Koirat.com

sändi kirjoitti:

Mua alkaa pikku hiljaa jo kyrsiä tää pissarumba.

Aamen. Kolme viikkoa on takana ja ainakin tuplasti vielä edessä, jos alkaa pidättää pidempiä aikoja suunnilleen samassa iässä kuin mitä nuo isommat aikanaan. Kolmannen kerran sanoin itselleni että ei enää pentua kerrostaloon, alkaiskohan se mennä perille jo kohta. Kyllä tuota kuusikiloista mötkälettä vielä kantaa hissimatka neljännestä kerroksesta, mutta tuossa neljän kuukauden haminoilla taitaa olla jo vähän hiljaista. Varsinkin kun belgi ei ole luonteeltaan erityisen sylissä viihtyvää tyyppiä

Mä muistelisin että nuo isommat (no toki collie oli nelikuinen tullessaan) ovat aina nukkuneet yönsä hyvin, mutta tää uusin on kyllä eri maata. Se viettää yöt ja yksinolot pesuhuoneessa ja sieltä sitten kajahtaa aamulla 5-6 välillä. Aluksi yritettiin sitkeästi esittää että se nukahtaisi uudelleen, mutta ei sitä rutinaa jaksa kukaan kuunnella niin silloin vietetään ensimmäinen pissareissu ja sitten saa jäädä isojen kanssa koko asuntoon kun mä nukun vielä vähän. Vahinkoja sattuu lattialle, mutta ennemmin pissit kuin ärsyttävä märinä. Oi, kasva jo isoksi.

Bernityttö, kiitos siule. Kiva lukea että muillakin samaa ku tällä :) Siu Berni on kasvanu iha älyttömästi ;)
Naukunen, Mää pystyn niiiiiin hyvin samaistumaan sun ajatuksiin ;)

Onneks on viikossa tullu jo tiettyä rutiinia ja vielä on paljo opittavaa ja tutustumista tehtävä ton naperon kanssa. Enää en stressaa ulos ramppaamista, ensin nukutaan yö ja tuo aika hyvin on ruvennu herättele viim. 7 aikoihin. Usein on tullu pissit lattialle aamuyön aikana mut hienosti tekee kans ulos asiansa. Viime yönä tehny kylläkin kahdet löysät kakat lattialle ja ulos teki myös pienet löysät kakat. En tiedä missä välissä kerkes tekee taas yhdet. Ihan löllöllä pieni ja näkee et masussa kiertää ku ei malttais edes nukkua mun jaloissa. Noh seuraillaan ja ns. kevyempi ruoka tänään.

Käytiin kaupungillakin sosiaalistumassa. En oo koskaan nähny niin maireita hymyjä ihmisillä ku näin tolla reissulla ja paaaaaaaljon tuli ihmiset rapsuttelemaan ja ihmettelemään pientä. Useimmat kysyivät rotua ja sitten oli näitä jotka väittivät saksanpaimenkoiraksi..... Ymmärrän vaikka miusta ei tää näytä yhtään sakupennulta. Yleensä vain korjannu että ei kun Belgian, mut kuitenkin paimenkoira :D :D Napero otti tosi lunkisti. Kävi keskellä ruuhkaisinta kävelykatua mun jalkoihin nukkumaan

Xena on ottanu tän pienen tosi hyvin suojiinsa. Ihan kainaloon ei hyväksy mut hurjat hippaleikit näillä on ja Xenalla on hermot kestäny tosi upeesti ton hännässä ja yleensäkin karvoissa roikkumista. Hyvin näyttää paikan jos meinaa Saana tulla syömään hänen ruokiaan ja ruvennu muutenkin pitämään puolensa. Yhden kerran jouduin puuttumaan ns. turhaan murahtamiseen kun oli pennun ruoka-ajasta kyse. Mutta kyllä Xena ulkonakin paimentaa pientä ja haastaa hauskaakin hauskempiin leikkeihin

On toi suloinen napero ja useimmiten hirmu suloinen mutta monet kun sanoo mulle et voi kun se pysyisikin noin pienenä ni sanon että voi kunpa ei, toivon tän kasvavan nopeasti, että pääsee enemmän touhuilemaan kaikkea kivaa ja näkee minkä näköiseksi tän turkki muuttuu

Ohhoh, tulipas piiiiiiiitkä kirjoitus

Essi pääsi eilen leikkimään kääpiövillakoiranpennun kanssa. Ikäeroa noilla oli pari viikkoa vain, se toinen oli vain paljon Essiä pienempi. Pennut saivat pellolla juosta vapaana ja kyllä ne juoksivatkin! Välillä painivat ja taas juoksivat. Tunnin verran siinä oltiin, lopussa se toinen alkoi jo väsyä ja Essi sitten juoksi yksinään. Olihan se kiva että Essi sai vihdoin kaltaistaan leikkiseuraa, mutta tänään se sitten kostautui. Kävin samalla pellolla Helmin ja Essin kanssa ja Essi kävi Helmin päälle varmaan parikymmentä kertaa sen tunnin aikana mikä siellä oltiin. Noin pahana tuo tilanne ei vielä koskaan ole ollut. Tottakai puutuin heti tuohon, karjaisin Essille ja häädin sen pois Helmin luota. Mutta Essi kävi aina vain uudestaan Helmin päälle ja kovemmalla vimmalla. Lopussa meinasi itsellä jo itku tulla, olin niin väsynyt kun koko ajan piti karjua Essille ja häätää se kauemmas Helmin luota. Pitääkö minun vain ruveta lenkittämään ne erikseen, silloin kun Essiä pidän vapaana. Lopussa Helmikin oli ihan surkean näköinen, korvat luimussa ja häntä alhaalla, eikä se oikein halunnut enää liikkua. Näin tämä ei voi jatkua.

^ Saisko siitä kääpiövilliksestä vakituisen leikkikaverin Essille, asuvatko he siis lähellä? Se olis ainakin pitemmän päälle hyvä, ja Essikin ehkä oppisi että Helmin kanssa ei kannata painia, mutta sen toisen kanssa voi. Mun käsittääkseni ainakin koirat oppii kyllä leikkimään eri tavoin eri koirien kanssa.
Muuten mä ehkä tekisin niin, että lenkittäisi Essin sillon erikseen kun meinaa päästää sen vapaaksi kirmailemaan. Tai sitten jos on lenkillä molempien kanssa, niin ottaisi Helmin syliin siksi aikaa kun Essi juoksee irrallaan, ja sitten jos haluaa Helmin päästää juoksemaan (muistaakseni hän kyllä pysyi useimmiten sun lähettyvillä eikä niin paljoa kirmaile?) niin ottaakin Essin siksi aikaa syliin tai hihnaan.
En tiedä miten tämän oikein käytännössä toteuttais, mutta ehkä vois kokeilla jotain seuraamuksia Essille siitä että hyökkii Helmin päälle? Kun se kerta kielloista huolimatta härkkii aina uudestaan... Nappaisit vaikka syliin hetkeksi jos ei usko? Hihnaan laitto rangaistuksena ei varmaan ainakaan ole kannattavaa, ettei Essi ala väistellä hihnaan laittoa, mutta joku jäähy tai tylsä homma pitäisi seurata siitä jos riehaantuu liikaa eikä usko... Hmm.

Tsemppiä kinkkiseen tilanteeseen, toivottavasti näistä ajatuksista oli jotain hyötyä.

^ Valitettavasti eivät asu ihan lähellä, välimatkaa se parikymmentä kilometriä ainakin. Puhuttiin kuitenkin, että tavattaisiin uudestaankin joskus. Tuo onkin hankalaa, että kehittelisi jotain seuraamuksia Essille siitä kun Helmiä kiusaa. Essihän väistää jos yritän ottaa sen syliin. Saan sen kyllä otettua syliin, mutta niin että olen itse rauhassa ja kehun ja palkkaan kun nostan sen syliin. Silloin se ei olisi enää rangaistus Essille. Välillä olenkin ottanut Helmin syliin kun Essi on oikein sitä kiusannut, mutta silloin Essi rupeaa pomppimaan siinä ja yrittää napata Helmin hännästä kiinni. Kyllä se sen äkkiä lopettaa, mutta ei lähde siitä vierestä minnekään niin kauan kuin Helmi on minulla sylissä. Elenan kanssa oli vähän samoja ongelmia kun se oli pentu, mutta se uskoi minun kieltoa paremmin kuin Essi. Eikä se ollut niin kovakourainen kuitenkaan. Ja olihan se paljon pienempikin kuin Essi on. Elena myös uskoi kun Helmi suuttui. Essi ei. Essi on kamalan kovapäinen, muissakin asioissa. Ei kai se auta kuin käyttää Essi erikseen lenkillä silloin kun päästän sen vapaaksi. Se vain valitettavasti tarkoittaa sitä että Helmi ei pääse vapaana olemaan kuin ehkä joskus harvoin. Helmi ei tosiaan juoksentele juurikaan. Eihän se edes uskalla kun Essi käy heti päälle jos Helmi ottaa muutaman juoksuaskeleen.

Helmi12 kirjoitti:

Jos olisi tulehdus niin eikö siinä olisi muitakin oireita? Essi on ihan oma itsensä, syö ja juo normaalisti. Leikkii ja virtaa on. Päivisin on ihan normaalit välit pissaamisessa, ei sen tiheämmin kuin ennenkään. Tuon yhden yöpissan jälkeen ei ole sisälle tehnyt. Viime yönä pyysi ulos siinä vähän ennen neljää. Seurailen ja jos näyttää tilanne muuttuvan tmv. niin käytän ell.

Ei välttämättä ole muita oireita. Rajulla oli jonkun aikaa sitten pissatulehdus ja lähinnä se näkyi siinä että pissaili useammin ulkona kun normaalisti. Aika pitkäänkin seurasin tilannetta kun kuvittelin että aloitteli merkkailua (mitä toki teki myös), sitten teki yhdet pissat sisälle ja silloin vein pissanäytteen tutkittavaksi ja tulehdushan sieltä paljastui. Mitään oireilua ei muuten ollut eikä tosiaan pissaillut sisälle kun kerran. Mutta en mä sitä sano että teillä välttämättä tulehdusta on, kannattaa vaan pitää sekin mahdollisuus mielessä

Noissa koirien leikkiasioissa uskoisin että jokin "rangaistus" olisi toimiva. Minusta Essin käytös kuulostaa ihan tavalliselta, riehakkaalta pentukoiralta, mutta Helmin kannalta ei tietysti ole hyvä. Asuuko teidän lähellä muita koiria joiden kanssa Essi voisi päästä riehumaan? Meillä Rolle aina ajoittain alkaa ulkona kiusaamaan Rajua, juoksee täysiä päälle ja nappaa takajalasta hampailla. Kun näen että aikoo tehdä sellaista, annan käskyn, jos ei tottele niin otan hihnaan ja päästän uudestaan irti kunnes on rauhoittunut. Ei meillä ainakaan mitään hihnaongelmaa ole tuosta tullut, kun en ota sitä vihaisena kiinni vaan siihen vain rauhoittumaan.

Jei, meidän ekat juoksut on nyt juostu Pikkutyttö ei ite tainnut edes vielä ihan tajuta mitä oli tapahtumassa eikä sen käytöksessä ollut mitään erikoista, paitsi vuodon loputtua täytyi lenkillä merkata 3krt/100m matkalla ja lenkki oli varmaan 4km pitkä, ja siis merkata piti ihan koko lenkin pituuden verran.. Oli hiukan tuskastuttava hihnassa toteutettu iltalenkki Neito varmaan jätti mahdollisimman monelle ihanalle uroolle jälkensä ja toivoi niitä hartaasti oven taakse!
Olihan se kyllä kolmen päivän verran aikamoista itkua meidän Koon puolelta (jota ei ole vielä leikattu), ei se oikein syönytkään mitään ja oli aika levoton verrattuna normaaliin olotilaan. Mutta niin käsittämätöntä kuin se onkin niin kiinnostus alkoi vasta vuodon loputtua ja loppui kuin seinään neljäntenä päivänä, eli aika helpolla niistäkin päästiin. Käsittämättömän tarkkaa touhua!

Täytyy kyllä todeta, etten enää ihan purematta niele mitään "vahinkopentueita", sillä ei tuo noiden erossa pitäminen mitään kovin kummoista rakettitiedettä ollut. Koirat olivat vuorotellen ulkona tai sitten alakerrassa/yläkerrassa. Lenkit tehtiin yhdessä. Toki, jos koirat jäävät vaille ihmisen silmällä pitoa niin mitä vaan voi tapahtua, mutta jos on tarkkana niin ei siinä kyllä vahinkoja voi tapahtua.

Oon kyllä vähän vahingoniloinen lukiessani pissakakkarumbista, itsehän oon siivonnut kahdet (2) pissat nuorimman jäljiltä

ooa kirjoitti:

Oon kyllä vähän vahingoniloinen lukiessani pissakakkarumbista, itsehän oon siivonnut kahdet (2) pissat nuorimman jäljiltä

Tuo on kyllä niin epäreilua, miten helpolla shiban omistajat pääsee näiden sisäsiisteysasioiden kanssa

NiiNu kirjoitti:



Tuo on kyllä niin epäreilua, miten helpolla shiban omistajat pääsee näiden sisäsiisteysasioiden kanssa

On se kai vähän Se luontainen siisteys on kyllä ihan älytöntä kuinka nopeasti ne oppivat ja vaatimalla vaativat ulospääsyä. Vee istui jo heti ensimmäisenä päivänä itkemässä oven takana hätäänsä. On näissä sitten ehkä ne omat kommervenkkinsa, joita joutuukin sitten tekemään vähän enemmän ja mutkien kautta verrattuna vaikka omaan rotuusi.

^Näinpä. Jokaisessa rodussa on puolensa ja puolensa.

Toissayönä Essi nukkui 21.30-5.30 -välin kokonaan ja ei vielä aamullakaan ollut hirveä kiire pissalle. Viime yönä herätti neljän maissa. Sisälle ei tosiaan ole tehnyt kuin tuon yhden kerran. Muutenkin normilenkillä pissaa kerran, tunnin metsälenkillä kahdesti, alussa ja lopussa. Mutta tosiaan vien näytteen jos jotain muutoksia tulee. Olen nyt ottanut vesikupin yöksi pois.

Olen nyt tässä haeskellut Essille kavereita ja näyttää siltä että se pääsee lähiaikoina leikkimään veljensä kanssa ja yhden toisen villakoiranpennun, joka tosin on pari kuukautta nuorempi. Tänään metsälenkki meni hyvin, vain kahdesti Essi yritti käydä Helmin päälle, mutta uskoi ensimmäistä ei:tä ja unohti Helmin, meni itsekseen juoksemaan. Mutta jos näyttää ettei usko niin pitää kokeilla hihnaan laittamista.

Helmi12, mitä jos ottaisit Essille jonkin lelun mukaan lenkille ja riehuisit itse sen kanssa, niin ei pennun tarvitse kiusata Helmiä? Tai harhauttaisit namilla ja keksisit Essille muuta tekemistä -pennun mielestä pelkkä kävely voi olla aaa-aika tylsää..

Tosin mä olen omieni kanssa vähän sillä linjalla, että mua on toteltava. Jos ei usko hyvällä, niin sitten otan vaikka niskasta kiinni ja laitan uskomaan.. Mutta tärkeintä olis löytää itselle sopivat keinot kouluttaa koiraa -jos ei tommonen fyysinen kajoaminen tunnu sopivalta tai ei onnistu, niin sitten pitää olla kekseliäämpi ja tarjota pennulle jotain sallittavaa tekemistä.

^Erilaisia tapoja kannattaakin kyllä kokeilla ja tuo sun mainitsema lelukikka voi toimia myös hyvin. Meillä Rolle on pakko ottaa hihnaan tai muuten rauhoittumaan ja Rajulla taas toimii se että tunkee pallon suuhun niin ei härki muita enää. Ja meillä siis ihan riittää että Raju saa sen pallon suuhun, ei tarvitse edes erikseen itse leikkiä sen kanssa

Lelun toimivuudesta en niin tiedä… Tänään otin pallon mukaan pellolle ja heittelin sitä Essille. Kyllähän se sitä haki ja toi aina minulle ja ei silloin Helmiä kiusannut. Mutta en voi koko lenkkiä heitellä palloa. Jos sille antaa lelun suuhun, ei se kauaa sitä jaksa kantaa jos vapaana metsässäkin liikkuu. Jos leikitän Essiä, sillä kierrokset vain nousee ja kun leikin lopettaa, purkaa se kierrokset Helmin kiusaamiseen. Luulisi että metsässäkin olisi paljon hajuja ja muutenkin kiva juosta kun on haastavampi maasto, niin ettei tarvitsisi Helmin kimppuun käydä. No, metsälenkit kyllä meneekin paremmin kuin peltolenkit.

Ja sitten toinen ongelma. Hihnalenkillä Essi rupeaa pomppimaan ja repimään hihnaa. Ärisee ja riepottaa hihnaa. Eikä se lopeta millään kun vauhtiin pääsee. Kieltäminen on ihan turhaa. Huomion kiinnittäminen muuhun auttaa ehkä pariksi sekunniksi. Jos vain kävelen eteenpäin huomioimatta Essiä mitenkään, ei repiminen lopu ollenkaan. Ei auta sekään jos pysähdyn ja katselen muualle enkä puhu Essille mitään. Se vain ärisee ja riepottaa hihnaa. Jos seison hihnan päällä, tuo loppuu kyllä, mutta heti kun otan jalan pois hihnan päältä, jatkuu. Välillä Essi repii Helminkin hihnaa. Toki tuon estän, silti se ehtii aloittaa. Essi pomppii niin korkealle, pelottaa että se vielä loukkaa itsensä. Pahinta tuo on kun mieskin on mukana lenkillä. Ollaan kokeiltu sitäkin, että mies lähtee Helmin kanssa eri suuntaan. Ei auta. Jos taas mies ottaa Essin ja minä lähden Helmin kanssa, Essi rupeaa kiljumaan täyttä kurkkua ja vetää hulluna minun perään. Eli ei sekään ole hyvä. Silloin kun olen yksin koirien kanssa, Essi saattaa aloittaa riekkumisen, mutta se loppuu melkein samantien.

Helmi12 kirjoitti:

Lelun toimivuudesta en niin tiedä… Tänään otin pallon mukaan pellolle ja heittelin sitä Essille. Kyllähän se sitä haki ja toi aina minulle ja ei silloin Helmiä kiusannut. Mutta en voi koko lenkkiä heitellä palloa. Jos sille antaa lelun suuhun, ei se kauaa sitä jaksa kantaa jos vapaana metsässäkin liikkuu. Jos leikitän Essiä, sillä kierrokset vain nousee ja kun leikin lopettaa, purkaa se kierrokset Helmin kiusaamiseen. Luulisi että metsässäkin olisi paljon hajuja ja muutenkin kiva juosta kun on haastavampi maasto, niin ettei tarvitsisi Helmin kimppuun käydä. No, metsälenkit kyllä meneekin paremmin kuin peltolenkit.

Ja sitten toinen ongelma. Hihnalenkillä Essi rupeaa pomppimaan ja repimään hihnaa. Ärisee ja riepottaa hihnaa. Eikä se lopeta millään kun vauhtiin pääsee. Kieltäminen on ihan turhaa. Huomion kiinnittäminen muuhun auttaa ehkä pariksi sekunniksi. Jos vain kävelen eteenpäin huomioimatta Essiä mitenkään, ei repiminen lopu ollenkaan. Ei auta sekään jos pysähdyn ja katselen muualle enkä puhu Essille mitään. Se vain ärisee ja riepottaa hihnaa. Jos seison hihnan päällä, tuo loppuu kyllä, mutta heti kun otan jalan pois hihnan päältä, jatkuu. Välillä Essi repii Helminkin hihnaa. Toki tuon estän, silti se ehtii aloittaa. Essi pomppii niin korkealle, pelottaa että se vielä loukkaa itsensä. Pahinta tuo on kun mieskin on mukana lenkillä. Ollaan kokeiltu sitäkin, että mies lähtee Helmin kanssa eri suuntaan. Ei auta. Jos taas mies ottaa Essin ja minä lähden Helmin kanssa, Essi rupeaa kiljumaan täyttä kurkkua ja vetää hulluna minun perään. Eli ei sekään ole hyvä. Silloin kun olen yksin koirien kanssa, Essi saattaa aloittaa riekkumisen, mutta se loppuu melkein samantien.

Minusta tuo kaikki kuulostaa ennen kaikkea keskenkasvuisuudelta. Toki siihen pitää keksiä reagoimiskeinoja, joilla tilanteet selvitellään. Mutta juuri se pentumaisuus ja keskenkasvuisuus teettää sitä, että tilanteet toistuvat, eikä opetus tunnu menevän perille. Kärsiivällisyyttä koettelevaa ja tule epätoivoinen olo, kun tuntuu, ettei osaa opettaa koiralle oikeaa käyttäytymistä. Mutta kun koira kasvaa ja aikuistuu ja sen maltti paranee, mieli rauhoittuu jne. alkaa tehty työ kantaa hedelmää. Samahan se on ihmislasten kanssa. Josaain vaiheessa ne vain ei pysty hallitsemaan tunteitaan, vaan tulee kiukkuja, riehumisia jne. Eikä niitä voi kasvattamalla saada pois ennenkuin lapsi lopulta kypsyy kykeneväksi niitä hillitsemään ja käsittelemään. Vaikkei sitä pentua tai teinikoiraa saakaan täydelliseksi (siis ei lähimainkaan), niin se ei myöskään ole lopullinen tilanne.

Miten ylpeä voi omasta koiralapsestaan olla! Käytiin toista kertaa tänään jälkikurssilla. Ensimmäinen kerta sujui älyttömän hyvin, Messi ymmärsi idean oikeastaan heti, ja ohjaajan kanssa puhuttiin silloin tunnin lopussa, että ehdottomasti vaan ensi kerralla tuplasti pidempää jälkeä. Tänään sitten kurssilla oikein innostuin, ja kyhäsin viime jälkeä reilusti yli tuplasti pidemmän, niin että rupesi sitten lopulta ihan hirvittämään, että miten meidän melkein ensikertalainen tuosta muka selviytyy. Turhaan ressasin ja Messi muisti heti mistä on kyse, ja äärettömän tarkalla nenällä suoraan maaliin. Häiriötekijätkään eivät tuntuneet missään, vaikka kuusi ihmistä seisoi vieressä kommentoimassa. Kyllä tuli omistaja taas niiiiin ylpeäksi, varsinkin kun asiaa osaavat olivat sitä mieltä, että Messiltä löytyy ihan lahjoja tuohon hommaan.

Lisäksi eilen otin tuon mukaan sellaiseen tässä tuppukylässä vuosittain järjestettävään tapahtumaan, jossa porukkaa on isommanpuoleisen kylän verran. Halusin nähdä, miten tuo reagoi ihmispaljouteen ja pysyykö korvat tallessa. Hienosti meni sekin, rohkeasti samoili siellä ihmisten ja muiden koirien keskellä. Todella moni tuli rapsuttelemaan ja juttelemaan, niin aikuiset kuin lapsetkin, niin saatiin kunnon sosiaalistamiset siihen samaan syssyyn. Korvatkin pysyivät hienosti päässä, tosin mulla oli nakkia paketillisen verran taskussa, mikä ehkä vähän vaikutti asiaan...

Kaikesta tästä mun hehkutuksesta saa sen kuvan, että meillä menee hienosti ja koiraelämä on ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Näin ei todellakaan sitten ole. Mun edelliset murkkuikä-valitukset on edelleen voimassa. Messi testailee täällä rajojaan ihan urakalla, ja energiatasot on nousseet ihan pilviin. Muutaman tunnin metsälenkit ei enää todellakaan riitä pitämään tuota kotona rauhallisena ilman, että se esimerkiksi muina miehinä nappaa tuosta eteisestä minun tai avokin kengän ja syö sen käyttökelvottomaksi. Onneksi on tullut ilmottautuduttua kurssille kurssin perään, niin ehkä saadaan tuo pidettyä edes jokseenkin aioissa. Nytkin parin tunnin jäljestysreissun jälkeen Messi on vetänyt sikeitä jo pari tuntia, mikä on siis lähiaikojen ehdoton ennätys!

Lokihan härkki Liloa oikein antaumuksella silloin, kun Lilo oli pentu. Meille auttoi se, että härkkimisestä joutui aina hihnaan koko loppulenkiksi. Meni siinä sitten pari viikkoa, niin alkoi uskoa. Aina välillä kävin sitten heittelemässä sille palloa niin, että Lilo jäi kotiin. Toinen asia mikä meillä auttoi oli se, että tunki pallon tolle suuhun. Pallo suussa se lenkkeili about vuoden, jätti hienosti Lilon rauhaan ja leikki hiljaa ja nätisti. Nyt osaa leikkiä ilmankin, mut satunnaista mölinää saattaa pitää. Se nyt tosin ei haittaa, koska kyllä se Lilokin joskus ääntä pitää...

Joo, pennun normaalia käytöstähän tuo riehuminen Essiltä on ja se selvästi kaipaa kaltaistaan leikkikaveria. Helmi ei sellainen ole, eikä Essi meinaa aina muistaa sitä. Uskon kyllä, että tuo muuttuu kun Essi kasvaa aikuiseksi. Tämä välivaihe vain stressaa etenkin Helmiä mutta myös minua. Kyllä Elenakin oli pentuna liian raju Helmiä kohtaan, mutta oppi leikkimään nätisti Helmin kanssa kun aikuistui. Tosin Elena uskoi kun sitä kielsi retuuttamasta Helmiä. Kotona sisällä Essi on nyt vasta oppinut leikkimään suht nätisti Helmin kanssa. Eli vetävät yhdessä lelua, toinen toisesta ja toinen toisesta päästä. Välillä Essi ravistelee lelua niin voimakkaasti, että Helmi irrottaa otteen ja väistää kauemmas. Mutta sitten leikki taas jatkuu. Ulkona tuo Essin kovakouraisuus Helmiä kohtaan vaihtelee. Yksi lenkki pellolla oli sellainen, että en pystynyt yhtään kävelemään eteenpäin, koska heti kun Helmi jäi metrin päähän minusta, Essi hyökkäsi. Olin vain kyykyssä ja Helmi oli minun jalkojen välissä. Silti Essi pääsi härkkimään Helmiä kun juoksi täysiä päälle. Ei siis päästy etenemään minnekään. Välillä otin Essin hihnaan ja päästin vapaaksi kun oli rauhoittunut. Ei auttanut. Sitten taas seuraavana päivänä samassa paikassa Essi ei kertaakaan edes yrittänyt käydä Helmin kimppuun. Juoksi ohi, pari kertaa vähän tökkäsi kuonolla kylkeen, mutta ei muuta. Vaikka Helmikin uskaltautui ottamaan muutaman juoksuaskeleen, ei Essi tehnyt mitään. En ymmärrä, miksi joskus on jatkuvasti Helmin kimpussa ja joskus ei edes yritä. Jos näen, että Essi saa hepulin ja juoksee ihan päättömästi, otan Helmin syliin, pois jaloista.

Tööt tööt, täällä ollaan kohta 20- kiloisia!



Ja lätäköt vain kasvaa...Olispa toi shiba

Bernityttö, loistavaa jos olette löytäneet oman harrastuksen! Mä oon tuota collieta yrittäny nenätyöhön opettaa, ilmavainua ottaa kyllä, mutta näköön turvautuu kuitenkin eikä jaksa keskittyä nuuhkimaan...

^ Voi ei mikä söpöläinen! Jättirodut kasvaa niin nopeasti, juuri äskenhän säkin lisäsit kuvaa ainakin puolet pienemmästä karvakasasta. Noi pissalätäkköjen koot on kyllä ihan hermeettisiä, kun pentu ei ole sisäsiisti ja pidätyskykykin on minimaalinen, mutta kokoa on keskikokoisen aikuisen koiran verran.... Meillä oli joskus Messin vauva-aikoina kaverin saman ikäinen aussipentu kylässä, kumpikaan ei ollut sisäsiisti vielä. Kummaltakin pääsi leikin lomassa pissoja tietysti sinne tänne, enkä koskaan unohda kaverin ilmettä, kun se tajusi minkä kokoisia pieniä lampia saankaan luututa täällä päivittäin. Joten samaistun sun tuskaan, tsemppiä!

Oon kyllä hirmu ilonen kun löydettiin "se oma" juttu jo nyt. Hakukurssille suunnataan syksymmällä, mutta mulla on semmoinen kutina, ettei se tule menemään puoliksikaan niin hyvin kuin tämä jäljestys. Ollaan monesti lenkin lomassa avokin kanssa vuorotellen menty Messiltä piiloon, ja kyllä se on meitä selvästi ihan avuttomana pelkästään näköaistinsa varassa etsinyt. Mutta jälkikurssilla sanottiinkin, että osa koirista on parempia maa-, osa ilmavainussa. Ootteko te siis kokeilleet jo kumpaakin?