Koirat.com

Mulla oli taas kaverin koirat hoidossa muutaman päivän, eli sen aikaa täällä temmelsi neljä koiraa (kaksi whippetpentua, aikuinen whippetnarttu ja Loki). Tuli taas sellainen olo, että jotain sentään on tehty oikein, kun lenkitykset meni niin upeasti koko poppoolla! Mulla oli rivistö robotteja, jotka marssi mun takana täydellisessä synkassa, ohitti nätisti ja oli muutenkin upeita. Pellolla pidin niitä vapaana joka päivä, ja ai että meillä kaikilla oli hauskaa, kun oli paljon leikkikavereita! Tää on nyt vaan siinä mielessä huono, että alkaa tehdä mieli kolmatta koiraa, kun tuntuu siltä että hyvinhän neljänkin kanssa pärjää...

Lilo oppi myös aivan yhtäkkiä olemaan yksin, kuin sormia napsauttamalla! Ennenhän se on vähän haukuskellut (1-2min) ja askarrellut jotain. Nyt tajusin laittaa kompostiaitaa olohuoneen ja eteisen väliseen oviaukkoon, ja voilá! Ei mitään ongelmia! Nyt on autuuden päivät palanneet, kun voin vain lähteä kotoa ilman mitään niksejä ja säätöjä.

^^Vaatekerroksia täytyykin koittaa! Miten ei tullut ollenkaan mieleen. Mä kyllä uskon että toi huomioimattomuus on se keino, Soma innostuu kaikenlaisesta tekemisestä ja toiminnasta, oli se sitten sen omalle paikalle käskemistä tai temppuilua ja en tahtoisi sen saavan tuosta käytöksestä minkäänlaista palkintoa. Lisäksi taas tahtoisin pitää käskyttämisen mukavana toimintana että se jatkossakin tykkäisi ja tahtoisi mua totella. Huomenna käydään tapaamassa kasvattajaa ja voin siltäkin kysyä vähän neuvoa.

^Mun siskon aussie teki ihan samaa ku Soma. Se oli ihan hirvee aina välillä, roikku vaatteissa ja puri, eikä siihen saanu mitään kontaktia riehukohtausten aikana. Siskolla olikin Armin pentuaikoina paidat rei'illä, ku pentu roikku niissä. Armin kanssa autto just toi huomioimattomuus, hiljalleen riehuminen vaan jäi pois. Just naurettiin siskon kanssa, ku se kerto, et se meni aina noiden "kohtausten" aikana sängyn päälle turvaan ja ootti siellä pikku piraijan rauhottumista. Jos noita riehumiskohtauksia tuli ulkona, sisko sito Armin kiinni esim. lyhtypylvääseen ja odotti. Mäkin jouduin muutaman kerran tekemään niin Armin ollessa hoidossa, ku se riehaantu lenkillä ja kohdisti sen riehumisen Alissaan.

^Voi kun tää oliskin vielä niin pieni että pääsis sänkyyn turvaan :D En tiedä, miksi Soma on keksinyt tämän vasta nyt, kun ei se ekan parin kuukauden aikana tehnyt mitään vastaavaa. Lenkillä tulee vaan niitä normi pentuhepuleita eli se alkaa juosta ympyrää, sen saan kyllä nopeasti loppumaan kun vaan estän hihnalla sen juoksun ja jatketaan rauhassa matkaa. Tota rauhallisesti puhumistakin oon koittanut, mutta jostain syystä se ei toimi sisällä myöskään. Ihme otus :D

Odotan innolla, mitä kasvattaja neuvoo. Mä kovasti uskon, että Soma ei vaan pidä siitä ideasta että mä päätän, koska se saa ruokaa ja huomiota. Miten mulla on nössö terrieri ja kovapäinen paimen :D Ei vaan ei toi nyt mitenkään kovalta vaikuta ainakaan vielä.

Tuosta vasten hyppimisestä ja vaatteiden repimisestä. Mulla toi vanhempi koira nuorena sai aina ulkona kauheita riehumiskohtauksia, hyppi vasten ja näykki. Oli oikeesti ku pirun riivaama. Huomioimattomuus ei toiminu, eikä oikeen onnistunutkaan kun penska oli jo sen verran kasvanu että se näykkiminen oikeesti sattu. Onnistu myös kerran rimpuilemaan valjaistaan ulos ja säikäyttämään mut että nytkö se juoksee auton olle. Lopulta kasvattajan vinkistä kokeilin just tuota vesisuihketta, bliw-pullo vaan taskuun ja siitä suihkautus jos ei kiellosta uskonu. Ei tarvittu montaa kertaa kun kakara jo hoksas että ei kannata temppuilla. Muutaman kerran se päätti yhtäkkiä kokeilla uudestaan useemman kuukauden "kiltin kauden" jälkeen mutta aika nopeeta sain palautettua ruotuun :)

Aaaagh mulla ei oo enään hajuakaaan miten tän kanssa toimia. Lumolla on ollut nelisen päivää maha löysällä, kakka on ollut löysää muttei nyt mitään vesiripulia kuitenkaan. Eilen koitin sitten antaa vain omia nappuloita turvotettuna + kanaa ja Tehobaktia, mutta sama homma jatkuu edelleen. Mitään muita oireita ei ole, mutta nyt pitäisi toi maha saada rauhoittumaan!

Tähän asti on syönyt Acana puppy&junioria ja kaikkia mahdollisia lihoja, ilman mitään ongelmia. Ruokamerkki tai mikään ei ole vaihtunut. Maanantaina se sai luullista lihaa ekaa kertaa, ja tuntuu että sen jälkeen tää alkoi. Mietin jo lääkäriin marssimista, mutta kun äh.

^ Koitas jotain toista mahalääkettä, esim. Inupekt Forte. Meillä nimittäin toi Tehobakt ei auta nimeksikään mahavaivoissa.

^
Lähetin lakeijan hakemaan tuota apteekista, kiitos!

Analysoin tarkemmin äsköistä ripuliläjää, ja totesin että siellä on ruohoa, karvaa, puunpaloja ja muovinpalojakin. Tuo pentu syö ihan kaiken ulkoa ja sisältä, ja vaikka olen parhaani tehnyt ja koittanut napata kaiken siltä pois ennen nielemistä, niin voi olla että mahavaivat johtuvatkin noista mitä se on popsinut naamaansa. Mitään isoa se ei ole niellyt, mutta voi kai olla että nuo ärsyttävät suolistoa ja pistävät mahan sekaisin?

Ajattelin kokeilla nyt pari päivää vahtia sitä 24/7 ettei niele mitään uutta roinaa ja ulkoiluttaa vain pissatuksia hihnassa ettei pääse syömään mitään pihasta. Jos koittaisi normiruualla ja mahalääkkeellä saada mahan kuntoon ja sitten pureutua roinan syömisongelmaan. Helpommin sanottu kuin tehty.

^Meillä kans pentu imuroi suuhunsa kaiken, mitä ehtii. Enimmäkseen ehtii syömään pupun papanoita, jotka tuntuvat kuuluvan pysyvästi pihamme tarjoamiin herkkuihin. Kävyt ja kivet yritän saada kaivettua pois suusta, mutta ihan joka kierroksella se ei onnistu. Odotan sitä päivää, että pennulla on suolitukos... Jotain hyvääkin: pentu pyysi tänään ensimmäistä kertaa ulos, kun sillä oli isompi hätä. Ehkä tämä sisäsiisteys vähitellen edistyy

Me ollaan remmilenkkeilty lähes koko ajan osa päivän lenkeistä niin, että molemmat koirat ovat mukana. Sanoisin, että toistaiseksi on yllättävän helppoa! Helmin rähjäys on vähän tylsää, sillä kun menee kuppi nurin tietyistä koirista tässä meidän kotikadulla. Tähti on nyt kävelemään opittuaan tepsutellut kuin unelma. Tosin kun Helmi rähjää, Tähti toisinaan luulee sitä leikkiärinäksi ja iskeytyy Helmin poskivilloihin. Näin käy onneksi aika harvoin. Pidemmille ulkoilulle (Joskaan Tähti ei tietenkään aina ole mukana. Toisaalta Tähdellä on toki omia pentukuvioita/-paineja.) pyrin pääsemään niin, että ainakin Tähti saa viipottaa vapaana. Mutta yllättävän hienosti on kaksikko kulkenut paikassa kuin paikassa. Mun lahkeetkin ovat paljon ehjempiä kuin Helmin aikana. Tähdessä on myös se etu, että se on kätevä kopata kainaloon tilanteen muututtua ylivoimaiseksi.

Ainoa harmi ovat naapuruston pentuhullut mummot uroskoirineen. Kun keskityn Tähteen, on vaikea pitää niitä poissa Helmin juoksupyllystä. Onneksi juoksut alkavat olla ohi. :D

Ps. Alan epäillä, ettei musta ole kasvattamaan sisäsiistiä pikkukoiraa. Yhyy. Mutta onhan se vasta tosi pieni. Muuten vain niin hullun valmis, että vaikea tajuta, että se on pentu, joka pissii ympäriinsä.

Remy kirjoitti:



Analysoin tarkemmin äsköistä ripuliläjää, ja totesin että siellä on ruohoa, karvaa, puunpaloja ja muovinpalojakin. Tuo pentu syö ihan kaiken ulkoa ja sisältä, ja vaikka olen parhaani tehnyt ja koittanut napata kaiken siltä pois ennen nielemistä, niin voi olla että mahavaivat johtuvatkin noista mitä se on popsinut naamaansa. Mitään isoa se ei ole niellyt, mutta voi kai olla että nuo ärsyttävät suolistoa ja pistävät mahan sekaisin?

Penny söi pienenä yhdeltä pehmohiireltä hännän. Ihmettelin, kun meni yhtäkkiä ihan vesiripulille, ja olin jo melkein matkalla eläinlääkäriin, kun Penny sitten kakki sen hännän. Ja kas, seuraava kakka olikin taas ihan normaali ja kiinteä. Eli hyvinkin voi löysävatsaisuus johtua ylimääräisestä roinasta mahassa/suolistossa.

Heeeei Minäkin liityn tälle puolelle tuolta odottajista. Eilen siis hain kotiin Lapinporokoira uroksen.
Jännää on ollut, mutta kaikkinensa pentu on ylittänyt odotukset. Yö meni todella hyvin ja pissatkin teki vasta aamulla ulos Muutama vahinko on kerinnyt sattua kyllä sisällekin, mutta eipä aamulla tarvinnut heti siivota. Äänen käyttökin on kerrostaloelämään siedettävää, mutta katotaan sitten kun ekan kerran jää pidemmäksi aikaa yksin, että paljonko sitä ääntä lähteekään

Onnea pennusta mitz!

Veikkaan tosiaan että tuo löysyys johtuu kaikesta mitä se on syönyt ulkoa. Nyt en päästä sitä vapaaksi mihinkään ennen kuin maha on kunnossa. Yritin aluksi pelkillä nappuloilla, mutta moni suositteli jättämään ne kokonaan pois ja menemällä riisi+raejuusto tai kypsä kana yhdistelmällä, joten kokeillaan nyt sitä ja Inupekt Fortea. Veikkaan että suurin osa sen syömästä kamasta on jo tullut ulos, mutta maha on vielä ärtynyt.

Onne pennusta, Mitz!

Meillä myös pentu imuroi pihalta ihan kaiken, onneksi vatsa ei (vielä) ole mennyt sekaisin.. Nyt meillä on suurin tappelu syötyjen ja ulos syljeskeltyjen purkkien kanssa. Onnkesi niistä lie ksylitoli jo liuennut syöjiensä suihin. Kivasti sitä huomaa ihmisten aamurutiinit täällä, töihin ja kouluun lähdössä ilmeisesti useampikin raikastaa hengityksensä purkalla ja aamupissitysten aikaan niitä saakin kaivaa Mulanin suusta parin metrin välein ja heittää kauemmas. Toisaalta ihan kiva, että pennun suu tuoksuu raikkaasti piparmintulta, mutta... yhh

Pentu haettu äsken lentokentältä. Sulatti sydämen aivan täydellisesti heti ekalla silmäyksellä. Niin rohkea, pieni mies, suomenlapinkoira parhaimmillaan. Meidän kokolattiamatto maistuu hyvälle ja varpaat vielä paremmille. Kukkapenkissä oli kiva makoilla myös.

Lisäisin kuvia, jos osaisin. jostain syystä tää ei anna mun lisätä, vaikka oon lisännyt kuvan jo tuonne kuvat-galleriaan. :/

Autoja kohti hyökkäily palasi kuvioihin

Tänään oli taas sellainen aamulenkki, että oksat pois. Olen yrittänyt opettaa Somalle hihnakävelyä mun takana ja se osaa kyllä "taakse" -käskyn. Kotona ja rappukäytävässä se osaa kävellä nätisti mun takana, mutta heti kun on yhtään mitään mielenkiintoista näköpiirissä niin alkaa ihan kauhea ryntäily. Mua oikeasti jo pelottaa sen terveyden puolesta, niin kovaa se välillä kiskoo menemään. Mulla on tuollainen hihna, jossa on pieni jousto-osa ihan sitä varten ettei se nyt tappaisi itseään tuolla kiskomisella. Ennen tätä takana kävelemistä se käveli suurimmaksi osaksi ihan nätisti, mutta välillä yritti silloinkin vetää. Harjoitukset jatkuvat...

Tahdon ihan sen takia opettaa sen kävelemään mun takana, koska Aadaltakin vaadin sitä hihnalenkeillä, enkä mä halua että toinen kulkee edessä ja toinen takana vaan molemmat samalla puolella. Aada taas on niin yksinkertainen, että sille on helpointa opettaa vain tuollainen selkeä kriteeri, eli että mua ei ohiteta.

^
Täällä on kans ilmassa hihnassa poukkoilua, vetämistä ym kivaa. Ja vanhemmassa koirassa roikkumista. Nyt kun pentu on ollut saikulla on homma ihan revennyt käsistä, kun se ei ole päässyt vapaana kaahottamaan metsään.

Lumon tilanne on kyllä jo huomattavasti parantunut. Nyt se on keksinyt uuden jutun, jonka nimi on "lällällää etpäs saakaan kiinni enpäs tahdo sisälleeee", eli kotipihassa kutsuttaessa ei tule luokse vaikka muualla luoksetulo pelaa (kop kop). Olen huhuillut ja rapisutellut nameja ja keppejä ja lähtenyt itse Taikan kanssa sisälle. Millään ei ole vaikutusta. Nytkin kun tultiin iltapissalta nukkumaan huutelin sitä pitkään, lopulta juoksin pakoon sitä että lähtisi perään. Eipä tullut. Menin sisälle Taikan kanssa ja kysyin vielä että tuletkos. Lumo oli että nännännää ja lähti painelemaan toiseen suuntaan. Suljin oven ja jätin ulos. Ei haluttua vaikutusta, ei tuo pentu edes hämmenny siitä. Hetken päästä sain huijattua kivellä sen niin lähelle että nappasin kiinni. Se on nyt tehnyt tätä muutaman päivän, ja en kyllä yhtään tiedä mitä yrittäisi. Kotipihassa namit ei kiinnosta tarpeeksi ja juoksee pakoon jos koittaa napata kiinni. Jahtaamaan en ole todellakaan ryhtymässä, ihan itse pitää kyllä luokse oppia tulemaan. Metsässä tms tulee heti kun kutsuu ja palkkautuu hyvin nameilla. Ugh.

^Mä varmaan itse laittaisin pennun toistaiseksi aina kotipihassa pitkään liinaan, ja sitä kautta muistuttelisin, että se luoksetulo ei ole mikään monivalintatehtävä. Lilohan kanssa jossain vaiheessa testaili tuota juurikin vanhempien kotipihalla, mutta siihen onneksi tepsi ihan vaan se, että olin mukamas hylkäävinäni sen sinne ulos. Ei sitten jäänyt kuin pariin yritykseen sillä.

Lilo on kyllä tänä päivänä aivan äärettömän helppo otus, nyt kun yksinolotkin on viimein saatu kondikseen. Oikeastaan se on hyvin huomaamaton elukka. Ainoa, mikä rassaa, on sen vatsa... menee niin herkästi sekaisin, että tuntuu kuin toi olisi löysällä vähän joka toinen päivä.

Helmi on mestari tuossa lällättelyssä. Se tekee sen tasan silloin, kun tietää, että olisi pakko saada se sisälle. Viime talvena se mm. juoksi 1,5 tuntia metsäpolkuja hevosten perässä, kun en saanut sitä kiinni ja oli pakko lähteä asiakkaiden kanssa maastoon. Älä ainakaan tee siitä kivaa leikkiä! Mahdollisimman passiivisesti vaan ilman mitään maanitteluja.. Helmillä kiinniotosta muodostui super kiva leikki jossain välissä.. Liinaa voi kokeilla, mutta ainakin Helmi tietää tasan, onko sillä naru perässä vai ei. Toimii siis, jos osaan ennakoida ja laittaa narun matkaan ajoissa. Tallihommissa esim. narun kanssa pelaaminen on vähän hazardia.

Mun koirat nukku tänään ekoja kertoja vierekkäin! Tosin epäilen, että T on kipeä, kun se ei purrut Helmiä hännästä.

Meidän pentu sopii kyllä tähän porukkaan kuin nenä päähän. Olen ihan hirveän tyytyväinen. Tosi kontaktinhaluinen, ahne, tykkää taistella ja saalistaa. Oppii ihmeellisen nopeasti uusia juttuja. On se vaan kuitenkin ihan erilainen kuin tuo vanhempi saman rotuinen, huomattavasti rauhallisempi ja vahtii todella tiukasti jo nyt. Sitten se tekee jotain mitä vanhempi koira ei ikinä tekisi: jos jokin asia ei miellytä, tämä pentu pistää oikein kunnon rähinän päälle. Eläinlääkärissä pentu päätti ettei sen hampaita katsota ja lekuri pelästyi sitten niin kovin, että luovutti heti Hirveen kiva... nyt ollaan sitten ronkittu suuta oikein urakalla.