Koirat.com

Poppy aiheutti tänään mulle muutaman sydämen lisälyönnin, kun se putosi jäihin retkellä Nuuksiossa. Koirat juoksenteli irti pitkin metsäpolkua, kunnes vastaan tuli järvi. Aikuiset koirat tajusivat jarruttaa, mutta Poppy ponnisti oikein kunnon kamikazeloikan, ja räks, suoraan jäistä läpi! Oli sen verran kaukana rannasta, ja vesi oli syvää jo ihan siitä rannasta lähtien, että meinasi itelle tulla oikeasti hätä, miten sen koiran sieltä saa. Yritin kepillä kurottaa valjaista kiinni, mutta ei onnistunut. Onneksi Poppy tajusi itse uida rantaan, kun hajotin jään rannan ja koiran välistä. Siinä se sitten iloisena taas rallasi ympyrää, ja hetken päästä oli uudelleen menossa uimaan

^Hui kamala! Mun pahin pelko on, että koira vajoaisi jäihin.
Oliko Nuuksiossa muuten vielä paljon lunta?

^^ Hui, onneksi selvisitte säikähdyksellä. Olis aivan kamalaa katsoa vierestä, kun koira taistelee hengestään, eikä ole mitään, mitä vois itse tehdä..

Meillä sisäsiisteys on ottanu isot harppaukset eteenpäin, kun aloin jättämään nappulat turvottamatta. Nyt pentu ei pissaa ihan sataa kertaa päivässä niinku aiemmin -vaikka se olis 5 minuuttia aiemmin tehny pissat takapihalle, sain jo olla pyyhkimässä lätäköitä..

Aiempia koiria en ole käyttäny yöllä ulkona, enkä todellakaan osannu kuvitella ryhtyväni moiseen. Oon kuitenkin todennu parhaimmaksi vaihtoehdoksi nousta päästämään pentu makkarin ovenraosta pihalle, kun se kitisee kakkahätäänsä (ja se vääntää joka kerta tortut naapurin pihan puolelle ).

Mä olin kyllä jo valmis viskaamaan toppatakin rannalle ja uimaan ton pennun sieltä jäistä, jos ei olisi niin nopsaan ratkennut parhain päin tuo tilanne. Etäisyyttä rannasta oli kuitenkin alle 2m, siinä ei ois ite vielä paleltunut kuoliaaksi. Tulipahan samalla todistettua, että pentu osaa uida, ja helkkarin hyvällä tekniikalla! Jatkossa täytyy paremmin vahtia Poppya vesistöjen lähellä. Penny ei mene varomatta mihinkään veteen, ei kävele ees lätäkköön, jos vaihtoehtoja on, niin eipä tullut pieneen mieleenkään, että joku vois noin päättömästi pompata suoraan jäihin!

Nuuksiossa oli vielä jonkin verran lunta ja sohjoa. Yksi mäki tultiin "pyllyllään", kun ei kengät olis pitäneet. Näistä mun koirista sai hyvän vetoavun, olin ite kyykyssä ja koirat hihnassa, ja ne kiskoi mut aika haipakkaa mäen alas :D Vaelluskengät oli ihan jees ratkaisu, tosin mulla toinen kastui kun astuin sinne järveen ton taliaivon perässä...

Minäkin olin päättänyt, että en pentua käytä yöllä ulkona. Mutta kun Essi niin selvästi sinne pyytää jos on hätä niin pakkohan se on käyttää… Se ei kuitenkaan ole pyytänyt kuin ihan tosihädässä eli jos on ollut ripuli tai pissahätä siksi kun on illalla juonut paljon. Eli ei todellakaan joka yö. Essi ei ole muutenkaan enää pitkään aikaan tehnyt sisälle mitään, vaan pyytää aina ulos kun on hätä. Laitoin maton eteisen lattialle kun meni hermot siihen hiekkamäärään mitä eteiseen koirien tassuissa tulee. Nyt se hiekka jää mattoon eikä leviä muualle. Eteisestä koirat menevät kylppäriin tassupesulle aina lenkin jälkeen niin pysyy muut huoneet hiekattomana.

^ Mulla ulos päästämistä on helpottanut myös se, ettei pentua (vielä) tosiaankaan kiinnosta oleilla ulkona kylmässä yhtään enempää kuin on pakko. Kun se on tehnyt tarpeensa, se tulee sisään ja käy aika lailla heti mun perässä takaisin nukkumaan. Jos se alkais haahuilla kaikkea muuta ja kuvittelis yöllisen heräämisen leikkihetkeksi, niin sit vois olla pakko pitäytyä sängyssä.

Hmm....mitenhän saisin pennun ilmoittamaan vessahätäänsä. Collikka osas piipata jo minulle tullessani, mutta tämä pentu päästelee menemään ihan ilman varoitusta. Kuitenkin yksinollessaan (videoitu) pentu vinkuu ja ulvoo 15 sek ennen kuin tulee liru tai pluru. Ei sitten osaa hälyyttää silloin kun ihminen on paikalla

^ Luulisin, että jos vain suinkin ehtii viedä pennun ulos aina kun sillä on hätä, niin se jossain vaiheessa oppii pyytämään ulos. Tietenkin niin, että se myös tekee tarpeensa ulos ja sitä kehutaan paljon.

Miten tämä on yhdessä viikossa kasvanut näin paljon??

^Olet oikeassa Helmi12. Eiköhän pentu hiljalleen tajua jutun juonen

^Voi taivas, mikä rakkauspakkaus

Meidän neitikoira täytti just 8kk ja sillä alkoi juoksut viime torstaina! Käytöksessä on huomannut jotain muutosta normaaliin verrattuna.. Pontus ainakin saa kuulla kunniansa jos ei Mallua jokin miellytä Ja muutenkin korvat vähän ehkä hukassa ja haukkuminen on lisääntynyt. Noo, eikö tää tästä, kylläpä näitä juoksuja jo odotettiinkin.

Essille pitää näköjään keksiä iltaisin puuhaa niin, ettei se ehdi yhtään nukkua. Eilen illalla olin laiska ja annoin Essille vain iltaruuan loput tyhjässä limsapullossa, sen parissa jonkun aikaa puuhaili. Loppuillan makoili tai nukkui. Yöllä ei nukkunut… Vaelteli edestakaisin puoli kahteen, jolloin pyysi ulos ja kävi siellä pissalla. Sen jälkeen vasta nukahti. Pari kertaa aikaisemminkin on käynyt samalla tavalla kun en ole antanut sille tekemistä illalla tarpeeksi. Eilen oli Essin pesu, föönaus ja konetyöt, siitä se väsähti sen verran, että ei ollut tekemistä vailla. Virkistyi sitten kun piti mennä nukkumaan. Nytkin se nukkuu… Tosin oltiin pentukurssilla tänään, toivottavasti se riittäisi ja jaksaisi nukkua ensi yön. Tuolla kurssilla Essi käy ihan ylikierroksilla, ei rauhoitu millään. Häntä heiluu koko ajan ja Essi haluaisi vain mennä muiden koirien luo. Kyllä se sitten keskittyy itse asiaan kun tehdään jotain. Mutta ne väliajat kun vetäjä selittää juttuja ja pitäisi olla rauhassa ja kuunnella. Hohhoi. Onneksi se on pieni koira, että sitä fyysistä voimaa ei ole niin paljon. Tuommoinen riekkuminenkin väsyttää, tunnin lopussa Essi oli jo ihan väsähtänyt.

Mä olin jotenkin varautunut että ensimmäinen kuukausi pennun kotiutumisesta eteenpäin on taas pelkkää väsynyttä pissakakka-rallia ja stressiä. Ilmeisesti mä oon joko kasvattanut tarpeeksi monta pentua tai sitten mulle on siunaantunut jostain lisää huumorintajua, mutta vitsi miten kivaa on kun on pieni pentu Oon bondannut tuon elikon kanssa heti ensimmäisistä päivistä lähtien ja tunne siitä että tuo sopii meille ihan mielettömän hyvin vain vahvistuu. Yksinolo sujuvat hienosti niin päivällä kuin yöllä, nukkuu melskaamatta kokonaisia öitä eikä tänään alkanut kitisemään edes silloin kun nousin vaan napotti portin takana somasti odottaen.

^

Mä kans tykkään omastani ihan mahdottomasti! Mahtavaa, kun on pentu, joka tykkää leikkiä, kiskoa ja jahdata...ja syödä. Toi on vaan ihan pööpönä ihmisten, koirien yms. perään ja meinaa ihan mennä sormi suuhun, miten sitä olis paras lähteä kouluttamaan neutraalimmaksi.

Eilen menin muka tonne tienristeykseen haahuilemaan, että saisin palkattua parista luopumisesta, mutta eiköhän ensimmäinen ohikulkenut pariskunta tullut kädet ojossa, kimittävällä äänellä lällyttelemään pentua, enkä millään osannut kieltää niitä. Ne sylitteli ja rapsutteli ikionnellista pentua vaikka kuinka pitkään.. Hienosti meni meidän treenit!

^^ No voi miten söpö!

Tykkään kans mun pennusta Aluksi kyllä kieltämättä oli vähän raskasta, mutta nyt ois tosi hassua jos olisi vain yksi koira. Mua ennen pennun tuloa myös pelotti että miten tuohon kiintyy, mutta hyvin kiinnyin. Tosi ärsyttävä riehuva kakarahan se on, mutta juuri passeli tähän lauman jatkoksi.

Kajo kävi tänään ekoilla rokotuksilla ja hienosti oli! Ei tajunnut koko piikkiä kun natusti vaan namuja mun kädestä.


Onnellinen penne!

Sydän sulaa Scorpionin nallevauvasta ja naukusen ketunpoikasesta!!

Mulla ei kyllä ole yhtään ikävä sisäsiisteyden kanssa painimista, mutta muuten vähän kaipaan sitä ihan pienen pennun kanssa elämistä, kun vasta tutustutaan ja totutellaan. Yhteiselo Messin kanssa on nykyään kuin aikuisen pennun näköisen koiran kanssa oleilisi. Helppohan tuo on kuin mikä, ja alusta asti sellainen ollut. Onkohan se hyvä vai huono asia?

Muutaman viikon päästä päästään aloittelemaan jäljestyskurssia. Kellään kokemusta semmoisesta touhusta nuoremmanpuoleisen koiran kanssa? Messi ei luonnostaan ole ollut kovinkaan kova hajuaistinhyödyntäjä, mutta opetin sen aikoinaan etsimään nameja ympäri kämppää, ja nykyään se kulkee lenkeillä ja joka paikassa muuallakin nenä maassa kiinni. Ilmeisesti ei omasta mielestään tarvitse esimerkiksi silmiä enää lainkaan (korvista puhumattakaan)...

Korvien puhumattomuudesta tulikin mieleen, Messi on nyt siinä iässä että kaikki muu kiinnostaa enemmän kuin minä. Yksin ja meidän vanhemman koiran kanssa lenkeillä toimii kuin unelma, tekee kaiken mitä pyydetään, mutta heti kun lähdetään muiden koirien kanssa liikenteeseen, niin voisin vaikka hakata päätäni kiveen ilman, että Messi kiinnittäisi muhun mitään huomiota. Semmoisten koirien kanssa, joiden seurassa se on epävarma, niin kuuntelee kyllä hyvinkin kuuliaisesti, mutta tutut kaverikoirat saa korvat katoamaan täysin. Onko tähän mitään kikkakolmosta?

Mä tykkään myös tuosta pennusta. Se on aika simppeli monelta osin, kova leikkimään, tykkää yhdessä tehdä melkeinpä mitä vaan, ja on kohtuullisen helppo ottaa mukaan moneen paikkaan. Iloinen ja positiivinen persoona se on

Tosin pikkuhiljaa se sais kyllä oppia sisäsiistiksi... Meillä ulkoillaan edelleen noin kahden tunnin välein, koska muuten se pissaa lattialle. Työpäivän aikana voi pissiä tai olla pissaamatta, samoin yöllä. En oikein tiedä, mikä tuon kanssa auttaa, muu kuin aika siis. Pikkupentuna se saattoi tunnin aikana pissiä pari kolme kertaa, että ollaan me siitä edetty Olis vaan niin kiva, kun kyläillessä ei tarvis koko ajan vahtia, ettei tuo mene pissalle jonnekin nurkkaan. Poppy on aika kova juomaan, ja tykkää leikkiä vedellä, niin yllättäen sitten pissittääkin usein. En ole kuitenkaan vedensaannin rajoittamista edes miettinyt, se ei kuulu mun "ideologiaan".

Toinen rasittava asia Poppyssa on ohikulkijoille rähjääminen. Tai haukkuminen. Koirien ohittaminen on todella haasteellista ollut alusta lähtien, koska Poppy pistää heti mekkalan pystyyn, ja siinä vaiheessa sen huomio on melko mahdoton kääntää muualle. Pitäisi vaan harjoitella enemmän, mutta tällä seudulla on hankala tehdä ohituksia riittävän välimatkan päästä, ja siten onnistumisia tulee melko harvoin. Esim. tänään aamulla saatiin jo melko hyvä ohitus, kun vastaantuleva koirakko meni tien toiselle puolelle (hekin selvästi treenasivat), mutta just kun kerkesin riemuita, kulman takaa tuli yllättäen uusi koirakko, ja se ohitus menikin sitten täysin huutamiseksi. Toisaalta rähinät on kyllä tehneet sen, että toisin kuin Pennyn pentuaikana, nyt ollaan saatu aika rauhassa mennä lenkillä, kun mummelit ei uskalla niitä fifejään päästää luvatta rähisevän koiran luo

Minäkin tykkään Essistä tosi paljon. Kiinnyin siihen heti ihan eri tavalla kuin Elenaan aikoinaan. Elenassa ei mikään erityisesti “sytyttänyt” alussa, ehkä se oli liian helppo. Essissä on haastetta, sille pitää kaikki asiat ihan erikseen opettaa, kun Elena oppi melkein itsekseen. Essi myös näyttää niin selvästi tunteensa, se on avoin. Esim. kun itkin Elenan kuolemaa, Essi tuli syliin ja nuoli kyyneleitä poskelta. Ja oli ihan rauhassa siinä vaikka kuinka kauan. Kun Essi makaa selällään ja rapsutan sen mahaa, näyttää kuin se hymyilisi. Se on aina niin innoissaan mukana kaikessa. Ja sen tempauksille on saanut nauraa, välillä ihan kyyneleet silmissä. Onhan se välillä tosi rasittava ja kiristää hermoja, mutta niin varmaan kaikki pennut joskus. Sisäsiisteyskin on edistynyt koko ajan hienosti. Se on osannut alusta asti pyytää ulos ja on heti tehnyt sinne tarpeensa, myös 20 asteen pakkasilla. Nythän se on ollut sisäsiisti jo jonkin aikaa, vaikka ikää on vasta reilut 5kk.

Ensimmäiset murkkuiän merkit alkaa näkymään! Tämä aamu on mennyt tapellessa ja vängätessä siitä, saako avokin kenkiä syödä. Ei meinaa uskoa sitten millään. Loppuikohan mun kiltin, kuuliaisen ja helpon pennun kanssa eläminen tähän?

Pikku misulla alkoi juoksut

Bernityttö, ei se loppunut, se vain meni murrosiän pituiselle tauolle! Täällä 1v murkku ja kun muistaa että tää kaikki on vain väliaikaista niin kyllä siitä selviää. Pentuna ei voi ehkä murkkuiän jälkeen enää pitää, mut kiltti, kuuliainen ja helppo Messistä varmasti taas kuoriutuu. <3

Niin joo piti sanomani että iiiiihania pentukuveja täällä.