Koirat.com

Mulla on kyllä suuri tarve pitää koiria irti kaupungissa, koska muuten ne eivät kertakaikkiaan saa tarpeeksi liikuntaa ja sitten se näkyy epätoivottuna käytöksenä. Ok, me ulkoillaan metsässä, mutta eipä tuo mikään iso pläntti ole ja lähes päivittäin tulee vähintään yksi koira vastaan. Mulla beussi on vastaehdollistunut tosi kivasti siihen, että "edessä kiinnostava asia -> mammalta nannaa ja kehuja!". Just mietin ettei tuo koko elämänsä aikana ole kertaakaan mennyt toista koiraa moikkaamaan. Tietenkään kaikki koirat eivät toimi samalla tavalla (eikä mun koirat ole esim. koira-aggreja), mutta mä pyrin rakentamaan tällaisen käytösmallin mun kaikille koirille ja se ei meilläkään onnistuisi kuin liikkumalla tuollaisessa ympäristössä hyvin säännöllisesti jo pienestä pitäen.

muoks. avainsana on siis se säännöllisyys. Jos jotain on opettanut pennulle eikä se enää aikuisena toimi, niin silloin ei olla mun mielestä yksinkertaisesti vaan opetettu tarpeeksi.

Kyllä me oltaisiin myös pulassa ton koiran kanssa, jos se liikkuisi pääasiassa hihnalenkkejä. Toki tälleen autollisena on helppo karauttaa vähän laajemmille metsämaastoille, mutta kyllä sielläkin sitä populaa usein on maastopyöräilijöiden, kävelijöiden ja hiihtäjien muodossa. Keli tosin on tuntunut karsivan väkeä, enkä ole itsekään viitsinyt viime aikoina käydä järvellä katsomassa missä kunnossa jää on. Ainakin jäällä meidän piskiä on voinut pitää vapaana, vaikka näköpiirissä olisi muitakin. Ei lähde moikkailemaan, kun leikkii ennemmin mun ja avon kanssa. Onni on omistaa paimen.

muoks: muut jutut teiniapinakoiriin ;)

Koirani on päivittäin vapaana metsässä, pellolla tai vastaavassa paikassa. Paimenkoirana pysyy onneksi lähettyvillä ja juoksentelee korkeintaan pikkulenkkejä vähän matkan päässä, mutta pitää huolen siitä missä itse kuljen. Sitä olen myös vahvistanut ihan luovutusikäisestä lähtien eli koira pitää silmällä minun kulkemistani eikä niin, että itse huutelisin kokoajan koiran perään. Käskystä koira on ainakin tähän asti tullut hyvin nätisti luokse. Jos yllättäen pääsisi vieras koira melkein kosketusetäisyydelle, voisi oman koiran sosiaalinen ja utelias puoli ottaa vallan, mutta ainakin tähän asti on tullut häiriöstä huolimatta luokse. Ilman työtä tuokaan ei ole kuitenkaan tullut, koska koirani on melkoisen sosiaalinen tapaus. Toki luonnostaan pysyy lähellä, mutta kyllä sen luoksetulon pitää paimenellekin olla kannattavampaa kuin muu haahuaminen. Ainakin omani olisi kadonnut jo monta kertaa kuin pieru Saharaan, jos töitä en olisi asian suhteen tehnyt.

Kaduilla ja kävelyteillä en pidä koiraa vapaana ja suhtaudun aika nuivasti ihmisiin, jotka pitävät koiransa vapaana vilkkailla kävelyteillä ja muissa vastaavissa paikoissa. On varmasti koiria, jotka kulkevat noteeraamatta toisia ihmisiä ja koiria, mutta minun kohdalle osuneet eivät ole näin toimineet. Ei ole kauhean mukava kokemus, kun hurjasti haukkuva koira rynnistää suoraan päin omaa koiraa tai sama pentukoira on koiran jaloissa pyörimässä joka toinen päivä. Opeta nyt siinä omalle koiralle hyvää hihnakäytöstä. Silloin kun oma koirani on vapaana, ei toisen koiran karkaaminen omani luokse häiritse, jollei tuo toinen koira ole sitten aggressiivinen.

No, jokainen tyylillään. Mä en tiedä sitten jos te ootte super-kouluttajia, mä en ole. Tota vanhempaa tässä on yritetty se 8 vuotta eikä asia oo muuttunut miksikään koko aikana. Vaan nyt vasta kun ikää on tullut niin tottelee paremmin mitä nuorena. Aapolle taas alusta asti vahvistin omaehtoista kontaktia ja luoksetuloa, sillä onkin tosi vahvana ne, vahvempana kuin Taavilla ollut ikinä, mutta silti meillä on ongelmana se että se SAATTAA lähteä. Mikä ei tarkoita sitä että se lähtee joka ikinen kerta jonkun luokse, vaan sitä että se mahdollisuus on olemassa ja että sen takia en ota sitä riskiä että se edes pääsee kenenkään luokse koska nämä kumpikaan ei ole 100% koirasosiaalisia. Kuten sanottu, pysyvät hyvin vapaana lähistöllä, mutta ei kuitenkaan aina ole 100% hallinnassa mikä mulle riittää siihen että ne ei ulkoile vapaana muuta kuin turvallisessa paikassa eli niin että mä näen tarpeeksi pitkälle.

Ehkä nää omat koirat sitten kärsii kun joutuvat lenkkeilemään vain hihnassa suurimman osan ajastaan, mutta ei voi mitään. Mitä nyt itse olen vuosien varrella paljon erilaisten ja rotuisten koirien kanssa ollut tekemisissä niin aina se ei riipu koulutuksen tasosta edes miten se koira pysyy irti vaan ehkä jopa koiran rodusta ja luonteesta. Mutta edelleen, tämä on mun oma havainto ja mielipide, muut voi olla mitä mieltä haluavat. Mä en halua olla se jonka koirat on niitä "irtokoiria" joista kirjoitetaan palstoilla ja kirotaan alimpaan johonkin. Kannan oman vastuuni sillä etten päästä niitä vapaaksi koska ne ei ole 100% hallinnassa.

Jos meidän lähellä ois peltoa niin siellä saisivat päästellä, mutta ajokortittomana vuorotyöläisenä mä en joka päivä harrastusten lisäksi jaksa kulkea pitkin Helsinkiä ettiäkseni koirille vapaanajuoksu-mahdollisuuksia. Joo, huono koiran omistaja täällä hei.

Lisään vielä että hihnalenkkeily ei ole sama asia kuin korttelin ympäri ja vartti. Eli kyllä nämäkin liikuntaa saavat, siitä ei ole kiinni.

Kukaan ei missään välissä sanonut että sun koirillasi olisi jotenkin paskaa siksi että niitä ei voi pitää irti Siwan pihassa, en ymmärrä miksi pitää aina vetää tuo huono koiranomistaja-kortti jos joku puhuu tekevänsä eri tavalla tai jos muiden koirat tarvitsevat jotain mitä omasi eivät saa saman verran. Ei sun tarvitse täällä ketään vakuuttaa siitä saako ne koirat noin tarpeeksi liikuntaa vai ei, mua lähinnä ihmetytti tuo "koirat osasivat kunnes yhtäkkiä eivät osanneet, joten lakkasin vaatimasta ja kouluttamasta koska se on kuitenkin turhaa kun koira ei ole robotti vaan tekee mitä lystää". Se on itselleni vaan kovin vieras ajatus, mutta ehkä mä oonkin kahden nuoren koiran kokemuksella ihan mieletön guru, tai sitten mulla on vaan käynyt säkä, tai sitten mä vaan oon osannut tehdä tuossa asiassa niin että se on meillä toiminut.

Oho, jopas nyt laitetaan sanoja toisten suuhun ja marttyyriviitta vedetty niskaan ihan suotta.

Minä olen pitänyt koiria aina hyvin paljon irti ihan kaupungissakin. Nuorempana kun lenkkeilin lähes poikkeuksetta hyvin myöhään illalla/yöllä kulki koirat pyöräteillä vapaana. Aina jos näen jonkun tulevan vastaan koirat otan toki kiinni, oli tulijalla koiraa tai ei, ihan kohteliaisuussyistä vaikka pysyisivät nuo irrallaankin menemättä luokse.

Jäniksien perään nuo eivät myös lähde/kääntyvät käskystä. Tämä on tullut hyvin usein testattua. Toki pyrin käymään paljon lenkillä metsässä tms missä koirat voivat olla irti, mutta aina sinne ei pääse. Aikanaan minulla ei myös ollut autoa, joten metsään päästiin hyvin harvoin, joten sitten koirat irroittelivat kaupungissa irrallaan.

Nuo saavat kuitenkin hyvin paljon enempi irti ulkoilusta kun ovat irrallaan ja pidän itse hyvin tärkeänä, että voin pitää koiriani irti. Toisaalta koska se irtipito on minulle tärkeää, olen myös panostanut pennusta saakka koulutuksen suhteen sen mahdollistamiseen. Mitään tokovalioita mun koirat ei todellakaan ole, mutta luoksetuloa ne tottelevat.

Mä tein ton russelin kanssa juuri sen virheen, että kun se murrosikäisenä keksi lähteä moikkaamaan toista koiraa vapaana ollessaan, ajattelin, että peli on menetetty ja että voidaan lenkkeillä vaan ihan jossain umpimetsässä vapaana. Eihän se nyt tosiaan ihan niin mene vaan mun olisi pitänyt heti alkaa harjoitella sitä häiriössä vapaana pitämistä. Sinällään mä kyllä ymmärrän, että tuo yksi tapahtuma oli varmasti merkittävä, koska näin, kuinka se mietti että uskaltaisiko lähteä ja lopulta päätti lähteä, josta sai tietty palkaksi leikkihetken sen toisen koiran luona. Sen jälkeen kynnys on ollut varmasti pienempi.

Nyt se tulee aika vaihtelevasti luokse jos jossain on jotain mielenkiintoista. Mikä tahansa liikkuva saalis saa korvat katoamaan täysin, ihmiset ja toiset koirat eivät onneksi enää useinkaan. Joskus tosin näidenkin kanssa tulee jotain käsittämättömiä tottelemattomuuskohtauksia, vaikka se kuinka tietää, että multa saa aina palkan luoksetulosta. Välillä se vaikuttaa jopa lähes jotenkin vahtivan tai puolustavan mua, vaikka olen koittanut pitää huolen, etten päästä sen luokse irtokoiria. Harjoitukset jatkuvat edelleen... Luulen, että meillä on pitkälti ollut kyse palkkauksen toimimattomuudessa. Nyt ollaan vasta saatu lelupalkkaus harrastuksissa toimimaan. Namit on aina olleet Aadalle ihan ok, mutta ei se tosiaan niitä mitenkään kovin korkealle arvosta, joten tavallaan en ihmettele, että se on silloin joskus päättänyt lähteä mielenkiintoisemman vaihtoehdon luokse. Nyt koitan palkata sitä luoksetuloistakin kunnon leikillä ja rakentaa uudestaan sitä, että kannattaa tulla kutsusta.

Soma on kyllä niin helppo kun se innostuu sekä nameista että leluista ja pysyy luonnostaan mun jaloissa kävelemässä tai vähintäänkin tarkkailee koko ajan, missä menen. Ihmisten ohittamisen kanssa täytyy vielä tehdä töitä, mutta luoksetulo on nyt jo aika varma häiriössäkin.

Nooooh. Kuka nyt ymmärtää mitäki miten päin.

Anastakin voisin sanoa, että on 100% luoksetulovarma, vaan enpäs sano, koska ei koskaan tiedä mitä voi tulla vastaan. Sanotaan siis, että vaikkapa 99%. Pidän tuota metsässä vapaana päivittäin, harjoittelen päivittäin luoksetuloa ja vahvistan mun luokse tulemista/mun luona olemista.

Mutta oon samaa mieltä tuosta, että koira ei ole robotti. Eikai ihminenkään ole? Vastaan voi tulla asioita, joita ei oo koskaan aikaisemmin - edes 10v aikana - tullut vastaan. Mun koira ei oo vielä tänäkään päivänä nähny jänistä metsässä-> en tiedä, menisikö perään vai ei. Vaikka luoksetuloa on vahvistettu jatkuvasti ja metsässä on harjoiteltu lähes päivittäin koko koirani eliniän ajan, niin mistä ikinä tietää? Joskus voi olla sellasiakin päiviä, että hormonit, motivaationpuute, väsymys, ylivirkeys ja mikälie osuu kohdalle samana hetkenä. Ja sillon ärsykkeet voi viedä voiton.

Eläinten kanssa on muutenkin ihan väärin ajatella, että onko tärkeämpi koiralle kun ärsykkeet. Voi olla koiralle kaikki kaikessa, mutta asiat ei vaan aina mee niinku yleensä on menny.

Toki oon myös sitä mieltä, että jos joku uus harjoteltava juttu tulee (jos vaikka koira lähtis toisen koiran perään), niin sitä harjotellaan sitte vaan enempi jatkossa. Lannistua siis ei kannata.
Olisko vaikka eepillä mahdollisuus ottaa liina käyttöön joillakin alueilla, ja siellä harjoitella luosketuloa ärsykkeiden kera?

Reppis kirjoitti:


Eläinten kanssa on muutenkin ihan väärin ajatella, että onko tärkeämpi koiralle kun ärsykkeet.

Saisko tähän perusteluja? Koska mä ajattelen just noin, panostan siihen pennusta pitäen 100% ja voin käsi sydämellä todeta, että 4 vuotta se on meillä toiminut. Ok, tiedostan kyllä että se tilanne saattaa joku päivä tulla, että koira lähtee ärsykkeen perään, koska se on eläin, mutta se ei ole mun mielestä mikään syy jättää koulutusta kesken. Mun koirat tarvitsevat sitä irtipitoa, joten otan päivittäin riskin. Koulutus kestää koiran koko eliniän ja tuo on just se ajatus josta meillä pennun koulutus lähtee, minä olen kaikista tärkein. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, mun koirani eivät olekaan koira-aggreja (tosin sekään ei todistettavasti aina sulje irtipidon onnistumista pois), joten mulla on tietenkin matalampi kynnys päästää ne irti.

Ja mitä tulee tuohon "kuka nyt ymmärtää mitäki miten päin", niin minä olen vastaillut Remyn esittämään kysymykseen irtipidosta ja omasta ajatusmaailmastani siihen liittyen sekä kertonut, miksi minulle on tärkeää pitää koiria kaupungissakin vapaana kun toiset ovat kertoneet miksi heille ei ole tärkeää toimia niin. Kukaan ei ole kenenkään koiranpitoa arvostellut vaan ihmetystä on herättänyt toteamus "niin minäkin opetin, mutta enää ei toimi".

Ei tässä nyt puhuta mistään koira-ohjaajasuhteesta tai siitä TYKKÄÄKÖ koira enemmän musta vai jäniksestä, mutta siihenhän koko hiton motivointi luona pysymiseen perustuu että koira kokee sen arvokkaammaksi/itselleen hyödyllisemmäksi kuin jonkun muun toiminnon. Ja vaikka se toki pohjaa siihen että koira haluaa lähtökohtaisesti olla mun lähelläni niin kyllä se on silti vaatinut ihan järjestelmällistä palkitsemista asioilla jotka on mahdollisesti ensin opiskeltu arvokkaiksi, kuten vaikka sosiaalinen palkka. Ei munkaan koirat ole sataprosenttisia minkään suhteen mutta ne ovat tarpeeksi varmoja omaan tarpeeseeni.

Tää menee nyt jo ihan ot-höpötykseksi mutta toi arkinen vapaanapito. Ah mikä aihe. Mähän olin vanhemman koiran kanssa pentuna ihan hysteerinen ja pidin sitä irti vaan isoilla metsä-/peltoplänteillä, mistä se hyvin epätodennäköisesti pääsisi satuttamaan itseään. Mutta kun se on tommonen nössö, siitä tuli lopulta aikuisena se koira, jota pidän aika huolettomasti irti. Mun henkilökohtainen ongelma on se, että en halua keneltäkään pahoja katseita tai (voi kamala) sanoja, joten olen myös aika herkkä ottamaan koiran/t kiinni. Vaikka kumpikin on lähes automaatti tulemaan luo, kun joku tulee vastaan.

Toisen koiran tullessa ajattelin tuolla tavalla kuin naukunen eli jos ei ole syytä pitää kiinni, pidä irti. Se oli pentuna paljon irti (on toki edelleen). Ja osasin sitä kyllä opettaakin paremmin kuin ensimmäistä. Mutta voi jumantsuikka kun se on noin miljoona kertaa itsenäisempi kuin vanhempi. Lisäksi se tykkää tappamisesta. Se on jatkuvasti päästäis-ynnä-muut-pikkujyrsijät-jahdissa (onnistuneesti) ja jänikseen mulla ei ole mitään jakoa ellei välimatkaa koiraan ole 5 metriä ja ehdin puuttua asiaan ennen kuin se on edennyt metrin. Sen mielestä ympäristö on aivan sairaan siisti siitä huolimatta, että se on saanut käyttää sitä pennusta asti. Vaikka sitä on taskuruokittu, vaikka se on hirveän herkkis jos sille sanoo pahasti. Mun koulutusmissio on opettaa sitä luopumaan kaikesta mahdollisesta niin hyvin, että se vielä joskus pystyy luopumaan siitä jäniksestäkin. Siihen asti mä yritän ennakoida ja vältellä riistapaikkoja. Onneksi meillä on lenkkipaikkoja, jossa on laakeeta ja mun on mahdollista nähdä puput ennen koiraa.

Mun seuraava koirahaave parin vuoden päästä on paimenrotuinen, ja toivon, että sellaiselle motivointi lähellä pysymiseen on edes vähän helpompaa. Edes ihan pikkiriikkisen!

Rorys kirjoitti:


Saisko tähän perusteluja?

Nyt kun luen tuon oman lauseeni uudestaan, niin tajuan miksi puutuit siihen.
Voi olla, että puhutaan samasta asiasta eri tavalla. Kyllä mäkin ajattelen niin, että lähtökohtaisesti koiran pitää olla motivoitunut tulemaan ensimmäisenä mun luo siten, että olen sillä tavalla tärkeämpi sillä hetkellä koiralle.

Tämä naukusen lause särähti korviin:
"Mua kyllä lähtökohtaisesti haittaisi jos muut koirat olisivat mun koirille arvokkaampia kuin minä."
Tuosta lauseesta sain itse juuri naukunen tuollaisen kuvan, mitä ylhäällä sanoit. Että "koira ei pidä minusta". Arvokas-sana ehkä sai sen kuulostamaan siltä.

Kyllä muakin haittaisi, jos koira ei tulisi mun luo käskystä. Ja silloin lähtisin työstämään asiaa.

^Mä taas ymmärsin ton "koiralle arvokkaampi" siten, että koiralle on saatu rakennettua se kiinnostus omaan ohjaajaan siten, että se ympäröivä maailma ei kiinnosta jos vaihtoehtona on ohjaaja, jonka kanssa kaikki kiva aina tapahtuu. Vaikka siellä ois niitä muita koiria, hajuja tai mitä vaan, niin ohjaaja on aina se paras juttu. Mä olen ihan saanut tehdä kunnolla töitä, että koira olisi esimerkiksi sosiaaliringissä kiinnostuneempi musta kuin ympäröivistä koirista ja ihmisistä. Nykyään sujuu paljon paremmin mitä vaikkapa loppukesästä, mutta ei se ilmaiseksi ole tullut eikä vieläkään mene ihan Strömsön mallin mukaan

Joo siis nimenomaan tarkoitin sitä että jos koira kokisi kannattavammaksi lähteä kuin pysyä. Enkä sitä että "mutsi on ihan lame, I'm outta here". Mää en itse kovin helposti näissä tilanteissa inhimillistä kun mun nähdäkseni se minkä ihminen kokee kiintymyksenä on koiralle opittua käytöstä joka on koiralle hyödyllistä.

Reppis kirjoitti:

Mun koira ei oo vielä tänäkään päivänä nähny jänistä metsässä-> en tiedä, menisikö perään vai ei.

Onneks metsässä harvemmin jäniksiä näkee. Rusakot viihtyy pelloilla, niityillä ja muilla aukeilla alueilla sekä asutusalueilla. Metsäjänikset elää tietty metsissä, mutta jänikset makaa hiljaa jossain piilopaikassa valosan ajan ja lähtee liikkeelle vasta hämärässä. Mä en oo ikinä nähny metsässä jänistä, joten jos valosaan aikaan mettässä liikkuu, ei tarvii jäniksiä pelätä. Voihan metsässä tietty törmätä vaikka hirveen ja peuraan, mutta en usko, että se on mikään jokapäivänen ongelma, ellei koira sit lähe jäljelle.

Mä oon pitäny Alissaa pennusta asti vapaana aika huolettomasti. Paimenkoirana se pysyy hyvin messissä, mutta kyllä mä koen, että se vapaanaolo vaatii myös säännöllistä treenaamista ja pelisääntöjen opettelua. Pennun kanssa lähtisin siis siitä, että se on vapaana aina ku mahollista. Alissan kasvattajakin painotti vapaanaolon tärkeyttä, mikään ei oo pennulle ja aikuselle koiralle parempaa liikuntaa. Mä pidän Alissaa vapaana myös taajamassa esim. hiljasilla kävelyteillä ja peltotilkuilla. Vilkkaammilla reiteillä Alissa on hihnassa, koska otan sen aina hihnaan, kun ihmisiä tulee vastaan, en jaksais olla koko ajan ottamassa sitä kiinni ja päästää sitä taas vapaaks. Jos en siis voi pitää koiraa huoletta irti, pidän sen hihnassa. Rusakot on meille ongelma, koska saalisviettisenä Alissa kyl ampasee sellasen perään lupia kyselemättä, ellen huomaa pupua ennen sitä. Tän takia en pidä Alissaa vapaana hämärässä tai pimeellä, jollon rusakot on liikkeellä.

Mun mielestä vapaana liikkuminen on todella tärkeää ja jos asuisin sellasella alueella, että vapaana pito ei onnistuis, ni sit pitäs vaan matkustaa bussilla kauemmas. Mun mielestä hihnalenkit on pidemmän päälle tylsiä ja rasittavia, eikä hihnalenkki oikeesti korvaa esim. metsälenkkiä, jolla koira saa jolkottaa vapaana omaan tahtiin nuuskutellen, kiipeillä kallioilla ja kivillä ym. Ison koiran kanssa voi olla myös vaikeeta kävellä niin reippaasti, että se pystyy ravaamaan. Siskon aussie esimerkiksi peitsaa hihnassa aina, ellei se oo fleksissä.

Mulla on sen verta hyvä tilanne, että meillä riittää peltoa ja polkuja pitkälle. Mila on ollut ensimmäisestä päivästä lähtien lähes kaikki lenkit irti, kiinni tietysti otan jos joku kävelee vastaan. Tuo neiti saa sellaisia hepuleita, että hermot menisi vain hihnalenkeillä. Luoksetulo on sen 99%, paitsi jos pupu lähtee nenän edestä -silloin on 50/60-tilanne. Joka päivähän tuota luoksetuloa täytyy meillä treenata, koska tytöllä on kultakalan muisti.

naukunen kirjoitti:

Mää en itse kovin helposti näissä tilanteissa inhimillistä kun mun nähdäkseni se minkä ihminen kokee kiintymyksenä on koiralle opittua käytöstä joka on koiralle hyödyllistä.

Dodii. Sit me ollaa samalla viivalla

Vaakakupissa painaa mielestäni myös tavallaan koiran rotu, eli ylisosiaalinen, ei lainkaan pidättyväinen, maailmaa rakastava dalmis tai labbis vs. hieman pidättyväinen paimen. Huom. En viittaa kenenkään kirjoittajan koiraan, paitsi omaani.

Rölli on ollut hyvin helppo vapaana pidettävä. Se tulee aina luokse, en tiedä kuinka olen onnistunut sille rakentamaan noin hyvän luoksetulon. Mutta se ei myöskään kiinnostu muista koirista juuri lainkaan, ihmisistä tykkää enemmän. Joskus iltaisin pidän sitä vapaana lenkeillä ja käydään metsässä, mutta kaupungissa asuvana ei ihan joka päivä saa olla vapaana kuitenkaan. Ronjan kanssa harjoitellaan vielä, saa nähdä onko se yhtä helppo.

Helmi saa vain harvoin olla vapaana ja silloinkin vain pellolla jos siellä ei ole muita. Helmi ei kauas minusta lähde ja luoksetulo on varma. Mutta koska se saattaa pelästyä mitä tahansa ihan yllättäen, ei ole turvallista pitää sitä vapaana. Pelästyessään se lähtee pakoon, ei osaa hakea minusta turvaa vaan pakenee päättömästi. Elena saa olla vähän useammin vapaana ja se todellakin ottaa vapaudesta kaikki irti. Se vain juoksee koko ajan. Ei malta juurikaan pysähtyä edes haistelemaan, kun on niin kiire koko ajan. En tiedä, lähtisikö se jäniksen perään, kun ei olla sellaisia nähty. Mutta melko kauas se minusta lähtee. Saattaa hetken olla näkymättömissäkin, mutta tulee kuitenkin kun kutsuu. Otan Elenan aina hihnaan kun näen muita, joten en tiedä, lähtisikö se muiden perään. Pidän Elenaa vapaana vain metsässä ja pellolla, kaukana autoteistä.