Koirat.com

Välillä musta tuntuu ettei aika oikein riitäkään tai en mä tiedä miten aikani käyttäisin jos kävisin ns. normaalisti töissä. Tällä hetkellä kun opiskelen ja meillä saattaa joskus olla koko koulupäivänkin ajan vain koiran koulutusta niin siinä saa kätevästi jo Rajun väsytettyä ja sitten koulupäivän jälkeen on aikaa Rollelle. Rolle ei muutenkaan ole läheskään aina treeneissä mukana, koska tosiaan ei nauti liian ahkerasta treenailusta, sen kanssa yleensä teen pientä treeniä lenkin yhteydessä ja sitten välillä otan myös treeneihin mukaan. Tykkäisin kyllä pitää molempia aina treeneissä koska tosiaan mun mielestä tauotus on helpompaa kun mukana on kaksi koiraa.

Lenkitys ei vielä tässä vaiheessa vie kauheasti liikaa aikaa vaikka erikseen nuo yleensä käytänkin, koska Rajua en vielä hihnalenkitä pitkiä matkoja. Metsään jos lähden niin otan yleensä molemmat mukaan, se on sen verran lähellä että koiraohituksia ei yleensä pääse kauheasti syntymään ja noin lyhyen matkan aikana hyppään vaikka ojaan jos joku sattuu vastaan kävelemään

Mutta sitä mä olen miettinyt että sitten kun koulun jälkeen (toivottavasti) pääsee työelämään niin en ole varma onko ihan realistista että mulla olisi kaksi koiraa ellen saa niitä oikeasti kulkemaan esim. hihnassa niin että voi huoletta lenkittää samalla kertaa. Sekin auttaisi huomattavasti jos olisi auto, sitten kun voisi vaan päräyttää autolla sinne metsään ja treeneihin yms. niin ei tarvitsisi niin paljon miettiä sitä siirtymistä kahden koiran kanssa.. kyllä mulla kuitenkin aina tulee vähän huono omatunto jos koirat on olleet ensin pitkän päivän kotona ja sitten lähden vain toisen kanssa kerrallaan ja toinen joutuu taas odottelemaan.

Ei jännittänyt eikä kaduttanut. Helmi on arjessa niin helppo ja sen remmiräjäyksenkin olin saanut pois ennen Elenan tuloa. Helmi ei myöskään ole harrastuskoira, joten aikaa ja voimia riittää Elenan harrastuksiin. Tosin nyt ei ole kuin toko enää, joten aikaa ja tilaa olisi toisellekin harrastuskoiralle… Elenan pentuajan lenkitin nuo pääasiassa erikseen tai sitten ensin yhdessä ja sen jälkeen vielä uusi lenkki Elenan kanssa. Nykyään käytän nuo aina yhdessä.

Löytyykös täältä ketään joka olisi hankkinut nuorelle koiralle vanhemman kaverin? Meidän sheltti/terrierimix (uros, luonne lähempänä shelttiä) on nyt 5kk ja alusta asti on ollut selvää että koirakaveri tulee sitten joskus. Kodin tarjoaminen aikuiselle kodinvaihtajalle (kenties nartulle) on ollut päällimmäisenä mielessä. Minkä ikäinen nuoremman koiran tällöin kannattaisi olla? Tasapainottaisiko vanhempi ja tapakasvatettu tapaus nuorta murkkuilevaa koiraa, vai aiheuttaisiko vain lisää hämminkiä? Joka tapauksessa toinen koira olisi ajankohtainen vasta aikaisintaan tämän ollessa vuoden ikäinen :)

Minkä ikäiselle koiralle olette ylipäätään ottaneet kaverin, kun suositus on ilmeisesti se kaksi vuotta?

Otin samanikäsen kaverin ku oli n.1,5v, (sisaruksia)en kyl ikinä ottais nuorta samanikästä koiraa enää. Ärsyttää välillä kummankin vouhkaus,varsinkin toi toinen on kamala vouhkaaja välillä(se mikä oli mulla ekana) Mut jos otat vanhemman koiran kaveriksi niin se vois kyllä toimiikkin,kokemusta tosin ei ole.

Mulla on nyt ollut kaksi koiraa parin kuukauden ajan, joten ehkä voisin nyt vähän kertoa omia kokemuksia kahdesta koirasta..

Ensimmäinen koira on tosiaan leonbergiuros (kastroitu), se oli 1v 1kk kun toinen koira seropinarttu Mallu tuli. Tietysti se vähän jännitti, etenkin kun eka koira oli niin nuori vielä, mutta ainakaan vielä (*kopkopkop ) ei ole ilmennyt mitään ongelmia, vaan päinvastoin!

Pontuksesta ainakin on huomannut, että se on silminnähden onnellinen pikkukaveristaan, ne leikkivät yhdessä ja nukkuvat yhdessä, ovat kuin paita ja peppu Lenkillä on mukavempi käydä kahden koiran kanssa, kun niillä on toisistaan seuraa sielläkin, voivat peuhata yhdessä tai nuuskia samaa puskaa innoissaan. Ja onhan se itellekin kivempi lähteä kuskaamaan kahta koiraa metsälle kuin yhtä (meilläkin on metsälle matkaa noin 8km suuntaansa)

Mutta tosiaan, sitä niin varoitetaan että ekan koiran pitäisi olla vähintään 2-3v, mutta mielestäni se on myös yksilökohtaista. Pontus on perusluonteeltaan erittäin rento ja sopeutuvainen tapaus, joten en nähnyt ongelmaa toiselle koirelle. Meillä on myöskin Pontuksen kanssa peruskoulutus reilassa, tietysti petrattavaa on aina.

Tietysti meillä helpottaa myöskin se, että me hoidamme mieheni kanssa yhdessä koirat. Olemme vähän jakaneet koiranhoitoa.. mies ruokkii Pontuksen ja pesee sen kun se tulee ulkoa sisälle jne. Minä ruokin Mallun ja huolehdin sen jutuista. Hihnalenkillä käymme harvakseltaan, käymme siis lähinnä metsällä tms, mutta hihnaillessa mies taluttaa toista koiraa ja minä toista. Pari kertaa on tullut tilanne, että minun pitää pitää hihnassa kumpaakin koiraa ja se onnistui kyllä, tosin Mallun kanssa on vielä hihnailussa petrattavaa, mutta asiaa helpottaa se, että toinen koira toimii hyvin, niin saan helposti keskittyä pentuun.

Itse olen ollut vain tyytyväinen kahteen koiraan, parempi kaksi kuin yksi. Jollain tapaa pääsee ehkä jopa helpommalla kun on kaksi koiraa, niistä on kuitenkin niin paljon seuraa toisilleen ja esim. jos on joku hölläilypäivä, niin koirat voivat silti riekkua toistensa kanssa, eikä tarvitse vain tylsistyä yksikseen. Enkä nyt tarkoita, että kun on kaksi koiraa, niin ne voi jättää oman onnensa nojaan. Tiedätte kyllä varmaan mitä ajan takaa

Näin meillä

Kiitos Magik ja Hanma

Ajattelinkin että on tietenkin melko koirakohtaista missä iässä kaveri ois passeli. Hirveästi haluttaisi hankkia meidän Rullelle kaveri melko nuorena (kuitenkin 1v ->), kun toinen on niin sosiaalinen kaikkien kaveri ja koirakaveri kotona varmasti lisäisi onnellisuuden potenssiin kymmenen :D toisaalta poika on luonteeltaan ja käytökseltään oikein ihana ja fiksu, eikä häslää turhia. Vanhempieni vanhan rouvan ollessa meillä hoidossa on hihnalenkit myös sujuneet ongelmitta kahden koiran kanssa (mitä nyt tätsykkä on vähän sellaista perässä vedettävää mallia). Mutta odotellaanpas nyt kuitenkin se eka murkkuikä ainakin..

^Itsellä tulis tommosessa tilanteessa mieleen, että mistä löytäis kodinvaihtajan joka olis semmonen "helppo" ja rauhoittava tapaus. Monesti syy koirasta luopumiseen on kuitenkin pitovaikeudet tms (oon vähän skeptinen näihin "allergia puhkes ihan yhtäkkiä"), joten siinä olis sitten pennun lisäks toisen koiran ongelmat ratkaistavana. Varsinkin, kun taustaa ei ikinä pysty ihan varmasti selvittämään ellei nyt jonkun tutun koira oo, niin se ongelmien ratkasu voi vaatia aika paljon. Mutta jos aikuisen kodinvaihtajan ottaisin kaiken selvittelyn jälkeen niin haluaisin siihen ainakin kuukauden koeajan katsella miten koira kotiuduttuaan todella käyttäytyy.

Joo no sehän siinä toki haasteena onkin, aika monesti kodinvaihtajien omistajilta saa kuulla mitä yllätyksiä sieltä on putkahtanut. Eikä koirien yhteensopivuuttakaan oikein ensitreffaamisella selvitetä toki :) onneksi osa koirastaan luopuvista vaatii itsekkin koeaikaa, eikä ole ekaan mahdolliseen kotiin koiraa dumppaamassa..