Koirat.com

Minun piti kovasti kirjoitella tänne kun pentu meille kesällä tuli, mutta hupsista keikkaa Hemppa on nyt 7kk vanha ja eipä ole kerennyt mitään höpötellä täällä. Kovin on ollut työllistävä tapaus tämä.

Sisäsiisteys on ollut alusta asti ihan super helppoa, yhtään kakkaa ei ole tullut sisälle, pissoja ehkä kymmenkunta. Mutta.. haastava on luonteeltaan. Ei mikään lapanen, vaan oikea ärjypetteri ja mielensä osoittaja. Joka päivä edelleen keskustellaan asioista mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ja nyt kun tuota elopainoa on kertynyt jo 44,8kg, niin nämä pennun pöllöilyt on välillä tosi rasittavia. Pääosin tuo on kyllä kiltti, mutta hihasta repiminen pentuhepulissa ja ärjyminen ja pomppiminen ei oo ihan aina kauhean hauskaa :P

Harrastuskoira tästä kyllä tulee, sen verran perso nameille on ja kovasti tekee töitä herkkujen eteen. Ollaankin käyty pentudobossa tekemässä temppuja, uimassa ollaan käyty hyvinkäällä nyt pari kertaa ja viimeksi tuo keksi, että on se uiminen sittenkin ihan kivaa, eikä tuota tarvitse väkisin altaaseen enää ekojen kertojen jälkeen tuupata. Ja huh, kesälle olisi suunnitteilla lähteä kokeilemaan vepeä ja mahdollisesti jälkeä, että tuolta saa loputonta energiaa kulutettua johonkin fiksuun ja saadaan tuo ärjyminen vähemmäksi ja elämää seesteisemmäksi :)

Tässä muutamia kuvia Hemppa Ärjylästä.

Lisätään vielä, että odotan innolla teini-iän tuomia lisähaasteita, ellei tästä otuksesta yllättäen kuoriudu helppo teini kun tämä pentuilu on ollut nyt tämmöistä tahtojen taistelua :D

keparti kirjoitti:

Ja nyt kun tuota elopainoa on kertynyt jo 44,8kg, niin nämä pennun pöllöilyt on välillä tosi rasittavia. Pääosin tuo on kyllä kiltti, mutta hihasta repiminen pentuhepulissa ja ärjyminen ja pomppiminen ei oo ihan aina kauhean hauskaa :P

Meillä alkoi murkkuilu n. 6kk iässä ja on kohta 8kk. Sitä varsinaista teini ikää odotellessa.
Elopainoa kanssa kiitettävät 30kg. Suurimmaksi osaksi myös kiltti, mutta murkku ikä toi meille myös hyppimisen ja repimisen. Haastaa siis hörheltämiseen mukaan. Dominoiva tuo jäpikkä ei mielestäni ole.
Itse toivon kuitenkin että hieman tasottuisi välissä ennen kun alottaa varsinaisen teini-iän.

Muiden juttuja kun lukee niin niihin verrattuna Oona on ollut (ja on edelleen) superhelppo ja kiltti pentu. Se täyttää viikon päästä 9kk. Yksi ongelma kyllä on. Se ei tule chihu Helmin kanssa oikein toimeen. Joka päivä tulee vähintään yksi tilanne missä joudun erotuomariksi. Ei ole kivaa, varsinkaan kun painoeroa on viitisen kiloa. Huonostihan Helmille kävisi jos Oona tosissaan hyökkäisi sen kimppuun. Kukaan ei ole ketään purrut kuitenkaan, vaikka pahalta ne ärhentelyt kuulostaakin. Oona on vahvaluontoinen koira, siinä mielessä että se tietää mitä haluaa ja se ottaa mitä haluaa. Essiltä ja Helmiltä, ei ihmisiltä. Essi on ihan tossun alla, eikä se näytä sitä haittaavan. Helmi ei alistu sellaiseen ja siksi niille riitaa tuleekin.

Minusta tuntuu, että joka koiralla on mulla ollu omat ketkuilunsa. Eka koira harrasti (tosin se teki sitä aina) ihmisten säikyttelyä kun se tuijottelijoille teki ylläripylläri leikkiinkutsuja kun kävelivät kohdalla samalla haukahtaen kumean *wooooooof*in. Toisella koiralla oli kahteen kertaan eroahdistusta, kolmas oppi sisäsiistiksi vasta 2,5 vuotiaana ja nyt on tää ärjypetteri, jolla on ollu teini-ikä siitä asti kun se meille muutti.

Kesällä sain hakea sitä mansikkapenkistä jatkuvasti kun se söi sieltä ihan kaiken.. raa'at, kypsät, homeiset ja lehdet. Tämän seurauksena ihan hirveet itkupotkuraivarit, jolloin tuo rimpuili, ärjy, karju ja yritti purra ja veti hirveitä pultteja. Jos se ei halunnu tehdä jotain muutakaan mikä ei just sillä hetkellä miellyttäny niin samat raivarit. Niistä on onneks päästy, mutta tuo riehuminen aina välillä on edelleen meillä seurana. Ei onneks semmosena agressiivisena, vaikka se joskus siltä kuulostaakin. Tuo on hirmu äänekäs ollut koko ajan ja osoittaa mieltään myös äänekkäästi ja pomppien ja riehuen. Josko se siitä tasoittuu vielä kun se on jo hitaasti mutta varmasti tasoittunut koko ajan.

Naapureille piti kyllä sanoa, etteivät ihmettele jos meiltä kuuluu hirveetä mekkalaa.. me vaan neuvotellaan tuon koiran kanssa. Joskus he ovat naureskelleet partaansa pensasaidalla kun ollaan oltu itse asiassa koiran kanssa. Hetki on aina mennyt, että tuo otus vetää henkeä ja sen syke laskee riehusykkeestä normaaliksi.

Mie en ehkä kestä tuota ipanaa - silleen hyvällä tavalla <3
Sunnuntaina messarissa Virna jopa osas käyttäytyä kehässä, vaikka tuomari kopeloidessa läpi istuminen olis ollu paljon kivempaa kuin seisominen, onneksi tuomari ymmärsi pennun venkoilut :D Kehän ulkopuolella ipana kyllä oli yksi höyryveturi jos velipoika meni edellä, mutta silloin kun liikuttiin niin että Virna meni ensin tai ihan kaksistaan niin nätisti tuo meni.

Eilen käytiin yhdessä ystävän ja hänen koiransa kanssa treenaamassa (Lahden) satamassa. Mie olen pariin otteeseen kironnut kun harvemmin kerkeää/jaksaa lähteä muualle treenaamaan kuin vain kotona joten häiriössä treenaaminen on vähän jäänyt. Ja tuo ystävän koira on Virnalle yks suurimmista häiriöistä veljien lisäksi :D Kävely satamaan oli suurimmaksi osaksi sitä nelitassu vetoa, pikku hiljaa onneksi alko korvat löytyä. Ja sitten paikan päällä kun vaihoin Virnalle treenikamppeet ja kaivoin treenilelun esille niin kummasti koirakaveri unohtu. Saatiin molemmat koirakot tosi hyvä treeni, tehtiin toistemme läheisyydessä omia juttuja ja pari kertaa vuorotellen toinen oli koira perusasennossa ja toinen kiersi koiran kanssa ympäri ja hienosti Virna jakso keskittyä <3
Meillä alkaa pikku hiljaa olla rally-tokon alo-luokan kyltit yksittäisinä hallinnassa, takaa kiertäminen(/saksalainen täyskäännös) on vielä opettelematta. Vielä on tietenkin paljon opettelemista, erilaiset käännökset on vähän jäänny ja seuraamisessa olis vielä hommia.

Mie olen laittanu meille ens vuoden yhdeksi tavoitteeksi että päästäisiin rallyn möllit korkkaamaan ja tällä menolla se ensimmäinen virallinen starttikaan ei näyttäis ihan mahdottomalta. Jotenkin vaan tuntuu tosi häkellyttävältä ja hämmentävältä että ollaan jo näin pitkällä miun mittapuulla ja Virnalla ikäää vähän päälle 5 kuukautta. Tietenkin tässä voi vielä tulla tuhat ja yksi ongelmaa, kaksijalkasesta johtuen, mutta oon silti tosi ylpeä tuosta pikkusesta <3

Heippa
Tänne kotiutui eilen maailman pisimmän odotuksen jälkeen 8-viikkoinen cockerspanieli neiti
Kotimatka (3h) sujui yllättävän hyvin, kitinää ensimmäiset 2min ja sitten nukkuikin vajaa 2h, pissatauko ja sitten nukkui loppumatkankin.

Uuteen kotiin tuli reippaasti, ei arastellut mitään ja innolla mukana kaikessa mitä touhutaan.
Ulos olen kanniskellut KOKOAJAN... Kiitettävästi on tarpeita saatu ulos tuotettua, sisällekin ehditty kun en ole ollut tarpeeksi nopea.. Ja tarkka tyttö pisujen kanssa, yhteenkään paperiin ei ole osunut

Neiti sai jo sen perinteisen lempinimenkin, piraija.. Varsinkin tuo 6vee ihmissisko on mahtava, elävä, liikkuva ja vielä kiljuvakin purulelu! Mikäs sen parempaa...

Yö meni hyvin, ei lainkaan itkeskelyä, mutta ei myöskään malttanut vielä kovin pitkiä pätkiä nukkuakkaan (minä sain muutaman tunnin unta, jossain kymmenessä osassa )
Minulla oli peti lattialla, neiti nukkui välillä ihan vieressä, välillä lattialla ja välillä omassa pedissä.

On kyllä kummallinen olo kun kotona on koira jotaa ei yhtään tunne! Viimeksi kun on ollut koira kotona (vähän yli vuosi sitten) sen tunsi niin läpikotaisin, nyt täällä jatketaan tutustumista!

Siitä se lähtee ;) Toivottavasti oot jo saanut vähän enemmän nukuttua öisin ja muutenkin arki lähtenyt rullaamaan ^^
Tuo on kyllä totta, että on kummallista kun huusholliin on saapunut koira jota ei tunnekkaan. Vaikka miulla olikin aika hyvä käsitys millanen pentu Virna on kun monta kertaa kävin pentuja kattomassa ja vuorokauden niitä hoisinkin ~7 viikkosinä, oli se silti aika hämmentävää ja välillä meinasi mennä sormi suuhun.

Eilen tuli Virnan korkeus ekaa kertaa mitattua ja kotimittauksella tulokseksi tuli 40,5 cm. Jännityksellä oottelen, että kuinka paljon knääpiö vielä kasvaa ylöspäin. Vähän pitelen sormia ristissä että jäisi alle 43 senttiseksi niin sopivasti Virna jäisi medikoiraksi agilityssa.

Yöunet pidentyneet 3h pätkiin
Suurin osa tarpeista tulee ulos, kunhan vain ehdin viedä ajoissa!

Mutta herranjestas mikä piraija tuosta on kehkeytynyt! Koko ajan mielellään naskaleitaan upottaisi kaikkeen, mutta mieluiten tietenkin ihmisiin
Napakka ei ja tilalle jotain luvallista purtavaa toimii, paitsi kun on väsynyt ja kierrokset nousseet, ihan riivattuna "hyökkii" eikä lelut kiinnosta vähääkään! Olen ottanut neidin napakasti syliin tuolloin, protestoinnin jälkeen kuuluu syvä huokaisu ja rauhoittuu. Silloin lasken alas ja neiti nukahtaa
Huomioimattomuus ei tuolle taida toimia, tuo kun leikkii oikein mielellään ihan itsekseenkin
Ihan samantyyppisiä väsymys-riekkumisia ihmislapsetkin saaneet, samanlailla sai rauhoitettuakin
Pakko kyllä myöntää että yöllä ei meinaa huumorintaju riittää kun neiti hyökkää nenään kiinni

Muuten menee ihanasti, oppinut jo että ennen ruoan saamista pitää istua, tarjoaa sitä joka kerran nopeammin. Kun ruoka on turpoamassa koittaa kimeällä äänellä komentaa ruokaa tulevaksi nopeammin, mutta eiköhän tuo tapa nopeasti karsiudu kun ei toimi, tuommoinen kun on helppo olla huomioimatta (kiitos hyvä äänieristys ja ymmärtäväiset naapurit, ei tarvitse ääniä stressata!)

Kyllä tuosta kunnon koirakansalainen vielä tulee, vaikka ei noiden riekkumisten aikana ei uskoisikaan

Oona on onneksi alusta asti ollut hyvä nukkuja Ensimmäisenäkin yönä heräsi yhden kerran, silloin kun itse kävin vessassa. Käytin sen pihalla pissalla, sen jälkeen mentiin takaisin nukkumaan ja nukuttiin muistaakseni klo 7 asti Tosin Oona on nukkunut alusta asti sängyssä vieressäni, ehkä siksikin nukuttaa niin hyvin. Siinä 4-kuisena ei ollut enää aamuisinkaan kiire pissalle, sain ihan rauhassa itse pukea ja käydä vessassa, vasta sitten Oona tuli sängystä eteiseen ja lähdettiin sitten ulos. Silloin nukkui klo 7-8:aan asti aamuisin. Iltaisin sillä sitten riittikin virtaa ja käytin sitä pahimmillaan vartin välein pihalla pissalla. Jossain välissä se riehui jopa 4 tuntia putkeen illalla. Kokeilin vaikka mitä (vapaana juoksemista kaverin kanssa pellolla, rauhallisempaa hihnakävelyä, namien etsintää, aktivointileluja, pahvilaatikoita revittäväksi, temppujen opettelua) että saisin sen väsytettyä, mutta mikään ei auttanut. Lopulta sitten kokeilin että ei tehdäkään mitään, rauhoitutaan vain. Nostin lelut hyvissä ajoin illalla pois, pidin Oonaa sylissä rauhoittumassa. Se auttoi. Iltariehumiset vähentyivät, alkoi riittää 2 tuntia, sitten 1 tunti ja lopulta ei tullutkaan kuin ihan lyhyt hepulointi. Kieltämättä alkoi olla jo epätoivoinen olo kun minua väsytti ja halusin nukkumaan, mutta Oona vain juoksi ja riehui. Kun kello oli jo puolen yön pintaan. Ei kai se sitten ihme ollut että nukutti aamulla pitkään

Kaiken kaikkiaan Oona on ollut todella helppo pentu. Täytti juuri 9kk, mutta ei mitään teineilyä ole näkynyt, ihan on oma kiltti ja suht rauhallinen itsensä. Juoksujakaan ei ole vielä ollut. Agilityn alkeiskurssi saatiin juuri päätökseen ja ensi vuoden alussa alkaa jatkokurssi. Oonasta kasvoi oikein hyvän kokoinen keskarivillakoira. Säkä 38cm, painoa hitusen alle 8kg. Painoa nyt varmasti tulee vielä jonkin verran lisää, nyt on aika hoikka. Mutta Oona kasvoi niin nopeasti, että massaa ei ole oikein ehtinyt tulla yhtä nopeasti kuin korkeutta. Ei se liian laiha silti ole ja lihaksiakin on ihan hyvin. Sirompirakenteinen kuitenkin kuin Essi. Essihän on kääpiövillakoira, säkä 33cm ja painoa 6,3kg. Rakenteeltaan melko jytky, ei kuitenkaan ole lihava.

Jotenkin hassua aatella ettei Oonalla ja Virnalla kamalasti ole koko(/korkeus)eroa ja Virna on isompi :D Jotenkin aatellu että keskaripuudelit olis isompia ja tuo oma knääpiö-buhund tuntuu, noh, kääpiöltä :D Kotimittauksessa säkä 40,5 cm, paino oli eilien inasen päälle 10 kiloa. Mutta onhan tuo pentueensa pienin ollu ainakin ennen luovutusikää. Yksi veljistä on ~46 senttiä ja painaa päälle 12 kiloa :D Virnalle tulee varmaan vielä jokunen sentti korkeutta ja painoakin sitten joskus lisää. Piän vähäsen sormia ristissä että tuo jäisi alle 43 senttiseksi niin olisi oikein sopiva medikoira ;)

Virna muuten nukkuisi varmaan sängysäs vieressä, mutta sille tulee tosi nopeesti kuuma ja siirtyykin sitten lattialle nukkumaan ainakin osaksi yötä. Aamusin kyllä herätessä on pentukin sängyssä muiden mustien kanssa.

Penska on ollut tänään miulla mukana koulussa, tai oikeestaan toisella toimipisteellä, koska huomenna isomman kurssin loppuprese asiakkaalle joten pitkä päivä tiedossa. Puudelit sain hoitoon kihlatulle, mutta Virna on vähän haastavampi saada hoitoon. Oikein reippaasti pentu on ollut, välillä vähän riehunut lelujen kanssa mutta muuten joko natustelee luuta tai pötköttelee rauhassa <3

Huh... Kauankohan muiden piraijoilla joilla ollut pahana ihmisten pureminen, on tuo vaihe kestänyt.....? Ihan mahdoton tuon puremisen kanssa, kielto/kiljahdus tms vain innostaa lisää, eristäminen ei toimi kun leikkii sitten itekseen.

Nukkuminen parantunut vähän, 3h pätkissä nukutaan, toissa yönä yksi 6h pätkäkin! Minä vieläkin patjalla lattialla, mutta luulen että siirryn ensi yöksi omaan sänkyyn, jos saisin nukuttua hieman paremmin, huomaa että väsymyskin vaikuttaa ettei jaksaisi tuon puremisen kanssa yhtään..

Muuten mennyt todella hyvin, mitään mitä etukäteen mietin ei ole ollut. Kertaakaan ei ole ikävää itkenyt, autossa rupeaa heti nukkumaan kun lähdetään liikkeelle, vieraissa paikoissa tosi reipas ja moikkaa kaikkia mielellään ja iloisena! (Tai purren.....) Ja yksinolot on nukkunut, mitään meteliä ei ole ollut.

Joulun jälkeen kaverin aikuinen koira tulee leikkimään, josko se osaisi kertoa neidille että koko ajan pureminen ei ole niin kivaa

*muoks* ja pakko lisätä, että hienosti tajuaa jo istua että sen ruokakupin saa eteensä ja namin kanssa on lisätty se käskysanakin jo istumiseen!

Virna taitaa olla sisäinen pikku-piraija koko loppuelämänsä :D Ei vaan, mie olen Virnalla pitänyt että käsillä saa luvan kanssa leikkiä ja niitä saa purra, mutta ei täysiä. Olen aatellu että ompahan palkka ja vireen nostaja aina mukana. Mutta siis sellasesta pentu pirailusta olen kyllä kieltänyt ja nyt kun käyn miettimään niin se taisi aika pitkälti loppua kun hampaat oli vaihtunu.

Joo, toi väsymys oli varmaan se kauhein asia. Miulla vaikein aika oli kun opiskelut jatku viikko penskan tulon jälkeen. Halusin ajoissa päästä nukkumaan jotta jaksan sitten viideltä herätä käyttää koiria ja kouluun, mutta pentu vaan riekku puoleen yöhön asti. Saatoin jokusen kerran sitä itkeäkin kihlatulle kun väsyttää vaan niin maan penteleesti. Mutta kyllä se siitä helpotti, Virna oppi rauhottumaan ajoissa (ja mie vähensin koulussa kursseja kolmasosan :D). Nykyäänkin tuo simahtaa
Mutta jos joku joka jälkikäteen lukee tätä ja miettii että ottais kahden aikuisen koiran lisäksi pennun ja samalla opiskella + 40 op:n verran lukukaudessa niin mieti kaksi kertaa. Siihen ei pieni hulluus riitä. Tarttee olla kanssa tosi hyvä organisoimaan ja aikatauluttamaan ja vielä pysyä suunnitelmissa :D

^Minä ajattelin, että jos olisin töissä tai opiskelisin, niin 2 koiraa olisi ehdoton maksimi. Vaikka minulla on aikaa päivisinkin koirille, niin kolme koiraa on silti maksimi Eipä tuota ylimääräistä aikaa nytkään hirveästi jää. Villakoirien turkinhoitoon menee aika paljon aikaa, kun pesen ja föönaan kummankin kerran viikossa, samalla teen konetyöt. Saksilla trimmaan joka toinen viikko. Ja kun yhden koiran kanssa menee se n. 3 tuntia, niin en jaksa molempia laittaa samana päivänä kuin joskus jos on pakko, eli hyvin harvoin. 2 kertaa viikossa käyn Oonan kanssa hallilla agilitya treenaamassa, siinäkin reissussa menee 2-3 tuntia kun hallille on matkaa 30km yhteen suuntaan.

Oona ei juuri käsiä pureskellut pikkuisenakaan. 9-10-viikkoisena teki joskus sitä että otti käden suuhun, puri niin lujaa kuin jaksoi, ravisteli kättä kuin lelua. Sattui kyllä pirusti. Onneksi aika äkkiä tuo jäi pois. Kesti ehkä sen viikon tai kaksi. Ei Essikään purrut käsiä, vaatteita kyllä riepotti. Chihu Helmi sen sijaan oli melkoinen piraija ja puri lujaa niin pieneksi koiraksi. Sille tehosi kun kiljaisin ja jätin sen täysin huomiotta, eli lähdin pois. Muutaman viikon sillä tuota vaihetta kesti. Helmi sai myös tehtyä reikiä vaatteisiini kun hyppäsi ja tarttui hampailla housunlahkeeseen polven kohdalle tai hupparin hihaan.

Hammastelu saattaa toisilla kestää todella pitkään. Jopa sen ensimmäisen vuoden, toki vähenee merkittävästi hampaiden vaihtumisen jälkeen.

Mutta esim. 6-9kk iässä kun murkkuikä alkaa voi myös hammastelu lisääntyä uudelleen, kun tekemisen tarve kasvaa. Ja itse olen tehnyt havainnon, että noutajat (käyttö) ovat nuorina melko aktiivisia suunsa kanssa, eivät vältämättä pure mutta haluavat käden tai hihan suuhun.

Niin joo, onhan miulla vielä koirien lisäksi kaksi kania, 8 hiirtä ja ~10 rottaa. Ei ole vapaa-ajan vietto ongelmia ainakaan :D Mutta kyllä tässä syksyn mittaan todennut että kaksi olisi miulle se optimaalinen määrä. Kolme menee nyt kun puudelit on kuitenkin jo iäkkäämpiä eikä tartee enää niin paljoa liikuntaa eikä niiden kanssa aktiivisesti enää harrasteta. Ja mie olen laiska noiden turkkeja hoitamaan, pesu ja ajelu 3-4 viikon välein kun molemmat on lyhyessä turkissa. Ja silti joka kerta kun noita puunailen niin kiroan että miksi teini-ikäinen minä halusinkaan turkkirodun ^^;; Tai en halunnu nimenomaan turkkirotua, vaan sen villakoiran ja turkki tuli kaupan päällisenä :D
Silti välillä on jaksaminen ollu tiukoilla, mutta en kuitenkaan kadu Virnan ottamista. Monesti jo sanonutkin, mutta tuo penska vaan tuntuu niin omaan käteen sopivalta, tai sellaselta että mie voin oppia ohjaajaksi jolle pikku-musta sopii käteen kuin hanska. Vaikka olen kyllä ollu tosi yllättyny tuon energian määrästä ja monesti sitä kironnutkin, vaikka tiesinkin buhundien olevan energisiä. Vaikka villakoiratkin on energisiä niin en mie ainakaan muista että ne olis pentuna tuollasia reikäpäitä ollu. Vaikka tosissaan varmaan aika kultaa muistot ja Virna vaikka onkin vaan pieni kesikokonen, niin onhan se selvästi isompi ku Nella tai Enni ja sitä kautta se meneminen ja tekeminen paljon selvemmin nähtävissä.

Täällä on elelty pentuarkea kohta 2 viikkoa ja aletaan kaikki toipua alkujärkytyksestä

Hampaita tämä neiti käyttää edelleen paljon ja eiköhän tuo jatku vielä pitkään. Nyt kun olen saanut vähän nukuttuakin niin alkaa löytyä sitä tarvittavaa huumorintajuakin
Väsyneenä asiat tuntuvat niin vaikeilta ja lopullisilta. Nyt pystyy katsomaan tuota riiviötä joka tulee suurimmaksi osaksi hampaat edellä moikkaamaan, että leikkiähän tuo haluaa vain, antaa suuhun jotain pureskeltavaa ja ryhtyy leikkiin

Minä olen siirtynyt sänkyyn nukkumaan ongelmitta, herään yöllä kerran viemään pihalle, tai siis herään kyllä muutamaan kertaan mutta jatkan unia ja sitten levänneenä siivoan aamulla

Hirmuisen fiksu ja reipas otus! Tänään oli ensimmäistä kertaa oikean työpäivän itekseen. Äiti tosin kävi puolessa välissä päästämässä pihalle ja kurkkaamassa että kaikki hyvin. Vielä oli pitäytynyt omissa luvallisissa askarteluissa!

Mitään ei olla kovin vakavasti harjoiteltu, mutta istu ja maahan luonnistuu, luoksetuloa vahvistetaan kovasti. Nyt kun itselläkin vähän enemmän energiaa, jaksaa olla se maailman mielenkiintoisin tyyppi jonka luo on aina mahtavaa tulla

Miten muilla uusilla tulokkailla on kotiutuminen sujunut?

Meillähän nukuttiin heti jo yöt kokonaan, toki vuorotyöläisenä se uni ei aina ollut samassa rytmissä kuin pennulla..

Tuo pikkumies täyttää tammikuussa jo 9kuukautta.. Kakaramaisuus ei ole edes vähentynyt vielä . Sai myöskin ensimmäisen puremansa toiselta koiralta, . Sillä hetkellä ei kyllä näyttänyt saaneensa traumaa, mutta aikahan sen tässä näyttää kun iltavuoroistani selviän ja päästään tapaamaan taas toisia koiria.

Täälläkin olisi yksi tuore pennunomistaja! Tai no kolmisen viikkoa tuon kanssa on ehditty elellä. Nukkumisen suhteen kaikki on mennyt hyvin - heti alkuun päätettiin, ettei oteta koiraa sänkyyn, ja pentu onkin jo päivärytmiimme tottunut ja yöt nukkuu melkoisen sikeästi omassa pedissään meidän makuuhuoneessa.

Yksinolo on tällä hetkellä ehkä isoin ongelma meillä! Ollaan jätetty pentua yksin kauppareissujen ajaksi, roskien vienniksi yms. lyhyiksi ajoiksi, eikä alkuun ollut mitään ongelmaa. Ei kuulunut vinkumista ja pentu takaisin tullessamme oli yleensä pedissään. Nyt on kuitenkin alkanut itkeä perään. Olemme rajanneet pennun makuuhuoneeseen yksinoloajaksi, ja tuntuu että pentu on nyt alkanut hieman makuuhuoneeseen menoa arastelemaan. Saman tien, kun makuuhuoneen ovi sulkeutuu, alkaa vinkuminen ja esimerkiksi kauppareissulta tullessa saattaa kuulua käytävään asti (mikä ei kerrostalossa ehkä ole ihan ihanteellista...). Sitten taas esimerkiksi roskia viedessä en ole pentua laittanut makuuhuoneeseen, eikä ole tullessa vinkumista kuulunut. Monessa paikassa neuvotaan rajaamaan pennun yksinolotilaa, mutta olen miettinyt josko pentu kuitenkin viihtyisi paremmin ilman rajausta? Asutaan kaksiossa, joten olohuone ja keittokomero olisi vielä tilaa. Makuuhuoneeseen päädyimme alunperin turvallisuuden takia (kaikki johdot saa pois, eikä pureskeltavaa tavaraa niin ole), mutta toisaalta päivisin emme juuri makuuhuoneessa käy, niin olen nyt pohtinut, josko pentu kokisi turvallisemmaksi että saisi olla olohuoneessakin yksin ollessaan. Kamalasti nyt harmittaa, kun yksin jääminen on pennulle vaikeaksi käynyt, sillä ensi viikolla olisi paluu lomalta arkeen ja tulisi pennun lähes työpäivän mittaisia aikoja yksin olla.

Pentu on melkoinen energiapakkaus ja hepuleita saa kyllä etenkin iltaisin! Jalat myös olisivat mokoman lempipureskelukohde, mutta onneksi melko hyvin jättää ne rauhaan, jos ei huomiota kiinnitä.

Kolme viikkoa. Ja aiettä minä vihaan noita naskaleita

Pentu on maailman reippain olento, ei ikävöi, jää yksin nätisti, ei pelkää tai arastele mitään, oppii nopeasti, matkustaa autossa mahtavasti, syö ja nukkuu hyvin ja kaikkea, mutta tuo pureminen! Argggh! Kai sitä joku ongelma sitten pitää olla

Me ollaan nyt viikko eletty "normaalia" arkea, työt ja eskari. Onneksi äitini on voinut/halunnut käydä kerran aina päivän aikana päästämässä pihalle ja katsomassa että kaikki hyvin.

Hihnassa ollaan nyt päivittäin vähän liikuttu päivittäin, ei ole siinäkään ongelmaa kun siellä ulkona on niin ihana! Naapurin PKcollie tuli vastaan, jäivät vähän matkan päähän ja höpöttelin naapurin kanssa, tämä neiti vaan vilkaisi että jaa, toinen koira ja jatkoi hajujen tutkimista, ne olivat paljon mielenkiintoisempia Tähän asti on ainakin ollut ihan täysin nenä eläin, mistä tosiaan hyötyä kun tarkoitus löytää meille sopiva harrastus jostain nenä-lajista.

Tänään illalla pääsee ensimmäisille pentutreffeille! Siellä on pienimuotoista "koulutustakin", saadaan naksuttimetkin. Naksuttimen käyttö on minulle vielä vierasta, joten tosi ihanaa että pääsee harjoittelemaan sitä ihan ohjauksessa!