Koirat.com

Muutan ensi syksynä uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, ja koska perheemme koira jää tänne nykyiseen kotipaikkaani, oman koiran hankinta houkuttaisi kovasti. Asia lienee ajankohtainen vasta ensi vuoden puolella, kun normaalit asumiskulut ilman koiraa on selvitetty ja uuteen paikkaan ja elämäntilanteeseen sopeuduttu. Koska opiskelijan tulot ovat pienet, sijoitussopimus kuulostaisi korviini erittäin sopivalta. Koko koiran hinnan ajattelin tietysti säästää, jos vain suinkin mahdollista, mutta koska kaikenlaisia yllättäviä tapauksia voi sattua, olisi hyvä, jos koiran hankintahinnasta voisi hieman säästää näiden yllätysten varalle. Toisaalta minusta tiivis yhteistyö kasvattajan kanssa kuulostaisi aika mukavalta, sillä en koe olevani vielä erityisen kokenut koiranomistaja saati suosikkirotuni asiantuntija. Lisätieto ja vinkit olisivat siis aina tervetulleita - ja näitähän luulisi hyvältä kasvattajalta saavan?

Miten sijoituskoirista yleensä tiedotetaan? Kuinka usein koiria sijoitetaan? Ovatko vaatimukset sijoituskoirien ottajille yleensä korkeammat kuin muille? Luovutetaanko sijoituspennut samanikäisinä kuin pentueen muutkin yksilöt? Onko röyhkeää ja rahanahnetta tiedustella suoraan kasvattajalta koiraa nimenomaan sijoitussopimuksella (näillä perusteilla)?

Miten sijoituskoirista yleensä tiedotetaan?
Ei sijoituspennuista sen kummemmin tiedoteta. Usein kasvattajien pentusivuilla lukee tyyliin: "narttupentu mahdollisesti sijoitetaan."

Kuinka usein koiria sijoitetaan?
Ihan kasvattajakohtaista. Toiset sijoittavat melkein joka pentueesta, toiset eivät koskaan.

Ovatko vaatimukset sijoituskoirien ottajille yleensä korkeammat kuin muille?
Ehkä siinä mielessä, että sijoituskoiria usein käytetään jonkun verran näyttelyissä, mikä esim. turkkiroduilla tarkoittaa enemmän työtä. Mutta yhteistyökyky on tärkein vaatimus sijoituspennun ottajalle.

Luovutetaanko sijoituspennut samanikäisinä kuin pentueen muutkin yksilöt?
Yleensä juu. Joskus kasvattajat saattavat katsoa lupaavan pennun kehitystä vähän pidempään.

Onko röyhkeää ja rahanahnetta tiedustella suoraan kasvattajalta koiraa nimenomaan sijoitussopimuksella (näillä perusteilla)?
Ei. Riippuu tietystii siitä miten asian esittää.

Kiitoksia paljon, Kerttuliini! Ehkä uskaltaisin sitten tuossa tiedustella vähän kasvattajilta, kunhan koiran ottamisen ajankohtaisuus lähenee :).

Tähän voisin sen verran itse juuri sijoitusnartun ottaneena, että on erittäin tärkeätä päästä kasvattajan kanssa samallle aaltopituudelle ettei myöhemmin tule väärinkäsityksiä yms. Eli siis rohkeasti kyselet kasvattajalta / kasvattajilta kaiken mahdollisen mieltä painavan ja myös tarkkaan sen mitä kasvattaja haluaa koiralla tehtävän ja kuinka esim. näyttelyreissut järjestetään. Kannattaa myös varmistaa mitä kaikkea kasvattaja on valmis maksamaan koiran käytöstä.

Itsellä suurin kysymys oli se, että saan varmasti olla nartun mukana kaikki reissut ja käydä katsomassa mahdollisen synnytyksen jälkeen. Tuntuu jotenkin pahalta vain antaa oma koira pitkäksi aikaa pois. Mutta tässäkin meidän kasvattaja tuli hyvin vastaan ja saan olla mukana niin paljon kuin vaan ehdin :) Eli taas korostuu kuinka tärkeätä hyvä yhteistyö kasvattajan kanssa on, helpottaa tulevaisuutta kummasti

Kokemusta itselläni kun otin rotukissan pennun sijoituksena niin kasvattaja kyllä useamman kerran viikossa halusi kuulla kuulumisia pennusta, tuntui jotenkin häiritsevältä kun olin töissäkin niin vaati saada tietää kaikenlaista, en tiedä oliko hänellä jokin kova tarve jutella koska keskustelut menivät ihan muiksi omiksi aiheikseenkin välillä ja myötäilin mukana samalla toivoen ettei kovasti enää lörpöttelisi. Kivasti sain vinkkejä ja näytti kyllä kotonamme näyttelypesunkin kun oli sellainen pitempi karvainen niin oli laitettava hoitoainettakin joten oli siinä mielessä mieletön apu. Annoin viedä näyttelyihin ja olin itsekin välillä mukana näissä mutten niin täysillä kun kasvattaja. Yhdet pennutkin teetätti ja sen jälkeen kissan olisi pitänyt olla virallisesti omani mutta pitkälti tuon jälkeenkin joka paikassa luki omistajan kohdalla vain kasvattajan nimi eikä omaani.
Mietin itse että ottaisinko aikanaan sijoituksena, mutta ehdottomasti pitää olla kyllä kaiken ihan selvää ja samalla aaltopituudella molempien, koska muuten voi käydä näin että tuntuu kuin oma lemmikki on vain lainassa eikä ihan oikeasti koskaan oma. Tämä kissa kuoli 6-v ikäisenä sitten perinnölliseen sairauteen ja kasvattaja lopetti toimintansa, mutta soittelut sentään hiipuivat kunnes loppuivat.
Halusin kertoa tämän esimerkkinä, koska eikös noin voi käydä vaikka koirankin kanssa huonolla tuurilla. Voihan sijoitus tietysti onnistuakin, miksipä ei mutta itse olen kyllä varovainen jos uskallan ottaa sijoituksena.

Marty kirjoitti:


Kannattaa myös varmistaa mitä kaikkea kasvattaja on valmis maksamaan koiran käytöstä.

Tuntuu jotenkin pahalta vain antaa oma koira pitkäksi aikaa pois. Mutta tässäkin meidän kasvattaja tuli hyvin vastaan ja saan olla mukana niin paljon kuin vaan ehdin :)

Todettakoon, että kasvattajahan ei maksa mitään koiran käytöstä, sillä koirahan on kasvattajan omaisuutta. Kasvattaja voi esim. näyttelyttää tätä omaa koiraansa niin kuin lystää, sijoituskodilla puolestaan ei ole tähän velvollisuutta. Jotkut kasvattajat voivat kylläkin asettaa myymilleen pennuille näyttelyttämisvelvoitteen. Tämä voi tietysti koskea myös sijoituskoiraa sen jälkeen kun se on siirtynyt sijoituskotinsa omistukseen. Tästä kauppaehtona olevasta näyttelyttämisestähän kasvattaja ei mitään maksa, en ainakaan ole tällaisesta kuullut.

Ainoa rajoite tälle sijoitusaikaiselle näyttelyttämiselle on se, että tästä näyttelyttämisestä ei saa aiheutua sijoituskodille kohtuutonta haittaa. Tarkoituksellista olisikin, että ajatellun näyttelytähden kasvattaja pitäisi itse, ja sijoittaisi kodin ulkopuolelle vain jalostuskäyttöön tarvitsemansa koirat.

Ehkä tämä kasvattajalle luovuttaminen tuntuu helpommalta kun mieltää asioiden oikean tilan; Sinähän et anna pois omaa koiraasi vaan toisen omistaman koiran. Sinun koirasi se on vasta kun koiran sijoitusehdot on täytetty, siis joko toteutunut jalostuskäyttö tai sijoitussopimuksessa sovittu määräikä.

Aberkios kirjoitti:

Jotkut kasvattajat voivat kylläkin asettaa myymilleen pennuille näyttelyttämisvelvoitteen. Tämä voi tietysti koskea myös sijoituskoiraa sen jälkeen kun se on siirtynyt sijoituskotinsa omistukseen. Tästä kauppaehtona olevasta näyttelyttämisestähän kasvattaja ei mitään maksa, en ainakaan ole tällaisesta kuullut.

Meillä on sijoituskoiralla näyttelyiden osalta sellainen sopimus että saadaan käydä näyttelyissä niin kuin lystetään, omakustanteisesti. Mutta jos kasvattaja haluaa että mennään johonkin tiettyyn näyttelyyn (esim. Voittaja), sen näyttelyn osallistumismaksun kasvattaja maksaa itse.

Kannattaa tutustua Sopimus nartun sijoituksesta sekä Sopimus uroksen sijoituksesta. Ne on hyvät ja niitä kannattaa käyttää.

Meillä on sijoitusnarttu ja nimenomaan turkkirodusta, joten meillä ainakin kasvattajan vastuulla on näyttelyvastuu, trimmausvastuu sekä maksaa kaikki tutkimukset, jotka liittyvät jalostukseen. Meillä kasvattaja maksaa koiran vakuutukset. Koiran omistajuus siirtyy meille; joko yhden pentueen jälkeen tai jos koira täyttää 4 vuotta.
Kannattaa tarkkaan valita kasvattaja, jotta asiat on helppoja ja tulette hyvin toimeen.

Aberkios kirjoitti:


Ainoa rajoite tälle sijoitusaikaiselle näyttelyttämiselle on se, että tästä näyttelyttämisestä ei saa aiheutua sijoituskodille kohtuutonta haittaa. Tarkoituksellista olisikin, että ajatellun näyttelytähden kasvattaja pitäisi itse, ja sijoittaisi kodin ulkopuolelle vain jalostuskäyttöön tarvitsemansa koirat.

Ehkä tämä kasvattajalle luovuttaminen tuntuu helpommalta kun mieltää asioiden oikean tilan; Sinähän et anna pois omaa koiraasi vaan toisen omistaman koiran. Sinun koirasi se on vasta kun koiran sijoitusehdot on täytetty, siis joko toteutunut jalostuskäyttö tai sijoitussopimuksessa sovittu määräikä.

Mitä mä olen ymmärtänyt niin nimenomaan nämä sijoitukseen annetut koirat on niitä näyttelytähtiä, sellaisia yksilöitä jotka ovat pentuna hyvin lupaavia ja niillä halutaan vanhempana teettää pennut. Hyvin usein (en sano aina) jos halutaan koiralle hyvä uros siitokseen niin sillä koiralla pitää olla myös näyttelytulokset taskussa mielellään valioksi saakka, ei riitä että se on pentuna ollut hyvin lupaava jos se ei ole sitä näyttelyissä tai sitten esim. metsästysrodulla niiden taipumus? kokeissa. Monestihan kasvatit sijoitetaan lähelle että kasvattajan on helppo käyttää koiria näyttelyissä ja turkkirotujen kanssa trimmaukset hoitaa monesti kasvattaja.

^ Totesin: "sijoituskoiran näyttelyttämisestä ei saa aiheutua sijoituskodille kohtuutonta haittaa". Tällaista haittaa aiheutuu ilman muuta, jos 3:n, jopa 4:n, sijoitusvuoden aikana koiraa näyttelytetään kovin ahkerasti. Tästä voi em. aikana kertyä kymmeniä, jopa sata näyttelykäyntiä! Siksi totesin että olisi suotavaa, että tällaiseksi näyttelytähdeksi ajateltu pentu jätettäisiin itselle.

Aberkios kirjoitti:

^ Totesin: "sijoituskoiran näyttelyttämisestä ei saa aiheutua sijoituskodille kohtuutonta haittaa". Tällaista haittaa aiheutuu ilman muuta, jos 3:n, jopa 4:n, sijoitusvuoden aikana koiraa näyttelytetään kovin ahkerasti. Tästä voi em. aikana kertyä kymmeniä, jopa sata näyttelykäyntiä! Siksi totesin että olisi suotavaa, että tällaiseksi näyttelytähdeksi ajateltu pentu jätettäisiin itselle.

Ja kuten huomasit niin mä kirjoitin että hyvin usein se syy miksi sijoitetaan on se että pennulle odotetaan hyvää menestystä mm. juuri niissä näyttelykehissä. Ja eihän siitä ihan hirvittävää haittaa sijoitusperheelle koidu jos kasvattaja itse kuskaa koiraa näyttelyihin ja muihin. Minun mielestäni tällaiset asiat kannattaa keskustella kasvattajan kanssa selviksi etukäteen ja kirjata ylös, ettei se että koira reissaa kasvattajan kera näyttelyissä ympäri pohjoismaita tule yllätyksenä. Ja jos haluaa ikioman koiran joka on ihan iki iki ikioma johon ei muilla ole sanomista niin silloin on avattava niitä kukkaron nyörejä enemmän ja ostettava koira ihan omaksi.

Yleensä syynä sijoitukseen on kasvattajan puolelta se ettei kotiin enää mahdu, ja kuitenkin haluaa juuri sitä yksilöä jalostukseen jatkossa käyttää. Ja jos tulee esim. pentue pari vuoteen niin eipä niistä kaikista ihan omaan kotiin voi yhtä jättää, jolloin sijoittaminen on kasvattajan kannalta viisasta. Ja harvoin kasvattaja teettää paria pentuetta enempää koirillaan joten pienelleen jäisi kasvatustyö jos vain niitä narttuja käytettäisiin mitä kotona on, kun ei ne mihinkään sen parin pennutuksen jälkeen katoa.

eetla kirjoitti:

Ja jos tulee esim. pentue pari vuoteen niin eipä niistä kaikista ihan omaan kotiin voi yhtä jättää, jolloin sijoittaminen on kasvattajan kannalta viisasta.

Toisaalta jos pentueita tulee pari vuoteen ja sijoituskoiria on paljon, ei niistä ainuttakaan luultavasti ehdi käyttää satoja kertoja näyttelyssä, jolloin kyse ei ole sellaisesta "näyttelytähdestä" jota mielestäni tarkoitettiin.

Henniet kirjoitti:

[quote=eetla] Ja jos tulee esim. pentue pari vuoteen niin eipä niistä kaikista ihan omaan kotiin voi yhtä jättää, jolloin sijoittaminen on kasvattajan kannalta viisasta.

Toisaalta jos pentueita tulee pari vuoteen ja sijoituskoiria on paljon, ei niistä ainuttakaan luultavasti ehdi käyttää satoja kertoja näyttelyssä, jolloin kyse ei ole sellaisesta "näyttelytähdestä" jota mielestäni tarkoitettiin.[/quote]

Mä tarkoitan "näyttelytähdellä" just sellaista koiraa jota käytetään näyttelyissä ympäri pohjoismaita, mahdollisesti viro, latvia liettua linjalla ja saadaan valioksi muutamassa vuodessa. Eihän se tokikaan vaadi että joka viikonloppu hypätään näyttelyissä, mutta eihän noi ulkomaan keikat mitään ihan päivässä tehtäviä ole. Ja edelleen mä oletan että kasvatta sijoittaa sellaisen lupaavan nartun, joka siis mahdollisesti pärjääkin niissä näyttelyissä, on hyvä luonteinen ja sillä on jotain annettavaa rodulleen. En siis sitä että kaikista pentueista on vaan saatava yksi sijoitettava. Kyllähän niitäkin sijoitettuja yksilöitä on, joista ei kasvakaan sitä mitä kasvattaja haluaa, tai sitten koiralle puhkeaa allergia, epilepsia tai sitten on jotain muuta vikaa, mikä estää (ainakin pitäisi estää, onhan täällä nähty muitakin tapauksia) pennutuksen, eikä näyttelyissäkään kannata rampata jolloin yleensä kasvattaja antaa koiran olla rauhassa kotikoirana, mutta sehän ei ole sijoituksessa se tavoite.

^Nuo näyttelyissä ramppaamisetkin on vähän roturiippuvaisia juttuja. Itse maksan/(ja käytän, jos omistaja ei halua) sijoituskoirani maksimissaan kolmessa valmitsemassani näyttelyssä. Nämä näyttelyt ovat myös yleensä suht lyhyenmatkan päässä sijaisevia. Itse koen saavani tästä riittävästi ulkopuolista sanalista arviota koirasta. Tämän lisäksi koiran omistaja saa toki halutessaan näyttelyttää koiraa niin paljon kuin tahtoo.

Empä minä omien kotona-asuvienkaan koirieni kanssa juokse näyttelyissä ympäri suomea, saati sitten ulkomaita.

Niin siis tämä on sellaista ns. omaa napaa puntarointia, kun on Nasun (kääpiösnautseri) siskon menoja sivusta palstalla seurannut ja se on sijoituskoira. Toki on rotuja mitä ei näyttelyissä isommin kuskailla, mutta etenkin kääpiökoirilla taitaa olla isoimmat meriitit juuri näitä näyttelyistä saatuja. Ja kuten jo aikaisemmin olen monissa keskusteluissa sanonut että kasvattajiakin on moneen junaan. Ei kaikki käytä koiriaan näyttelyissä laisinkaan tai sitten käyttää joskus tai sitten käydään usein, kaikki ei tutkituta muuta kuin pakolliset että saa pennut rekisteriin (jos sitäkään) toiset taas haluvat tietää jalostukseen käytettävistä koirista kaiken, kaikki ei ole kiinnostunut kasvatista muuten kuin silloin kun se on astutettu toiset taas haluaa tietoa viikottain ja opastavat ja antavat neuvoja.

Monesti jos halutaan teettää nartulla pentuja hyvän uroksen kanssa niin sillä nartulla pitää olla jotain muutakin meriittiä taskussa kuin rekisteröintipaperit.

Onko röyhkeää ja rahanahnetta tiedustella suoraan kasvattajalta koiraa nimenomaan sijoitussopimuksella (näillä perusteilla)?

Kun itse kyselin pentua, ilmaisin olevani kiinnostunut mahdollisesti sijoituskoirasta. Ei se mun mielestä ole rahanahnetta eikä röyhkeää. Kerroin olevani erittäin kiinnostunut näyttelyistä ja se oli pääsyy miksi halusin sijoituskoiran. On myös mukavaa saada kasvattajan täysi tuki ja itsekin kun aion kasvattaa koiria joku kaunis päivä, saan sijoituskoirani kautta paljon arvokasta kokemusta kasvattamisesta.

Olen aika luottavaisin mielin oman sijoitusvauvani kanssa ja kasvattaja on mukava ihminen. Onhan se jollain tapaa harmillista, että koira ei ole vielä oma ja joutuu miettimään oikeasti elämää koiran kanssa. (Esim. jos jokin onnettomuus sattuisi koiralle.)

Ihanaa on myös asua samassa kaupungissa kuin kasvattaja, jos joskus koirani ne pennut saa niin pääsen käymään usein Toven luona :) Se on kuitenkin pitkä aika olla koirastaan erossa..

eetla kirjoitti:


Ja eihän siitä ihan hirvittävää haittaa sijoitusperheelle koidu jos kasvattaja itse kuskaa koiraa näyttelyihin ja muihin.

Etpä ole tainnut olla sijoituskoiran "haltijana", et ainakaan sellaisen "näyttelytähden". Kasvattaja useimmiten haluaa sijoittaa pennun "yhteistyökykyiseen" perheeseen mahdollisimman lähelle, se on lähes aina myös sopimuksen syntymisen edellytys. Jos kasvattaja asuu Helsingissä, pentu yleensä sijoitetaan myös Helsinkiin, koska omalla paikkakunnalla on riittävästi potentiaalisia sijoituskoteja. Kesä on vilkkainta näyttelysesonkia.

Oletetaanpa; helsinkiläisen opettajaperheen tytär haluaa sijoituskoiran. Perheellä on kesämökki Keuruulla, jossa halutaan viettää koko kesäloma. No, koira saakin ensimmäisessä näyttelyssään Tampereen kansainvälisen näyttelyn junioriluokassa ERI 1, Sert ja ROPin, ja kasvattaja saa tästä kimmokkeen ilmoittaa koiran jokaiseen mahdolliseen kesän näyttelyyn. Sijoituskoti on sitoutunut luovuttamaan koiran kasvattajan näyttelytettäväksi. Kasvattaja useimmiten edellyttää, että koira on noudettaessa näyttelykunnossa (pesty, föönattu ja harjattu), jos ei, niin tähän tulee varata yksi vuorokausi lisää. Jonkun tulee olla, totta kai, myös vastaanottamassa koiraa sen palatessa näyttelyrundilta. Tähän menee siis pahimmillaan perjantai, lauantai ja sunnuntai. Jos kyseessä on ulkomaan näyttely, niin vielä tätäkin useampi päivä.

Tätä voi siis jatkua vuosi toisensa perään. Kennelliiton KoiraNet jalostustietopalstalta voi käydä katsomassa millaisiin määriin koirien näyttelyttämisessä päästään; sata näyttelyä ei ole edes lähellä ennätystä. Kyllä joutaa tässä ruljanssissa esimerkkiperheen Keuruun mökki myyntiin!

Aberkios kirjoitti:


Etpä ole tainnut olla sijoituskoiran "haltijana", et ainakaan sellaisen "näyttelytähden". Kasvattaja useimmiten haluaa sijoittaa pennun "yhteistyökykyiseen" perheeseen mahdollisimman lähelle, se on lähes aina myös sopimuksen syntymisen edellytys. Jos kasvattaja asuu Helsingissä, pentu yleensä sijoitetaan myös Helsinkiin, koska omalla paikkakunnalla on riittävästi potentiaalisia sijoituskoteja. Kesä on vilkkainta näyttelysesonkia.

Oletetaanpa; helsinkiläisen opettajaperheen tytär haluaa sijoituskoiran. Perheellä on kesämökki Keuruulla, jossa halutaan viettää koko kesäloma. No, koira saakin ensimmäisessä näyttelyssään Tampereen kansainvälisen näyttelyn junioriluokassa ERI 1, Sert ja ROPin, ja kasvattaja saa tästä kimmokkeen ilmoittaa koiran jokaiseen mahdolliseen kesän näyttelyyn. Sijoituskoti on sitoutunut luovuttamaan koiran kasvattajan näyttelytettäväksi. Kasvattaja useimmiten edellyttää, että koira on noudettaessa näyttelykunnossa (pesty, föönattu ja harjattu), jos ei, niin tähän tulee varata yksi vuorokausi lisää. Jonkun tulee olla, totta kai, myös vastaanottamassa koiraa sen palatessa näyttelyrundilta. Tähän menee siis pahimmillaan perjantai, lauantai ja sunnuntai. Jos kyseessä on ulkomaan näyttely, niin vielä tätäkin useampi päivä.

Tätä voi siis jatkua vuosi toisensa perään. Kennelliiton KoiraNet jalostustietopalstalta voi käydä katsomassa millaisiin määriin koirien näyttelyttämisessä päästään; sata näyttelyä ei ole edes lähellä ennätystä. Kyllä joutaa tässä ruljanssissa esimerkkiperheen Keuruun mökki myyntiin!

Normaali ihminen sopisi tuossa tilanteessa että koira olisi näyttelykierteen ajan kasvattajalla jolloin kasvattaja hoitaisi koiran siihen kuosiin että koira voidaan viedä näyttelyyn. Mä en ymmärrä että miksi ihmeessä pitää ottaa aina pahin mahdollinen skenaario.

Ja siksi toisekseen kun se sijoituskoira ei edelleenkään ole oma, vaan sen kasvattajan siihen saakka että ne mahdolliset pentueet on tehty mistä sopimuksessa on sovittu. Ja minun mielestäni jo sijoitus vaiheessa asioista pitää sopia paperilla, eikä "näyttelyrotuista" turkkikoiraa kannata sijoitukseen ottaa, jos ei näyttelyrundiin ole valmis tai siihen itsellä mitään kiinnostusta. Aikuisten ihmisten pitää pystyä sopimaan asioista ja mm. näyttelyissä käymisen määrän arvioiminen sijoittamis vaiheessa auttaa kumpaakin osapuolta jatkossa. Samoin sopimukset siitä miten ne trimmaamiset, näyttelypuunaukset sun muut hoidetaan, eli kenen vastuulla ne ovat.

Jos ei halua koiraa jonka vuoksi joutuu hyppäämään näyttelyissä tai venymään kasvattajan vaatimusten mukaan niin sitten ei oteta sitä sijoituskoiraa vaan ostetaan ihan omaksi. Ja sen oman koiran kanssa saa vaikka asua Norjassa puolet vuodessa ja toisen puolen siellä Keuruulla.

Minulla on sijoituskoira ns. turkkirodusta, eli jenkkicockeri. Kuten yritin eräässä toisessa keskustelussa selittää, sijoituskoiran hankinnassa saatu n. 500 euron säästö on nopeasti syöty juuri näyttelyttämisestä johtuvien kulujen takia. Jo pönikkä kunnollista hoitoainetta maksaa viisikymppiä. Olen sitoutunut pitämään koiran näyttelykunnossa ja tietysti myös varautunut kuluihin. Eli minulla ei ole asian kanssa mitään ongelmaa, mutta kovin hyvä säästökeino sijoituskoiran ottaminen ei läheskään aina ole.

Itse otin sijoituskoiran juuri siksi, että se oli ainoa mahdollisuus saada erittäin lupaava pentu kasvattajalta, jonka työtä rodun parissa arvostan kovasti.

eetla kirjoitti:


Mä en ymmärrä että miksi ihmeessä pitää ottaa aina pahin mahdollinen skenaario.

Niin, alunperin totesin, että sijoituskoirasta ei saa muodostua sijoituskodille kohtuutonta haittaa.
Esittämäni ei ollut lainkaan pahin skenaario, vaan kasvattaja voi heittäytyä hankalaksi (sijoituskoti myös, totta kai), ja tarkoituksellisesti hakea kahnausta, jotta voi sopimusrikkomuksen nojalla purkaa kultakimpaleeksi osoittautuneen koiran sijoitussopimuksen.

Tämä sijoituskoiran näyttelytähdeksi kasvaminen tulee joskus yllätyksenä myös kasvattajalle, mutta useimmin sijoituskodille. Joku kokematon ei välttämättä tiedä mihin sitoutuu, kun ei voi tietää mitä pennusta kehkeytyy, aina ei sitä tiedä kasvattajakaan. Joskus pennun hankkija joutuu, etenkin kun kyseessä on rotu jossa syntyy pieniä pentueita, tilanteeseen jossa esim narttupentuja ei vain ole myytävänä, ainoat saatavissa olevat menevät sijoitukseen.

Kun on kyse sijoituskoiraongelmista niin turha on vedota siihen että "olisit ostanut sen pennun"!