Koirat.com

^^ Sisäsiisteyden opetukseen kuuluu ylä- ja alamäet.

Ja huh. Raapustanpa nyt tännekin, mutta kun jäi niin hyvä mieli meidän lääkärireissusta niinh. Eli ei löytyny mitään tulehdusta tytöltä onneks, juoksujen alkaessa pitäs loppua tuo tommonen. Mutta vitsit että sain olla kyllä ylpee tosta Oonasta! Tyttö käyttäyty aivan mahdottoman hienosti vastaanotolla sekä tutkimuksien aikana. Ei voi muutakun kehua. Ipanahan seiso nätisti koko näytteen otto -toimituksen ajan paikallaan ja anto tosi upeesti tutkia ittensä eikä pistäny missään hanttiin. Vau. Meinasin kyllä pakahtua ylpeydestä. Siinä tosin kun odoteltiin tuloksia huoneessa niin Oona tais haistaa että vastaanotolle tuli kissa ja kun kuulu jotain epäilyttäviä ääniä niin tuo alko murisemaan ja vähän poksahtelemaan. Aluks ei meinannu uskoa kun käskin lopettamaan, mutta kyllä se sitten kun löysin oikean käskyn. vaikea opettaa tuollekin esim. hiljaa-käsky kun ei se oikein ikinä hauku. Onneks "jätä" toimii näköjään aika monessa tilanteessa.
Nyt ollaan kyllä molemmat aivan naatti kun käveltiin lekurille ja vielä takasinkin vaikka suunnittelin, että oltais bussilla tultu kotiin. Ja kattia kanssa tuolla ulkona mitään viileempää on kun ennen sateita.

^ Hienoa, että tulehdusta ei löytynyt!

Mökö. Herra on nyt sitten aloittanut urakalla sängylleni hyppimisen siitä huolimatta, että tietää, että siellä olo ei ole sallittua (kielletty & nostettu alas). Viime yönä heräsin siihen, että Mökö käpertyy jalkoihini ja äsken se tyytyväisenä veteli nokosia siinä, kun tulin kaupasta. Minähän en luovuta - mutta mitä tehdä, jotta viesti menisi perille?

^ Se oli juveniili vaginiitti mikä tuo niinkun "virallisesti" sitten on. Pieni sanahirviö.
Hmm, mä en kyllä keksi tohon mitään muutakun että jos sulla on jotain huonekaluja tms. joita voisit nostaa siihen sängyn päälle ainakin sillon kun oot pois kotoa. Niiden kanssa nukkuminen ei varmaan olis mitään kovin mukavaa. Oona teki tota samaa sillon kun pistin sen makuuhuoneeseen yksinolojen ajaks. Huomas kun tuli kotiin että päiväpeittoon oli jääny tassunpainaumia. Kai se yritti saada meitä takasin tekemällä jotain kiellettyä.
Kävin äsken pikakaupassa ja jätin Oonan kotiin. En pistäny sille mitään puuhaamista kun aattelin että se on niin tattis ettei jaksa kiinnostua mun lähtemisestä. Vesikuppinsa se oli onnistunu kaataan, mutta kai tuo oli muuten ihan hyvin pärjänny. Tosin en ollu kun vartin, mutta eipä ainakaan kuulunu haukkumista kun takasin tulin ja oven takana kuuntelin. Mua aina mietityttää, että mitä naapurit ajattelee kun välillä kurkin ikkunoista ja sitten kuuntelen oven takana ja välillä avaan ovea hetkeks ja pistän takasin kiinni.
Jaahas näyttää siltä että alkaa kohta taas sataan. No ei haittaa kun ehdin jo hakea karkkipussin kaupasta.

^ Samaa mietin minäkin. Harmi, että ei oikein löydy tarpeeksi huonekaluja, jolla päällystää tuo sänky, mutta kaipa tuohon reunalle voi muutaman tuolin asetella, jotta ainakin hyppääminen hankaloituu.. Toinen yleinen tapa taitaa olla kattilankansien / muun rämisevän laittaminen reunalle, jolloin niiden putoamisesta tuleva ääni pitää koiran jatkossakin poissa -- harmi, että meillä ei ole kattilankansiakaan kuin muutama hassu.

Pitänee vain opetella petaamaan sänky, jotta omat petivaatteet eivät ainakaan ole hiekassa ja karvoissa.

nevermind kirjoitti:

Mua aina mietityttää, että mitä naapurit ajattelee kun välillä kurkin ikkunoista ja sitten kuuntelen oven takana ja välillä avaan ovea hetkeks ja pistän takasin kiinni.

:DD joo mahtaa näyttää hyvältä. Munkin seinänaapuri on saanut mut kiinni korva ovessa seisoskelusta ;)

^&^^ pentu-aitauksesta on vihdoin jotain hyötyä, kun saan aitauksen palaset laitettua sohvalle ja sängylle, ei hypi kyllä enää poissaollessani. Hyppii vaan silloin kun olen kotona ja palaset on laitettu nurkkaan. (Olen kuullut että joku käyttäisi foliota, kun se rapisee ikäväst). Ei kyllä ole "alas" komennot mennyt perille, vaikka kuinka kehun ja palkkaan alas tullessa Samoin nukkuvan mamin luokse on kiva pomppia yöllä viereen tuhisemaan

Neiti näytti oikein parhaat puolensa, kun oli vieraita eilen käymässä, niin tämähän hyppi koko ajan sängylle, (hakemaan huomiota?) ja sieltä sitten irvistellään ja pistetään kaikin voimin hanttiin kun tää tulee hakemaan alas.

Eilen oltiin ulkoilemassa, ja kun mentiin tien yli, Mischa jää keskelle tietä rapsuttelemaan korvan takaa, sitten kellahti selälleen ja alkoi röhnötys. Hassu. Yksi komea poika siinä vieressä sitten naurahteli ja kommentoi tilannetta. krhöm, mä tietty naurahtelin takaisin... Valot vaihtuu punaisiksi ja ratikka tekee lähtöä meitä kohti, kun mulle tulee äkkiä kiire saada penska pois tieltä. Ja eikös kun tulen hakemaan sen ja kumarrun, niin tämä hyppää päälleni takaa (!) ja haukkuu mua. wtf... Siinä sitten pokkana vaan nopsaa kotia kohti taakse katsomatta.. Kiitos Mischa, lisää näitä.

Miten mun viesteistä tulee aina niin pitkiä, kun mul ei ois kuin yksi nopee juttu kerrottavana :)

No mutta eihän koira edes kunnolla pysty pidättämään kun joskus 4-5 kk ikäisenä.. ja näillä keleillä mä ainakin juotan tolle vettä enemmän ja sen takia pissaileekin vähän väliä. Jos se nyt sattuu olemaan sillon sisällä kun sille tulee hätä niin se tehdään sitten tänne, ei sille mitään voi.

Juu ja tosta vieraskoreudesta. Mulle tuli ainakin ihan shokkina kun neidin oikea luonne alkoi paljastumaan ensimmäisten päivien jälkeen. Sitten ajattelin, että no niimpä tietysti, turhaan kuvittelin ton olevan joku maailman kiltein pentu kun oikeasti on pieni riiviö.

Harmittaa kun ketään vieraita ei ole nyt viikonloppuna tulossa kylään. Piti tulla yks avon kaveri, mutta ei se nyt sitten tullutkaan. Melkein kaikki kaverit ja perhe asuu kuitenkin kauempana, meidän kotikaupungissa. Täytyy viettää viikonloppu sitten vaan täällä kolmistaan, plääh. Ensviikon lopulla lähdetään onneks porukoiden luo usemmaks päiväks.

Viipo saikin sitten eilen ekat rokotukset, meni hienosti koko reissu, poitsu oli rauhallinen ja oma utelias itsensä, antoi tutkia kiltisti ja ei edes huomannutkaan kun sai piikin niskaan. Ja sit vielä ku eläinlääkäri kehu kovasti terve ja vahva rakenteiseksi collienaluksi ja totesi olevan hyvin kehittineet lihakset No meidän ulkoilut koostuu 90% vapaana kulkemisesta metsiköissä ja hiekka-alustalla niin saa tää riehua ja juosta oman jaksamisensa mukaan. Ja siitä tulikin mieleen taas että hihnakävely on jäänyt lähi päivinä tosi vähälle...

Tää kulkee miljoona kertaa paremmin vapaana kuin hihnassa, ei kiinnitä huomiota edes vastaan tuleviin (pidetään toki etäisyyttä jonkin verran varmuuden vuoksi) eikä se lähde minkään perään, kuuntelee tosi hyvin mun äänen painoja joitten perusteella se joko jättää mielenkiinnon kohteen rauhaan tai menee esimerkiksi tervehtimään ihmisiä jos siihen annan luvan. Hihnassa se kirjaimellisesti matelee hihnanmitan verran perässä. En kiristä hihnaa vaan joko houkuttelen sen reippaammin kävelemään tai sitten matelen itsekkin etanavauhtia. Tähän auttaa kun tiputan hihnan kädestä ja reipastan kävelyn normaalivauhtiin niin Viipo seuraa mun perässä samaa tahtia mun kanssa. Ja kun otan hihnasta kiinni alkaa matelu... Mitä mun pitää tehdä että saan sen myös hihnassa kulkemaan? On kyllä kiva että pentua voi pitää näinkin vapaasti vapaana mutta täytyyhän meidän keskustassakin kävellä hihnassa kun on enemmän ihmisiä. Ja muuta kulkijaa. En nytkään korvessa asu mutta täällä on helppo kulkea vapaana kun näkee pitkällä muut kulkijat ja voi ennakoida.

Naksuttimen ajattelin ostaa ja alkaa sen kanssa pelaileen. Tähän mennessä osataan luoksetuloa, istu ja odottaa. Seisomistakin opetellaan ja isäni on aikonut saada tämän oppimaan kierähtämisen jalon taidon =)

Voi elämä.. pakko purkautua taas..

Eilen oli miehen kanssa aikamoinen keskustelu penikan kouluttamisesta. Pentu sai riiviöpuremiskohtauksen kun mies makasi sohvalla. On jo sen kokoinen, että sohvalla makaava ihminen on naskaleille juuri sopivalla korkeudella.

Härkki ja hyppi sohvaa ja miestä vasten hampaillaan, ja loppujen lopuksi onnistui vahingossa viiltämään kunnon repeämän korvanlehteen ja verta tuli..

Luojan kiitos mies sai hillittyä itsensä eikä tehnyt mitään peruuttamatonta, kuten raivostuksissaan lyönyt (siis eihän tuo mies ikinä koiraa löisi, mutta moni voisi niin tehdä kun savu nousee korvista ja niinhän sitä sanotaan, että kun taito loppuu niin väkivalta alkaa)

No kuitenkin siihen keskusteluun mikä käytiin. Mies siis tuskastuneen vihaisena korva verta valuen jo melkein huusi minulle, että eikö tuolle voisi nyt jo pikkuhiljaa ruveta kovempia otteita käyttämään että lopettaisi puremisen! Minä siihen, että miksi ?? Minun näyttämät keinot koiran hillitsemiseen tehoavat aivan hyvin, jos mies jaksaisi vain niitä toteuttaa (sohvalta ylös nouseminen ja selän kääntäminen, tai portin taakse eristys, tai vesisuihku). Se, että mies makaa pennun tullessa pureskelemaan vain sohvalla ja toistaa ei sanaa ja työntää penikkaa pois, vain yllyttää sitä rajumpaan leikkiin. Toki myös käytän "puhuttelua" (poskista kiinni ja tiukka puhuttelu, tästä seuraa aina kyljelleen heittäytyminen ja rauhoittuminen), mutta vain silloin tällöin. Se, että sohvalla kääntää kylkensä, ei juurikaan auta, koska silloin sinulla on juuri herkät paikat pennulle "tarjolla" purettavaksi (niska, kylki reidet, peppu, korvat yms..), eikä kukaan pysty olemaan huomiomatta pentua kun se puree niihin!

Sanoin, että jos et kerran jaksa sohvalta nousta ylös niin ota edes vesipullo siihen viereen niin voit sen avulla tehostaa komennusta. Ja mitä mies tähän. Hän ei kuulemma rupea enää nöyristelemään koiralle kun ei saa edes sohvalla maata! huhhuh.. taas pieni selittäminen, että ei siinä koiralle nöyristellä! Sillä että nouset sohvalta pois, kerrot penikalle että sinua ei kiinnnosta pätkääkään koko touhu. Ja se rauhoittuu. Jos ei rauhoitu, niin eristys.

Valitettavasti pennut ovat tuollaisia, ja ne vaativat opettamista, ja opettaminen vaatii toistoja, PALJON! Itsestään ne eivät opi.. Ja miten saan miehen päähän sen, että sen täytyy olla joka kerrta määrätietoinen, ja noudattaa niitä oppeja joita olen hänelle näyttänyt.
Ja siis tuo kun hän kysyi eikö voitaisi kovempia otteita käyttää, niin siihenkin sanoin, että minkä takia nuo näyttämäni keinot sitten toimivat kun minä niitä käytän? Minkä takia pitäisi alkaa väkivaltaiseksi kun mitään syytä siihen ei ole? Huoh..

Kun vain tietäisin miten selittäisin nämä asiat miehelle, ilman että saan kokoajan olla "naputtamassa" tee nyt näin, älä tee noin, kokeile tuota yms..

Ja tiedän että miestä painaa sekin, kun olen kaveripiiristämme varmaan ainoa, joka oikeasti panostaa koiranpennun kouluttamiseen aikaa, ja käyttää aivan eri keinoja kuin muut.. Hän on sen hyväksynyt, ja sanonut ettei aio kuunnella muiden mielipiteitä siitä miten me koulutamme koiraa, mutta se, että hänen parhaat kaverinsa ihmettelee touhua ja tarjoaa "parempia" neuvoja ja kertoo kuinka koira selätetään yms yms.. Onhan se miehelle "noloa", kun emäntä painaa yhteisen koiran kanssa menemään ja tekee asiat aivan eri tavalla kuin miehen kaverit osaavasti kertovat. Ja paremmin tuo minua tottellee, mutta siihenkin on miehellä syyttäminen vain itseään.. Paneutuisi hieman enemmän tähän touhuun ja tulisi meidän mukaan "koulutussessioihin", niin saisi itsekkin paremman kontaksitn tuohon..

Tänä aamuna sanoin miehelle, että haistappa penikan hengitystä kun tuoksuu niin ihanasti valkosipulille. Ei kuulemma haista. Ilmoitti mököttävänsä pennulle, niin saapahan miettiä ettei purra Juu, ja kyllä kerroin, että ei sillä pennulla ole hajuakaan miksi mökötät. Se näkee vain sen, että et huomioi sitä, mutta syytä se ei ymmärrä.

ANTEEKSI nyt taas tuli pitkä sepustus, mutta tämä vain sattuu olemaan ainoa paikka johon pääsee purkamaan näitä koirajuttuja..

Toi pureminen on kyl kans sellanen ongelma, että huhhuh. Täällä ollaan huudettu "auh" ja otettu kättä pois, ollaan oltu huomioimatta, ollaan "puhuteltu", ollaan ruiskittu vettä, sanottu "ei" JNE. Hyvä olis vetää yhtä linjaa, että oppisi, mutta se tuntuu niin turhauttavalta. Koskaan ei ole vesipullo käden ulottuvilla kun pitäisi, "auh" ,"ei" sanomisesta se villiintyy vaan enemmän. HUOH. Vesisuihku on tuntunut kaikista parhaimmalta tähän mennessä tai sitten se huomiotta jättäminen, mutta ei ne aina ole käytettävissä niin hyvin. Hermot kyllä välillä menee. Nyt täytyy oikeasti koittaa keksiä joku selkeä linja!!

Lisäystä edelliseen. Tein pienen "huoneentaulun" eteisen seinälle, johon listasin asioita jotka täytyy muistaa tehdä! Muistutuksena itselle, miehelle ja mahdollisille "lapsenlikoille". Jospa se mieskin muistaisi näitä noudattaa..

Ja näistä säännöistä ei tingitä! Pennun kuuluu olla energinen ja vilkas, mutta rajat on asetettava pienestä lähtien.

Ulkoilu
Iso koira ei vedä hihnassa, jos se ei sitä pentunakaan saa tehdä. Hihnan kiristyessä pysähdy. Matka jatkuu vasta kun hihna löystyy.

Välillä leikittää. Jos pentu istahtaa eikä suostu liikkumaan, käännä selkäsi ja odota että hoksaa itse kuinka tylsä homma koko juttu olikaan kun ei huomioitu. Tulee kyllä kohta ja vauhdilla! Kehu ja matka jatkuu

Hihoissa on kiva roikkua, ja lahkeissa ja paidanhelmassa. Huomioimattomuus rules! Käännä selkäsi, lopettaa kyllä kohta. Matka jatkuu kun rauhoittuu.

Hihnassa EI ROIKUTA! toistoa toistoa. Eli monta kertaa saat irrottaa hihnan pennun suusta yhdistettynä IRTI-sanaan, ennen kuin matka taas jatkuu

Äiti on kieltänyt ettei vieraiden kanssa saa jutella. Koskee niin koiria kuin ihmisiäkin. Pennusta tulee iso poika. eikä se saa oppia siihen, että se saisi omatoimisesti moikata kaikki ohikulkijat.
Jos joku ihminen välttämättä haluaa tervehtiä, tehdään se taluttajan luvalla. Vieras saa odottaa sen aikaa, että pentuun saadaan kontakti ja se rauhoittuu ja istuu. Ota katse ja anna lupa tervehtiä (SAA MENNÄ).

Vieraat koirat ohitetaan poikkeuksetta aina tervehtimättä! Kiinnitä pennun huomio itseesi, pidä nami kädessä ja anna sen haistaa se. Kulje koirakon ohi koko ajan namia pennun “suussa” pitäen, mutta älä anna sen vielä syödä sitä. Sano ohituksessa sana OHI, ja anna nami lopuksi

Yleistä
Leikki on pennun työ, ja meidän työ on pitää leikki sallituissa rajoissa. Pääsääntöisesti me kutsumme pennun leikkimään. Jos lelu unohtuu ja purukohteeksi joutuvat ihmisnakit, leikki loppuu välittömästi ja pennulle näytetään selkää kunnes rauhoittuu, tai jos reidet ei kestä nipistelyä huomioimatta, kävellään tilanteesta pois ja laitetaan vaikka portti perässä kiinni.

Jos (kun..) virtaa riittää energiavoimalaksi asti, ja pentu tulee esimerkiksi sohvalla makaavaa härkkimään ja puremaan, niin sitä ei saa huomioda. Sohvalla maatessa kyljen kääntäminen ei toimi koska olet silti sopivalla korkeudella oleva purukinkku. Nouse siis ylös ja käännä taas selkäsi. (kun pentu härkkii ja puree, niin se tekee sen vain ja ainoastaan sen takia että saisi juuri sinun huomiosi. Negatiivinenkin huomio on pennulle palkkio josta se vain innostuu. Unohda siis kädellä tuuppimiset ja nokasta kiinni pitämiset, ne se ottaa vain yllytyksenä rajuun leikkiin. Pentu opettelee vasta, eli toistoa toistoa. Hyvää reisijumppaa nousta sohvalta ylös alas jos ei heti ensimmäisestä kerrasta rauhoitu. JOS pentu on aivan mahdoton, niin silloin se viedään portin toiselle puolen rauhoittumaan. Eristäminen on pahin mahdollinen rangaistus koiralle, joten päästä se pois heti kun rauhoittuu

Kun ihmiset ruokailee, ei koira norkkaa vieressä. Jos pentu tulee tapittamaan viereen, kävele sitä päin ja sano reippaasti POIS. Toistoa paljon


Tiedä sitten kuinka "oikeita" nuo säännöt on, mutta meillä ne toimii ja niillä meinaan jatkossakin toimia.

^^Oivoi. täällä on kanssa vähän ongelma, kun en oikein tiedä miten ja mitä kertoisin koulutuksesta. Pyysin avokkia lukemaan sen Tuire Kaimion Pennunkasvatus -kirjan, että pääsis vähän jutun juoneen mukaan, mutta eihän hän nyt semmosia kirjoja jaksa lukea. valittakoot siinä sitten mulle, kun en kerro "näitä juttuja" sille vaan korjaan oikeeks mitä se tekee väärin. Miehet. Ei millään usko, että naiset voi joskus olla oikeessa
^Onpa hyvä idea kirjottaa tuommonen ohjelista johonkin näkyville.

Me käytiinkin eilen vielä pyörähtämässä keskustassa kattomassa ihmisvilinää ja kuuntelemassa Tammerfestejä. Ei sisälle telttaan siis menty. Aika kivasti meni kyllä ilta. Ärsytti vaan suunnattomasti, kun sai hokea useempaan kertaan humalaisille ihmisille että me halutaan olla rauhassa ja että koiraa ei mielellään sais tulla silittelemään. Naiset tuntu onneks tajuavan kerrasta kun ystävällisesti sanoin, mutta kaikille miehille sai monta kertaa sanoa että ei. Yksi mies sitten otti varmaan nokkiinsa ja mumisi mennessään että "tiukka, tiukka ja tiukka." Oona oli kumminkin tosi nätisti koko keskustassa olon ajan ja totteli jokasta käskyä. Olin jo ihan ihmeissäni, että mikä siihen on oikein menny, mutta paljastuhan se pikku riiviö sieltä sitten, kun oltiin kävelemässä kotiin ja kun tuo taas alko riuhtomaan sitä hihnaa. Tiesi, että toinen on taas entisensä.
Kohta me lähetäänkin yhdeks yöks maalle jee.

// väkänen lisää.

Meilläkin on "vahingossa" käytetty montaa tapaa tossa puremisessa, vaikka yritetty ollaan, että olisi se yksi ja sama. Toi huomioimattomuus olisi mielestäni paras, mutta kun pentu esim. puree jalkaani (siis tosi kovaa, eikä välitä siitä, etten huomioi) niin, on siinä vähän vaikea olla huomioimatta mitenkään

Katsoin nuo ohjeet mitkä aikasemmin postattiin ja vertasin tämmöseen pentuohjeeseen minkä itse lukaisin läpi. Huomiotta jättäminen ei välttämättä mene perille, voihan olla että pentu ei sitä osaa yhdistää juuri siihen puremiseen. Lukemassani pentuohjeessa suositeltiin sen sijasta seuraavaa:

"Jos pennun leikki käy liian rajuksi, se puree tai repii vaatteita on se hyvä rauhoittaa kääntämällä se rauhallisesti mutta määrätietoisesti selälleen ja pitämällä siinä kunnes se on rauhoittunut.Tämä asento on koiralle alistusasento, ja emä opettaa pennuille tapoja kääntämällä ne selälleen ja murisemalla niille jos ne riehuvat ja repivät liikaa. Selälleen käännetty pentu protestoi kiljumalla ja rimpuilemalla, mutta on tärkeää, ettei se silloin saa tahtoaan lävitse. Se pidetään aloillaan kunnes se on rauhoittunut. Jos tilanne jätetään kesken, pentu keksii heti mitä tehdä kun asiat eivät mene sille mieluisalla tavalla ja seuraavalla kerralla se vaan kiljuu ja rimpuilee kahta kauheammin. Kielto, toruminen ja rangaistus pitää tapahtua sillä hetkellä kun koira tekee
jotakin kiellettyä ja kehuminen ja palkkio kun koira toimii oikein, ovat nopein tapa saada koira oppimaan talon tavoille."

Ilmeisesti leikkiessä narttu- ja urospennut astuvat toisiaan sekaisinkin ja se on pentuvaiheessa normaalia. Miten pitäis ymmärtää tän narttupennun astumisleikit omistajaan? Tää teki nyt sitä ihan selkeesti kun olin kumartuneena siivoamassa lattiaa. Hullun kiilto silmissään. Mä oon nyt hiukka järkkyttynyt. Onko tää vielä "normaalia" leikkimistä vai yrittääkö tuo alistaa mua?

Martinap kirjoitti:

Huomiotta jättäminen ei välttämättä mene perille, voihan olla että pentu ei sitä osaa yhdistää juuri siihen puremiseen

Muista en tiedä, mutta meillä tuo huomioimattomuus todella tehoaa. Aika äkkiä pentu on oppinut, että on ihan maailman tylsin juttu kun ihminen kääntää selkänsä eikä penikkaa saa haluamaansa.

Hyvä esimerrki tästä tapahtui pari viikkoa sitten. Oltiin illalla mies minä ja koira pihalla. Koira oli vapaana, ja jossain vaiheessa leikki meni yli ja tuli viiropää. Alkoi haukkumalla komentamaan minua kun oli kyykyssä ja yhtäkkiä yritti hypätä selkään. Ärähdin samantien ja työnsin pennun pois. Nousin ylös ja käänsin selkäni.
Hetken pentu yritii haukkumalla saada huomion takaisin itseensä, ja jatkoin matkaani kävellen pois pennun luota. Viitisen minuuttia pidin täydellistä mykkäkoulua ja kun pentu rauhoittui, kyykistyin jakutsuin luokse. Laukkasi salamana jalkoihini ja heittäytyi selälleen. Tämän jälkeen käyttäytyi taas kuin enkeli.

tänään jatkui taas koulutuskeskustelut. Mies on selvästi (itsekkin sen mainitsi) turhautunut, kun ei ymmärrä ja muista kaikkia "sääntöjä". Hänestä kuulema tuntuu välillä että meidän kodissa on menossa joku natsikoulutus... Korostan nyt että näinhän se ei ole, mutta tietämättömän silmissä se voi siltä näyttää, periaatteni kun on, että mitään ei saa ilmaiseksi. Palluttaa, rapsuttaa, leikkiä ja ilakoida saa ja täytyykin, mutta rajat on asetettava pennullekkin

AlikersanttiRokka kirjoitti:


tänään jatkui taas koulutuskeskustelut. Mies on selvästi (itsekkin sen mainitsi) turhautunut, kun ei ymmärrä ja muista kaikkia "sääntöjä". Hänestä kuulema tuntuu välillä että meidän kodissa on menossa joku natsikoulutus... Korostan nyt että näinhän se ei ole, mutta tietämättömän silmissä se voi siltä näyttää, periaatteni kun on, että mitään ei saa ilmaiseksi.

voin vain kuvitella kuinka turhauttavaa on kouluttaa pentua + siinä ohella miestä pennun kouluttamiseen (joka ei vielä ymmärrä mistä on kyse..).

Jep, yksikin kaveri, jolla on ollut tosin monta koiraa, mutta se ei vissiin paljon kerro mistään, kertoi että olen Tosi ankara pennulle. Kyse oli siitä että pysähdyn joka kerta kun se vetää ja matka jatkuu kun hihna löystyy.. hmm.

Mua turhauttaa kanssa tuo, kun mulla on tarkka ajatus siitä mitä koiralle opetetaan.
Näyttelyissä olis tarkoitus pyörähtää, joten siellä seisominen pitäis onnistua. Mutta meillä mies vahvistaa jatkuvasti istumista ja luonnollisestikkin pentunen lyö hanuria maahan, kun sen kanssa pysähtyy ja yrittää saada sen pysymään seisomassa.
Oon yrittänyt sanoa, et nyt kun se on jo hanskassa, niin ehkei tarvitsis enää sitä pentua pyytää joka välissä istumaan.

Meillä myöskin alkaa ens kuun alussa pentukurssi, joka siis on miehen mielestä jokseenkin turha, kun "kyllä hän nyt osaa koiran kouluttaa".
No kyllähän minäkin varmaan maalaisjärjellä tuosta shelttipennusta perustottelevaisen kotikoiran saisin, mutta kun sen kanssa olisi tarkoitus harrastaakkin, niin onhan tuollaiset pentutokot ja muuta aika hyvä pohja.

^ välillä tuntuu, että apua mä en jaksa ton kaa yksin.. Mutta kun kuvittelen mielessäni tilanteen että mahdollinen avokki pistäisi hanttiin koulutusasisoissa, niin kummasti sitä taas jaksaa... Onneksi saan ihan täysin ite pilata ton koiran

Juuhh.. Kyllä välillä tuntuu että toisesta ihmisestä iso apu onkin, niin koulutuksen kannalta se on äärimmäisen vaikeaa kun pitäisi olla yhtenäinen linja jos toinen ei kyseistä tapaa ymmärrä.

Minun pitäisi kuulemma rauhoittua, eikä vaatia niin paljoa, mieheltä eikä pennulta. Yritä siinä nyt sitten selittää, että mitä paremman pohjatyön teemmen koiran kanssa kun se on pieni, niin sitä helpommalla me selvitään myöhemmin.

Yritin myös kertoa, kuinka turhauttavaa se minulle on, että panostan todella paljon tuon tapakasvatukseen ja uusien asioiden oppimiseen, kun mies taas haluaisi että hän saisi ottaa löysemmin, eli kaikki mitä minä teen ja opetan, niin miehen ei tarvitsisi niitä tehdä, kun hän haluaisi vain olla koiran kanssa (ja kumota ja vesittää siinä samalla sitten minun opettamat asiat..)

Kysyin, että tarkoitatko vapaammalla olemisella kävelylenkkiä "mustin" tai "murren" (nimet muutettu)tavoin, jotka ovat kaveripiiristämme pari koiraa. Pienempi niistä vetää remmissä henkeä haukkoen, ja ei oikeastaan osaa mitään, muuta kuin kerjätä ja hakea huomiota. Toisen kotitavoista en tiedä, mutta on noin reilu vuoden ikäinen koira, jonka lenkit ovat pienestä pitäen niin villin näköistä touhua että huhhuh! Kulkee niin pitkällä kuin flexi antaa myöten, ja käyttää koko narun pituuden ja siitä syntyvän ympyränalan edestakaisin juoksemiseen pomppiseen yms. Ei kuulemma halua sitäkään.. Valitettavasti muuta vaihtoehtae ei sitten ole kuin määrätietoisesti opettaa se kulkemaan :)
Kyllä hän sen sitten pikkuhiljaa ymmärsi, hyvin pitkän keskustelun jälkeen. Vaikka perusteluina tuli taas, kuinka hänen sukulaisillaan on aina ollut joku koira, ja nekin ovat olleet pennusta lähtien ja niistäkin on tullut kilttejä koiria.

huh! Meinasin unohtaa! Jossain vaiheessa mies jo esitti, että ei koira ole mikään robotti! Minä siinä huuli pyöreänä, että mitä mahtaa tarkoittaa!? Kun kuulemma koko ajan pitää jotain tehdä! Ja taas selitettiin, että tämä kaikki on koiran parhaaksi. Se NAUTTII kun se saa tehdä jotain ja käyttää aivojaan.. kyllä siinä käytiin läpi koiran pentuaika ja miten se oppii ja miksi se oppii ja mitä se muistaa yms..

toivottavasti tilanne nyt tästä rauhoittuisi ja mieskin ymmärtäisi taas paremmin.. Hassua kyllä, kun ennen kuin pentu tuli, kerroin ja selitin hänelle koulutustavoistani. Etsin sopivia kirjoja joissa tavat selitetään yksinkertaisesti, ja luin niistä juttuja miehelle iltaisin sängyssä, ja hän oli täysillä mukana. Mutta nyt kun tuo pentu oikeasti on tuossa, niin hän on varmaan huomannut, että ei kaikki tapahdukkaan silmänräpäyksessä! Turhautuu, kun näitä juttuja joutuukin toistamaan, ja että pentu oppii kaikenaikaa! Kun koko ajan tarvitsee kuulemma miettiä mitä tehdä!

Noh, taas tuli pitkä sepustus..anteeksi siitä :)

Heippa hei, meiltä taas tilannepäivitystä.

Puremisesta, ollaan edistytty nyt ihan muutamassa päivässä tosi paljon. Meillä parhaana lääkkeenä puremista vastaan on toiminut juuri tuo paljon puhuttu huomioimattomuus. Nyt kun Coco alkaa jo tajuta jutun juonen, se ei jaksa ärjyä ja hyppiä tylsää selkää vasten yksinänsä. Tällöin rauhoittuu aika nopeasti ja sitten pääseekin jo kehumaan. Jos ei meinaa rauhoittua ollenkaan, joutuu portin taakse kunnes rauhoittuu (tämä ihan vaatteiden ja ihmisten raajojen säästämiseksi). Lisäksi opetin klikkerin avulla Cocolle käskyn "irti", ja tämä olikin varsinainen läpimurto taistelussamme naskalihampaita vastaan! Nyt pentu ymmärtää mitä siltä pyydetään ja toistaalta minkä takia se jätetään huomiotta jos ei tottele. Usein riittääkin jo pelkkä "irti" kun puree, ja äkkiä joku lelu tilalle. Pureminen on siis vähentynyt tämän jälkeen ihan mielettömän paljon.

Sitten perjantaina käytiin ottamassa ensimmäiset rokotukset. Reissu meni hienosti eikä Coco edes huomannut piikkiä, kun keskittyi maistelemaan herkullista jauhellihaa emännän kädestä ;). Ei siis ollut kamalan traumaattinen kokemus...

Yksinolossa ei olla edelleenkään kamalasti edistytty. Nyt Coco malttaa jäädä jo muutamaksi minuutiksi portin taakse mutta istuu ja tapittaa portin edessä ja hetken päästä hermostuu jos portti ei aukea. Yhden kerran nukahti portin taakse mutta muulloin ei malta rauhoittua ollenkaan vaan vikinä alkaa ennen pitkää... Huoh.