Koirat.com

Jossain välissä Essi söikin vain kahdesti päivässä - jos söi. En kuitenkaan tarjonnut useammin. Jos silloin ei aamulla syönyt mitään, oksensi sitten jonkin ajan päästä tyhjää mahaa. Nyt olen ajatellut, että tarjoan aamupäivällä uudestaan, että maha ei pääsisi liian tyhjäksi. Pidän sillä ruokaa esillä yleensä puolisen tuntia ennen kuin nostan kupin pois. Vahtimatta en voi sille ruokaa jättää esille, koska kun selkäni käännän, menee Helmi syömään Essin ruokaa. Helmi näyttää kuin sitä ei edes kiinnostaisi Essin ruoka niin kauan kuin itse olen näköetäisyydellä. Pari kertaa olen mennyt siihen lankaan ja sitten onkin rouske kuulunut kun se on ahmimassa Essin nappuloita. Siksi tämä huolettaa, koska Essin pitäisi vielä vähän kasvaa. Nyt on ollut jo yli kuukauden tässä painossa ja ikäähän Essillä on vasta 5,5kk. On se ilmeisesti muilta osin kasvanutkin, koska minusta se tuntuu nyt laihemmalta kuin kuukausi sitten. Ja paino on siis sama 4,4kg. Energiaa Essillä kyllä on minusta sen verran kuin tuon ikäisellä kuuluukin olla. Älyttömän vilkas se ei ole, tosin se pääsee joka päivä kunnon metsälenkille, missä juoksee vapaana ja lisäksi saa muuta puuhaa kotona. Kuitenkin jos Elenaan vertaan niin Essi on paljon energisempi ja vilkkaampi.

^ Syökö Essi, jos sitä "huijaa" laittamalla nappulat esim. aktivointileluun? Meillä toimii molempien kanssa, jos syöminen kupista ei inspiroi. Etenkin Poppy menee tähän halpaan joka ikinen kerta Kelpaako sille treeninamina nappula? Melko usein myös namitan Poppylle päivän ruuat, jos tuntuu, että syöminen kestää ikuisuuden. Pari temppua kun pyytää ja antaa aina kourallisen nappulaa palkaksi yhestä liikkeestä, niin ei mene kuin hetki, kun se desin annos on syöty. Pentukoulussa syötin aina nappula-annoksen ja päälle vähän jotain parempaa namia, ja samalla tavalla ajattelin alkaa toko- ja agilitytreenissä tekemään, kunhan ne alkaa. Pennylle tuo ei toimi samalla lailla, se ottaa nappulaa palkaksi hyvin harvoin, joten sen kanssa olen vaan luottanut, että osaa syödä tarpeeksi, kun ei kuitenkaan ole enää kasvuiässä. Pennyllä auttaa joskus hetkellinen nappulamerkin vaihto. Jos on pitkään nirsoillut, haen pikkupussin uutta nappulaa, ja syötän sen. Sitten kelpaa yleensä taas vanha safka. Pennyllä tosin onneksi ei mene maha sekaisin nappulavaihdoksista, joten sen kanssa tuo onnistuu. Olen ostanut uudet nappulat niin, että ne on suht samaa kamaa kuin meidän norminappula, ehkä sekin auttaa, ettei mene masu sekaisin niin helpolla. Tsemppiä ruokaongelmiin, ne on raastavia!

Musta tuntuu, että joka kerta, kun tuun töistä kotiin, pentu on himpun verran suurempi! Siis tuo kasvaa kuin rikkaruoho! (Siitä huolimatta, että se kärsi monen monta päivää ripulista ja suolistotulehduksesta, joka helpotti vasta antibiooteilla..)

Mä menisin varmaan huolesta sekaisin, jos jompikumpi mun koirista alkaisi nirsoilemaan, kumpikin on niin pahemman luokan possuja että silloin olisi kyllä jotain pahasti pielessä. Vanhempi tosin narttujen juoksujen aikaan saattaa jättää ruoasta osan syömättä, kun käy muutenkin silloin ylikierroksilla. Mutta luulisin että ruoan antaminen tuollain ovelasti kongista tai palkkiona kuten edelliset on ehdotelleet voisi toimia, sekä tietysti vanha kunnon kikka, että ruoka on esillä esim. sen 15min jonka jälkeen otetaan pois, riippumatta siitä onko sitä syöty vai ei. En usko että yksikään terve koira iästä riippumatta alkaa itseään nälkään tappamaan.

Messin etujalkojen vinksottamisesta oonkin täällä varmaan avautunut kerran jos toisenkin. Nyt voin vihdoin lopettaa stressaamisen, kun kolme asiansa osaavaa ihmistä ovat ne nyt täysin normaaleiksi todenneet. Rintakehä Messillä on vielä todella ahdas ja muutenkin kaveri ihan vauvan mitossa vielä, vaikka pian 8kk täyttääkin, ja kaikki se luo illuusiota vinoon kasvaneista jaloista. Kyllä tätä asiaa on stressattukin, joten nyt heitän koko aiheen romukoppaan enkä suo yhtäkään katsetta tuon koipiin ennen kuin ikää on ainakin sen 2v.

Bernityttö kirjoitti:

Mä menisin varmaan huolesta sekaisin, jos jompikumpi mun koirista alkaisi nirsoilemaan, kumpikin on niin pahemman luokan possuja että silloin olisi kyllä jotain pahasti pielessä.

Mulla on vähän sama juttu, vaikken nyt ehkä heti menisi huolesta sekaisin. Osaan stressata vasta, kun alkaa oikeasti näyttää pahalta (lue: Ronjalle tuli karvaton ja vuorokaudessa huomattavasti kasvanut karvaton läikkä silmän alle - mä vein ell. koska kaikki alkoivat painostaa. Ois varmaan koira sokeutunut mun katsellessa, mihin suuntaan menee.) Ostin justiinsa kaverilta vajaat 20 kg lihaa halvalla, koska ei uponnut heidän koirilleen. Todettiin, että sitten on jotain vikaa, jollei Ronjaankaan uppoa. Lopputulos tosin oli se, että jopa nirsoileva katti veti tyytyväisenä.

Meillä on kans nirsoileva koira. Toki se kaikkea ihanaa herkkua söis, kuten ihmisten ruokaa tms. Mutta omat nappulat on vähän tylsiä, joten kandee jäädä odottelemaan, josko sittenkin sais jotain parempaa myöhemmin. Tätä odottelua se jääräpäänä saattaa harrastaa siihen malliin, että alkaa oksentaa tyhjää mahaansa ja menee ihan ruikulille. En viitsi sitäkään kovin pitkään katsella, vaan yleensä jo vähän ennen teen sitten sellaisen satsin, jossa nappuloihin on lisätty lihalientä, yli jäänyttä kastiketta tms. Tasapainoilemme tällaisella systeemillä, kun en millään haluaisi luovuttaa siitä, että perusruokana on tuo nappula. Kun vieläpä saamme sen sponssattuna ilmaiseksi. Tuntuu myös, että tuollaisen maustetun annoksen jälkeen saattaa se sellaisenaankin tarjoiltu taas upota.

Iltaruuasta Essi syökin suurimman osan tyhjästä limsapullosta. Laitan kupista loput mitkä jättää syömättä, pulloon ja siitä ne kyllä yleensä uppoaa. Aktivointipallo on liian helppo ja nopea. Treeninameina ei nappulat käy, Essi on muutenkin tarkka mitkä namit on tarpeeksi hyviä palkaksi. Treeneissä pitää muutenkin palkkana olla nopeasti syötäviä ja nieltäviä nameja eli nappulat ei siksikään käy. Alussahan Essille ei kelvannut mitkään namit mitä kokeilin. Otti suuhun, yritti kauan pureskella ja lopulta sylkäisi lattialle. Nyt lenkeillä kelpaa pihvitikun palaset ja treeneissä nakit. Essi ei ole vieläkään sellainen että tekisi namin perässä mitä vain. Se tekee siksi kun siitä on kivaa tehdä juttuja minun kanssa ja nami palkkiona on vain plussaa. Toki se vähän nopeuttaa oppimista kuitenkin. Se innostuu kehuista paljon enemmän kuin nameista.

Välillä meinaa mennä hermot täysin kun tuolla metsässä missä koirat saavat olla vapaana, Essi käy Helmin päälle. Ei se pahaa tarkoita, leikkimielellä on liikkeellä, mutta sen otteet on pienelle Helmille liian rajuja. Kyllä Helmikin yrittää sanoa että ei tykkää, mutta Essi ei usko. Eikä se usko minuakaan kun kiellän. Joudun karjaisemaan Essille ja usein vielä fyysisesti nostamaan sen pois Helmin päältä. Ja kun päästän irti niin ei kun uudestaan Helmin kimppuun. Aivan kuin se ei edes kuulisi mitä sanon (huudan) sille. Eilenkin Essi pyöräytti Helmin selälleen ja seisoi etujalat Helmin päällä. Tuon se teki sekunnissa. Essi yrittää välillä hihnassakin tehdä samaa, mutta siinä on helpompi ja nopeampi puuttua siihen. En tiedä, miten tuon saisi loppumaan.

Hihihihiii mekin olemme virallisesti pennunomistajia



Emännyys (eli minä) onkin käyny tunneskaalan läpi tässä muutamassa päivässä, koska univelka kun pieni itkusti kaks yötä Viime yö menikin paremmin, ei itkua ja vain yhdet pisut tullu aamupuoleen. Vaan onnistui tuo karkaamaan kerran miulta tänään kun säikähti kovaa ääntä. Miten voikin minuutti tuntua niin pitkältä ajalta kun etin ja kutsuin nimellä. Onneks kekkasin yhtäkkiä vislata, ni toi putkahti puskasta miun eteen. Xena yritti kans etsiä Saanaa, lähti jopa sen perään kun Saana karkas miun otteesta. Hervoton itkuparku kyl pääs kun löytyi ja molemmat koirat otin halaukseen. Hitto et oli huono omatunto, miten Saana pääskin tollalailla karkaamaan miulta. Ilmeisesti ei sen pahempia traumoja jääny, tuossa tuo nytkin vetää unta palloon ja aikasemmin leikki Xenan kanssa :) Mihinkähän mie vielä joudun tuon pikkulikan kanssa :D

^ Mikä ihana siellä!

Muistan vielä hyvin tuon unettomuudesta johtuvan tunneskaala-kokemuksen. Messihän ei öisin oikeastaan mitenkään pitänyt meitä hereillä, mutta heräilin jatkuvasti aina jos pieni vaikka vähänkin liikahti tai inahti, joten vika taisi olla enemmänkin ylihysteerisessä emännässä kuin koirassa. Mulle itseasiassa kävi tuollainen katoamiskokemuskin kerran, enkä tule kyllä koskaan unohtamaan sitä, niin paljon säikähdin. Oltiin Messin kanssa silloin meidän takapihalta alkavalla metsänreunalla illalla. Koira oli mulla vapaana ja haisteli hirveän keskittyneesti jotain yhtä kohtaa siinä. Ajattelin että käyn äkkiä laittamassa autoon lämmittimen päälle aamun töihin lähtöä varten, auto oli mulla siinä muutaman metrin päässä. Siinä touhussa ei mennyt kuin lyhyt hetki, mutta siinä ajassa ehdin kadottamaan Messin näköpiiristä kokonaan. Muistan vaan kuinka itkin ja etsin sitä huutelemalla ja rämmin siellä pimeässä metikössä, ennen kuin palasin autolle ja löysin pennun istumassa hölmistyneenä sen vieressä. Samanlaiset itkuhalaukset pääsi kyllä siinä tilanteessa, ja sen jälkeen en ole jättänyt koiraa hetkeäkään vartioimatta. Naapurilta kuulin myöhemmin, että hän oli ikkunasta nähnyt kuinka oltiin menty Messin kanssa ristiin: kun mä olin palaamassa autolta sinne missä olin Messin viimeksi nähnyt, niin Messi oli tullut autolle etsimään mua.

Meillä alkoi nyt murrosikä sitten ihan toden teolla. 8kk tulee ikää kohtapuoliin, ja Messi on melkein kuin eri koira verrattuna siihen, millainen se oli esim muutama viikko sitten. Mä olen päässyt helpolla, mutta isäntää tarvitsee testata jatkuvasti, useimmiten jostain syystä silloin, kun en ole kotona. Oli jopa innostunut nylkyttämään avokkia, mitä ei siis ole koskaan kellekään ennen tehnyt. Muutoksen huomaa myös lenkillä, kun Messiä ei kiinnostaisi tulla sisälle lainkaan... Ihan pienenä se vihasi ulkoilua, ja sen joutui aina väkisin raahaamaan ulos, että en sitten tiedä kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi. Myös korvat jätetään nykyään sisälle ulkoilun ajaksi.

Me päästiin öiden suhteen Veetin kanssa kyllä helpolla, se nukkui alusta asti yöt todella sikeästi. Eka yö tuli tosin itse nukuttua hieman huonommin, suurimmaksi osaksi lattialla (okei, patjalla) nukkumisen takia. Nykyään Veeti menee iltapissatuksen jälkeen automaattisesti makuuhuoneeseen odottamaan, että joko pääsisi yöunille..

Tosta pojasta taitaa tulla aika mahoton uimari. Hirveällä innolla on kokoajan pomppimassa järveen, jossa sukeltelee kuin sorsa. Parasta on upottaa koko pää veden alle ja napata pohjasta esim. vanhoja lehtiä, mitkä ois myös hirveen kiva syödä. :D Luulisi olevan hieman kylmää vettä, mutta eipä tunnu haittaavan.

Ruokaa alettiin nyt tosiaa vaihtamaan. Muutaman päivän ollut kokeilussa Taste of the wild, joka on näköjään sopinut paremmin. Ainakin jätökset ovat kiinteytyneet ja pienentyneet nyt jo, vaikka saakin vielä vanhaa nappulaa seassa.

Muuten tää ruokailu ajaa mut hulluks. Alkaa menemään ihan pelleilyksi koko touhu; Veeti on sitä mieltä, että kupista en syö. Kävelee pois, kun kuppi laitetaan maahan. Kongista ja palkkaamisen kautta kyllä vetelee ruokaa ihan onnesta soikeana ja myös nälkäisenä. Kuppi otetaan heti 15min sisään pois lattialta, jos ei tunnu maistuvan ja sama ruoka tarjotaan seuraavalla kerralla. Ajattelin nyt kokeilla vaihtaa ruokintakerrat kolmesta kahteen, jos sillä olisi jotain vaikutusta. Huolestuttaa vaan kokoajan, että saako tuo kasvavaksi pennuksi tarpeeksi ravintoa. Ei se liian laihassa kunnossa ole, mutta vähän voisi enemmän kyllä massaa olla.. Äh, ja sitä vielä sanotaan että spanieleilla on hyvä ruokahalu.

Täällä ollaan taas kasvettu.



Ja kuten sanoitte, energiaa on alkanut pennusta löytymään Ollaan käyty aika pitkillä metsäretkillä jo, tosin kävellään hitaasti ja pidetään taukoja makkaranpaiston merkeissä. Collien turkki saa kyllä kyytiä, mutta eipä mun tarviihte sitä harjailla nyt karvanlähdön aikaan kun pentu huolehtii kynimisestä

Meillä kyllä nukutaan yöt hyvin, onneksi. Pentu ei anna mitään merkkejä vessahädästä, ei päivisin eikä öisin. Se vähän harmittaa, mutta toisaalta se on hyvä, ei mene omat yöunet ulkona kiikuttamiseen.

Täytyy kyllä sanoa, että oli niin oikea päätös hankkia toinen koira. Pojat pelaa hyvin yhteen ja collie on paljon onnellisempi, kun on aina joku kaveri. Täällä perähikiällä kun ei noita koirapuistoja oikein ole ja niissäkään ei aina ole hyvää seuraa...




Bernityttö, muista, että murkkuikä on vain ohimenevää Onko muuten Messillä vartioviettiä? Meidän pentu tuhahti nyt ekat vieraat koirat ja ikää mittarissa vajaa 3 kk

mariax, hyvä, että pidät tiukkaa linjaa ruokinnan suhteen! Kyllä se nälkä sieltä hiljalleen tulee, jos vain malttaa odottaa. Kokemusta löytyy

^ Messillä ei ole minkäännäköistä vahtiviettiä, kuka vaan saa tulla mistä vaan koska vaan ja kaveri vain ilahtuu siitä. Berneillä vahtivietti ei taida ollakaan mikään kovin yleinen juttu, mä oon törmännyt elämäni aikana vain yhteen vahtiviettiseen berniin, vaikka bernipiireissä onkin tullut varsinkin viime aikoina ahkerasti pyörittyä.

Kyllähän tuon tiedostaa, että murkkuikä on ohimenevä vaihe, mutta sitten taas siitä ajatuksesta ei tunnu olevan paljoakaan lohtua silloin, kun olet komentanut samasta asiasta muutamaan kymmeneen kertaan ilman että tapahtuu siltikään mitään muutosta. Luulisi että joku murrosikäkin tulisi sillain pikkuhiljaa, mutta Messille se iski ainakin ihan yhdessä päivässä ja sen jälkeen ollaankin menty lujaa alamäkeen. Myös tyttökoiriin tuo on nyt alkanut kiinnittämään huomiota ihan eri tavalla, eilen löysin sen lutkuttamasta naapurin tyttökoiran pissoja maasta. Tällaisina hetkinä sitä alkaa miettimään, miksi niin kovasti halusi nimenomaan uroskoiran, eikä voinut edes harkita narttua.

Lisäksi oon nyt ilmottautunut jos jonkinlaisille kursseille taas tässä keväthuumassani, ja nyt nuo kurssit olisivat kaikki kohtapuoliin aluillaan, juuri sopivasti kun koiraa ei voisi vähempää kiinnostaa joku totteleminen tai kuunteleminen.

Meillä ei sen kummemmin tämä "alkava" teineily ole näkynyt. Onhan Tara 7.5kk. Toivottavasti juoksut vielä hetken antavat odottaa itseään, senti pari lisäkorkeutta ei olisi pahasta.

En tiedä onko tämä jonkun nuoren malinöösin ripula-aikaa, mutta tuntuu että ruoka ei tartu. On tosi kuivakassa kunnossa. Syö active-nappulaa 2-3 kertaa päivässä kera riisin ja pellavan. Paljoa enempää ei kyllä rasvaa voi antaa mutta josko kylkeen jotain kevyempää lihaa, jos tuota ruokaa antaa paljon päivässä niin maha menee löysälle..

Tuossa aikaisemmin kirjoitin, että Essi pyytää joskus yöllä ulos pissalle, jos on vaikka juonut illalla enemmän. No nyt se pyytää joka yö. Aina klo 1-3 välillä. Ärsyttää koska sehän nukkui jo yöt hyvin aamuviiteenkin asti, eikä sen tarvinnut käydä pissalla. Kyllä se kuitenkin aina pissaa kun ulos pääsee, että ei ihan turhaan pyydä. Mutta miksi sitä on nyt yhtäkkiä ruvennut taas pissattamaan keskellä yötä? Viime yönä viivyttelin uloslähtöä ja Essi pissasi eteisen matolle. Se ei ole 2 kuukauteen tehnyt mitään tarpeita sisälle. Ihmetyttää kyllä. Metsälenkillä se pissasi 3 kertaa, normaalisti kerran tai kahdesti. Muuten on minusta pissaamisvälit pysyneet ennallaan ja hihnalenkeillä pissaa kerran. Ei kai sillä juoksut voi vielä alkaa? Sehän on ihan vauva vielä. 6kk tämän kuun lopussa. Essin sukulaisilla on tulleet ensimmäiset juoksut vasta siinä 1-vuotiaana.

Mua alkaa pikku hiljaa jo kyrsiä tää pissarumba. Kuinka hitsin ärsyttävää on se, kun kenkiä jalkaan vetäessä koira pissaa eteiseen! Nyt parina viime päivinä kakatkin on tullu sisään, vaikka aiemmin pentu on niin hienosti osannut pyytää ulos isommalle hädälle.

Tää on mun ensimmäinen iso koira ja jotenkin välillä meinaa unohtua, kuinka vauva toi vielä on (alle 12 vko), kun se on niin iso ja reipas. Hyvin harvassahan on ne koirat, jotka on jo tässä vaiheessa sisäsiistejä, mutta kun noi lammikotkin alkaa olla jo aika isoja.. Ja mä haluan matotki jo takas lattialle.

Liinuska, tuossa iässä Raju ainakin söi suunnilleen litran nappulaa ja 500 g lihaa päivässä ja oli silti rimpula. Uskoisin että on ohimenevää, ainakin meillä oli ja nyt riittää 4 dl nappulaa ja liha tuon 500 g ja yhtään ei ainakaan voi ruokaa lisätä tai alkaa näkymään

Helmi12, voisiko olla pissatulehdus?

sändi, tiedän tuon tunteen! Täällä asustaa myös yksi iso ikäisekseen, pissaa tulee kuin Niagaran putouksesta ja kakatkin on sellaisia muurahaiskeon kokoisia...

^Mulla tuli kans mieleen tulehdus.

Nojuu ei hyvin mee täälläkään, Veeti joka on ollut sisäsiisti melkein kuukauden ajan oli tänään vääntänyt tortut sisälle.. Kävin vielä aamupäivästä sen kaa pari kertaa kunnolla ulkona ja molemmilla kerroilla väänsi tavaraa. Taitaa ruoka mennä nopesti vaihtoon, ei toi sen ulostamistahti ennen oo ihan tota luokkaa ollut.

Eilen meille sitten vihdoinkin kotiutui se kauan odotettu wss narttu Misty . Kyllä on taas "hauska" palata tähän rumbaan
Myöhemmin teille kuvia kunhan saan uudessa asunnossa netin toimimaan mikä menee kyllä ensi viikolle.

Jos olisi tulehdus niin eikö siinä olisi muitakin oireita? Essi on ihan oma itsensä, syö ja juo normaalisti. Leikkii ja virtaa on. Päivisin on ihan normaalit välit pissaamisessa, ei sen tiheämmin kuin ennenkään. Tuon yhden yöpissan jälkeen ei ole sisälle tehnyt. Viime yönä pyysi ulos siinä vähän ennen neljää. Seurailen ja jos näyttää tilanne muuttuvan tmv. niin käytän ell.