Koirat.com

Täällä on pentu jo viittä vaille teini-ikäinen (8,5 kk). Se on jotenkin pikkuvanha otus, ettei aina meinaa muistaa, että millaisesta pikkukakarasta on vielä kyse.

Itse laitoin pennun jo ekana yönä yksin nukkumaan siihen huoneeseen, missä viettää pääosin yksinolonsakin, kuuntelin pari ekaa yötä itkua ja sen jälkeen ei kuulunut enää mitään. Oppi hyvin nopeasti, että aamu tulee, kun huoneen ovi aukeaa. En ole ikinä ulkoiluttanut yhtäkään pentua öisin, koska haluan, että oppivat rauhoittumaan mahdollisimman hyvin yöaikaan. Pentu oppii kyllä pidättämään yön ylitse aika nuorellakin iällä. Ja lisäksi oma unirytmi ei kyllä tykkää hyvää mistään yöllisistä ulkoiluista. Samalla tuli sitten ehdollistettua rauhoittumista, kun huoneen ovi menee kiinni (pennulla ei ole ikinä ollut minkäänlaisia yksinolo-ongelmia, joten tälle toimi hyvin).

@Vala, kuulostaa siltä, että pentu kokee makuuhuoneen ikävänä paikkana ja stressaantuu heti, kun ovi menee kiinni. Tilan vaihtamisesta tuskin on haittaa - tosin ehdotan, että olette tarkkoina sen suhteen, ettette missään nimessä palaa kotiin, jos sieltä kuuluu mitään ääntä, ettei pentu ala ahdistua toiseenkin tilaan yksin jättämisestä. Alustavat yksinolo-ongelmat kuitenkin viittaavat siihen, että pennulla on siihen taipumusta. Pentu oppii hyvin nopeasti yhdistämään, että huutaminen edesauttaa yksinolon päättymistä, vaikka vaan sattumalta palaisitte silloin kun se huutaa.

Jos kotona on älylaitteita, on olemassa myös koiran valvomiseen tarkoitettuja softia (esim. Dog Monitor: yksi laite pitää jättää kuvaamaan ja toista kannetaan mukana, kotiin jätetty laite ilmoittaa äänestä tai sitä kautta pääsee live-kuvaan). Tällaistakin voi hyödyntää siihen, että varmistuu koiran olevan rauhallinen, kun palaa kotiin.

Potentiaalisen yksinolo-ongelmaisen kanssa kannattaa myös pohtia sitä, että kuinka "riippuvainen" läsnäolostanne koira on ihan arkielämän tasolla. Se, että ongelmia on tullut nyt, saattaa viitata siihen, että koira on leimaantunut teihin (mitä se ei vielä alussa ollut) ja on riippuvaista sorttia. Tervehtiikö se kotiin palattuanne niin, että se meinaa pakahtua? Tai seuraako se koko ajan huoneesta toiseen tai haluaa nukkua suurin piirtein kyljessä kiinni sohvalla?

Nämä ovat asioita, jotka eivät yksinään viittaa ongelmaan, mutta ongelmien jo esiintyessä, niihin puuttuminen voi auttaa.

Tällaisen koiran kanssa itsenäisyyden opettelusta ei ole haittaa - koira jätetään huomioimatta kotiin palattaessa ja koiralle tehdään peti eri huoneeseen. Koiralle opetetaan, ettei aina tarvitse olla ihan samassa paikassa kuin muut. Minulla kääkkä on selkeästi tähän taipuvainen ja sen kanssa joutuu olemaan tarkempi, ettei koiraa huomioi liikaa ihan arkielämän tasolla. Ei ole yksinolo-ongelmainen, mutta selkeästi enemmän taipuvainen uikuttamaan perään (näkyy esim. kyläpaikoissa). Sheltti tervehtii tyylillä: "kiva, että tulit, mutta mä menen nyt syömään puruluuta tonne".

Kohta neljä viikkoa yhteiseloa. Olen alkanut hahmottaa tuota tyyppiä hiljalleen kaiken tuon hampaiden käytön lomasta
Ihan mieletön tyyppi
Eilen oli tosi vähän hammastelua aiempaan verrattuna, tänään kyllä korvannut puuttuneet Mutta ainakin sai esimakua siitä millaista se sitten joskus on..

Pentueskarissa käytiin, vähän harjoituksia ja sitten leikkiä. Oli jännittävä huomata kuinka edellinen koira ja sen kanssa opitut reaktiot hyppäävät esiin vielä nytkin. Oli silloin niin tottunut että kaikki resurssit, rähähtely tms johtaa automaattisesti tappeluun.. Nyt täytyy sitten itse opetella koira taas uusiksi, kun se kuitenkin suurimmalla osasta koiria on ihan normaalia kanssakäymistä
(aika paljon ihanampaa näin!)

Oli myös hauska huomata että on tuo cockeri vaan niin nenä-eläin, kun leikkihetki alkoi ja kaikki pääsivät vapaaksi, muut pennut lähtivät heti leikkiin ja painiin, mutta tämä meidän neiti pisti nenän lattiaan ja kiersi koko salin, sen jälkeen lähti vasta leikkiin
Ilmoittauduin maaliskuussa alkavaan pentutokoon ja varmaan sitten keväällä aloitetan nose work-kurssi tuolla samassa paikassa jossa pentueskari on. Kovasti myös koko ajan enemmän kiinnostaa pelastuskoiratoiminta, vaikka toki tiedostan että se vaatisi minulta jopa enemmän kuin koiralta Katsotaan mihin päädytään!

Tänään neiti oli ensimmäisen työpäivän kokonaan itekseen, mitään ei oltu askarreltu (luvatonta), yhdet pissat ja yhdet kakat. Viime yönä mentiin myös yhden pysähdyksen taktiikalla!

Uh.. Nyt väsyttää eikä jaksaisi neuvotella tuon pennun kanssa ihan kaikista hoitotoimista..
Se on nyt keksinyt ruveta taistelemaan vastaan IHAN KAIKESTA! Kynsin ja hampain...
Ei siinä mitään, en minä periksi anna, mutta väsyneenä on niin vaikea ajatella että tämä on vain vaihe ja menee ohi

Neiti on todellakin periksiantamaton, mikä on ihan mahtava piirre ajatellen tulevia harrastuksia, mutta juuri nyt sitä saisi olla vähän vähemmän

Minua kohtaan pureminen on alkanut vähentyä mutta tyttö 6vee on edelleen ihan täysin vastustamaton vinkulelu!

Lueskelin lohdutukseksi vanhoja keskusteluja aiheesta, jossa oli jo unohdettu kaikki tuo piraija/termiitti-vaihe

^ Jaksamisia termiittihampaille! Meillä oli kans ekan koiran kanssa samanlaista puljaamista harjauksen, kuivaamisen ym. kanssa, pitkäänkin. Loppui tosi nopeesti kun otin harjaamiseen namit käyttöön (namipussi syliin tai koiran eteen mutta ulottumattomiin, aina välillä namia kun on ollu rauhallisesti) ja lenkin jälkeen kuivaamissähläys lakkas muistaakseni n. viikossa kun jätin koiran aina mitään sanomatta hengaamaan hihnassa eteiseen hetkeksi (30sek-1min, ei siis pitkään), jos ei antanu kuivata. Sit menin takas eteiseen neutraalisti ja rauhallisesti ja koitin uudestaan, ja jos suu kävi käteen niin taas joutui koira olla hetken tylsyydessä. Rauhallisia kehuja ja joskus naminkin sai jos antoi käsitellä pistämättä lekkeriksi.
Kyllä se siitä!

Kiitos Dinski
Minullakin on ollut namit käytössä, mutta ne saa hotkaistua nopeasti ja jos ei saa niin pureminen voittaa.. Mutta kyllä tuo tuosta ajan kanssa helpottaa, ja heti kun itse saanut nukuttua paremmin, jaksaa taas paremmin tuota menoa.

Ja jos löytyy hyviä neuvoja miten pentu oppisi näkemään tuon 6vee ihmissiskon ihmisenä eikä vinkulelu/painikaverina niin otetaan vastaan

Tälle viikolle järkätty useampi koirakaverien kansssa leikkihetki, eiköhän tuokin auta kun on taas muitakin leikkikavereita kuin vaan me ihmiset

^ Auttaisikohan jos lapsella olisi koiran lelu, jonka antaisi koiralle silloin kun koira menee lasta puremaan ja kiusaamaan? Jos lapsi ehkä leikkisi pennun kanssa hetken sillä lelulla? Voisi tehdä pennullekin hyvää jos lapsi syöttäisi sitä välillä, siis pennun ruoka-aikana pennun omaa ruokaa. Vaikka laittaisi pennulle ruokaa kuppiin pikkuhiljaa, eli kun pentu on syönyt sen minkä lapsi on juuri laittanut, lapsi laittaisi vähän lisää jne.

Lelua aina ensimmäisenä tyttö koittaa tarjota pennulle, mutta ei mikään lelu ole tarpeeksi mielenkiintoinen että luopuisi tytön "kimppuun" menemisestä.
Tyttö myös tekee pennun kanssa samoja harjoituksia kuin minäkin, istu, maahan, tassu ja jopa "jätä" (nami lattialle, ei saa ottaa) toimivat tytöltä ihan yhtä hyvin kuin minulta.
. Täytyy kokeilla tuota ruoka-juttua vielä.

Ja kyllähän lapset käyttäytyvät niin kuin aikuiset ja pelkkä olemus on vaan pennun mielestä niin vastustamattoman ihana riehumiskumppani, että ei oikein voi ihmetellä :)

^Ok, no jos kokeilisi vielä sitä leikittämistä, jos pentu sillä tavalla kiinnostuisi lelusta ja valitsisi mieluummin sen? Tai olisiko sellainen mahdollista, että lapsi lähtisi pois, vaikka omaan huoneeseen ja laittaisi oven kiinni? Pentu jäisi siis huomiotta kun rupeaa puremaan ja lapsi pääsisi "turvaan". Tätä kun tarpeeksi pääsee toistamaan niin, että jos pentu malttaa olla rauhallisemmin niin silloin saisi huomiota lapselta. Ja heti kun rupeaa puremaan, jäisi samantien taas yksin.

Helmi12 kirjoitti:

Pentu jäisi siis huomiotta kun rupeaa puremaan ja lapsi pääsisi "turvaan". Tätä kun tarpeeksi pääsee toistamaan niin, että jos pentu malttaa olla rauhallisemmin niin silloin saisi huomiota lapselta. Ja heti kun rupeaa puremaan, jäisi samantien taas yksin.

Tämä. Vanhempi koirani oli n. 4-5 kk ikään asti äärettömän rasittava naskalihammas, joka vielä veti itsensä ylikierroksille päästessään natustelemaan. Ainoa, mikä upposi suhteellisen tehokkaasti sinne kovaan kalloon, oli leikin systemaattinen lopettaminen, kun hampaat otettiin käyttöön. Koiralle on hirmuisen selkeä viesti, että aina kun käyttäytyy tavalla x, leikki aina loppuu. Joten suosittelen ehdottomasti yo. vinkkiä, se voisi olla lapsellekin riittävän selkeä toteuttaa.

Leikin lopettaminen heti hammastaessa on käytössä, mutta ei nuo ole siihen leikkiin asti päässeet viimeiseen 2viikkoon, kun hammasta tulee jo ennen, eikä mikään lelu siinä vaiheessa kiinnosta.
Ja aina kun mahdollista niin tyttö jättää kyllä huomiotta/poistuu paikalta, mutta ei sitä viitsi lasta teljetä omaan huoneeseen ainiaaksi, välillä on käytävä vessassa ja syömässäkin, ja silloin piraija hyökkää heti

Tuo pentu ei myöskään koe yksin jäämistä mitenkään huonona asiana, leikkii ihan mielellään itsekseenkin, joten leikin lopettaminen (mitä silti käytän minäkin) ei ole sille mikään suuri harmitus tai resurssi.

Tuo itsenäisyys ja rohkeus ovat ihan mielettömän hienoja piirteitä, tässä kehitysvaiheessa tietenkin hieman hankaloittavat. Mutta ei tosiaan ole minkään näköistä ongelmaa yksin jäämisessä niiden ansiosta!

Nyt ollaan harjoiteltu tytön rauhaan jättämistä haalarin pukemisen aikana. Tyttö pukee vieressä ja minä pennun kanssa teen harjoituksia. Namien kanssa. Hankalaa on keskittyminen, mutta tuolla pennulla harjoittelu vie voiton jopa heiluvien lahkeiden puremisesta! Pelkät namit ei riitä, testattu....

Kyllä tuo tuosta rauhoittuu, joku päivä.... Eikä tuo minun tyttönikään onneksi ole mikään arkailija, ei se sen rakkauden kanssa periksi anna terävien hampaiden takia

Olinpas kirjoittanut hassusti tuolla aiemmassa, eli siis lapset käyttäytyvät niin ERITAVALLA kuin aikuiset, tuolla pennuilla kierrokset nousee minkä tahansa lapsen näkemisestä, ne ovat niin jännittäviä ja niiden kanssa olisi IHANA riehua
Nyt keskitytään tosiaan siihen että lasten seurassa voisi olla ihan rauhassakin.. Toinen mitä harjoitellaan on se ihmisten tervehtiminen. Että ne tassut pysyisi kaikki maassa. Se naskalien upottaminen vieraisiin ei myöskään ole niin ihanaa

Eilen meillä kävi ensimmäinen koiravieras! Ystävien ihana aikuinen rescue, joka leikki ja leikitti pentua todella hienosti! Ja tämä naskalihammas ei tosiaan ollut mitenkään hämmentynyt siitä että täällä oli joku toinen koira! Malttoi jopa sylissä nukkuakin kun leikki rupesi väsyttämään!
Olen niiiiiiin järjettömän iloinen että on koira joka on koirasosiaalinen, edellinen rescue koiramme ei ilmeisesti ollut sosiaalistettu kunnolla (tuli 2vuotiaana) Suomesta pitovaikeuksien vuoksi, toisia uroksia ei voinut sietää ja narttujenkin kanssa oli resurssiagressiivinen, vaikka vain tien pielessä olevasta hajusta, tai tappelu tuli jos narttu kovin dominoiva.
Tokikaan ei tämäkään automaattisesti sellaisena pysy, mutta ei ainakaan ole kovin dominoiva ja teen kyllä kaikkeni että meille voi jatkossakin tulla koirallisia ystäviä kylään ja alku on ainakin lähtenyt hyvin käyntiin!

Naksuttimen kanssa ollaan harjoiteltu, minulle uutta, mutta tuo napero on kyllä aika nopeaan hoksannut sen!

Niin ihanasti menee että MELKEIN voi unohtaa nuo kammottavat naskalit!

Täälläpä on hiljaista..

Neiti on nyt 4,5kk, hampaita käytetään edelleen, paljon. Vähän on pahimmasta ajasta helpottanut mutta edelleen ongelma. Hampaista on etuhampaat jo vaihtuneet, kulmureiden vaihtumista odotan innolla. Neidillä on vähän pentupurentaa, jos nuo kulmurit vaihtuisivat pian niin ei tarvitsisi stressata mitään poistamnisia tms.... Mutta kutisevat ikenet aiheuttavat myös VIELÄ enemmän puremista

Silloin kun on päässyt leikkimään toisten koirien kanssa tilanne helpottuu, mutta muuten ei mikään auta.
Nukkuessaan se on ihana

Selkeästi on työkoira ja harrastuksia on nyt pentukoulua 1krt/viikko, joka jatkuu pentutokona maaliskuussa, Nose work toivottavasti keväällä ja olen käynyt nyt yhden pelastuskoirayhdistyksen harjoituksia seuraamassa, toivottavasti päästään pennun kanssa pian mukaan! Minä käyn itsekseen vielä useita kertoja.
Mitä tahansa harjoitellaan niin tuo on täysillä mukana ja vaikka häsläystä riittää (rotu ja ikä...), on alkanut malttaa pitempiä aikoja odottaa asioita ja selkeästi palkkautuu ihan siitä tekemisestä! Ihan mieletön otus!

Eilen olin itse niin väsynyt ja vaikka ulkoiltu reippaasti hangessa, neiti väsynyt ja nukkui hyvin, niin heti kun silmät aukaisi niin aukesi suu ja jotain/jotakuta piti purra
Pennun leikkisyyttä tuo on, mutta eilen olin ihan valmis lahjoittamaan tuon pois, tuntui että olen maailman huonoin koiranomistaja kun meni hermot ihan totaalisesti, mistä ei tietenkään ole yhtään mitään hyötyä.....
Aktivointia tuo tarvitsee, paljon!

Tänään vähän vähemmän väsynyt ja illalla pentukoulua, ihanaa!!

Miten siellä muilla menee? Meillä on myös löydetty oman kakan herkullisuus! Varsinkin jäiset pötköt on IHANIA

^ Apua kun teiänkin pentu on jo niin "vanha", vastahan se teille tuli :D Toivottavasti kohta tuo puremisvimma rauhottuu ihan kokonaan, se osaa olla tosi rassaava. Mutta hyvä että on vähäsen rauhottunu. Kyllä se siitä

Meillä arki rullaa menemään. Virna on ihanakamala riiviö joka on niin rakas, mutta silti välillä olisin valmis antamaan sen ensimmäiselle vastaantulijalle :D Virna osaa näyttelyssä olla hiljaa ja jaksaa keskittyä treenaamiseen muista koirista huolimatta ja lenkilläkin jos jos menee äänekäs auto tai mopo niin tuo itse tarjoaa kontaktia perään lähtemisen sijaan. Mutta muita koiria sitten pitäisi haukkua. Ja takaparkkiksella kun treenataan niin keskittyminen voi herpaantua tuulessa liikkuvasta lehdestä tai auton oven kiinni laittamisesta :D Mutta nopeet hoksottimet pennulla on, istu-maahan kaukojen idean tuo tajusi parilla harjoituskerralla ja nyt treenataan niihin nopeutta ja varmuutta ja lähdetään sitten lisäämään matkaa. Paljon enemmän tuo osaa kuin kumpikaan puudeleista saman ikäisenä, mutta perusasioissakin riittäisi hommaa ennen kuin voidaan miettiä mitään rally-mölleja. Ollaan menossa ens kuun lopussa alkavalle mölli-toko kurssille pitää hauskaa, kattoo miten menee :D

Ja joo, jäiset pötköt on Virnankin mielestä jotain niin parasta. Ei ne omat, mutta kaikkien muiden eläinten. Luoksetulo toimii kaikissa muissa tilanteissa, paitsi kun on löytyny joku "herkku"

Oona täyttää kohta vuoden (14.3.), eikä tänne enää kuuluisi. Mutta pakko hehkuttaa, se on vain alusta asti ollut uskomattoman helppo pentu. Ja on edelleen. Ei se mikään "teinimutanttininjakoira" ole Pikkupentuajan puremiset jäi yhteen viikkoon, sen jälkeen ei ole hampaitaan ihmiseen käyttänyt. Yöt on nukkunut aina hyvin, ei herättele öisin, ei edes silloin 9-viikkoisena. Enää se ei tosin nuku sängyssä... Se ei halua, nyyh. Minä olisin halunnut että se nukkuisi vieressä yöllä Yleensä se jää olohuoneen lattialle nukkumaan illalla ja joskus tulee yöllä omaan petiinsä sängyn viereen. Usein nukkuu koko yön olohuoneessa. Aamulla kömpii sänkyyn hetkeksi. No onhan se jo iso ja veisi paljon tilaa sängyssä...

Lopetettiin agility, koska Oonalla ei ollut oikein intoa siihen lajiin. Kokeillaan tokoa, alkeiskurssin ensimmäinen kerta oli viime tiistaina. Näyttelyynkin Oona on menossa 5.3.

Kyllä tuo joku päivä helpottaa tuo pureskelu, ehkä....
Muuten pitäytyy hyvin sallituissa tuhottavissa.

Ja juu, hirmuisesti on neiti kasvanut ja oppinut, vaikka ihan äsken se tuli!! Tämän hetkisen tilanteen yli toisaalta toivonkin että aika menee nopeasti

Elämä oli eilen taas helpompaa kun oltiin perjantaina siellä pentukoulussa ja siellä pääsee aina painimaan kavereiden kanssa opetuksen lopuksi. Vaikka silti koko ajan koittaa jalkoja/käsiä pureksia, ainakin kierrokset on niin hurjasti paljon matalammalla että ei ole niin kauheaa

Kaikesta huolimatta minua kovasti haluttaisi hankkia toinen koira. Voi toisaalta olla että tuo halu olisi niin että minulla NYT olisi aikuisempi koira joka tuota pentua leikittäisi

Pentukoulussa on ihana käydä, tuo nauttii siitä tekemisestä ja minusta on niin ihana huomata miten tuo on kehittynyt! Keskittymiskykyä toki on vielä yhtä vähän kuin pennulla kuuluukin olla, mutta kontaktin tarjoaminen on kasvanut hurjasti!! Meinaa sydän pakahtua kun tuo pieni olento istuu siihen eteen ja katsoo että "mitä nyt tehdään!"

Messarin pentunäyttelyynkin ollaan ilmoittauduttu, nyt juuri en voi ymmärtää miksi
Näyttelyt ei ole mulle mitenkään se juttu, ja tämänhetkisillä käytöstavoilla meidät varmaan nauretaan ulos kehästä kun neiti hyppii pupuloikkia koko kierroksen ja koittaa syödä tuomarin
Mutta koitan olla ottamatta liian vakavasti ja mennä hakemaan kokemuksia.....

Virnalla tuli eilen ikää täysi 8 kuukautta, joka tarkottaa 6 kuukauden yhteiseloa. Välillä joo tekis mieli vaan nostaa kädet ilmaan, on tuo penska silti rakas ja just täydellinen <3 Vaikka Virna onkin "pentu, jonka ei vielä pitäny tulla", oon niin tyytyväinen että uskalsin tehdä omalla mittapuulla hullun ratkasun ja ottaa pennun kesken opiskelujen kolmanneksi koiraksi.

Täällä on ennenkin puhuttu siitä miten jotkut koiranomistajat ottavat henkilökohtaisena loukkauksena jos kertoo että oma koira ei tervehdi muita hihnassa. Edellinen koira ei kauheasti kerännyt innokkaita moikkaajia (amstaffi), mutta tämä pentupörröinen cockeri kummasti enemmän vetää ihmisiä luokseen

Yksi naapuri siis ihan huutelee minulle nykyään jos näkee että koirastani tulee hullu kun se ei saa toisia koiria tervehtiä ja että "katso nyt kuinka paljon se haluaa tervehtiä" ja tietty se oma sesse on tosi kiltti ja rakastaa pentuja...
Yksi nainen uhkaili että tekee eläinsuojeluilmoituksen. Jep, vain koska en antanut pentuni tervehtiä hänen hurjana räksyttävää koiraansa joka tuijotti samalla pentua haastavasti ja merkkaili KAIKEN mihin ylsi, mm oman omistajansa lahkeen....

Kukaan ei tietenkään kuuntele MIKSI en halua koirani tervehtivän muita hihnassa, tai että pentuni pääsee kyllä tervehtimään useitakin eri koiria, VAPAANA.... Ja että koirastani on (toivottavasti jos mun rahkeet riittää) tulossa työkoira, se että se ohittaisi muut koirat ja ihmiset ilman turhaa hössötystä on jo turvallisuudenkin kannalta ihan toivottavaa....

Eipä tuo nyt tietenkään omaa maailmaa kaada, kun itse tiedän miksi, mutta on se kyllä kummallista


Hampaat alkaa olla kaikki vaihtuneet eikä suu enää haise kuolemalta

Aamulla käytiin ellillä kun neidin korva vaivasi, hiivaa ja pieni tulehdus. Ruoka lähtee vaihtoon. Veljelläänkin oli sama vaiva kunnes ruoka vaihtui.
b Koitan löytää jonkun viljattoman (silmät töhnii varsinkin vehnästä) ja peruna/maissi/bataatittoman (niiden tärkkelys aika todennäköisesti syynä hiivaan...)

Sisäsiisti tuo on, toki jos pitempään joutuu olemaan itekseen niin ei riitä pidätyskyky tai on vieraassa paikassa riehunut kaverin kanssa eikä muista missä ovella pyydetään ulos
Mutta eipä ole kotona lattialle pissoja/kakkoja tullut enää useaan viikkoon!

Mites muilla arki sujuu?

Vasta ensi viikolla kuulutaan tänne pennun omistajiin, mutta onhan tätä tullut luettua vähän "valmiiksi" .

^^Vähän jännittää myös toi ihmisten reagoiminen koiraan. Asutaan siis ihan keskusta-alueella = paljon ihmisiä koko ajan, ei mitään autioita metsäreittejä ihan lähitienoolla ja julkisilla mennään, kun mennään. Ja pieni bichon frise tulossa. Pienet lapset varsinkin jännittää, kun koira on tuollainen "pehmolelumalli". Toivottavasti kukaan ei syöksyisi paijailemaan...

Ja kun omistaja on muutenkin ehkä hieman jurompi ja epäsosiaalisempi, niin omistajaa ärsyttää varmaan enemmän kuin koiraa, jos joku tulee ihan iholle Joten vähän kauhulla odotetaan, mutta sormet ja varpaat ristissä toivotaan, että ihmiset meidän naapurustossa osaisivat käyttäytyä koirinensa tai ilman.

Minäkään en anna koirieni tervehtiä lenkeillä ketään. Tietty eri asia jos ollaan sovittu tapaaminen tuttujen kanssa, mutta silloinkin yleensä moikataan hihnassa vain pikaisesti ja mennään yhdessä jonnekin missä koirat voivat olla vapaana. Ja sanon kyllä tylystikin jos joku ei meinaa muuten uskoa että ei tervehditä. Tai sitten vain kävelen ohi puhumatta mitään, paitsi koirilleni. Minulla tuo Essi on sellainen että helposti haukkuu muille, siksikään ei tervehditä ketään. Jos joku yrittää väkisin tuoda koiransa minun koirieni luo, estän vaikka fyysisesti koiran pääsyn omieni luo. Siksi kun chihuni oli nuorena todella arka ja siksi räksytti vieraille ihmisille ja koirille. Enää ei räksytä, vaan on täysin välinpitämätön. Mutta se vaati sen että opetin sille, että minuun voi aina luottaa, että en päästä ketään vierasta (ihmistä tai koiraa) sen iholle. Pitkäkarvainen chihuahua on kyllä söpö ja etenkin lapset haluaisivat silittää. Mutta sanon jo hyvissä ajoin että näitä ei saa silittää. Tämän alueen lapset sen jo tietävät, eivätkä yritäkään lähestyä meitä. Joku lapsi on joskus kysynyt että miksi ei saa silittää, ja olen selittänyt että nämä eivät ole tottuneet lapsiin ja vähän pelkäävät. Se selitys on kelvannut. Onhan niitä mielensäpahoittajia aina välillä, mutta en välitä.

Nyt ollaan virallisesti täällä omistajien puolella! Elmo kotiutui eilen illalla. Hieman oli haastava alku, mutta ihan ymmärrettäväähän se on, kun tuttu koti ja koiralauma katoavat yhtäkkiä. Elmo ei onneksi meitä juurikaan vierastanut, vaan leikki ja tuli heti syliin. Mutta esim. ruoka- ja vesikupit olivat todella pelottavia, eikä Elmo suostunut syömään illalla mitään.

Herättiin sitten kahden aikoihin ihan järjettömään ulinaan. Hetki pohdittiin, että pitäisikö antaa rauhoittua yksinään (ettei saa huomiota vinkumalla), mutta mekkala oli aikamoinen. Todettiin sitten, että ehkä siinä on koti-ikävän lisäksi myös nälkää ja nousin antamaan ruokaa. Olihan siitä jo yli 12h, kun oli viimeks kasvattajalla syönyt. Onneksi Elmo ei enää siinä kohtaa lähtenyt ruokakuppia karkuun vaan rauhoittui syömään. Puoli kolmen aikoihin päästiin sitten jatkamaan unia, kunnes hieman kuuden jälkeen itkeminen alkoi taas. Yö meni siis vähillä unilla, joten tänään Elmo on nukkunut ihan kunnolla yönkin edestä. Heti kun herättiin aamupalalle, niin Elmo uskalsi nukahtaa jalkojen juureen ja olikin sitten aivan umpiunessa

Päivä on mennyt todella hyvin. Elmo leikkii paljon, juoksee ympäri kämppää pallo suussa :D Kaulapantaa on kokeiltu pari kertaa ihan lyhyesti, muttei tuo näytä olevan moksiskaan. Ei vaikuta edes huomaavan pantaa. Ei myöskään onneksi ole reagoinut juuri mihinkään ääniin. Tiskikone on saanut pörrätä rauhassa, kadulta kuuluu ratikan ääni ja muutaman kerran on ambulanssikin vetänyt pillit ulvoen ohi. Ei myöskään ole kiinnittänyt huomiota siihen, että ovi on käynyt muutaman kerran. Toivottavasti meno jatkuu näin, niin naapuritkin pysyvät iloisina

On se vaan niin suloinen! Toivottavasti ensi yö on hieman helpompi.