Koirat.com

JESH! Olen just nyt aivan käsittämättömän ylpeä Artusta!

Isoimmat ongelmat Artun kanssa tähän mennessä ovat olleet yksinolo, ja toisten koirien ohittaminen, ja molemmissa on tapahtunut ihan parin päivän sisällä käsittämättömiä läpimurtoja.

Yksiolossa homma ratkesi niin, että Arttu jätettiin raa-an ydinluun ja koiranmakkaraa täynnä olevan kongin kanssa kylpyhuoneeseen, aluksi niin että ovi oli raollaan, ja sitten vähitelleen niin, että ovi laitettiin kiinni, ja yksinoloaikaa pidennettiin pikkuhiljaa. Jos Artun jätti koko asuntoon seilaamaan, niin pikkuinen alkoi huutamaan saman tien, mutta tuolla kylppärissä tuo lähinnä natustaa luuta ja nukkuu. Kolme tuntia on nyt tähän mennessä mennyt, ja aikaa pystyy jo lisäämään sen vartin kerrallaan, ettei tarvitse minuutteja enää laskea. Rocky, oletteko kokeillut sitä, että rajaatte koiran tilaa yksinolon ajaksi tuntuvasti, esim keittiö, kylppäri tms? Pennulle saattaa olla helpompaa olla pienemmässä tilassa, jonka se kokonaa hallitsee.

Ja sitten se syy, miksi allekirjoittanut melkein tanssii ja laulaa täällä kotona! Ohituksia ollaan alusta asti harjoiteltu niin, että saman tien kun koira, ihminen, pyöräilijä, dementiahiihtäjä tms on ilmestynyt näköpiiriin, olen naksauttanut. Palkkauksen olen tehyt niin, että Arttu on joka kerta joutunut kääntymään minuunpäin niin, että katsekontakti toiseen koiraan on katkennut. Tämän jälkeen olen pyytänyt koiran sivulle, ja ottamaan kontaktia. Ihmisten kanssa tuo alkaa jo automaattisesti hakeutua sivulle ja tillittää silmiin, mutta koirat ovat tähän mennessä olleet aivan liian vastustamattomia, ja kaikkia olisi pitänyt päästä pusuttamaan.

Tänään kuitenkin lenkillä pidin ipanaa metsässä irti, ja samaisella metsäpolulla tuli vastaan toinen koirakko. Olin jo valmiina kutsumaan Artun luokse, mutta mitä tämä ipana tekee! Se katsoi koiraa pienen hetken, sen jälkeen se juoksi samantien vierelle ja steppasi silmiin tapittaen että "anna nyt jo se nami".

Olen tuosta penikasta tällä hetkellä niin ylpeä, että melkein itkettää.

Myway Niin ajateltiin jatkaa yksinolotreenejä päivittäin. Saapi kyllä nähä tepsiiko sitruspanta tälle, kun aijemmin ostettiin UÄ panta, josta ei ollut mitään hyötyä.. :(

Meillä mennään tasaisesti eteenpäin ilman suurempia ongelmia. Hihnassa kävely paranee jatkuvasti ja takana on jo jokunen erittäin onnistunut ohitus, vaikka usein se vastaantulija voittaa namin - pitää siis nopeuttaa omaa reagointia vielä lisää. Päivät Mökö on nätisti yksin ja illalla täynnä energiaa. Jo naksuttimen esille ottaminen saa aikaan istumaahanhyppääympäri- reaktion ja menee hetki ennen kuin Mökö malttaa kuunnella, että mitä siltä haluttiinkaan. Tämä on erityisesti hankalaa uutta asiaa sheipatessa, mutta eiköhän se keskittyminen lähde tästä paranemaan päivä päivältä.

Tässä muuten vielä Mökön arvostelu erkkarissa:
"Quite square, would like a bigger head, rather large ears, nose needs to be higher set, enough neck, good shoulder angulation, good ear angulation, coat short & good texture, tail-set a little low, nice straight front legs, moves streight, front movement needs to settle." Olen tuohon kyllä erittäin tyytyväinen ja pään kehittyessä myös nämä jättimäiset korvat alkavat sopia paremmin päähän. Viimeinen maininta liikkeistä nauratti, sillä Mökö tosiaan hyppi osittain takajaloillaan kehässä, kun oli niin innostunut.

myway kirjoitti:

Miten annat nappulat koiralle? Työnnät suuhun, tuot kuonon eteen, annat "saalistaa" tms.?
Jos et ole vielä kokeillut viimeiistä , suosittelen. Nappulan saalistaminen on myös kätevää juuri hihnaharjoittelussa. Koira pysyy oikeassa paikassa pidempään ja sitä voi samalla rauhallisesti kehua. ”Hyvvvvääää, noooooin…” Tämä rauhoittaa koiraa.
Nappulan saalistaminen on periaatteessa sama asia kuin imuttaminen. Saalistamisessa koira voi kuitenkin saada nappulan haluamallaan hetkellä. Nappula siis kämmenellä. Kämmen koiran kuonon eteen niin, että koira näkee sen. Tästä samalla kävellen viet nappulaa hitaasti poispäin koirasta. Nappula on näin houkuttelevampi, koska se pitää saada kiinni. Ei ne hiiret ja jäniksetkään susien suuhun hyppää. Ne pitää saada kiinni. J

Jotkut ihmiset vain ovat neroja

Kävimme äsken iltalenkillä, nappulat ei tavan mukaan maistunut (vaikka yritin tätä saalistus taktiikkaa, ei olla aiemmin sitä kokeiltu). Ajattelin vielä kokeilla tuolla ala-aulassa josko nappuloiden saalistus kiinnostaisi. Yhtäkkiä neiti sitten innostuikin nappuloista ja tohkeissaan niitä aulassa saalisti. Siirryttiin pikkuhiljaa ulko-ovelle päin, välieteiseen ja lopulta ulos. Ja neitihän rouskutteli innoissaan koko pussin nappuloita JEE JEE
Jotain edistystä siis! Ehkä neiti vielä joku päivä malttaa/ehtii ihan lenkilläkin syödä...

^ Jes! Ehkä koiruudelle piti vain muistuttaa, että tässä olisi ruokaa tarjolla. :D

Meilläkin herkkuina toimii pääasiassa omat raksut, välillä annetaan jotain muutakin vaihtelun vuoksi, mutta omat raksut käytössä ehkä 90% ajasta. Hyvin on raksut maistuneet ainakin tähän mennessä, toivotaan, että myös jatkossa. Muuten vaihtelevasti ruoka syödään kupista/lattialle nakeltuna/kongista tai pullosta/milloin mitenkin. Kupista ruokaa menee koko ajan vähemmän, kun ollaan asioista selvää ottamalla tajuttu, ettei sen tosiaan tarvi niin mennä. Oppia ikä kaikki ;)

Eikä ikä tosiaan liity tähän koirankoulutuksessa viisaana olemiseen mitenkään :D Täälläkin kaksi 28-vuotiasta asustaa, ja kyllä ollaan välillä ihan pihalla näiden asioitten kanssa. Onneksi on netti, keskustelupalstat, kirjat ja koiratutut. Joka päivä oppii uutta, ja huomattavasti kummiskin jo fiksumpana entä kuukausi sitten ;)

Meilläkin naksutin pitäisi ottaa käyttöön. Toisen kissan kanssa olen naksutellut, joten naksutin ja periaate tuttu. Ajattelin kuitenkin ottaa varman päälle, ja käydä ostamassa mustaa valkoisella ennen kuin otan naksun Sannillekin käyttöön. Mutta uskon kyllä ehdottomasti, että toimiva kapine on! Kissakin oppii tämän avulla asioita ihan uskomattoman nopeasti, niin luulisi toimivan myös koiraan.

Mitenkäs te pentu-ihmiset, millaiset lelut teillä on olleet toimivia? Aktivointileluista kaivattaisiin vinkkejä. Kun kokoajan ei yksinkertaisesti jaksa, vaikka miten tahtoisi. Jotain omatoimipuuhaakin kaivattaisiin :)

Sanni, meillä ihan ehdoton hitti on tämmöinen muovi"pyramidi":



Pallo ei jasanut kiinnnostaa kovinkaan pitkään, mutta tuon kanssa Arttu touhuaa tuntitolkulla. Tuonne siis laitetaan nappuloita, ja koiran pitää tassullaan "kaataa" tuo pönikkä, ja haastavaksi sen tekee se, että tuota muovipönikkää ei saa kaatumaan millään, se ponnaa takaisin pystyyn.

Ja vinkulelut ja kaikki mistä lähtee ääntä on pop.

Sasha kirjoitti:

Oon kyllä mietiskellyt tuota korkeus- ja kokoasiaa. Tai siis kun minun mielestä Nemi on PIENI vielä ja joillekin tuon kokoinen koira on iso. Ja en ite huomaa kyllä tuota kasvua niinkään... Paitsi nyt kun olin reilun vuorokauden näkemättä koiraa, ja sitten taas näin, se vaikutti isommalta kuin muistin! Tätä vaikutelmaa kesti 5min - sitten olin taas tottunut kokoon, ja yhtä pieni se on vieläkin.

Hih, mun mielestä n.50-senttinen pentu on ISO, no ihan mihin on tottunu, kuulosti 17-viikkoiseks tosi isolta, ku mun 14-viikkoinen collie on 8,6kg ja n.38cm (en ole korkeutta nyt mitannut mut näyttää hiukan korkeammalta kuin mun sheltti). Mut Ronja tuntuu aika laihalta, collie on kyl aika kevytrakenteinen. Kyllä toi vielä on tollanen pikkuinen, jota kannan portaissa
Kannatteko te muut myös pentua portaissa? Ainakin isot rodut pitäis kantaa vai? Ronja on kolme porrasta tullut itse huimapäänä, sit se liukastelee ja eilenki putos YHDEN portaan, pelkään että se oikeesti loukkaa enkä oikein anna sen vielä tulla itse...Alaspäin tultaessa pelkää, perääntyy kun yritän ottaa syliin, enää ei kyllä tärise sylissä. Olen kuullut että niin kauan pitäis kantaa rappusissa kun vaan itse jaksaa. Siis isot rodut.

^Mun mielestä kaikenkokoiset pennut kannattaa jo pienin totuttaa siihen, että maailmassa on olemassa rappusia, liukkaita alustoja, rappuralleja, kiviä ja kantoja jne. ja ne on tarkotettu kulkemiseen. Mutta kuitenkin, jottein kasvavan pennun nivelet rasitu liikaa jatkuvasta rappujen kulkemisesta, niin pentu kannattaa pääasiallisesti kantaa rapuissa, jos se joutuisi muuten niitä paljon kulkemaan.

Jos pentie ei pienenä totuta siihen, että rappuset, liukkaat alusta jne. on ihan normaali asia maailmassa, niin voi käydä niinkin, että siinä vaiheessa, kun et enää jaksa kantaa koiraa, niin se ei suostukaan niitä rappuja kulkemaan, koska ne ovat tosi kumma juttu ja sitten ollaankin ihmeissään että mitäs nyt.

Sasha kirjoitti:

Oon kyllä mietiskellyt tuota korkeus- ja kokoasiaa. Tai siis kun minun mielestä Nemi on PIENI vielä ja joillekin tuon kokoinen koira on iso. Ja en ite huomaa kyllä tuota kasvua niinkään... Paitsi nyt kun olin reilun vuorokauden näkemättä koiraa, ja sitten taas näin, se vaikutti isommalta kuin muistin! Tätä vaikutelmaa kesti 5min - sitten olin taas tottunut kokoon, ja yhtä pieni se on vieläkin.

Mäkin olen kokoajan pitänyt meidän poitsua PIENENÄ, mut kun näin pitkästä aikaa tota meidän naapurin labbista, niin meidän poikahan on sitä jo melkoisen paljon isompi. Meidän berniherra siis kasvaa sittenkin :D
Nyt kun puhuitte korkeusasiaa niin tossa huvikseen mittasin ja säkä näytti olevan JO n. 60cm. Rudilla ikää siis muutaman päivän päälle 6kk. Painoa on ehkä n. 33kg.
Musta se vaan tuntuu tosi pieneltä täällä kotona, mut sit taas kun näkee Rudin rinnalla muita koiria, palautuu taas maanpinnalle ;>

gaselli kirjoitti:

Kannatteko te muut myös pentua portaissa? Ainakin isot rodut pitäis kantaa vai?

Meillä kyllä vältellään portaita, ainakin kasvuiässä. Pienet rappuset on ok :)
Mutta ei kyllä ikinä tulla asumaan kerrostalon 3:ssa kerroksessa ilman hissiä. :)

^ Nyt meni kyllä lainaukset väärinpäin

Munkin mielestä on hyvä totuttaa mahdollisimman monenlaisiin alustoihin jo pienenä, joten meilläkin ollaan harjoiteltu portaissa kulkua. Vielä jännittää mennä alaspäin, parhaiten tuli sitten kun menin vaan itse alas ja vähän pois näkyvistä. Kyllä emännänkaipuu voitti pelon
Kuitenkin hissillä kuljetaan - onneksi on hissi ! Olis melkoisen rasittavaa kanniskella koiraa ylös alas neljä kerrosta...

Minä ainakin totutin pennun ensimmäisistä päivistä lähtien uusiin pintoihin. Pinnat ovat vain yksi asia, joita etsimällä etsittiin. Tässä joitain, mihin ollaan tutustuttu:
- betoni / asvaltti
- pressu
- muovipussit
- liukas lattia
- mattapintainen lattia
- lautalattia
- nurmikko (märkä, kuiva, pitkä, lyhyt)
- vesi (eri lämpötiloja ja syvyyksiä)
- muta ja lieju
- kaislikko ja pitkät heinikot
- sammal
- kallio
- kivikko
- sora
- kivimurska
- hiekka
- sahanpuru
- ritilä (silta ja portaat)
- styrox
- metalli
- kaltevat tasot
- horjuvat tasot
- kaivinkoneen etukauha
- paperi
- lampaantalja (sitä tosin haluttiin enemmän vain syödä)
- multa
- puulaituri
- betonitunnelit
- parkkihalli, jossa pimeää ja kuuluu ääniä
- jne.

Näitähän riittää.
Portaita ollaan myös noustu. Kerran pari viikossa. Eipähän ole outo asia. Kyllä minä kannan muuten joka kerta. En kuitenkaan halua koiraa, joka kieltäytyy portaista ja joka täytyy sitten esim. sheipata askel kerrallaan.

Mitä enemmän pintoja harjoittelee, sitä ”tavallisempia” uusista pinnoista tulee. Jos aina kävelee asvaltilla, on sorassa kävely yht’äkkiä outoa. Jos kävelee joka päivä monella eri alustalla, ei sorakaan ole ihmeellinen asia.

Uijui täytyy nyt hehkuttaa, kun on niin huojentunut olo!
Nappuloita on tänään syöty hyvällä ruokahalulla puolet päivän normaalista määrästä ja ulkona siis suurin osa Alkaa ne nappulatkin maistua, kun tarpeeksi on nirsoiltu ja nälkäilty.. Tosin pieni dieetti ei ole pahaksi, sillä ell sanoi että neiti on hieman pulska...

Huomisesta eteenpäin todennäköisesti joutuu noin viikon ajan antamaan pehmeää ruokaa, koska Taikalta leikellään ientä alakulmurin tieltä pois Täytynee sitten ottaa liotettuja nappuloita taskuun, ettei kaikki työ ja vaiva mene hukkaan.

^ Meilläkin kasvattaja tuumasi, ettei ainakaan huonosti oo syöny ;) Tosin kuulemma hyvältä näytti vielä tässä vaiheessa, mutta pitää olla tarkka, ettei tule asian kanssa ongelmaa. Ollaan syötetty käytännössä ainoastaan noita Brit Caren raksuja (satunnaisin lisäherkuin), mutta mutu-tuntumalla. Pitäis varmaan alkaa punnitsemaan, kun nyt päivittäin on menty tietyllä desimäärällä. Voi olla, että arvioidaan vikaan.. Kun sen vaa'an jostain löytäis.

Sannin kanssa kävelyt sujuu niin ja näin. Ihmisten ohittaminen alkaa menemään ihan hienosti. Mutta ne pienet koirat > hankalaa. Ja varsinkin, kun pyynnöstä huolimatta jotkut ihmiset päästää koiransa lähelle. Prkl! Tänäänkin yksi (oikein kiltin oloinen, mutta väliäkö tuolla) koira olisi kovasti halunnut tulla lähelle. Kävelyttäjä ihan varmasti näki, että me koitetaan pitää Sanni rauhallisena. Mutta sanomisesta huolimatta piti tulla lähelle, noin kymmenen sentin päähän päästää haistelemaan. "Tämä niin tykkää pennuista." Antaa prkl tykätä, tänne ei tarvi tulla! Ja kun meinasi jo onnistua niin hyvin! Ja johan Sanni alkoi haukkumaan ja vetämään koiraa kohti, ei me olla vielä läheskään niin pitkällä tässä ohittamisessa. Voi että pisti vihaksi. Ja totta kai toiselta ulkoiluttajalta vihaiset katseet päälle. Huoh.

Miten muilla tällaisissa tilanteissa toimitaan > silloin kun kontaktia ei otetakaan, vaan ollaan menossa tuhatta ja sataa toisen koiran luo? Me ollaan odotteltu tilanteen ohi menemistä hiljaa hihnasta tiukasti kiinni pitäen ja jatkettu sitten matkaa. Ei huudella Sannille turhia, kun ei ensimmäisestä kerrasta ole uskonut. Eteenpäin on turha edes yrittää päästä, kun menisi pelkäksi repimiseksi. Sitten kun Sanni (viimein) jättää toisen koiran omaan arvoonsa, kehutaan ja palkataan, ja jatketaan matkaa normaaliin tapaan. Vinkkejä kaipaillaan :)

Kyllä nyt sapettaa...
Eilen oli hyvät leikit menossa pennun kanssa ulkona. Yht'äkkiä kuuluu kamalaa mölyämistä ihan vierestä. Naapurin labradori ja nainen. Pentu oli vapaana, joten se oli pakko vain napata kiinni. Kamalaa sähläilyä ja pennulle aivan turha paniikki. Pentu päätti sitten puhahtaa pimeässä labbikselle. Jes, tätä on kaivattu. Mentiin sitten suosituin hiekkatien viereen odottelemaan koiria. Ei, ihmiset eivät ulkoiluta koiriaan enää pimeällä.

Tänään pentu oli hienosti pidätellu koko yön. Jei! Käyn nopeasti vessassa ja sen jälkeen pakko hakea namit keittiöstä. Ja sillä aikaa liri liri liri.
Ärsyttävää, kun pentu yrittää niin kovasti ja itse mokaa.

Tonteria kirjoitti:


Tänään kuitenkin lenkillä pidin ipanaa metsässä irti, ja samaisella metsäpolulla tuli vastaan toinen koirakko. Olin jo valmiina kutsumaan Artun luokse, mutta mitä tämä ipana tekee! Se katsoi koiraa pienen hetken, sen jälkeen se juoksi samantien vierelle ja steppasi silmiin tapittaen että "anna nyt jo se nami".

Olen tuosta penikasta tällä hetkellä niin ylpeä, että melkein itkettää.

Mahtavaa! Ylisosiaalisen pennun kanssa tuo on aivan järjetön edistysaskel! Mä en uskalla tätä pitää vapaaana oikein paljon missään :/ (puistossa nyt tietty).

Glamorous kirjoitti:

Nyt kun puhuitte korkeusasiaa niin tossa huvikseen mittasin ja säkä näytti olevan JO n. 60cm. Rudilla ikää siis muutaman päivän päälle 6kk. Painoa on ehkä n. 33kg.
Musta se vaan tuntuu tosi pieneltä täällä kotona, mut sit taas kun näkee Rudin rinnalla muita koiria, palautuu taas maanpinnalle ;>

Terkut täältä, n. 20kg, n. 50 cm ja ensi viikolla Mischuliinii täyttää 6kk Tää on vaan tällainen rääpäle :DD Puistossa pitää kyllä varoa pikkupentujen kanssa, ettei se jyrää niitä. Hinkua olisi leikkiä, muttei osaa varoa. hmm.

myway kirjoitti:

Tänään pentu oli hienosti pidätellu koko yön. Jei! Käyn nopeasti vessassa ja sen jälkeen pakko hakea namit keittiöstä. Ja sillä aikaa liri liri liri.
Ärsyttävää, kun pentu yrittää niin kovasti ja itse mokaa.

Mä oon ite oppinut käymään aamulenkit pissahädässä

Ikenen leikkaus -operaatio meni hyvin ja nyt on kuolaava toipilas kotona Toivottavasti nämä hammasoperaatiot ovat nyt auttaneet ja suussa kaikki olis kunnossa.
Korviin saatiin lääketippoja, kun niissä ilmeni hiivaa
Jospa nyt riittäisi nämä meidän vaivat...

Meillä kans juostaan aamupissalle koiran kanssa itellä jalat ristissä ja kupla otsassa. :D

Mut nyt enää tosi harvoin joutuu siivoamaan tarpeita lattialta, muutaman kerran ehkä viimeisen viikon aikana ja nekin ihan omaa tyhmyyttä.
Hienosti hoituu nuo tarpeet meillä jo hihnassa.

Täytyy itse opetella pidättelemään. Yhteinen projekti pennun kanssa. :D

Juu, oma pidätyskyky kasvaa ihan uusiin sfääreihin samaan aikaan kun se pennulla tuntuu kehittyvän melko hitaasti. :D