Koirat.com

Nevermind, siellä sit nähdään joulukuulla. :)

Ja joo, minä otin osaa henkevään kakkaamispoliittisia asioita käsittelevään keskusteluun meidän vaihtelevavatsaisen pojan vuoksi.

pnkd kirjoitti:

Miksi niitä nappuloita pitää maahan heittää? Meillä annetaan palkka kädestä (ja usein vielä niin, että Mökö hypähtää ottamaan sen sormistani, kun kyllästyin kyyristelemiseen. ).

Maalaisjärjellä ajatellen luulisi oman nappulan alkavan kelvata jos ei muuta tipu. Meillä kyllä ruoka tosin uppoaa aina, mutta kylläiselle tai "parempaan" tottuneelle nappula ei välttämättä maistukaan.

Niin siis en itse niitä nappuloita suoraan maahan heitäkään, tuli ehkä hölmösti ilmaistua asia Vaan siis kun tuolle neidille ei ne nappulat kelpaa, ottaa ehkä suuhun mutta sylkee ne pois suusta. Eli maahan ne nappulat siis joutuu loppujen lopuksi... Ja en haluais maksaa turhaan maahan menevistä nappuloista.

Kirjotin jo tonne koulutuspalstalle tästä mutta anti mennä..

Mrr. Oltiin pennun kanssa tänään (5kk) harjoittelemassa kentällä luoksetuloa. No tämähän kirmasi innoissaan eessuntaas ettei omistajaa näykkään, "lällislää et saa kiinni" -tyyliin. Ei antanut ottaa kiinni ei mitään, aijemmin kuitenkin on osannut luoksetulon (millon huvittaa ) mutta pääosin se onnistuu hyvin. Onko tässä nyt joku murkkuikä alkamassa? testausta? vai vaan pentuhuimuutta, lisäkoulutus paikallaan. Mutta vinkkejä ottaisin avosylin vastaan miten saada koira tulemaan käskystä luokse kerralla, ei kolmannella..

Nameja en hirviästi oo käyttäny kouluttaessa, koska kerran sattui vipa että koira karkasi multa ja tuli luokse mutta kun ei sillon sattunu olemaan namia lähti pinkomaan takas.. Noo, hetken päästä tulikin mamin jalkoihin oikeen ikäväisen oloisena, anna anteeks ilmeellä. Mut raivostuttavaa siltikin! Ah, ja kiitos purkautumiseni.

rocky kirjoitti:

Mrr. Oltiin pennun kanssa tänään (5kk) harjoittelemassa kentällä luoksetuloa. No tämähän kirmasi innoissaan eessuntaas ettei omistajaa näykkään, "lällislää et saa kiinni" -tyyliin. Ei antanut ottaa kiinni ei mitään, aijemmin kuitenkin on osannut luoksetulon (millon huvittaa ) mutta pääosin se onnistuu hyvin. Onko tässä nyt joku murkkuikä alkamassa? testausta? vai vaan pentuhuimuutta, lisäkoulutus paikallaan. Mutta vinkkejä ottaisin avosylin vastaan miten saada koira tulemaan käskystä luokse kerralla, ei kolmannella..

Nameja en hirviästi oo käyttäny kouluttaessa, koska kerran sattui vipa että koira karkasi multa ja tuli luokse mutta kun ei sillon sattunu olemaan namia lähti pinkomaan takas.. Noo, hetken päästä tulikin mamin jalkoihin oikeen ikäväisen oloisena, anna anteeks ilmeellä. Mut raivostuttavaa siltikin! Ah, ja kiitos purkautumiseni.

- Muuta käskysana kokonaan. Nykyiseen on jo liian monta epäonnistumista yhdistynyt.
- Kutsu esim. ainakin kahden viikon (meillä takana jo 4) ajan niin, että hihkaiset iloisen kutsun vain, kun koira on jo valmiiksi tulossa luoksesi. Juokse pois, mene piiloon tjn. Älä houkuttele leluilla tai muulla. Muuten sinulla on kohta koira, joka tarkistaa, onko sinulla jotakin annettavaa. Kannattaako tulla. Kun koira on saavuttanut sinut, palkitse ruhtinaallisesti.
- Jos et käytä ”enää” nameja, millä olet palkinnut? Palkinnonhan pitäisi olla taivaallinen. Haluathan, että koirasi tulee loppupeleissä takaisin, vaikka se olisi juoksemassa muiden koirien luokse tai hajun perässä jonnekin. Sinun palkintosi pitää olla parempaa. Jos palkitset leikillä, leikin olisi hyvä kestää kauemmin kuin luoksetulon. En heittäisi lelua palkinnoksi pois luotani, koska luoksetulossa haluan koiran tulevan minun luokseni. Minä haluan, että koira ymmärtää, että käsky tarkoittaa: Nopeasti omistajan luokse ja sitten leikitään yhdessä.
- Älä kutsu koiraasi, jos se on kiinnostunut muusta. Se tuskin tässä vaiheessa tulee. Miksi ottaa riski ja tuhlata käskyä epäonnistuneeseen suoritukseen?
- Älä missään nimessä ota koiraasi kiinni, kun se on tullut luoksesi. Luoksetulohan muuttuu ikäväksi asiaksi. Jos koira pitää saada kiinni, kaiva maata tai leiki itseksesi koiran lelulla, juokse pois tjn. Koira tulee luoksesi – palkitse – kytke – palkitse ja leiki. Kiinniotto on näin mukava tapahtuma.

Tässä joitain vinkkejä.

Kiitos vinkeistä!

Mutta käskysanan muuttamisesta, kun tälle koiralle on melkein ihan sama mitä huudetaan kun tullaan luokse, sillon kun se on sillä päällä että ei häiriötekijöitä nii tulee mahtavasti luokse. Ei tarvitse ku suu avata nii on jo pinkomassa.. niin innokkaasti se kuitenkin tulee. Mutta kokeillaan.

Muoks. Ainiin, olen palkinnut leluilla, yleensä vetoleikillä riehutaan hetki..

rocky kirjoitti:

Kiitos vinkeistä!

Mutta käskysanan muuttamisesta, kun tälle koiralle on melkein ihan sama mitä huudetaan kun tullaan luokse, sillon kun se on sillä päällä että ei häiriötekijöitä nii tulee mahtavasti luokse. Ei tarvitse ku suu avata nii on jo pinkomassa.. niin innokkaasti se kuitenkin tulee. Mutta kokeillaan.

Muoks. Ainiin, olen palkinnut leluilla, yleensä vetoleikillä riehutaan hetki..

Ilman muuta sille on "ihan sama", mitä huudetaan. Huuda vaikka "PANNULAPPU". Yhtä varmasti tulee luokse kuin, jos huudat "TULE", jos kumpaankaan ei ole yhdistetty varmaa luoksetuloa. Ei sillä käskysanalla ole väliä. Käskysanan käyttämisellä on väliä. Jos olet nyt käyttänyt käskyä A, on koirasi yhdistänyt siihen vaikka mitä:
- joskus luoksetulon
- joskus pois juokseminen
- joskus haukkumisen
- joskus toisen koiran luokse juokseminen
- kiinni jäämisen
- sinun tulistumisen
- mitä ikinä onkaan tapahtunut käskyn aikana tai juuri sen jälkeen

Jos olet kutsunut monta kertaa, olet antanut myös vaihtoehdon tulla myöhemmin. Kutsut kuitenkin myöhemmin uudestaan. Tämän vuoksi vaihtaisin käskyn aivan uuteen. Joku sana, mikä on helppo huutaa iloisesti ja kuuluvasti. Ei kannata käyttää sanaa "TERVETULOA". ;)

Koira ei koskaan ole "tottelematon" kiusatakseen, osoittaakseen mieltään, ollakseen ärsyttävä jne. Koira tekee sen, mikä on kannattavaa. Jos luoksetulosta ei ole muodostunut joka kerta kannattavaa, miksi tulla luokse.

Lelupalkka on luoksetulossa hyvä, jos koira tykkää tosiaan leikkiä. Leikin olisi hyvä kestää aina vähintään niin kauan kuin itse luoksetulo. Jos koira on juossut pitkän matkan, leikit pitkään ja aktiivisesti. Samoin, jos tullut "vaikeasta" tilanteesta (toinen koira, muu eläin, haju yms.), on hyvä palkita ruhtinaallisesti. Mitään syytä ei tietenkään ole palkata aina ruhtinaallisesti. :D

Miten sitä onkaan armoton itselleen..? Joka päivä tulee pieniä asioita, joissa ajattelee, että tein väärin. Harjoitellaan TOKO:n edessä istumista leuka minua vasten eli kuono ylös. Naksautan ja juuri silloin koira sattuu nostamaam etutassuaan tai hypähtää. Näin käy kerran ja heti olen epäonnistunut.
Yeah, koira varmaan heti oppi väärä asian...

Tänään oltiin lammastilalla koko päivä. Koira täysin finaalissa ja pidin sitä parkkipaikalla sylissä. Läheltä (n. 7:n metrin päästä) menee musta keskikokoinen koira, joka haukkuu, murisee ja tempoo hihnassaan. Omistajaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Juttelin kaverini ja hänen äitinsä kanssa, enkä ajatellut tässä olevan mitään merkittävää. Pentu oli niin väsynyt. Sitten MINUN PENTUNI PUHAHTAA KOLME KERTAA. Näin ei ole tapahtunut kertaakaan, vaikka toinen koira olisi lenkillä haukkunut metrin päässä. Minä käännyn heti vaistomaisesti selkä toiseen koiraan päin. En edes tiedä, miksi käännyin. Olin vain niin hämmästynyt. Käännyin takaisin ja pentu puhahti kerran. Käännyin uudestaan.

Ja heti aloin sättiä itseäni. Namit olivat taskussani, näin toisen koiran tulevan. Miksi en iskenyt kourallista nameja koiran suuhun?! Tiedän, ettei pentu (12 vkoa) ole nyt pilalla, mutta ajattelen heti, että nyt se on saanut ensimmäiset puhinansa ja kohta minulla on remmirähisijä.

Osaisinpa hyväksyä, että joskus tapahtuu epäonnistumisia ja tämä on vasta toinen koirani. Pentu on pieni ja meillä on monta yhteistä vuotta yhdessä. Jokainen koira haukkuu joskus toiselle koiralle. Jne. Jne. Jne.

*huokaus*

Sokerista tehty "+12astetta kylmää, eikai me ULOS mennä??" - Neminen nyt 17viikkoa, ~51cm ja ~16kg.

Märkä nurmikko on kamalaa, ja julma omistaja raahaa sinne väkisin! Ja vieläpä pitäisi mennä poispäin kodista, eli kukatietää kuinka kauas yrittää pienen pennun raahata
Kokoajan Nemi kuitenkin rohkaistuu tuon sään suhteen, eikä enää ala polvet loukussa tutisemaan ja vinkumaan - ainakaan heti

Hömppätemppuja on opeteltu, ja tottistelua, ja jälkeä vähän myös. Nyt vielä kunnolla tuohon tottishommaan, pitäis vaan keksiä joku kiva paikka tuolla pihalla missä harjoittelee itsekseen. Niin ja tietty sisällä voipi harjoitella :)

muoks. Korjasin tyhmästi asetellun lauseen.

myway kirjoitti:

Ilman muuta sille on "ihan sama", mitä huudetaan. Huuda vaikka "PANNULAPPU". Yhtä varmasti tulee luokse kuin, jos huudat "TULE", jos kumpaankaan ei ole yhdistetty varmaa luoksetuloa. Ei sillä käskysanalla ole väliä. Käskysanan käyttämisellä on väliä. Jos olet nyt käyttänyt käskyä A, on koirasi yhdistänyt siihen vaikka mitä:
- joskus luoksetulon
- joskus pois juokseminen
- joskus haukkumisen
- joskus toisen koiran luokse juokseminen
- kiinni jäämisen
- sinun tulistumisen
- mitä ikinä onkaan tapahtunut käskyn aikana tai juuri sen jälkeen

Jos olet kutsunut monta kertaa, olet antanut myös vaihtoehdon tulla myöhemmin. Kutsut kuitenkin myöhemmin uudestaan. Tämän vuoksi vaihtaisin käskyn aivan uuteen. Joku sana, mikä on helppo huutaa iloisesti ja kuuluvasti. Ei kannata käyttää sanaa "TERVETULOA". ;)

Koira ei koskaan ole "tottelematon" kiusatakseen, osoittaakseen mieltään, ollakseen ärsyttävä jne. Koira tekee sen, mikä on kannattavaa. Jos luoksetulosta ei ole muodostunut joka kerta kannattavaa, miksi tulla luokse.

Lelupalkka on luoksetulossa hyvä, jos koira tykkää tosiaan leikkiä. Leikin olisi hyvä kestää aina vähintään niin kauan kuin itse luoksetulo. Jos koira on juossut pitkän matkan, leikit pitkään ja aktiivisesti. Samoin, jos tullut "vaikeasta" tilanteesta (toinen koira, muu eläin, haju yms.), on hyvä palkita ruhtinaallisesti. Mitään syytä ei tietenkään ole palkata aina ruhtinaallisesti. :D

Hmm.. Meidän luoksetulo varmuus on sisällä melkeinpä sen 100%, eli tulee luokse suorastaan lentämällä "tänne" käskyllä. Mutta ulkona, tilanteesta riippuen, tänne -käsky ei ole ollenkaan varma. Neiti painelee kyllä toisten koirien tai ihmisten luo välittämättä tänne -käskystä, jos siihen vain on mahdollisuus. Samoin joskus tekee metsässä irrallaan ollessa niin, että lähtee pinkomaan eikä kuule mitään.. Kannattaako tässä tilanteessa lähteä käskysanaa vaihtamaan ja aloittaa alusta vaiko vain pitkäjänteisesti vahvistaa tänne-käskyä? Sisällä kuitenkin tuntuu käsittävän tänne käskyn ja ulkonakin toisinaan. Neiti on nyt kohta 6kk ja hävettää, kun luoksetulo ei vielä tässäkään vaiheessa ole varmaa...

^meilläkin tulee luokse vain häiriöttömissä tilanteissa. Eikä silloinkaan läheskään aina..(eli teen sen virheen, että kutsun kun se löytää kiinnostavan hajun tms) Tuo ei muutenkaan toimi ihan kauhean järkevästi häriötilanteissa joten vähiten voisin odottaa luoksetuloa kun muut koirat ja ihmiset häseltää ympäriinsä. .)

niin ja mywaylla on bordercollie, toiset koirat ON oppivaisempia kuin toiset, ei näitä karvapalloja voisi laittaa edes samalle viivalle ;)

Sasha kirjoitti:

Sokerista tehty "+12astetta kylmää, eikai me ULOS mennä??" - Neminen nyt 17viikkoa, ~51cm ja ~16kg.

Märkä nurmikko on kamalaa, ja julma omistaja raahaa sinne väkisin! Ja vieläpä pitäisi mennä poispäin kodista, eli kukatietää kuinka kauas yrittää pienen pennun raahata
Kokoajan kuitenkin rohkaistuu senkin suhteen, eikä enää ala polvet loukussa tutisemaan ja vinkumaan - ainakaan heti

Hömppätemppuja on opeteltu, ja tottistelua, ja jälkeä vähän myös. Nyt vielä kunnolla tuohon tottishommaan, pitäis vaan keksiä joku kiva paikka tuolla pihalla missä harjoittelee itsekseen. Niin ja tietty sisällä voipi harjoitella :)

Voi vitsit dobberin pentu on ISO! Vasta 17vko ja noin korkea

Candy kirjoitti:

Heippa kaikille
Siirryin pennun odottajien pulinasta tänne teidän seuraan.
Tänään aamulla hain pikkusen neidin kotiin.
Nyt se nukkuu ja tuhisee jaloissa.

No mites teillä on ensimmäiset päivät menny pikkuisen kanssa?

mirmar kirjoitti:

Olisiko teillä vinkkejä seuraavanlaiseen tilanteeseen:
Meidän 8,5vk bichon frise urospentu näyttää suunnattomasti pelkäävän pannan laittamista ulos lähtiessä.. olen koittanut leikin kautta opettaa ja aina ulosmennessä kehua ja osoittaa että talutushihna ja panta tarkoittaa aina ulosmenoa eli hauskaa. Bono pelkää myöskin ruokakippoja, tällä hetkellä pieni kahvilautanen on ainoa josta suostuu syömään, välillä jos syöminen jää kesken, vaatii suurta mielikuvitusta saada B jatkamaan syöntiä. (olen kokeillut monia kikkoja: esim. esittänyt itse syöväni kiposta jolloin mielenkiinto herää ja haluaa tulla katsomaan ja itsekin syömään. välillä olen joutunut ripottelemaan naksuja lattialle jotka johtaa kippoon, toisinaan olen laittanut teelusikallisen rusinatonta maksalaatikkoa lämmitettynä napsujen sekaan jotta tuoksu houkuttelisi syömään ja se on parhaiten tällä hetkellä toiminut) . Myös olen siinä uskossa elänyt että ruoka laitetaan tietyin ajoin tarjolle, aina samaan aikaan ja jos ei ole syönyt esim 30min kuluessa niin ruoka otetaan pois vaikka pentu sitä vielä söisi. Tällöin pentu oppii huomaamaan että ruoka on syötävä silloin kun se on tarjolla ( näin voidaan ennustaa enemmän suolen toimintaa ja virtsan tuloa).
Ulos ei ole vielä saanut viikon aikana tehtyä yhtäkään pissaa/kakkaa mutta urheasti jatketaan ulkonakäyttämistä. Keskusteluja seuranneena ilmeisesti vieläkin tiuhempaan olisi hyvä käyttää ulkona, nyt vain lähinnä syönnin jälkeen ollaan käytetty, mikä on varmasti aivan liian harvaan..

niin ja vielä ruokailuun liittyen, ollaan otettu rakkaimmat lelut siksi aikaa pois näkyviltä jotta huomio ei herpaantuisi leikkimiseen kesken syönnin vaan edistäisi sitä, että ruokailun ajan keskitytään vain syömiseen.

Meillä Ronjalla on panta aina kaulassa, en tiedä onko se huono asia. Mut sit on helppo laittaa hihna kun lähdetään ulos.

Aika erikoista jos pentu pelkää ruokakuppeja, en ole ikinä kuullut tollasesta. Luulen että pentu syö kun on nälkä. Jätä ruoka kuppiin, kyllä se jossain vaiheessa syö. Ja tosiaan voit laittaa maksalaatikkoa tai esim raejuustoa joukkoon. Maksalaatikkoa ei kyl tarvii lämmittää, ellet nyt välttämättä halua.


On ihan liian harvaan jos käytät pennun ulkona vain syömisen jälkeen. Siis kuinka usein käyt sen kanssa ulkona? 10 kertaa päivässä ei ollut yhtään liioittelua, mitä kävin Ronjan kanssa alussa. Nykyään harvemmin, mut silti monta kertaa päivässä. Nyt kun laskin niin n.7 kertaa olen tänään tainnut käydä, ja pissatan sen vielä kohta ennen kuin menen nukkumaan.
Voit hyvin käydä parin tunnin välein noin nuoren pennun kanssa. Ei sun tarvii sen enempää kävellä pennun kanssa, menet lähimmälle nurmikolle tms, ehkä minuutin sisällä pentu voi pissata, sit kehut kovasti, sit voit mennä takas sisälle. Ainakin Ronja pissaa aika nopeasti, toki odotat muutaman minuutin että pentusi pissaa. (mutta jos teillä on siis ongelmana että ei millään pissaa ulos, niin sit pitäis viipyä ulkona kauemmin...) Muutaman pikaisen ulkonakäynnin lisäksi voit tehdä esim kolme lenkkiä jolloin lähdet oikein kävelylle esim 10min, ja kun pentusi hiukan vielä kasvaa, luulen että voit kävellä 20-30min...En tiedä mitä mieltä muut on, no kyllä sen itse huomaa paljonko pentu jaksaa?!
Tarkoitin vaan sanoa että ei sun tarvii 10 kertaa päivässä lähteä lenkille, vaan niistä muutama kerta on ihan pissatus kulman takana. Tuli sellainen olo että kyseessä on ehkä ensimmäinen koiranpentusi, kun sanoin käyväsi ulkona vain lähinnä ruuan jälkeen. Sano vaan jos olen väärässä. Haluan vaan auttaa ja neuvoa.

Oon kyllä mietiskellyt tuota korkeus- ja kokoasiaa. Tai siis kun minun mielestä Nemi on PIENI vielä ja joillekin tuon kokoinen koira on iso. Ja en ite huomaa kyllä tuota kasvua niinkään... Paitsi nyt kun olin reilun vuorokauden näkemättä koiraa, ja sitten taas näin, se vaikutti isommalta kuin muistin! Tätä vaikutelmaa kesti 5min - sitten olin taas tottunut kokoon, ja yhtä pieni se on vieläkin.

Meillä koirien tapaaminen sujui tosi hyvin, vanhuskin otti tytön niin iloisesti vastaan, mistä olin kovin tyytyväinen. Neiti on ollut alusta lähtien rohkea, turhankin rohkea.
Yleensä pennut vielä tuon ikäisenä pysyttelevät lähellä omistajaa, mutta tuo neitihän heti toisena päivänä karkasi moikkaamaan ihmistä tosi kauas musta, eikä kyllä kuullut mitään.
Ja myös lähti pinkomaan yhden ihmisen perään pellolla.

Nyt me ollaankin sitten aktiivisesti aloitettu tänne-käskyn opettelu, joka jo hiukan toimiikin.

Hampaansa tuo iskee ihan joka paikkaan. Vehot piti ottaa pois, kun se roikku niissä ja otti oikeen terrierimäisen otteen niistä ja alkoi vetämään alas.
Ulkona saa olla tarkka, kun tuo syökin ihan kaiken tai ainakin maistelee, tupantumpit, purkat..
Saa nähä millanen täystuho tuosa vielä kehkeytyy..

Sasha, teillä menee kasvu varmaan aika samaa vauhtia kuin meillä! Svea oli saman ikäisenä juuri tuon kokoinen. Nyt ei olla päästy punnitsemaan.

mirmar kirjoitti:

Olisiko teillä vinkkejä seuraavanlaiseen tilanteeseen:
Meidän 8,5vk bichon frise urospentu näyttää suunnattomasti pelkäävän pannan laittamista ulos lähtiessä.. olen koittanut leikin kautta opettaa ja aina ulosmennessä kehua ja osoittaa että talutushihna ja panta tarkoittaa aina ulosmenoa eli hauskaa. Bono pelkää myöskin ruokakippoja, tällä hetkellä pieni kahvilautanen on ainoa josta suostuu syömään, välillä jos syöminen jää kesken, vaatii suurta mielikuvitusta saada B jatkamaan syöntiä. (olen kokeillut monia kikkoja: esim. esittänyt itse syöväni kiposta jolloin mielenkiinto herää ja haluaa tulla katsomaan ja itsekin syömään. välillä olen joutunut ripottelemaan naksuja lattialle jotka johtaa kippoon, toisinaan olen laittanut teelusikallisen rusinatonta maksalaatikkoa lämmitettynä napsujen sekaan jotta tuoksu houkuttelisi syömään ja se on parhaiten tällä hetkellä toiminut) . Myös olen siinä uskossa elänyt että ruoka laitetaan tietyin ajoin tarjolle, aina samaan aikaan ja jos ei ole syönyt esim 30min kuluessa niin ruoka otetaan pois vaikka pentu sitä vielä söisi. Tällöin pentu oppii huomaamaan että ruoka on syötävä silloin kun se on tarjolla ( näin voidaan ennustaa enemmän suolen toimintaa ja virtsan tuloa).
Ulos ei ole vielä saanut viikon aikana tehtyä yhtäkään pissaa/kakkaa mutta urheasti jatketaan ulkonakäyttämistä. Keskusteluja seuranneena ilmeisesti vieläkin tiuhempaan olisi hyvä käyttää ulkona, nyt vain lähinnä syönnin jälkeen ollaan käytetty, mikä on varmasti aivan liian harvaan..

niin ja vielä ruokailuun liittyen, ollaan otettu rakkaimmat lelut siksi aikaa pois näkyviltä jotta huomio ei herpaantuisi leikkimiseen kesken syönnin vaan edistäisi sitä, että ruokailun ajan keskitytään vain syömiseen.

Jotain tähän vastattiinkin jo, mutta sanon vielä, mitä tulee mieleen.

Tykkääkö pentu kuitenkin nameista? Oletko yrittänyt opettaa pannan laittamista pennulle niin, että alkuun annat sille namia pannan läpi, ja pikkuhiljaa sen täytyy laittaa pää aina hieman pidemmälle pannan läpi, että saa naminsa. Pannan voi laittaa vaikka tosi löysälle alkuun, jos se niin pelottaisi vähän vähemmän. Näitä harjoituksia voi tehdä useita kerralla ja useita kertoja päivässä.

Ruokakippojen pelko kuulostaa hassulta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että pennun syömään maanittelemisesta ei ole mitään hyötyä, sillä niin tehdään nirsoja koiria. Isla nirsoili ruokansa kanssa alkuun paljon ja ensin sorruinkin kaikenlaiseen houkutteluun, mutta jossain vaiheessa päätin, että houkuttelu (tähän lasken myös erikoisherkkujen laittamisen ruoan sekaan) jää pois käytöstä eikä namejakaan tipu, ennenkuin ruoka alkaa maistua. Ruokakuppi lähti, ellei alkanut parin nuuhkaisukerran jälkeen kiinnostaa (en siis pitänyt edes 5 minuuttia tarjolla, jos selvästi kaikki muu kiinnosti enemmän). Ellen muista väärin, niin Isla taisi olla ruokalakossa ainakin päivän, kunnes alkoi syömään. Terve pentu ei kuitenkaan kuole ruokakupin ääreen, vaikka syömättömyys omistajan sydäntä riipaiseekin. Jos nyt maanittelet ja annat herkkuja ruoan seassa, tilanne tuskin paranee siitä itsekseen jatkossa. Ehkä ruokakipotkin vaikuttavat vähemmän pelottavilta, kun alkaa olla kova nälkä. (Eihän mitään ikävää ole koskaan tapahtunut pennun syödessä tai muuten vaan ruokakupin lähetyvillä?)

Islalla oli myös vaihe, kun se ei suostunut tekemään mitään asioita ulos. Parhaimmillaan päivystin ulkona 4h ruoan jälkeen ja Isla pidätti sinnikkäästi, mutta kotiin päästyään kävi heti paperilla. En tiedä onko siitä apua, että käytätte pentua useammin lyhyitä pyrähdyksiä, jos pentu on vahvasti ehdollistunut tekemään tarpeensa sisälle. Jos teillä on aikaa, pitäkää pentua ulkona vaikka koko päivä, jolloin sen on PAKKO jossain vaiheessa hoitaa ne asiansa ulkonakin. Toki pentua kannattaa viedä ulos normaalistikin usein, eli ainakin silloin, kun se on 1. syönyt 2. herännyt 3. leikkinyt. Tuossa vaiheessa rakko tuntuu toimivan juuri tasan noin, kun pidätyskyky on vielä huono jollei lähes olematon.

Meillä sisäsiisteyskasvatus on vielä vaiheessa. Tarpeita tulee selvästi sisälle vähemmän kuin ennen ja ulkona asiat hoituvat enemmän rutiinilla kuin ennen, pentu käy ulkona 3-4krt päivässä. Ehkä se ei ole "riittävästi", mutta suunta on selvästi oikea ja uskon ajan tekevän tehtävänsä. Oi miten kadehdin niitä, joilla on oma piha… nytkin olisin helposti voinut viedä papereille suuntaavan pennun heti ulos, jos päällä olisi ollut muuta kuin alusvaatteet, mutta kerrostalossa homma ei toimi ihan noin.

^ kompsistakomps.

Tuohon syömisasiaan: en välttämättä ottaisi pennulta kuppia pois sen vielä syödessä, etenkin jos tilanne on nyt tuo ettei sille meinaa ruoka maistua ja se ehkä jopa pelkää kuppia. Anna sen syödä rauhassa jos se kerran syö Ei se pentu ymmärrä, että nyt täytyy syödä vähän nopeammin, enää kymmenen ja puoli sekuntia jäljellä! Toki sen kupin voi ottaa pois tietyn ajan kuluttua jos pentu ei osoita siihen mitään mielenkiintoa, näin meilläkin toimitaan tuon vanhemman koiran kanssa (pentu nyt söisi vaikka pieniä kiviä....).

Oletko kokeillut jättää pantaa pennun kaulaan kun olette sisällä? Se voisi tottua siihen nopeammin kun se on koko ajan kaulassa.

Omaa: Svea alkaa olemaan sisäsiisti, pari pissaa tullut sisälle kuukauden aikana ja nekin ihan omaa tyhmyyttä... Tosiaan, onni on oma piha! Jos kerrostalossa asuttaisiin niin olisi varmaan meilläkin vielä ihan kivasti vaiheessa sisäsiisteyshommat.
Jälkeä olen tallannut Svealle tuonne piha-aluielle (naapurit varmaan ihmettelee kun akka kulkee ruokakuppi kädessä, ripottelee ruokaa jalanjälkiin ja lopuksi jemmaa kupin ruohon/risujen alle ja poistuu paikalta....) ja aika kivasti se alkaa hommaa hoksaamaan! Odotan innolla kasvattajan järkkäämää leiriä kuukauden päästä, siellä meillä on mm. jälki-ja hakukouluttajat joilta voi sitten kysellä neuvoa.

Henniet kirjoitti:

Meillä sisäsiisteyskasvatus on vielä vaiheessa. Tarpeita tulee selvästi sisälle vähemmän kuin ennen ja ulkona asiat hoituvat enemmän rutiinilla kuin ennen, pentu käy ulkona 3-4krt päivässä. Ehkä se ei ole "riittävästi", mutta suunta on selvästi oikea ja uskon ajan tekevän tehtävänsä. Oi miten kadehdin niitä, joilla on oma piha… nytkin olisin helposti voinut viedä papereille suuntaavan pennun heti ulos, jos päällä olisi ollut muuta kuin alusvaatteet, mutta kerrostalossa homma ei toimi ihan noin.

Kerrostalo-kohtalotoveri
Suosittelen ottamaan paperit pois sisältä! Meillä sisäsiisteys junnasi paikoillaan ja pissoja (huom. monia pissoja) tuli sisälle melkein päivittäin. Kun sitten otettiin paperit pois sisältä, niin johan alkoi sisäsiisteys edistyä. Kiitos Vuorisumun, joka näin neuvoi tässä taannoin! Nyt kuluneen viikon aikana on sisälle tullut kolmet pissat (kahdet niistä 8h työpäivän aikana ja yhdet pissat oli omaa tyhmyyttä). Ero on siis huomattava
Takapakkia tuli ainoastaan siinä, kun neiti keksi yhtäkkiä matolle pissaamisen. Se kuitenkin (onneksi) loppui kolmen pissaamiskerran jälkeen.

Omasta pihasta haaveilen siltikin, voi miten helppoa ja ihanaa olisi oma pikku piha. Nyt täytyy tosiaan joko olla pukeissa ja täysissä valmiuksissa ulos lähtöön tai tyytyä siihen, että vahinkoja sattuu.

Muoks. Ja me käymme myös sen 3-4 kertaa ulkona.

MissFields kirjoitti:

niin ja mywaylla on bordercollie, toiset koirat ON oppivaisempia kuin toiset, ei näitä karvapalloja voisi laittaa edes samalle viivalle ;)

Toivottavasti et ole tosissasi. En nyt totaalisesti vetänyt herneitä nenään, mutta...
Eilen viimeksi puhuin kolmen bc-harrastajan kanssa. Bortsujen omistajat kuulevat paljon seuraavia:
- No sulla onkin paimenkoira.
- Noi nyt on viksuja. Ne oppii heti.
- Noita ei tarvii paljon kouluttaa.
- Sul on hei bordercollie, mul on X. Me puhutaan nyt vähän eri roduista.
- Sul on niin kiva, kun voit pitää vapaana ja koira ei lähde minnekään. Sehän on paimenkoira.
- Sul on tollanen aktiivinen rotu, joka jaksaa tehdä.
- Jne. Jne. Jne.

On joo paimenkoira. Kaikki äänet huomataan. Pienikin liike ja perään olisi päästävä. Olisi kiva päästä paimentamaan. Jos ei ole lampaita, pitää keksiä jotain muuta paimennettavaa. Leikkikavereita vaanitaan ja muita koiria paimennetaan.

Oppii joo nopeasti. Aivotoiminta ei tunnu ikinä loppuvan. Hyvät ja toivottavat tavat on kaikki opetettava. Huonot tavat opitaan heti opettamattakin.

On joo aktiivinen. Pentu on nyt 12-viikkoinen. Eilen oltiin koko päivä lammastilalla. Pentu juoksi päivän vapaana pitkin peltoja. Tutustui kuuteen aikuiseen bortsuun. Ajoi auton avolavalla ja oli traktorin kyydissä. Tapasi n. 500 lammasta ja innostui, kun huomasi voivansa liikuttaa isoja eläimiä. Lampaiden perässä juostiin täysiä. Välillä satoi, välillä paistoi. Muiden koirien kanssa oli kiva juosta ja uusia hajuja tutkia. Ihmeteltiin mönkijää ja ihmeteltiin uusia ihmisiä. Näytettiin temppuja ja pureskeltiin lammasmattoa. Koko päivä täynnä toimintaa. Pentu koko ajan mukana. Työkoiran tapaan meni heti nukkumaan, kun laitoin auton takakonttiin kahvittelun ajaksi. Kotona nukkui 3 tuntia ja oli valmis taas tuhoamaan koko talon ja lähtemään lenkille. ”Mennäänkö juoksemaan???”

Voi pitää vapaana, juu. Auta armias, jos näkyy jotain liikettä. Sitten mennään. Luoksetulo oltava varma. Kannattaa hankkia vakuutus, joka kattaa aiheutetun kolarin kulut. Se juoksee kuitenkin autotielle.

Jokaisessa rodussa on puolensa. Kontakti on varmasti helpompi opettaa koiralle, joka ei koko ajan haukkana seuraa, mitä ympärillä tapahtuu. Minä olen päivästä 1 panostanut kontaktiin. Tänään kello oli 10 ja olin palkinnut ulkona jo n. 30 kertaa kontaktista. Päivän aikana palkitsen jatkuvasti, kun sattuu silmiini katsomaan. Alussa pentua ei voinut vähempää kiinnostaa. Kaikki muu oli tärkeämpää. Juu, eihän tuo vedä lenkillä. Eipä niin, kun olen palkinnut kontaktista ja vieressä kävelemisestä. Kireällä hihnalla ei liikuttu. Ei edes silloin, kun pentu meni elämänsä ensimmäiselle lenkille kanssani. Pentu painoi vähän yli 5 kg. Ei sen vetäminen olisi käsissä tuntunut – vielä.

En vain ymmärrä, miksi joidenkin mielestä pieni pentu saa vetää, mutta aikuinen koira ei.
Pieni pentu saa tervehtiä koiria, aikuinen ei.
Pieni pentu saa hyppiä, aikuinen ei.
Pieni pentu saa nuolla naamaa, aikuinen ei.
Pieni koira saa mennä ovesta vauhdilla ulos ensimmäisenä, aikuinen ei.

En tarkoita, että vaadin pieneltä pennulta samoja asioita kuin aikuiselta. Tietysti kaikki pitää sovittaa koiran ikään. Kielletty on kuitenkin kiellettyä ja sallittu sallittua kotiintulopäivästä lähtien.

Minun toinen koira on sekarotuinen (corgi, collie, pystykorva ja porokoira) ja 14,5-vuotias. Mestari on ollut metsästyskäytössä n. 12 vuotta. Asunut keskellä metsää koko tuon ajan. Ei muita koiria, harvoin ihmisiä, ei edes katulamppuja. Pelkkää metsää. Pentuna sitä ei todellakaan sosiaalistettu tai muuta. Sehän oli metsästykoira. Ei sen tarvitse kulkea metrossa tai ostoskeskuksessa.

Muutin omaan kotiin kaupunkiin. En keskelle kaupunkia, mutta kerrostaloon puistojen ja metsien lähelle. Koira tuli mukaan.
Tämä koira on ollut hyvä esimerkki siitä, miten rotuihin on ”turha” vedota. Rotu antaa suuntaa, mutta ihminen voi tehdä paljon. Alussa ei ohitettu muita koiria ”kuin vettä vaan”. Minä kuitenkin sinnikkäästi olin johdonmukainen ja etsimällä etsin ihitettavia. Muut koiranomistajat varmaan vihasivat minua, kun aina tulin jostain vastaan.

Opetin koiralle jo metsästysaikoinakin temppuja (pari sataa temppua hanskassa) ja nyt eläkepäivillä niitä ehdittiin opetella vielä enemmän. Yhdessä tekeminen, johdonmukaisuus ja selvät säännöt tekivät yhdessä elämisestä ihanaa. Lopulta päästiin ohituksissa siihen, että remmi pysyi löysällä ja koirani otti kontaktin nähdessään toisen koiran. Jos toinen koira rähisi paljon, jouduin muistuttamaan äänimerkillä omaa koiraani ottamaan kontaktin uudestaan. Kyseessä epäsosiaalinen metsästyskoira ja ohituksia alettiin harjoitella 13-vuotiaana.