Koirat.com

Atlas tuli mulle sopivasti lopputalvesta, joten tänäkesänä ollaan jo hyvin päästy uimaan. Atlashan yllätti mut ensimmäisellä kerralla ja syöksyi suoraan pallon perässä järveen ilman ihmeempiä mietintöjä Nyt se sit eilenkin Yyterissä ui pitkiä pätkiä viereeni. Välillä se jopa vähän sukeltelee, kun veden alla on joku mielenkiintonen. Vois luulla et toi koira on joku labradorinnoutaja..

Käytiin ottaa Sylvin kanssa eka rokotus :) Ei kyllä tajunnu yhtikäs mitään, kun oli niin innoissaan eläinlääkäristä :D Sylvi on kyllä semmonen pusukone, ja tykkää ihan kaikista. Vauvvoista puliukkoihin..

On se kyllä omaan silmään ihan mahdottoman hyvän näköinen.. =) Äsken punnitsin niin 6kg ja 33,5cm säkä. Kasvaa ainakin tasaisesti, mut en tiedä pitäiskö sen olla jo isompi?

^ Ihana Sylvi Saako kysyä että tuleeko Sylvi metsästyskäyttöön vai ihan seurakoiraksi? Bretoni on itselle yksi niistä lemppariroduista, mutta mietityttää juurikin se että meillä ei olisi tarjota kyllä metsästysmahdollisuuksia.

Kiitos :) Sylvin otin harrastuskaveriksi ja metsästys on se meidän ykkösjuttu. Vanhempana sit katsotaan aletaanko käymään kokeissakin :)

Oma mielipide on se, että bretoni on metsästyskoira ja jos sille ei aijjo sitä iloa suoda niin kannattaisi valita joku toinen rotu. Meidän perheen ensimmäinen koira oli bretoni, ja isän kautta sitten innostuin myös itse metsästysjutuista. Tai ei mua se saalis niin kiinnosta, mutta luonnossa liikkuminen ja lintukoiran kouluttaminen on lähellä sydäntä :)

^ Kiitos vastauksesta! Juurikin tuosta syystä meille tulikin lappalainen. Ei bretoni oikeastaan ole koskaan ollut ns. oikeasti mahdollinen rotu, kuhan olen haikaillut sitä ulkomuodollisesti nähtyäni niitä näyttelyissä viime vuonna.

Olisi niin monta rotua minkä voisin ottaa, mutta lappalainen on ehdottomasti se oma rotu, joita tulee olemaan varmaan meillä aina. (nimim. seuraava lappalainen (työnimi "Pikkukakkonen") jo haaveissa ja avokin suostumus saatu)

Seuraavaan lapikkaaseen menee kyllä vielä jonkin aikaa, pitää tuon pösilön kasvattaa ensin jotain järkeä päähän..

Sylvi on kyllä mielettömän kaunis bretoni!

Nila sitten vieläkin huutaa muutaman kerran minun lähdettyä. Blääh. Vaikka on alusta asti treenattu hiljalleen, niin silti kuuluu huutoa. Pitänee kokeilla radiota jättää päälle..

Kiitos kehuista ^_^

Mulla oli sillon ennen lopullista rotuvalintaa listalla bretonin lisäksi dobermanni, kun arastin vähän sitä metsästyshommaa. Sitten isä kannusti ottamaan bretonin ja lupasi olla apuna :) Tuskin tulee muun rotuisia, on noissa bretoneissa vaan joku semmonen oma juttunsa <3

Meillä sujuu yksinolo jo tosi hyvin! Oon 4-vuorotyössä, niin Sylvi joutu jäämään heti alusta lähtien yksin kotiin (2 kissaa seurana). Jää tyytyväisenä nukkumaan ja palatessa on yleensä uneliaan näköisenä vastassa.. Eikä naapuritkaan ole valittaneet, niin varmaan se aika hissukseen täällä kotosalla on :)

Kiitos kaikille vastauksistanne uintikysymykseeni!

Pikin kanssa tehtiin tänään semmonen 1 h lenkki. Eka käveltiin läheiselle luonnonsuojelualueelle (matkaa ei-edes-10 min), siellä on semmonen kuntoiluteline ja siellä mä tein treeniä, leikin Pikin kanssa ja otattiin tokoa (n. 30 min) ja sitten tultiin pois vähän pidempää reittiä (suunnilleen 20 min).

mä pidän lenkillä Pikiä hihnassa, sillä laissa sanotan niin, mutta missä sanotaan että hihnan toisen pään täytyy olla omistajansa kädessä...

^Koirahan voi olla kiinnipitoaikana irti, mikäli se on tarvittaessa välittömästi kytkettävissä

Elvis alko uimaan 3-kuisena.. Olikohan toinen kerta kun vein sen rannalle, kun se ui jo pienen lenkin. Nyt 4-kuisena se ui jo tosi reippaasti ja hakee keppiä vähän kauempaakin.

Elvis on melko laiska ja mukavuudenhalunen otus :D Sitä pitää aina houkutella lenkille.. se haluais vaan pötkötellä ja lepäillä :D Toki tykkää liikkuakin sitten, kun saan sen kiskottua ulos. Mutta toi on koirassa ihan mukava ominaisuus, ettei se heti hypi pitkin seiniä, jos jonain päivinä lenkit jää vähän vähemmälle :P

Pentu kotiutui eilen

Itse en kyllä tiedä ollako shokissa vai innoissaan. Eka yö meni tosi hyvin, Uuno vinkui erittäin vähän, nukkui pääasiassa. Ruoka on maistunut heti, kakatkin on tehty ulos. Namista tää jätkä tuntuu tekevän ihan mitä vain. Vielä kun lasten into pennusta laantuis, nyt täytyy valvoa niin tiukasti jotta pojat antais pennun olla hetkenkin rauhassa...

Onnea uusille pennunomistajille!

Meillä on menossa ruokakriisi. Koitan epätoivoisesti keksiä, mitä syöttäisin Pennylle, ettei se kutisisi, rähmisi, hilseilisi tai piereskelisi Ja toinen kriisi koskee sen kaulurikarvoja, joihin on tullut kamala kuluma kaulapannoista! Meillä on näyttelyt heinäkuun loppupuolella ja haluan, että tuo näyttää hienolta ja karvaiselta Mutta kun pakko sillä on pitää nimilaattapantaa, vaikka menisi ulkona vapaanakin, ihan vaan jos sattuu karkaamaan. Ollaan kokeiltu ohutta pantaa, leveää pantaa, fleecellä vuorattua, nahkaista, solkipantaa, puolikurraa, nylonista pantaa... ihan kaikkea, mutta jokainen osuu siihen samaan kohtaan, ja tietysti hinkkaavat lisää. Eikä tuo edes vedä hihnassa juurikaan, eli ei ole siitäkään kiinni. Ostin valjaatkin, mutta en haluaisi kokoajan käyttää niitä, ettei karva ala kulua rinnuksista, siinä kun on vielä hieno turkki. Olisipa olemassa koiranulkoilutusväline, jonka voisi kiinnittää sellaiseen osaan, josta karvanlähtö ei niin haittaisi.... vaikka vyötärön ympäri tai toiseen takajalkaan

Onnea MeToolle! Suosittelen kyllä olemaan enemmän innoissaan kuin shokissa ;)

Meillä ei oo lapsia, mutta kaikesta ylimääräisestä vilinästä ja hälinästä (vieraita jne) yritin ajatella, että aikamoisen härdellin keskellä pentu on kasvanut ennen meille tuloakin, kun on 9 pennun pentueesta. Tuskin se sielläkään on saanut niin hirveen rauhassa olla. Totta kai pennun pitää saada rauhoittuakin, mutta ei se lasten alkuinnostuksesta rikki mene :)

Saako kysyä, keneltä kasvattajalta sun pentu on? Yritin stalkata pupsit-sivuilta, mutta en bongannut yhtään pentuetta, jonka syntymäaika ois täsmännyt. Laita vaikka yksityisviestillä, jos et halua tänne kirjoittaa :)

Hiisi on ollut kotona nyt vähän yli 2 viikkoa ja ihana huomata, miten aletaan löytää omat rutiinimme. Teen kotona etätöitä ja ekat päivät pennun tultua meni kyllä ihan harakoille, kun kyttäsin koko ajan, mitä pentu tekee ja jokohan sillä on pissahätä. Nyt meillä alkaa olla oma rytmi ja päivät on paremmin ennakoitavissa.

^^ Anallahan on myös herkästi huopaantuva&takkuuntuva karva. Tavallisella pannalla (pehmustetullakin) riittää 10min pikalenkki, niin karva on takussa. Puhumattakaan pidemmistä lenkeistä...
Meillä ratkaisuna oli leveä, pehmeää nahkaa oleva puolikurra panta (DesignDog osasi neuvoa mahd. vähän takuttavaan pantaan). Irrallaankin ollessaan sillä on se kaulassa jos koen, että riskiä karkaamiseen on. Ja siinä on myös nimi&numerolaatta, eli kyllä pystyy pitää sitä sen ollessa vapaanakin.

^Joo, meillä ei mene kyllä turkki takkuun tai huopaannu, mutta jostain syystä kaikki kokeilemani pannat katkoo noita päällyskarvoja (jotka on siis ne pitkät karvat, joista kaulurin näyttävä osio muodostuu) ja jättää vaan aluskarvan siihen kohtaan. Puolikurraa ollaan kokeiltu, nahkaista nimenomaan ja se ehkä vähiten hinkkaa tuota. Sitä olenkin nyt käyttänyt eniten kaikista meidän pannoista. Meillä ei kuitenkaan voi puolikurraa pitää vapaana ollessaan, koska Penny osaa riisuutua siitä plus että se onnistuu aina saamaan toisen etujalan siitä metalliketjusta läpi ja on sitten ihan jumissa Siksi vapaanaoloihin joudun laittamaan ohuen nylonpannan, jossa nimilaatta on kiinni. Monesti meillä onkin sitten lenkillä kaksi pantaa päällekäin, koska ohuesta pannasta en tykkää taluttaa, jos joutuu kiskaisemaan. Ehkä tuo kahden pannan systeemi onkin se, mikä karvaa on eniten tuhonnutkin, mene ja tiedä.
Mietin myös, voisiko osasyynä karvojen katkeiluun olla, että punkkikarkotteen jälkeen Penny rapsutteli pari viikkoa kaulaansa ja niskaansa, eli varmasti itse auttoi tuon karvatuhon alkamista. Punkkikarkote on laitettu toukokuussa ja kesäkuussa, molemmilla kerroilla alkoi sama rapsuttelu. Heinäkuussa jätän punkkiaineen laittamatta, vaikka ohjeen mukaan pitäisi uusia kuukauden välein. Tuo sattuu vaan nyt niin lähelle näyttelyitä, etten halua ottaa riskiä, että karva menee huonommaksi tai että tuo istuu kesken kehän kuopimaan kaulaansa.

Oikeastaanhan tää ensimmäinen vuorokausi on mennyt niin helposti, että oottelen vain koska vaaleanpunaiset linssit tipahtais mun silmiltä.
Ja kyllähän lapset (2,5v ja 8v. ) tulevat pennun kanssa hyvin toimeen ja varsinkin nuorempaa Uuno seurais koko ajan, mutta mä en oikein tykkää siitä, että Uuno ja kuopus pelaa hippaleikkiä. Uuno kuitenkin kasvaa isoksi niin pian, että tuo leikki käy vaaralliseksi. Mutta heti kun silmäni käännän niin nuo juoksevat peräkanaa. Toinen on tää, että nukkuvaa pentua EI tökitä, vaikka kuinka haluaisi leikkiä sen kanssa. Vanhempi muksu nyt ei töki, mutta hän rapistelee namipussia josko Uuno heräis siihen...

Mutta hyvin fiksu ja ahne kaveri. Ei tarvittu kuin yksi ruokailu ja nyt hän jo tietää kenen tuolin alle parkeerata persuksensa koska pöydästä saattaa tipahdella vaikka mitä

Onnea MeeToolle pennusta! (:

Voisin niin lähettää tuon oman pennun paketissa kiinaan. Käytiin pitemmällä lenkillä ja harjoiteltiin samalla kontaktia ja aluksi se menikin ihan hyvin, mutta sitten kun tuli koiria vastaan niin tuo ei huomannut mitään muuta kuin ne koirat. Ja kun oltiin jo melkein kotona ja vastaan tuli joku pentu tuo alkaa haukkua ja hyppiä ja vinkua (Levi ei siis edes muuten hauku koskaan kuin ehkä joskus saattaa kissalle haukahtaa) ja sain väkisin sen siitä raahata ja yrittää blokata katsekontaktia. Toinen raivostuttava piirre on myös se että se hyppii kaikkien päälle. Ei kotona, mutta jos vaikka pihalla jokua haluaa silittää niin tuo hullaantuu aivan täysin, ja ei niitä randomeja ohikulkijoita aina oikein kehtaa käskeä siinä kääntyilemään ympäri tai olemaan huomioimatta. Teen nyt niin etten vaan päästä tuota moikkaamaan ketään kun se on hihnassa.

^Älä ota paineita, kyllä ne käytöstavat sieltä vielä löytyy. Penny on kohta 11 kuukautta ja vasta viimeiset pari kuukautta musta on oikeasti tuntunut elämä melko helpolta tuon kanssa. Hihnassa se osaa pikkuhiljaa mennä ohi ihmisistä ja toisinaan myös koirista ilman, että mun tarvitsee edes pyytää kontaktia, käyttää vihjesanaa ohi tai kiristää remmiä varmuuden vuoksi. Toki jos vastaantuleva koira on provosoiva (kovin innokas, ärisevä tai tuojottava), Penny ei välttämättä pysy täydessa kontrollissa. Kyllä me silti aina ohi päästään, kunhan ihmiset vaan tajuaa antaa meidän vaan mennä Pienenä koirana Penny saattaa edelleen hyppiä päin, mikä on tietysti kurakeleillä ärsyttävää, mutta todella vaikeaa opettaa pois, koska melkein kaikki moikkaavat sitä niin ylhäältä, että sen on pakko pompata vasten saadakseen otettua rapsutukset vastaan. Se, että koira joskus pari kertaa haukkuu hihnassa toiselle koiralle, ei tee siitä vielä häirikköä tai remmirähjää, eli sinuna en tuosta yhdestä haukkukerrasta huolestuisi.

Jos oma kärsivällisyys palaa loppuun, kannattaa antaa pentu päiväksi hoitoon jollekin luotettavalle ystävälle. Mun sisko hoiti Pennyä mun kotona päivän ajan aina silloin tällöin kun Penny oli vasta ärsyttävä pieni termiitti, ja kummasti seuraavana päivänä oma pentu tuntuikin taas maailman ihanimmalta Nyt, kun Penny alkaa kohta olla "aikuinen", katson kaihoisasti pentukuvia ja -videoita ja salaa haaveilen toisesta pennusta. Niin se vaan menee, aluksi on intoa, sitten on itkua ja sitten äkkiä kaikki loksahtaakin paikalleen

Pennyllä tuli aamulla joku ihan käsittämätön, äkillinen ripuli. Heräsin siihen, että Penny vikisee, mitä se ei yleensä tee kuin silloin, jos sillä on kova pisuhätä. En ehtinyt edes nousta sängystä, kun olkkarista kuuluu kamala törähdys ja juostessani paikalle löydän ruokapöydän alta kaksi ripulilammikkoa. Toinen oli tullut ilmeisesti jo aikaisemmin. Ulkona Penny tihrusti vielä muutaman ripulitipan. Lisäksi Penny kakoi lattialle pienen lima/vaahto-oksennuksen, mutta sen jälkeen ei ole oksentanut, vaikka olen vähän koittanut syöttääkin sitä. Nyt se on viimeiset pari tuntia nukkunut (niinkuin normaalistikin tähän aikaan), mutta aamulla oli ihan pirteä oma itsensä, eli ilman ripulia ja oksennusta en olisi edes huomannut mitään poikkeavaa. Toivottavasti ripulointi meni nyt tällä ohi, meillä alkaa leiri perjantaina, enkä haluaisi missata sitä typerän vatsapöpön takia...

^ Totta, eihän tuo ole kuin vasta 12 viikkoa niin on ihan kohtuutonta odottaa tuolta täydellistä käyttäytymistä. Jotenkin nyt kun on hermot kireällä tuon pennun temppuilun takia niin pikkujututkin tuntuu ylitsepääsemättömiltä.. Vajosin jo epätoivoon että nyt mulla on remmirähjä ongelmakoira, mutta nyt kun rauhassa miettii niin sehän tarjosi jo itsekin välillä sitä kontaktia, että kyllä se vielä oppii. Ja vaikka välillä saa itkua vääntää tuon takia, niin on se silti aivan ihana pentu.

Voi Pennyä.. Levilläkin on ollut vähän vatsa löysänä, ei kuitenkaan missään vaiheessa vesiripulina mutta en sitten tiedä mistä tuo tuli. Olen vähän epäillyt että sen ruoka ei ehkä sovikaan sille, koska silmätkin on vähän rähminyt, mutta pitää katsoa.

Ana oli ennen yli-innokas hihnassa pomppija ja tervehti oikeasti KAIKKIA vastaantulijoita. Oliskohan ollu, että jossain 9kk iän pintaan tämä loppu ku seinään. Nykyään ei edes ole kiinnostunut vastaantulevista ihmisistä. Vastaantulevia koiria kattelee, mutta ei sen kummempia tee.
Toki uusia haasteita tulee jatkuvasti, elämä pennun kanssa on ku vuoristorataa. Kun yhdestä ongelmasta päästään, tulee toinen ongelma. Mutta kyllä se siitä tasaantuu kuukausien mittaan.