Koirat.com

nevermind kirjoitti:

// Haluisin käydä ostamassa Oonalle vielä äkkiä uuden pannan niihin häihin, avokki ei innostunut.

kai nyt dogilla pitää olla juhlatamineet juhlissa

---

Tänään on ollut aivan ihmepäivä. Antoi nukkua 8aan. Ei purrut eikä paljon edes hyppinyt päälle. Parit pisut tuli sisälle, mutta mitä pienistä. Ulkona käyttäytyi hyvin ohituksissa. Ei lähtenyt yhdenkään koiran perään (uudet namit, jauheliha ja nakki saattoivat ehkä auttaa asiaa;) ) ja vain kerran meinasi mennä halimaan yhtä pikkutyttöä (lapset on pop). Istuttiin nurtsilla koirapuiston vieressä ja hyvin oli paikallaan.

Kissojakaan ei kiusattu ihan mahottomasti. Jos huomasi vetävänsä, otti kontaktia, ja sit vasta jatkettiin matkaa. Siis voiko koira toimia näin ihanasti? MÄ en ole edes kerennyt nauttia tästä täydellisestä päivästä (koputtaa puuta) kun oon suurilla silmillä kattonut vaan, et mikä tätä vaivaa.. Ilmeisesti kuumuus. ;)

mun pikku mussukkapussukka <3

Aivan pakollinen lisäys: Ei ollut edes kiinnostunut mun ulos lähtemisistä :D

Täällä ilmoittautuu uusi koiranomistaja
Pentu haettiin perjantaina, pe-la sekä la-su yö nukuttiin sukulaisiemme mökillä ja eilen vasta pentu pääsi "oikeaan kotiinsa" :)
Ei ole tehnyt kuin yhdet pissat sisälle (matolle), siellä sukulaistemme mökillä, kun emme kerenneet viedä ulos. Mökillä myös tuli oksennus (ja löysähkö kakka, onneksi kummatkin ulos), kun ruokakuppi oli ollut samassa muovipussissa kuin shampoo, shampoo oli avautunut siellä ja levinnyt ympäri pussia. Vaikka pesin kuppia, niin sinne oli ilmeisesti jäänyt kuitenkin sitä shampoota :/ (tää on kylläkin päätelty "diagnoosi"; löysässä kakassa sekä oksennuksessa oli vähän vaahtoa )
Tää ei ole edes itkeny tai herättäny yöllä kertaakaan Oltiin valmistauduttu ties mihin operaatioihin Hirveä puremaan kylläkin (siis aivan ihmisiä; puree käsiä,varpaita, roikkuu lahkeessa kiinni... mutta esim. sähköjohdot eivät ole ainakaan vielä ollu kohteena)... Välillä haluttais tehä tuosta karvalakki (aivan, Julle on nyt meillä neljättä päivää )

Nyt nukkuu tuolla jaloissa kuin pieni enkeli

Carotte kirjoitti:

Hirveä puremaan kylläkin (siis aivan ihmisiä; puree käsiä,varpaita, roikkuu lahkeessa kiinni... mutta esim. sähköjohdot eivät ole ainakaan vielä ollu kohteena)... Välillä haluttais tehä tuosta karvalakki (aivan, Julle on nyt meillä neljättä päivää )

Nyt nukkuu tuolla jaloissa kuin pieni enkeli

^onnea koiravauvan johdosta :)

Juu, meilläkin purraan hyvin mielellään kaikkea pehmeetä ja roikkuvaa. Kädet on sopivan pehmeet. Lahkeet, hameet sun muut käy mainiosti. Kenkiä on maisteltu ja yksi kirjakin jo "luettu". Aamulla pukeminen se vasta hauskaa onkin, kun toinen repii vaatteita pois kun haluaa vetää niitä justiinsa päälle ;))

^^ Onnea uudesta pennusta!

Musta tuntuu, että Oona on hukannu korvansa jonnekin. Ei sitten minkäänlaista reaktioo, kun yrittää kutsua ipanaa luokse tai kieltää jostain. Ja karkuun juostaan lujaa kun yrittää mennä lähelle. Ja aivan pakko on tehdä kaikki kielletty.
Tuun myöhemmin kertoon meidän mökkireissusta, näppis ei toimi sitten yhtään, niin on pelkkää tuskaa koittaa kirjottaa jotain.

Heippa, liityn minäkin vihdoin ja viimein keskusteluun. Pentu haettiin siis viime torstaina ja on sopeutunut hyvin.
Luonnetta tytöltä kyllä löytyy! Tiuhti on pienisuuripersoona Kovasti yrittää komentaa ja joskus ulkoillessa, jos nostaa syliin niiin hirveä rutina

Äsken käytiin viemässä mieheke juna-asemalle (intti kutsuu..) ja nyt pieni on ihan ihmeissään, kun "iskää" ei löydykään mistään

Välillä kyllä tuntuu, että mulla on pieni valkea varjo kun Tiuhti seuraa ihan kantapäissä kiinni

Meillä pentu ei enää seuraa niin tiiviisti kuin alussa. Tainnut poika huomata, ettei siinä ole mitään hauskaa, kun emäntä ei huomioi. Yötkin on sujunut hiljaisissa merkeissä koko ajan, ja silloinkin poika pissaa sanomalehdille, vaikkei siihen ole opetettukaan.

Käytiin tänään ensimmäistä kertaa ihan kunnolla kävelemässä lenkillä. Ennen ollaan oltu tuossa pihalla. Milo käveli hyvin vierellä (ehkä liiankin vierellä ), joskus kuitenkin jäi hieman jälkeen, mutta syöksyi nopeasti mukaan. Suuhunkaan ei onneksi eksynyt yhtään mitään. Ohittavat autot on vielä pojalle kummallinen juttu, ja silloin tuo istahtaa odottamaan, kunnes auto on ohittanut. Eikä tuo kaivojen kansien päältäkään suostu kävelemään. Hassu poika. Mutta kyllä tuo aikanaan oppii, ettei niissä ole mitään ihmeellistä.

Oltiin taas uimassa koirien kanssa, ja voi tsiisus tuota Nelliä kun se ei osaa kunnolla uida. Etujalat huitoo ilmaan niin että vesi pärskyy ja takapää painuu pohjaa kohti. Kerran kävin pelastamassa sen kun se näytti että hukkuu ihan justiinsa. Osaako teidän pennun uida? Mä ajatteli että hyvä on totuttaa nuorena veteen, uiminen kun olisi niin hyvää liikuntaa. Kunha nyt vaan oppisi oikean tekniikan. Ehkä sellaisista uimaliiveistä voisi olla hyötyä.

Meidän pentu/tokokoulu harjoittelu polkee vähän paikallaan, oon ollu tosi laiska näin kuumalla harjoittelemaan. Pitäisi ruoskia itseensä vähän ryhdistäytymään!

Nevermind: Meillä on lähiaikoina ollut samanlaista ongelmaa, korvat hukassa... Sisällä tänne -kutsun kanssa ei ole minkäänlaista ongelmaa, joten on tuntunut vähän hölmöltä sisällä harjoitella ja vahvistaa kutsua. Vaikka niin olen toki tehnyt. Samoin nimeen reagoiminen toimii sisällä. Ulkona taas hyvinkin vaihtelevasti. Välillä ei edes hihnassa kulkiessa kiinnitä huomiota minuun, vaikka kutsun nimellä... Kaikki muu on kiinnostavampaa ja namitkaan ei kelpaa. Ja irti ollessa jos on muuta mielenkiintoista, niin tänne- kutsua ei todellakaan kuulla. Tulee turhautunut olo, kun neiti vaan juoksee eikä tottele yhtään...

Muoks.
Juulia: Meillä opittiin ihan itsestään uimaan - alkukommelluksista huolimatta... Kyllä se luonto opettaa

^^ juu jos ei kouluttaja jaksa kuumalla keskittyä tokoilemaan, niin vielä vähemmän koira :D tällä neidillä ainakin kiinnostus lopahtaa aikas pian. Jos ennen ollaan harjoiteltu 3-5min pätkissä niin nytten jaksaa napittaa vaan 1-2min ja sit häntä vaan näkyy :)

Mä kans haluisin et toi oppis uimaan, mutta ei se edes mene niin syvälle veteen että vois edes uida. Ollaan käyty kahlaamassa, siitä se tykkää. Ja rannalla se saa kaikkein hurjimpia hepuleita. Kaivaa hiekkaa, juoksee kahlaamaan, jahtaa palloa ja vetää täysillä ympyrää :D

Heips taas! Päivityksiä pojun arjesta :)

Rokka on nyt 13 viikkoa, ja tänään oltiinkin rokotuksilla. Viime viikolla el.lääkäri ei ehtinyt, joten siirtyi seuraavalle viikolle. Tutki pojun päällisin puolin, ja kaikki oli oikein hyvin Lihakset hyvät ja kroppa sopiva ikäisekseen.

Ollaan nyt oltu muutamana iltana kahlailemassa, ja eilen poju otti ensimmäiset uimaliikkeensä Huolestui kun menin vedessä pidemmälle mitä hän pääsee kahlaamaan, joten pakkohan se oli perään uida, ja tuli vielä toisenkin kerran uimaan kanssani! Eiköhän se tuosta pikkuhiljaa lähde

Huono omatunto vaivaa, kun en ole vieläkään kunnolla aloittanut ohitus-harjoituksia, tänään lähden heti kun ilma viilenee kylille
Täällä on vaan se huono puoli, että kykällä ei paljoa ihmisiä liiku, ja ne jotka liikkuu haluavat kaikki tulla lääppimään pentua. Ja sitten mulkoillaan vihaisena kun kierrän ne kaukaa ja vien pennun huomion itseeni enkä anna huomata muita..

Tänä aamuna kun odottelin eläinlääkärin saapumista pihalla, tuli siihen mies (naamatuttu) kahden koiransa kanssa. Tein kaikkeni että sain pennun huomion pysymään minussa, jvaikka se pari kertaa haukahtikin vieraille koirille. Lopuksi mentiin hieman kauemmaksi nurmikolle kellittelemään, jossa poju rauhoittuikin vaikka toiset koirat inisivät sen perään

Loppujen lopuksi kun lääkäri saapui, ohittaessani miehen koirineen päästämättä pojua haistelemaan, yritii mies tuoda koiransa meidän viereen ja kysyi pelkääkö pentuni muita koiria? Väistin pojun kanssa "lähentely-yritykset", ja miehen naama oli epäuskoa täynnä kun ilmoitin etten anna koirani tutustua vieraisiin koiriin hihnassa.. tsiisus.. ja silti yritii vaivihkaa päästää koiransa lähemmäksi kun ne niin halusivat tehdä tuttavuutta.

Kun saimme piikit sunmuut valmiiksi, oli mies koirineen passissa heti ulko-oven vieressä (miksi, oi miksi ei voida kunnioittaa toiste ihmisten toivetta ja mennä koirineen hieman kauemmaksi?). Namit olin tietenkin unohtanut kotiin, joten kaivoin laukusta rapisevan roskan käteeni, ja sen avulla ohitimme miehen koirineen ilman huomiota. Riittä taas puhetta kylillä kun en päästä pentua tuosta noin vaan kaikkia haistelemaan...

Ollaan miehen kanssa puhuttu, että hetikun pentu saa rokotukset, ajetaan kaupungissa käymään, ja kävellään hetki vilkailla kaduilla, että oppii siihen vilinään, eikäö kaikkia tarvitse moikata, samalla voitaisiinkin tehdä joku piknik-retki johonkin puistoon

Muaki ärsyttää tollaset, vaikkei omalle kohalle ole vielä käynyt vastaavaa

Mä oon aina ihmetelly ku kaikille tulee noita "pakkohan koirien on päästävä haistelemaan" -ihmisiä, jotka väen vängällä tunkee iholle, mutta mulle ei oo sattunut niitä vastaan oikeestaan yhtään. Tossa yks päivä heräsin siihen, että mä vaan kävelen niin omissa maailmoissani ja keskittyneenä omaan koiraani/etenemiseen etten edes huomaa jos joku yrittää mua ja koiraa lähestyä ku mä vaan painan eteenpäin :D

Tosin tietty voi olla että noi mun hirveän kauheat tappajakoirapedot on niin pelottavia ettei meitö edes uskalleta lähestyä! Varsinki tuo kaheksankuukautinen rotviineri on sellanen peto et oksat pois, meidät on kahesti pihalla pysäytetty sen takia ku mun koira kuulema äyttää vaan niin iloiselta ja hymyilevältä. Yksikin nainen oikein pysähtyi odottamaan meitä "kun tuolta kaukaa jo katsoin että onpa siinä iloinen koira"

Meidän penskan kanssa oltiin mökillä viime viikko. Coco tykkäs ihan älyttömästi ja varsinkin järvessä kahlaaminen oli näillä helteillä pop. Pari kertaa mulahti kalliolta syvemmällekin ja osasi siis todistetusti uida. Rannasta ei kuitenkaan mennyt syvemmälle kuin jalat ylsivät. :) Moottorivene oli ihan samaa kategoriaa auton kanssa eli siellä vedeltiin vaan sikeitä. Musta alkaa tuntua ettei tuo menetä mielenrauhaansa kertakaikkiaan mistään. Ihanan rohkea pentu. Kolikon kääntöpuoli on sitten se, että kiellotkaan eivät meinaa saada aikaan mitään reaktiota. Ärähtäminen eikä tiukkakaan kieltäminen häiritse pätkän vertaa pikkupiraijaa.

Sitten haluaisin kysyä vielä teiltä kokemuksia kun tuo penska on osoittautunut erittäin puru-intoiseksi. Kaikkea pitää purra (varsinkin ihmisten kädet ja jalat ovat ihan suosikkeja kun ne ovat juuri sopivan pehmeitä ja liikkuviakin). Kieltäminen ei tosiaan hyödytä mitään ja huomioimattomuutta harrastettiin ensimmäiset viikot ja annettiin lelu tilalle --> ei hyötyä. Onko teidän pennut olleet puruintoisia ja miten olette ratkaisseet asian? Parhaaksi nähty konsti tällä hetkellä on tiukka EI ja jos ei lopeta niin nappaan suupielistä tai nipistän huulesta jolloin irrottaa. Onko parempia vinkkejä? Suihkepullo on tuon mielestä maailman hauskin lelu, joten siitäkään ei ole rangaistukseksi :D

^jotenkin mul on etäisesti sellainen fiilis, että tää neiti ei enää pure yhtä paljon kuin alussa. Puree se vieläkin, mutta ehkä vähemmän (*koputtaa puuta*).

Jos alkaa mennä puremiseksi, niin sanon tiukasti EI, lopetan sen mitä ikinä olen koiran kanssa tekemässä, jos on tarve käännän selän ja lähden pois. Jos menee ihan hurjaksi, otan kuonon kiinni molemmin käsin, katson silmiin, sanon tiukasti EI, ja lähden pois.

Viime pe kun istuttiin kaverin kanssa pihassa, tää pentuli oli ihan mahdoton riiviö, hyppi, puri ja hyökkäsi koko ajan. Kiinnitin sen lähimpään tolppaan, ja istuin selkä koiraan päin kunnes rauhoittui. Ajatuksena "eristää laumasta" huonosta käytöksestä. Kotona voisi eristää portin taakse tai keittiöön/kylppäriin, mikä on nyt paras vaihtoehto. Meillä ei sellaista vaihtoehtoa kotona oo.

Jossain luin, että auttaa, jos laitta käsiin jotain sellaista huonolta maistuvaa, esim sitruunamehua, ehkä joku Off hyttysenkarkoitin voisi toimia myös. Mä en vaan ikinä kotiin tullessa muista ensimmäiseksi mennä jääkaapille hakemaan sitruunaa ;)

Oi ja voi Aamulla haen viimein pentuseni monen päivän hoitojaksolta takaisin himppelään On se hurjaa miten sitä pienessä ajassa tykästyy uuteen tulokkaaseen niin kovin että on tuskaa olla näin monta päivää erossa, ja vielä heti alkuun... On nämä yötyöt semmossia kiusankappaleita

Onnekkaat te kaikki, meiän pentu ei mee edes kahlamaan. Luonaalta jäänellä hirvenpaistilla saatiin se juuri ja juuri kahlaamaan vähän matkaa. Ja pentua kuitenkin ollaan järvessä pesty niin osaa kyllä uida ihan hyvällä tekniikallakin, mutte ei vapaaehtoisesti. Kasvattaja tosin ehdotti etää mentäis yhdessä uimaan kun joskus se on esimerkistä kiini ja sen molemmat koirat ui... En tiedä kyllä onnistuuko.
Toisaalta ei meiän vanhakaan koira mennyt veteen muuten kun syystä (pallon perässä, kepin perässä tai venettä vastaan) ja se myös siksi työnteli kuonollaan käpyjä veteen ja meni "pelastamaan" ne.
Muuten Nerolla menee hyvin, poika vähentänyt suuresti puremis intoaan ja ei (ainakaan minua) pure juuri lainkaan (pikkuveli tosin toinen juttu). Alotettiin myös pentukolu ja hyvin siellä sujuukin. Inhottavaa kuitenkin, että on näin kuuma vaikka Nero onkin valkoinen turkki on aika paksu ja kieli riippuu suusta. Lähdetään tänään mökkeilemään niin poika voi etsiä kivan varjoisan paikan tai mennä sisälle viileään mökkiin.

Mökölle tuli tänään 20 viikkoa täyteen! Miten se aika kuluukin näin nopeasti?

Bubunen: Meillä puremiseen toimi parhaiten sylissä rauhoittaminen nimenomaan silloin, kun pureminen yltyi älyttömäksi hyökkimiseksi ja riehumiseksi. Teidän pennulla saattaa olla jo sen verran kokoa, että sylissä pitäiminen ei enää luonnistu, joten toiseen huoneeseen eristämistä kannattaa yrittää pahimmissa hepuleissa. Parhaiten kuitenkin auttaa aika, sillä pahin into puremiseen hiipuu aika pian.

pnkd, juuri nuo hepulit ovat meillä niitä pahimpia, koska silloin tuo ei ymmärrä rajojaan ja saattaa purra oikeasti tosi lujaa. Ja tosiaan, kokoa pennulla on jo niin paljon, että sylissä sitä tuskin saa rauhoitettua. Täytyy kokeilla tuota toiseen huoneeseen eristämistä seuraavan kerran. Ja joo, kai se pian menee ohi ja pahin pureminen loppuu mutta jotenkin kauhistuttaa ajatus, että jos jostain kumman syystä se ei lopukaan ja tuo puree ja riehuu samaan malliin 20 kg painavampanakin :D Silloin alkaisi mun hymy jo hyytyä...

Eiih kirjotin kamalan pitkän viestin ja just kun lähetin viestiä niin netti jökkäs! Ja koko viesti hävis bittiavaruuteen. Ärrrh. Mutta koitetaan uudestaan...
^ Taas oon vakuuttunu siitä että mulla on vielä kovat ajat edessä kun tuntuu että oon tähän asti päässy liian helpolla. Tuo ihmisten pureminenkin jäi meillä siihen yhteen kertaan kun kovaa kiljaisin ja poistuin huoneesta. Mitään huonekalujakaan meillä ei oo jyrsitty, justiinsa puhuin tutun kanssa tuolla Virroilla kun he oli koiranpennun ottaneet ja tästä oli paljastunu aikamoinen tuholainen, mm. yksi sohva on jo riekaleina.
Mutta ai vitsit tuo likka oppii kyllä nopiaa. Harjoteltiin tänään ehkä kolmannen kerran avaintenetsintää ja sehän sujuu jo tosi hyvin! Pistin Oonan eteiseen odottamaan kun piilotin avaimet avokin housujen lahkeen alle makkariin ja hetken nuuskittuaan tuo jo löysikin ne. Hieno tyttö.
Meidän mökkireissu meni taas aika mukavasti. Kiirettä piti kun auttelin niiden häiden järjestelyissä. Mutta onneks kumminkin ehittiin Oonan kanssa puuhaileen ja jäljenkin tein sille, tällä kertaa ekan kerran metsään. Oona sai kanssa harjotella elään toisen koiran kanssa saman katon alla ja kivasti se yhteiselo suju. Se toinen koira vaan ei oikein välittäny Oonasta ja murisi kun Oona olis halunnu leikkiä. Ja ärsytti kun tuolle koiralle syötettiin pöydästä ja jos ei saanu mitään niin tuli kerjäämään. Paistettiin makkaraa niin se löi etutassunsa minunkin polvelle. Mutta onneks tuli sitten se koiranpentu käymään pari kertaa tuolla mökillä niin pääsivät Oonan kanssa leikkimään kunnolla. Olin ylpee tosta Oonasta, sillä kun on tapana alistaa kaikki nelijalkaset jos vaan saa mahollisuuden, niin tyttöhän välillä ihan kellahteli selälleen ja anto pikkupojan kivuta niskan päälle repimään korvista ja opetti painimista sille.
Mutta arvatkaapas mitä ihanaa toi pirpana löysikään navetan päädystä! Mustaksi mädäntyneen jäniksen, joka kuhisi pieniä matoja ja ötököitä! Hyi että, se hajukin oli kuvottava! Ja Oona oli onnessaan löydöstään... Onneks sitten jänispaisti haudattiin aika vikkelään kauas pois.
Kohta ajattelin mennä saastuttamaan tuon kuvia koirista -palstan meidän mökkikuvilla.

^ Miten olet opettanut tuon avainten etsinnän? Kuulostaa erittäin hyödylliseltä tempulta.

Bubunen: Minäkin olin varma, että meillä ei pureminen lopu ikinä. Ei tuo saanut kuin muutaman kerran ihon kunnolla rikki, mutta useamman kerran tuntui, että minä en osaa toimia oikein ja kaikki menee pilalle. Mutta kummasti se vain loppuu, ja olen varma, että teilläkin se alkaa melkein huomaamatta vähentyä hiljalleen ja yhtäkkiä huomaat, että useampaan päivään pentu ei olekaan hyökkinyt käsiisi ja varpaisiisi.