Koirat.com

"Onneksi" (jos noin voi sanoa) muillakin on samankaltaisia ongelmia
Olen hermoromahuksen partaalla tuon penikan kanssa välillä... 3 syytä: puree, puree ja puree, ja jos neljäs pitäis keksiä niin; puree. Ollaan nyt alettu sille linjalle että kun puree -> syliin rauhoittumaan+jos riehuu kovasti, niin kuonosta kiinni. Ja tässä se ärsyttävä juttu piileekin; aina kun otan Jullen syliin, ei meinaa rauhoittua mitenkään, vaikka kuinka olisin vakavissani, niin ottaa leikiksi, ja kun taas äitini tai vaikka mummoni (joka on käymässä meillä) ottaa, niin rauhoittuu melkeinpä heti .

pnkd joo mä toivoisin, että tästä olis hyötyä tosielämässäkin joskus. lähdettiin sillain liikkeelle, että laitoin avaimet lattialle ja niiden viereen namia ja kehuin kun tuo kävi niitä syömässä. Sitten sama juttu mutta avaimet+namit kauemmas ja taas kauemmas. Sitten jossain vaiheessa pistinkin pelkät avaimet ja jos Oona kävi niitä nuuskuttelemassa niin palkkaa heti. Jos se ei kiinnostunu niistä, niin sitten räpelsin ja vähän kilisyttelin niitä siinä maassa ja kun kävi nuuhkimassa > palkka. Sitten pikkuhiljaa siirsin niitä kauemmas ja vähän piiloon, mutta kumminkin aika näkyville. Tänään koitettiin tosiaan ekan kerran tota, että koira toiseen huoneeseen ja avaimet kunnolla piiloon. Nyt alan opettaa, että kun avaimet löytyy niin tuon pitäs ilmasta se istumalla, saas nähdä mitä tästä tulee. vihjesanan "avain" mä taisin kaikkien sääntöjen vastaisesti ottaa heti mukaan kun äänellä innostin tota nuuskuttelemaan niitä avaimia. Muistaakseni Tuire Kaimion pennun kasvatus -kirjassa oli kuinka tuo pitäs "oikeaoppisesti" tehdä, mä sovelsin kai vähän omalla tyylilläni. mutta se toimi niin mikäs siinä, toivottavasti sait jotain selkoa.

Täällä myös yksi 10-wk cairn neitonen, joka aikalailla tapailee hampaillaan sormia. Pääosin natustelee, mutta innostuessaan ja hepuloidessaan ottaa kovempaa. Jos lelun tarjoaminen ei auta, niin älähdän ja leikki jää siihen. Tuntuu tuo tajuavan jutun juonen, mutta terrierimäisesti kokeilee silti vielä kerran, huoh.

Bubusen tapaan minäkin olen miettinyt, että olisi inhaa, jos tämä pureminen ei loppuisikaan. Tai että tästä tulisi se ensimmäinen koira, joka ei oppinutkaan sisäsiistiksi

Haa, huomaamme, että ensimmäinen koira kyseessä. Ja emännällä hyvä mielikuvitus.

Sain nyt tuon Tuire Kaimion Pennun kasvatus - kirjan kaverilta lainaan, ja sitä on tullut lueskeltua. Löytyi kyllä muutamia virheitä mitä pennun koulutuksessa olen jo ehtinyt viikon aikana tehdä, mutta korjaan tapani ettei tule tehtyä työtä ihan turhaan. Otin nyt suihkepullon käyttöön, kun pentu järsii jotain sopimatonta, ja hyvin tehoaa! Lopettaa heti tuhmat tekonsa, toisin kuin "ei":tä käytettäessä.

Meillä tuo ei nyt ihan hirveästi pure, paitsi hepuleita saadessaan. Aina kun Milo alkaa purra vähänkin, niin poistun paikalta ja alan tekemään jotain muuta.

muoks.// kirjoitusvirhe pois

Mulle käy usein niin, että luen täältä jonkun pennun huonosta käytöksestä ja sitten ajattelen, et onneks Nelli ei tee noin.. Esimerkiksi jonkun pentu ottaa hihnalenkillä ensin vauhtia ja sitten tekee kunnon juoksupyrähdyksen.. Sitten menee vähän aikaa ja kappas, Nellikin tekee niin :D

^Hahah.
Jep. Tämän päivän aamulenkin jälkeen tulin siihen tulokseen, että en jaksa alkaa syöttää tota Canidaen säkkiä edes loppuun saakka. Harmittaa kun tuo sisältö ihan selvästi muuttu jotenkin. Sitä sontaa meinaan tuli KOLME kertaa ton yhden lenkin aikana ja joka kerta aikamoiset määrät. Jääkö tohon koiraan muka yhtään mitään tommosen jälkeen... Vitsit kun tuolla on vielä aika paljon sapuskaa jäljellä, voisin koittaa vaikka koulutusnappulana sitten pitää, muuten ruoka olis hyvää kun turkki kiiltää eikä simmut rähmi yms. Mutta on se kumma jos yhden lenkin aikana menee kolmekin kakkapussia! Kävin nyt sitten ostamassa kolmen kilon säkin tota Proformancen Large Breed Puppya, että saas nähdä miten meidän käy. Maistuu ainakin ilmeisesti taivaalliselta. Aamuruuan annoin vähän ennenkun lähin käymään eläinkaupassa ja kuppi oli tyhjä, mutta kun maistatutin tota uutta ruokaa niin tuo söi mun kädestä sitä semmosella himolla kun ei olis koskaan ennen ruokaa saanutkaan, vaikka oli masu ihan varmaan jo täynnä.
Ja toinen asia mikä mua suututtaa on että miks en oo aiemmin tajunnu että tolla ipanalla on varmaankin emätintulehdus? pissaamisen jälkeen jää melkein aina tippa alapäähän ja tuo alue on ruvennu nyt vähän punottamaan. Äähh. Mutta muistelisin, että kun käytiin lekurissa viimeks niin hän vaan sano että pesee sillon tällön haaleella vedellä sitä... Tosin sillon oltiin muilla asioilla liikkeellä. Täytyy kyllä nyt varata aika ja mennä näyttämään.

Jaah...nyt kävi niin tässä, että tuli ekat pissat sisälle Harmittaa kyllä ku olin ite aivan vieressä ja vielä KATSOIN Jullea (en vain tajunnu/huomannu et se meni vähän kyykkyyn) -.-' . Kohteenahan oli patja, jolla olen nyt nukkunu...
Heh. Harmittelen täällä sitä, että 9 viikkonen pentuni on pissanut sisälle

Meillä on neiti kyllä hienosti oppinut tuon sisäsiisteyden jo, tosin siitä on kiittäminen omaa pihaa, jolle voi äkkiä päästää pissille öisinkin. Juuri kun olen niin kamalasti hehkuttanut miten hienosti on oppinut niin eiköhän tuo tänään lorotellut tyytyväisesti keskelle olohuoneen valkoista mattoa ;D Ei voinut muuta kuin nauraa... Takapakkeja tulee väistämättä.

Sitten saatiin yksi erävoitto tänään kun Cocolla on ollut tapana häiritä ihmisten ruokailua oikein urakalla hyppimällä meitä ja pöytää vasten ja riehumalla muutenkin. Tänään sitten päätin tehdä siitä lopun ja vein pennun heti portin taakse jos alkoi hyppiä. Ensin vikisi portin takana mutta pian hiljeni. Avasin portin heti kun oli hetkenkin nätisti. Tätä jouduttiin toistamaan about 10 kertaa mutta lopulta tuotti tulosta ja Coco nukahti keittiön lattialle ja sain vihdoin syödä rauhassa. Kärsivällisyys palkittiin ja aijon jatkaa vastaisuudessakin samalla tavalla jos pääsee unohtumaan. Ajattelin kuitenkin, että mielummin pilaan nyt pari ruokailua kuin koko loppuelämän katselen pöydälle hyppivää koiraa. :)

Nyt meidän pitäisi muutenkin harjoitella paaaljon ahkerammin yksin oloa koska se tuntuu muuten niin rohkealle ja itsenäiselle pennulle kovin vaikealta. Se suorastaan inhoaa jäädä portin "väärälle" puolelle ja ulisee heti kun suljen portin sekunniksikin. Harjoituksia harjoituksia... En tosin ole ihan varma tästä, että kannattaisiko pentu nyt vain jättää vaikka 10 minuutiksi kerrallaan ja antaa ulista vai mikä olisi järkevää... Tällä hetkellä siis alkaa ulisemaan saman tien, mutta lopettaa sekunniksi jonkin ajan päästä. Tällöin olen aina avannut portin heti. Edistystä ei kuitenkaan tapahdu ja ei vieläkään osaa rauhoittua portin taakse vaan istuu kuin naulittuna portin edessä ja ulisee tai sitten hiljenee hetkeksi. Omasta mielestäni tämä ulina on kuitenkin enemmän pelkkää protestointia, eikä pentu vaikuta hätääntyneeltä. Samaa ulinaa se pitää joskus iltaisin nukkumaan käydessä. Toisaalta saattaisi rauhoittua siis nopeammin jos en heti ryntäisikään avaamaan porttia kun hiljenee hetkeksi... Vaikea sanoa.

^ Oletko jättänyt pennulle jotain puuhailtavaa? Meillä ainakin yksinolo helpottui huomattavasti, kun laittoi jauhelihalla täytetyn kongin lattialle hieman ennen lähtöä (ehti kiinnostua siitä) ja jää yleensä tyytyväisenä mutustelemaan sitä lähtiessäni. Voi olla, että jos pentu oikein keskittyy kongiin, se ei huomaakaan, että poistut hetkeksi.

Täällä ukostaa. Minusta tuntuu, että Mökö ei ole edes noteerannut voimakkaita jyrinöitä. On kai niin tottunut noihinkin ääniin, kun pienenä vietettiin pitkiäkin aikoja kuunnellen rakennustyöntekijöitä käyttämässä erilaisia välineitä ja toisaalta täällä katsotaan usein elokuvia sen verran kovalla, että on kai tottunut yllättäviin koviin ääniin.

Ollaan jätetty välillä luita, välillä jauhellihakongi ja silloin onkin malttanut keskittyä niihin jonkin aikaa ja olen päässyt käväisemään oven ulkopuolella. Tosin heti kun kiinnostus kongiin lakkaa, alkaa ulina.
Eli pentu pitäisi saada rauhoittumaan sitten kongin täytteenkin loppumisen jälkeen. Mutta kai se harjoitus auttaa nimenomaan tuohon.

jaah.. blääh. tää neiti alkoi komentelemaan mua kun olin lähdössä pois ja kun tulin takaisin ja siinä välissäkin kuului haukuntaa rappukäytävään...Ei ikinä ole kertaakaan haukkunut Mua sisällä. (vain kissoja)

WTF??!!

Ja mä kun luulin et me ollaan jo pitkällä tän yksinolon kanssa, kun monen monta kertaa se on vaan hiljaa katellut kun lähden pois... Vaikuttaakohan siihen nyt tää hepuli minkä se sai ennenkuin tultiin sisälle. Käytiin yhessä pikkulammessa kahlaamassa tässä lähellä ja se saa aina himohepulit vedestä. Tosin jotain positiivistakin tälle päivälle, nimittäin kastoi pään kokonaan kahlatessa! Kun aiemmin ei edes kovin syvälle uskaltanut mennä. Avaan samppanjapullon kun toi tekee uintiliikkeitä <3 Jee, mun pikku kahlaajariiviö :DD

^^ Meillon vähän samaa ongelmaa ton Oonan kanssa. Se kyllä kiinnostuu melkein kaikista jutuista mitä jätän sille, kun ollaan lähössä pois. Mutta herrajesta sitten kun se tekeminen loppuu. Ei tietookaan mistään semmosesta, että neiti alkais vetelemään hirsiä ei. Yleensä aina kun avaan eteisen oven on neiti tossa oikealla puolella istumassa ja odottamassa. Pennun toiseen huoneeseen jättäminen vaan johtaa siihen että se murtautuu oviportista, vaikka siinä olis mitä edessä. Musta tuntuu, että se hyppää tuon portin yli, koska muuten se olis mahdotonta päästä sieltä pois. Nimittäin kerran pistin vaikka mitä saavia ja lehtikoria portin eteen, ettei varmana saa sitä auki ja kun tultiin takasin niin siinä neiti istu taas keittiön puolella, mutta saavi ja lehtikori näytti koskemattomilta. Pitäs ehkä hankkia ihan oikea oviportti, ton nykysen mä oon ite väkertäny pentuaitauksessa käytetyistä kompostikehikon palasesta. Portti on suht korkeella kumminkin, kun se tulee mua melkein napaan asti. Ja jos nostaisin sitä niin takuulla tuo ryömis alkta pois. Mä kyllä jätän vielä suhteellisen paljon kaikkee puuhaa yksinolon ajaksi. On possunkorvaa, luita, kongia jäädytetyllä jauhelihalla, lehtikääröjä joissa nameja sisällä, namimehupurkkeja...
Mutta sen oon muuten huomannu, että possunkorvaa ei näköjään voi enää syödä yksin, oon nyt kaks kertaa peräkkäin löytäny sen palasen haudattuna sohvatyynyjen alle.

Yksinolosta. Mekin ollaan nyt joka päivä jätetty tota useampaan kertaan yksin ja käydään jossain silloin. Me jätetään sille kongi jollain täytettynä ja sitten sillä on pari lelua tossa lattialla.

Ekaks aidattiin se keittiöön, se sujui vaihtelevasti, mutta sitten jostakin päätettiin kuitenkin, että ehkä se on sille liian pieni tila ja aidattiin olohuone pois sen käytöstä eli sillä on ollut keittiö, eteinen ja makuuhuone käytössä ja nyt se on ollut tosi rauhassa. Videoa ollaan otettu ja esim. puolituntia kun ollaan oltu poissa niin ekan 10 min? se keskittyy kongiin joka on sillä pedissä tai lattialla, mutta itse se on aina pedissä. Sitten kun se kyllästyy siihen saattaa päästää jonkun tosi hiljasen ja lyhyen "ui ui" äänen ja touhuilee pedissään. Sitten lopuks se yleensä menee sen lempi nukkumapaikkaan makuuhuoneeseen ja on siellä kun tullaan. Eli ei se täällä ainakaan itkeskele! Se on kai hyvä ja malttaa huilatakin.

Mutta sitä mä vaan mietein, että kun sille jättää sitä aktiviteettia ja välillä sitä ei edes kiinnosta se meen lähtö kun sillä on se kongi siinä niin kai se silti on yhtä tehokasta tulevaisuutta ajatellen? Uskaltaako sitä kongia olla koskaan enää jättämättä sille ja jos joskus niin tekee niin alkaakohan sitten huuto?

^ Itse olen miettinyt ihan samaa ja tulin siihen tulokseen, että eipähän se kongi ainakaan mitään haittaa, vaikka jättäisikin aina pennulle ainakin pidempien yksinolojen ajaksi. Eilen ostin uusia puruluita korvaamaan ne haisevat possunkorvat. Nämä - mustaakseni hirven nahasta valmistetut - eivät haise yhtään miltään, joten ei haittaa, vaikka Mökö hautaisikin noita sohvaan. Odotan jo innolla sitä, että lähdöstä tulee jokaipäiväinen rutiini, sillä nyt lomalla tuntuu välillä turhauttavalta lähtemällä lähteä pyörimään edes hetkeksi pihalle jos mitään muuta puuhaa ei ole suunnitteilla.

edit. Meillähän Mökö laitettiin juuri kompostikehikosta kyhätyn portin taakse ensimmäisen kuukauden aikaisina yksinoloina. Ideasta luovuin siinä vaiheessa, kun Mökö murtautui poikkeuksetta sen takaa pois. Eräällä kerralla epäilen, että se olisi hypännyt tuolin kautta portin yli - ei mikään maailman turvallisin harrastus yksinolon ajaksi.. Ärsyttää nykyisin vaan se, että lähdön onnistuminen on niin vaihtelevaa. En tiedä miksi tuo välillä päättää haukkua perään ja välillä keskittyy täysillä kongiinsa, vaikka lähdöissä ei olisi selkeästi mitään eroa.

^^Turhauttavaa se tosiaan on lähteä muuten vaan johonkin useasti päivässä kun ei niitä oikeitakaan asioita juuri ole lomaillessa. Kyl me sit avon kans aina jotain keksitään, käydään lähikaupas kävellen ja vähän vitkutellen tai autolla jossain. Mut nyt esimerkiks mä en yhtään jaksas taaas lähteä vaikka sovittiin, että vielä kerran tänään. Plaah. Voisin vaan maata sohvalla.

Tosta puremisesta sanoisin semmosta että kun pentu puree nii syliin ottaminen on mielestäni "väärä tapa" koska sillon sille antaa huomioo ku se puree :P jos koira puree ja villiintyy nii sit ois hyvä olli niin ettei huomioi sitä ja just nostaa jalat sohvalle tai johonkin mihin pentu ei pääse.. ja päästämällä itsekkin kova vinkaisu jos se puree ja "lopettamalla leikin siihen paikkaan" sitku se on rauhottunu nii heittää jonku puremiseen tarkotetun lelun kehiin.. Onneks toi pureminen monesti kestää vaan ton alkuvaiheen kun hampaita kutittaa :) Kyllä se vaan aikalailla sattuu ku se pikkunenki koira niillä mini naskali hampailla iskee kii :D

^ Entäs sitten, kun kiljaisu villittää pentua entisestään? "Siis MITÄ, maailman mahtavin vinkulelu. Enemmän, nopeammin, kovempaa!" En myöskään ole niin buddha, että kykenisin olemaan täysin patsaana toisen raadellessa varpaitani eikä pakoonkaan oikein pääse, kun koira on tuossa mielentilassa, eikä asunnossakaan ole niin paljon (turvallisia ja virikkeettömiä) huoneita, joihin pennun voisi eristää. Väärin tai oikein, meidän penska ei enää juuri pure eli ei me ihan metsään olla menty. Ja siinä sylissä pitäessä ei ole tarkoitus silitellä ja leperrellä pennulle, vaan pitää pentu paikallaan niin kauan, että alkaa näkyä rauhoittumisen merkkejä.

Äsken iltalenkillä meinasi taas kiehahtaa yli. Muutama eläkeläinen hyppäsi yhtäkkiä eteen ja Mökö (yllättäen) pyrki heidän luokseen. Oli muutenkin ollut sellainen "korvat unohtuivat kotiin"- lenkki ettei mitään, niin siinä koiraa pidellessä ja pois kävellessä nainen sanoo "päästä nyt tyttö se pentu tänne, kun se haluaa tervehtiä". Pyysin sitten Mököä istumaan ja annoin luvan mennä, olisinpa pysynyt tiukkana. Ärsyttää, että vasta ovella tuli mieleen, että olisi pitänyt sanoa: "kyse ei olekaan siitä mitä se haluaa, vaan siitä mitä minä haluan ja minä en halua tervehtiä".

en mä sitä meinanukkaa että päin puuta menis tolleenkaa kuhan tuli mieleen :) tiedän yhden tutun saksanpaimenkoira pennun joka myös vaan villiintyy tuosta vinkaisusta, ei mitään reaktioo :D onneks toi pureminen on ohimenevä vaihe! (ainakin useimmilla ;)) ihan omasta kokemuksesta muistelin että meillä aikoinaan paras tapa oli vaan toi "sohvalle pakoon", vai onkohan aika kullannut muistot (?). Edellisen westien pentuajasta on kuitenkin jo vierahtanut 12 vuotta, noh tulen sitten takaisin 2 viikon päästä uuden westie pennun omistajana raportoimaan miten menee puremisen suhteen ;)

Ja tänä aamuna oli tullu toiset pissat sisälle, mitenkäs tää lähti tälleesti alamäkeen ...

^ Pennut ovat yleensä vieraskoreita ensimmäisien päivien tai viikon aikana uudessa kodissaan, jonka jälkeen paljastuu se oikea totuus. Kyllä se siitä lähtee taas sujumaan, kun vaan ahkerasti ravaa ulkona, mutta yöllisistä pissoista en huolehtisi - harva nuori pentu kykeee pidättämään koko yön.