Koirat.com

TikiK kirjoitti:

Ensin sitä odotti hirveesti, että toi penneli kasvais, mutta nyt harmittaa kun se on tapahtunu niin nopeesti :D

Ja Jedillä on taas joku silmätulehdus

Tosiaan Ekalla rähmii taas silmät minkä kerkii
On se jo iso plikka, osaa hypätä sängylle, pysyy isojen perässä metsässä ja plaah. Ollaan käyty myös taas itiksessä treenaamassa, ai että tuon seuruu sielä ihmisten keskellä. Saa olla upea tästä lahjapaketista
Meillä painetaan semmone 8kiloa ja säkää 40senttiä...

^Meille sanottiin, että on rakkulaista sidekalvontulehdusta. On hyvin yleistä nuorilla koirilla, menee itekseen ohi noin ensimmäisen ikävuoden aikana. Johtuu siitä kun immuniteetti ei oo vielä niin kehittyny ja silmiin nyt menee aina kaikkee roskaa. Jos hirveesti häirittee niin sitten voi laittaa kortisooniantibiootti tippoja. Teillä voi siis olla samaa vaivaa :) Muuten Jedin silmät oli siis hyvän näköset, ei punottanu tai turvottanu yms.

Pennun kotiutumiseen on tänään tasan viikko, joten tulenpa tänne kyselemään tyhmiä. :)

Aina korostetaan sitä, että pennun pitäisi saada liikkua vapaana paljon. Miten te olette käytännössä toimineet, millaisissa paikoissa uskallatte pitää pentua vapaana? Mietityttää kun täälläkin on kyllä metsää vieressä ja aikuinen koirani on siellä aina irti, mutta alueella liikkuu paljon muitakin koiria vapaana, ja kaikki niistä eivät tosiaan ole kivoja... Millaisissa paikoissa itse liikutte vapaana olevan pennun kanssa, ja kuinka aikaisin pennut ovat oppineet jättämään vieraat koirat huomiotta (tai ainakin olemaan lähtemättä katsomaan)?

^Mä pidän tätä niin sanotusti melkein missä vain vapaana paitsi vilkkaan tien kävelytiellä, riippuu myös kellonajasta. Tuo tulee niin kivasti luokse, ja otan kontaktiin kun muita tulee. Ei tuo oikein välitä.. :)

Mäkin olen Uunoa nuorempana pitänyt vapaana vähän kaikkialla. En nyt missään keskustan vilkkailla paikoilla, mutta ollaan ihan lenkkeilty kaupungissa kävelyteitä niin että Uuno on vapaana. Nyt kun jätkä on keksinyt naiset niin pidän irti vain metsäalueilla ja koirapuistoissa sekä jäällä.
Vaikuttaa tohon sekin että Uunon ollessa vielä pieni ja pentumainen, eivät ihmiset pelänneet sitä eikä sen vapaana olo tuntunut häiritsevän ketään. Nyt taas Uunon säkä on 9kk iässä yli 60cm ja painoa päälle 30kiloa, niin ei vain voi pitää vapaana niin, että joku vieras tulisi paikalle. Tottelee kyllä eikä tunkea vieraisiin kiinni, mutta jos vastaan tulisi joku hysteerinen koirapelkääjä, niin saisin varmasti kunnon haukut niskaani kun pidän tollaista rotjaketta vapaana. Riskien minimointia. Jos Uuno olisi jotain pienempää rotua ja tottelisi yhtä hyvin, pitäisin yhä varmasti vapaana siellä sun täällä.

Mä jotenkin näen sen niin, että koirat pidetään kiinni, ellei ole jotain erityistä tarvetta pitää niitä vapaana. Koiralle ominaista tutkiskelua ja nuuskuttelua ja kiipeilyä pystyy harrastamaan metsässä paremmin ilman hihnaa, ja leikkiminen ja kirmailu tapahtuu esim. pellolla, puistossa tai jäällä myöskin remmittä. Tavallisilla kävelyteillä koira täytyy joka tapauksessa pitää lähellä, niin en oikein ymmärrä, että miksi niitä pitäisi ehdoin tahdoin sellaisilla paikoilla pitää irti... Tää mun mielipide mahdollisesti juontaa juurensa siitä, että about kaikki mun sukulaiset pelkää hysteerisinä koiria, ja pissis varmaan housuihinsa jos näkisivät jalkakäytävällä irtokoiran, oli se kuinka hyvin kontaktissa tahansa. Ohikulkijat kun kuitenkaan ei niitä koiria tunne. Ja itsekin vähän pelkään irtokoiria, koska Loki on saanut semmoisia niskaansa ihan liian monta, joten aina vähän pelottaa, että pysyyköhän toi nyt omalla tontillaan.

Tää nyt ei tosin tainnut oikein vastata remyn kysymykseen. Itse tein Lilon kanssa niin, että alkuun pidin vapaana vain sellaisilla paikoilla, että näin todella kauas ympärilleni, eli meidän tapauksessa pellolla. Vasta kun olin siellä turvalliselta etäisyydeltä nähnyt, miten Lilo reagoi muihin koiriin ja ohikulkijoihin (=ei mitenkään) ja miten hyvin se pysyy lähettyvillä/tulee luokse, niin olen uskaltanut pitää metsässäkin vapaana. Muualla en pidä, vaikka toihan nyt kävelee Lokin pyllyssä kiinni vaikka maailmanloppu tulis.

Mä taas näen sen niin että koira pidetään irti, ellei ole jotain erityistä tarvetta pitää sitä kiinni. Ja erityinen tarve on nimenomaan vaikka ne muut ihmiset joiden takia mun koirilla ylipäänsä on remmit. Varsinkin pentuina oon pitänyt koiriani hyvinkin hövelisti irti missä tahansa hiljaisina aikoina ja vähän punniten kasvavassa häiriössäkin. Oon pyrkinyt sillä viestittämään että sillä ei loppujen lopuksi ole mitään eroa ollaanko hihnassa vai irti, metsässä vai kaupungissa kun ne säännöt on kuitenkin ihan samat mitä tulee vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Toki mulla on sen suhteen helpot koirat kun toista ei kiinnosta muu kuin omat hommat ja toinen taas ei irtoa musta mielellään ja näin on ollut aina.

Mulla on tosiaan aika löyhä moraali tän suhteen mutta myöskin ihan sama mitä muut koiriensa kanssa tekevät, eipä siitä kellekään ainakaan haittaa oo jos sitä omaa piskiänsä ulkoiluttaa hihnatta vähän enemmän valikoiden.

Sen verran lisävalaistusta, että kyllä mä aina Uunon kutsuin luo kun näin jonkun lähestyvän, kävelyteillä otin kiinni siksi aikaa kun joku meidät ohitti. Koitin aina silloin tehdä jotain kivaa Uunon kanssa, jottei se yhdistäisi että "Ahaa, aina kun tulee joku, mut otetaan kiinni!" vaan ajattelisi "Haa, joku tulee, äkkiä mamman luo, nyt tehään jotain mistä saa nannaa!"

Itse koen tämän tärkeänä sen vuoksi, että joskus saattaa tulla tilanne, että koira pääsee vahingossa irti, Ajattelisin, että koira on helpompi ottaa kiinni, jos sille vapaana olo ei ole mitenkään "uusi" juttu, tilanteessa kuin tilanteessa. (Tosin alan olla 100% varma, että jos Uuno löytäisi juoksuisen nartun niin ei tasan tottelisi... Eli riskin otan tässä.)

Tuntuu niin haikealta ettei Uuno kuulu enää tänne pentupuolelle.

Irtipito on niin koirakohtaista. Edesmennyttä kääpiövillakoiraani pystyi pitämään irti vaikka kaupungin keskustassa, se ei välittänyt muista eikä muutenkaan lähtenyt minnekään. Normilenkeillä se oli yleensä irti. Kun taas Elenaa tai Helmiä ei voi pitää irti kuin metsässä ja pellolla, Helmiä pelkästään pellolla, missä näen jo kaukaa jos on muita tulossa. Elena irtoaa niin kauas minusta, ettei sitä voi ihmisten ilmoilla pitää vapaana. Eikä teiden läheisyydessä. Elenaa pidin pieniä hetkiä irti jo ihan pikkupentuna, Helmi oli n. puolivuotias kun pääsi ensimmäistä kertaa vapaana juoksemaan. Nykyään olen todella tarkka siitä missä voin pitää koiriani vapaana ja milloin. Ennen koirani saivat olla vapaana melkein missä vain. Pystyin luottamaan edellisiin koiriini nykyisiä enemmän.

Mie asun onnekseni sellaisessa paikassa, että metsää (isoja ja pieniä) on ihan tässä lähellä. Ihan alusta alkaen olen kulkenut pennun kanssa paljon metsissä ja pelloilla ja penneli on saanut juosta vapaana. Alussa käytin tuollaisessa pienessä lähimetsässä, jossa ei juuri muita koiria näy, joten en kokenut toisia koiria kauhean suureksi riskiksi. Pidin toki ympäristöä myös tarkasti silmällä, jotta yllätyksiä ei kauheasti pääsisi tapahtumaan. Oma pentuni nyt pyöri alussa niin lähellä minua, joten oli helppo pitää silmällä. Eipä tuo tosin kauhean kauas lähde edelleenkään. Toisaalta eipä tuo kauaa edes ollut niin pieni, että olisi sen takia tarvinnut stressata.

Kävelyteillä ja pyöräteillä on oma pentuni ollut aina hihnassa. Minusta koiranomistajan on nimittäin elettävä sillä tavalla, että koiran olemassa olosta on mahdollisimman vähän haittaa ulkopuolisille ihmisille. Kaikki ihmiset eivät pidä koirista ja osa pelkääkin. Oma pentuni oli (ja on toki edelleenkin) sosiaalinen, utelias ja saalisviettinen, joten ihan oman mielenrauhan takiakin pentu on ollut alusta asti hihnassa kävelyteillä ja muissa vastaavissa paikoissa. Toisaalta koin myös helpoimmaksi sen, että pentu oppi alusta alkaen kulkemaan hihnassakin. Joskus iltamyöhäsellä olen laskenut koiran hetkeksi irralleen kävelytiellä (ei autotien läheisyydessä), kun on tullut joku koiratuttu vastaan. Tällaistakaan ei kovin montaa kertaa ole tapahtunut.

Itselleni on juossut niin monta pentukoiraa jalkoihin (tai oikeammin koiran jalkoihin) kävelyteillä jne., että toivoisin koiranomistajien hieman miettivän missä niitä pentusiaan pitävät vapaana. Oma koirani on jo aikuisen kokoinen, mutta mieleltään vielä pentu, joten innostuu kovasti pienen pentusen rynnätessä luo. Koska oma koirani innostuu pennusta, saan itse tässä tilanteessa haukut siltä toiselta osapuolelta - onhan mun koira tietysti tekemässä siitä pennusta hakkelusta tai jotain muuta vastaavaa Vahinkoja toki tapahtuu ja koira ei aina pysykään lähellä, mutta vahingosta on vaikea puhua enää silloin, kun se tapahtuu samojen koirien kohdalla useamman kerran...

helmi12 kirjoitti:

Nykyään olen todella tarkka siitä missä voin pitää koiriani vapaana ja milloin. Ennen koirani saivat olla vapaana melkein missä vain. Pystyin luottamaan edellisiin koiriini nykyisiä enemmän.

Mutta otathan huomioon, että sun molemmat koirat on todella nuoria vielä enkä minäkään esim uskaltanut päästää rotikkaani vapaaksi kävelyteillä kuin vasta joskus 3vuotiaana. Ja juu, pidän sitä usein vapaana jalkakäytävilläkin, mutta toki otan aina kiinni jos ihmisiä tulee vastaan ja tääkin syrjäisimmillä teillä.

Milaa taas en minäkään uskalla teiden lähettyvillä pitää vapaana koska lähtee helposti jälkien perässä huitelemaan ja aivan varmasti myös moikkaamaan autoja ja ihmisiä.

Mä pidin kumpaakin pentuna paljon vapaana, lähinnä paikoissa missä ei oo liikennettä. Eli hiekkateillä, metsässä ja takapihalla. Pentuajan jälkeen kummastakin on tullut sellainen ettei niitä oikein voi enää missä vaan irti pitää. Kumpikin saattaa lähteä moikkaamaan jos ne näkee vaikka kauempanakin toisen koiran, eivät välttämättä lähde, mutta se mahdollisuus on olemassa. Ja kun näin on niin en niitä vapaana pidä ellen näe joka suuntaan (esim. joku pelto) ettei ketään mistään tule. Kumpikin pysyy vapaana hyvin lähellä, mutta koska mulla ei ole silmiä selässä niin en vapaana pidä jos vaikka bongaavat jostain sen koiran. Ja etenkin vanhempi joka ei ole leikattu lähtee myös herkästi hajune perään, tässä joku aika sitten karkasi äidiltä juoksunartun perään kun oli irti, narttu siis kaukana koirasta mutta hajut otti nenään ja se vaan lähti. Ja sama koira oli äidiltä myös lähtenyt jonkun metsän elikon perään ja ajoi sen kololle.
Ei nää kauas mene, sen tiedän, mutta koska kummallakin on uros-aggressiivisuutta niin en ota sitä riskiä että pääsevät moikkailemaan muita. Täällä kaupungissa tällaisen koiran vapaana pito on hieman haasteellista. Nää on vapaana siis useimmiten koirapuistossa kun siellä ei ole muita ja joskus harvoin jossain metikössä tai aukeella missä näen pitkälle itsekin. Mökillä sit vanhempi on aina saanut olla jatkuvasti irti koska sieltä ei pääse karkaamaan eikä edes karkais kun ei ole hajuja minkä perässä mennä. Hyvin pysyy pihassa vaikka ei itse oltais ulkona vaan mökissä sisällä. Nää on onneks kumpikin niin laumakeskeisiä että eivät pitkälle lähde, mutta kuitenkin niin sosiaalisia tietyllä tavalla että saattavat moikata ne toiset koirat.

Onhan nämä vielä nuoria, mutta niin oli edellinenkin koirani kun sitä irti pidin. Se oli 7 kk:n ikäisestä asti melkein aina lenkillä vapaana. Se pysyi vierellä vaikka vastaan tuli koiria ja ihmisiä. Helmistä ei koskaan tule irti pidettävää koiraa sen arkuuden takia. Helmiin ei voi luottaa. Se saattaa yhtäkkiä pelästyä jotain ja lähteä pakoon. Elenasta en vielä osaa sanoa. Arka se ei ainakaan ole.

Ja tää ei nyt pentupulinaan kuuluis, mutta meidän Taavi kohta 8vee karkas tässä pari päivää sitten äidiltä vapaana jäniksen perään, ei ole siis ikinä välittänyt jäniksistä tuon taivaallista vaikka ois nenän edestä juossut. Mikä lie aivopieru tullut Oli onneksi totellut ja pysähtynyt kuin seinään kutsusta ja tullut äidin luokse takaisin. Ja ei oo kauaa kun äidiltä sama koira karkas juoksunartun luokse hajujen perässä, narttu oli siis kaukana mutta hajut tuli Taavin nenään ja sinnehän se pinkas. Siinä syy miksi en itse pidä vapaana, liikaa houkuttimia täällä kaupungissa vaikka metsääkin on paljon niin myös hajuja on paljon koska koiriakin on. Se hyvä puoli näissä kummassakin on että tosiaan eivät kauas lähde, etenkin Aapo on oikeestaan vähän hysteerinen mun perään eli jos eksyy kauas niin äkkiä iskee paniikki että mä oon liian kaukana ja pinkaisee luokse, mutta silti se on sen verran kakara vielä että unohtaa senkin asian ja saattaa lähteä kun näkee sen toisen koiran jossain. Taavi enemmän varmaan pysyy nykyään lähellä, mutta siltikään en halua edes kokeilla, se on se aggrempi uroksia kohtaan eli pahasti voi käydä jos uroksen luokse pääsee.

Pentuna nää oli helppoja, Taavi tosin oli niin itsenäinen jo silloin että se viis veisas missä mä meen, takapihalla kun pidin vapaana paljon ja ois pitänyt sisälle mennä takaisin niin Taavi jäi jo pikkupentuna vaan istuskelemaan pihalle eikä sitä hetkauttanut yhtään vaikka menin rappuun sisälle ja se ei nähnyt mua, istui vaan tai lähti tutkimaan pihaa. Aapolla taas on pennusta asti ollut hyvin paniikinomainen suhtautuminen mun katoamiseen, ja on edelleen. Kumpikin on leimautuneet kyllä koska yksin oon nää kummatkin kasvattanut ja niiden kanssa elellyt, mutta Taavi on selvästi se itsenäisempi ollut aina, se ei tartte mua joka päätöksen tekemiseen niinkuin Aapo joka hakee turvaa ja tukea musta koko ajan. Ja vaikka se näkis mut niin että joku vaikka pitelee sitä kiinni ja itse olen viiden metrin päässä niin paniikki sille iskee jo siinä että mä jätän sen. Se tuo lisähaastetta siis näihin paikallamakuisiin ja odottamisiin mitä pitäis just harrastuksissa käyttää, se kun luulee että jätän sen kun käsken istumaan ja itse menen kauemmas.

Mä olen opettanut pikkupennusta jo vapaana olemisen. Kaikista helpointa silloin mun mielestä. Paimen pysyy irti ja hallinnassa oikeastaan missä vain (täällä kaupungissa kulkee kuitenkin hihnassa ihmisten seassa, koska koira tuntuu pelkästään jo ulkonäöllään herättävän paheksuntaa). Fifit ovat irti pääsääntöisesti vain landella, jäällä ja metsässä. Vaikka ne ovat kilttejä, ne osaavat olla pirun itsepäisiä.

^Oon mäkin opettanut.. ei vaan onnistu enää.

^ Sun luona pysyminen ei siispä ole koiralle kannattavampaa kuin moikkaamaan lähteminen.

/ sanamuoto.

No mulla ei ole tarvetta pitääkään koiria vapaana kaupungissa, eli ei haittaa sinänsä. Vapaana juoksevat paikoissa missä ei ole riskiä törmätä muihin. Vaikka nuo ei mihinkään lähtiskään niin en siltikään pitäis irti, täällä on niin paljon muita koiria ja muuta liikennettä, pyöriä hiihtäjiä yms että riskit on suuret. Koira on kuitenkin koira, ei robotti. Jos se kerran keksii lähteä vaikka sen jäniksen perään niin sehän lähtee vaikka ois miten koulutettu ja tokon valio.

eepi78 kirjoitti:

No mulla ei ole tarvetta pitääkään koiria vapaana kaupungissa, eli ei haittaa sinänsä.

Mua kyllä lähtökohtaisesti haittaisi jos muut koirat olisivat mun koirille arvokkaampia kuin minä.

eepi78 kirjoitti:

Jos se kerran keksii lähteä vaikka sen jäniksen perään niin sehän lähtee vaikka ois miten koulutettu ja tokon valio.

Höpö höpö. Siinä oot oikeassa että koira ei ole robotti, mutta se on opportunisti jolle on melko usein mahdollista tarjota jotakin mistä se kokee hyötyvänsä enemmän kuin toiminnosta x. Mun koirani esimerkiksi kääntyvät jänikseltä takaisin, koska tietävät että siitä seuraa jotakin hyvää. Samaten ne menettelevät törmätessään metsässä muihin koiriin tai ihmisiin, koska siitä on rakennettu niille kannattavaa.

On kuitenkin koiria, joille on hyvin vaikea keksiä mitään parempaa kuin se toiminta x, kuten vaikka vinttikoirille saalis on tai vaikkapa mun vanhemmalle koiralle sorkkaeläimet, koska se vietti on niin vahva. Mutta siinä vaiheessa kun palveluskoira alkaa tietyn iän jälkeen lällättää koirahäiriössä luoksetulokäskylle niin mä lähtökohtaisesti lähtisin ratkomaan sitä ongelmaa koiran enkä ympäristön vaihtamisen kautta. Riskejä ei tarvii ottaa kenenkään omien elukoidensa kanssa, ei siinä.

Sillä montako ykköstulosta koiralla on erikoisvoittajaluokasta ei mun mielestäni ole asian kanssa mitään tekemistä.

En mäkään ole pitänyt Lakua hetkeen vapaana kun se rupes lähtemään omille teille vähän liian useasti. (kusipää) ei yhtän välittänyt missä menen. En tiedä onko toi murrosikää vai onks laku muuten vaan niin idiootti. Pitkässä liinassa olen sitä pitänyt pelloilla ja olen harjoitellut luoksetuloa yms.