Koirat.com

En nyt ymmärtänyt mistä te kinastelette?
Onko teillä itsellä kokemusta turkkirodusta sijoituskoirana tai muuten sijoituskoirasta?

Mulla on kääpiösnautserinarttu, joka on sijoituksessa. Sopimus on tehty, vaikka kasvattaja on sukulainen. Koiraani on käytetty näyttelyssä 13 kertaa reilussa vuodessa ja vain kahdella eri näyttelyturkilla. Koirasta on tullut juniormuotovalio kahdessa maassa, yhdessä maassa juniorvoittaja, yhden maan muotovalio.

Saan itse vaikuttaa lähteekö koira näyttelyyn vai ei. Olen antanut koiran kasvattajan mukaan ulkomaille, mutta vain aina sovittu tarkasti päivistä, trimmeistä, kuljettamisesta. Suomessa viemme itse koiran näyttelypaikalle vaikka kasvattaja esittääkin sen.

Minun velvollisuuteni on tiedottaa kasvattajaa juoksuista ja jos on jotain sairauksia jouduttu hoitamaan eläinlääkärillä. Kasvattaja meillä maksaa koiran vakuutukset.

Meillä on sovittu, että koira siirtyy omistukseen yhden pentueen jälkeen.

Itse harrastan koiran kanssa muuna aikana agilitya ja tokoa. Kasvattaja on tyytyväinen siihen, että touhuan koiran kanssa paljon. Koiraa on aktivoitu paljon. Koiralla on paljon kavereita ja sitä on koulutettu.

Kasvattajalla on näyttely-, trimmi- ja terveystutkimusvastuu.

Meillä on tarkkaan kirjoitettu sijoitussopimus.

Kannattaa olla tarkka, että sopii selkeästi pelisäännöt. Ihan näyttelyiden suhteen. Viekö kasvatuskoti koiran paikanpäälle? Hakeeko kasvattaja koiran kotoa? Jos koira pärjää, saako kasvattaja käyttää koiraa enemmän kuin aluksi oli ajateltu näyttelyissä?
Miten terveystutkimukset? Meneekö koira kasvattajan luokse tutkimuksiin? Vai sovitaanko, että sijoituskoti käyttää tutkimuksessa ja kasvattaja maksaa sitten kulut? Miten pentujen teettäminen? Syntyykö pennut kasvattajan luona vai sijoituskodissa?

Tässä ajatuksia nyt omasta reilusta kahden vuoden kokemuksesta.

Oman koiran näyttelyttäminen tulee varmasti jatkumaan, siirryttyään omistukseeni, koska vielä puuttuu suomen muotovalion titteli.

Haaveena tämän koiran kanssa on päästä agilityssä mahdollisimman pitkälle. Mahdollisesti, jos saan koirasta koulutettua myös tokokoiran, niin ainakin haluaisin koiralle tokon koulutustunnuksen.

Aberkios kirjoitti:


Tuossa lainaus toteamuksestani, jossa tiivistyy mielipiteeni asiasta. Tämä ajatus esiintyy edellä olevissa kirjoituksissani useammankin kerran.

Höpön löpön, kun sä olet koko ajan hokenut että kaksi saman kasvattajan sijoittamaa koiraa pitää käydä edes suunnilleen saman verran näyttelyissä että koirien "hinnaksi" muodostuisi vakio. Ja se on periaatteessa täysi mahdottomuus tietää pentuvaiheessa, kuten varmasti tiedät. Eli jos toisen koiran karva ei olekaan niin hyvä kun koira on täysikasvuinen ja muotokin on vähän sinnepäin eikä sitä kannata näytteylyissä hyppyyttää, niin on väärin jos toisesta tuleekin hyvä karvainen ja runkoinen jolle hankitaan kaiken maailman kansainväliset näyttelytulokset.

Ja sinä ihan itse olet painottanut sitä ettei mikään sopimuskaan ehtoineen "oikeuta riistämiseen".

..ja nyt tähän väliin käytännön pohdiskelua sijoituskoiraa tosissaan harkitsevalta.. En ota kantaa noihin "pykäliin" nyt kun niitä tässä aiemmin on jo riittävästi käsitelty.
Olen vaan koettanut itselleni sisäistää mitä käytännössä sitten tarkoittaa arkinen taivallus sen mahdollisesti/todennäköisesti näyttelyissäkin käyvän sijoituskoiran (tässä tapauksessa tulee olemaan narttu) kanssa. Rotuna kun on schipperke, niin tuli mieleen eräänä päivänä että sitten joskus kun tämä kakkoskoiraksi tuleva narttu on kotona, on se oikeasti saatava sellaiseen kuosiin (koulutettua) että sen sitten mahdollisesti aikanaan voi kasvattajalle luovuttaa pentujen syntymän aikoihin. Eli on koulutettava (sosiaalistaminen) koira niin, että se todella kestää sen eron oikeasta käytännön kodistaan/laumastaan melko pitkänkin ajan (minkä pentujen maailmaansaattaminen ja niiden alkutaipaleelle huolehtiminen vie).
Mitä kaikkea siinä välissäkin sitten saattaakaan tapahtua ihan normaalissa arkielämässä koirien kanssa, ennen kuin koira on siinä iässä ja tilanteessa että astutus on käsillä ja niin edelleen.

Entäs se kotiinjäävän koiran suhtautuminen tähän reissaajaan, täytyy sitäkin jollain lailla "valmentaa" vaihtuvaan elämäntyyliin. Kuten myös mahdollisesti onnistuneen heilastelun jälkeen kotiutuva osapuoli ja sen pakostikin (hormonitasolla vähintään) muuttuva olemus ja suhtautuminen tähän kotiasukkiin..

Haluaisinkin nyt täältä palstalta lukea näitä käytännön kokemuksia ja pieniä tarinoita, iloisia ja niitä takkuisiakin. Anyone? (muoks kappalelisäys väliin)

Pikipaimenia kirjoitti:

..ja nyt tähän väliin käytännön pohdiskelua sijoituskoiraa tosissaan harkitsevalta.. En ota kantaa noihin "pykäliin" nyt kun niitä tässä aiemmin on jo riittävästi käsitelty.
Olen vaan koettanut itselleni sisäistää mitä käytännössä sitten tarkoittaa arkinen taivallus sen mahdollisesti/todennäköisesti näyttelyissäkin käyvän sijoituskoiran (tässä tapauksessa tulee olemaan narttu) kanssa. Rotuna kun on schipperke, niin tuli mieleen eräänä päivänä että sitten joskus kun tämä kakkoskoiraksi tuleva narttu on kotona, on se oikeasti saatava sellaiseen kuosiin (koulutettua) että sen sitten mahdollisesti aikanaan voi kasvattajalle luovuttaa pentujen syntymän aikoihin. Eli on koulutettava (sosiaalistaminen) koira niin, että se todella kestää sen eron oikeasta käytännön kodistaan/laumastaan melko pitkänkin ajan (minkä pentujen maailmaansaattaminen ja niiden alkutaipaleelle huolehtiminen vie).
Mitä kaikkea siinä välissäkin sitten saattaakaan tapahtua ihan normaalissa arkielämässä koirien kanssa, ennen kuin koira on siinä iässä ja tilanteessa että astutus on käsillä ja niin edelleen.

Entäs se kotiinjäävän koiran suhtautuminen tähän reissaajaan, täytyy sitäkin jollain lailla "valmentaa" vaihtuvaan elämäntyyliin. Kuten myös mahdollisesti onnistuneen heilastelun jälkeen kotiutuva osapuoli ja sen pakostikin (hormonitasolla vähintään) muuttuva olemus ja suhtautuminen tähän kotiasukkiin..

Haluaisinkin nyt täältä palstalta lukea näitä käytännön kokemuksia ja pieniä tarinoita, iloisia ja niitä takkuisiakin. Anyone? (muoks kappalelisäys väliin)

Nyt yksi asia mihin kannattaa kiinnittää sijoitukseen ottamisen yhteydessä huomioon, että teillä on kasvattajan kanssa saman suuntaisia ajatuksia. Siis että yhteistyö on sillä tavalla kitkatonta.

Itse olen kokenut ihan ok:si sijoituskoiran. Toinen koira on suunnitelmissa ostaa omaksi. Ihan sen takia, että haluan sen toisen kanssa toimia niin kuin haluan. Siis ettei silleen tarvitse ottaa aina kasvattajaa huomioon. Haluan myös ottaa sen kokemuksena, että eroaako se oma jotenkin hirveästi sijoistuskoirasta?

En nyt muuta osaa kertoa.

Kiitos kaunis, kiharapaa83:lle ajatuksista ja kirjoituksesta (oman) sijoituskoiran kanssa elämisestä.

Minulla tosiaan toisinpäin, eka, nyt kotona oleva koira on ostettu ihan alussa jo omaksi, nyt tätä seuraavaa koiraa olen ajatellut hakea sijoitukseen, osin_kyllä_ taloudellisista syistä (se hintakehitys), mutta suurimmaksi osaksi tässä on tullut monta vuotta seurattua toimintaa (sekä tietenkin osin osallistuttukin siihen) rodun parissa ja tuo näyttelypuolikin jaksaa kiinnostaa sen verran, että olen valmis panostamaan siihen. Nykyisen koiran kanssa ei esim. ehditty ulkomaille kehiin lainkaan.
Ainakin tällä hetkellä on parikin kasvattajaa, joiden kanssa tässä vuosien varrella on juteltua tullut kehän laidalla ja seurailtua rodun sisällä erityyppisten koirien kehitystä ja muuta. En haaveile koiran pitämisestä täällä kotona pentuineen (eikä se todella vielä ole ajankohtaistakaan, kun tätä sijoitusyksilöä ei vielä ole syntynytkään:) mutta olen kiinnostunut jalostukseen liittyvistä asioista ja tulen varmasti jotain oppimaankin sitten aikanaan kasvattajan ohjauksessa.
Lyhyesti ilmaistuna, tämän nykyisen koirani kanssa elellään "tavallista" arkea, vielä kyllä mausteiksi harrastellaan satunnaisesti mitä milloinkin. Seuraavan koiran kanssa taas on todella tarkoitus enemmänkin harrastaa (ei välttämättä kylläkään kilpailla, tai mistä sen tietää) kun tietää mihin kaikkeen näistä nokkelista sipukoistakin on (kunhan omistajakin on edes hiukan innostunut asioita tekemään).
Tähän olen nyt päätynyt, olisihan tottakai ollut "mahdollisuus" ottaa vaikkapa se sekarotuinen koira tähän rinnalle kasvamaan, mutta sekin vaihtoehto nyt vaan karsiutui listalta hyvin äkkiä juuri noiden yllämainittujen seikkojen takia: mahdollisuus oppia rodusta lisää mahdollisesti sijoituskoiraa kasvattamalla ja sen kanssa elämällä.

Pikipaimenia kirjoitti:

Kiitos kaunis, kiharapaa83:lle ajatuksista ja kirjoituksesta (oman) sijoituskoiran kanssa elämisestä.

Minulla tosiaan toisinpäin, eka, nyt kotona oleva koira on ostettu ihan alussa jo omaksi, nyt tätä seuraavaa koiraa olen ajatellut hakea sijoitukseen, osin_kyllä_ taloudellisista syistä (se hintakehitys), mutta suurimmaksi osaksi tässä on tullut monta vuotta seurattua toimintaa (sekä tietenkin osin osallistuttukin siihen) rodun parissa ja tuo näyttelypuolikin jaksaa kiinnostaa sen verran, että olen valmis panostamaan siihen. Nykyisen koiran kanssa ei esim. ehditty ulkomaille kehiin lainkaan.
Ainakin tällä hetkellä on parikin kasvattajaa, joiden kanssa tässä vuosien varrella on juteltua tullut kehän laidalla ja seurailtua rodun sisällä erityyppisten koirien kehitystä ja muuta. En haaveile koiran pitämisestä täällä kotona pentuineen (eikä se todella vielä ole ajankohtaistakaan, kun tätä sijoitusyksilöä ei vielä ole syntynytkään:) mutta olen kiinnostunut jalostukseen liittyvistä asioista ja tulen varmasti jotain oppimaankin sitten aikanaan kasvattajan ohjauksessa.
Lyhyesti ilmaistuna, tämän nykyisen koirani kanssa elellään "tavallista" arkea, vielä kyllä mausteiksi harrastellaan satunnaisesti mitä milloinkin. Seuraavan koiran kanssa taas on todella tarkoitus enemmänkin harrastaa (ei välttämättä kylläkään kilpailla, tai mistä sen tietää) kun tietää mihin kaikkeen näistä nokkelista sipukoistakin on (kunhan omistajakin on edes hiukan innostunut asioita tekemään).
Tähän olen nyt päätynyt, olisihan tottakai ollut "mahdollisuus" ottaa vaikkapa se sekarotuinen koira tähän rinnalle kasvamaan, mutta sekin vaihtoehto nyt vaan karsiutui listalta hyvin äkkiä juuri noiden yllämainittujen seikkojen takia: mahdollisuus oppia rodusta lisää mahdollisesti sijoituskoiraa kasvattamalla ja sen kanssa elämällä.

SITTEN seuraava kysymykseni on, jos haluat vastata, mitä rotua olet ajatellut?
Itselleni toiseksi koiraksi olen suunnitellut bordercollieta.

eetla kirjoitti:


Höpön löpön, kun sä olet koko ajan hokenut että kaksi saman kasvattajan sijoittamaa koiraa pitää käydä edes suunnilleen saman verran näyttelyissä että koirien "hinnaksi" muodostuisi vakio. Ja se on periaatteessa täysi mahdottomuus tietää pentuvaiheessa, kuten varmasti tiedät. Eli jos toisen koiran karva ei olekaan niin hyvä kun koira on täysikasvuinen ja muotokin on vähän sinnepäin eikä sitä kannata näytteylyissä hyppyyttää, niin on väärin jos toisesta tuleekin hyvä karvainen ja runkoinen jolle hankitaan kaiken maailman kansainväliset näyttelytulokset.

Ja sinä ihan itse olet painottanut sitä ettei mikään sopimuskaan ehtoineen "oikeuta riistämiseen".

Ja hössön pössön!
Olen testauttanut nämä jutut muutamalla ystävällä ja tuttavalla, kaikki ovat ymmärtäneet pointtini ilman vaikeuksia. Kaikesta päätellen myös useimmat tämän palstan lukeneet ovat ymmärtäneet mitä olen ajanut takaa. Pari e.m. testihenkilöistäni ei ole ollut "koiraihmisiä", muut kyllä. Kenellekään ei ole tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia ymmärtää mitä tarkoitan. Mutta aina täytyy olla joku joka ei ymmärrä, mutta joka ei tyydy tähän, vaan jatkaa vääntöä aivan kuin se jotenkin asian ymmärtämistä auttaisi!