta, mutta kun mulla ei ole minkäänlaista kosketusta niihin vanhempiin, niin en tiedä... Tämä on siis eri pentue kuin se, mistä olen pentua nyt toivottavasti varaamassa. Emä synnyttää parin viikon päästä, joten mulla ei ole minkäänlaista varmuutta että saanko edes pentua tuosta yhdistelmästä. Tunnen itseni "rotupetturiksi" jo valmiiksi ja nyt jos kieltäydyn tuosta, niin tulee tosi paska fiilis. Nuo pennut on tulleet jo luovutusikäisiksi, joten tästä pitäisi päättää öbaut heti.

Mitä hittoa mä teen?

mannaa kirjoitti:

Ja tottahan se on, että koiraa hankittaessa ollaan kasvattajan sijaan pentua ostamassa, mutta silti minusta tuntuu, etten ole valmis kuitenkaan kasvattajaa vaihtamaan. On se kuitenkin hyvin merkittävä seikka, että kasvattajan kanssa tulee hyvin juttuun. Jatkossa kasvattajan kanssa joka tapauksessa on tarkoitus jonkin verran olla tekemisissä ja mieluummin sitä on tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihtyy.

Itselläni on ihan sama. Tässä koirakuumeissani hetken aikaa pohdiskelin, että pitäisikö sitä sittenkin hankkia pentu jostain muualta, kun nyt se narttu jäikin tyhjäksi. Totesin kuitenkin, että jään ennemmin odottelemaan kyseisen kasvattajan seuraavaa pentuetta, sillä olen todella paljon tykännyt kasvattajasta ja kasvattien omistajista. Ja tietenkin niistä koirista, etusijallahan ne ovat. Mä vaan haluan päästä kuulumaan juuri siihen porukkaan, joka nyt on kaikista tutuimmaksi käynyt.

Tosin. Olen joutunut ottamaan taas uudelleen käsittelyyn sen, että kannattaako sitä mennä nyt aktiivista koiraa hankkimaan. Kasvattajan seuraava pentue olisi vasta keväällä ja jos kaikki hyvin menee, niin mun olisi tarkoitus syksyllä lähteä opiskelemaan. Jos ei poikaystävän kanssa noi opiskelupaikat löydy samalta paikkakunnalta, niin sitä olisi yksin kahden pienen lapsen, opiskeluiden sekä koirien kanssa. Pentu olisi vielä ihan pentu, kun mä lähtisin takaisin kouluun, niin riittääkö sitä varmasti aikaa ja energiaa paneutua siihen koiran kasvatukseen niin paljon kuin tahtoisin? Jos taas poikaystävän kanssa päädytään saman katon alle, niin sieltäkin kuitenkin saattaa mukana tulla poikaystävän amerikanbulldoggi, mikäli meidän koirat nyt tulevat toimeen. Siinä olisi mullekin sitten harrastuskaveria.

Ja silti se tunnepuoli siellä taustalla yrittää jankuttaa, että mutkun mä haluuuuuun...

Mulla on noussut ongelmaksi kasvattajaan yhteyden ottaminen. Jännitän sitä jostain syystä aivan sikana. Ongelmana on myös että tuleva rotu on niin pienilukuinen, että kasvattajat varmasti tuntevat toinen toisensa, joten mulla on joku päähänpinttymä, että se kasvattajalle jolle laitan viestiä on myös se keneltä pennun otan. Monissa rotupiireissä katsotaan pahalla pennunhankioita jotka kyselevät useammalta kasvattajalta, en kyllä tiedä miten tämän rodun kasvattajat suhtautuvat asiaan jos haluaa pitää kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Olen aina ajatellut niin, että valitsen tulevan koiran yhdistelmän perusteella ja kasvattaja on "toissijainen", mutta nyt kun on näin pienilukuinen rotu kyseessä ja pitäisi alkaa pikkuhiljaa ottamaan yhteyttä, ei oikein se onnistu kun pentuesuunitelmia ei olla vielä julkaistu niin pitkälle. Pelottaa vaan että jos olen pari vuotta ollut vain yhden kasvattajan "listalla" ja sitten pentue meneekin puihin, tai kasvattaja muuttaa suunitelmia viime metreillä, niin pitää aloittaa alusta taas.
Mä varmaan ressaan ihan turhaan, ei tää näin vaikeeta ole.

Riisis, tunnetko tämän tarjotun sijoituspennun kasvattajaa ennestään, onko sun mielestä sijoituspentu hyvä idea häneltä? Mun mielestä ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, ja jos rotu ei tunnu 100% omalta niin pitäytyisin alkuperäisessä suunitelmassa. Vaan koska tarjotaan pentua sijoitukseen, ei sitä ole pakko ottaa, jos se ei itselle tunnu täydelliseltä. Turha potea huonoa omatuntoa siitä, että haluat koiran joka mielestäsi sopii paremmin itsellesi, vaikka et tietäisikään onniistuuko pentue vai ei. Varsinkin jos on kyseessä koira jonka kanssa tulet harrastamaan tavoitteellisesti. Mulle on viimeisen vuoden aikana tarjottu pari tosi lupaavaa pentua sijoitukseen, mutta mun oli pakko kieltäytyä koska rodut eivät tuntuneet yhtään omilta. Tietenkin jäi hieman hapan jälkimaku suuhun kieltäytymisen jälkeen, kun kerran kasvattajat katsovat että olisit riittävän luotettava ja kyvykäs kasvattamaan parhaimman heidän silloisesta pentueesta. Toisaalta se luo paljon paineita varsinkin jos on läheisissä väleissä kasvattajan kanssa.

raggetti kirjoitti:

Mulla on noussut ongelmaksi kasvattajaan yhteyden ottaminen. Jännitän sitä jostain syystä aivan sikana. Ongelmana on myös että tuleva rotu on niin pienilukuinen, että kasvattajat varmasti tuntevat toinen toisensa, joten mulla on joku päähänpinttymä, että se kasvattajalle jolle laitan viestiä on myös se keneltä pennun otan. Monissa rotupiireissä katsotaan pahalla pennunhankioita jotka kyselevät useammalta kasvattajalta, en kyllä tiedä miten tämän rodun kasvattajat suhtautuvat asiaan jos haluaa pitää kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Olen aina ajatellut niin, että valitsen tulevan koiran yhdistelmän perusteella ja kasvattaja on "toissijainen", mutta nyt kun on näin pienilukuinen rotu kyseessä ja pitäisi alkaa pikkuhiljaa ottamaan yhteyttä, ei oikein se onnistu kun pentuesuunitelmia ei olla vielä julkaistu niin pitkälle. Pelottaa vaan että jos olen pari vuotta ollut vain yhden kasvattajan "listalla" ja sitten pentue meneekin puihin, tai kasvattaja muuttaa suunitelmia viime metreillä, niin pitää aloittaa alusta taas.
Mä varmaan ressaan ihan turhaan, ei tää näin vaikeeta ole.

Kyllähän sitä saa kysellä kasvattajilta millaisia suunnitelmia heillä on ilman että sitoutuisi pentua ottamaan juuri siltä yhdeltä. Ei kukaan kasvattaja (toivottavasti) oleta, että pelkän kyselyn lähttämällä sitoutuisit heiltä pennun hankkimaan. Tietysti eri asia olisi, jos kysely on mallia "Moi, tahdon ostaa sulta pennun. Milloin on luovutus?". Eikä toivottavasti kukaan kasvattajakaan varaa pelkän alustavan kyselyn perusteella pentua pentueesta. Voihan siinä viestissä ihan suoraan kertoa, että kyselet tässä vaiheessa alustavasti pentusuunnitelmista, koska olet ollut yhteydessä muihinkin kasvattajiin ja haluat kartoittaa kenellä mahdollisesti olisi juuri sinulle sopiva pentue/pentu.

Mäkin silloin tuota holskua suunnitellessani olin yhteydessä 4-5 kasvattajaan ja pelkäsin hieman, että mut leimataan renkaiden potkijaksi. Kirjoitin kuitenkin selvennökseksi kaikkiin kyselyihin, että olen selvittänyt pentutilannetta ja kysellyt rodusta myös muilta kasvattajilta. Halusin korostaa, että olen vasta "kyselyvaiheessa", enkä valmis tekemään mitään varauksia. En usko kenellekään jääneen kuvaa, että haluan päästä jollekin "varauslistalle".

Mun mielestä on jopa parempi kysellä rodusta useammalta eri kasvattajalta. Silloin saat paremman kuvan niin rodusta kuin kasvattajastakin ja hänen tavoitteistaan. Ei Koiranetkaan kerro kaikkea, eikä kasvattajan kotisivuilla välttämättä lue kaikkea tärkeää tietoa yhdistelmästä/vanhemmasta.

raggetti kirjoitti:

Riisis, tunnetko tämän tarjotun sijoituspennun kasvattajaa ennestään, onko sun mielestä sijoituspentu hyvä idea häneltä? Mun mielestä ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, ja jos rotu ei tunnu 100% omalta niin pitäytyisin alkuperäisessä suunitelmassa. Vaan koska tarjotaan pentua sijoitukseen, ei sitä ole pakko ottaa, jos se ei itselle tunnu täydelliseltä. Turha potea huonoa omatuntoa siitä, että haluat koiran joka mielestäsi sopii paremmin itsellesi, vaikka et tietäisikään onniistuuko pentue vai ei. Varsinkin jos on kyseessä koira jonka kanssa tulet harrastamaan tavoitteellisesti. Mulle on viimeisen vuoden aikana tarjottu pari tosi lupaavaa pentua sijoitukseen, mutta mun oli pakko kieltäytyä koska rodut eivät tuntuneet yhtään omilta. Tietenkin jäi hieman hapan jälkimaku suuhun kieltäytymisen jälkeen, kun kerran kasvattajat katsovat että olisit riittävän luotettava ja kyvykäs kasvattamaan parhaimman heidän silloisesta pentueesta. Toisaalta se luo paljon paineita varsinkin jos on läheisissä väleissä kasvattajan kanssa.

En siis henkilökohtaisesti tunne kasvattajaa tai vanhempia. Mutta ne, joiden kanssa olen pentueesta puhunut, ovat itse suhtautuneet pentueeseen hyvin positiivisesti ja odottavat sieltä hyviä harrastuskoiria. Emällä itsellään ei ole mitään käyttötuloksia (isä on valioitunut agista), joten ainoa "konkreettinen" tulos on luonnetesti, jonka osa-alueiden perusteella kyseessä on hyvin mielenkiintoinen luonne. Itseasiassa tuo sijoitukseen tarjolla ollut pentu ei olisi tullut sijoitukseen suoraan kasvattajalta, vaan eräältä toiselta henkilöltä, jonka tunnen ja tiedän luotettavaksi.

En nyt vielä sulkenut tuota ovea ihan lopullisesti, koska en ole valmis hylkäämään mun 1. suunnitelmaa. Jos 1. suunnitelma menee reisille, niin sitten ehkä palaan tuohon jos pentu on vielä vailla kotia. Siinäkin huono puoli on se, että pentu olisi jo yli 12-viikkoinen meille tullessaan. Haluan pilata pennun ihan alusta lähtien itse.

Päätöksiä ei pitäisi tehdä tunteella, varsinkin kun olen tehnyt hirveästi taustatutkimusta tuosta mun 1. suunnitelmasta. Tämä "uusi ehdokas" on mulle täysi mysteeri. Silti se kutkuttaa, koska nimenomaan tuo rotu on mulle paljon lähempänä sydäntä, mutta odotukset tuosta toisesta pentueesta ovat hieman korkeammalla, vaikka hyviä pentuja kummassakin pentueessa on. Hankalaa tämä järjen ja tunteiden vastakkainasettelu.

^Sopiiko udella minkä rotuinen yksilö tuossa uudessa vaihtoehdossa on kyseessä?

^Laitoin yksäriä.

Ääks! Taas maailmanluokan ongelmat kun himottais taas uros enempi kuin narttu. Se tuntuis ehkä jotenkin luontevammalta, kun on jo yksi uros.

^ Musta taas tuntuu luontevammalta ottaa narttu uroksen kaveriksi (ainakin tän kohdalla). Ois se tosi karseeta, jos omat koirat ei tulisi toimeen keskenään, kuten naapurillamme.

Mutta mulla on nyt vähän jännä olo tän pentihaaveilun kanssa. Saatiin tuolle varattua aika terveystarkkeihin ja samalla sain tietää, että nartulla on B/C lonkat, eli heille käy vain A/A. Lisäksi sain tietää, että heillä on toinen vaihtoehto (mikä on todella ymmärrettävää kasvattajan kannalta), mutta jotenkin mulla on vähän ontto olo, kun sain tietää tuosta. Lisäksi toinen vaihtoehto on heidän mielestään tällä hetkellä parempi (lähinnä värityksen kannalta, koska toisella on laajemmat merkit). Mun täytyykin nyt vähän vahingoniloisesti toivoa (ja rukoilla), että tuo sais A/A lonkat (ja mieluusti 0-0 polvet ja 0-0 kyynärät) ja että toinen sais korkeintaan B/B lonkat.

Toisaalta, jos nartun omistaja päättääkin käyttää toista urosta, on mulla enemmän ovia auki, koska tuo on tutkittu. Ja jos nartun omistaja ei päädykään tähän, ehkä se oli tarkoitettukin niin. Ehkä löytyy joku parempi narttu. Ehkä tää on tarkoitettu jollekin muulle nartulle. Ehkä.

Kuitenkin, se mitä me tehdään nyt, on, että me toivotaan parasta ja rukoillaan, että mun haave toteutuisi, jos ei juuri tämän nartun kohdalla niin sitten jonkun muun.

Muakin mietityttää edelleen seuraavan koiran sukupuoli. Nartussa pelkään, että se ottaa yhteen tuon toisen beussin kanssa (kun se ei ole mikään lössykkä...) ja uroksessa sit tulee nämä juoksuhommat.

Ja sama täällä. Ottaako näyttelykelpoinen uros vai ei-näyttelykelpoinen narttu? Narttua haluaisimme enemmän, mutta harmittaako myöhemmin jos ei pääse näyttelyihin? Kolmatta emme voi sitten enää ottaa.

Meillä seuraava metsästyskoira on todennäköisesti uros. Silloin toki on se häkki mahdollsuus juoksujen ollessa päällä. Sitten taas jos tulee ei-metsästykseen koira, niin todennäköisesti narttu. Nämä tytöt ovat sen verran pehmeitä, että yksi saman luontoinen narttu joukkoon sopisi.

Minä kanssa pähkäilen seuraavan (kolmannen) koiran sukupuolta. Uroskoiraa mulla ei ole ikuna ollut, ja sellainen kiinnostaisi. Myöskin jo kahden nartun talouteen en uskaltaisi ihan helpolla kolmatta narttua ottaa. Vilmakin tullaan sterkkaamaan, joten sen puoleen ei uroksella olis kiire päästä eroon palluroistaan, ja parit näyttelyt kyllä kiinnostaisi käydä sen uroksenkin kanssa...
Luulen, että sellainen hieman nössökkä uros olisi meidän sakkiin luonnollinen jatkumo, sen olis kamalan helppo ja turvallinen olla kahden kaulimen välissä .

Mulla taas on se hyvä että Joppe on leikattu joten mulle käy oikeastaan kumpi vaan. Uroksen kanssa joutuu odotella palleja, ja nartun kanssa on sit riesana juoksut ja kaikenmaailman säätö. Joppe on iso rotunsa edustajaksi ja musta se on ihan kiva. Nartut näyttää jo liian pieniltä mun silmään ton rontin kanssa ollessani.. Mut aika näyttää et mikä sopii parhaiten. Kyl sen sit tietää kun se osuu kohdalle, eiks vaan?!

^Kyllä ! Ja luulen, että kun tarpeeksi täydellinen yhdistelmä tulee kohdalle niin sillä sukupuolellakaan ei sitten enää ole niin paljon väliä

Minulla on sukupuoleen hienoinen painoarvo (uros), mutta kyllä yksilö (ja pentujen varaustilanne ) ratkaisee.
Uros on nyt siis alustavassa varauksessa meille, mutta olen avoin nartullekin jos a) narttuja on vielä vapaana kun menemme pentuja katsomaan ja b) pennuista narttu onkin jotenkin sydämeen käyvempi