Koirat.com

Aberkios kirjoitti:



Niin, alunperin totesin, että sijoituskoirasta ei saa muodostua sijoituskodille kohtuutonta haittaa.
Esittämäni ei ollut lainkaan pahin skenaario, vaan kasvattaja voi heittäytyä hankalaksi (sijoituskoti myös, totta kai), ja tarkoituksellisesti hakea kahnausta, jotta voi sopimusrikkomuksen nojalla purkaa kultakimpaleeksi osoittautuneen koiran sijoitussopimuksen.

Tämä sijoituskoiran näyttelytähdeksi kasvaminen tulee joskus yllätyksenä myös kasvattajalle, mutta useimmin sijoituskodille. Joku kokematon ei välttämättä tiedä mihin sitoutuu, kun ei voi tietää mitä pennusta kehkeytyy, aina ei sitä tiedä kasvattajakaan. Joskus pennun hankkija joutuu, etenkin kun kyseessä on rotu jossa syntyy pieniä pentueita, tilanteeseen jossa esim narttupentuja ei vain ole myytävänä, ainoat saatavissa olevat menevät sijoitukseen.

Kun on kyse sijoituskoiraongelmista niin turha on vedota siihen että "olisit ostanut sen pennun"!

Häh?
Jos ei ole valmis joustamaan ja tekemään työtä sen kasvattajan omistaman koiran kanssa niin silloin ei pidä sitten sijoituskoiraa ottaa, ei se ole oma koira joka vaan saadaan vähän halvemmalla. 99,9% sijoitettavista koirista sijoitetaan juuri siitä syystä että kasvattaja näkee niissä jotain niin mahtavaa jo siinä pentuvaiheessa, että se haluaa teettää sillä pentueet ja todennäköisesti käyttää sitä näyttelyissä vähintään muutaman kerran mutta jos menestystä löytyy niin useamminkin. Monissa ilmoituksissa ja kasvattajien kotisivuilla on usein maininta että lupaava narttupentu sijoitetaan hyvään kotiin.

Jos sijoitusongelmat johtuvat siitä että kasvattaja "omii" koiraa liikaa näyttelyihin, luonnetesteihin tms. mitkä vaikuttavat tulevien pentujen arvoon ja terveyteen niin silloin on turha "kasvattiperheen" mussuttaa. Mutta jos ongelmana on sairaan koiran pennuttaminen tms. koiran elämää haittaava asia niin silloin on menty metsään.

Turhan monelle sijoituskoiran ottaminen tarkoittaa omassa mielessä sitä että koira on ilmainen/puoli ilmainen, koska kasvattaja haluaa sillä teettää pennut. Ja kuten arvata saattaa harva hyvä kasvattaja tyytyy siihen että koira saa elellä elämänsä pellossa ja sitten vaan laitetaan pullat uuniin pariin otteeseen että koira pääsee vaihtamaan omiin nimiin.

Aberkios kirjoitti:

Tämä sijoituskoiran näyttelytähdeksi kasvaminen tulee joskus yllätyksenä myös kasvattajalle, mutta useimmin sijoituskodille. Joku kokematon ei välttämättä tiedä mihin sitoutuu, kun ei voi tietää mitä pennusta kehkeytyy, aina ei sitä tiedä kasvattajakaan.

Edelleen, kuten ylempänäkin kirjoitin, nuo näyttelyttämiset ovat myös hyvin rotukohtaisia juttuja. Likimainkaan kaikkien rotujen sijoituskoirien kanssa ei juosta ympäri suomea, saati ulkomaita näyttelyissä. Toki, jos ottaa rodusta, missä tolkuton näyttelyttäminen on tavallista kannattaa keskustella kasvattajan kanssa siitä, ja selvittää mikä on kasvattajan innostus näyttelyttää mahdollisesti sitä sijoituskoiraa.

^^ Minä voin taata, että tiedän vähintään yhtä hyvin kuin sinä, mikä on sijoituskoira.

Se nyt on vaan sillä lailla, että kenenkään harrastus tai elinkeino ei saa muodostua kenellekään sivulliselle rasitteeksi. Jos kasvattaja katsoo voivansa vetää ulkopuolisia tukemaan omaa harrastus- tai elinkeinotoimintaansa yli kohtuuden, niin sitten tästä haitasta pitää myös reilusti maksaa. On otettava lusikka kauniiseen käteen, ja sopeutettava oma kasvatustoimintansa niihin raameihin jotka on itselleen luonut. Mikä tarkoittaa, että koiria sen mukaan kuin itse voi pitää ja/tai sijoitussopimuksia vain kohtuullisin ehdoin. Kenenkään ei tarvitse täyttää tätä maata koirilla vain sen vuoski, että omasta mielestään osaa kasvattaa koiria paremmin kuin muut! Niin yksinkertaista se on!

Mielestäni Aberkios puhuu ihan asiaa. Noinkin voi hyvin käydä, kuten tuossa Aberkioksen Keuruu-esimerkissä.

Mä en kyllä ottaisi ihan helposti sijoituskoiraa. Mä kuitenkin haluan itse päättää, mihin näyttelyihin vien ja milloin ja milloin koira on trimmissä. Toki jos soppariin merkitään että haltija=minä saa päättää, mihin näyttelyihin koira menee ja milloin koira trimmataan, niin sitten tietysti asia toinen.

Aberkios kirjoitti:

^^ Minä voin taata, että tiedän vähintään yhtä hyvin kuin sinä, mikä on sijoituskoira.

Se nyt on vaan sillä lailla, että kenenkään harrastus tai elinkeino ei saa muodostua kenellekään sivulliselle rasitteeksi. Jos kasvattaja katsoo voivansa vetää ulkopuolisia tukemaan omaa harrastus- tai elinkeinotoimintaansa yli kohtuuden, niin sitten tästä haitasta pitää myös reilusti maksaa. On otettava lusikka kauniiseen käteen, ja sopeutettava oma kasvatustoimintansa niihin raameihin jotka on itselleen luonut. Mikä tarkoittaa, että koiria sen mukaan kuin itse voi pitää ja/tai sijoitussopimuksia vain kohtuullisin ehdoin. Kenenkään ei tarvitse täyttää tätä maata koirilla vain sen vuoski, että omasta mielestään osaa kasvattaa koiria paremmin kuin muut! Niin yksinkertaista se on!

Mun on nyt ihan pakko kysyä että missä vaiheessa mä olen sanonut tietäväni paremmin kuin sinä että mikä on sijoituskoira?

Mä kerron vain oman mielipiteeni tästä asiasta. Ihan kuin sinullakin on mielipide. Ja mähän olen sanonut että mikäli kasvattaja hyppyyttää jatkuvasti näyttelyissä tätä kasvattiaan, niin se tekee sen itse omalla ajallaan ja silloin myös puunaa sen siihen kuntoon aina tarvittaessa. Tilanteessa jossa otetaan turkkirotu joita yleensä näyttelytetään paljon, niin silloin sen sijoitukseen ottavan perheen kannattaa miettiä että jaksaako siihen rundiin lähteä. Jos mä ottaisin sijoituskoiran niin mä olettaisin että näillä ehdoilla mentäisiin, koira olisi minun oikeasti vasta sitten kun sijiotussopimuksen ehdot olisi täytetty.

Ja tosiaan on sellaisiakin kasvattajia joille riittää että pakolliset terveystiedot on kunnossa ja yhdessä näyttelyssä on käyty.

Niin joo tämähän siis on minun mielipiteeni sijoituskoirasta ja sen ottamisesta. Minulla ei ole sijoituskoiraa eikä minulle tule sijoituskoiraa.

Aberkios kirjoitti:

Oletetaanpa; helsinkiläisen opettajaperheen tytär haluaa sijoituskoiran. Perheellä on kesämökki Keuruulla, jossa halutaan viettää koko kesäloma. No, koira saakin ensimmäisessä näyttelyssään Tampereen kansainvälisen näyttelyn junioriluokassa ERI 1, Sert ja ROPin, ja kasvattaja saa tästä kimmokkeen ilmoittaa koiran jokaiseen mahdolliseen kesän näyttelyyn. Sijoituskoti on sitoutunut luovuttamaan koiran kasvattajan näyttelytettäväksi. Kasvattaja useimmiten edellyttää, että koira on noudettaessa näyttelykunnossa (pesty, föönattu ja harjattu), jos ei, niin tähän tulee varata yksi vuorokausi lisää. Jonkun tulee olla, totta kai, myös vastaanottamassa koiraa sen palatessa näyttelyrundilta. Tähän menee siis pahimmillaan perjantai, lauantai ja sunnuntai. Jos kyseessä on ulkomaan näyttely, niin vielä tätäkin useampi päivä.

Tätä voi siis jatkua vuosi toisensa perään. Kennelliiton KoiraNet jalostustietopalstalta voi käydä katsomassa millaisiin määriin koirien näyttelyttämisessä päästään; sata näyttelyä ei ole edes lähellä ennätystä. Kyllä joutaa tässä ruljanssissa esimerkkiperheen Keuruun mökki myyntiin!

Aberkios kirjoitti:

Se nyt on vaan sillä lailla, että kenenkään harrastus tai elinkeino ei saa muodostua kenellekään sivulliselle rasitteeksi. Jos kasvattaja katsoo voivansa vetää ulkopuolisia tukemaan omaa harrastus- tai elinkeinotoimintaansa yli kohtuuden, niin sitten tästä haitasta pitää myös reilusti maksaa. On otettava lusikka kauniiseen käteen, ja sopeutettava oma kasvatustoimintansa niihin raameihin jotka on itselleen luonut. Mikä tarkoittaa, että koiria sen mukaan kuin itse voi pitää ja/tai sijoitussopimuksia vain kohtuullisin ehdoin. Kenenkään ei tarvitse täyttää tätä maata koirilla vain sen vuoski, että omasta mielestään osaa kasvattaa koiria paremmin kuin muut! Niin yksinkertaista se on!

Itselläni ei ole kesämökkiä Keuruulla eikä turkkirotua, jonka näyttelykuntoon laittamisessa menisi aikaa. Minä olisin vaan innoissani, jos kasvattaja jaksaisi käyttää koiraani näyttelyssä sen 100 kertaa vuodessa (vaikka ei kai tossa oikeasti ole enää mitään järkeä?), koska kuitenkin oon aina kotona eikä se rumba montaa vuotta kestä. Oppisipa koira luultavasti sosiaaliseksi ja niinä päivinä voisi keskittyä toiseen koiraan. Itse käyttäisin kuitenkin näyttelyissä, joten tossa säästyisi rahaakin, kun kasvattaja hoitaisi sen kaiken. Sen lisäksi säästyisi rahaa myös terveystarkastuksissa, jotka tulen myös teettämään. Olisin tämän pennun kasvattajalta oikeasti voinut ottaakin sijoituskoiran, mutta ei hän sijoitukseen niitä laittanut eikä asiasta tullut puhetta, niin pentu on sitten oma.

Ilmeisesti se oleellinen pointti nyt vaan on, että kaikille sijoituskoira ei sovi ja kasvattajan kanssa kannattaa tehdä kattava sopimus siitä, että mitä sijoituskoiradiiliin kuuluu. Tuntuu, että tässä ketjussa tapellaan nyt jostain ihan turhasta.

eetla kirjoitti:


Mun on nyt ihan pakko kysyä että missä vaiheessa mä olen sanonut tietäväni paremmin kuin sinä että mikä on sijoituskoira?

Mä kerron vain oman mielipiteeni tästä asiasta. Ihan kuin sinullakin on mielipide. Ja mähän olen sanonut että mikäli kasvattaja hyppyyttää jatkuvasti näyttelyissä tätä kasvattiaan, niin se tekee sen itse omalla ajallaan ja silloin myös puunaa sen siihen kuntoon aina tarvittaessa. Tilanteessa jossa otetaan turkkirotu joita yleensä näyttelytetään paljon, niin silloin sen sijoitukseen ottavan perheen kannattaa miettiä että jaksaako siihen rundiin lähteä. Jos mä ottaisin sijoituskoiran niin mä olettaisin että näillä ehdoilla mentäisiin, koira olisi minun oikeasti vasta sitten kun sijiotussopimuksen ehdot olisi täytetty.

Ja minun on ihan pakko kysyä, että missä vaiheessa olen väittänyt sinun sanoneen, että tiedät paremmin mikä on sijoituskoira?

Sinä lainaat kirjoituksiani ja heti perään tilität mitä oikeesti tarkoitetaan sijoituskoiralla. Olen vain toteamuksellani tehnyt tiettäväksi, että tiedän mitä tarkoitetaan käsitteellä sijoituskoira.

Tätä palstaa todennäköisesti lukee myös sellaiset henkilöt, jotka eivät tarkkaan tiedä mihin sitoutuvat, esim. koiranhankintaa suunnittelevat nuoret. On siis hyvä, että tässä on tullut ilmi käsityksesi, jonka mukaan sijoitussopimuksen jälkeen kasvattaja voi ryöstöviljellä sijoitussopimusta mielensä mukaan, mikäli sopimukseen ei ole erikseen tehty tiukkoja rajauksia.

Sijoitussopimusta tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että kyse on laillisuusmielessä irtaimen tavaran kaupasta. Nykyisin sijoitussopimuksissa pääsääntöisesti kasvattaja vaatii takuumaksun, käytännössä noin puolet pennun hinnasta. Vaikka pentua ei makseta rahana, on tilanne sama kuin silloin kun tavara maksettaisiin osittain tai kokonaan vaikkapa työsuorituksina. Hyvän kauppatavan mukaan tavaran kauppaehdot eivät saa olla kohtuuttomat.Ongelma on että esim. kuluttajariitalautakunta ei käsittele kahden yksityishenkilön välisiä sopimusriitoja, vaan ainoastaan yrittäjän ja kuluttajan välisiä. Kauppahinta tulee olla sopimushetkellä yksiselitteisesti tiedossa. Näinhän ei ole, jos esim. nelivuotisen sijoitussopimuksen "hintana" voi olla neljä näyttelyä tai sata näyttelyä! Jopa samasta pentueesta voi mennä sijoitukseen normipentu ja se näyttelytähti. Sopimusehdot ovat samat, mutta toteutunut "hinta" ihan eri planeetoilta.

Nykyisin on nähtävissä suuntaus, jossa kasvattajan koko kasvatustyö perustuu satelliittikasvatukseen, eli jalostusyksilöinä ovat suurimmalta osin tai pelkästään sijoituskoirat. Kasvattaja keskittyy kasvattamiseen ja näyttelyttämiseen, mutta ei halua pitää omia kotikoiria, eikä, ennen kaikkea, halua "eläkeläisiä" vaivoikseen. Tällöin kasvaa myös näyttelytähtien ryöstöviljelyn riski.

Ehkä tulevaisuudessa lisääntyy myös käytäntö, jossa kasvattaja ei ota pentuettakaan hoitaakseen, vaan siitä ja pentujen esittelystä huolehtii sijoituskoti. Tämän tyyppinen menettelyhän on yleistä jo rotukissakasvatuksessa. Kasvattajalle jää tällöin vai rahan keräämisen vaiva!

Henniet kirjoitti:


Ilmeisesti se oleellinen pointti nyt vaan on, että kaikille sijoituskoira ei sovi ja kasvattajan kanssa kannattaa tehdä kattava sopimus siitä, että mitä sijoituskoiradiiliin kuuluu. Tuntuu, että tässä ketjussa tapellaan nyt jostain ihan turhasta.

Minun käsitykseni on, että ei tapella turhasta. Jos elää sellainen käsitys, että sijoitussopimus mahdollistaa minkä tahansa riistoviljelyn mikäli sitä ei erikseen ole sopimuksessa estetty, niin ollaan väärällä tiellä.

On myös hyvä, jos tällä keskustelulla saadaan joku sijoituskoiran hankintaa suunnitteleva paitsi tarkkaan harkitsemaan sijoituskoiran hankkimista, myös edellyttämään sijoitussopimuksen ehtojen tarkempaa yksilöintiä.

Eetla tuolla aiemmin paheksui "sen pahimman skenaarion" esittämistä. Kuten totesin, se ei ollut pahin skenaario. Ja toiseksi, jos se on mahdollinen skenaario, niin se on syytä ottaa tarkasteluun, jotta sijoituskoiran hankintaa suunnitteleva osaa tähänkin varautua ja mahdollisesti toimia oikeudenmukaisen ja tasapuolisen sijoitussopimuksen aikaansaamiseksi.

Aberkios kirjoitti:

Nykyisin on nähtävissä suuntaus, jossa kasvattajan koko kasvatustyö perustuu satelliittikasvatukseen, eli jalostusyksilöinä ovat suurimmalta osin tai pelkästään sijoituskoirat. Kasvattaja keskittyy kasvattamiseen ja näyttelyttämiseen, mutta ei halua pitää omia kotikoiria, eikä, ennen kaikkea, halua "eläkeläisiä" vaivoikseen. Tällöin kasvaa myös näyttelytähtien ryöstöviljelyn riski.

Itse pidän sijoituskoirakasvatusta ehdottomasti hyvänä systeeminä. Näin kasvattaja pystyy kasvattamaan koiria, ilman, että kotona on liikaa koiria ja kaikille riittää oikeasti sitä omaa aikaa ja koirien kanssa voi myös harrastaa koirien kanssa (ja tarkennettakoon, että harrastamisella en itse tarkoita suinkaan näyttelyitä). Lisäksi koirat voivat näin olla kasvattajalla pysyviä, omia lemmikkejä nimenomaan eläkeiät myös, eikä vanhenevia koiria tarvitse antaa/myydä pois, sillä kasvatusta voi jatkaa sijoituskoirilla, vaikka omaan taloon ei enempää koiria mahdukkaan. Ilman sijoituskoirasysteemiä vaihtoehtona on ns suurkasvattajat, joilla koiria on liikaa, niiden kanssa ei keretä tehdä yksilöllisesti asioita ja ne mahdollisesti vielä seisovat pihahäkeissä suuren osan ajasta. Sijoituskoirat myös saavat omassa kodissaan yksilöllistä huolta, harrastamista jne.

Ja kyllä, kasvattajia on moneen lähtöön, mutta sijoituskoirasysteemi mahdollistaa koirien hyvän pidon kasvattamisesta huolimatta.

---
Edit. heitetään nyt henk.koht esimerkki. Minulla on kotonani kaksi koiraa, koirilla ikää 6v ja 4,5v. Harrastan koiren kanssa aktiivisesti, reenit meillä on tällä erää 4krt vkossa. En halua koiria vaan seisomaan taloon, vaan haluan harrastaa niiden kanssa, enkä koe, että tällä erää, kun koirani ovat vielä nuoria ja aktiivi-iässä, minulla olisi aikaa useampaan harrastuskoiraan. Tästä syystä olen sijoittanut mm oman koirani pennun, jotta voin jatkaa aikanaan kasvatusta tällä ja suunnitelmissa on myös mahdollisesti aikanaan ottaa tästä linjasta itselle pentu kotiin, kun nykyiset omat koirat alkavat olla vanhempia, eivätkä enää aktiiviharrastusiässä. Omat koirani ovat minulle lemmikkejä, joita en laita pois sen takia, että niistä joko ei ole jalostukseen, tai jalostushommat on jo hoidettu. Koirani pysyvät minulla loppuun saakka.

Sijoituskoirat ovat minulla usein hoidossa, pitkiäkin aikoja (useat sijoituskoirat olleet useita kertoja muutamista päivistä kuukauden mittaisia hoitojaksoja), ja siis nyt myös puhe aikana ennen pennutusta. Pidän tärkeänä, että sijoituskoira tuntee olonsa kotoisaksi luonani, sillä mikäli tämä tulee aikanaan synnyttämään luokseni, koen tämän olevan koiralle hyväksi. Nämä hoidot on sijoituskotien aloitteesta, reissujen yms aikana.

Näyttelyissä itse kirjaan sijoitussoppariin käyttäväniä sijoituskoiria 1-3krt näytillä, ja nämä näyttelyt myös itse maksan. Muuten sijoituskodit saavat näyttelyttää koiriaan vapaasti.

Kirjoituksistani on saattanut välittyä kuva, että vastustaisin sijoituskoirasysteemiä, tai pitäisin sitä muutoin jotenkin pahana asiana.

Näin ei suinkaan ole, vaan systeemi sinänsä on hyvä. Koiraa tällöin harvemmin pennutetaan hengiltä tai sinne viimeiselle rajalle. Koira saa elää perhekoirana eikä numerona laumasta. Se saa todenäköisesti ulkoilua ja virikkeitä enemmän kuin kennelkoira jne.

Olen tässä tahtonut vain painottaa oikeudenmukaisen ja tasapuolisen sijoitussopimuksen merkitystä.

Aberkios kirjoitti:

Kirjoituksistani on saattanut välittyä kuva, että vastustaisin sijoituskoirasysteemiä, tai pitäisin sitä muutoin jotenkin pahana asiana.

Näin ei suinkaan ole, vaan systeemi sinänsä on hyvä. Koiraa tällöin harvemmin pennutetaan hengiltä tai sinne viimeiselle rajalle. Koira saa elää perhekoirana eikä numerona laumasta. Se saa todenäköisesti ulkoilua ja virikkeitä enemmän kuin kennelkoira jne.

Olen tässä tahtonut vain painottaa oikeudenmukaisen ja tasapuolisen sijoitussopimuksen merkitystä.

No mikä on sinun mielestäsi oikeudenmukainen näyttelyissä käyttämis määrä sijiotuskoiralla? Kun sun tekstistä saa käsityksen että sijoituskoiraa saisi käyttää max 4 kertaa näyttelyissä koko aikana, koska sen verran huonosti menestynyttäkin koiraa ehkä käytettäsiin.

Mä ymmärrän että kasvattaja haluaa sijoituskoirastaan kansainvälisen muotovalion tms. suurta ja mahtavaa, ja kun näköjään muutkin näyttelyrodun omistajat tuntuu sen ymmärtävän. Pennusta ei aina näe että miten se kehittyy vaikka se olisi pentuna kuinka lupaava, saako se jonkun sairauden (esim. märkäkohtu ja kohtu pitää poistaa, perinnölliset silmäsairaudet) tms. mikä estää näyttelyissä käymisen tai pennutuksen. Silloinhan sen koiran tuleva omistaja saa "ilmaiseksi" ilman vaivaa koiran kun taas edellisestä pentueesta sijoitettua pentua hyppyytetään vähintään kerran kuussa näyttelyissä ja muissa touhuissa. Ja sitten vielä pennutetaankin kaksi kertaa ennen se vaihtaa omistajaa. Ja silti koirasta on maksettu sama hinta.

Ja tosiaan ainakin mitä olen oman rotuni kasvattajien sivuilla pyörinyt ja juttuja lukenut niin todella oleellista meidän rodussa on se näyttelyissä hyppääminen. Eikä käppänöitä hirvittävän mielellään sijoiteta perheeseen missä näyttelyissä ei jakseta hypätä tai sitten halutaan oikoa turkin hoidon kanssa ja vastoin kasvattajan toiveita ajellaan koiran turkki nyppimisen sijaan tai huolletaan muuten huonosti.

Vai onko sekin väärin/liikaa kasvattajalta vaadittu että koiran turkki pitää nyppiä ajelun sijaan? Ettei roska aikaan saa vetää jalkakarvoja veks vaikka ne roskat tulee sisälle, koska niitä karvoja tarttetaan näyttelyissä? Kun siitä on kuitenkin enemmän vaivaa mitä olisi "kotikoirasta" mikä myydään täyteen hintaan. Nykyään taitaa kylläkin olla vielä enemmän suosittua rullaaminen eli se että koiran karvaa "kuoritaan" aina kerros tiheään tahtiin jolloin koiran karvaa ei oteta alas laisinkaan, mikä mahdollistaa näyttelyissä käymisen ympäri vuoden.

[quote=eetla]
No mikä on sinun mielestäsi oikeudenmukainen näyttelyissä käyttämis määrä sijiotuskoiralla? Kun sun tekstistä saa käsityksen että sijoituskoiraa saisi käyttää max 4 kertaa näyttelyissä koko aikana, koska sen verran huonosti menestynyttäkin koiraa ehkä käytettäsiin.


En nyt oikein ymmärrä, miten kirjoituksistani voi sellaisen käsityksen saada. Siitäkö, kun totesin, että samastakin pentueesta yhtä voidaan näyttelyttää neljä kertaa ja toista, sitä näyttelytähteä, jopa sata kertaa? Aika suoraviivaisesti vedetty johtopäätös!

Sillähän ei ole mitään merkitystä, mikä on minun mielestäni kohtuullista, sillä en ole hankkimassa sijoituskoiraa. Olen koko ajan paasannut, että sijoituskodin ei saa tuntea tulleensa pössötetyksi. Kun asia keskustellaan kasvattajan ja sijoituskodin kanssa selväksi, ja sopimusta noudatetaan molemmin puolin, niin homma on OK. Usein tapahtuu niin, että joku sijoituspennun ottanut suosittelee ystävälleen tai sukulaiselleen sijoituskoiraa kasvattajan seuraavasta pentueesta. Jos käy niin, että esimmäinen on se neljän näyttelyn koira ja se toinen 65:n näyttelyn koira, niin onhan siinä tietty epäsuhta. Eräs tuttavani sattui saamaan sijoituskoirakseen näyttelytähden. Koiraa sai odotella näyttelymatkoilta iät ja ajat. Joskus, kun koira piti olla jo kotimatkalla, tuli puhelu: "me ollaan vielä täällä Kajaanissa, kun yksi koirista tuli ROPiksi niin menee myöhään, me tullaankin vasta huomenissa". Koiran omistajan piti olla seuraavana aamuna kursseilla 200 km:n päässä kotoa. Tai puhelu Liettuasta "me käydäänkin lenkki Puolassa ja sitten tullaan Tartton kautta kun tässä ehditään, että varmaan tuonne tiistain-keskiviikon seutuun menee". Koiran olisi pitänyt olla jo maanantaiaamuna anoppilassa, kun pariskunta lähti viikoksi etelään. Jne jne kolme vuotta. Sijoitusehdon täytyttyä kasvattaja totesi: "kyllä sun pitää näyttelyjä tämän kanssa jatkaa, kun kerran sait näin hyvän koiran".

Kuten aiemmin totesin, koiraa hankkiessakin tulee tietää kuinka suureksi hinta tai "hinta" muodostuu. Jos esim. hevosen kasvattaja myy kaksi varsaa sillä sopimuksella, että "käyt sitten vähän heinätöissä auttelemassa". Toisen varsan ostaja käy kerran talkoissa ja toista vaaditaan tekemään koko heinäsavotta kolmen vuoden ajan. Menisikö oikein?

99,9% sijoitettavista koirista sijoitetaan juuri siitä syystä että kasvattaja näkee niissä jotain niin mahtavaa jo siinä pentuvaiheessa...


Miten tämän nyt nätisti sanoisi? No olkoon, täyttä bullshitiä! Monet, ehkä useimmat, kasvattajat sijoittavat pennun kun kotiin ei enää mahdu mutta kasvatus täytyis pitää käynnissä. Narttupentu, usein jopa se pentueen ainut, sijoitetaan lähes joka pentueesta, ja kulut halutaan pitää alhaisina. Näyttelyssä käydään sitten niin monta kertaa, että saadaan rotuyhdistyksen edellyttämä vähimmäistulos. Jos se tuli kerrasta, niin se oli sitten siinä.

Mä ymmärrän että kasvattaja haluaa sijoituskoirastaan kansainvälisen muotovalion tms. suurta ja mahtavaa, ja kun näköjään muutkin *1) näyttelyrodun omistajat tuntuu sen ymmärtävän. Pennusta ei aina näe että miten se kehittyy vaikka se olisi pentuna kuinka lupaava, saako se jonkun *2) sairauden (esim. märkäkohtu ja kohtu pitää poistaa, perinnölliset silmäsairaudet) tms. mikä estää näyttelyissä käymisen tai pennutuksen. *3) Silloinhan sen koiran tuleva omistaja saa "ilmaiseksi" ilman vaivaa koiran kun taas edellisestä pentueesta sijoitettua pentua hyppyytetään vähintään kerran kuussa näyttelyissä ja muissa touhuissa. Ja sitten vielä pennutetaankin kaksi kertaa ennen se vaihtaa omistajaa. Ja silti koirasta on maksettu sama hinta.


*1) Mikä on näyttelyrotu? Olen alalla ollut vuosikymmeniä, eikä käsite ole vielä ennen vastaan tullut.*2) Sijoituskotihan saa kyseisessä tapauksessa sairaan koiran, tai sitten kastroidun koiran joita muutoinkin myydään alennettuun hintaan. Toisessa esimerkissä se saa silmäsairaan koiran, joka mahdollisesti sokeutuu, verkkokalvo irtoaa tms., joten koira voi tulla näiden murheiden lisäksi myös todella kalliiksi. Tästäkö sijoituskodin tulisi hurraita huudella kun sai "ilmaisen" koiran? *3) Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että kasvatustyötä kuuluukin tehdä jonkun muun kuin kasvattajan riskillä. Sijoituskotihan ei voi vaikuttaa millään tavalla siihen saako pentu perinnöllisen sairauden vai ei. Kasvattajalla on sentään jotain konsteja tähän, kaikki kasvattajat eivät vain ole niistä kiinnostuneita.

Vai onko sekin väärin/liikaa kasvattajalta vaadittu että koiran turkki pitää nyppiä ajelun sijaan?


Tästähän nyt tulee maininta sijoitussopimukseen, jos ei tule, niin se on kasvattajan moka jos koira lipataan. Näyttelytrimmaushan nyt joka tapauksessa kuuluu kasvattajan hommiin.

No mä lyön nämä pienet ns. pörröiset seurakoirat "näyttelyrotuiseksi", koska niille harvemmin mitään metsästystä/taipumuskokeita järkätään. Eli lasken niihin mm. kääpiösnautserit, perhoskoirat, cottonit, villakoirat (vai onko näille enää metsästyskokeita) tms. "pienet ja pörheät" joille se näyttelytulos on periaatteessa terveystulosten lisäksi ainoa tulos millä perusteella niitä koiria arvioidaan. Eli en tarkoittanut mitään tiettyä rotua.

Ja kun sä aikaisemmin sanoit että sijoituskoirista pitäisi olla saman verran "työtä" eli näitä näyttelyreissuja sun muita kasvattajan "vaatimuksia" mitä muillakin vastaavilla sijoituskoirilla niin silloinhan jos sijoitutettu koira ei esim. pysty pentuja saamaan tai sitten sairastuu vaikka siihen perinnölliseen sairauteen (minkä voi saada pentueen normaalihintaankin myydyt pennut) niin tämä sijoitettu koira on ollut käytännöllisesti katsottuna ilmainen. Ja esim. kohtutulehdukseen nyt voi sairastua ihan mikä koira tahansa, eikä se ole perinnöllistä saati kiinni kasvattajasta .Silmäsairaudetkin voi olla piileviä jotka puhkeaa vasta siinä vaiheessa kun koiraa on jo käytetty, jolloin se nyt ei suoranaisesti ole kasvattajan syytä. Etenkin jo se tarkastuttaa omia koiriaan säännöllisesti vielä sen jälkeenkin kun koira on pentunsa tehnyt ja tarpeeksi kauas terveystuloksia emän ja uroksen takaa kaivellut. Jolloin sun vertausta käyttäen toinen terve ja pentuja saava on ollut kolme vuotta talkoissa ja toinen on melkeen yhden kerran kerennyt.
Pitäisikö tällöinkin tämän terveen sijoituskoiran vaan saada olla käymättä näyttelyissä, sillä samalta kasvattajalta ja samalla ehdolla sijoitettu koirakaan ei käy?

Ja jos sä yhtään olisit lukenut mun tekstejä tässä ketjussa ja aikasemmissa niin mä olen joka ainoassa tekstissä painottanut sitä että pitää valita hyvä kasvattaja joka tekee niitä oikeita valintoja terveyden ja ulkomuodon suhteen. Ja tavallaanhan se on "kuluttajan" käsissä koko homma. Jos ihmiset ostaa halvalla jonkun Keltaisesta Pörssistä löydetyn mustin kanssa astutetun sessen pentuja niin sehän on sen ostajan käsissä.

Ja kun sä nyt täällä kerroit siitä kuinka väärin on kun kasvattaja hyppää ulkomailla sen sijoituskoiran kanssa hakemassa titteleitä niin sä unohdat sen että se tekee silloin kasvatustyötään ja mahdollisesti hakee ja saa kontakteja ulkomaisiin kasvattajiin joilta se saa astutukseen koiran, jos se sattuu siihen astutettavaan koiraan tykästymään, joka myös osaltaan laajentaa geenipoolia.

Tämähän nyt on (taas) yhtä vänkäämistä. Näyttää vahvasti siltä, että et haluakaan ymmärtää mitä minä asiasta kirjoitan. Uskoakseni kaikki muut ovat jo ymmärtäneet, joten....

Minä ymmärsin teitä kaikkia.

Ymmärrän Aberkiosin pointin että toinen pentu voi olla se "näyttelytähti", josta väännetään monen maan muotovalio. Ja toinen on se jolle haetaan vain se pakollinen näyttelytulos. Mutta sitä en ymmärrä että mitä epäreilua siinä on?

Mutta tässä tulee kuitenkin hyvin esille se, että sijoitussopimuksessa pitää vain olla ne hyvin selkeät pykälät näyttelyttämisen suhteen. Ja hyvä kasvattaja kyllä kertoo millaista se näyttelyttäminen tulee tällaisen eetlan mainitseman "näyttelyrotuisen" koiran kanssa olemaan, esimerkiksi vaikka villakoiran. Jos pennusta kiinnostunut kertoo ettei hänellä ole pienintäkään mielenkiintoa koiran turkin hoitamiseen sen pakollisen harjauksen ja pesun lisäksi, hyvä kasvattaja sanoo ettei tämä sitten sijoitusmielessä ole oikea rotu teille. Hyvin yksinkertaista.

Totta kai aina löytyy mätämunia myös kasvattajien joukosta, ketkä yrittävät niitä pykäliä venyttämään viimeiseen asti eivätkä kerro asioista suoraan ja selkeästi niin että pennunottaja asiat varmasti ymmärtää. Mutta se on mielestäni asia erikseen. Se vain pitää tietää myös ihan niiden ketkä haluavat ihan ikioman koiran. Aina pitää olla kriittinen ja yrittää myös itse ottaa asioista selvää.

Näyttelymielessä sijoitetun pennun haltijan pitää myös itse sitoutua siihen näyttelyttämiseen joko niin että itse (sopimuksen mukaan) käyttää koiraa näyttelyssä, tai antaa kasvattajan asian hoitaa. Jos näihin ei ole valmistautunut, ei silloin ole oikea ihminen sijoituskoiraa ottamaan. Kasvattaja on tosissaan erittäin huono sellainen, jos ei kerro mitä pennun sijoittaminen tarkoittaa.

Ääh, en tiedä ymmärsikö kukaan pointtiani Kuitenkin, mielestäni on turha vääntää asiasta joka on hyvin yksinkertainen: jos haluat sijoituskoiran, pyydä kasvattajaa kertomaan hyvin selkeästi mitä hän sijoituskasvatiltaan tulee odottamaan/vaatimaan ja joihin myös sijoituskoti tulee samalla sitoutumaan. Jos koet ettei sinusta ole siihen tai kasvattaja kokee niin, älä ota sijoituskoiraa. That's it.

Heini kirjoitti:


Ymmärrän Aberkiosin pointin että toinen pentu voi olla se "näyttelytähti", josta väännetään monen maan muotovalio. Ja toinen on se jolle haetaan vain se pakollinen näyttelytulos. Mutta sitä en ymmärrä että mitä epäreilua siinä on?

Tämä minullekin jäi epäselväksi.
Jos olisi tilanne että asuisin lähempänä "omaa kasvattajaani" voisin harkita sijoituskoiran ottamista. Se oletettavasti tarkoittaisi tämän kasvattajan kohdalla tiheää ainakin kerran kuussa näyttelyttämistä, koiran reissaamista ympäri maailmaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Luonnetestejä ja terveystutkimuksia, mitä nykyisen koiran kanssa ei ole välttämätöntä (esim. myotonia geenitesti). Nasun sisko on sijoituskoira, vähän reilu kaksi vuotias ja tällä hetkellä CACIBia vaille kansainvälinen muotovalio. Ei paha. Mutta kyllä sitä ois pakko vähän kiinnostua siitä touhusta (näyttelyt) että siihen sijoituskoiraan kannattaisi lähteä sen omaksi ostamisen sijaan.

Tuolla taaksepäin selatessa niitä perusteluja on yhden novellin verran, mutta jos joku ei niitä ymmärrä, niin sille asialle minä en mahda mitään!

Heini kirjoitti:


Ymmärrän Aberkiosin pointin että toinen pentu voi olla se "näyttelytähti", josta väännetään monen maan muotovalio. Ja toinen on se jolle haetaan vain se pakollinen näyttelytulos. Mutta sitä en ymmärrä että mitä epäreilua siinä on?

Aberkios kirjoitti:

Tuolla taaksepäin selatessa niitä perusteluja on yhden novellin verran, mutta jos joku ei niitä ymmärrä, niin sille asialle minä en mahda mitään!

Ei kai siinä mitään epäreilua olekaan, jos kasvattaja tekee ottajalle selväksi, että näin tässä voi käydä. Sen sijaan jos toisia sijoituskoiria kasvattaja näyttelyttää sen kolme kertaa eikä varoita uutta sijoituspennunottajaa siitä, että voi käydä toisinkin, niin se on epäreilua. Kahden ihmisen välisiä sopimuksia ei voi kuitenkaan periaatteessa sanoa epäreiluiksi, jos sopimuksen kumpikin osapuoli on tiennyt mitä sopii ja hyväksynyt sen.

/muoks: kirjoitusvire :)

^ Tuota yritin ajaa takaa Viimeinen virke on oikein osuvasta sanottu.

Aberkios kirjoitti:


Kun asia keskustellaan kasvattajan ja sijoituskodin kanssa selväksi, ja sopimusta noudatetaan molemmin puolin, niin homma on OK.

Tuossa lainaus toteamuksestani, jossa tiivistyy mielipiteeni asiasta. Tämä ajatus esiintyy edellä olevissa kirjoituksissani useammankin kerran.