Koirat.com

Meillä meni kivutomasti tosin vanhin oli vuoden ja ovat sisarpuolia. Tuntuu uskomattomattomalta että siitäkin on aikaa jo 6v. Treenit meni alus siten että vanhemman kanssa tehtiin ja pirpana seuras ja oppi vieressä. Nykyään ovat kuin paita ja peppu. Ei me mitään ohjattua harrastusta olla kokeiltu noiden kanssa, joten se tietty helpottaa kun vaan kotioloissa treenaa
.
Saa nähä mihin ton nykysen juniorin kanssa lähetään, toko kurssille kaiketi, kun edes täyttäis puolivuotta : D Kahden kanssa pärjää mutta aika alkaa olla kortilla kolmen kanssa. Kun jokaisen kanssa pitää olla kahden ja treenata yms, huomaamattaan sitä hyysää penikkaa ja vanhemmat jää vaille... Organisoitua ajankäyttöä ja pakko vaan liikuttaa kaikki kerralla montuilla että kyllä jää ne remmilenkit lähes kokonaan pois.

Yleensä kun reenaan sellasta juttua joka jo toimii niin saa muut pyöriä jaloissa, onpahan säiriötekijöitä ja oppii toimimaan niiden alla.

Meillä nyt mietinnän alla myös toinen koira.
nykyinen on 1v 4kk ikäinen Coton uros ja meille näillänäkymin on tulossa 3 viikon päästä havannapentu, uros myös.
Ollaan kovasti mietitty juuri lenkkeilyä ja kurakelejä, molemmat kun ovat turkkirotuisia.
Mutta eiköhän niistä hyvillä kurapuvuilla selvitä. Nykyään saa takuttamattomiakin pukuja, onneksi.

Miten teitte koirien ruokailun ja yksinolon kanssa? Nykyinen koira jäi heti työpäivien ajaksi yksinään kun oli pentu (lenkkeilyttäjä kävi meillä kyllä päivisin). Voiko samalla tavalla tehdä myös uuden pennun kanssa? Uskaltaako koirat jättää samaan huoneeseen työpäivän ajaksi?
Emme ole havainneet agressiivisuutta taikka mustasukkaisuutta Lucan kanssa, ärähtää vain jos iso uros ylittää alistaa.

Miten ruokailu, samaan vai eri aikaan?
Lenkkeily yhdessä vai erikseen, aluksi?

Vinkkejä kaivataan, ja kertomuksia onko yhden kanssa parempi kuin kahden.

Minua kiinnostaisi kauanko meni, ennen kuin toinen koira tuntui siltä että se olisi ollut "laumassa" aina? Kauanko eri osapuolien sopeutumiseen meni ja siihen että koiraan tottui?

^ Kyllä meidän ihmisten elämä oli yhtä hulinaa useamman kuukauden silloin, kun Benny tuli taloon. Sitä mukaa kun saatiin se kastroitua, ja muutenkin kun se pikkuhiljaa tajusi että uudessa kodissa on uudet säännöt, elämä helpottui. Ehkäpä noin puolen vuoden kuluttua alkoi tuntumaan, että Benny olisi ollut meillä aina. Koirien välillä ei sensijaan mitään kitkaa ollut, ne sopeutuivat toisiinsa ihan päivissä.

Mulle ehkä suurin kompastuskivi on ollut lenkit. Kyllä se on niin paljon helpompaa mennä yhden kanssa lenkille ja tehdä vaikka kivoja pikku koulutusjuttuja siinä sivussa. Kun kahden kanssa se on enemmän niinkuin työtä, pakko saada nämä kaksi energiaa pursuavaa koiraa liikutettua päivättäin. Silloin on helppoa jos ukon kans ollaan samoissa työvuoroissa niin päästään yhdessä lenkittämään, mutta sitten on niitäkin viikkoja kun yksin näiden kanssa päivittäin meen. Ja periaatteena mulla oli lähes heti lenkittää yhdessä, että totutaan olemaan "laumana" yhdessä ulkona. Eikä mulla oikein aikakaan riitä kummankin erikseen lenkittämiseen (<- ja tämänkin huomasin vasta sitten kun meillä oli jo kaksi koiraa :-)

Ja siivottavaa kotona on tuplasti, karvaa ja kuraa. Suurinpiirtein joka päivä on täytynyt imuroida, paitsi talvella, kun ei karvaa niin lähtenyt ja oli lumi maassa. Musta on taitanutkin koirien myötä tulla suuri talvisen vuodenajan rakastaja :D

Ei jännittänyt toisen kohdalla, kolmannen kanssa (siis ennen pennun hankkimista) käväisi mielessä, että kai tulee aika riittämään kaikille järkevästi.
Kolmannen koiran kotiuduttua, ei ole kertaakaan kaduttanut vaikka välillä podenkin huonoa omaatuntoa siitä että joku on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle (ts. vanhemmat koirat, kun pennun koulutus vie niin paljon aikaa). Nyt on tietysti mies apuna, ja vie vanhempia koiria lenkille päivällä kun minä taas otan pennun töihin mukaan (odotta autossa ja käyn ulkoiluttamassa kolme kertaa työpäivän aikana). Mutta vaikka asuisin yksinkin niin en usko että ongelmaa olisi. Sitten olisi vaan vähän eri järjestelyt asumisessa ja treenaamisissa (varmaan siinä tapauksessa käyttäisin koiria entistä enemmän yhteisissä treeneissä jne kun nyt on mahis välillä mennä vain pennun tai vain vanhempien koirien kanssa).
Kahden vanhemman kanssa asuinkin yksin, ja siinä meni kaksi ihan siinä missä yksikin, kun vanhempi koira oli valmiiksi koulutettu pennun tullessa, ja sama homma on nyt kolmannen kanssa, eli vaatimuksena itselläni on se, että kaikkien aiempien koirien tulee olla "valmiita" ennen uuden hankkimista. Neljättä ei varmasti tule, eli kolme on meillä se maksimi nyt, jolloin vielä ehtii treenaamaan kaikkia koiria niiden tarpeiden mukaan..

Muoks. yksi pikku lisäys.

Meillä nuo saa ruuat yhtäaikaa. Välillä annan vanhuksen kupin ensin, välillä pennun, mutta kuitenkin saman minuutin sisällä. Eli syövät yhtäaikaa. Lenkit hoidetaan myös yhtäaikaa, paitsi joskus harvoin kun mummu ei jaksa selkävaivojensa takia lähteä. Silloin junnu käy yksinään. Alkuun tietysti on helpompaa viedä erikseen, koska pentu takuulla härnää aikuista koiraa ja muutenkin touhuaa omiaan, repii remmiä yms. Eikä pentu jaksa pienenä vielä kävellä mitään kunnon lenkkejä, joten aikuisen liikunnantarpeen tyydyttämiseksi on hyvä jättää pentu oikeilta lenkeiltä kotiin. Mutta nyt kun molemmat liikkuvat paljon ja junnu ehkä jopa aikuista enemmän, on helppo napata molemmat koirat matkaan ja kävellä pidempiäkin lenkkejä tai lähteä metsään. Siellä ne juoksuttavat toinen toistaan.

Kannattaa myös huomioida lenkkeilyssä se, että sitä pentua pitää alkuun jatkuvasti kouluttaa. Ohitukset, remmissä vetämättä kulkemiset, mahdolliset 'sivulle' 'reunaan' 'seis' käskyt yms. Oma kokemukseni on, että siinä vaiheessa toinen koira on vaan tiellä. Varsinkin ohittamisen opettaminen kahden kanssa on aika haastavaa, vaikka meidän vanhus onkin täysin ohitusvarma, eikä se edes katso vastaantulijaa.

Minusta tuntui ehkä n. kuukauden jälkeen että pentu on ollut meillä aina. Eli sit ku se pahin puppyblues (valvottujen öiden, pissansiivoilujen ja pureskeltujen tavarioden yms aiheuttama masennus) oli ohi.

Totuus on minusta kuitenkin, että yhden kanssa on helpompaa. Kaksi koiraa on triplasti hommaa ja vuorokauden tuntimäärä vakio :) Mutta on kahdesta myös niin paljon enemmän iloa, että päivääkään en vaihtaisi pois. Toisaalta, en edes muista mitä tein kaikella sillä ajalla, mitä tuo meidän täysautomaatti ja itsensä erittäin huomaamattomaksi tekevä, äärettömän helppo narttu mulle vuorokaudesta jätti, ennenkuin pentu tuli taloon...

^Mä oon täysin yllättynyt siitä, kuinka paljon enemmän kaksi koiraa vie aikaan. Ihmiset hokee paljon sitä "kaksi menee siinä missä yksi" ja meillä se ei ainakaan pidä paikkaansa. Mun ihan oikeasti tarvii käyttää lähes päivittäin vähintään se tuplamäärä aikaa koiriin kuin mitä tarvi silloin kun kotona oli vaan yksi. Hyvin huomasi taas viikonloppuna kuinka helppoa yhden koiran kanssa on, kun meidän aikuinen oli yökyläilemässä neljä päivää "mummolassa" ettei joudu olee niin paljoa yksin kun oli pennun ohjelmia koko viikonlopuksi.

Moi.
me kuulutaan näihin "kaksi vie samanverran aikaa kuin yksi"- ajattelijoihin ;)
Tosin meillä on nyt vain tuo yksi koira ja toinen tulossa ensi kuussa.
Haluaisin kuulla, mihin teillä menee sitten päivisin aikaa enemmän kahden koiran kanssa?
itse harjaan koirani kerran viikossa läpikotaisin, joten siihen varmasti menee sitten kahden kanssa enempi aikaa. Tietty myös tassujen ja masun virutteluun lenkkien jälkeen.
Mihin muuhun?
jotenkin tuntuu että keskenäänhän ne touhuaa ja molemmat mahtuu sohvalle viereen rapsutettavaksi, jos tahtovat.
Alkuunhan kaikki aika menee koiriin kun pentu pissii sisään, kiusaa aikuista ym.

^ainakin alussa kaikki sun aikas menee penskan kouluttamiseen. Siis KAIKKI vapaa-aika. Silti sitä aikuistakin pitäs huomioida. Eli jos sulla ennen yksi koira on mahtunut helposti arjen pyörityksen vauhtiin, varaudu siihen, että pentu vie jo yksinäänkin enemmän aikaa kuin aikuinen koira, ainakin ensimmäisen puoli vuotta. Siihen lisäksi sitten se vanhemman huomioiminen.

Alkuun myös lenkit vievät enemmän aikaa. Pentua ei voi kuljettaa pitkiä matkoja, joten vanhemman lenkit tulevat lisäksi siihen pennun tunnin välein toteutettavaan pissalenkitykseen. Myöskään pennun kakka ei koskaan tule silloin kun kuvittelisi, vaan sen kanssa saa ravata pihalla vähänväliä, jos tahtoo sisäsiisteyden nopeasti hanskaan.

Kun juniori sitten kasvaa siihen ikään, että ulkoilutukset menevät samalla vaivalla, se edelleen riekkuu ja hölmöilee pentutouhujaan, vetää remmissä, napsii aikuista, räksyttää, ohittaa tuijotellen ja räyhäten, pyrkii ihmisten syliin jne, kunnes ne hommat on saatu pois opetettua. Tämä tekee normaalista tunnin lenkistä vähintään kaksi ja puolituntisen kaikkine pysähdyksineen. Remmit myös tottumattoman kahden koiran taluttajan käsissä ovat pennun toimesta takuulla solmussa. Lisäksi tulee juuri tämä huomioimasi mahdollinen kurakeliongelma. Kahden koiran peseminen vie aikaa tuplasti jos toinen koirista on pentu, varaa touhuun nelinkertainen aika. Ei se siellä suihkussa osaa olla ennenkuin se on siihen opetettu :) Myös kuivaaminen on projekti itsessään. Turkkirotuisten koirien turkinhoitoon käytetty aika myös tuplaantuu, pentukoiran kanssa sekin homma pitää opiskella, joten aikaa menee alkuun vielä reilusti enemmänkin.

Kouluttaminen (ja harrastukset) ylipäätään on toteutettava lähestulkoon aina erikseen. Et voi käskyttää molempia samanaikaisesti, joten siihen menee kahden edestä aikaa, vähintään. Nuoremman kanssa enemmänkin, koska opetettavaa on enemmän. Muutenkin koirille on tärkeää saada myös sitä omaa aikaa, sitä että saa olla se huomion keskipiste.

Eikä ole mitenkään sanottua, että koirat leikittäisivät toinen toistaan. Kyllä se on edelleen ihmisen tehtävä hoitaa leikkikiintiön täyttyminen. Ja tämäkin yleensä tehtävä joko erikseen tai ainakin erittäin nokkelasti yhtäaikaa, ettei tule mitään turhia riitoja.

Siinä muutamia :)

Tottakai pentuaika on vaikeeaa, sehän nyt on selvää. Myös yhdenkin koiran kanssa.
Mutta tarkoitankin lähinnä arkea toisen koiran kanssa kuka osaa jo jonkinverran käyttäytyä?

^No ainaskin koirien aktivointiin menee enemmän aikaa - kahdet aivot kun tarttee enemmän virikkeitä kuin yhet. Tietysti pientä pentua ei pahemmin tartte aktivoida, kun kaikki on sille vielä niin uutta ja ihmeellistä, mutta aikuisille koirille pitää kuiteskin järjestää puuhaa päivittäin. Jos mulla ois kaks koiraa (ehkä joskus tulevaisuudessa onkin...), niin kyllä mä pyrkisin viettämään laatuaikaa kummankin kanssa säännöllisesti, enkä vaan tyytyis aattelemaan: "kaks menee siinä missä yksikin". Tottakai koirat leikkii myös keskenään, mutta ei se ihmistä korvaa.

^^ Sekin on otettava huomioon että vanhempi koira voi taantua ennen niin hyvin hallituissa asioissa toisen koiran tullessa kuvioihin. Edelleen menee aikaa opettaa samat asiat vanhemmalle koiralle uudelleen, tai miettiä uusia, paremmin toimivia toimintatapoja jotka sopivat kahdelle koiralle.

majju kirjoitti:

Tottakai pentuaika on vaikeeaa, sehän nyt on selvää. Myös yhdenkin koiran kanssa.
Mutta tarkoitankin lähinnä arkea toisen koiran kanssa kuka osaa jo jonkinverran käyttäytyä?

Niin. No sehän on koirasta riippuvaista koska se mainitsemasi pentuaika loppuu. Kaksivuotiaana? Ehkä kolme? Kovin pitkä on aika, jos olettaa että 'kaksi menee siinä missä yksikin'.. Ja aikuisena hyvin käyttäytyvänäkin koirat tarvitsevat sitä omaa touhuilua. Jos harrastat niiden kanssa jotain lajia, se tarkoittaa tuplasti treenejä viikossa.

Ja tuo mitä muruisa yllä kirjoitti, pitää täysin paikkansa. Saattaa olla, että alkuun käsissä on yhden sijasta kaksi pentua..

En minäkään suostunut pentua odottaessa uskomaan, että kahdessa olisi sen enempää tekemistä kuin yhdessäkään. Meillä junnu tosin on vasta vajaan vuoden ikäinen, eli pentu edelleen. Voihan se olla että elo tästä vielä joskus rauhoittuu. Sitten parin kolmen vuoden päästä :) Mutta kohtahan sinä itsekin näet mitä elo kahden karvakuonon kanssa on.

Minäkään en allekirjoita tuota että siinä kaksi menee missä yksikin.

Omien koirien roduillakin on aika huikea kokoero, eivät siis saa toisistaan juurikaan leikkiseuraa.
Tämän pennun kanssa olen varautunut että reilusti yli vuosi opetellaan peruselämän sääntöjä ja sen kehitys ylipäänsä aikuiseksi ja tasapainoiseksi koiraksi tulee kestämään enemmän kuin tuon vanhemman.

Tämä on toki myös rodusta riippuvaista.

Kuten sanoin, _tietenkin_ se pentuaika ja kasvaminen aikuiseksi vie aikaa ja on työlästä.
Kysyinkin, miten koirat vievät enemmän aikaa sitten kun elämä on jo normalisoitunut ja pentu ei ole enää riekkuva kauhu kakara? :)
Molemmille koirille tulee omaa laatuaikaa, metsälenkkejä, leikkituokioita ja erilaista aktivointia.
Mutta suurinosa päivästä varmasti touhutaan porukalla pihalla ja leikitään yhdessä.

Osaako kukaan vastata tähän siis : Miten 2 aikuista koiraa vievät tuplasti enemmän aikaa kuin yksi? tässä nyt olen jo huomioinut tuon turkin hoidon, kurakelit ja koirien oman leikkituokion omistajien kanssa.

Kyselen mielenkiinnosta ja tulevaisuutta ajatellen, en väittäen etteikö näin olisi. Kokemuksia siis kiitos :)

majju kirjoitti:

Miten 2 aikuista koiraa vievät tuplasti enemmän aikaa kuin yksi? tässä nyt olen jo huomioinut tuon turkin hoidon, kurakelit ja koirien oman leikkituokion omistajien kanssa.

Siinähän ne melkein jo tulivatkin Tietysti myös se vaikuttaa, aikooko koirien kanssa harrastaa. Treenaaminen vie yhdenkin koiran kanssa yllättävän paljon aikaa lajista riippuen.
Ehkei sitä aikaa ihan tuplasti enemmän mene, mutta reippaasti enemmän toki kuin yhden koiran kanssa. Tuohon vaikuttaa niin monet seikat, esimerkiksi meillä kummankin koiran kanssa harrastetaan (tunnin agi-treenikertaan menee 3- 4h matkojen takia) ja koirat varmasti tullaan aika lailla lenkittämään erikseen. En uskalla päästää noin suuren kokoeron omaavaa parivaljakkoa kahdestaan virtapiikeissään riekkumaan metsään.

muoks. niin siis näin meillä. Ymmärsin, että sulle tulee kuitenkin saman kokoinen koira toisen kaveriksi? Silloin en usko että sitä aikaa menee ihan oikeasti tuplasti kun ovat kumpikin aikuisia. Noihin luettelemiisi asioihin nyt toki menee (turkki yms.) mutta ei kai niitäkään ihan joka päivä suoriteta. Paitsi kurakeleillä, ja silloinkin avuksi voi ottaa kurapuvut.

Kuten itse sanoit niin tosiaan molemmat koirat tarvitsee sitä omaa leikkiaikaa, mutta henkilökohtaisesti pidän tärkeänä myös sen koko lauman yhteisen tekemisen. Eli tavallaan on "kolme" eri leikkihetkeä, molempien yksityiset + yhteinen. Lisäksi, jos kummankin kanssa treenaa niin sitten toisen koiran treenien jälkeen on vielä hoidettava ne toisen tarpeet. Meillä kestää myös lenkit pidempään kahden koiran kanssa kuin mitä yhden kanssa, esim. aamulenkin ajallinen kesto on tuplaantunut siitä, mitä pelkän yhden koiran kanssa menee. Matka ei siis ole kasvanut vaan siihen käytettävä aika vaan on pidempi.

Lisäks jos jossain ollaan kylässä/metsässä/mökillä niin vahdittavaa on tuplasti ettei kumpikaan tee mitään typeryyksiä.

Ja kannattaa muistaa toista ottaessa se, että koirien sopuisa yhteiselo ei ole mikään varma juttu vaan sitten pitää olla mahdollisuus pitää koirat eristyksissä toisistaan. Lisäksi kaikki toisen sairastelut lisäävät työmäärää ja tietty tartuntatauti tapauksissa sitä on sitten molemmat sairaana...Yhdellä tutulla kävi justiinsa keväällä niin että kolmesta koirasta jokainen oli viikon mahataudissa peräjälkeen ja kun vika oli viimein sairastanu ni eka sai taudin vielä uusiksi eli neljä viikkoa meni oksennusta ja paskaa siivotessa..

Mulla on tosiaan ollut pitempiä aikoja useamman kerran kolme-neljä koiraa. Normaalistihan noita omia on kaksi talossa. Itse sanoisin, että suurempi muutos oli yhdestä kahteen, kuin kahdesta kolmeen. Etenkin silloin kun toinen koira on vielä pentu, niin se vaatii paljon myös "omaa aikaa", jotta voidaan opetella kaikki arkiasiat, hihnakäytökset, sosiaalistamiset, yksinolot jne. Alussa myös lenkit on koirille erikseen, kun pieni ei pysty lenkkeilemään kaikkia samoja lenkkejä isomman kanssa ja vastaavasti taas tarvitsee useammin sitä ulkoilua.

Irtiollessa yksi koira myös pysyy paremmin "hollilla" kun kaksi saattaa keskiä kirmata jonnekkin. Kaksi koiraa myös irtiollessaan leikkiessä on vähempi kuulolla ja helpommin kauempana.

Kaksi aikuista käyttäytyvää, varmaa koiraa nyt meneekin periaatteessa kyllä helpolla, mutta siihen menee aikaa. Ja pakko myöntää, että onhan se välillä ihana käydä ihan vaan yhden koiran kanssa kävelyllä, kaupungilla tms ja tuntuuhan se niin mielettömän vaivattomalta, kun onkin vaan yksi koira siinä huolehdittavana, kun normaalisti niitä pyörii tuossa useampia :)

Edit. reenaamisesta tuolla puhuttiin myös, joten siihen voin sanoa omalta osaltani olleen kaksi koiraa itseasiassa yhtä helpompi, ja aikaa ei kahteen mene varsinaisesti enempää. Tunnin reeneissä reenaan aina molemmat koirat jaksottaen lyhyitä pätkiä ja vaihdan välissä koiraa autoon tauolle. Yhden koiran kanssa helpolla tekee liikaa ja liian pitkään, kun ei tajua pitää taukoja. Kahden kanssa tauotus tulee ainakin minulle luontevasti. Lisäksi odottavaa koiraa nostattaa se, että teen toisen kanssa ja kun vaihdan oiraa on odottava hyvin motivoitunut.

Jeps, kiitos tiedoista ja vinkeistä. Nyt olen taas hieman viisaampi.
Kyllä me kovasti odotetaan toista koiruutta ja kaveria Lucalle, ollaan nyt luettu ja varauduttu mitä luvassa tulee olemaan.
Toivotaan, että koirat tulevat hyvin toimeen ja kaik menee ok.
Alamme käymään metsänlenkeillä myös pennun kanssa, joten heti ei ole tuota hihna ongelmaa. Pissatukset teemme hihnoissa mutta ne eivät ole pitkiä / hermoja raastavia

Treenaaminen tietty liittyy ihan siihen mitä treenaa, meillä kun vain toinen treenaa ja toisen kanssa tehdään kotona huvin vuoksi juttuja, niin ei voi tehdä tuota vaihtelua. Muutenkin joka tapauksessa meillä treenattaisiin eri lajeja eli sen takia menee tosiaan tuplat :)